Olen kahden pojan äiti. Poikani ovat syntyneet vuosina 1980 ja 1985. Vanhempi poikani tuli aikoinaan isäksi muutamaa viikkoa vaille 18-vuotiaana ja haluan tuoda tähän keskusteluun esiin miten hänelle on käynyt.
Vanhempi poikani Jussi valmistui peruskoulusta ja aloitti amista, mutta ei siitä sitten tullut mitään. Siihen aikaan Jussi oli aika huonotapainen, 16-vuotiaana hän joi joka viikonloppu puliukkojen seurassa. Samoihin aikoihin hän alkoi seurustella 14-vuotiaan tytön kanssa ja asiat menivät vain pahempaan suuntaan. Kesällä 1997 Jussi yritti itsemurhaa, mutta tyttöystävä pelasti hänet. Jouluna 1997 minulle kerrottiin, että he saavat lapsen. Pojanpoikani syntyi kesällä 1998, Jussi täytti lapsen syntymästä kolmen viikon päästä 18 ja lapsen äiti oli vasta 16.
He ovat vieläkin yhdessä ja heidän toinen poikansa syntyi 2002. Vanhempi täyttää kohta 6 vuotta ja nuorempi täytti juuri 2 vuotta. Jussin tyttöystävä aloitti lukion 17-vuotiaana 1999 ja valmistui kolmessa vuodessa, kuopus syntyi kuukausi kirjoitusten jälkeen. Jussi ei ole kouluttanut itseään peruskoulun jälkeen ja hän tekeekin hanttihommia elättääkseen perheensä. Sossun luukullakin he käyvät, sitä en kiellä. Tyttö ei ole opiskellut nyt kahteen vuoteen. Hän aikoo kuulemma olla lasten kanssa kotona vielä vuoden eli siihen asti, kun nuorempi poika täyttää 3. Sitten hän aikoo ehkä opiskelemaan. Jussille olen painottanut, että kävisi edes amiksen, että olisi joku ammatti. Mutta ei. Mikä tulevaisuus tälläisellä perheellä on? Uusia lapsia he eivät aio vielä yrittää....onneksi...lapsetkin tarvitsevat kunnon kodin ja vaikka Jussin ja tyttöystävän välillä onkin rakkautta niin ei pelkällä rakkaudella eletä.
Haluan verrata Jussin elämää nuoremman poikani Pekan elämään. Pekka täyttää heinäkuussa 19 ja on tämän kevään ylioppilas. Lukion jälkeen hän aikoo käydä armeijan ja pyrkii jo nyt yliopistoon ja luultavimmin sinne pääsee. Opiskelut Pekka on suunnitellut aloittavansa tammikuussa armeijan jälkeen. Eli Pekan elämällä näyttää olevan suunta toisin kuin Jussilla.
Halusin vain kertoa nämä faktat, jotta jokainen voisi tehdä asioista omat päätelmänsä.
Vanhempi poikani Jussi valmistui peruskoulusta ja aloitti amista, mutta ei siitä sitten tullut mitään. Siihen aikaan Jussi oli aika huonotapainen, 16-vuotiaana hän joi joka viikonloppu puliukkojen seurassa. Samoihin aikoihin hän alkoi seurustella 14-vuotiaan tytön kanssa ja asiat menivät vain pahempaan suuntaan. Kesällä 1997 Jussi yritti itsemurhaa, mutta tyttöystävä pelasti hänet. Jouluna 1997 minulle kerrottiin, että he saavat lapsen. Pojanpoikani syntyi kesällä 1998, Jussi täytti lapsen syntymästä kolmen viikon päästä 18 ja lapsen äiti oli vasta 16.
He ovat vieläkin yhdessä ja heidän toinen poikansa syntyi 2002. Vanhempi täyttää kohta 6 vuotta ja nuorempi täytti juuri 2 vuotta. Jussin tyttöystävä aloitti lukion 17-vuotiaana 1999 ja valmistui kolmessa vuodessa, kuopus syntyi kuukausi kirjoitusten jälkeen. Jussi ei ole kouluttanut itseään peruskoulun jälkeen ja hän tekeekin hanttihommia elättääkseen perheensä. Sossun luukullakin he käyvät, sitä en kiellä. Tyttö ei ole opiskellut nyt kahteen vuoteen. Hän aikoo kuulemma olla lasten kanssa kotona vielä vuoden eli siihen asti, kun nuorempi poika täyttää 3. Sitten hän aikoo ehkä opiskelemaan. Jussille olen painottanut, että kävisi edes amiksen, että olisi joku ammatti. Mutta ei. Mikä tulevaisuus tälläisellä perheellä on? Uusia lapsia he eivät aio vielä yrittää....onneksi...lapsetkin tarvitsevat kunnon kodin ja vaikka Jussin ja tyttöystävän välillä onkin rakkautta niin ei pelkällä rakkaudella eletä.
Haluan verrata Jussin elämää nuoremman poikani Pekan elämään. Pekka täyttää heinäkuussa 19 ja on tämän kevään ylioppilas. Lukion jälkeen hän aikoo käydä armeijan ja pyrkii jo nyt yliopistoon ja luultavimmin sinne pääsee. Opiskelut Pekka on suunnitellut aloittavansa tammikuussa armeijan jälkeen. Eli Pekan elämällä näyttää olevan suunta toisin kuin Jussilla.
Halusin vain kertoa nämä faktat, jotta jokainen voisi tehdä asioista omat päätelmänsä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ensinnäkin pieni korjaus, vaikkei se kovin oleinen olekkaan... poikasi on jo kahdeksantoista, joten lain mukaan ei puhuta enää teini-isästä...
ymmärrän toki "huolesi", mutta kukin tavallaan... Toisaalta kannattaa myös ajatella niin että ehkä mukana on ollut pieni suojelusenkeli kun pojallasi on kaksi tervettä lasta ja rakastava tyttöystävä... eikä hän onnistunut itsemurhassaan...
Äitiys ja isyys on aina rankkaa, oli ikä mikä tahansa... jokainen tekee omat päätöksensä ja valintansa...
On kuitenkin kunnioitettavaa että poikasi hoitaa lapsensa tyttönsä kanssa omassa kodissaan, eikä ns. "roiku" vanhassa kodissa..
Sillä oma kaverini tuli raskaaksi juuri lukioiässä ja he asuvat poikakverinsa kanssa vielä tytön kotona... Sinä sitä sitten ollaan kun lasta hoitaa mummu ja pappa, äidin sisarukset yms... On se hyvä että sinun poikasi on ottanut siltä saralta vastuun ettei "jätä" lastaan ns. omien vanhempiensa hoidettavaksi..
Toivotan mummulle tsemppiä ja hyvää kesänjatkoa!! :)
Teini-isällä tarkoitetaan isää, joka on saanut lapsensa 13-19-vuotiaana. Mikään lakitieteellinen termi ei teini-isä kylläkään ole.
Kuulostaa vaan siltä, että vanhemman pojan elämä meni reippaasti alamäkeä jo ennen kuin alkoi perustaa perhettä...
Juuri näin. Tai ehkä se oikea alamäki loppuikin lapsen saantiin?
nyt se täti tuli tänne kertomaan perheen asioita. unohti vaan lisätä, että hulttio-serkku on just nyt vankilassa ADHD:sa takia. siksi siltä koulutkin jäi....
Miksi täti ei saisi kertoa perheensä asioita?Eikö nämä palstat ole juuri sitä varten,että keskustellaan erilaisista asioista ja tuodaan julki asioita jotka vaivaavat tai joihin haluaa mielipiteitä.
Täytyy sanoa että erittäin hienoa lukea siitä että poikasi ja hänen tyttöystävänsä kaksi lasta voivat hyvin. Mietippä jos poikasi ei kävisi töissä, rällästäisi yötä myöden ym. Saat olla ylpeä pojastasi ja siitä että hän tekee hantti hommia elättääkseen perheensä, vaikka sitten välillä sossussa käyvät.
Kyllä he itse tietävät ja päättävät koska on koulun aika. Annan heidän elää elämäänsä ja tue kun tarvitsee. Kouluun patitaminen ei mielestäni ole hyvä idea tässä vaiheessa. Asiat voisivat olla huomattavan paljon huonommin mutta he yrittävät, todella yrittävät ja anna heidän sisi yrittää, älä tuputa neuvojasi vaan tue.'
He ovat nuoria, he ehtivät kouluihin ja sen jälkeen parempiin töihin. Anna heidän olla ja itse päättää.
vain käy niin, että koulut jäävät kokonaan käymättä, kun on totuttu työelämään.
ex-avomieheni oli jo 24-vuotias (käynyt lukion) lapsen saadessaan.lukion jälkeen tämä ei lähtenyt jatko-opintoihin, vaan työelämään. opiskelemaan tämä ei lähtenyt lapsen synnyttyäkään (vaikka oli tarkoitus), koska olivat ostaneet asunnon ja kaikki raha tarvittiin. kun lapsi meni kouluun, vaimo luki lähihoitajaksi, mutta miehen rooli oli edelleen olla elättäjä.
mies on nyt 35-vuotias ja katuu, ettei aikanaan lähtenyt opiskelemaan. mitä enemmän ikää tulee, sen suuremmaksi kynnys kasvaa.
opinnot eivät ole kaiken a ja o, mutta ne takaavat paljon enemmän mahdollisuuksia.
en tä sitten, kun lapset ovat kasvaneet aikuisikään? isä ja äiti yhä perusduunareina ja sitä koko lopun elämän. kun ei ole enää elämässä sitä sisältöä, mitä lapsiperheen arki toi, niin eipä ole juuri mitään "omaakaan", eli mahdollisuutta panostaa uraan, koska sellaista ei yksinkertaisesti ole!
Kuulostaa kurjalta, että tässä äiti vertasi vanhempaa ja nuorempaa poikaansa... Toivottavasti jaksaa kuitenkin jatkossa kannustaa myös tätä teini-isää elämässään. Itse äitinä kannustaisin varmasti työelämässä pärjäämiseen - onhan niitä monia mahdollisuuksia kouluttautua oppilaitosten ulkopuolellakin. Erilaisia kursseja, oppisopimuskoulutusta jne.
On erittäin ymmärrettävää, ettei tämä nuori mies Jaksa lähteä edes ammattikouluun, kun tässä elämänvaiheessa on vielä pieniä lapsia ja töitä. Kouluun lähteminen voi uhata perheen toimeentuloa enemmän kuin niiden "hanttihommien" tekeminen. Jos ei se koulu onnistunut ennen lapsia, ei se välttämättä tunnu sitä helpommalta nykyäänkään. Ehkä kannattaa siis kannustaa pärjäämään niillä eväillä, mitä on tähän mennessä ja patistella koulutukseen sitten, kun paremmalta vaikuttaa?
niimpä, lukio ja yliopisto eivät välttämättä takaa sen onnellisempaa elämää kuin hanttihommat ja rakastava perhe. olen myös sitä mieltä että ole ylpeä kummastakin pojastasi ja hyväksy heidän valintansa ja tue siinä missä he tarvitsevat tukea, äläkä väheksy heidän tekemisiään.
"sinun lapsesi eivät ole sinun"
ole mielúmmin rakastava isoäiti lapsenlapsillesi kuin tuhlaa aikaasi paheksumiseen. ei se koulutus vaan onnellisuus.
n20
Minä ainakin olisin ylpeä pojastani joka ottaa vastuun perheestään eikä jatka elämää mitä vietti kotona asuessaan... Kuulostaa ( niinkuin joku jo sanoi) että poikasi alamäki loppui lapsen saantiin..
Wow! Musta toi kuulustaa hienolta kuin Jussi ottaa vastuuta perheestään, samoin nuori kahden lapsen äiti! Toivottavasti olet ylpeä isoäiti! Tsemppii=)
Sun ei pitäs väittää, että tämän Pekan tulevaisuus on parempi kuin Jussin. Ehkäpä Jussi arvostaa eri asioita kuin sinä ja Pekka, ja niin saa ollakin. Hän on tehnyt omat päätöksensä, mikä sinä oot siitä valittamaan!?
Opiskelu on tärkeä, en sitä kiellä, mutta onhan hyvä, että edes tyttö on opiskellut.
Mitä pahaa on käydä sossun luukulla? Ihan vähävaraisia ja muita vartenhan se on olemassa!
Ei se elämän suunta pelkästään opiskelusta ole kiinni. Sitä paitsi, opiskella ehtii vanhempanaki, ja jonkuhan niitä hanttihommiaki pitää tehdä! Millainen olis maailma, jos kaikki olis rikkaita ja paljo opiskelleita, hyvässä työssä...? Kaikki vaatis työltään vähintään miljoonan vuositulot... Mietippä sitä.
Ja lasten elämä. Lapset kaipaavat rakkautta! Eivät he vaadi suuria rahoja vanhemmiltaan. Kunnon koti syntyy rakkaudesta, ei rahasta.
Raha ei tuo onnellisuutta. Ja mitä muuta elämässä tarvii kuin onnellisuutta? Joku voi olla tyytyväinen elämäänsä ilman loistavaa työpaikkaa ja läskiä lompakkoa.
Totta, lapset tarvitsevat rakkautta, mutta väitätkö, ettei niihin rahaa uppoa? Epäilen suuresti, varsinkin kun ne kasvavat niin menotkin kasvavat. Ja tottahan sekin on, että jonkunhan pitää tehdä ne hanttihommatkin, mutta mielestäni jokaisen pitäisi tavoitella sitä sellaista työtä, mistä tykkää. Silloinhan työ olisi mielekästä, ja töihin olisi kiva lähteä.
Niin, raha ei onnea tuo, mutta turvallisuutta kyllä, mikä taas " helpottaa" elämää kummasti. Niin, yksi asia vielä. Itse en kehtaisi millään käydä sossussa hakemassa rahaa..... Ja mietipä, minkä mallin lapsi saa, jos sieltä sitä rahaa haetaan.... ?
että Jussi nelikypäsenä on alkoholisoitunut duunari, joka on aina vaan katkera siitä, että on joutunut liian aikaisin luopumaan kaikesta. Siinä vaiheessa se on jo Jussin mielestä jonkun muun syy. Jussille on turha puhua asiasta, koska Jussi vaan hermostuu. Ajottain myös lätty lätisee, kun Jussi muistuttaa vaimonkutaletta siitä, mihin jamaan hän on toimillaan Jussin saattanut.
Jussi näkee asian silleen, että hänet on pelattu ulos elämästä ilman, että hän koskaan sai edes kunnon mahdollisuutta. 50-vuotiaana Jussilla onkin jo paha verenpaine, sepelvaltimotukoksia ja ensimmäinen ohitusleikkaus edessä. On myös ylipainoa ja maksa-arvot vähän niin ja näin.
Lapset eivät enää käy Jussia tapaamassa kuin pakon edessä. Jussin katkeruus alkoi nimittäin paistaa läpi jo silloin, kun lapset olivat varhaisteinejä. Lapset kasvoivat tietoisina siitä, että he ovat pilanneet Jussin chäänssit, joten heitä ei kiinnosta isäänsä nähdä. Jussin poika tosin jatkaa omassa elämässään Jussin mallia (pattern) ja elämäntapaa.
Tytär on luojan kiitos tullut enemmän iso-iso-iso-äidinisään.
Pekan tulevaisuus näyttää valosalta. Hän menee yliopistoon lukemaan kemiaa. Niillä tunneilla hän oppii kaikkea hyödyllistä. Hän valmistaa käyttötarkoitukseen sopivia mehuja opiskelijabileitä varten opiskelija-asunnossaan. Jatkoille tulee usein myös kaupungin kauniita ja rohkeita, koska Pekka on paitsi hyvännäköinen, myös melko antelias tuotteidensa suhteen, eikä peri niistä maksua .. varsinkaan niiltä kauniilta.
Pekan opinnot alkavat venyä, mutta kukaan ei huomauttele. Pekka ei oikeestaan enää ole kiinnostunut koko opiskelusta. Sitäpaitsi, omassa labrassa tehtävä työ alkaa viedä jo päivittäin niin paljon aikaa, että Pekka ei oikein enää ehtisikään lukea.
Taloudellisesti Pekalla menee paremmin kuin ikinä.
Hän on voinut alkaa periä tuotteistaan maksua. Tottakai tuotekehittely on tullut maksamaan ja tyytyväiset käyttäjät maksavat mielellään.
Raha-asioista utelevalle äidilleen Pekka selittää olevansa ilta- ja viikonloppuhommissa B-husetissa läskipehva-Villen aisaparina. Villekin kun on jämähtänyt täysin paikoilleen amk-opintojen keskeydyttyä. Ville ei kelpaa enää edes surkeimpiin tabloidi-lehtiin palstantäytteeksi, koska hänen ahterinsa on levinnyt niin suunnattomaksi, ettei sitä kukaan enää viitsi katsella.
Villen kanssa Pekka diilaa yhtä sun toista baarikärpäsille ja bilehilseille.
Pekan kohtaloksi koituu mutkan kautta kaunis Natalia, jonka Pekka tapaa, kun Natalia tulee ostamaan rommikolan Pekalta. Pekka tarjoaa Natalialle takahuoneessa muutakin. Sen lisäksi, että Natalian poikaystävä Vasja on äärimmäisen mustasukkainen, hän on myös pitänyt B-parkenin aluetta reviirinään. Pekalle on siis kostettava.
Mitä Vasja tekee.. selviääkö Pekka.. onko Natalia täysi narttu?..
Hyvä mielikuvitus sulla... Toivotaan kuitenkin, ettei näin pääse käymään...
Kuinka sinä olet noin katkera pojallesi ? Eikö hän täyttänytkään toiveitasi ? Eikö häntä voi kehua kahvipöydässä ? Eikö hän ollutkaan sellainen äidin kullanmuru, jota hänestä yritit vääntää.
Häpeä nainen ! Pitäisi tajuta tyhmemmänkin äidin, ettei lapset ole kuin lainana, ei meitä, vaan omaa elämäänsä varten.
Koska sinä et saa katkeruudestasi huolimatta poikasi elämänkaarta kääntymään minnekään, niin anna olla, toivota vaan siunausta hänen elämäänsä. Selvitä oma sisinpäsi,ja etsi keino, jonka avulla voit antaa anteeksi ensin itsellesi, ja sitten pojallesi.
..siltä kuin yrittäisit poikasi seläntakana puhua paskaa hänestä...kaikkien ei tarvitse olla ylioppilaita niinkun vanhempi poikasi eikä "suunnan" tarvitse olla toinen kuin nuoremmallasi...heillä kuulosta menevän hyvin ja mikäs sen parempaa?!
todellaki siitä että pojallasi on terveet lapset ja kumppani. Todellakin nykypäivänä on niin paljon muitaki mahdollisuuksia kuin opiskella, ja vaikka toisen pojan elämä vaikuttaa menevän "hyvään suuntaan" ni se ei todellakaan tarkoita sitä että toisen pojan elämä menee huonoon suuntaan,päinvastoin,"teini-isällähän" on elämä aivan mainiosti. Kyllä sitä opiskelemaanki ehtii vaikka nelikymppisenä... ei nyt eletä niinku ennen vanhaan että nuorena koulut,sitten perhe,ei todellakaan.
Miten niin teini-isällä kaikki mainiosti. Onko mainiota, että hän on vankilassa ja oma äitinsä on ottanut lapset huostaansa. Joo mäkin haluan noin mainion elämän! Ehtiihän sitä nelikymppisenä opiskelemaan, jollei sitten ole vankilassa, tai no voihan sielläkin opiskella.
mitäs vankila nyt tähän liittyy?? En tiä oletko lukenu kaikki nää tekstit väärin vai miten oot noin harhateille joutunu???
pieni virhe =))
tämä nainen ja seija äitien palstalta ovat niin kovin saman sukuisia, että minäkin yhdistelin tarinoita
kun kävin lukemassa tämän Seijan jutut,kyseessähän on kaksi aivan eri elämäntarinaa. Seija ei liity tähän "teini-isä"-juttuun mitenkään,kun tarkemmin lukee molemmat.
Jos he ovat onnellisia, niin miksi et voisi olla onnellinen heidän puolestaan? Kuulostaa todellakin hieman siltä että olisit hieman katkera kun ei vanhempi poika täyttänytkään odotuksia. No onneksi nuorempi sentään on vielä "kunnon poika" ja saattaa hankkia sen ah-niin-hienon _akateemisen tutkinnon_! Wow! Siitä voi sitten kehuskella puolitutuille kuinka "meidän Pekka..." mutta Jussista ei tietysti sanaakaan. Näinkö? Toivottavasti ei.
He itse rakentavat elämäänsä, molemmat omalla tavallaan, ja molemmista pitäisi olla yhtä ylpeitä. Eikö onnellisuus ja elämässä kokeminen ja oppiminen ole tärkeää? Lapset toki tarvitsevat kunnon kodin, ja sellaisen kunnon kodin voivat järjestää vanhemmat joilla on paljon rakkautta annetavanaan sekä hieman rahaa, kunnon koti ei tule siitä että on iso omakotitalo kalliilla alueella ja uusi mersu pihassa (vaikka mikään ei estä etteikö sellainenkin koti voisi olla hyvä, kunhan vanhemmilla on nuo tärkeät ominaisuudet :)).
Mä järkytyin kun luin tekstis..Ootko todellakin oottanu et sun lapsistas tulee jotain superlapsii?? Must vanhemman poikasi elämä kuulostaa todella hyvältä..mikä onni että tyttöystävä pelasti poikasi hengen..entä jos niin ei ois käyny?? Entä jos lapset ja tyttöystävä on ainoot asiat mitkä pitää sun poikas elämän raiteillaan..jos se jaksaa vaan niitten ansiosta..??
Miten sä kehtaat verrata poikias toisiinsa..??
Ne on kaksi aivan erilaista ihmistä..kaksi eri persoonaa. Niillä on omat ajatukset, omat toiveet ja omat tavoitteet ja jos kumpikin on tyytyväisii elämäänsä niin sillon ei edes sulla ole siihen mitään sanottavaa. Poikas on jo aikuinen ja päättää tekemisistään..sinuna häpeäisin ja todella pajon..entä jos vanhempi poikasi lukis jostain kumman syystä sais käsiinsä tän jutun ja huomais millasta paskaa sen oma äiti siit ajattelee..olis varmaan aika järkyttyny..mites teidän välien sillon kävis???
Kaikkee sitä täälläki näkee..!!!
Kuulosti ikävästi siltä että melkeimpä toivoisit että Jussi ei olis sun poikas, tai ainakin että hän ei olisi suonut sinulle oikeutta olla mummi. Tuplasti. Tää oli nyt vähän kärjistetty, mutta kuitenkin, tällaisen kuvan kirjoituksestasi sai. Anna Jussin sitten olla, jos et voi hänen ja hänen tyttöystävänsä kanssa iloita kahdesta ihmeestä, jotka he ovat sinulle suoneet!