Me kaikki pakkoruotsimyllyn läpikäyneet vanhemmat ja sen täydellisen turhuuden työelämässä kokeneet vanhemmat olemme nyt heränneet vaatimaan lapsillemme parempia vaihtoehtoja kielten opiskelun suhteen.
Kiitos netin, RKP:n harjoittaman sensuuri ja pakotus murentui ja kansan mielipiteiden on päässyt nyt vihdoin esille.
Se on demokratiaa !
Lehtien ja muun median kirjoittelu taistelussa kielivapauden puolesta pakkoruotsia vastaan on lisääntynyt räjähdysmäisesti viimeisten kuukausien aikana. Tämä tärkeä aihe on viime aikoina ollut enemmän esillä kuin koskaan. Medianäkyvyys on äärimmäisen tärkeää tässä asiassa. Lehdistä, televisiosta, internetistä ja radiosta tulevan tiedon ansiosta "torkkuvat" suomalaiset heräävät ymmärtämään mistä tässä kieltemme opiskelun rajoittamisesta on oikein kysymys. Olen alkanut itsekin median herättämänä seurata aktiivisesti kirjoittelua aiheesta. Kaikki julkisuus mitä vapaan kielivalinnan eteen saadaan, on hyväksi yleisen mielipiteen vahvistamiseksi pakkoruotsia vastaan.
Mikä muu poliittinen aihe on viimeaikoina ollut yhtä tiuhaan esillä kuin vapaan kielivalinnan estäminen turhalla pakkoruotsilla? Edes eduskunnan vaalirahakohu ei ole enää yhtä paljon esillä. Ellen erehdy, pakkoruotsi on tällä hetkellä "kuuma peruna", josta puhutaan valtakunnallisessa mediassa lähes päivittäin jopa eduskunta- ja hallitustasolla.
Viimeistään siinä vaiheessa kun meidän suomenkielisten omat lapset menevät kouluun, alkaa RKP:n ajama kielten opiskelun rajoitus ihan oikeasti kiinnostamaan. Läheskään kaikki vanhemmat eivät ole ymmärtäneet, miksi lastemme pitäisi haaskata opiskeluajastaan huomattavan suuri osa lähes täysin hyödyttömän pakkoruotsin opiskeluun vapaavalintaisen, motivoivan ja maailmalla tarpeellisen kielen sijasta. Haluatko sinä lapsesi pärjäävän palveluruotsilla ruotsinkielisessä palvelukodissa vai itse valitsemassaan ammatissa hyvällä kielitaidolla varustettuna?
Toinen herätys vanhemmille tulee lukion jälkeen, kun tajutaan, mikä merkitys ruotsinkielisten kielikiintiöillä on yliopistoihin pääsyssä. Ruotsinkielisistä yliopistoihin pääsee 53 % ikäluokasta ja suomenkielisistä 27 %. Tämä suhde joutuu vielä kummallisempaan valoon, kun muistetaan, että suomenkieliset ovat pärjänneet kaikissa PISA –tutkimuksissa 10 % paremmin kuin ruotsinkieliset. Tämä ruotsinkielisten kielikiintiöasia on toisen kirjoituksen arvoinen, joten jätetään se asia tähän.
Kiitos netin, RKP:n harjoittaman sensuuri ja pakotus murentui ja kansan mielipiteiden on päässyt nyt vihdoin esille.
Se on demokratiaa !
Lehtien ja muun median kirjoittelu taistelussa kielivapauden puolesta pakkoruotsia vastaan on lisääntynyt räjähdysmäisesti viimeisten kuukausien aikana. Tämä tärkeä aihe on viime aikoina ollut enemmän esillä kuin koskaan. Medianäkyvyys on äärimmäisen tärkeää tässä asiassa. Lehdistä, televisiosta, internetistä ja radiosta tulevan tiedon ansiosta "torkkuvat" suomalaiset heräävät ymmärtämään mistä tässä kieltemme opiskelun rajoittamisesta on oikein kysymys. Olen alkanut itsekin median herättämänä seurata aktiivisesti kirjoittelua aiheesta. Kaikki julkisuus mitä vapaan kielivalinnan eteen saadaan, on hyväksi yleisen mielipiteen vahvistamiseksi pakkoruotsia vastaan.
Mikä muu poliittinen aihe on viimeaikoina ollut yhtä tiuhaan esillä kuin vapaan kielivalinnan estäminen turhalla pakkoruotsilla? Edes eduskunnan vaalirahakohu ei ole enää yhtä paljon esillä. Ellen erehdy, pakkoruotsi on tällä hetkellä "kuuma peruna", josta puhutaan valtakunnallisessa mediassa lähes päivittäin jopa eduskunta- ja hallitustasolla.
Viimeistään siinä vaiheessa kun meidän suomenkielisten omat lapset menevät kouluun, alkaa RKP:n ajama kielten opiskelun rajoitus ihan oikeasti kiinnostamaan. Läheskään kaikki vanhemmat eivät ole ymmärtäneet, miksi lastemme pitäisi haaskata opiskeluajastaan huomattavan suuri osa lähes täysin hyödyttömän pakkoruotsin opiskeluun vapaavalintaisen, motivoivan ja maailmalla tarpeellisen kielen sijasta. Haluatko sinä lapsesi pärjäävän palveluruotsilla ruotsinkielisessä palvelukodissa vai itse valitsemassaan ammatissa hyvällä kielitaidolla varustettuna?
Toinen herätys vanhemmille tulee lukion jälkeen, kun tajutaan, mikä merkitys ruotsinkielisten kielikiintiöillä on yliopistoihin pääsyssä. Ruotsinkielisistä yliopistoihin pääsee 53 % ikäluokasta ja suomenkielisistä 27 %. Tämä suhde joutuu vielä kummallisempaan valoon, kun muistetaan, että suomenkieliset ovat pärjänneet kaikissa PISA –tutkimuksissa 10 % paremmin kuin ruotsinkieliset. Tämä ruotsinkielisten kielikiintiöasia on toisen kirjoituksen arvoinen, joten jätetään se asia tähän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2011010612964617_pk.shtml
Virkkunen kirjoittaa:
"Pakkoruotsista puhuminen on ollut edesvastuutonta, sillä on todennäköisesti aiheutettu laajalti tuhoa suomenkielisten nuorten motivaatiossa kieliopintoihin."
Näinhän siinä pitäisi lukea:
"Pakkoruotsi on ollut edesvastuutonta, sillä on todennäköisesti aiheutettu laajalti tuhoa suomenkielisten nuorten motivaatiossa kieliopintoihin."
Epäpätevä ministerimme on täysin kykenemätön näkemään ongelman ydintä. Pakkoruotsi on tuhonnut jo monen sukupolven kielitaidon Suomessa, heittänyt kielteisen asenteen koko ruotsinkieltä ja Suomen ruotsalaisia kohtaan, tulpannut muiden kielten opiskelun ja tehnyt Suomesta epätasa-arvoisen sen omille kansalaisille virkamiesruotsivaatimuksineen. Kaikki tämä 4 % väestön takia, jonka pitäisi hoitaa itse palvelunsa.
Viestinnän tutkija ja Suomen Kuvalehden kolumnisti ANU KANTOLA kirjoittaa (SK 1/2011) otsikolla ”Venäjän vuoro” näin:
”Presidentti Tarja Halonen totesi, että meitä sitoo itsenäistymisen yhteydessä tehty lupaus siitä, että suomi ja ruotsi ovat kansallisia kieliä. Onhan se vähän ontto peruste sille. että kaikkien pitää päntätä päähänsä nyt sata vuotta myöhemmin, kun markastakin on luovuttu ja monet päätökset siirretty Brysseliin. Jos nyt kävisi niin, että sattuu rakastumaan suomenruotsalaiseen ja ajautuu Länsi-Suomeen myöhemmässä elämässään, niin ruotsin kyllä oppii.”
Ihan totta, tuo ”lupaus” ei todellakaan enää sido yhtään mihinkään. Ja kyllä ruotsi voi säilyä kansallisena – kansallisena vähemmistökielenä. Mutta pakkoruotsi on juurittava ja suomi säädettävä valtakunnan ainoaksi viralliseksi kieleksi. Sen verran voisi ehkä tinkiä, että Ahvenanmaalla sekä ruotsi että suomi olisivat virallisia.
Tuossa vuoden ensimmäisessä Suomen Kuvalehdessä ammutaan alas myös Sveitsin nelikielisyyden myytti. Genevessä asuva MARJA DÖLLING-ARONEN kirjoittaa:
”Tuskin missään voi pahemmin mennä mönkään kuin siinä, että Suomen nykyisessä kieliriidassa haetaan tukea ’nelikielisestä Sveitsistä’. .. Ilmeisesti Suomessa uskotaan, että koko Sveitsissä esim. katukilvet ovat nelikielisiä ja että maan joka kolkassa saa palveluja millä tahansa näistä kielistä. .. On totta, että Sveitsissä on neljä virallista kieltä, mutta näin on, koska valtioon kuuluu neljä erikielistä, yksikielistä aluetta. .. Kielialueet ovat vuosisatojen aikana kehittyneet eri kulttuuripohjilta ja niiden rajat ovat hyvin tiukat. Joka muuttaa kielialueelta toiselle, saa muuttaa koko kielikäytäntönsä. Suomen kieliriitaan ehdottaisin, että jokainen saisi opiskella kaikkia haluamiaan kieliä, joita valtiolla on aihetta ja varaa laitoksissaan opettaa.”
Helsingin Sanomissa 7.1.2011 varatuomari KARI-MATTI AIRISTO vaatii pakkoruotsin kustannusten selvittämistä. Hyvä niin, mutta siihen on lisättävä koko keinotekoisen kaksikielisyyden kustannusten selvittäminen ja kertominen Suomen kansalle.