Minun isäni joi. Minun veljeni on huumeiden väärinkäyttäjä. Siskoni on teini-ikäinen. Minä odotan esikoistani. Minun, 24 vuotiaan, pitäisi jaksaa pitää koko perhe ladulla, kun muut on pihalla, kun lintulaudat.
Se sattuu. Se sattuu vähän helvetin paljon. Sattuu itkeä itsensä uneen, kun ei uskalla sanoa "äiti älä juo enää". Sattuu, kun ei voi tehdä mitään. Sattuu, kun ei jaksaisi.
Sitä häpeää ja salailee, että oma vanhempi on alkoholisti. Täytyy keksiä tekosyitä toisille, etteivät he vaan tule kylään. Koska ikinä ei voi tietää milloin vanhempi on humalassa. Koskaan ei tiedä alkaako juominen tänään vasta illalla vai alkaako se jo aamulla.
Turhautuu, kun toinen humalassa jankuttaa ja painostaa. Ja seuraavana aamuna ei muista käytyä keskustelua.
Hämmentyy, kun toinen suuttuu täysin ilman syytä ja loukkaantuu. Muuttuu humalassaan puhumattomaksi.
Väsyy, kun se ei koskaan lopu.
Minä ymmärrän, että juomiselle on syynsä. Mutta sitä itsekkyyttä minä en ymmärrä. Sen oman tuskan läpi ei suostuta näkemään, että omat teot loukkaavat ja satuttavat kaikkia muita lähellä olevia. Sitä vaan haluaa oman tuskansa turruttaa.
Mitenkäs se meidän muiden tuska? Pelko ja inho. Miten meidän muiden ajatukset? Eikö ne merkitse mitään. Minusta tuntuu pahalle huomata jo pienestä eleestä, että "jahas, taas on juotu". Minua suututtaa kuulla se humalainen puhe. Minua harmittaa hiipiä pitkin nurkkia. Olla olemassa ja paikalla, jos jotain sattuu, mutta kuitenkin kestää pois tieltä. Piiloutua mahdollisimman pieneksi, ettei saa osaansa siitä humalaisen käyttäytymisestä.
Voimattomuus on hyvin vahva tunne. Miksen pysty auttamaan? Miksi sinä juot? Miksen minä voi auttaa sinua? Miksi se alkoholi on minua tärkeämpää? Mikä minussa on vikana, etten riitä?
Minä olen äitini lapsi ja tarvitsen äitiäni. Sitä selvää ja rakastavaa äitiä, en sitä ällöttävää humalaista sopertajaa.
Se sattuu. Se sattuu vähän helvetin paljon. Sattuu itkeä itsensä uneen, kun ei uskalla sanoa "äiti älä juo enää". Sattuu, kun ei voi tehdä mitään. Sattuu, kun ei jaksaisi.
Sitä häpeää ja salailee, että oma vanhempi on alkoholisti. Täytyy keksiä tekosyitä toisille, etteivät he vaan tule kylään. Koska ikinä ei voi tietää milloin vanhempi on humalassa. Koskaan ei tiedä alkaako juominen tänään vasta illalla vai alkaako se jo aamulla.
Turhautuu, kun toinen humalassa jankuttaa ja painostaa. Ja seuraavana aamuna ei muista käytyä keskustelua.
Hämmentyy, kun toinen suuttuu täysin ilman syytä ja loukkaantuu. Muuttuu humalassaan puhumattomaksi.
Väsyy, kun se ei koskaan lopu.
Minä ymmärrän, että juomiselle on syynsä. Mutta sitä itsekkyyttä minä en ymmärrä. Sen oman tuskan läpi ei suostuta näkemään, että omat teot loukkaavat ja satuttavat kaikkia muita lähellä olevia. Sitä vaan haluaa oman tuskansa turruttaa.
Mitenkäs se meidän muiden tuska? Pelko ja inho. Miten meidän muiden ajatukset? Eikö ne merkitse mitään. Minusta tuntuu pahalle huomata jo pienestä eleestä, että "jahas, taas on juotu". Minua suututtaa kuulla se humalainen puhe. Minua harmittaa hiipiä pitkin nurkkia. Olla olemassa ja paikalla, jos jotain sattuu, mutta kuitenkin kestää pois tieltä. Piiloutua mahdollisimman pieneksi, ettei saa osaansa siitä humalaisen käyttäytymisestä.
Voimattomuus on hyvin vahva tunne. Miksen pysty auttamaan? Miksi sinä juot? Miksen minä voi auttaa sinua? Miksi se alkoholi on minua tärkeämpää? Mikä minussa on vikana, etten riitä?
Minä olen äitini lapsi ja tarvitsen äitiäni. Sitä selvää ja rakastavaa äitiä, en sitä ällöttävää humalaista sopertajaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tilanne sinulla nuorella iälläsi, ja on varmaan ollut jo pitkään. Juovalle alkoholistille juominen on maailman tärkein asia. Kyllä hän silti rakastaa sinua ja sisartasi. Alkoholismi on vain niin rankka sairaus, että siihen ei ole keksitty mitään lääkettä. Alkoholismi on kerran puhjettuaan loppuiän kestävä sairaus. Enkä tarkoita sellaista ivaavaa ja pilkallista asennetta, jota tälläkin palstalla on toisinaan.
Alkoholistin läheiselle voimattomuuden myöntäminen alkoholiin nähden on ponnistuslauta parempaan elämään. Et mahda todella mitään äitisi juomiselle. Eikä sinussa ole mitään sellaista vikaa, joka aiheuttaa äitisi juomisen. Et ole syyllinen.
Jokainen meistä tarvitsee rakkautta ja sitä voit antaa sekä äidillesi, sisarellesi, veljellesi että myös syntyvälle esikoisellesi. Rakkaus tarkoittaa myös rajoja, ei alistumista juopon itsekkyydelle.
Sain aikoinaan raittiin elämän liittymällä AA:n jäseneksi. Alkoholistien läheisille on elämää helpottamaan syntynyt AlAnon ja AAL. Niiden kotisivuilla on lisää tietoja.
Voi hyvin ja luota tulevaisuuteen, ei kaikki ole ihmisen päätettävissä.
http://www.al-anon.fi/
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/
http://www.paihdelinkki.fi/neuvonta
"Miksen minä voi auttaa sinua?"
Alkoholistia voi ratkaisevasti auttaa vain hän itse lopettamalla juomisen, ja se onnistuu vain, jos hänellä itsellään on siihen aito pyrkimys ja halu. Yleensä viimeksimainitut puuttuvat, koska viina on muuttanut persoonallisuuden, ja päällimmäiseksi on tullut alkoholiriippuvuus, joka sanelee.
"Miksi se alkoholi on minua tärkeämpää?"
Alkoholisti ei riippuvuudessaan ajattele mitään vertailua. Olet hänelle erittäin tärkeä, mutta vertailun ulkopuolella.
"Mikä minussa on vikana, etten riitä?"
Sinussa ei ole mitään vikaa, et ole hänen juomisensa aiheuttaja tai millään tavalla syyllinen siihen.
Sinä, tai kukaan muukaan ei kykene häntä raitistamaan. Raittius alkaa vain alkoholistista itsestä kun on saavuttanut oman rajansa.
Näistä syistä keskity omaan tasapainoosi ja hyvinvointiisi puhtain mielin.
Se ei ole itsekkyyttä.
hänen juomisestaan on vain ajan hukkaa juopon lupaukset pitävät niin harvoin paikkansa . Ja pitkän juomisputken jälkeen ei pirullisenpaa ihmistä löydy viina kun menee kaiken edelle . Siinä jää lapset ilman ruokaa kun juopon on saatava viinan himonsa tyydytettyä. Se että kirjoitit millä voit auttaa niin tähän on helppo vastata et millän tavoin . Se että juomiseen on syynsä ne on niitä iän ikuisia syitä joita juoppo latelee milloinka menee huonosti taikka hyvin aina on syy juomiseen . Ps elä omaa elämääsi ja anna raitis koti tulevalle lapsellesi .
Aivan noin rankkaa ei itselläni ole ollut, mutta omakin äitini nautti erittäin paljon alkoholia. Olin ainoa sisaruksista, joka jaksoi kantaa huolto, kunnes täytin 22 vuotta. Tällöin päätin, että ainoa tie on tästä ulos se, että ja keskityn ainoastaan omaan elämääni.
Kunnon juoppoa ei auta mitkään kerhot. Alkoholisti kun tuppaa aina hakeutumaan siihen samaan tuttuun "kaveriporukkaa", jossa tähdätään maksimaaliseen humalatilaan.
Suosittelenkin sinulle, että teet samoin. Veljelläsi on ongelma, joka on hänen ongelma. Tietenkin se painaa sinua, mutta lopulta kaikki on kuitenkin kiinni veljestäsi. Suosittelenkin, että nostat kytkintä ja lähdet mahdollisimman kauas. Jossain vaiheessa se veljesi alkaa putsaamaan sinunkin omaisuuttasi.... Alkoholistille on turha sanoa juomisesta, koska hän suuttuu aina!
Vaikka se tuntuukin kylmältä ajatella niin, mutta ainoa ratkaisu on, että aloitat ihan oman elämän. Niin minäkin tein ja nyt korkeasti koulutettuna muistelen vain millainen elämäni olisi ollut jos olisin tehnyt toisin. Ei varmasti kummoinen....
elät vain omaa elämääsi ja et puutu lapsuuden perheensi asioihin mitenkään ja vanhemapsi ja sisaruksesi saavat toimia miten haluavat ja elä sinä vain omaa elämääsi niin pääset paljon helpommalla ennen kuin poltat itsesi loppuun kun pähkäilet semmoisia asioita jotka eivät sinulle kuulu.
Mun kummatkin vanhemmat ja lähes koko muu suku juo. Siskokin ja sen mies, vaikka heillä on 3 alle 8-v
poikaa..... itse en juo, en ole ikinä ottanut, enkä ikinä edes maista ! HYI ! Mua hävettää paljon se niiden
turha ryyppääminen. Kerran kokeilin erään saunaillan jälkeen, et miten niiden aivot toimii "hätätilanteissa
" kun ne on vähänkin kännissä tai juoneet. Ok......Niillä ei vain ole mitään syytä ryyppäämiseen, se vaan ta
pahtuu luonnostaan, ne on aina jossakin baarissa juomassa, missä päin maailmaa tahansa........kun ei pelk-
kä vesi enää riitä..... Kyllä pitäisi pakottaa juopunut tai juonut mutta ei välttämättä ihan kännissä oleva ih
minen HOITOON ! jos on varaa moiseen, niin on myöskin varaa hoitoon ! Mua hävettää jokainen juopunut ja
juonut ihminen ! onneksi vanhemmilla ja muulla suvulla on sentään vielä omat asunnot....... he eivät vain
TAJUA, miten tämä koskee muihin ! muhun.
On rankkaa, kun moni perheenjäsen on päihteiden käyttäjiä. Alkoholistisuvuissa niin on usein. Sinulle se tulee raskaaksi, kun pitäisi kaikesta huolehtia. Mutta sinun ei tarvitse! Riittää, että huolehdit itsestäsi ja lapsestasi. Jotta sinun ei tarvitsisi selvitä kaikesta yksin, voisit hakeutua Al-Anon-ryhmään.
Muutin itse aikoinaan nuorena mieheni kanssa vieraalle paikkakunnalle kauas sukulaisista. Mieheni oli alkoholisti, vaikka en sitä moneen vuoteen ymmärtänyt. Oli raskasta kantaa yksin sitä taakkaa pienten lasten kanssa, kun mitään apua sukulaisista tai tuttavista ei ollut - kun ei ollut ketään lähimaillakaan.
Onneksi sain tietää Al-Anonistä, joka on alkoholistien läheisten toipumis- ja vertaistukiryhmä. En ollut enää yksin. Sain turvaverkon toisista samoja asioita kokeneista, ja löysin ystäväviä. Al-Anon ei tarjoa konkreettista apua, vaan vertaistukea, mutta sitä juuri tarvitsin. Lue lisää www.al-anon.fi