Oikein ministeritasolla on huolestuttu siitä, että ulkomaalaiset ovat tehneet paljon kaivosvaltauksia meillä Suomessa ja myös varsinainen kaivostoiminta on suurelta osalta ulkomaisissa käsissä. Tosin onhan meillä Talvivaara ja myös Outokummun Kemin kaivos. Semmoinen tilanne.
Entäpä jos Outokumpu ryhtyisi laajentamaan kaivostoimintasektoriaan? Onhan firmalla pitkä historia, joka tosin ei ole erityisen kunniakas ainakaan kaivostoiminnan alasajon takia. Silloin siihen aikaan taisi olla itse Outokummun piirissä "selkeä ja tieteellisesti määritelty käsitys", jonka mukaan Suomen malmivarat oli kartoitettu ja jo kaivetuiksi havaittu eikä uusia mahdollisuuksia enää ollut näköpiirissä. Niinpä Outokumpu jätti kaivosalan sikseen. Poikkeukseksi jäi Kemin kaivos, josta yhtiölle itselleen oli suurta hyötyä Tornion tehtaan tukijalkana.
Entapa jos tosiaan Outokummun kaivostoimintaa ryhdyttäisiin laajentamaan? Tai valtion yhtiö Outokumpu "vipusimena" luotaisiin uusi yhtiö, jolla ei olisi "vanhan Outokummun" kaivostoimintaa väheksyviä asennerasitteita? Onhan meillä hyvänä esimerkkinä olemassa Outokummun tytär Outotec.
On todella suuri kansallinen menetys, että ulkomaalaiset kaivosfirmat ovat päässeet huseeraamaan meille Suomen maaperälle liki miten haluavat. Siinä menevät myös tuotot ulkomaille toisiin taskuihin. Jos meillä on kerran Nokia, globaali alansa ykkösfirma, niin miksi meillä ei voisi olla myös menestyksellistä kaivostoimintaa omissa käsissämme? Ja ison osan malmeista voisimme itse jatkojalostaa niin pitkälle, että emme jäisi pelkäksi raaka-ainetoimittajaksi. Ehkäpä tilanteessa todellakin tarvitaan valtion aktiiteettia, kun kerran yksityisesta suomalaisesta Isosta Rahasta ei ole homman hoitajaksi. Talvivaara on myönteinen poikkeus ja todistaa tekemisen mahdolliseksi.
Entäpä jos Outokumpu ryhtyisi laajentamaan kaivostoimintasektoriaan? Onhan firmalla pitkä historia, joka tosin ei ole erityisen kunniakas ainakaan kaivostoiminnan alasajon takia. Silloin siihen aikaan taisi olla itse Outokummun piirissä "selkeä ja tieteellisesti määritelty käsitys", jonka mukaan Suomen malmivarat oli kartoitettu ja jo kaivetuiksi havaittu eikä uusia mahdollisuuksia enää ollut näköpiirissä. Niinpä Outokumpu jätti kaivosalan sikseen. Poikkeukseksi jäi Kemin kaivos, josta yhtiölle itselleen oli suurta hyötyä Tornion tehtaan tukijalkana.
Entapa jos tosiaan Outokummun kaivostoimintaa ryhdyttäisiin laajentamaan? Tai valtion yhtiö Outokumpu "vipusimena" luotaisiin uusi yhtiö, jolla ei olisi "vanhan Outokummun" kaivostoimintaa väheksyviä asennerasitteita? Onhan meillä hyvänä esimerkkinä olemassa Outokummun tytär Outotec.
On todella suuri kansallinen menetys, että ulkomaalaiset kaivosfirmat ovat päässeet huseeraamaan meille Suomen maaperälle liki miten haluavat. Siinä menevät myös tuotot ulkomaille toisiin taskuihin. Jos meillä on kerran Nokia, globaali alansa ykkösfirma, niin miksi meillä ei voisi olla myös menestyksellistä kaivostoimintaa omissa käsissämme? Ja ison osan malmeista voisimme itse jatkojalostaa niin pitkälle, että emme jäisi pelkäksi raaka-ainetoimittajaksi. Ehkäpä tilanteessa todellakin tarvitaan valtion aktiiteettia, kun kerran yksityisesta suomalaisesta Isosta Rahasta ei ole homman hoitajaksi. Talvivaara on myönteinen poikkeus ja todistaa tekemisen mahdolliseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Malmin etsiminen maksaa maltaita. On lottovoitto, jos sellaisen löytää. Outokumpu on tehnyt huonoja päätöksiä aikanaan, ja jälkiviissaana voi todeta kaivosten myymisen kuuluvan niihin.
Silleensähän siinä kävi, että Outokummun johto ilmeisesti silloisen valtiojohdon aktiivisella myötävaikutuksella myi pois liki kaiken kaivostoimintansa, joka nyt näinä aikoina olisi erityisen arvokasta toimintaa. Erikoistuminen teräkseen on yhden sektorin yksipuolista toimintaa, jollaisessa on aina riskinsä. Parempi olisi ollut, jos meillä Suomessa olisi edelleen valtiollinen kaivostyhtiö Outokumpu. Kuten tuossa aloituksessani yli vuosi sitten kirjoitin, niin ehkäpä Outokummun kaivostoiminnan laajentamista sietäisi harkita "uutena aluevaltauksena" ja yhtiön toiminnan monipuolistamisena. Kuitenkin joka tapauksessa toivotan Outokummulle menestystä isona yhtiönä.
Viime aikoina olen mietiskellyt ja viimeistelemässä ajatusta Outokummun osakkeitten ostamisesta eli tätä nykyä 1500 kpl outokumpulaista saisi noin tuhannella eurolla. Se mittakaava sopii pieneläkeläisen sijoittamisharrastuksen puitteisiin. Outokummun Saksan ostokset ovat asiassa toisaalta lisäämässä kiinnostusta ja toisaalta saattaahan siinä piillä riskiäkin.