Milloin ja minkälaisessa tilanteessa joku toinen ihminen myötäeli jonkin tuntemuksesi niin, että voit sanoa tavanneesi empaattisen ihmisen?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Minut on kahdettu nostettu kuiville. Toisella kerralla liikkuvasta kalastajaveneestä tipuin marraskuiseen hyhmään ja isä veti käsistä veneeseen. Jo ennen tätä putosin lapsena jäihin, mutta naapurin tyttö auttoi jollakin kepillä mönkimään jään reunalle.
Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelua seurasin viikonlopun ruotsalaisen kollegan kanssa Helsingin olympiastadionilla. Ruotsi aika lailla yllättäen hävisi viimeisessä lajissa 4x400 metrin viestissä ja sain häneltä tuta rehdin oma-aloitteisen kädenpuristuksen silmiinkatsoen.
Päähäni repesi pyöräkolarissa pimeässä pylvästä päin ajettuani puolet kasvoista vereen peittänyt viiltohaava. Huusin sokeana apua useita kertoja. Kerrostalon ovi avattiin ja nuorehko naishenkilö tuli avuksi, talutti autoonsa ja kyyditsi polille.
Onhan näitä. Pääasiassa nämä kokemukset kootaan muualta kuin parisuhde- ja seksuaalielämän alueelta.
Terveisiä tutuille :D
Hmm...Vaikea sanoa.
Ei kai koskaan...Ainakaan niin, että minä olisin uskonut. Mistä pitäisi erottaa, mikä on aitoa, mikä ei?
Vaikka eipä sillä väliä...Kaikenalainen avuntarjoaminen, kun alkaisi vain vituttamaan.
Ehkä tässä syy, miksi ei yhtään esimerkkiä tule mieleen...
Empatiasta, sen hetkellisyydestä ja se ilmenemistä toiminnallisena:
Hädässäolevan silmänräpäyksellinen auttaminen sinä hetkenä jolloin hän on vakavasti uhattuna on empatiaa, joka nousee tiedostamattomasta ja ilmenee toimintana. Empatia on sammuneeksi luultu jo kytevä nuotio, joka näkymättömän tuulenhenkäyksen voimasta syttyy ihmisen sisältä sinä hetkenä, jolloin hän asettuu uhrin asemaan. Kun sinulla on tappoase kädessäsi ja uhri polvillaan edessäsi ja lasket aseesi. Mutta myös sama hetki kun joudut kiertämään veljesi selän taakse ja kuristamaan hänet tajuttomuuden rajalle jottei hän tappaisi teidän molempien isäänne. Se mitä tulee sen jälkeen on itkevän pitämistä sylissä ja hänen hiustensa silittämistä. Myös vastasyntynyt itkee ja hänen synnyttäjänsä saattaa itkeä ilosta. Mutta empatia oli jo. Se oli sinä hetkenä, jolloin päätit asettua uhrin asemaan.
P.S. Esimerkkieni harhaanjohtavan jatkotulkinnan ehkäisemiseksi täsmennän, etten usko verettömään vallankumoukseen. Vähän valuu aina. Määrä on kuitenkin minimoitava ja hyvissä käsissä näin käykin. Ihminen on sekä hyvä että hän murtaa kahleensa.
Aaa...No nyt alkaa raksuttaa! :D
Kiitos, hyvästä esimerkistä.
Ja ei, en ole empaattinen ihminen, kyllä se oma etu tulee aina ensimmäisenä mieleen jokaisessa tilanteessa, missä pitäisi asettua siihen toisen asemaan.
On silti mukava esittää "yliempaattista" ihmistä, ja ihmiset pitävätkin minua varmaan herkkänä, ( vaikka tuo vaikutelma on viimeaikoina saattanut hieman karista... ) johtuen varmaan siitä, että jos jollain on ollut huono päivä lehahdan paikalle, kyselen vointia, saatan halata ja jos jotain oikein pahaa on sattunut, jopa vuodattaa pari kyyneltäkin toisen kanssa. ( Opettelin tämän "taidon" jo lapsena, ja joskus huijasin sillä muita ihan vain huvikseni. )
Kaikesta huolimatta uskon tietäväni, miltä toisesta tuntuu milläkin hetkellä, en vain keskity siihen sillä hetkellä, tai en välitä...Ikäänkuin menisi "transsiin", tai joku "tunneoikosulku" iskisi päälle.
Joskus jälkeenpäin ( saattaa mennä jopa vuosi ) saatan kuitenkin havahtua asiaa miettimään, jos kyseessä on ollut joku erittäin läheinen ihminen, jolle olen tehnyt jotenkin paskamaisesti ( en koskaan muulloin ). Silloin saattaa jopa omatunto soimata sen...Muutaman sekunnin. :D
Vittumainen tunne, mutta onneksi olen oppinut heivaamaan sen alitajuntaan.
Poissä silmistä, poissa mielestä...
Ja jos joku nyt ehdottaa, että minun pitäisi vain antaa tunteiden "tulla", eikä piilottaa niitä, niin tälle asialle en voi yhtään mitään. ( Ja ehkä hyvä niin... )
Joskus olen koittanut miettiä kaikkia tekemiäni "vääryyksiä", pyöritellä niitä mielessäni, kunnes olen havahtunut aina siihen, että kokoajan kyse onkin ollut pelkästään itsesäälistä...Sitä paitsi tämä tunne loppuu aina kuin seinään, ja sitä pitää ikäänkuin "pitää yllä"...Onko sellainen sitten mikään"tunne" ollenkaan, niin hitostako minä sen tiedän!
Ihme avautumisia...
Mutta aika vaikea ottaa muutenkaan osaa tällaiseen keskusteluun, kun on itse pihalla, kuin lintulauta. No ehkä joku sai tästä jotain irti...Tai sitten ei.
>Aaa...No nyt alkaa raksuttaa! :D
Kiitos, hyvästä esimerkistä.
- Ole hyvä. Pyrähdit nopeesti paikalle. :D
> Kaikesta huolimatta uskon tietäväni, miltä toisesta tuntuu milläkin hetkellä, en vain keskity siihen sillä hetkellä, tai en välitä...Ikäänkuin menisi "transsiin", tai joku "tunneoikosulku" iskisi päälle.
Joskus jälkeenpäin ( saattaa mennä jopa vuosi ) saatan kuitenkin havahtua asiaa miettimään, jos kyseessä on ollut joku erittäin läheinen ihminen, jolle olen tehnyt jotenkin paskamaisesti ( en koskaan muulloin ). Silloin saattaa jopa omatunto soimata sen...Muutaman sekunnin. :D
- Ehkä sulla on pikajuoksijan geenit? Sellaisilla tahtoo päästä nopeesti tulokseen ja tekee liikaa jotain sellaisia juttuja joista itse tykkää eniten. Yleensä siis pitää kovasta vauhdista. :) ... Joskus pitäisi malttaa harjotella monipuolisemmin ja määrääkin kannattaa miettiä. Helposti tekee kaikkee liikaa ja menee jumiin. ... Eli käytännössä sun oman tuntemukses mukaan vauhtia riittää ja sulla siis pitäisi kulkea entistä sujuvammin, mutta kello vaan kertoo että nyt joku mättää ja alatkin vaan hidastua kun joku paikka kropassa on täysin lukossa. :/ ... Onko sulla muuten ollut esim. lihaskipuja vaikka hartioissa tai niskassa tai jossain??
BTW: Ihme juttu on toi miten joku voi muistaa jotkut ikivanhat asiat vielä noin pitkän ajan päästä. Ihan kuin sun muistisi ja reaktiosi olisi hidastuneet dramaattisesti. ... Sulla on siis joku aivan tautinen REAKTIO-VIIVE. :D
En tiedä, mutta voi olla että toi sun reaktioiden hitaus johtuukin just tasan siitä, että sä niin vilkkaasti tartut uusiin juttuihin koska sä just silloin ajattelet vaan niitä etkä vaan malta odottaa. Hmmmm ... Mutta oikeesti kaikki jutut tulee ajallaan. Et sä esimerkiksi voi synnyttää 3 kuukauden raskauden jälkeen. Tai mä esim. en ainakaan haluaisi syntyä esim. sun lapsena vielä siinä vaiheessa, koska ei mulle siinä vaiheessa kyllä jäisi kovin paljon siitä käteen, noin lapsen näkökulmasta se olis aika keskenerästä. Joo.
> Sitä paitsi tämä tunne loppuu aina kuin seinään, ja sitä pitää ikäänkuin "pitää yllä"...Onko sellainen sitten mikään"tunne" ollenkaan, niin hitostako minä sen tiedän!
- Sun kiintymyssuhde on varmaan valikoimatta kiinnittyvä. Tai ainakin just sellaset tarvitsisi jatkuvuutta (vaikkei ne myönnä sitä edes itelleen). Tarviitko koko ajan jonkun ja tauot pitää täyttää jollain ja joku lelu/mies/idea on saatava just heti? Vaihdat lennosta. :D
> Ihme avautumisia...
- Niin oli :)) ... Sua on mukava kuunnella. Jokainen puhuu ja kirjottaa omalla äänellään. Sulla on hyvin kaunis ääni vaikka se onkin jotenkin aika vaikee tunnistaa. (Ehkä se just tekee siitä kauniin. Hmmm...)
> Mutta aika vaikea ottaa muutenkaan osaa tällaiseen keskusteluun, kun on itse pihalla, kuin lintulauta.
- Pikku hiljaa. Päivä kerrallaan. :) ... Mutta toi on siis vakava juttu vaikka otit sen vaan vertauksena. Monesti on kyllä tosi vittumaista ettei lautoja hoideta säännöllisesti!!! Jotkut kaupunkilaiset esim. jättää jopa talviruokinnan kesken. Kylmyys sinänsä ei oo niille linnuille isoin ongelma, mutta se saatavuus.
Onko sulla lintulautaa? Sellanen on musta siis aivan tosi ihana: http://www.saunalahti.fi/retki/linnut/ruoki.htm
Kiitos tästä mielenkiintoisesta, tajunnanräjäyttävästä vastauksesta! :)
Mania on varmaan paska juttu, mutta kai siihenkin on olemassa jonkunlainen lääkitys...
"- Sun kiintymyssuhde on varmaan valikoimatta kiinnittyvä. Tai ainakin just sellaset tarvitsisi jatkuvuutta (vaikkei ne myönnä sitä edes itelleen). Tarviitko koko ajan jonkun ja tauot pitää täyttää jollain ja joku lelu/mies/idea on saatava just heti? Vaihdat lennosta. :D"
Tässä kohtaan menee mielestäni metsään...Aika valikoimaton kyllä, ( sekin riippuu mitä etsin ) mutta en nyt osaa varsinaisesti kiintyä keneenkään. Sitä en tiedä mikä piti minut ja eksäni yhdessä liki kymmenen vuotta. Jännitys? Ero kun tuli, uusi oli jo katsottuna, vaikka sekin juttu kariutui heti alkumetreillä...
Kykenen kyllä helposti olemaan viikkokausia puhumatta yhtään kenellekään, jos vain tekemistä riittää...Tekemisenpuute onkin se ikuinen ongelma. Siihenkin toki voisin kehitellä jonkun ratkaisun, ellen olisi näin suunnattoman laiska...
Joskus vaihdan lennosta, joskus pidän useampaa "varalla", joskus heivaan yksinkertaisesti vain kaikki mäkeen, kun tuntuu että haluan vaihtaa "suuntaa" elämässäni...Nämäkin suunnitelmat yleensä kariutuvat nopeasti, kun todellisuudessa ei vain kiinnosta mikään!
Ja sitä miten tämä liittyy tähän empatia-aiheeseen, niin sitähän minä en vittu tiedä.
( Tai ehkä itse kärsin kyseisestä tilasta tälle nauramiselle ei nimittäin tule loppua...
Kiitos eksälleni, joka päätti piristää päivääni ihanaisella äänellään. )
Jaetun oivaltamisen esimerkki onkin hyvä!
Jakamisesta on empatiasta kyse. Ilon ja itkun jakamisesta. Syntyy yhteinen tunnetila missä kumpikin päästää toisen lähelle.
Miten ihmeessä osaat näytellä kyynelehtivää? Multa se ei onnistuisi ilman sipulia :)
Jospa itketkin aidosti tuntien, mutta mielesi kääntää hallitsemattoman tunteenilmaisun nimikkeeksi teeskentely.
Musta empatia edellyttää tervettä narsismia molemmissa osapuolissa toteutuakseen. Empatiakyvyttömän halaaminen hänen itkiessään voipi osoittautua vikatikiksi, sieltä voi tulla nyrkki silmään ;)
Iloitsen kanssasi, suren kanssasi.
Torjutuksi voi tulla empaattisenkin ihmisen taholta, jos hän ei luota sinuun tai näkee ja kokee sinut väärin. Empatia vaatii terveen tunneälyn se on aika selvä juttu se ;)
Voi kuule minun näyttelijänlahjoillani pitäisi saada oscari. :D
Se on helppoa, vaatii vain keskittymistä ja ajan kanssa onnistuu melkein itsestään, kun muutaman kerran harjoittelee. ;)
Enkä tarkoita pelkästään mitään paria kyyneltä silmäkulmassa.
Aitoa se ei ole...Joskus eksälleni huvikseni näytinkin, miten tämä tapahtuu, ja repesin siinä sitten kesken kaiken nauramaan. Taisin olla nauttinut pari olutta siinä...
Tämän jälkeen eksäni ei enää ottanut "tunnepurkauksiani" ( ikävä kyllä ) kovin vakavasti...
Musta emppis on huomioonottaja. Hän huomioi toisen halun myötäelää, eikä hevillä torju toista. Jollei sitten tunnelukot ja liukusäätimet oo menneet sekaisin jostain traumasta ;)
Oot kyllä hämmästyttävä nainen. Hallitset tunteesi kyynelkanavia myöten. Mutta tunteeton et ilmiselvästi ole.
"Empatiakyvyttömän halaaminen hänen itkiessään voipi osoittautua vikatikiksi, sieltä voi tulla nyrkki silmään ;)"
;D
" En ilosta itke,
En surusta itke,
Jos itken. Niin itke muuten va-an...
Ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaaan."
http://www.youtube.com/watch?v=jMG9ShM40ZA
;-D
Päätellen mistä..?
Juu, ja hetken päästä oon ovellasi taas :D
http://www.youtube.com/watch?v=Vm9josoQjTc
Tunteettomia ihmisiä sitä paitsi tuskin on olemassakaan... :)
http://www.youtube.com/watch?v=RvKcnfWqG8g
No ei! Vaikka täällä osa porukkaa vaahtoo että narskut on tunteettomia roboja, niin siihen lankaan en mene :)
No narskuilla on niitä tunteita huomattavasti enemmän, kuin epäsosiaalisilla, mutta molemmilta niitä kyllä löytyy...Vaikkakaan ei muita ihmisiä kohtaan. ;)
Narskut vain vaikuttavat tunteettomilta, koska ajattelevat vain itseään, ja piilottavat tunteensa alitajuntaan, ajatellen niiden olevan heikkoutta, ( epäonnistuen tässä tunteiden kieltämisessä aika-ajoin. ) epäsosiaaliset sen sijaan ovat ilmeisesti ikäänkuin "turtuneet"...Joko trauman vuoksi, tai synnynnäisen vian vuoksi. Aivojen tunteidenkäsittely ei vain pelaa, niinkuin pitäisi...Mutta, kuten jostain luin, psykopaatitkin voivat olla erittäin surullisia itsensä vuoksi. Kykeneekö robotti suremaan kurjaa kohtaloaan? :)
Onko mielestäsi torjujalla myös silloin tunnelukot ja liukusäätimet menneet sekaisin, jos näkee läpi, että se kuka väittää haluavansa myötäelää on todennäköisesti narsisti ja vain näyttelee empatiaa ja myötäelämistä?
Miehille, joilla on hankala narsistivaimo, on kehitetty vihdoinkin remote-control. ;-P
Give me beer, and, stop nagging :DDD
http://madedition.com/wp-content/uploads/woman-remote-control.jpg
Kuule, vannoutunut narsku ajattelee että suhun tuli joku vika kun itket. Se ei ota sua kaulasta kiinni ja itke sun kanssas. Empatia toimii vain kaksisuuntaisella radalla. Jos toinen vain näyttelee antamista, sen kyllä huomaa. Et kai narsisti-kammossasi pelkää myös empaatikkoja? :o
Kuka siinä sitten olisikaan narsisti. :D
Eksäni hyppäisi kyllä riemusta kattoon saadessaan tuollaisen kaukosäätimen hyppysiinsä...
Olet suurista piirtein ainut palstan nainen jolle uskalsin tuon esitellä. Joku naisasianainen olisi polttanut hihansa ja kokenut helvetillisen narsistisen loukkaantumisen ja sota olisi syttynyt. Siltikin, pukkasi hikeä otsaan vastaustasi odotellessa.. ;)
Kiitos!
Todellakin, täydellinen kapistus narsistille! Ja vaikkei olisikaan narsisti, tuo vehjes kyllä tekisi sellaiseksi..
Katsos, kun en pidä itseäni sellaisena, mikä laitetaan yleensä sanan "nainen" alle.
Voit puhua naisista mitä huvittaa, en ota itseeni. :D
Painoin tuosta sex-nappulasta, mutta mitään ei tapahtunut :) yritin foodiakin, mutta murkinaa vaan ei näy, no tuota kaljaa en viitsi edes yrittää, kun sitä en juo ja se sieltä kuitenkin pullahtaisi läppärin viereen,..ne miesten vehkeet tiedetään :D
btw,..tästä tulee murulta taas sapiskaa , ai ai..äkkiä saunaan,..missä saunanappula!?
:-D
Nainen on ihan jees, toinen puoli Jumalaa, kuten ilmenee ison kirjan alussa.
Katsoin muuten yks päivä ne Saw-leffat. Yksi johti toiseen. Lopulta olin tukka pystyssä silmät pyöreänä sitä silpomista. Hommassa oli yllättävän paljon logiikkaa. Kamala mutta hyvä sarja sieltä pimeästä puolesta ;)
No niin!
Itse pidin siitä ensimmäisestä osasta erityisesti. Taisin silloin mainitakin...
Siinä ehti keskittyä ehkä eniten itse henkilöihin, eikä koko touhu ollut vain päätöntä silpomista jne...
Psykologisen puolen seuraaminen, kun on mielestäni huomattavasti viihdyttävämpää, kuin katsella kun ihmisiä sidotaan mitä ihmeellisimpiin härveleihin, mitkä pistetään tämän jälkeen pyörimään...Vaikka meneehän se toki siinä sivussa. :D
Jos joku tietää hyviä psykologisia trillereitä/muita elokuvia, kertokoon ihmeessä mulle. ;)
Sinä et tiedä, miten joku toinen ihminen tuntee. On asioita, joita haluat tuntea ja tunnistaa, mutta ovatko ne varmasti niin kuin sinä haluat, vai onko kyseessä kuitenkin itsekäs sumutus, joka lähtee narsismista ja palvelee jomman kumman narsismia?
Näin uskon. Hyvää alkanutta vuotta.
tai ainakaan minä en jaksa toistaa samoja asioita ikuisesti. Olen eri mieltä empatian pysyvyystasoista ja äidinmaidosta.
Sinä tiedät, mitä haluat tietää. Tunnet, mitä haluat tuntea. Näet, mitä haluat nähdä. Se, milloin nämä seikat ovat yhtä myös ympäristösi kanssa ja mielestä, tekee niistä vasta faktoja. Ei hetkeäkään ennen.
Ainakaan aikaisempi kokemukseni sinusta ei tue käsitystä, jonka mukaan pystyisit tietämään mitä tunnet tai mitä joku toinen tuntee....
Niin valitettavaa kuin se onkin.
Mistä vedit tuon "kun sen kokee jonkun toisen kautta"-jutun, lottamari? Palveleeko se nyt omia tunteitasi vai minun?
Tuleeko "kun sen kokee jonkun toisen kautta"-jutusta nyt välillemme fakta, kun sinä niin sanot? Vai pitäisikö minunkin olla sitä mieltä, että niin on?
Vai onko sittenkin niin, että se ei ole fakta, koska et alkujaankaan tunne samoja asioita kanssani - etkä näin ollen saata ymmärtää, mitä minä tunnen ja tarkoitan.......siitä huolimatta, että olet saanut empatian kypsänä kykynä jo äidinmaidossa.....mahdoitko sittenkin hitkaista sen väärään kurkkuun?
Kysyit:
Milloin ja minkälaisessa tilanteessa joku toinen ihminen myötäeli jonkin tuntemuksesi niin, että voit sanoa tavanneesi empaattisen ihmisen?
Vastasin:
Sinä et tiedä, miten joku toinen ihminen tuntee. On asioita, joita haluat tuntea ja tunnistaa, mutta ovatko ne varmasti niin kuin sinä haluat, vai onko kyseessä kuitenkin itsekäs sumutus, joka lähtee narsismista ja palvelee jomman kumman narsismia?
Toisin sanoen:
Sinä tiedät, mitä haluat tietää. Tunnet, mitä haluat tuntea. Näet, mitä haluat nähdä. Se, että sinä valehtelet asioita itsestä ja tunteistasi ei suinkaan tarkoita, että käsitykseni sinusta on muodostunut sen mukaan. Mitä huonommin näet omat virheesi, sen paremmin ne näkyvät muille.
olet avuton jne ja taas toisaalla jotain aivan muuta - muutos tapahtuu yleensä sekunneissa...näin muistelen.
Onko sulla mitään kokemusta meditaatiosta (- tuskin mutta kysyn kuitenkin)?
Mitä vikaa on hallita ja tuntea itsensä ja tunteensa?
olla tosissas!! Onhan tää kysymyksesi huumoria/sarkasmia - onhan?
:D
on sinun itse tehtävä. Siis tämä valaiseminen.... Mulla siihen ei ole aikaa eikä halua.
*ojentaa taskulampun*
En kyllä ymmärrä enää yhtään, mistä täällä keskustellaan.
Täällä palstalla käynyt tänään niin kova tuulenvire, ettei täällä kyllä kuulekaan mitään... :D
En tiedä, mutta Tempun kanssa täällä on voinut unohtaa kaiken kokemansa paskan, ihana ihminen hm...vaikka ei niin empaattinen olekaan,..mutta ymmärtää kun on itsekin paskaa saanut kokea...terkkuja vaan...sulle Temppu olet hyvä ihminen :D
http://www.youtube.com/watch?v=s4FLWc-s5JI
Vaikka en nykyisin jaksakaan lukea tiettyjen ihmisten kirjoittamia keskusteluja, niin tämän nyt sitten luin ja toisaalta jotenkin hämmästelen koko keskustelua, koska myötäelämistä ja empatiaahan on koko ajan ja joka päivä normaalissa NORMAALEIDEN ihmisten elämässä. Joku avaa kaupan oven rollaattorilla kulkevalle vanhukselle, naapuri tulee vastaan ja kysyy kuinka voit ja toinen vastaa että olen kovin flunssainen ja toinen sanoo sitä tarkoittaen, että voi kuinka kurjaa, joku auttaa lastenvaunut bussiin, joku näkee itkevän lapsen pihalla ja menee juttelemaan ja kysyy että mikä hätänä, joku soittaa joka päivä vanhalle äidilleen tai isälleen ilahduttaakseen hänen yksinäistä päiväänsä jne. jne. jne. Joku voi tietysti tehdä asioita myös hyötyäkseen tai siksi että niin kuuluu tehdä, mutta uskonpa että useimmat kuitenkin tuntevat monissa tilanteissa jonkinlaista empatiaa toista ihmistä kohtaan.
Jos joku väittää että on kohdannut empatiaa kerran pari elämässään ja miettii silloinkin että olikohan se empatiaa vai ei niin minusta se on perin kummallista.
Kylläpäs tuli huono olo...
Itse koen empatian jotenkin vastenmielisenä asiana, kun tarkemmin tässä mietin.
Kaikenlainen empaattinen lähestyminen ajaa minut vain väistämättä kauemmaksi.
Kai jotenkin tuntuu, että ihmiset yrittävät tällä tavoin vetää minut "heidän maailmaansa", maailmaan joka on minulle täysin käsittämätön paikka, ja josta pysyttelen mielummin poissa. Paikka, joka tarkoittaisi sitä, että joutuisin seuraamaan muiden iloa vierestä ja hymyilemään teeskennellen, että kuulun sinne.
Usein tämä elämä on, kuin katselisi omasta poterostaan, ikkunan läpi, jotain kummallista näytelmää, missä marionettinuket tanssii ja hymyilee teennäisesti, hyppien ilmaan jostain käsittämättömästä syystä...
Aivan kuin tässä elämässä olisi jotain aidosti hauskaa. No ehkä se on sitä sitten muille.
Itse saan ilonaiheeni hieman toisenlaisista jutuista. Jutuista, joissa ei välttämättä toisten tunteita oteta niin huomioon, mutta mitä menetettävääkään on?
Pakkohan sitä iloa on jostain koittaa repiä, että jaksaa herätä taas seuraavaankin päivään.
Siinä olisi heille, jotka ihmettelevät narsistista käytöstä, aivan hiton hyvä kysymys...
Miksi pitäisi pyrkiä olemaan mukava muille, jos se syö vain itseä sisältä? Alkaa ajan kanssa vain masentamaan ja väsyttämään? Jos se tarkoittaa vain loputonta teeskentelyä, ja itsensä ja omien toiveiden ja tunteiden täydellistä mitätöimistä...Ja tehdä tämä vielä, vaikka ei kenelläkään ole oikeasti itselle mitään merkitystä.
Jos saan yhdenkään järkevän syyn, miksi tämä kannattaa, pyrin heti siitä hetkestä lähtien muuttumaan paremmaksi, muut huomioon ottavaksi ihmiseksi. Itse en ole löytänyt vielä yhtään syytä, mutta ehdotuksia otetaan kyllä vastaan.
Ei minua vituta, minä vain mietiskelen. :)
Kokeilin jo tuossa edellä saada tietää, miten ihmeessä toisen ihmisen tunteet näkee ulospäin niin selvästi, ettei sijaa epäilyksille jää missään tilanteessa. Sitä se nimittäin vaatisi tähän sinun kysymykseesi vastaaminen.
Toisaalta olen pitkälle samaa mieltä hennan kanssa; mitä helvetin erinomaista on empatiassa ja myötäelämisessä? - normaalin ihmisen normaaleita tunteita.
Toiset kykenee siihen - oikeasti.
"Miksi pitäisi pyrkiä olemaan mukava muille, jos se syö vain itseä sisältä? Alkaa ajan kanssa vain masentamaan ja väsyttämään?"
Exäni, joka luultavasti joskus "avasi" itseään minulle ihan aidostikin, sanoi kutakuinkin tuohon tapaan muutaman kerran. Hän on auervaaratyyppinen henkilö, jolla on ollut tapana asua ja elää toisten kustannuksella useita kymmeniä vuosia, siis ei maksa vuokraa eikä osallistu taloudellisesti muutenkaan mutta niin vaan on saanut pidettyä koukussaan ihmisiä, jotka ovat tehneet sen hänen puolestaan ja naiset vieläpä tapelleet, että moisen aarteen saa pitää "omanaan". Mutta joka tapauksessa, noin hän joskus sanoi ja jatkoi, että kun tarpeeksi kauan on joutunut "elämänsä kustantajalle" näyttelemään väkisin mukavaa niin siitä seuraa lopulta valtava aggressio hänen sisällään jota purkaa sitten lopulta jopa suoranaiseen väkivaltaan.
Empatiaan vai näkemään empatian?
Siis kumpaa tarkoitit?
Kuulostaa tutulta...
Kiitos vastauksesta. :)
Ajattelin jostain vain koittaa saada motivaatiota uudelleen aloittamaani terapiaan.
Ja eksäsi kuulostaa korviini enemmän epäsosiaaliselta, kuin puhtaalta narsistilta, mutta sen jo varmaan tiesitkin...Narsistit kun eivät käytä ihmisiä tietoisesti hyväkseen ja väkivaltaankin turvautuvat harvoin.
Heille on myös tärkeää näyttää hyvältä muiden silmissä.
ihmiset emme pyri herättämään muissa empatian tunteita. Emme hae sääliä jne.
Jos ja KUN joku henkilö on suhtautunut johonkin tilanteeseeni myötätunnolla ja/tai empatialla se on HÄNEN tunteensa - ei minun. Se on syntynyt ilman minun pyyntöäni/manipulointiani ja ilman että olen halunnut niin. Näin on asianlaita myös silloin, kun minä olen tuntenut empatiaa jotain kohtaan.
Tuosta syystä kysymyksesi on vähintään outo. Toisekseen en ikinä lakkaa miettimästä, miksi tämä empatia on niin suuressa huudossa täällä - siksikö, kun ette tiedä millaista se on ? Vai etsitkö tapoja näytellä sitä? Voin kertoa, että suurin osa empatiasta menee sillä tavoin "hukkaan", että kohde ei sitä milloinkaan huomaa. Jos sen huomaa - - - - voi alkaa miettiä....miksi?
Tuttu, joka on opiskellut pitkälle alaa joka sivuaa näitä asioita ja tuntee exän hyvin, oli myös samaa mieltä, tosin myöskin NPH mutta epäsosiaalisen piirteet hallitsevimpana.
SINUN johtopäätelmäsi.
Heti kun saadaan käyttöön laite, joka paljastaa toisen ihmisen ajatukset sellaisina kuin ne ovat ulkopuolisille, saat erilaisen vastauksen. Niin kauan on pakko tyytyä luulemaan, koska tietoa ei ole. Sinä vaadit tietoa ja sitä ei voi antaa - siis ennen sitä värkkiä, joka paljastaa ajatukset totuudenmukaisina.
Näin on myös sinun kohdallasi. Sinäkään et tiedä - sellasista valtaa sinullakaan ei ole muiden pääkoppaan.
sitten kysynyt koska viimeksi tunsit myötäelämistä ja empatiaa?
Sosiopaatti, Sosiopaattinen narsisti... ( Psykopaatti(?) )
Eksäsi kohdalla varmaan voitaisiin käyttää mitä tahansa näistä termeistä...Luulen.
Samaa mieltä.
tunsin suurta myötäelämistä sukulaiseni ilosta - josta sen enempää en kerro.
Empatiaa tunnen niin usein päivittäin, etten muista mikä oli viimeksi kyseessä.
Siitä huolimatta en tiedä milloin sinä olet kokenut viimeksi samat tunteet - tai joku muu.
Eka kysymys koskee omaa empatiaa toista kohtaan. Toinen kysymys koskee toiselta saatua sympatiaa.
T. nim.merkki pilkunviilaaja ;-P
Sanoista empatia, sympatia ja antipatia saa väännettyä vaikka mitä:
Empaattinen symppis = se kiva ihminen
Antipaattinen emppis = se kauhuskenaarioiden ajatuksia lukeva hyväksikäyttäjä-narsku
;-)
peikko-usko A opasti mua ajattelemaan dialogin kautta tätä asiaa.
Eikö niin että jos dialogi tuntuu toimivan, siihen ei sisälly narsismia (vaikka juteltaisiin narsismista)
Jos taas dialogi ei toimi jonkun kanssa, siihen sisältyy narsismia, pelkoa, kateutta, epäluuloa..
Tuli vaan mieleen 'sen kuuluisan valvoimaisten sisäpiirin' mollaaminen. Joka on yhtä kuin onnistuneen dialogin mollaaminen.
"Dialogi voidaan kuitenkin johtaa kreikan kielen sanoista ”dia” ja ”logos”. Logos tarkoittaa sanan merkitystä (sanan sisältöä tai ideaa), ja dia tarkoittaa kautta tai lävitse. Siten dia-logos tarkoittaa merkityksen tai ymmärryksen virtausta keskustelijoiden lävitse." -wiki-
(:-D
Kyllä sitä teidän väittelyä oli hauska seurata vaikka meinasinkin syystä X (?) joutua mukaan. Mutta kun ei kiinnosta.
Ihmettelen vain niitä ihmettelijöitä ;) jotka ihmettelevät esim. teidän vastauksianne HEIDÄN aloittamaan provokaatioon. He syyttelivät ja osoittelivat ja sitten kun pistitte hanttiin, olitte häiriköitä. Mutta mähän olen vain mä, en mä tajua kaikkea, hyvä että edes itseäni. Koeta nyt sitten ymmärtää jotakuta muutakaan ;)
Sisäpiiri... ei mulla kyllä mitään vip-passia ole, hyppäsin vain mukaan eikä musta kovin helpolla eroon pääse. Kaikki mitä kirjoitetaan ei ole henkilökohtaista, juuri Sinulle siellä =)
Ilahduttavan taitavasti livahdit piiriin ;-D
Tuli oikein positiivisesti yllättyneen hämmästynyt olo!
Taika-piiri, on olemassa tai ei ole, riippuen henkilön mielikuvista ;)
Se oli mulle yksi puuttuvan palapelin osan löytäminen. Niitä osia olen saanut sulta, ja monelta muulta. (onneksi en häippässy palstalta)
Jos kamujen dialogi toimii, niin ei ole heidän syynsä jos joku/jotkut tuntee antipatiaa heitä kohtaan. Meinasin jo mennä lankaan ja aloin ajattelemaan että me emme kuulu palstalle. Ei hyvänen aika sentään! Mehän ollaan ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja se/ne meidän dialogin inhoajat, heillä on syytä tarkastella omaa inhoaan, omaa vihaansa, omaa kateuttaan.
Voisi jopa sanoa että olemme täällä osoittamassa heille heidän häiriötään, johon he ainoina ihmisinä voivat itse puuttua.
Silti tykkään myös purnaajista. Ihmisiä ovat!
Lottamari toi esiin pikkuprinssin.
"Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän! - Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi. - Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi.."
Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista.
Mun meidän haukkumisten aiheuttama alemmuuskompleksi katosi kuin tuhka tuuleen! Viuh :) Me ollaan hemmetin hyviä tyyppejä. Rinta rottingilla eteenpäin vaan :-D
(:-D
Sulla on aika omituinen näkemys sisäpiiristä....mistä lie johtuu.
Jos sen jotenkin määritelisi (riippumatta siitä minkä sisäpiiri se on), se kuuluisi ehkä tähän tapaan: ihminen/useampi ihminen, joka on oikeuttanut itsensä langettamaan sosiaalisen kuolemantuomion sille, joka kulloinkin on häntä vastaan. Samalla vältytään tajunnan avartumiselta ja erityisesti henkiseltä kasvulta.
Höps, olet ehdottomasti palstan valovoimaisin ihminen...sisäpiiriä ei ole, on vaan rivitanssia sekatahdissa jammaavia ajattelijoita
Dialogi, ohh, tuo vieläkyntämättömistä korpimaista vihoviimeinen - ja sen kaikesta systeemisesta herruudesta vapaan puhetilanteen ideaali!
(:^]--