Alanvaihto ehkä edessä ja nyt mietin opintotukea. Haenko sitä tavallista opintotukea (kyseessä ammattikoulu) vai jonkinsortin aikuisopintotukea? Nyt on siis kyse alanvaihdosta, ei täydennyskoulutuksesta.
Ja kertokaas vielä kokemuksia siitä miten perheelämä (meillä 4 vuotiaat kaksoset) ja opiskelu sopii yhteen? Miten arki on teillä sujunut opntojen aikana? Mietin pääni puhki tuleeko tästä mitään. Mulla on vakkarityö, suurinpiirtein sama kun lh:n peruspalkka mutta minusta vaan tuntuu että motivaatio ei riitä vielä 30 vuodeksi..tuskin 5 vuotta edes.
Ja kertokaas vielä kokemuksia siitä miten perheelämä (meillä 4 vuotiaat kaksoset) ja opiskelu sopii yhteen? Miten arki on teillä sujunut opntojen aikana? Mietin pääni puhki tuleeko tästä mitään. Mulla on vakkarityö, suurinpiirtein sama kun lh:n peruspalkka mutta minusta vaan tuntuu että motivaatio ei riitä vielä 30 vuodeksi..tuskin 5 vuotta edes.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen nyt puolessa välissä lähihoitajakoulutustani ja hyvin mennyt. Mulla on 5 lasta ja nuorin 4v. En ole kokenut opiskelun ja perheen yhdistämisessä mitään vaikeuksia. Meillä kerran viikossa etäpäivä jonka pyhitän kouluhommille...ikää mulla on 39v. ;)
Jos olet työtön kannattaa miettiä asiaa myös työvoimakoulutuksen kautta. Nythän on mahdollisuus käsittääkseni opiskella myös muuten työttömyystuella tai esim. liitonpäivärahoilla, mutta ota yhteyttä työkkärin koulutusasioista vastaavaan tai suoraan kouluun, mihin aijot hakea. Näistä paikoista saat ainakin sen viimeisimmän tiedon.
Nimenomaan lähihoitajaopinnoissa on nykyään täysin mahdollista yhdistää myös työnteko opiskeluun. työllisyys on aikalailla varmaa alalla. Palkkakin on aivan kohtuullinen, ja sen lisäksi myöskin vuorotyön edut ovat lapsiperheessä huimat, vaikka tästä asiasta paljon keskustellaankin, ja moni pitää vuorotyötä kauhistuksena. Se tuo kuitenkin paljon joustoa elämään (arkivapat, sekä vuoronvaihtomahdollisuudet ym). Vuorotyö yhdistettynä toisen puolison 8-16 työaikaan mahdollistaa lapsille lyhyitä hoitopäiviä, sekä lyhyempiä hoitoviikkoja. Samoin se luo turvaa pienille koululaislle, koska iltapäivisin ei ole pitkiä yksinoloja. Pätkätyötkään eivät ole mikään ongelma omasta mielestäni, koska en koe vakityötä enää tarvitsevani mihinkään. Päinvastoin, sekin tuo joustoa elämään, koska meillä on kuitenkin puoliso päivätyössä. Mutta esimerkiksi hänen pidempien työmatkojen ajaksi voin yksinkertaisesti vaan kieltäytyä työstä, ja keskittyä enemmän kotiin ja perheeseen. Vuorolisät mahdollistavat myöskin työaikojen joustot, voin pitää lomaa samaan aikaan perheeni kanssa, koska kukaan ei voi töihin määrätä, kun en ole vakihommissa :)
Ihan tarkoituksellisesti kirjoitan näistä eduista, joita moni ei osaa ajatellakkaan. Kahden vanhemman perheessä siis vuorotyö on myöskin suuri mahdollisuus, ei vain ja ainoastaan rasite. Itse koen edut sen haittoja huomattavasti suuremmiksi.
Tervetuloa alalle, jossa ei päivät kyllä samanlaisia ole. Työ ei sovi kaikille, mutta se sopii monille. Teen ehkä keskimääräistä huomattavasti raskaampaa hoitotyötä, mutta en harkitse alan vaihtoa. Koska se on todellakin fyysisen ja henkisen rasittavuuden lisäksi erinomaisen antoisaa. Ja vastuunkantaminen on perheessämme hyvinkin tasapuolista. Se hoitaa asiat kotona kuka siellä milloinkin on.