"Äitis oli svedupetra
Kirjoittanut Kolumnisti JyrkiLehtola Iltalehdessä:
”No siinä Savoyn edes horjui sellainen svedupetra, shamppiskännissä niin kuin sellaiset aina aamusta iltaan ovat. Sen mies lauloi juomalaulua nuuska hiuksissaan siin vieressä ja sen keltainen villuri oli ihan hiessä, niin kauhuissaan se oli, kun se oli joutunut Pohjois-Helsinkiin.”
Loukkasiko tuo jotain? Edes suomenruotsalaisia? Vai kävikö niin, voi ei, että karrikoin tiettyyn ryhmään liittyviä ennakkoluuloja? Vai yritinkö tehdä molemmat? Pitäisikö jonkun soittaa valtakunnansyyttäjälle, jolla ei ole parempaakaan tekemistä kuin ottaa asiasta selvää?
Kirsi Virtanen-Niemi on Ylen radiotoimittaja, joka käytti pakkoruotsia käsitelleessä ohjelmassaan maailman loukkaavinta sanaa ”svedupetteri” kuvaamaan niitä, joita kutsutaan myös ”tarvikeruotsalaisiksi”.
Tästähän svedupetterit sitten suuttuivat. Finlandsvensk samling rf-niminen yhdistys teki ohjelmista tutkintapyynnön poliisille, jolla ei myöskään ole parempaa tekemistä.
Sitten tapahtui jotain tässä maassa yhä harvinaisempaa. Yliherkkyysprosessissa tuli vastaan ihminen, jolla oli suhteellisuudentajua. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen Christer Lundström teki syyttämättäjättämispäätöksen.
”No siinä mä sitten seisoin ihan homona, kun spåra oli myöhässä. Joku vammanen kontulalaisjuoppo pummas parilta lesbolta röökiä, mut ei ne ämmät mitään antaneet.”
Edellinen kappale loukkasi varmasti ainakin huomaavaisia tupakoitsijoita ja Helsingin seutuliikennettä.
Sananvapauskeskustelu on muuttunut yhä vähemmän keskusteluksi siitä, mitä saa sanoa ja yhä enemmän keskusteluksi siitä, mitä sanoja saa käyttää. Tämä on looginen seuraus siitä, että meillä on yhä vähemmän sanottavaa, joten on loukkaannuttava edes niistä sanoista, jotka valitsemme sanoaksemme, ettei ole mitään sanottavaa.
”Svedupetteristä” loukkaantuminen on tämän hetken yliherkkyysennätys, ja siihen pitäisi reagoida lakimuutoksella. Jos meillä on yhdistys, joka loukkaantuu siitä, että joku käyttää sanaa svedupetteri ja jolla on oikeus kannella siitä poliisille, meillä pitäisi olla myös viranomainen, joka kieltää yliherkkien ihmisten kokoontumiset, vaikka se samalla olisikin taiteilijaseurojen kuolemaksi.
Tänä vuonna meitä on neuvottu, millä sanoilla saamme kuvailla mm. fyysisesti poikkeavia, henkisesti poikkeavia, etnisiä vähemmistöjä, sukupuolivähemmistöjä ja naisia.
Me olemme muuttuneet maaksi, jossa vapaasti saa puhua vain lihavista heteromiehistä, mikä on ymmärrettävää, koska ne ovat läskejä idiootteja.
Muuten täällä joutuu yhä tarkemmin pitämään kielensä keskellä suuta, joka on kiinni, jotta kukaan ei loukkaantuisi. Ja jos väärin valitun sanan kohde ei itse loukkaannu, aina löytyy asiamies, jonka tehtävä on loukkaantua muiden puolesta.
Kaiken tämän keskellä meillä on oma kielivähemmistömme, josta yksi vertasi taannoin suomenruotsalaisten kohtaloa Saksan juutalaisiin ja nyt ne kiusaavat poliisia sillä, että joku käytti kieltä niin kuin kieltä on lupa käyttää.
Kyllä tuollainen sen verran loukkaa, että ihan tekisi mieli kysyä, mikä näitä kielivammaisia vaivaa, mutta ei viitsi, poliisilla on parempaakin tekemistä."
Kirjoittanut Kolumnisti JyrkiLehtola Iltalehdessä:
”No siinä Savoyn edes horjui sellainen svedupetra, shamppiskännissä niin kuin sellaiset aina aamusta iltaan ovat. Sen mies lauloi juomalaulua nuuska hiuksissaan siin vieressä ja sen keltainen villuri oli ihan hiessä, niin kauhuissaan se oli, kun se oli joutunut Pohjois-Helsinkiin.”
Loukkasiko tuo jotain? Edes suomenruotsalaisia? Vai kävikö niin, voi ei, että karrikoin tiettyyn ryhmään liittyviä ennakkoluuloja? Vai yritinkö tehdä molemmat? Pitäisikö jonkun soittaa valtakunnansyyttäjälle, jolla ei ole parempaakaan tekemistä kuin ottaa asiasta selvää?
Kirsi Virtanen-Niemi on Ylen radiotoimittaja, joka käytti pakkoruotsia käsitelleessä ohjelmassaan maailman loukkaavinta sanaa ”svedupetteri” kuvaamaan niitä, joita kutsutaan myös ”tarvikeruotsalaisiksi”.
Tästähän svedupetterit sitten suuttuivat. Finlandsvensk samling rf-niminen yhdistys teki ohjelmista tutkintapyynnön poliisille, jolla ei myöskään ole parempaa tekemistä.
Sitten tapahtui jotain tässä maassa yhä harvinaisempaa. Yliherkkyysprosessissa tuli vastaan ihminen, jolla oli suhteellisuudentajua. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen Christer Lundström teki syyttämättäjättämispäätöksen.
”No siinä mä sitten seisoin ihan homona, kun spåra oli myöhässä. Joku vammanen kontulalaisjuoppo pummas parilta lesbolta röökiä, mut ei ne ämmät mitään antaneet.”
Edellinen kappale loukkasi varmasti ainakin huomaavaisia tupakoitsijoita ja Helsingin seutuliikennettä.
Sananvapauskeskustelu on muuttunut yhä vähemmän keskusteluksi siitä, mitä saa sanoa ja yhä enemmän keskusteluksi siitä, mitä sanoja saa käyttää. Tämä on looginen seuraus siitä, että meillä on yhä vähemmän sanottavaa, joten on loukkaannuttava edes niistä sanoista, jotka valitsemme sanoaksemme, ettei ole mitään sanottavaa.
”Svedupetteristä” loukkaantuminen on tämän hetken yliherkkyysennätys, ja siihen pitäisi reagoida lakimuutoksella. Jos meillä on yhdistys, joka loukkaantuu siitä, että joku käyttää sanaa svedupetteri ja jolla on oikeus kannella siitä poliisille, meillä pitäisi olla myös viranomainen, joka kieltää yliherkkien ihmisten kokoontumiset, vaikka se samalla olisikin taiteilijaseurojen kuolemaksi.
Tänä vuonna meitä on neuvottu, millä sanoilla saamme kuvailla mm. fyysisesti poikkeavia, henkisesti poikkeavia, etnisiä vähemmistöjä, sukupuolivähemmistöjä ja naisia.
Me olemme muuttuneet maaksi, jossa vapaasti saa puhua vain lihavista heteromiehistä, mikä on ymmärrettävää, koska ne ovat läskejä idiootteja.
Muuten täällä joutuu yhä tarkemmin pitämään kielensä keskellä suuta, joka on kiinni, jotta kukaan ei loukkaantuisi. Ja jos väärin valitun sanan kohde ei itse loukkaannu, aina löytyy asiamies, jonka tehtävä on loukkaantua muiden puolesta.
Kaiken tämän keskellä meillä on oma kielivähemmistömme, josta yksi vertasi taannoin suomenruotsalaisten kohtaloa Saksan juutalaisiin ja nyt ne kiusaavat poliisia sillä, että joku käytti kieltä niin kuin kieltä on lupa käyttää.
Kyllä tuollainen sen verran loukkaa, että ihan tekisi mieli kysyä, mikä näitä kielivammaisia vaivaa, mutta ei viitsi, poliisilla on parempaakin tekemistä."
Vastaukset 3
Vanhimmat
journalistiikan pohjamutia luotaava HUFVUDSTADBLADET meni kirjoittamaan "svedupetturi" ja varmuuden vuoksi vielä ruotsiksi "sveduförrädare". Suomenruotsalaisten keskuudessa alkaa mennä lujaa - tosi lujaa. ;-D
Nyt taitaisi olla jo aihettakin eli koska KIELIVAMMAISET kantelee?
"Kaiken tämän keskellä meillä on oma kielivähemmistömme, josta yksi vertasi taannoin suomenruotsalaisten kohtaloa Saksan juutalaisiin ja nyt ne kiusaavat poliisia sillä, että joku käytti kieltä niin kuin kieltä on lupa käyttää.
Kyllä tuollainen sen verran loukkaa, että ihan tekisi mieli kysyä, mikä näitä kielivammaisia vaivaa, mutta ei viitsi, poliisilla on parempaakin tekemistä."
Huvittavinta koko jutussa on se, että "svedupetteri" on niitä harmittomimipia surunimityksiä.