Parisuhde ja peliriippuvuus

Hei.
Tiedän missä helvetissä elät. Itse elin vast. ihmisen kanssa. Mikään muu kuin pelaaminen ei merkinnyt mitään x:lle. Ei edes lapset. Ei seuraavan päivän ruoka, ei vuokra, ei autovakuutukset, ei sähkölaskut (jos liittymä toisen nimissä), ei lomamatkat (ellei kyse pelimatkasta), ei lainat... ei mikään. Silti x koki olevansa hyvä ja huolehtiva äiti. Hän ei ollut läsnä, vaikka olikin paikalla.

Ei ollut yhteisiä ruokahetkiä, jos hän pelasi. Hänellä oli oikeus pelata, jos sattui peli olemaan menossa Kuitenkin, jos joku muu ei tullut yhtä aikaa syömään kun hän sattui olemaan ruoka-aikaan pöydässä, nosti hän hirveän mellakan.

Peliriippuvaiselle on tyypillistä narsistinen käytös. Mitä suurempi ja syvempi riippuvuus, sitä voimakkaampi tällainen käytös on. Kaikille addikteille on tyypillistä tämä narsistinen käytös. Ja lähipiiri sairastuu takuuvarmasti.

Alistamista, välinpitämättömyyttä, häikäilemätöntä hyväksikäyttöä taloudellisesti/muuten, henkistä "nitistämistä", mitätöintiä, asioiden kääntämistä (näkee omat tekonsa ja vikansa toisessa ja toisen tekemänä), tarkoituksellista mustasukkaiseksi tekemistäkin, etc.

Läheinen vaipuu epätoivoon, rupeaa uskomaan vian olevan itsessään. Peluri syyttää kaikista asioista toista, myös siitä että pelaa... Kuvioon astuu rakastajia/rakastarittaria,... Peluri pakenee todellisuutta entistä syvemmälle maailmaansa, jonka luo itse.

http://info.stakes.fi/NR/rdonlyres/A06E451C-2C4F-4F23-B703-198EFED25E10/0/pelaajanlaheinen.pdf

Minulle oli apua tämän sivuston kirjoituksista:

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Tästä löytyi ymmärrystä addiktin sisäisistä myllerryksistä, läheiten sairastumisesta ja mahdollisesta paranemisesta..

On aivan sama onko addiktio huumeisiin, alkoholiin tai pelaamiseen... käytös on samaa. Vinkkinä voin sanoa, että katso Yle areenalta seitsämäs taivas. Jakso jossa huumeäiti kertoo, miten luulee olevansa hyvä ja normaali äiti. Mutta havahduttuaan huomaa, että asia oli aivan toisin. Omasta perhekokemuksestani voin kertoa, että pelurin käytös ja luulot ovat aivan samaa, kuin tuolla huumeäidillä.

http://areena.yle.fi/video/1300048093604


Tässä linkki pelurin läheisten vertaisryhmään netissä:
http://www.peluuri.fi/laheiset/tuuletin_keskusteluryhma_laheisille/


Itselläni ei ollut muuta ratkaisua, kuin pelastaa itseni lähtemällä pois. Tarpeeksi kauas ettei "peluri" enää vaikuta elämääni. Meilläasiat meni niin huonoiksi.

Onnea matkaan

Lähde heti pois! Elät nytkin yksin!

Vertaistukea uhkapeliriippuvaisille ja heidän läheisilleen tiistaina 7.6. klo 18 Nimettömien Pelureiden vertaistukiryhmän avoimessa kokouksessa Tampereella os. Sotkank. 20 (sisäp.). Lisätietoja www.nimettomatpelurit.fi Avopalaveriin osallistuminen ei sido mihinkään ja on maksutonta. Tervetuloa ongelmapelaajat, puolisot, perheenjäsenet, ystävät tms.

Vanha ketju, löysin vasta nyt. Meillä mies 46v. koukuttunut pahasti PS-pelaamiseen, Fifaa ja NHL -pelejä. Toki pelaa veikkauksessakin live-vetoa ja muuta, pelaa netissä virtuaalijalkapallo Hattrickiä ym.

Kun huomautan pelaamisesta, saan aina kurat niskoilleni "nalkuttamisesta", vahtimisesta sekä kyttäämisestä.

Meillä ei ole fyysistä läheisyyttä, ei halaamista, saati sitten mitään muutakaan, eikä myöskään henkistä läheisyyttä. Hän on etäinen ja en saa häneen yhteyttä. Hän kavahtaa kosketusta ja elämämme etenee rutiininomaisesti päivästä toiseen, ollessamme lähinnä kämppiksiä.

Hän kuluttaa vapaa-aikansa pelaamiseen ja minä näivetyn. Olemme olleet yhdessä vain runsaat kolme vuotta ja meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä kanssamme asu lapsia, ne olemme tehneet "ensimmäisellä kierroksella" ja ovat jo isoja.Unelmani aikuisesta parisuhteesta on romuttunut.

Toivon ja ehdotan, että tekisimme yhdessä asioita, voisimme esim. matkustella, (viime kesälomalle hän ei tullut mukaan, vaan menin sinne aikuisen poikani kanssa, koska tuli jalkapallon MM-kisat ja hän sai myös rauhassa keskittyä "pleikkarin" pelaamiseen), kävisimme leffassa tai katsoisimme edes yhdessä elokuvia. Voisimme harrastaa jotakin yhdessä, arkisiakin pieniä asioita, mutta ei sitä että hän pelaa yksin ja minä kulutan aikaani tv:n äärellä.

Saan haukut kun katson tunnin arkipäivisin tv:stä lempisarjani ja nekin ajat "lasketaan" ja verrataan peliaikaan. Olen sanonut useasti, että jätän mielelläni senkin ajan katsomatta, jos tekisimme yhdessä jotakin.

Minä olen se paha joka "arvostelee", koska huomautan asiasta ja puutun siihen. Hän ei näe pelaamistaan ongelmana eikä addiktiona, vaan asiana joka "tuottaa hänelle mielihyvää". Kun olen ehdottanut että hän rajoittaisi pelaamistaan, laittamalla siihen esim. jonkin päivittäisen aikarajan, se ei ole onnistunut eikä hän ole siihen suostuvainen.

Epätoivoissani heitin tänään hänen kallisarvoisimpansa eli PS3:n lattialle, jonka jälkeen hän ensin meinasi lyödä minua ( ei lyönyt, hän ei ole väkivaltainen), sitten yritti korjata pelikonsolia, jonka jälkeen sanoi että "tämä parisuhde on nyt sitten tässä" ja tämän jälkeen lähti ostamaan uutta PS4 -pelikonsolia kaupasta.

Koitin saada hänet kuuntelemaan ja keskustelemaan parisuhteen tilasta ja siitä, että pelaamisensa on mennyt liiallisuuksiin. Hän ei ollut kiinnostunut korjaamaan parisuhdettamme vaan pelikonsolia.

Keinot alkavat olla aika vähissä ja molemmat kärsimme tahoillamme, minä ainakin. Meneekö "lusikat jakoon ja talo myyntiin" vai onko joitakin keinoa auttaa miestä, joka ei ymmärrä ongelman olemassaoloa ja kieltäytyy avusta?

Miehelläni paljastui peliriippuvuuv vuosi sitten. Ennen kuin asia selvisi, minua syytettiin tuhlailusta ja koko ihmisarvoni ja äitiyteni pistettiin matalaksi. En seurannut itse tilejäni enkä lasten tilejä ja meillä oli taloudenhoitajana tämä peliriippuvainen mies. Kun epäilys heräsi selvisi, että hän oli pelannut 17000 euroa. Lasten tilit oli lähes tyhjät ja selvisi että hän oli maksanut kaikki lainanlyhennykset minun tililtäni. Oli myös siirtänyt tililtäni rahaa nettipeleihin. Oliaiemmin todella avokätinen ja maksoin vuosia hänenkin etelänmatkansa ym. Isot laskut kun hän tienaa vähemmän.
asian selvittyä juttelin hänen äitinsä kanssa. Kysyin miksi he eivät katsoneet poikansa perään kun hän pelasi jo nuorena voittamansa 18000, mutta tämä reaktioni ongelman selvittyä heille liikaa ja he katkaisivat välinsä meihin. Jonkun ajan kuluttua mieheni alkoi syyttää minua asiasta ja alkoi mustamaalaamaan minua kaikille. Olin mielisairas ja huono äiti. Ystävänikin uskoivat häntä ja lopulta minusta tehtiin ilmoituksia akuuttipsykiatriaan. Kaikki tämä tapahtui selkäni takana. Kävin viettämässä aikaa akuuttipsykiatrian vastaanotolla 10 tuntia ja sain terveenpaperit.
samaan aikaan hän haki avioeroa ja yritti laittaa kämpän myyntiin. Lisäksi hän pahoinpitli äitini joka tuli meille lapsia hoitamaan ja ilmoitti että tekee minusta rikosilmoituksia ja vie työpaikkani kun olen poliisi.
puoli vuotta meni pelossa että mitä vielä voi tapahtua. Lapset kärsivät kun koko ajan uhkailtiin erolla ja miehen hermot olivat kireällä.
Tilanne rauhoittui 2016 äitienpäivään asti. Tammikuussa hän tosin heitti minut maahan lasten nähden ja eskari-ikäinen tyttömme häiriintyi muutamaksi kuukaudeksi.
Edeltävänä iltana ennen äitienpäivää mieheni sekosi jälleen. Lasten ollessa nukkumassa mieheni muuttui humalassa aggressiiviseksi. Hän hakkasi nyrkkiä kasvojeni edessä ja sanoi että hänen tekis mieli hakata minut. Lisäksi hän karjui täysiä ja haukku mm. huoraksi ym. Menin nukkumaan ja ajattelin että hän on aamulla taas normaali. Otin lihasrelaksantin ja menin nukkumaan lasten vieree. Seuraaksi poliisit tulevat herättelemään minua sängystä. Alakerrassa selvisi että mieheni oli soittanut heidät paikalle. En tiennyt syytä mutta mieheni sanoi heidän lähdettyään että olin pahoinpidellyt hänet. Haukuin häntä rotaksi ja menin nukkumaan. Mies oli soittanut poliisit uudelleen paikalle ja sossut tulivat myös. Mieheni tivasi oliko rikosilmoitus tehty ja hoki että minä olen poliisi. Kolme tytärtämme tärisi yläkerrassa pelosta ja menin heidän viereen nukkumaan. Aamulla mies tuli herättelemään lapsia ja esitteli " äidin tekemiä vammoja", puhui avierosta ja solvasi minua.Soitin siskoni meille turvaksi ja mies kosti sen soittamalla sossulle joka käski hänen poistua asunnosta.

Mies meni Helsinkiin ja me menimme mummolaan turvaan. Minusta on nyt rikosilmoitus tehty jossa minua epäillään pahoinpitelystä. Mies on hakenut avioeroa ja myy kämppää. Ollaan edelleen pakosalla mummolassa kun lapset pelkäävät isäänsä ja hänen ilkeitä puheitaan.
Voiko miehen käytökseen olla syynä peliriippuvaisen vieroitusoireet vai onko hän muuten seonnut? Ihminen tuhoaa perheensä silmänräpäyksessä ja lapset kärsivät toistamiseen. Itse mietin että voiko kaikki muuttua vielä hyväksi vai onko tämä menoa.

Hei nimimerkki, sianmorsian

Olen pahoillani tilanteestasi ja myös lasten tilanteesta. Tarina on karu ja niin ikävä. Pohdit voiko tilanne muuttua vielä kuntoon... Sitä on mahdoton tietää, ajattelen että aina tilanteet voivat korjaantua, mutta teillä on nyt kovin monta solmua ja luottamuspulaa, ja pelkoa turvattomuudesta ja valheita jne jne. Ajattelen, että paljon pitäisi rakentaa ja tehdä sopimuksia ja pikkuhiljaa saada luottamusta takaisin, ennenkuin perhe-elämää voisi jatkaa normaaliin tapaan.

Ratkaisevaa lienee onko teillä molemmilla tarpeeksi tahtoa ja voimia alkaa korjaamaan ja rakentamaan tilannetta? Siis molemmilla ja tarpeeksi. Jos olisin sinä, tahtoisin varmaankin mennä jonkun ulkopuolisen luokse keskustelemaan tilanteesta, useita kertoja, en ehkä luottaisi omiin taitoihin, sen verran isot solmut näkisin. Mutta itse olet elämäsi asiantuntija.

Pelasta itsesi ja lapsesi. Mieti rauhassa. Tee sellainen ratkaisu, jonka kanssa voit elää. Mieti millaista elämää tahdot elää 3 vuoden kuluttua. Mieti tämänhetkisiä voimavarojasi.

Tsemppiä,
Pirkko-pappi

Munkin kotona asuu peliriippuvainen,huutava raivareita saava mies!Pelaa 500e päivärahansa,äitinsä,ja siskonsa palkat siihen päälle!Yrittää saada minua alistetuksi samanlailla kuin omaa perhettään huutamalla,onpa jopa ryöstänyt lapseni säästöpossunkin!