Negatiivisen käytöksen vahvistaminen

Olen nähnyt koiraa vasta muutaman kuukauden ajan, aikuinen keskikokoinen karvainen koira joka äskettäin muuttanut seudulle. Omistajat eivät stressaa eivätkä komentele, niin kuin viestissäni lukee.

Kysymykseni oli että eikö ole aika ristiriitaista syöttää nameja vihaiselle koiralle, ikäänkuin vahvistetaan tätä käytöstä. Kaikki puhuvat nykyään positiivesta vahvistamisesta ja kulkevat namipussit vyötäröllä, mutta eikö tämä ole negatiivista vahvistamista? He siis pitävät kättään koiran kuonon edessä (käsi on täynnä namia) koko ohituksen ajan ja koira ottaa siitä vähän väliä --> murr, nami, räyh, nami, räyh räyh räyh, nami jne.

Viimeksi kohtasin sen niin että itse olin lasteni kanssa kävelyllä ilman koiriamme. Olimme hitaita joten päästimme koiran omistajineen ohi. Yllä mainittu kuvio toistui taas ja vielä kun koira oli mennyt noin 15 metriä ohitsemme se vilkuili taakseen ja yritti saada minuun katsekontaktia.

Mielestäni sitä palkitaan huonosta käytöksestä, vahingossa tosin.

Namia naamariin kirjoitti:

Olen nähnyt koiraa vasta muutaman kuukauden ajan, aikuinen keskikokoinen karvainen koira joka äskettäin muuttanut seudulle. Omistajat eivät stressaa eivätkä komentele, niin kuin viestissäni lukee.

Kysymykseni oli että eikö ole aika ristiriitaista syöttää nameja vihaiselle koiralle, ikäänkuin vahvistetaan tätä käytöstä. Kaikki puhuvat nykyään positiivesta vahvistamisesta ja kulkevat namipussit vyötäröllä, mutta eikö tämä ole negatiivista vahvistamista? He siis pitävät kättään koiran kuonon edessä (käsi on täynnä namia) koko ohituksen ajan ja koira ottaa siitä vähän väliä --> murr, nami, räyh, nami, räyh räyh räyh, nami jne.

Viimeksi kohtasin sen niin että itse olin lasteni kanssa kävelyllä ilman koiriamme. Olimme hitaita joten päästimme koiran omistajineen ohi. Yllä mainittu kuvio toistui taas ja vielä kun koira oli mennyt noin 15 metriä ohitsemme se vilkuili taakseen ja yritti saada minuun katsekontaktia.

Mielestäni sitä palkitaan huonosta käytöksestä, vahingossa tosin.

Lue lisää

tuo on juuri sitä kädettömän touhua jota ei voi laittaa makupalalla tapahtuvan koulutuksen piikkiin.
Eikö tämä juuri ole enemmänkin lahjo ja toivo parasta kuin palkitsemista jostain.

Namia naamariin kirjoitti:

Olen nähnyt koiraa vasta muutaman kuukauden ajan, aikuinen keskikokoinen karvainen koira joka äskettäin muuttanut seudulle. Omistajat eivät stressaa eivätkä komentele, niin kuin viestissäni lukee.

Kysymykseni oli että eikö ole aika ristiriitaista syöttää nameja vihaiselle koiralle, ikäänkuin vahvistetaan tätä käytöstä. Kaikki puhuvat nykyään positiivesta vahvistamisesta ja kulkevat namipussit vyötäröllä, mutta eikö tämä ole negatiivista vahvistamista? He siis pitävät kättään koiran kuonon edessä (käsi on täynnä namia) koko ohituksen ajan ja koira ottaa siitä vähän väliä --> murr, nami, räyh, nami, räyh räyh räyh, nami jne.

Viimeksi kohtasin sen niin että itse olin lasteni kanssa kävelyllä ilman koiriamme. Olimme hitaita joten päästimme koiran omistajineen ohi. Yllä mainittu kuvio toistui taas ja vielä kun koira oli mennyt noin 15 metriä ohitsemme se vilkuili taakseen ja yritti saada minuun katsekontaktia.

Mielestäni sitä palkitaan huonosta käytöksestä, vahingossa tosin.

Lue lisää

Jos tulkitsin kirjoituksen oikein,niin sanoisin,että vahvistetaan väärää käytöstä.
Tää homma todennäköisesti on "yhen sortin" positiivista vahvistamista,joka taitaa alunperin olla rantautunut tuolta rapakon takaa,luulisin.Eli idea on tehdä se vastaantuleva kivaksi...
No,se sitten onnistuuko tai ei,niin enpä sano mitään muuta,kuin ei ole minunkaan logiikan mukainen,ja enpä itse kannata.Jos kun ajattelee oppimisprosessiakin,niin koira oppii juuri sen,mistä se saa sen palautteen.Siis hetkellä. Samaa mielestäni koskee vahvistaminen.
Kun positiivistä vahvistusta käyttää ohituksissa,niin sen lähtökohta on se,että koira tietää mitä halutaan.Eli opetetaan oikea tapa toimia.Vaikka kontakti,siis ohjaajaan,ei ohikulkeviin :D.Se opetetaan rauhassa,motivoidaan (vaaditaankin tarvittaessa) ja ongelmatapauksissa siedetetään.Ja palkka tulee vain oikeasta,halutusta toiminnasta.

Täällä päin on myös samanlainen tapaus.Välillä pelkään,että se koira tukehtuu,kun syö ja samalla pärisee kun ohitetaan :/

Namia naamariin kirjoitti:

Olen nähnyt koiraa vasta muutaman kuukauden ajan, aikuinen keskikokoinen karvainen koira joka äskettäin muuttanut seudulle. Omistajat eivät stressaa eivätkä komentele, niin kuin viestissäni lukee.

Kysymykseni oli että eikö ole aika ristiriitaista syöttää nameja vihaiselle koiralle, ikäänkuin vahvistetaan tätä käytöstä. Kaikki puhuvat nykyään positiivesta vahvistamisesta ja kulkevat namipussit vyötäröllä, mutta eikö tämä ole negatiivista vahvistamista? He siis pitävät kättään koiran kuonon edessä (käsi on täynnä namia) koko ohituksen ajan ja koira ottaa siitä vähän väliä --> murr, nami, räyh, nami, räyh räyh räyh, nami jne.

Viimeksi kohtasin sen niin että itse olin lasteni kanssa kävelyllä ilman koiriamme. Olimme hitaita joten päästimme koiran omistajineen ohi. Yllä mainittu kuvio toistui taas ja vielä kun koira oli mennyt noin 15 metriä ohitsemme se vilkuili taakseen ja yritti saada minuun katsekontaktia.

Mielestäni sitä palkitaan huonosta käytöksestä, vahingossa tosin.

Lue lisää

Negatiivisesta vahvistamisesta tuossa namien syöttämisessä ei ole kysymys. Tuossa, kuten usein rähjätapauksissa kuitenkin juuri negatiivinen vahviste on se joka toimintaa pitää yllä, negatiivinen vahviste= jotain epämiellyttävää poistetaan ( remmirähjät usein rähjäävät, koska kokevat oman käytöksen, räyhäämisen, olevan yhteydessä siihen että koirat poistuvat kauemmaksi). En tiedä, kuinka paljon ko ihmiset ovat käyttämäänsä menetelmään perehtyneet, tai ovatko edes sen enempää miettineet mitä tekevät, mutta lienevät yrittämässä ns. vastaehdollistamista, vaikkakin mitä he tekevät se tuskin koskaan tulee onnistumaan. Tavoitehan tuossa on aloittaa harjoittelu etäisyydeltä, joka ei tuota reaktiota tai se on hyvin vähäinen, jonka saa ruualla rauhoitettua. Idea siis, että koira on rauhallisempi kun koira poistuu, kuin kun koira tuli näköpiiriin ->koira poistuukin kun koira rauhoittuu ei silloin kun ollaan kiihtyneitä, jolloin vahviste tulee rauhallisuudesta. Ruokaa käytetään, koska sillä on usein rauhoittava vaikutus, ei niinkään palkintona vaan pyritään muuttamaan tilanteessa olevia klassisia ehdollistumia, kuten tunne-ehdollistumisia.
noh, aiheen vierestä edellinen.. En aivan ymmärrä, miksi naapurin sessen toimintaa pitää netissä vatvoa (vaikka juuri itse siihen syyllistyin). Kannattaisiko sinun jutella näiden ihmisten kanssa? kehaista komeaa koiraa ja todeta, kuinka hienoa on, että he jaksavat yrittää ongelmaa korjata. Sanoa vaikka, ettei ole noin haastavaa koiraa ennen nähnytkään ja samaan syssyyn kysyä, ovatko ajatelleet ammattikouluttajaa..

-Nuutti- kirjoitti:

Negatiivisesta vahvistamisesta tuossa namien syöttämisessä ei ole kysymys. Tuossa, kuten usein rähjätapauksissa kuitenkin juuri negatiivinen vahviste on se joka toimintaa pitää yllä, negatiivinen vahviste= jotain epämiellyttävää poistetaan ( remmirähjät usein rähjäävät, koska kokevat oman käytöksen, räyhäämisen, olevan yhteydessä siihen että koirat poistuvat kauemmaksi). En tiedä, kuinka paljon ko ihmiset ovat käyttämäänsä menetelmään perehtyneet, tai ovatko edes sen enempää miettineet mitä tekevät, mutta lienevät yrittämässä ns. vastaehdollistamista, vaikkakin mitä he tekevät se tuskin koskaan tulee onnistumaan. Tavoitehan tuossa on aloittaa harjoittelu etäisyydeltä, joka ei tuota reaktiota tai se on hyvin vähäinen, jonka saa ruualla rauhoitettua. Idea siis, että koira on rauhallisempi kun koira poistuu, kuin kun koira tuli näköpiiriin ->koira poistuukin kun koira rauhoittuu ei silloin kun ollaan kiihtyneitä, jolloin vahviste tulee rauhallisuudesta. Ruokaa käytetään, koska sillä on usein rauhoittava vaikutus, ei niinkään palkintona vaan pyritään muuttamaan tilanteessa olevia klassisia ehdollistumia, kuten tunne-ehdollistumisia.
noh, aiheen vierestä edellinen.. En aivan ymmärrä, miksi naapurin sessen toimintaa pitää netissä vatvoa (vaikka juuri itse siihen syyllistyin). Kannattaisiko sinun jutella näiden ihmisten kanssa? kehaista komeaa koiraa ja todeta, kuinka hienoa on, että he jaksavat yrittää ongelmaa korjata. Sanoa vaikka, ettei ole noin haastavaa koiraa ennen nähnytkään ja samaan syssyyn kysyä, ovatko ajatelleet ammattikouluttajaa..

Lue lisää

Tätä pitää vatvoa netissä sen takia että kiinnostaa se mitä he tekevät ja mitä luulevat saavuttavansa. Sain myös, Nuutti sinulta (ja molossilta myös), hieman syvempää tietoa siihen miksi monet syöttävät nameja koirillensa tuonlaisissa tilanteissa. Tosin mielestäni analysointi menee turhankin syvälle, yksinkertaisemmillakin metodeilla pärjää. Tai ainakaan suurin osa mattimeikäläisistä tekisi noin monimutkaisen koiran aivopesun väärin.

Itse olen joskus miettinyt että saisin koirani varmaan seuraamaan minua tilanteessa kuin tilanteessa jos ottaisin paketin Snellmanin perhekinkkua mukaan lenkille. Olen vain niin toivoton että en IKINÄ muista ottaa makupalan makupalaa mukaan kun livahdan ovesta koirienin kanssa ulos (jos en livahda puolisalaa niin mulla on kolme lasta roikkumassa lahkeissani ja sinkoilemassa sinne tänne, pidä nyt sitten siinä koiria rauhallisina). Kotona voin käyttää ruokaa koulutuksessa mutta ulkona mennään auktoriteetilla.

Kaipa sitä voisi yrittää juttusille joskus, he ovat vain aina niin keskittyneitä koiraansa että eivät edes moikkaa. Olen myös ajatellut että koiramme saisivat tutustua toisiinsa niin ei tarvitsisi enää rähjätä niin paljon (omatkin koirani reagoivat tämän toisen käytökseen). Voisin ihan mielelläni kokeilla sellaista, että ottaisin yhden omista koiristani toiseen käteen ja heidän koiransa toiseen käteen ja lähtisin kävelemään, tai juoksemaan. Hihnat lyhyenä ja koirat eri puolilla minua. Olen varma että pystyisin fyysisesti pitämään ne erillään toisistaan eikä kumpikaan olisi vaarassa. Ellei se sitten kävisi minun kimppuuni mutta en usko että se lenkittäessä purisi ihmistä vaikka ihmiselle rähiseekin ja tuijottaa. Eiköhän ne sitten viiden kilometrin jälkeen alkaisi tottua ja sietämään toisiaan.

Namia... kirjoitti:

Tätä pitää vatvoa netissä sen takia että kiinnostaa se mitä he tekevät ja mitä luulevat saavuttavansa. Sain myös, Nuutti sinulta (ja molossilta myös), hieman syvempää tietoa siihen miksi monet syöttävät nameja koirillensa tuonlaisissa tilanteissa. Tosin mielestäni analysointi menee turhankin syvälle, yksinkertaisemmillakin metodeilla pärjää. Tai ainakaan suurin osa mattimeikäläisistä tekisi noin monimutkaisen koiran aivopesun väärin.

Itse olen joskus miettinyt että saisin koirani varmaan seuraamaan minua tilanteessa kuin tilanteessa jos ottaisin paketin Snellmanin perhekinkkua mukaan lenkille. Olen vain niin toivoton että en IKINÄ muista ottaa makupalan makupalaa mukaan kun livahdan ovesta koirienin kanssa ulos (jos en livahda puolisalaa niin mulla on kolme lasta roikkumassa lahkeissani ja sinkoilemassa sinne tänne, pidä nyt sitten siinä koiria rauhallisina). Kotona voin käyttää ruokaa koulutuksessa mutta ulkona mennään auktoriteetilla.

Kaipa sitä voisi yrittää juttusille joskus, he ovat vain aina niin keskittyneitä koiraansa että eivät edes moikkaa. Olen myös ajatellut että koiramme saisivat tutustua toisiinsa niin ei tarvitsisi enää rähjätä niin paljon (omatkin koirani reagoivat tämän toisen käytökseen). Voisin ihan mielelläni kokeilla sellaista, että ottaisin yhden omista koiristani toiseen käteen ja heidän koiransa toiseen käteen ja lähtisin kävelemään, tai juoksemaan. Hihnat lyhyenä ja koirat eri puolilla minua. Olen varma että pystyisin fyysisesti pitämään ne erillään toisistaan eikä kumpikaan olisi vaarassa. Ellei se sitten kävisi minun kimppuuni mutta en usko että se lenkittäessä purisi ihmistä vaikka ihmiselle rähiseekin ja tuijottaa. Eiköhän ne sitten viiden kilometrin jälkeen alkaisi tottua ja sietämään toisiaan.

Lue lisää

Joo miinustakin moni asia menee turhan hankalasti.
"Kotona voin käyttää ruokaa koulutuksessa mutta ulkona mennään auktoriteetilla."..En ole nami kouluttaja mutta ymmärrän nykyisin sitä huomattavasti paremminkun sen oikein tekee tai oikeissa asioissa.

Korjataan hieman lainaustasi: Voin käyttää makupalkintoja koulutuksessa mutta ulkona mennään auktoriteetilla...Tämä alkaa olla jo sitä mihin olen hieman siirtynyt. Arki käytös ja ulkoilut/lenkkeilyt niin niillä mennään auktoriteetillä. Oma ajatukseni on ollut, että olen koiralle niin kiva jamppa, että suosiosta kannattaa kilpailla ja pysyä. Samoin teen koiran olon niin hyväksi kuin mahdollista. Tästä on poikkeuksetta muodostunut hyvin vahva side. Tämä side on kehittynyt nopeasti myös uudelleen sijoitetuihin, joita meilla on myös ollut.

perheen isä kirjoitti:

Joo miinustakin moni asia menee turhan hankalasti.
"Kotona voin käyttää ruokaa koulutuksessa mutta ulkona mennään auktoriteetilla."..En ole nami kouluttaja mutta ymmärrän nykyisin sitä huomattavasti paremminkun sen oikein tekee tai oikeissa asioissa.

Korjataan hieman lainaustasi: Voin käyttää makupalkintoja koulutuksessa mutta ulkona mennään auktoriteetilla...Tämä alkaa olla jo sitä mihin olen hieman siirtynyt. Arki käytös ja ulkoilut/lenkkeilyt niin niillä mennään auktoriteetillä. Oma ajatukseni on ollut, että olen koiralle niin kiva jamppa, että suosiosta kannattaa kilpailla ja pysyä. Samoin teen koiran olon niin hyväksi kuin mahdollista. Tästä on poikkeuksetta muodostunut hyvin vahva side. Tämä side on kehittynyt nopeasti myös uudelleen sijoitetuihin, joita meilla on myös ollut.

Lue lisää

Tämä perhe tekee niinuin suurin osa kirjoista neuvoo ja hän yrittää parhaansamukaan niitä ohjeita ymmärtää.

kaiqwa kirjoitti:

Tämä perhe tekee niinuin suurin osa kirjoista neuvoo ja hän yrittää parhaansamukaan niitä ohjeita ymmärtää.

Aika paljon noita koirakirjoja on tullut luettua,melkein mitä käsiin saa,mutta tuollaisia kirjoja missä neuvotaan aloittajan kirjoittamasta tavasta(ko?),ei ihan äkkiseltään tule mieleen.Mutta voihan olla dalmatialainenkin jo tässä iässä iskenyt :D
Mutta pistä kirjojen nimiä,jos vaikka lukaisisin uteliaisuudesta vaikka uudelleen,kun tuon Korrien kirjan saan ensin luettua :)

Namia... kirjoitti:

Tätä pitää vatvoa netissä sen takia että kiinnostaa se mitä he tekevät ja mitä luulevat saavuttavansa. Sain myös, Nuutti sinulta (ja molossilta myös), hieman syvempää tietoa siihen miksi monet syöttävät nameja koirillensa tuonlaisissa tilanteissa. Tosin mielestäni analysointi menee turhankin syvälle, yksinkertaisemmillakin metodeilla pärjää. Tai ainakaan suurin osa mattimeikäläisistä tekisi noin monimutkaisen koiran aivopesun väärin.

Itse olen joskus miettinyt että saisin koirani varmaan seuraamaan minua tilanteessa kuin tilanteessa jos ottaisin paketin Snellmanin perhekinkkua mukaan lenkille. Olen vain niin toivoton että en IKINÄ muista ottaa makupalan makupalaa mukaan kun livahdan ovesta koirienin kanssa ulos (jos en livahda puolisalaa niin mulla on kolme lasta roikkumassa lahkeissani ja sinkoilemassa sinne tänne, pidä nyt sitten siinä koiria rauhallisina). Kotona voin käyttää ruokaa koulutuksessa mutta ulkona mennään auktoriteetilla.

Kaipa sitä voisi yrittää juttusille joskus, he ovat vain aina niin keskittyneitä koiraansa että eivät edes moikkaa. Olen myös ajatellut että koiramme saisivat tutustua toisiinsa niin ei tarvitsisi enää rähjätä niin paljon (omatkin koirani reagoivat tämän toisen käytökseen). Voisin ihan mielelläni kokeilla sellaista, että ottaisin yhden omista koiristani toiseen käteen ja heidän koiransa toiseen käteen ja lähtisin kävelemään, tai juoksemaan. Hihnat lyhyenä ja koirat eri puolilla minua. Olen varma että pystyisin fyysisesti pitämään ne erillään toisistaan eikä kumpikaan olisi vaarassa. Ellei se sitten kävisi minun kimppuuni mutta en usko että se lenkittäessä purisi ihmistä vaikka ihmiselle rähiseekin ja tuijottaa. Eiköhän ne sitten viiden kilometrin jälkeen alkaisi tottua ja sietämään toisiaan.

Lue lisää

No vielä tuosta makupalojen käytöstä,motivoinnissa (en siis puhu tuosta kysymästäsi tavasta),niin ei se ole sen monimutkaisempaa,kuin pakotteidenkaan käyttö.Ja ideahan ei ole se,että sitä ruokaa tarvii aina kantaa,ei todellakaan. Ihan samoin,kun pakotteita käyttämällä tähdätään siihen,että kun on opittu(miten homma sitten onkin hoidettu),homma hoituu ihan omalla painolla.Eli viimekädessähän se on opitun ja auktoriteetin yhdistelmä.

Tuo tutustuminen ihmisiin olisi ihan hyvä idea,vaikka ilman koiraa,jos sattuisi kohdalle.Voisi vaikka varovasti udella,onko kauan "tyyliä" koitettu,ja jos on,niin ehkä voisi kokeilla vähän kokonaisvaltaisampaa tapaa.Vaikka jonkun kouluttajan avulla.
Noh,helppo sanoa, mutta kun ihmiset saattavat koira-asioissa olla hyvinkin herkkiä ottamaan itseensä neuvot arvosteluna,niin joskus aika hankalaa toteuttaa.

molossi kirjoitti:

No vielä tuosta makupalojen käytöstä,motivoinnissa (en siis puhu tuosta kysymästäsi tavasta),niin ei se ole sen monimutkaisempaa,kuin pakotteidenkaan käyttö.Ja ideahan ei ole se,että sitä ruokaa tarvii aina kantaa,ei todellakaan. Ihan samoin,kun pakotteita käyttämällä tähdätään siihen,että kun on opittu(miten homma sitten onkin hoidettu),homma hoituu ihan omalla painolla.Eli viimekädessähän se on opitun ja auktoriteetin yhdistelmä.

Tuo tutustuminen ihmisiin olisi ihan hyvä idea,vaikka ilman koiraa,jos sattuisi kohdalle.Voisi vaikka varovasti udella,onko kauan "tyyliä" koitettu,ja jos on,niin ehkä voisi kokeilla vähän kokonaisvaltaisampaa tapaa.Vaikka jonkun kouluttajan avulla.
Noh,helppo sanoa, mutta kun ihmiset saattavat koira-asioissa olla hyvinkin herkkiä ottamaan itseensä neuvot arvosteluna,niin joskus aika hankalaa toteuttaa.

Lue lisää

Ei se varmaan niin monimutkaista olekaan, myönnetään. Monimutkaisuudella oli tarkoitus viitata Nuutin viestiin (ei millään pahalla, olet varmasti asiasi osaava kouluttaja), mutta muotoilin tai ajattelin asian väärin.

Nam... kirjoitti:

Ei se varmaan niin monimutkaista olekaan, myönnetään. Monimutkaisuudella oli tarkoitus viitata Nuutin viestiin (ei millään pahalla, olet varmasti asiasi osaava kouluttaja), mutta muotoilin tai ajattelin asian väärin.

Lue lisää

Juu, monimutkaiseltahan tuo kuulostaa, enkä ihan oikeasti itsekään ole vastaehdollistamista käyttänyt rähjäämisongelmaan kuin kerran ja silloinkin omalla kodinvaihtajakoiralla, joka on tähänastisista projeklteista ollut haastavin (alkoi kiljumaan, siis ei rähisemään, vaan kiljumaan pelosta kun kuuli koiran haukkuvan) joten sen kanssa ei oikein muuta voinutkaan. Vastaehdollistaminen on kyllä tehokas koulutustapa, mutta käytännössä se voi olla mahdoton toteuttaa, jos koira vaikka reagoi 20 metrin päästä on melko mahdotonta ennakoida niin, että koira ei koulutusvaiheessa pääse vahingossakaan yllättämään ja tähän vielä päälle se että vastaantulijoita ei voi kontrolloida, et voi käskeä vastaantulijaa pysähtymään, koska koirankoulutus on nyt kesken.. Mutta mikäli ympäristöä pystyy kontrolloimaan, vaikka sopimalla tutun koiranomistajan kanssa tapaamispaikan tai remmirähjäkursseilla, niin on tämäkin tekniikka ihan toteuttamiskelpoinen.
Itse koen myös jonkinasteisen siedättämisen, eli otetaan jonkinverran etäisyyttä ja tähän päälle tärkeimpänä tottelevaisuuden parantamisen olevan perusrähjääjien kanssa järkevin lähestymistapa.