Ärsyttää ja ahdistaa ihan kamalasti. Jokainen päivä on yhtä sumua ihan kun ei olis edes olemassa, olen ihan kyyninen, en jaksa tehdä mitään vaikka tavallaan haluisin, haluan vain nukkua, en halua/uskalla hakea töitä, uskon ettei kukaan halua ottaa mua töihin, ei hyviä kavereita saati ystäviä, mietin kokoajan mitä muut musta ajattelee, ulkonäköpaineita, stressiä pienistä asioista, mustasukkaisuutta, kateutta, en tiedä mitä haluan tulevaisuudelta, väsymystä vaikkei edes tee mitään, ärsyneisyyttä, uskon olevani ruma vaikka tiedän etten ole, pelkään pettymyksiä, pelkään hylätyksi tulemista, haluttomuuttakin oli mutta nykyään asiat sillä saralla paremmin (ehkäisymenetelmän vaihto??) ... alkoholi on ainoa, joka saa muhun virtaa. Aluksi se saa väsyttämään vain entistä enemmän, mutta sitten kun saa sen vapautuneen fiiliksen niin se on ihan mahtavaa. Vuos sitten olin siitä kai jotenkin riippuvainen ja tuli tyhmyyksiä tehtyä kun olin niin vapaamielinen. Sitten lopetin sen kun alkoi ahdistamaan se valheellinen maailma. Kaikki illalla koetut jutut tuntui aamulla vain unelta. Tosiasiassa olinkin ihan erilainen, tylsä ja rauhallinen, masentunut, väsynyt.
Olen jo ihan voimaton. :/ Haluisin elää täysillä elämääni, mutta en vain jaksa. Olen 20 vuotias nuori nainen, syön masennuslääkkeitä ja käyn terapiassa. Silloin tällöin on hieman pirteämpiä päiviä, kiitos poikaystäväni joka jaksaa mua juuri tällaisena. Jaksaa tsempata ja uskoa muhun. En vain oikein itse usko. Huomenna taas alkaa työkkärin harjoittelu iltapäiväkerhossa ja sanon ihan suoraan, ettei kiinnosta yhtään. En jaksa sitä lasten kiljuntaa, en jaksa itseasiassa oikein mitään. En jaksa edes puhua työkavereiden kanssa, kokoajan mietin mitä ne musta ajattelee ja teenkö taas jotain väärin yms. Neljän tunnin jälkeen olen ihan puhki ja valmis nukkumaan. Miten ikinä jaksan täyttä työpäivää saati miten jaksan antaa itsestäni sen palkan verran.
Olen kai aina ollut tällainen "laiska" ja nukkunut paljon, viihtynyt yksin yms. Kuuluuko tää mun luonteeseen, vai voisinko joskus vielä olla pirteämpi ihminen? Tuntuu ettei lääkäreitä kiinnosta, katto kilpirauhasen, se oli ok ja masennuslääkkeitä ja terapiaa vaan. Mitä jos se onkin jotain muuta??
Olen jo ihan voimaton. :/ Haluisin elää täysillä elämääni, mutta en vain jaksa. Olen 20 vuotias nuori nainen, syön masennuslääkkeitä ja käyn terapiassa. Silloin tällöin on hieman pirteämpiä päiviä, kiitos poikaystäväni joka jaksaa mua juuri tällaisena. Jaksaa tsempata ja uskoa muhun. En vain oikein itse usko. Huomenna taas alkaa työkkärin harjoittelu iltapäiväkerhossa ja sanon ihan suoraan, ettei kiinnosta yhtään. En jaksa sitä lasten kiljuntaa, en jaksa itseasiassa oikein mitään. En jaksa edes puhua työkavereiden kanssa, kokoajan mietin mitä ne musta ajattelee ja teenkö taas jotain väärin yms. Neljän tunnin jälkeen olen ihan puhki ja valmis nukkumaan. Miten ikinä jaksan täyttä työpäivää saati miten jaksan antaa itsestäni sen palkan verran.
Olen kai aina ollut tällainen "laiska" ja nukkunut paljon, viihtynyt yksin yms. Kuuluuko tää mun luonteeseen, vai voisinko joskus vielä olla pirteämpi ihminen? Tuntuu ettei lääkäreitä kiinnosta, katto kilpirauhasen, se oli ok ja masennuslääkkeitä ja terapiaa vaan. Mitä jos se onkin jotain muuta??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.