Uskonnollisten ihmisten ja ei-uskonnollisten ihmisten maailmankuvat alkavat olla hyvin kaukana toisistaan. Aikaisemmin uskonto on ollut olennainen osa yhteiskuntaa monin tavoin, mutta nykypäivän Suomessa melkoisen moni ihminen näkee uskonnollisuudesta vain negatiivisen puolen: syyllistämistä, ihmisten jaottelua uskon mukaan, uskonnollisten ihmistenkin erehtyväisyyden, ulkokultaisuutta, kyseenalaistettavia normeja.
Näyttäisi siltä, että todella monilla ihmisillä myös konkreettisesti ON huonoja kokemuksia niin lestadiolaisuudesta kuin muistakin likkeistä. Kaikki kertomukset EIVÄT varmasti ole mielikuvituksesta tai katkeruudesta kummunneita. On todella typerää väittää niin.
Ulkopuolinen tarkastelija näkee siis uskonnolliset yhteisöt usein varsiin raadollisina ulkoa käsin. Ulos näkyvät usein tiukat säännöt (olipa niitä tai ei) ja erilaiset vastakkainasettelut "meidän" ja muiden välillä. Tähän syyllistyy oikeastaan JOKAINEN uskonnollinen yhteisö. "Me" olemme Oikeassa. Muut ovat Väärässä. Me pääsemme Taivaaseen. Muut eivät. Me olemme Valittuja.
Yhteisöjen itsensä näkökulmasta toiminta on luontevaa ja järkevää. Omia arvoja on pönkitettävä. Muut on osoitettava erilaisiksi. Omaa uskoa on "tuettava". Melkoinen osa suomalaisista ei kuitenkaan asiaa samoin näe. Sanoilla leikkiminen esim. sen suhteen, onko jokin syntiä vaiko ei, kiellettyä suorasanaisesti vaiko ei, tuntuu lähinnä kornilta. Moni normi on todellisuudessa erityisesti lestadiolaisilla täysin veteen piirretty viiva. Myöskään siitä, että mikään ryhmä olisi jotenkin muita lähempänä sitä "alkuperäistä" uskoa, ei näyttöä ole. Moni kyllä toisin väittää.
On siis olemassa "virallinen" totuus VL-liikkeestä. Se on SRK:n ja ryhmittymän johdon totuus. Se on heidän totuutensa, jotka ovat kaikin tavoin uskonnollisuuteensa sitoutuneet. Sitten on toinen totuus. Se on heillä, jotka ovat negatiivisia asioita kokeneet. Se on hyväksikäytetyillä. Se on hoitokokouksissa tuomituilla. Se on heillä, jotka eivät koe jokaista normia perustelluksi. Johtavassa asemassa olevat ihmiset eivät ikinä erheitään myönnä. Vallan käyttö on AINA mieluisaa. Kun asiaan liittyy usko, erehdyksien näkeminen on vielä vaikeampaa.
Tyypilliseen tapaan Tosi Uskova antaa ymmärtää, että kun on Oikeassa Uskossa, päätyy tiettyihin johtopäätöksiin. "Uskova vain ei toimi niin!" on lausahdus, jonka kornius tietenkään ei ole uskonsa syövereissä elävälle ihmiselle aukene. Jos alat epäillä, olet "eriseurainen".
Eikö jokaisen normaalijärkisen olettaisi havaitsevan, että logiikka jotenkin tökkii?
Näyttäisi siltä, että todella monilla ihmisillä myös konkreettisesti ON huonoja kokemuksia niin lestadiolaisuudesta kuin muistakin likkeistä. Kaikki kertomukset EIVÄT varmasti ole mielikuvituksesta tai katkeruudesta kummunneita. On todella typerää väittää niin.
Ulkopuolinen tarkastelija näkee siis uskonnolliset yhteisöt usein varsiin raadollisina ulkoa käsin. Ulos näkyvät usein tiukat säännöt (olipa niitä tai ei) ja erilaiset vastakkainasettelut "meidän" ja muiden välillä. Tähän syyllistyy oikeastaan JOKAINEN uskonnollinen yhteisö. "Me" olemme Oikeassa. Muut ovat Väärässä. Me pääsemme Taivaaseen. Muut eivät. Me olemme Valittuja.
Yhteisöjen itsensä näkökulmasta toiminta on luontevaa ja järkevää. Omia arvoja on pönkitettävä. Muut on osoitettava erilaisiksi. Omaa uskoa on "tuettava". Melkoinen osa suomalaisista ei kuitenkaan asiaa samoin näe. Sanoilla leikkiminen esim. sen suhteen, onko jokin syntiä vaiko ei, kiellettyä suorasanaisesti vaiko ei, tuntuu lähinnä kornilta. Moni normi on todellisuudessa erityisesti lestadiolaisilla täysin veteen piirretty viiva. Myöskään siitä, että mikään ryhmä olisi jotenkin muita lähempänä sitä "alkuperäistä" uskoa, ei näyttöä ole. Moni kyllä toisin väittää.
On siis olemassa "virallinen" totuus VL-liikkeestä. Se on SRK:n ja ryhmittymän johdon totuus. Se on heidän totuutensa, jotka ovat kaikin tavoin uskonnollisuuteensa sitoutuneet. Sitten on toinen totuus. Se on heillä, jotka ovat negatiivisia asioita kokeneet. Se on hyväksikäytetyillä. Se on hoitokokouksissa tuomituilla. Se on heillä, jotka eivät koe jokaista normia perustelluksi. Johtavassa asemassa olevat ihmiset eivät ikinä erheitään myönnä. Vallan käyttö on AINA mieluisaa. Kun asiaan liittyy usko, erehdyksien näkeminen on vielä vaikeampaa.
Tyypilliseen tapaan Tosi Uskova antaa ymmärtää, että kun on Oikeassa Uskossa, päätyy tiettyihin johtopäätöksiin. "Uskova vain ei toimi niin!" on lausahdus, jonka kornius tietenkään ei ole uskonsa syövereissä elävälle ihmiselle aukene. Jos alat epäillä, olet "eriseurainen".
Eikö jokaisen normaalijärkisen olettaisi havaitsevan, että logiikka jotenkin tökkii?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin totta!