Teen huomenna testin, mutta murehdin tässä sitä, että minulla on kaksi isä kandidaattia. Entinen ja nykyinen poikaystävä. Jos olen siis raskaana, ilmoitanko molemmille heistä? Vai jätän ilmoittamatta ja teen abortin?
Itse teen tietenkin lopullisen päätöksen, mutta... toinen heistä ainakin kantaisi vastuunsa, sen tiedän.
Itse teen tietenkin lopullisen päätöksen, mutta... toinen heistä ainakin kantaisi vastuunsa, sen tiedän.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oletkin oivallinen esimerkki VASTUULLISESTA ja AIKUISMAISESTA nuoresta naisesta! Juuri NOIN kannattaa toimia! Pois turhat tunnesiteet alta ja kaikkien kanssa punkkaan vain, olipa nykyinen tai entinen! Ja ehkäisy myös samoin pois!
kylläpä täältä taas löyty yks harvinaisen kärttyinen ämmä. Kerrohan mullekin missä kohtaa luki että ehkäisyä ei käytetty ja ettei tunnesiteitä löydy? Ja jos kaksi kumppania on sulle sama asia kuin kaikki niin mahdat itsekin olla aikamoinen "lumppu" ja niin olen kyllä sitten minäkin! Kiitos kun valaisit asiaa.
Ja toi sun kirjotushan suorastaan HUOKUU vastuuntuntoa ja aikuismaisuutta ;)
Anna tyttöjen sählätä, mitä se on sulta pois?
Kiitos
Unohdin aloituksesta paljon oleellista tietoa pois. Molempiin kumppaneihin oli tunneside, ja molemmat ovat ystäviäni, toinen on tällä hetkellä enemmän. Käytän joka kerta seksiä harrastaessa kondomia, enkä voisi kuvitellakaan olevani niin typerä että jättäisin kondomin pois. Siksi en muistanut mainita sitä, kun pidän sitä itsestäänselvyytenä.
Menkkani jäivät viime kuussa pois, ilmeisesti stressin yms takia, koska tänä aamuna tekemäni raskaustesti näytti negatiivista. Eli ei tarvitse miettiä asiaa enää, ja jos menkat eivät tule, niin tarpeen olisi muutenkin ihan vaan tarkastuksen kannalta, varata aika gynelle :)
Hyvä niin =) ja hyvä että tilanne on hallussa!
Kyllä. Olen väärässä.
Kyllä. On EHDOTTOMASTI oikein hyvä asia harrastaa seksiä useiden ihmisten kanssa samaan aikaan.
Kyllä. Se on hienoa, varsinkin jos on oikein TUNNESIDE heihin molempiin.
Kyllä. Jos joku jotakin sanoo, hän on VÄÄRÄSSÄ.
Kyllä. Kun asenne on kerran OIKEA ja KAIKKI HYVIN, on kai harmi ettet ole raskaana. Juuri tuolta pohjaltahan kasvatustyö oikein liikkeelle olisi lähtenyt.
Siis mikä sua vaivaa? Kauheaa dramatisointia! Eikö sulla ole parempaa tekemistä kuin teineille raivoaminen? Mikä sulla OIKEASTI ottaa niin paljon pattiin että pitää yrittää pahoittaa jonkun toisen mieltä?
Sitäpaitsi näillä palstoilla liikkuu paljon pahempia juttuja ja tapauksia ja tämä kyseinen tyttö vaikuttaa mielestäni suht kypsältä ja rauhalliselta tilanteessaan. Ainoa joka täällä meluaa olet sinä. Lopeta jo?
Ei millään pahalla, mutta onko siis täysin normaalia ja vastuullista käytöstä harrastaa seksiä useamman ihmisen kanssa? Onko jotenkin outoa muodostaa parisuhde ihmisen kanssa ja pidättäytyä sitten siinä jopa niinkin vakaasti, ettei niitä "tunnesiteitä" entiseen niin paljoa ole, että seksikin kuvioihin astuu?
Onko se siis mielen pahoittamista, jos tuon tyyppistä touhua joku oudoksuu?`Vai onko kysymys enemmänkin taas vain siitä, että tilanteessa kuin tilanteessa pahastikin mokaillutta on vain loputtomasti kiitettävä ja hänen päätään silitettävä? Eikö mistään saa mitään sanoa?
Ja onko tämä "kypsä" avaaja ehkä kertonut nyt tälle PETTÄMÄLLEEN nykyiselle poikaystävälle, että kaikkea on tullut puuhailtua? Jos ei, niin missähän kohti se kypsyys näkyy? Kaikki on vain OK, kun ei sitä "vahinkoa" tapahtunut? Samaa puuhaa voi nyt taas "vastuullisesti" jatkaa ja se siitä?
Huvittaa, mutta myös järkyttää tämä teinifilosofiointi. Ihminen ei kykene muodostamaan uskollista parisuhdetta, mutta on kaikkien teoidän fanien mielestä loistavasti toiminut ja esimerkillinen ehdokas vanhemmaksi?
Sanoisin, että jos avaaja puhui totta - kyseessähän voi olla provokin - hänen KUULUUKIN tuntea jossakin määrin syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Virhe(itä) tuli tehtyä ja ne pitäisi ehkä selvittääkin. Toki useamman suhteen pitäminen yhtä aikaakin voi olla ihan kivaa vain ja varmasti sillä osoittaa myös oman aikuisuutensa.
Kaipa elämä jossakin vaiheessa opettaa.
Kyseessähän ei välttämättä ollut pettäminen, näin ei mistään ole ilmennyt. Ei täällä kukaan ole ylistämässä tai taputtamassa päätä. Olen vain sattunut näitä sivuja lueskelemaan ja minusta on äärimmäisen lapsellista teiltä vanhemmilta henkilöiltä tulla mollaamaan nuoria naisenalkuja.
Ja kyllä on täysin normaalia nuorelta naiselta harrastaa seksiä "entisen ja nykyisen poikaystävän kanssa" ja aloittajahan vielä kertoi käyttävänsä AINA kondomia. Asiahan olisi täysin eri jos aloittaja olisi kertonut harrastavansa irtosuhteita ilman ehkäisyä, niinkuin monet teinit tekevät.
Itse en kuulu teihin joka kokee olevansa jotenkin velvollinen huomauttamaan keikille virheistään. Aloittaja on varmasti itsekin ollut hädissään ja varmasti erittäin tietoinen tilanteestaan "virheestään" (sitähän ei voida edes tietää, että oliko kyseessä VIRHE). Miksi kiusata muita sarkasmilla ja yleistämisellä?
Kiinnostavaa miten nimeät minut faniksi! Itsekin olen vielä nuori, itsekin olen virheitä tehnyt ja siksi tiedän että se ei auta tilannetta laisinkaan että joku tulee vääntämään veistä haavassa. Kyllä siinä tilanteessa on huono olo jo muutenkin. Paras apu sekavassa tilanteessa on ulkopuolisen neutraalit mielipiteet ja neuvot. Enkä ole kyllä nimennyt aloittajaa loistavaksi äitiehdokkaaksikaan.
Niin enkä kyllä tiedä minkä suurehkon kiven alla elät? Luulisin osaavani sanoa paremmin mihin teinit eivät ole kykeneviä ja mihin he puolestaan ovat sillä näen heitä päivittäin SADOITTAIN. Suurin osa heistä (jotka siis jollain tavalla ovat "sillai" tekemisissä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa) elää vakavassa parisuhteessa. Yllättävän moni itseasiassa :) Tottakai joukkoon mahtuu niitäkin jotka hakevat jännitystä yhdenillanjuttujen muodossa.
En yleensä ala väittelemään kenenkään kanssa täällä mutta jotenkin halusin näpäyttää tuota "kas niin"-pölvästiä. Tottakai mielipiteensä saa tuoda esiin, mutta täytyykö se tehdä noin mauttomasti? Samalla samalla haukkutaan toista (rivien välistä) vastuuttomaksi ja lapselliseksi. Jopa minä 18-vuotias naisenalku voin sanoa että tuo ei ole millään tavalla vakuuttavaa, eikä sitä pitemmän päälle jaksa kuunnella..
Sainpahan kerrankin purettua tätä mun pessimisteistä (köhköh realisteista) johtuvaa kyllästymistä! :) jo helpottaa!
"Ja onko tämä "kypsä" avaaja ehkä kertonut nyt tälle PETTÄMÄLLEEN nykyiselle poikaystävälle, että kaikkea on tullut puuhailtua? Jos ei, niin missähän kohti se kypsyys näkyy? Kaikki on vain OK, kun ei sitä "vahinkoa" tapahtunut? Samaa puuhaa voi nyt taas "vastuullisesti" jatkaa ja se siitä?"
Öö missä vaiheessa olen sanonut pettäneeni? Ehkä kaikki eivät odota viittä kuukautta ennen seksin aloittamista, olen entisen poikaystäväni kanssa YSTÄVÄ, ja harrastimme seksiä VAIN suhteemme aikana. Suhteemme kariutui erinäisistä syistä, jotka eivät mielestäni kuulu tähän keskusteluun.
Tämä nykyinen poikaystäväni tietää, että olen seurustellut aikaisemmin ja harrastanut seksiä. Eikä hän pidä sitä outona asiana, vaan ihan luonnollisena.
"Kyllä. Se on hienoa, varsinkin jos on oikein TUNNESIDE heihin molempiin."
Eikö ystävään ole TUNNESIDE? Eikö ystävyys ole jonkinlainen TUNNESIDE. Poikaystävääni minulla on oikein vahva TUNNESIDE.
"Kyllä. Kun asenne on kerran OIKEA ja KAIKKI HYVIN, on kai harmi ettet ole raskaana. Juuri tuolta pohjaltahan kasvatustyö oikein liikkeelle olisi lähtenyt."
Asenne? Ai että en harrasta irtosuhteita, vaan harrastan seksiä seurustelukumppanini kanssa kondomia käyttäen? Ja kaksi seksikumppania kuukauden sisällä? Kauheaa eikö?
"Sanoisin, että jos avaaja puhui totta - kyseessähän voi olla provokin - hänen KUULUUKIN tuntea jossakin määrin syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Virhe(itä) tuli tehtyä ja ne pitäisi ehkä selvittääkin."
Virhe? Mikä virhe? Harrastin seksiä SEURUSTELUKUMPPANINI kanssa, mitä pahaa siinä on? Olisiko parempi iskeä joka viikko uusi ja harrastaa seksiä holtittomasti miettimättä lainkaan ehkäisyä?
Vai pitäisikö elää elämänsä ikuisessa selibaatissa, etsien sitä oikeaa, jota ei välttämättä koskaan löydä jossei etsi tarpeeksi?
Harmi, että sinulla on jotain nuoria naisia vastaan.
kiitos taas, kiva että joku edes jollain tavoin ymmärtää, tai yrittää :)
"Harmi, että sinulla on jotain nuoria naisia vastaan" samaa mieltä... Ja mielestäni et ole mitään väärää tehnyt :) jotkut vaan haluavat päästä aukomaan päätään muille, jotta oma paha olo helpottuu.. Älä välitä :)
MIssään kohti avaustasi et sanonut olleesi seksisuhteessa toiseenkin vasta lopetettuasi seurustelun. Tämän lisäksi todellisuudessa on olemassa ihmisiä ( naispuolisiakin) jotka toimivat siten, ettei seurustelu paljoa paina., kun menojalka vipattaa.
Sinulle nimim. taas kerran: jokainen meistä on ollut teini. Jokainen meistä tuntee teini-ikäisiä ja luultavasti monen muunkin ikäisiä. Usko tai älä, monet meistä jopa kasvattavat teinejä' tai tekevät heidän kanssaan työtäkin. On hyvin suhteellista, kykeneekö teini-ikäinen erityisen hyvin arvioimaan sen kummemmin itsensä kuin muidenkaan toimia kovin kypsästi. Useimmiten käsitys siitä, mitä mistäkin asiasta voi seurata, on puutteellinen. Valitan - kasvatuspsykologin suusta kuultua.
Avaajaa arvostelin kovin sanoin puutteellisin tiedoin. Olen pahoillani. Olet toiminut vastuullisesti.
"Useimmiten käsitys siitä, mitä mistäkin asiasta voi seurata, on puutteellinen. Valitan - kasvatuspsykologin suusta kuultua."
Valitat? Olen tietoinen asiasta; kyseinen ominaisuus riippuu täysin otsalohkon kehityksestä ja tämä osa kehittyy useimmilla loppuun teini-iässä tai teini-iän loppuvaiheissa (joillain jopa vasta nuorena aikuisena). Tämän takia myös kyseinen ominaisuus kehittyy vasta tällöin. Ota kuitenkin huomioon etteivät kaikki kehity samaan tahtiin. Kaikki ei mene tilastojen mukaan.
Jotenkin sain sellaisen kuvan kirjoituksestasi että kyseenalaistat arviointikykyäni. Miksi? Huomasithan itsekin että olit vetänyt aika radikaaleja johtopäätöksia, niin kuin tämä aiempi kirjoittaja jolle alunperin kirjoitin. Minä puolustin aloittajaa, enkö tehnytkin ihan oikein? Olin meistä kolmesta kirjoittajasta ainoa joka todella pystyi lukemaan aloittajan kirjotuksesta sen mitä siinä todellakin luki. Sanoisin että te kaksi muuta hakemalla haette aihetta toisten sätvimiseen täällä. Minua voi siis kritisoida, koska itse suhtauduin aloittajaan ilman ennakkoluuloja?
Ja vielä tästä "MIssään kohti avaustasi et sanonut olleesi seksisuhteessa toiseenkin vasta lopetettuasi seurustelun." Tämäkö tarkoittaa heti sitä että hän on pettänyt poikaystäväänsä? Näiden asioiden takia kirjoitin tänne alunperin. Kyrsii, kun ihmiset ovat heti sätvimässä toisia, kun on pieninkin mahdollisuus että tämä henkilö on saattanut tehdä jotain moraalisesti väärää.
On kuitenkin hienoa, että huomasit virheesti ja olet pahoillasi :) Toivottavasti tämä asia olisi meidänkin kannalta pikkuhiljaa loppuun käsitelty.
minun puolestani asia on selvä. Ainakin opin, että kannattaa panostaa aloitusviestiin enemmän. :)
On hyvä, että ojennat minua. Se on meille ihan kaikille ajoittain tarpeellista.
On myös hyvä, että TIEDÄT itse edustavasi sitä aikaisin kehittynyttä väestönosaa. Sen lisäksi luonnollisesti JOKAINEN tänne kirjoittava teini edustaa siis samaa tasoa? Ja me kykenemme teksteistä päättelemään, onko joku jossakin määrion kypsä vaiko ei?
Yleisesti ottaen kyseenalaistan KAIKKIEN nuorten ihmisten kyvyn arvioida pitkäjänteisesti omaa tai toisten elämää. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Tosiasia vain on se, ettei elämästä mitään tiedä ennen kuin on riittävästi sitä elänyt. Se, että takana on vaikkapa suhteita, seksiä, ongelmia tai jopa koulutuskin ei itsessään mitään takaa.
Elämänkokemus tulee yrittämisen, onnistumisten ja edehdysten kautta. Se tulee sitä kautta, että on riittävästi nähnyt omia valintojaan ja varsinkin noiden valintojen seurauksia. Se tulee siitä, että on nähnyt omien lasten kasvavan ja siityvän ikäkaudesta toiseen. Se tulee siitä, että on oppinut huolehtimaan muistakin kuin itsestään ja jopa omista vanhemmistaankin. Se tulee siitä, kun on käynyt itse läpi nuoruutensa ja kykenee näkemään oman lapsellisuutensa vielä reilusti yli kaksikymppisenäkin.
Se "ilman ennakkoluuloja suhtautuminen" on ikävän usein naivia ja lapsellista Toivotaan, toivotaan-ajattelua. Useimmiten se perustuu kuvitelmille, oletuksille ja toiveille siitä, että kaikki aina jotenkin järjestyy ja kaikki päättyy satujen tyyliin hyvin. Jos niin olisi, maailma olisi äärettömän helppo ja onnellinen. Se kuvitelma ei vain missään määrin ole totta. Se on vain haihattelua. Suomi on täynnä mitä erilaisimpia ongelmia ja hyvin harva ihminen on ongelmia uskonut kohtaavansa. Kukaan niitä ei itselleen toivo.
Vanhempien ihmisten epäilevälle suhtautumiselle teiniraskauksien suhteen on syynsä. Teinien näkökulmasta katsottuna syyt usein ovatt vääriä. Ennäkkoluuloa. Kateutta. Teini-ikäkin on kuitenkin asia, joka ajan myötä jokaisen kohdalla muuttuu historiaksi. Siitä siis paranee.
Kritiikki on osa keskustelua. Sitä on meistä jokaisen siedettävä. Omia näkökantojaan on kyettävä puolustamaan. Jos pää ei kestä keskustelua, Internetpalstat ovat väärä paikka.
Tämä asia on minunkin osaltani nyt ohi.
Itseasiassa TIEDÄN. Mistä tiedän, sitä en aio sinulle selittää mutta pähkinänkuoressa ammattilaiset ovat kohdallani hämmästelleet jo kun olin pieni, mihin kykenen psyykkisesti.
En kuitenkaan pidä itseäni aikuisena, en missään nimessä. Tiedän, että edessäni on vielä paljon asioita jotka tulevat kasvattamaan minua ennestään.
"Kritiikki on osa keskustelua. Sitä on meistä jokaisen siedettävä." Kritiikin antaminen ei tarkoita sitä, että antaa vai negatiivista palautetta ja pätee ja huomauttaa kaikesta mikä voi mennä pieleen. Ja kyllä minä kritiikkiä kestän ;)
"Se "ilman ennakkoluuloja suhtautuminen" on ikävän usein naivia ja lapsellista Toivotaan, toivotaan-ajattelua" Ömm, tarkoitin lähinnä nyt tuota MITEN alkaa jonkun kirjoitusta lukemaan; ettei hakemalla hae sisällöstä esim pettämistä sun muuta vaan nimenomaan lukee OBJEKTIIVISESTI sen mitä siinä lukee. Näin minä tein. En koe että olen mitenkään naiivi vain koska en näkenyt aloittajan tekstissä sitä kaikkea mitä sinä näit - ja olit vielä väärässä.
Tiedän hyvin mistä elämänkokemusta tulee. Sattumoisin minulla on takana elämä, joka kasvattaisi ketä tahansa suunnattomasti. No, minun ei kuitenkaan tarvitse sinulle selitellä miksi olen sellainen kuin olen enkä aiokkaan. Pääasia on, että olen ylpeä siitä kuka tänäpäivänä olen, eikä sitä tunnetta mitenkään heikennä se, että joku kaltaisesi henkilö takertuu kaikkeen sanomaani ja koittaa vääntää sitä jotain muuta :)
Itsekin suhtaudun erittäin epäileväisesti JOIHINKIN teiniraskauksiin. Samalla tavalla kuin suhtaudun epäileväisesti joidenkin aikuisten raskauksiin.. Maailmassa on monenlaisia. Minä sentään pyrin perehtymään asioiden lähtökohtiin ja mukautan asenteeni sen mukaan - en tuomitse ennen aikojani. Enkä kyllä muutenkaan tunne olevani oikea henkilö tuomitsemaan ketään.
Itseasiassa olen itse juuri saanut tietää että minusta tulee äiti, 19 vuotiaana. Itseni tuntien tiedän, etteivät kaikki nuoret/nuoret aikuiset ole ihan kyvyttömiä huolehtimaan lapsista. Meidän välinen ero ei ole se että olen sinua naiivimpi tai lapsellisempi, se ei mielestäni ole se keskeinen ero vaan se on, että minä suhtaudun elämän tuomiin asioihin avoimesti, eikä toimintaani rajoita vanhat kaavat/asenteet/käyttäytymismallit.
"Itseasiassa olen itse juuri saanut tietää että minusta tulee äiti, 19 vuotiaana. Itseni tuntien tiedän, etteivät kaikki nuoret/nuoret aikuiset ole ihan kyvyttömiä huolehtimaan lapsista. Meidän välinen ero ei ole se että olen sinua naiivimpi tai lapsellisempi, se ei mielestäni ole se keskeinen ero vaan se on, että minä suhtaudun elämän tuomiin asioihin avoimesti, eikä toimintaani rajoita vanhat kaavat/asenteet/käyttäytymismallit."
Suosittelen lisää luetunymmärtämisen harjoituksia. Juuri tuo taitaa olla sitä teinifilosofiointia, josta täällä kritiikkiä tuli.
Vanhemmuudesta ja kasvattamisesta ei kannata kovin lähteä keekoilemaan ennen käytännön kokemusta. Ei siitä touhusta mitään tiedä ennen kuin sen jälkeen, kun puuhaa on tullut toteutettua useamman vuoden ajan. Kun lapsi on syntynyt ja olet hänet aikuiseksi kasvattanut, onnistumistasi voidaan ehkä jotenkin arvioida. Ehkä.
Ne "vanhat kaavat/asenteet/käyttäytymismallit" voidaan tietenkin kyseenalaistaa. Koulumaailma on todellakin täynnä esimerkkejä siitä, mihin tuloksiin päädytään. On vain sitä teinifilosofiaa esitelmöidä alle kaksikymppisen kokemusten pohjalta aikuisille ihmisille sitä, miten "tietää" asioita hyvin ja miten on "varma" siitä, että on oikeassa.
On ikävää, jos elämä on sinua koetellut ja sitä kautta jotenkin kasvattanut. Elämä on joillekin kovaa jo alusta lähtien ja se ei reilua ole. Ei kaikkien muidenkaan elämä ruusuilla tanssimista ole. Jokainen tilanne on kuitenkin aina uusi. Aikaisemmista kokemuksista joku oppii, joku toinen ei.
Elämä kuitenkin opettaa aina vain lisää. Suosittelen, että säilytät kirjoituksesi ja tutkit niitä uudelleen vaikkapa 10 tai 15 vuoden kuluttua. Voi olla, että löydät aihetta hymähtelylle.
Niin mikä tuossa aloituksessa oli sitä teinifilosofiointia? Vai oletko sinä sitä mieltä että KAIKKI nuoret ja nuoret aikuiset ovat kyvyttömiä huolehtimaan lapsesta? Vai kenties tuo loppu? Itsekin kirjoitat myöhemmin että noita vanhoja kaavoja/asenteita/käyttäytymismalleja voidaan kyseenalaistaa ja tuon esille sen että suhtaudun asioihin avoimemmin ja tarkastelen tilannetta ennenkuin tuomitsen. Kuka tosissaan väittää että on oikein tuomita perusteitta niinkuin nämä kaksi aiempaa tekivät aloittajan suhteen?
Olenko keekoillut vanhemmuudesta ja kasvattamisesta? Totesin että kykenen siihen, minä pärjään kyllä. Kokemusta lapsiperheen arjesta kyllä löytyy ja olen nähnyt mitä se pahimmillaan voi olla - usko pois. Pienempien sisarusteni (5kpl) hoitoon olen osallistunut niin kauan kun muistan. Nuorimman ollessa parin kuukauden ikäinen valvoin yöt äitini kanssa kun vauva itki taukoamatta. Lista voisi tästä jatkua pitkään, mutta tiedän että teille täällä on turha hölistä.
"On vain sitä teinifilosofiaa esitelmöidä alle kaksikymppisen kokemusten pohjalta aikuisille ihmisille sitä, miten "tietää" asioita hyvin ja miten on "varma" siitä, että on oikeassa. " Siis väitätkö tosissasi, että mulla ei ole varaa sanoa että tiedän ja olen varma siitä mitä olen/mitä haluan jne? Monet aikuisetkaan eivät ole käyneet läpi kaikkea sitä mitä minä olen ja anteeksi ihan hirveästi jos se saa sinun maailmankuvan jotenkin huteraksi, kun täällä todellakin saattaa istua alle kaksikymppinen henkilö jolle on jo muodostunut vahva identiteetti ja on hyvin itsetietoinen ja osaa tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. En ole kuitenkaan kertaakaan väittänyt että tiedän kaiken jostain muusta tai mtien olen varma jostain asioista, jotka eivät koske minua. Tiedän kyllä, ettei elämä ole mustaa ja valkoista, vaan siihen väliin mahtuu hirveästi harmaatakin.
Etkö sinäkään pysty myöntämään että jotkut voivat olla täysin kykeneviä perustamaan perheen nuoremmalla iällä? Miksi hyökkäätte kimppuuni, kun esitän mielipiteeni siitä että joku saattaa hyvin pystyä johonkin asiaan "EI KYLLÄ PYSTY EI KUKAAN EI IKINÄ" ja sanotte minulle että minä luulen "tietäväni" ja olevani "varma" :D
Kyllä minäkin ymmärrän minkä perusteella olette käsityksenne "teiniäideistä" muodostaneet enkä väitä etteikö se olisi täysin oikea käsitys joidenkin henkilöiden kohdalla. Sitä minä olen täällä koittanut tuoda esiin ettette voi yleistää että tämä pätee KAIKKIIN. Poikkeuksia löytyy AINA. Olenko väärässä?
Aloitus ei ollut teinifilosofiointia. Sinun teksteistäsi osa puolestaan on.
Molemmilla avausta kritisoineella oli omat perustelunsa ja n'äkemyksensä. En ryhdy heidän motiivejaan arvioimaan. Useimmiten ihmisten skeptisyydellä teiniraskauksien suhteen on syynsä. Minun kokemukseni omasta työstäni on osoittanut sen, miten monet ihmiset ovat suossa kasvatuksen suhteen. Aika monien osalta nuoruuden ruusuiset kuvitelmat ovat haihtuneet. Rikkinäisiä perheitä löyty monista eri ikäluokista, mutta kyllä teinien suhteet näyttävät usein hataralla pohjalla olevan.
Kokemusta lasten kanssa olosta sinulla on. Hyvä niin. Vastuu lapsista lienee kuitenkin ollut äidilläsi? Jos olet kovin nuorena joutunut suuren osan vastuusta kantamaan, jossakin on ONGELMA. Lasten hoitaminen ei kuulu isosiskoille eikä -veljille. Se on vanhempien tehtävä. Normaalit kotityöt ja niissä auttaminen on oma lukunsa, JATKUVA vastuu pikkusisarista EI ole asiaan kuuluvaa.
Omat lapset ovat kuitenkin sitten eri juttu. Jos sinulle on tulossa lapsi, lienet parisuhteessa? Jo pelkkä parisuhde luo omat paineensa. Kun tähän yhdistetään työ ja perhe, saadaan kokonaisuus, jossa on monia ristivetoja. Sisartesi hoitaminen EI liene valmistanut sinuakaan tuohon kokonaisuuteen?
Jutustelusi ON keekoilua siihen saakka, kunnes olet muutaman vuoden päästä lapsenhoidon ilot ja surut kokenut. Sama koskee kaikkia muitakin teinityttösiä, jotka täällä liput liehuen ja naarastiikerin raivolla julistavat totuuttaan: "Mä oon maailman paras äiti!" jo kuukausia ennen ensimmäisenkään lapsen syntymää. Ymmärrätkö skeptisyyden? Tajuatko, mitä liikkuu vaikkapa meidän kasvatustyön ammattilaisten päässä, jotka näemme monia muitakin totuuksia kuin vain sen yhden? Sen harmaan alueen?
On hyvä, että sinullla on identiteetti ja näkemyksiä. Ei siinä mitään kritisoitavaa ole. Se, mihin ihmiset ehkä takertuvat täällä on se suuri varmuus ja suoranainen paatos, jolla julistat omaa propagandaasi. Siitähän nimittäin ON kysymys - juuri se ON sitä teinifilosofiaa.
Jokainen meistä on kuvitellut parikymppisenä nähneensä paljon, kokeneensa paljon ja tietävänsä VALTAVASTI asioita. Se voi olla joiltakin osin totta. Enimmiltä osin kuitenkaan ei - perhe-elämässä ja työn & parisuhteen yhteensovittamisessa on asioita, joita ei voi oppia kuin kantapään kautta. Elämä opettaa. Osa ei ikinä opi sovittamaan noita asioita yhteen.
Koko tämä keskustelu on kuitenkin nyt mennyt väärille linjoille. Alunperinhän kysymys oli avauksesta, josta jotkut saivat väärän käsityksen. Ikävin juttu TOSIAANKIN on, että jotkut ihmiset käyttäytyvät holtittomasti suhteissaan, seurustelivatpa tai eivät. Isäehdokkaiden runsaslukuisuus ei AINA hyvää ennusta. Jos joku - EI siis koskene avaajaa! - ei kykene edes parisuhteeseen keskittymään, miten IHMEESSÄ hän onnistuisi kasvatustyössäkään, joka pitkäjänteisyyttä vaatii?
Kukaan ei väitä, että KAIKKI teinivanhemmat epäonnistuisivat lastensa kanssa. Riskit kuitenkin ovat monin tavoin olemassa. Niin opetustoimessa kuin vaikkapa sosiaali- ja terveyspuolenkin parissa työskentelevät ihmiset näkevät ne. He eivät kuitenkaan useimmiten ole täällä julistamassa totuuttaan - suurin osa täällä riemuitsevista teiniäideistä ei liene vielä edes äitejä. Epäonnistuneet teiniäidit taas eivät täällä mesoa. Aina, kun täällä joku teiniäitiyden konkreettisesti kokenut ihminen kertoo totuuksia elämästään, vallitsee suuri hiljaisuus. Miksiköhän?
On LUONNOLLISTA pitää omia valintoja oikeina ja ainoina mahdollisina. On luonnollista uskoa omaan kaikkitietävyyteen. Aikanaan kuluvat vuodet sitten antavat perspektiiviä siihen, oliko oletuksille katetta vaiko ei.
Joka tapauksessa, onnea odotuksessi ja elämääsi.
En voi kyllä muuta sanoa kuin että jos tuntisit minut, et sanoisi noita asioita. Ymmärrän kuitenkin miksi sanot noin ja miksi perustelet asiasi tuolla tavalla. Kirjoitat täysin samoja asioita kuin mitä minä olen monelle ystävälleni totenut. On syynsä miksi minua kutsutaan muun muassa kaveriporukan äidiksi ja miksi saan päivittäin mukavat naurut itsekseni, kun seuraan ympärilläni hääräävien teinien "kriisejä" ja kohtauksia asioista, joilla todellisuudessa ei ole mitään merkitystä.
Enkä väittänyt että tiedän kaiken vanhemmuudesta, edelleenkään. Kukaan ei voi tietää sitä, ennen kun sen on itse kokenut (oli tuleva äiti sitten 18 tai 28). Ei sitä voi millään kuvitella etukäteen - tiedän. Olen kyllä varautunut tähän ja niin on kumppaninikin. Olemme tässä yhdessä ja pyrimme tukemaan toisiamme kaikin voimin. En ole/ollut sisaruksistani vastuussa. Pointtini oli että olen nähnyt sitä arkea jonkun verran, enkä kuvittele että se on mitään "vauva nukkuu - syö - nukkuu - syö - on sylissä kun jaksan eikä varsinkaan koskaan itke". Elämä koettelee kyllä kaikkia mutta itse näen vanhemmuuden niin, että kaikki se kova työ, uupumus ja suuttumus kuitenkin palkitaan. Itse en näe elämässä mitään ihanempaa kuin vanhemmuus ja lapset :) Tottakai olen myös huolissani tietyistä asioista mutta päällimmäisenä olen vain ja ainoastaan onnellinen tulevasta lapsestamme