Olen 17 vuotias poika ja käyn lukiossa ja olen kärsinyt punastumisesta enemmän ja vähemmän vuosien aikana. Kaikki alkoi kun olin 12 vuotias ala-asteen viimisellä luokalla kun opettaja pyysi lukemaan ääneen ja edettiin riveittäin. Tunsin kuinka sydämmeni rupesi kesken lukemisen hakkaamaan ja kasvoihini ryntäsi veri, tunsin kuinka sydämmen syke tuntui kasvoissa ja olin ihmeissäni ja hävetti. Olen myös havennyt sitä että yläasteela minulle puhkesi akne joka oli joskus tosi paha ja vielläkin kärsin siitä, mutta onneksi tulee enää vain muutamia finnejä sinne tänne. Siitä asti olen aina punastellut ja se paheni yläasteella. Yläasteella jännitin suurimman osan ajasta aina luokassa ja varsinkin ku meidän ryhmä oli kuin eläintarha. Rupesin myös punastelemaan ruokalaan mennessä joskus 8 luokalla ja lopulta lopetin siellä käymisen ja nyt on mennyt ysistä lukion toiseen vuoteen etten ole ruokalassa uskaltanut käydä. Yksi tuttava kysyi et onko mulla syömishäirö vaikka niin asia ei ole. Kävin lukion alussa muutaman kerran syömässä. Numeronikin ovat varmaan ton lounaan suömättä jättämisen takia huonommat mitä voisivat olla. Viimisellä kerralla en löytänyt ruokalassa ketään tuttua ja sitten tuli mieleen että kohta varmaan punastun, vaikka kuinka yritin olla ajattelematta punastumista niin punastuin. Tuntu siltä että haluaisin vain juosta ruokalasta pois mutten pystynyt ja tiesin että olin ihan punanen. Viellä ruokalan jälkeisellä tunnillakin ahdisti aivan kauheesti. Välttelen myös tilanteita jossa on paljon ihmisiä ja en viihdy lukion pää aulassa, istun mielummin koneella ja menen tunnille kun se alkaa.
En aina punastu mutta useimmiten ja jotta en punastu niin minun pitää jättää tekemättä asioita joita haluaisin. Haluaisin saada kavereita koska niitäkään ei oikein ole, mutta en uskalla koskaan kysyä mitä joku tekee viikonloppuna ja jne. Pelkään että kaveruus menisi piloille jo heti alkumetreillä sen takia koska punastun tai koska en pysty menemään suuriin ihmipaljouksiin kuten vaikka festareille ja jne. Juttelen koulussa monille tyypeille, mutta en kaikille ja en ole mitenkään suosittu. Joinain päivinä en punastu ollenkaan tai ainakaan niin paljoa kun taas joinakin pävinä kaikki tuntuu ahdistavan ja tekis mieli lintsata. Lintsannutkin olenkin, yleensä iltäpäivän viimiseltä tunnilta kun ahdistus tuntuu monesti päivän mittaan lisääntyvän. Joskus punastun myös kotona tai kasvoja sillai kuumottaa ilman syytä. Ainut hetki jolloin kasvoni ovat ihanan viileät ovat yöllä kun nukun.
Kadehtin ihmisiä jotka eivät koskaan punastu.
En aina punastu mutta useimmiten ja jotta en punastu niin minun pitää jättää tekemättä asioita joita haluaisin. Haluaisin saada kavereita koska niitäkään ei oikein ole, mutta en uskalla koskaan kysyä mitä joku tekee viikonloppuna ja jne. Pelkään että kaveruus menisi piloille jo heti alkumetreillä sen takia koska punastun tai koska en pysty menemään suuriin ihmipaljouksiin kuten vaikka festareille ja jne. Juttelen koulussa monille tyypeille, mutta en kaikille ja en ole mitenkään suosittu. Joinain päivinä en punastu ollenkaan tai ainakaan niin paljoa kun taas joinakin pävinä kaikki tuntuu ahdistavan ja tekis mieli lintsata. Lintsannutkin olenkin, yleensä iltäpäivän viimiseltä tunnilta kun ahdistus tuntuu monesti päivän mittaan lisääntyvän. Joskus punastun myös kotona tai kasvoja sillai kuumottaa ilman syytä. Ainut hetki jolloin kasvoni ovat ihanan viileät ovat yöllä kun nukun.
Kadehtin ihmisiä jotka eivät koskaan punastu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.