en jaksa enää.

-en jaksa elää-

Mulla ei oo mitään nautinnon aihetta elämässä.
En vaa jaksa tätä enää-en olotilaani, enkä elämää.
Kotona on ahdistavaa, koulussa on ahdistavaa, vapaa-aika, (jota ei tunnu edes olevan) ahdistaa.
Kun kaikki ahdistaa, ja väsyttää, eihän tässä ole järkeä. Mitä järkeä ponnistella kun ei saavuta mitään.
Olen aina ollut sisäänpäinsuuntautunut. En ole jakanut tunteitani KENENKÄÄN kanssa. En voi.
Pelkään että minulle nauretaan, ja ettei minua uskota, pelkään tulla hylätyksi, ja minulla on hyväksytyksi tulemisen tarve...
En tiedä tarkalleen mistä masentuneisuuteni johtuu.
muistan, että minulla on ollut aina pienestä pitäen ollut pakkomielteenä, että minun pitää olla vahva, ja ettei vahvat itke. En halua olla heikko. Minulle aina naurettiin kun itkin, esim. "vain" pelästymisen takia. Pelkään, että jos muut saavat tietää mitä tunnen, olen sortunut heikkouteen...on oltava vahva...vihaan itseäni. En jaksatehdä enää mitään. Pari vuotta pysyinkin "vahvana" jopa näiden tunteiden kanssa.Nyt viimevuoden lopuilla aloin olla niin poikki tähän teeskentelyyn, ja itken ja ärsyynnyn helposti olen negatiivinen...En vain jaksa enää elää. En usko että tämä on sitä ns. "teini-iän masennusta"...en tiedä mitä tehdä. Tai miten kertoa. terkkarille olen puhunut (yrittänyt puhua*) vähän mutta aloin taas kaunistelemaan asioita, ja lisäksi minusta tuntui että hän ei ottanut minua vakavasti, vaan ajatteli että olen joku teini-ikäinen "apua, kynis katkesi"-masennustyyppi...ahdistaa usein, ja pistelee rinnassa/päässä. ((AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHH JOS TIETÄISIT MITÄ OLEN TÄMÄNKIN ELÄMÄNI AIKANA KOKENUT, ET VARMAAN TULISI PUHELEMAAN MULLE, ETTEI TÄSSÄ MAAILMASSA KUKAAN TULE TAPUTTAMAAN SUA PÄÄHÄN JA ETTÄ ITSESÄÄLI KANNATTAA LOPETTAA JA VAIN OTTAA ITSEÄSI NISKASTA KIINNI!!!!!!!!!!!!!!!!!)) (Oli pakkoo purkaa vastaus eräälle henkilölle (*_*) )

olisin kiitollinen, jos joku viitsisi vastata...jos tähän on nyt sitten vastaamista.
kiitos

38

4757

Vastaukset

  • Hei

    On tuttuja tunteita näin vanhalle akallekin. Mutta kuten olen huomannut, ihmisen elämä on lujassa, kun on ja joskus niin kevysessä irtisanoutumaan. Ei omaa heikkoutta saa pelätä. Se on mitä on. Näin olen itse ajatellut. Ostan roskarakkausromaaneja kaupasta, vaikka olen akateemisesti koulutettu. Ne roskat on mun keino "tyhjätä" ajatukset, Täynnä tyhjää, juoni ennustettavissa.
    Mutta sun asiaan. Vaikka luin uusiksi, en nyt pysty vastaamaan ihan suoraan. Mutta ällös huolehti
    odottaa sua koira tai joitain!

  • normaalilta kuulostaa.
    Yritä tehdä päivittäin jotakin hyvää ja hyödyllistä: siivoa kotonasi vaikka yksi hylly tai laatikko päivässä, opettele kutomaan sukat, käy juoksu- tai hiihtolenkillä, tarjoudu auttamaan äitiäsi, tee lumitöitä ...
    Kerro parin viikon kuluttua, onko olosi parantunut.

    • JA EI OLE PARANTUNUT!!!!!! OLEN KÄYNYT LENKILLÄ KUNNON KOHOTTAMISEN VUOKSI JO AIEMMIN JA HARRASTAN SUHTEELLISEN RANKKAA URHEILUA, KOIRAN KANSSA KÄVELYT, JA KOTITYÖT JOTKA PAKOTETAAN TEKEMÄÄN, KOULUSSA ON JUURI OMPELU TYÖ MENEILLÄÄN, MIKÄ KAIKKIA IHMISIÄ VAIVAA KUN KUKAAN EI USKO ETTÄ ON PAHA OLLA, MIKÄ HITTO TÄSTÄ TEKEE NORMAALIA!?!?!!?!?!? OON NII SAMPERIN KYLLÄSTYNY KUULEMAAN TÄTÄ AINA KUN KIRJOTAN TAI KERRON JOHONKIN/JOLLEKIN!!!!!!!
      AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH

      HITTTO! EN JAKSA ENÄÄ. en jaksa. oikeesti.


    • moivaa kirjoitti:

      JA EI OLE PARANTUNUT!!!!!! OLEN KÄYNYT LENKILLÄ KUNNON KOHOTTAMISEN VUOKSI JO AIEMMIN JA HARRASTAN SUHTEELLISEN RANKKAA URHEILUA, KOIRAN KANSSA KÄVELYT, JA KOTITYÖT JOTKA PAKOTETAAN TEKEMÄÄN, KOULUSSA ON JUURI OMPELU TYÖ MENEILLÄÄN, MIKÄ KAIKKIA IHMISIÄ VAIVAA KUN KUKAAN EI USKO ETTÄ ON PAHA OLLA, MIKÄ HITTO TÄSTÄ TEKEE NORMAALIA!?!?!!?!?!? OON NII SAMPERIN KYLLÄSTYNY KUULEMAAN TÄTÄ AINA KUN KIRJOTAN TAI KERRON JOHONKIN/JOLLEKIN!!!!!!!
      AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH

      HITTTO! EN JAKSA ENÄÄ. en jaksa. oikeesti.

      Olet todella ahdistunut, ei auta, yritä nyt jutut , tarvitset jotain muuta.
      Oletko minkäikäinen ja asutko perheessä vai yksin ? Mene kuitenkin vielä jollekin terveydenhuoltoihmisen puheille , sano, että olet loppu , jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia , sano ne suoraan . saat apua , se on nyt tärkein .
      Yritä selvitä tunti tunnilta , päivä päivältä , mutta älä tee mitään harkitsematonta .

      Lämpimästi ajatellen sinua


    • olkapääksi kirjoitti:

      Olet todella ahdistunut, ei auta, yritä nyt jutut , tarvitset jotain muuta.
      Oletko minkäikäinen ja asutko perheessä vai yksin ? Mene kuitenkin vielä jollekin terveydenhuoltoihmisen puheille , sano, että olet loppu , jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia , sano ne suoraan . saat apua , se on nyt tärkein .
      Yritä selvitä tunti tunnilta , päivä päivältä , mutta älä tee mitään harkitsematonta .

      Lämpimästi ajatellen sinua

      ja asun perheessä...mutta en pysty puhumaan kellekään, vaan kaunistelen asioit, sillä yritin jo terkkarin kanssa, mutta ihankuin se vähättelis mun juttuja, ja sit mä lan kaunistella niit :/ ei tuu mitää


    • 14 kirjoitti:

      ja asun perheessä...mutta en pysty puhumaan kellekään, vaan kaunistelen asioit, sillä yritin jo terkkarin kanssa, mutta ihankuin se vähättelis mun juttuja, ja sit mä lan kaunistella niit :/ ei tuu mitää

      Onneksi on tällaiset viestipalstat, joihin voi kirjoittaa, kirjoita vaikka päivittäin , se helpottaa.

      Mitä jos kirjoittaisit kaiken pahan olon paperille ja antaisit jonkun lukea sen , kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen ja siinä asiat jäsentyvät itsellekin ja se helpottaa ainakin jonkinverran,mikä on tärkeintä .
      Tärkeintä on ,että yrität auttaa itseäsi , niin että sitten muut voivat auttaa sinua .
      Maailma on niin vaativa paikka, on hyvä uskaltautua sanomaan ääneen, ettei ole hyvä olla, eikä jaksa.
      Lupaa, että et käyttäydy itsetuhoisesti , sinua tarvitaan vielä tässä maailmassa, vaikka kotona yhteys ei aina pelaa, he varmaan rakastavat sinua , ainakin omalla tavallaan .

      Jos joskus on kamalan paha olla, voit vaikka lohduttaa itseäsi, ettei tämän pahemmaksi voi mennä, sekin auttaa siinä hetkessä.
      Toivon , että saat olosi paremmaksi .


    • olkapääksi kirjoitti:

      Onneksi on tällaiset viestipalstat, joihin voi kirjoittaa, kirjoita vaikka päivittäin , se helpottaa.

      Mitä jos kirjoittaisit kaiken pahan olon paperille ja antaisit jonkun lukea sen , kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen ja siinä asiat jäsentyvät itsellekin ja se helpottaa ainakin jonkinverran,mikä on tärkeintä .
      Tärkeintä on ,että yrität auttaa itseäsi , niin että sitten muut voivat auttaa sinua .
      Maailma on niin vaativa paikka, on hyvä uskaltautua sanomaan ääneen, ettei ole hyvä olla, eikä jaksa.
      Lupaa, että et käyttäydy itsetuhoisesti , sinua tarvitaan vielä tässä maailmassa, vaikka kotona yhteys ei aina pelaa, he varmaan rakastavat sinua , ainakin omalla tavallaan .

      Jos joskus on kamalan paha olla, voit vaikka lohduttaa itseäsi, ettei tämän pahemmaksi voi mennä, sekin auttaa siinä hetkessä.
      Toivon , että saat olosi paremmaksi .

      rohkeutta kirjottaa ja viedä lappusta kellekään :/ Mitä jos mun sisarusket saa tietää? :s en haluu...et ne tietää...enkä oo ainakaa nii itsetuhonen ku ennen...mustelmia eikä viillonjälkiä ole enää näkyvissä-yhdessä vaiheessa rankaisin itseeni kaikesta, ja fyysinen kipu oli helpompi kestää kuin henkinen... nyt se on harvemmalla, mä vaan itken... muistan kun sain huonon koe numeron, vaikka olin yrittänyt kaikkeni, meillä alkoi liikka, ja mun teki mieli itkeä..musta oli tullu nii heikko(?) et mä itkin melkee jo tollasest mitättömäst asiast..vaik otti se kovil...no mä kävelin yksin vessaa itkee ja mulla oli mielessä vaa "mis on veitsi, mis on veitsi" se pelotti mua itteeniki...se oli pelottavaa...mä tuijotin peiliin itku silmissä ja raavin mun kättä...siit on n. vuos aikaa mut muistan sen ku eilise...
      yks tyyppi kirjotti et "se facebookki yhteisö: masentuneet eivät ole heikkoja, he vain ovat olleet vahvoja liian pitkään" on täyttä paskaa...kuulemma vahvat eivät masennu :/ eihän se niin mee? D:
      en tiiä mitä teen nyt ku koulu ja harrastukset alkaa...mä en pysty suotiutuu oikeesti siitä.
      *_*
      ahdistavaa.


    • mulla ei oo kirjoitti:

      rohkeutta kirjottaa ja viedä lappusta kellekään :/ Mitä jos mun sisarusket saa tietää? :s en haluu...et ne tietää...enkä oo ainakaa nii itsetuhonen ku ennen...mustelmia eikä viillonjälkiä ole enää näkyvissä-yhdessä vaiheessa rankaisin itseeni kaikesta, ja fyysinen kipu oli helpompi kestää kuin henkinen... nyt se on harvemmalla, mä vaan itken... muistan kun sain huonon koe numeron, vaikka olin yrittänyt kaikkeni, meillä alkoi liikka, ja mun teki mieli itkeä..musta oli tullu nii heikko(?) et mä itkin melkee jo tollasest mitättömäst asiast..vaik otti se kovil...no mä kävelin yksin vessaa itkee ja mulla oli mielessä vaa "mis on veitsi, mis on veitsi" se pelotti mua itteeniki...se oli pelottavaa...mä tuijotin peiliin itku silmissä ja raavin mun kättä...siit on n. vuos aikaa mut muistan sen ku eilise...
      yks tyyppi kirjotti et "se facebookki yhteisö: masentuneet eivät ole heikkoja, he vain ovat olleet vahvoja liian pitkään" on täyttä paskaa...kuulemma vahvat eivät masennu :/ eihän se niin mee? D:
      en tiiä mitä teen nyt ku koulu ja harrastukset alkaa...mä en pysty suotiutuu oikeesti siitä.
      *_*
      ahdistavaa.

      Mieti jaksamisessasi, mistä voit luopua, onko jokin harrastus, mikä vie liikaa voimia , aikaa.

      Toivottavasti et kuitenkaan suostu alisuorittamaan opiskelua,järkeä varmaan sinulla riittää, mutta ehkä voisit asettaa odotukset hiukan matalammaksi ja antaa itsellesi anteeksi asioita, se helpottaa.

      Yritä päästä johonkin nuorisospykiatriseen paikkaan juttelemaan , anna vaikka se lappu terkkarille , minkä saat kirjoitettua, toivottavasti , ja pyydä häntä järjestämään keskustelut , niillä jaksat eteenpäin . On aina mitä odottaa , tämä seuraava keskustelu, saat eväitä kestää ja nythän olet siinä iässä, että vaatimuksia on ehkä enemmän kuin mihit olet kypsä ja mitä jaksat .

      Yksi mistä saa voimia ja saa unta , on riittävä ulkoilu, kierrä vaikka pidempi matka kouluun, et kulje suorinta tietä tms . Ulkoillessa pää myös tyhjenee, pahin on päivisin sängyn pohjalla itkeminen , se uuvuttaa lisää .
      Nuku hyvin ja aloita kevätlukukausi avoimin mielin .


    • olkapääksi kirjoitti:

      Mieti jaksamisessasi, mistä voit luopua, onko jokin harrastus, mikä vie liikaa voimia , aikaa.

      Toivottavasti et kuitenkaan suostu alisuorittamaan opiskelua,järkeä varmaan sinulla riittää, mutta ehkä voisit asettaa odotukset hiukan matalammaksi ja antaa itsellesi anteeksi asioita, se helpottaa.

      Yritä päästä johonkin nuorisospykiatriseen paikkaan juttelemaan , anna vaikka se lappu terkkarille , minkä saat kirjoitettua, toivottavasti , ja pyydä häntä järjestämään keskustelut , niillä jaksat eteenpäin . On aina mitä odottaa , tämä seuraava keskustelu, saat eväitä kestää ja nythän olet siinä iässä, että vaatimuksia on ehkä enemmän kuin mihit olet kypsä ja mitä jaksat .

      Yksi mistä saa voimia ja saa unta , on riittävä ulkoilu, kierrä vaikka pidempi matka kouluun, et kulje suorinta tietä tms . Ulkoillessa pää myös tyhjenee, pahin on päivisin sängyn pohjalla itkeminen , se uuvuttaa lisää .
      Nuku hyvin ja aloita kevätlukukausi avoimin mielin .

      illal, että oon "väsyny" vaan siks ku mua ei huvita tehdä töitä. Ja et kannattaa skarpata ja ottaa itseään niskasta kiinni eikä olla laiska. Ei se tajuu et se on oikeesti jotain erilaista ku vaa laiskuus, tai viittimättömyys...se on vain jotain, mitä envoi muuttaa, ja äiti sai mut tosi pahalle mielelle.
      Se pitää mua perheen kamalimpana ja laiskimpana lapsena...eikä ees nää, kuinka laiska se toinen on joka on äidin mielestä "ahkerin"
      ei voi muutakun itkee.
      Mun perheessä eläminen on kaikkee muuta ku tasapuolista, mua vaa lytätää...ja kun sitä yrittää sanoa, tulee huutoo vaan päälle, et "kukas se laiska täällä on ja että yritämme olla tasapuolisia, eikä me ketään ""syrjitä"" ihan tasapuolisesti kaikki menee"
      nii just, mulle kaikki työt, ja muut on ahkeria ._.'
      hittoku en voi sanoo niil. ne vaa naurais. väittäs et en oo kokenu mitää vääryttä eikää mulla voi mikään pielessä. sit vaa huudetaa et, "yhtä rankkaa se on kaikille muillekin, ryhdistäydy, kyllähän kaikki muutkin täällä jaksaa!! ei tääläl kukaa tuu sua päähän taputtelee"
      joo.

      mul ei oo harrastuksii mist voisin luopuu koska mun faija haluu et harrastan tätä, ja kyl mäki täst sillee tykkään, mut en vaa nyt jaksa. en.
      ja mitää muuta ku koira ei mulle sen jälkee jää...

      mua ahdistaa ku kaikki kaatuu päälle...eikä mua ymmärretä.
      x______________X


    • eilenkin:;:; kirjoitti:

      illal, että oon "väsyny" vaan siks ku mua ei huvita tehdä töitä. Ja et kannattaa skarpata ja ottaa itseään niskasta kiinni eikä olla laiska. Ei se tajuu et se on oikeesti jotain erilaista ku vaa laiskuus, tai viittimättömyys...se on vain jotain, mitä envoi muuttaa, ja äiti sai mut tosi pahalle mielelle.
      Se pitää mua perheen kamalimpana ja laiskimpana lapsena...eikä ees nää, kuinka laiska se toinen on joka on äidin mielestä "ahkerin"
      ei voi muutakun itkee.
      Mun perheessä eläminen on kaikkee muuta ku tasapuolista, mua vaa lytätää...ja kun sitä yrittää sanoa, tulee huutoo vaan päälle, et "kukas se laiska täällä on ja että yritämme olla tasapuolisia, eikä me ketään ""syrjitä"" ihan tasapuolisesti kaikki menee"
      nii just, mulle kaikki työt, ja muut on ahkeria ._.'
      hittoku en voi sanoo niil. ne vaa naurais. väittäs et en oo kokenu mitää vääryttä eikää mulla voi mikään pielessä. sit vaa huudetaa et, "yhtä rankkaa se on kaikille muillekin, ryhdistäydy, kyllähän kaikki muutkin täällä jaksaa!! ei tääläl kukaa tuu sua päähän taputtelee"
      joo.

      mul ei oo harrastuksii mist voisin luopuu koska mun faija haluu et harrastan tätä, ja kyl mäki täst sillee tykkään, mut en vaa nyt jaksa. en.
      ja mitää muuta ku koira ei mulle sen jälkee jää...

      mua ahdistaa ku kaikki kaatuu päälle...eikä mua ymmärretä.
      x______________X

      Mielenterveyden keskusliitolla on alkanut kampanja koululaisille mielenterveysongelmista ja vähennetään niihin liittyviä ennakkoluuloja.

      Linkissä useita eri aiheita.
      Hyväksyminen.
      Inhimillisyys.
      Ygteisöllisyys.
      Voimavarat.
      Psyykkiset sairaudet.
      Hoito ja kuntoutus.

      Lisätietoa:
      Opettajat.
      Prinsessa elokuvan musiikkivideoo julkaistu.

      Toivottavasti linkistä on apua ja hyötyä sinulle. Kerro kavereillekin, jos tykkäät.

      http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/yhteistyohankkeet/prinsessa/

      ---


    • eilenkin:;:; kirjoitti:

      illal, että oon "väsyny" vaan siks ku mua ei huvita tehdä töitä. Ja et kannattaa skarpata ja ottaa itseään niskasta kiinni eikä olla laiska. Ei se tajuu et se on oikeesti jotain erilaista ku vaa laiskuus, tai viittimättömyys...se on vain jotain, mitä envoi muuttaa, ja äiti sai mut tosi pahalle mielelle.
      Se pitää mua perheen kamalimpana ja laiskimpana lapsena...eikä ees nää, kuinka laiska se toinen on joka on äidin mielestä "ahkerin"
      ei voi muutakun itkee.
      Mun perheessä eläminen on kaikkee muuta ku tasapuolista, mua vaa lytätää...ja kun sitä yrittää sanoa, tulee huutoo vaan päälle, et "kukas se laiska täällä on ja että yritämme olla tasapuolisia, eikä me ketään ""syrjitä"" ihan tasapuolisesti kaikki menee"
      nii just, mulle kaikki työt, ja muut on ahkeria ._.'
      hittoku en voi sanoo niil. ne vaa naurais. väittäs et en oo kokenu mitää vääryttä eikää mulla voi mikään pielessä. sit vaa huudetaa et, "yhtä rankkaa se on kaikille muillekin, ryhdistäydy, kyllähän kaikki muutkin täällä jaksaa!! ei tääläl kukaa tuu sua päähän taputtelee"
      joo.

      mul ei oo harrastuksii mist voisin luopuu koska mun faija haluu et harrastan tätä, ja kyl mäki täst sillee tykkään, mut en vaa nyt jaksa. en.
      ja mitää muuta ku koira ei mulle sen jälkee jää...

      mua ahdistaa ku kaikki kaatuu päälle...eikä mua ymmärretä.
      x______________X

      Anna äidillesi mielessäsi anteeksi, hänkin on vain ihminen . Äidit eivät huomaa kaikkea siinä arjen keskellä , on monia tehtäviä ja vastuu lapsista, yrittävät tehdä kunnon kansalaisia .

      On ihan yleistä, että vanhemmat välillä vertaavat ikävästi lapsiaan, niin sitä voi itsekin joskus syyllistyä , älä välitä , kyllä he sinusta välittävät , eivät ehkä sano suoraan .

      Tuossa olikin hyvä linkki Prinsessa kampanjasta, se että on kampanjoita osoittaa , että nuorilla on paljon ongelmia , et todella ole yksin .
      Tunnut kovasti pelkäävän, mitä kotona sanotaan ja menetätkö tavallaan kasvosi kotona , älä suotta. Äitisi on ollut nuori ja on ollut varmasti omat murheensä .

      Yritä edelleen saada aika vaikka terkkarille ja kerro ihan miltä tuntuu, tulosta vaikka tämä kirjoituksesti , jos siltä tuntuu , että saat sanottua asiasi .
      Elämällä on tapana järjestyä , olen itsekin monesta surusta selvinnyt , jonain päivänä kaikki on paremmin .


    • olkapääksi kirjoitti:

      Anna äidillesi mielessäsi anteeksi, hänkin on vain ihminen . Äidit eivät huomaa kaikkea siinä arjen keskellä , on monia tehtäviä ja vastuu lapsista, yrittävät tehdä kunnon kansalaisia .

      On ihan yleistä, että vanhemmat välillä vertaavat ikävästi lapsiaan, niin sitä voi itsekin joskus syyllistyä , älä välitä , kyllä he sinusta välittävät , eivät ehkä sano suoraan .

      Tuossa olikin hyvä linkki Prinsessa kampanjasta, se että on kampanjoita osoittaa , että nuorilla on paljon ongelmia , et todella ole yksin .
      Tunnut kovasti pelkäävän, mitä kotona sanotaan ja menetätkö tavallaan kasvosi kotona , älä suotta. Äitisi on ollut nuori ja on ollut varmasti omat murheensä .

      Yritä edelleen saada aika vaikka terkkarille ja kerro ihan miltä tuntuu, tulosta vaikka tämä kirjoituksesti , jos siltä tuntuu , että saat sanottua asiasi .
      Elämällä on tapana järjestyä , olen itsekin monesta surusta selvinnyt , jonain päivänä kaikki on paremmin .

      Terkkari ...en voi enää jutella hänen kanssaan...koska kerran jo sanoin että asiat on hyvin...en voi mennä ja sanoa että valehtelin kaiken O_______<
      jos kerron äidille...voiko hän järjestää jonkun keskustelu henkilön, mutta EI SITÄ TERKKARIA?
      onko sellainen mahdollista? :*S


    • moivaa... kirjoitti:

      Terkkari ...en voi enää jutella hänen kanssaan...koska kerran jo sanoin että asiat on hyvin...en voi mennä ja sanoa että valehtelin kaiken O_______<
      jos kerron äidille...voiko hän järjestää jonkun keskustelu henkilön, mutta EI SITÄ TERKKARIA?
      onko sellainen mahdollista? :*S

      No paras olisi , jos juttelisit äitisi kanssa ja kertoisit pahan olosi , kyllä saatte varmaan sinulle psykologin , jonka kanssa jutella .
      Jostain se on vaan aloitettava.

      Toisaalta, terkkari ei ole sinulle vihainen , vaikka sanoisit , että ei sinun asiasi ole hyvin , hän on auttajan ammatissa, ei tuomitsija .

      Luota aikuisiin ihmisiin , tee jo tällä viikolla asialle jotain,sitten jaksat paneutua kouluun ja harrastuksiin .

      Älä pelkää, ei sinulle kukaan ole vihainen ,kun selvität ,miten paha sinulla on olla.


    • moivaa... kirjoitti:

      Terkkari ...en voi enää jutella hänen kanssaan...koska kerran jo sanoin että asiat on hyvin...en voi mennä ja sanoa että valehtelin kaiken O_______<
      jos kerron äidille...voiko hän järjestää jonkun keskustelu henkilön, mutta EI SITÄ TERKKARIA?
      onko sellainen mahdollista? :*S

      voithan mennä myös suoraan terveyskeskukseen. Itse tein niin ja sain masennuslääkkeet. Niin siitäkin selvittiin, mutta en olis ilman lääkkeitä selvinny.


    • kaikkea hyvää sull kirjoitti:

      voithan mennä myös suoraan terveyskeskukseen. Itse tein niin ja sain masennuslääkkeet. Niin siitäkin selvittiin, mutta en olis ilman lääkkeitä selvinny.

      vastauksista....yritän työstää asiaa...mua vähän arveluttaa noi masennuslääkkeet, ku ne ei aina toimi lapsiii, ja vaik toimiski, ni niitei anneta :s
      jotain energia pillereit tosin ois kiva saada...tänäänki en jaksanu melkee ees olla koulussa, ahdistus, väsymys ja itkuherkkä vaa koko ajan://


    • hyvistä kirjoitti:

      vastauksista....yritän työstää asiaa...mua vähän arveluttaa noi masennuslääkkeet, ku ne ei aina toimi lapsiii, ja vaik toimiski, ni niitei anneta :s
      jotain energia pillereit tosin ois kiva saada...tänäänki en jaksanu melkee ees olla koulussa, ahdistus, väsymys ja itkuherkkä vaa koko ajan://

      Kuuleppa , masennuslääkeresepti ei ole sinunikäisesi pika-apu , tarvitset keskustelua ja kuuntelua . Lääkärit tekevät aivan oikein, ettei niitä noin vaan lapsille määrää .

      Piristystä , kokeile ihan sellaista, että kiinnität huomiota oikeaan ruokailuun , syöt kunnon ruokaa ja välipalaksi hedelmää , leipää , mutta syöt usein ja vähän . Tämä pitää verensokerin tasapainossa ja on parempi olla henkisestikin .

      Kunnon sekaruokaa tai kasvisruokaa, mitä nyt sitten syötkin . Riittävä lepo, eli yritä päästä siihen ,että uniaika on noin 8-9 t ja säännöllistä , jos on vaikeuksia saada unenpäästä kiinni , lue jotain kevyttä , lehtiä , hömppää ...

      Ja kolmanneksi , pieni iltalenkki raikkaassa säässä .
      Vaikka tuntuu, ettei jaksaisi, voi vähän pakottaa itseänsä .

      Lisäksi voit iltaisin miettiä aina kullekin päivälle edes yhden myönteisen asia , mielellään kirjoita se kalenteriin tms . Heippa : )


    • moivaa... kirjoitti:

      Terkkari ...en voi enää jutella hänen kanssaan...koska kerran jo sanoin että asiat on hyvin...en voi mennä ja sanoa että valehtelin kaiken O_______<
      jos kerron äidille...voiko hän järjestää jonkun keskustelu henkilön, mutta EI SITÄ TERKKARIA?
      onko sellainen mahdollista? :*S

      Hei!
      Huh, ihan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Sinun on ehdottomasti päästävä juttelemaan jonkun sellaisen kanssa, joka oikeasti kuuntelee eikä vähättele juttujasi. Mielialalääkkeitä en kyllä suosittele. Minulle määrättiin niitä ja ne tekivät minusta zombien. Ei ollut paha olla kun ei ollut mitään tunteitakaan, mutta lääkkeet eivät poistaneet ongelmaa. Minä en kotona asiasta pystynyt juttelemaan, sillä olin jo täydellisen siskoni varjossa muutenkin enkä enää halunnut kasvojani menettää ongelmieni takia. Äitini mielestä olin vain laiska, tyhmä ja ilkeä, vaikka olin masennuksen vuoksi vain tosi väsynyt ja normaaliminääkin sisäänpäinkääntyneempi. Varasin lääkärille ajan ja sitä kautta pääsin terapiaan. Sitä voin suositella kyllä sinullekin.
      Toivon, että sinunkin risukasaasi alkaa pian päivä paistamaan.
      Voimia sinulle!


    • hyvistä kirjoitti:

      vastauksista....yritän työstää asiaa...mua vähän arveluttaa noi masennuslääkkeet, ku ne ei aina toimi lapsiii, ja vaik toimiski, ni niitei anneta :s
      jotain energia pillereit tosin ois kiva saada...tänäänki en jaksanu melkee ees olla koulussa, ahdistus, väsymys ja itkuherkkä vaa koko ajan://

      Itse olen myös lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna loppu. En edes vaivaudu selittämään tarkemmin.


  • Tiiän tunteesi... Ymmärrän kuinka paha sun on olla, koska itse olen aivan samassa tilanteessa, ja siksi en tiedä mitä neuvoja antaisin vaan koita jaksaa vielä, ei elämä varmaankaan koko ajan voi tuskaa olla, ainakin itse aina elättelen toiveita paremmasta huomisesta, toiveiksi on kyllä jäänytkin, mutta uskon silti, että joskus koittaa parempi vaihe, joten koita sinäkin vain pärjäillä ja uskoa huomiseen!

  • Mitähän sinulle nykyään kuuluu -en jaksa elää-.. toivottavasti parempaa..

  • Olen myös tosi loppu.Homeasunto-helvetti on vienyt voimani,rahani,terveyteni,uskoni ihmisiin.Uskoni vuokran-antajiin jotka hyvin taitavasti onnistuvat höynäyttämisessään.Olen ajautunut muuttokierteeseen.Viimeisinkin asunoto jonka vuokrasin jokin aika sitten on täysin kelvoton asunnoksi.Miksi kukaan ei ota vastuuta,miksi vuokran-antajat saavat häärätä miten vaan.Olen hyvin allerginen,eikä mikään tunnu auttavan.Voimani ovat lopussa,en enää oikeesti tiedä mitä minun tulee tehdä.On aivan luonnollista että ihminen uupuu kun on liikaa taakkaa,toisten tekemään taakkaa joita joudun kantamaan.Jospa huomenna kaikki olisi toisin.

  • Puhutaan että on keski-iän kriisiä, teinimasennusta yms., mielestäni on vaan ihan tavallista masennusta joka on erittäin lamaannuttavaa. Sinun kannattaisi mennä terveyskeskukseen ja pyytää lääkäriltä terapia jatkohoitoa. Kannattaa hakea hoitoa mahdollisimman nopeasti. Masennuksella on tapana "jäädä päälle". Terapiassa kukaan ei naura, vaan hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Joskus vaan on pakko pysähtyä kuuntelemaan itseään.
    vahvenpana eteenpäin.
    mummeli. ei vielä kuuttakymmentäkään.

    • Mua kans vituttaa ihan kaikki, en löydä ulospääsyä.


    • tyhjää- kirjoitti:

      Mua kans vituttaa ihan kaikki, en löydä ulospääsyä.

      Raision sossu auttaa- vieraaannuttamaan lapset omasta isästään, valehdellessaan tuomioistuimessa lapsen olosuhteet, toiveet ja lausunnot asumisestaan isällään laimatessaan isän "hulluksi"; kun ammattitaito ei
      muuhun riitä..


    • sossuauttaa kirjoitti:

      Raision sossu auttaa- vieraaannuttamaan lapset omasta isästään, valehdellessaan tuomioistuimessa lapsen olosuhteet, toiveet ja lausunnot asumisestaan isällään laimatessaan isän "hulluksi"; kun ammattitaito ei
      muuhun riitä..

      Huittisten vammaispalvelupuolen " työntekijä" on painanut minua niin Alas..niin Alas. Mutta jääköön hän omaan arvoonsa. Minulla on arvoni. Moni olisi minuna jo luovuttanut. En vaan voi ymmärtää miten kunnalla on varaa palkata henkilöitä jotka kohtelevat ihmisiä kuin elukoita.
      Tätä en vaan käsitä.
      Jos heillä on omia ongelmiaan niin heidän pitäisi ne työstää eikä siirtää pahaa oloaan muihin. Surullista.


  • Minäkään en jaksaisi enää. Odotan vaan kuolemaa kun en itse sitä aijo edistää. Mietin sitä, että mitenkähän minä kuolen; onko sairaus vai rekan alle vai mikä. Elämälläni ei ole mitään tarkoitusta eikä missään ole mitään mieltä. Olen yksin, eikä kukaan tarvitse minua. Elämäni on täysin turhaa ja hyödytöntä. Kaikki ponnistelu on ollut ja on oleva turhaa. Elämä ei johda yhtään mihinkään paitsi hautaan. Minulla olisi paljon annettavaa muille ihmisille mutta missään sitä ei arvosteta. Olen vanki ja jumissa oleva turhake. En jaksa en pysty en kykene. Rimpuilen tässä kun henki vielä kulkee eräänä päivänä armo käy ja tämä loppuu. Mietin tuntisinko helpotusta silloin..toivon ymmärtäväni, että nyt tämä loppuu ja pääsen lepoon ja rauhaan.

  • Itse olen niin ahdistunut koko ajan. En ole ollut onnellinen pitkään aikaan. Itken ja vain itken koko ajan. Olen väsynyt ja voimaton koko ajan. Tämä johtuu exästäni kun erottiin. En vain pysty päästämään irti hänestä. Elämäni rakkaudesta. Hän taas vihaa minua. Ruikutan hänen peräänsä joka päivä. Mutta nyt olen niin loppu. En jaksa enää. Kaikki on huonosti. En ole koskaan ollut vahva ihminen ja nyt haluan luovuttaa. Etsin netistä usein tietoja kuinka tappaa itseni. Ja olen varma että pian teen jotain itselleni. Ei elämän kuulu olla näin kauheata. Tämän on loputtava ja ainoa ratkaisu on päästä pois tästä helvetistä.

    • Hei "voimaton" toivottavasti olet jaksanut tänne asti.... niin tunsin piston sydämmessäni...kuin olisin itse kirjoittanut, mutta lohdutan sinua...olen noussut suosta ja helvetistä.... kolme vuotta siihen meni, ja nyt elämä on ihanaa...mulla on ihana uusi mies ja elämä mallillaan...
      Koita jaksaa "rämpiä" eteen päin ja hae apua tk.sta, jos mielesi tekee vielä lopettaa elämäsi...niin minäkin hain ja hengissä ollaan!
      Tsemppiä!


  • Hei et sä voi tolleen sanoa ala pitää hauskaa ja esim kerro tuntejasi koirallesi. Vihaan ku joku sanoo en jaksa koska kaikessa on aina järkea. Jos olisin mennyt toiselle puolelle kenttää niin mun jalka ei murtuis kesken peliä. Kaikilla on jonkinlainen mielikuvitus käytä sitä. Ei kaikilla ole hengissä olevia kavereita, mutta ne sentään välittää niistä. Jos sulla on hirvee olo niin kato joku tosi tosi suruullinen elokuva jossa alat itkee niin sit sua ei enää itketä sen jälkeen. Ja jos jossain elokuvassa jokin kuolee tai jonkin koiran olisi nyt kuoltava niin lopeta sen katsominen siihen silloin se elää vielä koska se ei kuollut sillä tarina päättyi ennen kuolemaa.

  • Hei! Mulla oli vakava masennus. Koin syvää arvottomuuden tunnetta ja kuolemanpelkoa. En tiennyt minne menisin jos kuolisin. Yksi henkilö kertoi mulle Jeesuksesta, joka on kuollut ristillä juuri sun puolesta ja kantanut sun syntiesi rangaistukset ristille ja noussut kuolleista. Nyt jos uskot Jeesukseen, pääset taivaaseen, syntisi on sovitettu. Kelpaat tollaisena Jeesukselle. Hän haluaa tulla sun elämään myös tässä ajassa. Itse kun opin tuntemaan Taivaan Isää paremmin, tajusin, että Hän todella rakastaa mua ja haluaa että elän tämän elämän hänen kunniakseen ja tavoittelen niitä unelmia joita hän on mulle antanut. Mieti säkin, mitä olet aina unelmoinut, lähde tekemään töitä niiden eteen. Myös jos sulla on jotain riitaa perheen kanssa tai ihmisten kanssa, niin selvitä asiat. Tarvitset myös toisia ihmisiä. Et pärjää yksin. Ensin selvitä asiat Jumalan kanssa. Rukoile: "Jeesus, tunnustan että olen tehnyt syntiä ja en voi pelastaa itseäni. Uskon, että kuolit ristillä minun syntieni tähden ja nousit kuolleista. Sitoudun seuraamaan Sinua Herrana ja Pelastajana. " Hakeudu johonkin kristilliseen seurakuntaan. Katso kristillisiä ohjelmia www.tv7plus.fi
    Jeesus RAKASTAA SUA, JUURI SUA!!! Hän haluaa sun parasta ja on SUN KANSSA kaikissa tilanteissa!!

  • et ole yksin kuuntele laluun sanat tarja yliytalo

  • Netti on siunaus. Tänne voit purkaa ahdistuksesi, kukaan ei tiedä, että juuri sinä olet kirjoittanut. Kirjoita ja lue muiden viestejä. Voit ruveta miettimään jonkun toisen ikäisesi ongelmaa ja huomata, että sinulla on sittenkin paremmin kuin tuolla toisella, tai sitten voit huomata, että ongelmanne ovat niin samanlaiset, että kannattaa vaihdella kuulumisia ja tsempata toista. Kun autat toista, autat itseäsi.
    Kyllä minä tiedän, että on turhaa lohduttaa, että tämä aika menee ohi ja kaikki vielä muuttuu. Ikävä vaihe elämässäsi on nyt ja siitä selviäminen on voitto itsellesi.
    Leuka pystyyn!

  • Huolehdin sairaasta läheisestäni. Yksin. Kaikki minun harteillani. Mistään emme saa minkäänlaista apua. Kaikki läheisemme kaikkosi. Hänen kummit laittoi välit poikki. Ym. Tuosta vaan. Kaikki vetäytyvät vastuusta. Kunta ei auta meitä. Vain halveksivat ja pilkkaavat. Kotisairaanhoitokin palaverissa vain pilkkasi ja halveksi. Mutta on jaksettava silti.
    EI uupua kesken matkaa...tien kaitaisen kulkija saa.. On määränä siksi jatkaa kunnes eessä on voiton maa. Vai miten se menikään...hengellisessä laulussa.
    Oikeuksistamme olemme nyt palaveeranneet.. Tulosta ei vielä Ole tullut:((((

  • Hei eijaksaeläöä

    Kerrot voimakkaista pahan olon tunteistasi. Vaikka elämässä kaikki kohtaavat ajoittain myös kärsimystä, ei toki elämän kuulu olla voittopuolisesti pelkkää ahdistusta ja pahaa mieltä.
    Minäkin kannustan sinua hakemaan apua. Se, että pelkäät ettei sinua uskota, kertoo ehkä aikaisemmista kokemuksistasi. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus saada uusi, korjaava kokemus. Ei tarvitse olla ulospäinsuuntautunut. Myös hiljaisempia ja ujompia uskotaan ja voidaan auttaa. Sinua lähin aloituspiste lienee oppilaitoksesi oppilashuolto. Koulupsykologi, kuraattori tai vastaava. Myös terveyskeskukseen voi mennä kertomaan lääkärille, että olo on jatkuvasti huono. Jos et pysty kertomaan, kirjoita se lapulle tai tulosta vaikka tästä ketjusta aloituksesi. Pääasia että saat kokemuksen, että sinun voinnillasi on väliä ja että sitä voidaan auttaa kohentumaan. Tarvitset välittävän, viisaan aikuisen joka antaa sinun kokemuksillesi tilaa ja arvoa. Se on mahdollista.
    Myös seurakunnan esim. nuorisotyöntekijän kanssa voi hankkiutua juttelemaan tai oppilaitospapin/diakonin, jos ne ovat sinulle helpompi vaihtoehto.

    Puhuminen auttaa!
    Diakoni Merja

  • Täyttä pakkaa. Ei voi ymmärtää jos ei itse kokenut

    • kirkko yrittää esittää julkisuudessa hyvää; kun tulee tosipaikka ja pitää valita puolensa menee ns. paskat housuihin; kuten Raision kaupungissa lapsen äidin
      ja Raision kaupungin "viranomaisten" yhteistyössä vuosikausia harjoittama lapsen tarkoitushakuinen "viranomais" vieraannuttaminen mm. perättömin "viranomais" lausumin, selvityksin tuomioistuimessa lapsen olosuhteista...ja tuomiostuinhan tukee "viran oikasten" vakiintuneita olosuhteita kopioidessaan sanasta sanaan Raision kaupungin sairaalloisen menettelyn; perättömän lausuman omksi
      "ratkaisukseen" vastoin lainsäädäntöä-, perustus
      lakia-, lapsen oikeuksia-, ihmisoikeuksia..


  • Mä en enään jaksa mun elämää koska mun äiti on sekasin ja mulla ei oon enään ketää mitä mä teen mä tarviin apua nyt tosi paljon😭😭😭😭😭😭

    • Hei, eikö sulla ole ystäviä, isää? Ota päämääräksesi ottaa sinun oma elämä haltuusi. Sitten voit auttaa äitiäsikin ehkä myöhemmin. Sinä olet tärkeä, osoita se itselles. Katso ympärilles asioita, jotka on iloisia, aurinko, linnunlaulu, kukkaan puhkeava luonto. Ajattele miten voit ilahduttaa muita, hymyile ja avaa sydämesi, niin saat valoa ja toivoa sissääsi.


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.