Suomen rikoslain 15 luku

UPDATE_9496373 kirjoitti:

Suomen perustuslaki:
6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Tarvittaessahan on viimeinen vaihtoehto turvata lapsen hyvinvointi ja turvallinen kasvuympäristö, niin fyysisesti kuin henkisesti, (jos vanhemmat eivät siihen kykene , syystä tai toisesta) ottaa lapsi huostaan/sijoitetuksi toistaiseksi tai pysyvästi. Toki siinä tilanteessahan tarkastellaan koko perheen tilanne, koskettaen jokaista lasta. Jos vanhemmilla ei ole resursseja/halua huolehtia lapsesta yksilö-tasolla, yksilön tarpeet huomioiden, on yhteiskunnan velvollisuus silloin puuttua lapsen aseman turvaamiseen. Joko vanhempien kanssa neuvotellen ratkaisuista tai tekemällä pakko-toimenpide.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Lain tarkoituksena on turvata «lapsen» oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

2 §
Vastuu «lapsen» hyvinvoinnista
«Lapsen» vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu «lapsen» hyvinvoinnista. «Lapsen» vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata «lapselle» tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin «lapsen» huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään.

Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava «lapsi» ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.

Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita «lapsen» hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä «lapsen» kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin «lapsi» voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin «lapsen» hoidon ja huollon järjestämiseksi.

3 § (12.2.2010/88)
Lastensuojelu
Lastensuojelua on «lapsi-» ja perhekohtainen lastensuojelu.

«Lapsi-» ja perhekohtaista lastensuojelua toteutetaan tekemällä lastensuojelutarpeen selvitys ja asiakassuunnitelma sekä järjestämällä avohuollon tukitoimia.

«Lapsi-» ja perhekohtaista lastensuojelua ovat myös «lapsen» kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto.

3 a § (12.2.2010/88)
Ehkäisevä lastensuojelu
Lastensuojelun lisäksi kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 2 luvun mukaista ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun «lapsi» tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.

Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Kun «lapsi» on lastensuojelun asiakkaana, edellä 2 momentissa tarkoitettua tukea järjestetään osana avo-, sijais- tai jälkihuoltoa.

4 §
Lastensuojelun keskeiset periaatteet
Lastensuojelun on edistettävä «lapsen» suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita «lapsen» hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä «lapsen» kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään «lapsen» ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon «lapsen» etu.

«Lapsen» etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat «lapselle:»

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei «lapsen» etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on «lapsen» edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava «lapsen» edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä

Viranhaltijatar kirjoitti:

Tarvittaessahan on viimeinen vaihtoehto turvata lapsen hyvinvointi ja turvallinen kasvuympäristö, niin fyysisesti kuin henkisesti, (jos vanhemmat eivät siihen kykene , syystä tai toisesta) ottaa lapsi huostaan/sijoitetuksi toistaiseksi tai pysyvästi. Toki siinä tilanteessahan tarkastellaan koko perheen tilanne, koskettaen jokaista lasta. Jos vanhemmilla ei ole resursseja/halua huolehtia lapsesta yksilö-tasolla, yksilön tarpeet huomioiden, on yhteiskunnan velvollisuus silloin puuttua lapsen aseman turvaamiseen. Joko vanhempien kanssa neuvotellen ratkaisuista tai tekemällä pakko-toimenpide.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Lain tarkoituksena on turvata «lapsen» oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

2 §
Vastuu «lapsen» hyvinvoinnista
«Lapsen» vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu «lapsen» hyvinvoinnista. «Lapsen» vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata «lapselle» tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin «lapsen» huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään.

Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava «lapsi» ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.

Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita «lapsen» hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä «lapsen» kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin «lapsi» voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin «lapsen» hoidon ja huollon järjestämiseksi.

3 § (12.2.2010/88)
Lastensuojelu
Lastensuojelua on «lapsi-» ja perhekohtainen lastensuojelu.

«Lapsi-» ja perhekohtaista lastensuojelua toteutetaan tekemällä lastensuojelutarpeen selvitys ja asiakassuunnitelma sekä järjestämällä avohuollon tukitoimia.

«Lapsi-» ja perhekohtaista lastensuojelua ovat myös «lapsen» kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto.

3 a § (12.2.2010/88)
Ehkäisevä lastensuojelu
Lastensuojelun lisäksi kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 2 luvun mukaista ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun «lapsi» tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.

Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Kun «lapsi» on lastensuojelun asiakkaana, edellä 2 momentissa tarkoitettua tukea järjestetään osana avo-, sijais- tai jälkihuoltoa.

4 §
Lastensuojelun keskeiset periaatteet
Lastensuojelun on edistettävä «lapsen» suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita «lapsen» hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä «lapsen» kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään «lapsen» ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon «lapsen» etu.

«Lapsen» etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat «lapselle:»

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei «lapsen» etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on «lapsen» edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava «lapsen» edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä

joka estää rippisalailun toteutumisen ja pilaavat tahallaan yhteisön maineenkin.

joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.

Viranhaltijatar kirjoitti:

Tarvittaessahan on viimeinen vaihtoehto turvata lapsen hyvinvointi ja turvallinen kasvuympäristö, niin fyysisesti kuin henkisesti, (jos vanhemmat eivät siihen kykene , syystä tai toisesta) ottaa lapsi huostaan/sijoitetuksi toistaiseksi tai pysyvästi. Toki siinä tilanteessahan tarkastellaan koko perheen tilanne, koskettaen jokaista lasta. Jos vanhemmilla ei ole resursseja/halua huolehtia lapsesta yksilö-tasolla, yksilön tarpeet huomioiden, on yhteiskunnan velvollisuus silloin puuttua lapsen aseman turvaamiseen. Joko vanhempien kanssa neuvotellen ratkaisuista tai tekemällä pakko-toimenpide.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Lain tarkoituksena on turvata «lapsen» oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

2 §
Vastuu «lapsen» hyvinvoinnista
«Lapsen» vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu «lapsen» hyvinvoinnista. «Lapsen» vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata «lapselle» tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin «lapsen» huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään.

Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava «lapsi» ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.

Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita «lapsen» hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä «lapsen» kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin «lapsi» voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin «lapsen» hoidon ja huollon järjestämiseksi.

3 § (12.2.2010/88)
Lastensuojelu
Lastensuojelua on «lapsi-» ja perhekohtainen lastensuojelu.

«Lapsi-» ja perhekohtaista lastensuojelua toteutetaan tekemällä lastensuojelutarpeen selvitys ja asiakassuunnitelma sekä järjestämällä avohuollon tukitoimia.

«Lapsi-» ja perhekohtaista lastensuojelua ovat myös «lapsen» kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto.

3 a § (12.2.2010/88)
Ehkäisevä lastensuojelu
Lastensuojelun lisäksi kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 2 luvun mukaista ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun «lapsi» tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.

Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Kun «lapsi» on lastensuojelun asiakkaana, edellä 2 momentissa tarkoitettua tukea järjestetään osana avo-, sijais- tai jälkihuoltoa.

4 §
Lastensuojelun keskeiset periaatteet
Lastensuojelun on edistettävä «lapsen» suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita «lapsen» hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä «lapsen» kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään «lapsen» ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon «lapsen» etu.

«Lapsen» etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat «lapselle:»

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei «lapsen» etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on «lapsen» edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava «lapsen» edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä

Lastensuojelulain perusteella ja viimeaikaiset tapahtumat SRK:n piirissä huomioon ottaen, jokaisen vl-perheen tilanne täytyy lastensuojeluviranomaisen toimesta tarkastaa!

SRK:n ja sen jäsenyhdistysten syyllistävä asenne vl-pedofiilien uhreja kohtaan ja seksuaalirikosten järjestelmällinen vähättely ja salaaminen on aiheuttanut vl-perheisiin tilanteen, missä lapset eivät ole lastensuojelulain vaatimassa turvassa.

Ei ole normaalia ja laillistakaan, että vl-perheissä eletään SRK:n antamien oppien varassa rikoslaista piittaamatta. Toivottavasti lastensuojeluvirnomainen ottaa tämän huomioon ja tarkastaa vl-perheiden tilanteen.