Pihi mies

.. tähän mielipiteeseen. Ottakoon entisen muijan takas kun sen kans ei tarvinnu edes riidellä.

Jos valmistuttasi olet vielä tämän ääliön kanssa, niin pidä hyvä nainen rahanne erillään. Osta itsellesi uusi auto ja kun äijä alkaa nurkumaan niin sano että eihän siitä ole sinulle mitään HYÖTYÄ jos ostat miehelle auton.

Olen muuten tehnyt saman ja se on hyvä keino kiinnittää asiaan huomiota. Kyllä minusta suurempi tuloinen maksaa ravintolassa, oli hän sitten nainen tai mies.

Ei pidä nöyristellä kun toinen on pösilö.

Miehesi ei ole sinuun kovinkaan rakastunut tekstisi perusteella. Hän ei halua jakaa rahojaan ja pitää omistaan kynsin kampain kiinni kuin eroon varautuen, ettei ole varmasti menettänyt mitään. Kyllähän sitoutuneessa suhteessa rahat ovat ainakin osittain yhteisiä ja suurituloisemman tulee maksaa yhteisiä menoja enemmän, älä missään nimessä suostu 50/50 periaatteeseen jos olet paljon peinituloisempi.

Joissain tapauksissa suurituloisempi mies jopa maksaa yksin koko vuokran ja suuret menot. Ei se ole mikään parisuhde jossa kaikki jaetaan tulotasosta riippumatta puoliksi, kämppissuhde enemmänkin. Sinuna eroaisin, koska miehesi ei ole mitenkään kovin hulluna sinuun, olet enemmänkin ihan kiva asuintoveri.

kaveri on ihan tarpeeks samaa eipäkiitos-laatua, vaikka nyt sattuukin tarjoamaan naiselleen illallisen silloin tällöin. Että hänen ajatuksilleen en panisi painoa.

No meillä sitten menee epätavallisen hyvin, on omat pankkitilit ja yhteinenkin, ja molemmilla kaikkiin tileihin laaja käyttöoikeus. Mulla yleensä kaupassa se lompakko jossa on rahaa tai tilillä enempi katetta. Menee sun rahat, mun rahat ja meidän rahat ilosesti sekaisin. Ja kaupassa oon useinkin ostanu esim. ruuat käteisellä, jotain isompaa, vaikka peitteet ja tyynyt, kortillka, hyvin on kassa osannu periä ihmettelemättä. edikä ole ikinä tarvinnu ajatella, kuka maksaa mitäkin. Johtuisko siitä, että luottamus pelaa? Ja se taas siitä, että 20 v oon huolehtinu yksityisyrityksemme ja yksityistaloutemmekin kaikki raha-asiat.

maksamme vuoronperään esim jos käymme syömässä. Kummatkin olemme suht pienituloisia, mutta jeesaamme aina toisiamme.

Ukkosi vaikuttaa moukalle tuon toisen ruokien ahmimisen takia ja ei ole mielestäni ollenkaan tosissaan suhteesi :-(

kantsis tosiaan miettiä olisko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. luulenpa ettei pihin miehen naisella ole kokemusta aiemmasta suhteesta. sen verran kummaa menoa

Kiitos kovasti kaikille vastanneille, tiedän ainakin että en ole yksin ehkä jopa vanhakantaisten ajatusteni kanssa :)

Auto asiaan sen verran, että minulla siis on ihan oma auto, miehellä sitten toinen. Olen alusta asti ilmoittanut miehelle, että oman autoni pidän aina. Enkä hänen autoonsa uskaltaisi edes koskea, sillä hän on siitä niin tarkka. Kolme vuotta hänellä on autonsa ollut, enkä minä ole sillä kertaakaan ajanut. Niinä harvoina kertoina kun olen jaksanut alkaa ilkeilemään reissussa olen sanonut että voin toki ajaa loppumatkan... välittömästi alkaa varoittelu että turbollisella autolla ei voi ajaa niinkuin minun perus bensakrematoriollani, ja täytyy varoa jalkakäytävän reunoja, ja jalankulkijoita, moottorin kierroksia.. huh. Siihen se ajaminen sitten jää. Elikkä tämä auto jota mieheni haaveilee tulisi hänen käyttöönsä ja minun rahoillani. Erikoista tässä on se, että mieheni ei tunnu tajuavan että jos ostan uuden auton, ostan sen itselleni.

Kiitos Palleriia ja Xinnia, seuraavalla kerralla kokeilen neuvoanne :) Ja kirjoittaja 21, olemme samanikäisiä, minä muutamaa kuukautta nuorempi. Mieheni on kyllä duunarialalla, arvasit aivan oikein ja itse olen tällä hetkellä opiskeluiden ohella hyvin vähäisesti töissä autovaraosa-alalla myynninpuolella (joka tekee vielä huvittavampaa siitä, että mieheni ei anna minun koskea autoonsa :D ) sekä opiskelen aivan oikein niin sanotusti korkeammalla tasolla. Olen kyllä yrittänyt kommunikoida ja kysellä ja jopa muuttua, mutta tuntuu ettei mieheni kuuntele.. tai jos kuuntelee kääntää asiat minun viakseni eikä hänessä ole koskaan vikaa.

Edellisessä suhteessaan mieheni siis eli naisen kanssa joka oli työtön eikä mitään ammattitutkintoa eikä sellaisiin edes halua. Tämä nainen ei tietääkseni maksanut mitään suhteen aikana. Asusteli ilmaiseksi mieheni maksamassa vuokra-asunnossa. Mies vei häntä kuitenkin hienoihin kylpylöihin ja vähintään joka toinen kuukausi jonnekin. Eron tullessa tämä nainen ilmeisesti suurin piirtein tyhjensi asunnon sänkyä ja kodinkoneita myöten. Enkä kirjoittele satuja kun kerron että tämä "exä" muistuttaa muodoltaan oluttynnyriä eikä mikään kaunotar, olen hänet luonnossa nähnyt. Tosin en ole itsekään mikään brasilialainen huippumalli, tämmöinen pätkä :) Mutta pidän itsestäni huolta ja sanoisin että olen sievä. Minulla on elämäni aikana ollut enemmän suhteita kuin miehelläni, suurin osa päättynyt siihen että minua on petetty. Tosin ei yhtään niin pitkää kuin tämä mieheni edellinen, sillä oli mittaa 5 vuotta. Siltikin, minun epäonnistuneissa suhteissani minua on huomioitu. Kukkia, illallisia, koruja... Meidän ensimmäinen vuosihan meni niin että minä ostin miehelleni syntymäpäivälahjan, nimipäivälahjan ja joululahjan. Mieheni ei minulle mitään, milloinkaan. Hänellä ei ollut varaa uuden huippupuhelimensa ja kotiteatterisarjansa vuoksi. Joululahja oli jopa sellainen että mieheni oli jo hyvissä ajoin kanssani kiertelmässä kaupoissa ja ostatti itselleen joululahjan. Olin aika pettynyt kun hän ei huomannut hankkia minulle mitään, olihan kyseessä ensimmäinen joulumme.

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Kiitos kovasti kaikille vastanneille, tiedän ainakin että en ole yksin ehkä jopa vanhakantaisten ajatusteni kanssa :)

Auto asiaan sen verran, että minulla siis on ihan oma auto, miehellä sitten toinen. Olen alusta asti ilmoittanut miehelle, että oman autoni pidän aina. Enkä hänen autoonsa uskaltaisi edes koskea, sillä hän on siitä niin tarkka. Kolme vuotta hänellä on autonsa ollut, enkä minä ole sillä kertaakaan ajanut. Niinä harvoina kertoina kun olen jaksanut alkaa ilkeilemään reissussa olen sanonut että voin toki ajaa loppumatkan... välittömästi alkaa varoittelu että turbollisella autolla ei voi ajaa niinkuin minun perus bensakrematoriollani, ja täytyy varoa jalkakäytävän reunoja, ja jalankulkijoita, moottorin kierroksia.. huh. Siihen se ajaminen sitten jää. Elikkä tämä auto jota mieheni haaveilee tulisi hänen käyttöönsä ja minun rahoillani. Erikoista tässä on se, että mieheni ei tunnu tajuavan että jos ostan uuden auton, ostan sen itselleni.

Kiitos Palleriia ja Xinnia, seuraavalla kerralla kokeilen neuvoanne :) Ja kirjoittaja 21, olemme samanikäisiä, minä muutamaa kuukautta nuorempi. Mieheni on kyllä duunarialalla, arvasit aivan oikein ja itse olen tällä hetkellä opiskeluiden ohella hyvin vähäisesti töissä autovaraosa-alalla myynninpuolella (joka tekee vielä huvittavampaa siitä, että mieheni ei anna minun koskea autoonsa :D ) sekä opiskelen aivan oikein niin sanotusti korkeammalla tasolla. Olen kyllä yrittänyt kommunikoida ja kysellä ja jopa muuttua, mutta tuntuu ettei mieheni kuuntele.. tai jos kuuntelee kääntää asiat minun viakseni eikä hänessä ole koskaan vikaa.

Edellisessä suhteessaan mieheni siis eli naisen kanssa joka oli työtön eikä mitään ammattitutkintoa eikä sellaisiin edes halua. Tämä nainen ei tietääkseni maksanut mitään suhteen aikana. Asusteli ilmaiseksi mieheni maksamassa vuokra-asunnossa. Mies vei häntä kuitenkin hienoihin kylpylöihin ja vähintään joka toinen kuukausi jonnekin. Eron tullessa tämä nainen ilmeisesti suurin piirtein tyhjensi asunnon sänkyä ja kodinkoneita myöten. Enkä kirjoittele satuja kun kerron että tämä "exä" muistuttaa muodoltaan oluttynnyriä eikä mikään kaunotar, olen hänet luonnossa nähnyt. Tosin en ole itsekään mikään brasilialainen huippumalli, tämmöinen pätkä :) Mutta pidän itsestäni huolta ja sanoisin että olen sievä. Minulla on elämäni aikana ollut enemmän suhteita kuin miehelläni, suurin osa päättynyt siihen että minua on petetty. Tosin ei yhtään niin pitkää kuin tämä mieheni edellinen, sillä oli mittaa 5 vuotta. Siltikin, minun epäonnistuneissa suhteissani minua on huomioitu. Kukkia, illallisia, koruja... Meidän ensimmäinen vuosihan meni niin että minä ostin miehelleni syntymäpäivälahjan, nimipäivälahjan ja joululahjan. Mieheni ei minulle mitään, milloinkaan. Hänellä ei ollut varaa uuden huippupuhelimensa ja kotiteatterisarjansa vuoksi. Joululahja oli jopa sellainen että mieheni oli jo hyvissä ajoin kanssani kiertelmässä kaupoissa ja ostatti itselleen joululahjan. Olin aika pettynyt kun hän ei huomannut hankkia minulle mitään, olihan kyseessä ensimmäinen joulumme.

Lue lisää

Joo todellakin tuntuu siltä ettei tuo mies ole mikään naiseen "tuhlaava" tapaus.

Itse seurustelin miehen kanssa joka ei juuri lahjoja ostellut. Hänelle kyllä ostelin kaikenlaista kivaa toivoen tajuavan vihjeen ja joskus muistavan minua. Silti hänestä hän oli suhteessamme se joka anteliaampi?!?!

No päätin sitten että liika kiltteys sai riittää. Kun hän meni kauppaan pyysin häntä tuomaan minulle lahjaksi suklaata. En enää arkaillut pyytää häntä tuomaan minulle lahjoja tai antamaan rahaa johonkin. Se kyllä toimi jotenkuten mutta aika ikävää se oli koko ajan.

Onko miehesi kertonut sinulle tuon tarinan exästä? Saattaapi olla että hänellä on samanlainen kyky unohtaa muilta saadut lahjat ja kyky muistaa vain omansa (ja nekin muuttui puheissa tuplaten kalliimmiksi kuin oikeasti olivat) kuten tällä minun entiselläni :) Se että he ehkä ovat olleet kerran hienossa kylpylässä ja maksaneet sen puoliksi saattaa ihan hyvin kääntyä niin päin että mies vei naisen sinne, monta kertaa vuodessa ja aina maksoi kaiken... Uskotko ihan oikeasti että joku muuttuu noin paljon seuraavassa suhteessa? Ja jos tosiaan on niin että mies on tälle tynnyrille muka kaikkea ostellut ja kylpyloihin vienyt ja sinulle ei mitään niin ehkä hän sitten ansaitsee sellaisen tynnyrin ennemmin kuin sinut.

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Kiitos kovasti kaikille vastanneille, tiedän ainakin että en ole yksin ehkä jopa vanhakantaisten ajatusteni kanssa :)

Auto asiaan sen verran, että minulla siis on ihan oma auto, miehellä sitten toinen. Olen alusta asti ilmoittanut miehelle, että oman autoni pidän aina. Enkä hänen autoonsa uskaltaisi edes koskea, sillä hän on siitä niin tarkka. Kolme vuotta hänellä on autonsa ollut, enkä minä ole sillä kertaakaan ajanut. Niinä harvoina kertoina kun olen jaksanut alkaa ilkeilemään reissussa olen sanonut että voin toki ajaa loppumatkan... välittömästi alkaa varoittelu että turbollisella autolla ei voi ajaa niinkuin minun perus bensakrematoriollani, ja täytyy varoa jalkakäytävän reunoja, ja jalankulkijoita, moottorin kierroksia.. huh. Siihen se ajaminen sitten jää. Elikkä tämä auto jota mieheni haaveilee tulisi hänen käyttöönsä ja minun rahoillani. Erikoista tässä on se, että mieheni ei tunnu tajuavan että jos ostan uuden auton, ostan sen itselleni.

Kiitos Palleriia ja Xinnia, seuraavalla kerralla kokeilen neuvoanne :) Ja kirjoittaja 21, olemme samanikäisiä, minä muutamaa kuukautta nuorempi. Mieheni on kyllä duunarialalla, arvasit aivan oikein ja itse olen tällä hetkellä opiskeluiden ohella hyvin vähäisesti töissä autovaraosa-alalla myynninpuolella (joka tekee vielä huvittavampaa siitä, että mieheni ei anna minun koskea autoonsa :D ) sekä opiskelen aivan oikein niin sanotusti korkeammalla tasolla. Olen kyllä yrittänyt kommunikoida ja kysellä ja jopa muuttua, mutta tuntuu ettei mieheni kuuntele.. tai jos kuuntelee kääntää asiat minun viakseni eikä hänessä ole koskaan vikaa.

Edellisessä suhteessaan mieheni siis eli naisen kanssa joka oli työtön eikä mitään ammattitutkintoa eikä sellaisiin edes halua. Tämä nainen ei tietääkseni maksanut mitään suhteen aikana. Asusteli ilmaiseksi mieheni maksamassa vuokra-asunnossa. Mies vei häntä kuitenkin hienoihin kylpylöihin ja vähintään joka toinen kuukausi jonnekin. Eron tullessa tämä nainen ilmeisesti suurin piirtein tyhjensi asunnon sänkyä ja kodinkoneita myöten. Enkä kirjoittele satuja kun kerron että tämä "exä" muistuttaa muodoltaan oluttynnyriä eikä mikään kaunotar, olen hänet luonnossa nähnyt. Tosin en ole itsekään mikään brasilialainen huippumalli, tämmöinen pätkä :) Mutta pidän itsestäni huolta ja sanoisin että olen sievä. Minulla on elämäni aikana ollut enemmän suhteita kuin miehelläni, suurin osa päättynyt siihen että minua on petetty. Tosin ei yhtään niin pitkää kuin tämä mieheni edellinen, sillä oli mittaa 5 vuotta. Siltikin, minun epäonnistuneissa suhteissani minua on huomioitu. Kukkia, illallisia, koruja... Meidän ensimmäinen vuosihan meni niin että minä ostin miehelleni syntymäpäivälahjan, nimipäivälahjan ja joululahjan. Mieheni ei minulle mitään, milloinkaan. Hänellä ei ollut varaa uuden huippupuhelimensa ja kotiteatterisarjansa vuoksi. Joululahja oli jopa sellainen että mieheni oli jo hyvissä ajoin kanssani kiertelmässä kaupoissa ja ostatti itselleen joululahjan. Olin aika pettynyt kun hän ei huomannut hankkia minulle mitään, olihan kyseessä ensimmäinen joulumme.

Lue lisää

mikä teitä pitää yhdessä? en kysy ilkeästi vaan aidosti uteliaana! tunnen joitain teidän kaltaisia duunari-akateeminen - pareja mutta en oikein kehtaa heiltä suoraan kysyä... :)

ja asiaan:
tää ei oo korrektia sanoa mut tollasia monet duunarit on (ja ei, ei kaikki tietenkään). tiedän sen kun heitä on tutuissani ja olen opiskellut vähän aikaa amk:ssa ja sitäkin kautta tapasin monia. raha on tosi tärkeää! puheessa ei juuri muuta vilise - auto, asunto, tekniikka ja paljonko mikäkin maksoi. ylipäänsä kaikki on ihan älyttömän konkreettista ja tässä ja nyt. lisäksi kateus ja näyttämisenhalu...

toinen merkillinen piirre on noiden porukoiden naisvihamielisyys. "nainen ei osaa ajaa autoa" on vain jäävuoren huippu. millaseksi arvelet suhteesi muuttuvan kun siirryt työelämään ja sosioekonominen statuksesi nousee kokonaan uudelle tasolle. aivan - mustasukkaisuus ja vähättely saattaa tulla mukaan kuvioihin...

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Kiitos kovasti kaikille vastanneille, tiedän ainakin että en ole yksin ehkä jopa vanhakantaisten ajatusteni kanssa :)

Auto asiaan sen verran, että minulla siis on ihan oma auto, miehellä sitten toinen. Olen alusta asti ilmoittanut miehelle, että oman autoni pidän aina. Enkä hänen autoonsa uskaltaisi edes koskea, sillä hän on siitä niin tarkka. Kolme vuotta hänellä on autonsa ollut, enkä minä ole sillä kertaakaan ajanut. Niinä harvoina kertoina kun olen jaksanut alkaa ilkeilemään reissussa olen sanonut että voin toki ajaa loppumatkan... välittömästi alkaa varoittelu että turbollisella autolla ei voi ajaa niinkuin minun perus bensakrematoriollani, ja täytyy varoa jalkakäytävän reunoja, ja jalankulkijoita, moottorin kierroksia.. huh. Siihen se ajaminen sitten jää. Elikkä tämä auto jota mieheni haaveilee tulisi hänen käyttöönsä ja minun rahoillani. Erikoista tässä on se, että mieheni ei tunnu tajuavan että jos ostan uuden auton, ostan sen itselleni.

Kiitos Palleriia ja Xinnia, seuraavalla kerralla kokeilen neuvoanne :) Ja kirjoittaja 21, olemme samanikäisiä, minä muutamaa kuukautta nuorempi. Mieheni on kyllä duunarialalla, arvasit aivan oikein ja itse olen tällä hetkellä opiskeluiden ohella hyvin vähäisesti töissä autovaraosa-alalla myynninpuolella (joka tekee vielä huvittavampaa siitä, että mieheni ei anna minun koskea autoonsa :D ) sekä opiskelen aivan oikein niin sanotusti korkeammalla tasolla. Olen kyllä yrittänyt kommunikoida ja kysellä ja jopa muuttua, mutta tuntuu ettei mieheni kuuntele.. tai jos kuuntelee kääntää asiat minun viakseni eikä hänessä ole koskaan vikaa.

Edellisessä suhteessaan mieheni siis eli naisen kanssa joka oli työtön eikä mitään ammattitutkintoa eikä sellaisiin edes halua. Tämä nainen ei tietääkseni maksanut mitään suhteen aikana. Asusteli ilmaiseksi mieheni maksamassa vuokra-asunnossa. Mies vei häntä kuitenkin hienoihin kylpylöihin ja vähintään joka toinen kuukausi jonnekin. Eron tullessa tämä nainen ilmeisesti suurin piirtein tyhjensi asunnon sänkyä ja kodinkoneita myöten. Enkä kirjoittele satuja kun kerron että tämä "exä" muistuttaa muodoltaan oluttynnyriä eikä mikään kaunotar, olen hänet luonnossa nähnyt. Tosin en ole itsekään mikään brasilialainen huippumalli, tämmöinen pätkä :) Mutta pidän itsestäni huolta ja sanoisin että olen sievä. Minulla on elämäni aikana ollut enemmän suhteita kuin miehelläni, suurin osa päättynyt siihen että minua on petetty. Tosin ei yhtään niin pitkää kuin tämä mieheni edellinen, sillä oli mittaa 5 vuotta. Siltikin, minun epäonnistuneissa suhteissani minua on huomioitu. Kukkia, illallisia, koruja... Meidän ensimmäinen vuosihan meni niin että minä ostin miehelleni syntymäpäivälahjan, nimipäivälahjan ja joululahjan. Mieheni ei minulle mitään, milloinkaan. Hänellä ei ollut varaa uuden huippupuhelimensa ja kotiteatterisarjansa vuoksi. Joululahja oli jopa sellainen että mieheni oli jo hyvissä ajoin kanssani kiertelmässä kaupoissa ja ostatti itselleen joululahjan. Olin aika pettynyt kun hän ei huomannut hankkia minulle mitään, olihan kyseessä ensimmäinen joulumme.

Lue lisää

Hei

Miten paljon rakastat miestäni? Pelottaako sinua menettää hänet? Nimittäin jos haluat oikeasti tasapainoisen suhteen ja ehkä vielä joskus perheenkin nuo asiat pitäisi keskustella läpi ja nostaa se kissa pöydälle, joko kerralla isosti tai sitten pikkuhiljaa opetellen. Keskustelussa vaarana tietysti on, että miehesi olekaan valmis muuttumaan ja menetät hänet. Toisaalta jos et tee mitään, saattaa olla aika iso muutos edessä, kun saat koulutustasi vastaavaa työtä niin kuin joku tuossa sanoikin.

Millainen miehen perhe on ? Hänen vanhempiensa välisestä suhteesta voisit ehkä saada osviittaa tulevasta ja muutoksen mahdollisuudesta.

Minusta kuulostaa siltä, että miehelläsi on tosi iso tarve korostaa omaa erinomaisuuttaan ja samalla hän on hyvin itsekäs. todennäköisesti hän ei edes itse ymmärrä miten väärin käyttäytyy sinua kohtaan ja jonkun pitäisi se hänelle sanoa.

Itse asuin 5 vuottta miehen kanssa, joka oli kyllä ihan huomaavainen mutta maksatti opiskelijan tuloillani omaa asuntolainaansa. En sitä silloin ajatellut, kun luulin että tässä rakennetaan yhteistä perhettä yms. mutta eron jälken miehen pyydellessä minua takaisin tämä taloudellinen hyväksikäyttö (jota mies ei ollut tajunnut eikä tajua vieläkään, muttei myöskään hyvittänyt asuntoa myytäessä) painoi vaassa niin paljon, että olen nyt toisen kanssa.
Olen itse nykyään ihan hyvätuloinen ja nyt kun näen miten paljon rahaa jää omaan käyttöön, ymmärrän entistä vähemmän tuolloisen avopuolisoni itsekkyyttä. Vaikkei materialla olekaan niin suurta merkitystä sen jälkeen kun on katto päällä ja ruokaa pöydässä, kun jotakuta rakastaa on ihanaa, että voi välillä hemmotella tätä vaikka sillä kylpylälomalla.

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Kiitos kovasti kaikille vastanneille, tiedän ainakin että en ole yksin ehkä jopa vanhakantaisten ajatusteni kanssa :)

Auto asiaan sen verran, että minulla siis on ihan oma auto, miehellä sitten toinen. Olen alusta asti ilmoittanut miehelle, että oman autoni pidän aina. Enkä hänen autoonsa uskaltaisi edes koskea, sillä hän on siitä niin tarkka. Kolme vuotta hänellä on autonsa ollut, enkä minä ole sillä kertaakaan ajanut. Niinä harvoina kertoina kun olen jaksanut alkaa ilkeilemään reissussa olen sanonut että voin toki ajaa loppumatkan... välittömästi alkaa varoittelu että turbollisella autolla ei voi ajaa niinkuin minun perus bensakrematoriollani, ja täytyy varoa jalkakäytävän reunoja, ja jalankulkijoita, moottorin kierroksia.. huh. Siihen se ajaminen sitten jää. Elikkä tämä auto jota mieheni haaveilee tulisi hänen käyttöönsä ja minun rahoillani. Erikoista tässä on se, että mieheni ei tunnu tajuavan että jos ostan uuden auton, ostan sen itselleni.

Kiitos Palleriia ja Xinnia, seuraavalla kerralla kokeilen neuvoanne :) Ja kirjoittaja 21, olemme samanikäisiä, minä muutamaa kuukautta nuorempi. Mieheni on kyllä duunarialalla, arvasit aivan oikein ja itse olen tällä hetkellä opiskeluiden ohella hyvin vähäisesti töissä autovaraosa-alalla myynninpuolella (joka tekee vielä huvittavampaa siitä, että mieheni ei anna minun koskea autoonsa :D ) sekä opiskelen aivan oikein niin sanotusti korkeammalla tasolla. Olen kyllä yrittänyt kommunikoida ja kysellä ja jopa muuttua, mutta tuntuu ettei mieheni kuuntele.. tai jos kuuntelee kääntää asiat minun viakseni eikä hänessä ole koskaan vikaa.

Edellisessä suhteessaan mieheni siis eli naisen kanssa joka oli työtön eikä mitään ammattitutkintoa eikä sellaisiin edes halua. Tämä nainen ei tietääkseni maksanut mitään suhteen aikana. Asusteli ilmaiseksi mieheni maksamassa vuokra-asunnossa. Mies vei häntä kuitenkin hienoihin kylpylöihin ja vähintään joka toinen kuukausi jonnekin. Eron tullessa tämä nainen ilmeisesti suurin piirtein tyhjensi asunnon sänkyä ja kodinkoneita myöten. Enkä kirjoittele satuja kun kerron että tämä "exä" muistuttaa muodoltaan oluttynnyriä eikä mikään kaunotar, olen hänet luonnossa nähnyt. Tosin en ole itsekään mikään brasilialainen huippumalli, tämmöinen pätkä :) Mutta pidän itsestäni huolta ja sanoisin että olen sievä. Minulla on elämäni aikana ollut enemmän suhteita kuin miehelläni, suurin osa päättynyt siihen että minua on petetty. Tosin ei yhtään niin pitkää kuin tämä mieheni edellinen, sillä oli mittaa 5 vuotta. Siltikin, minun epäonnistuneissa suhteissani minua on huomioitu. Kukkia, illallisia, koruja... Meidän ensimmäinen vuosihan meni niin että minä ostin miehelleni syntymäpäivälahjan, nimipäivälahjan ja joululahjan. Mieheni ei minulle mitään, milloinkaan. Hänellä ei ollut varaa uuden huippupuhelimensa ja kotiteatterisarjansa vuoksi. Joululahja oli jopa sellainen että mieheni oli jo hyvissä ajoin kanssani kiertelmässä kaupoissa ja ostatti itselleen joululahjan. Olin aika pettynyt kun hän ei huomannut hankkia minulle mitään, olihan kyseessä ensimmäinen joulumme.

Lue lisää

Sinuna miettisin toisenkin kerra ja ehkä vielä toisen kerran.

Tuosta tekstistä tulee sellainen kuva, että hänellä on sinun ammatitutkinnon jälkeen tuleva palkan korotuksen kuvat silmissä.(Meillä sitä sanotaan, että tyypillä on dollarin kuvat silmissä ja ne menee kun lottopallot).

Minulla on myös naisena ammattina sellainen, että tienaan enemmän kuin mieheni, mutta silti elämme suunnilleen tasavertaisesti.

Miehelleni ei ole koskaan yrittänyt maksattaa minulla hänen henkilökohtaisia lainoja, jotka on otettu ennen kuin tapasimme. Yhteisiä lainoja meillä ei ole.

Tuo, että sinä et luovu omasta autosta kuulostaa ihan järkevältä.

Olen kuunnellut perhe neuvottelua, jossa mies oli sitä mieltä, että vaimo ei voi mennä ystävälle kylään autolla, jos vaikka ajaa kolarin. Perustelu oli millä hän menee seuraava aamuna töihin.

No, ainoa syy miksi ei olisi halunut vaimon menevän olisi se, että lapset oli jäämässä hänelle pariksi tunniksi. Vaimo totesikin, että että älä ole huolissasi töihin menosta, vaan olisit siitä, kuka hoitaa lapset, jos hänelle sattuu jotain. Moottoritiellä, kun sattuu jotain niin tulee yleensä aika rumaa jälkeä.

Yleisesti perheen mies ei olisi ollut lasten kansaa edes viittä minuuttia. Välillä tuli tunne, että ne lapset olisi pitänyt ottaa mukaan roskia viedessä, vaikka mies oli kotona. Joten kyllä meitä mahtuu moneen junaan ja asemalle jää osa.

Itsekeskeisyyttä? No on se sitä mutta yksinkertaisempaa on sanoa että mies on yhä LAPSI!

parempiakin löytyy kirjoitti:

Itsekeskeisyyttä? No on se sitä mutta yksinkertaisempaa on sanoa että mies on yhä LAPSI!

Juurikin siitä syystä olen miehelleni ostellut lahjoja jne, että hänellä alkaisi kellot kilkattaa korvien välissä ostaa myös minulle. Ja kyllä, mieheni pitää itseään suhteessamme anteliaampana ja panostavampana osapuolena, vaikka en pysty tällä hetkellä muistamaan yhtään asiaa johon hän olisi panostanut tässä suhteessa. Toki hän on panostanut kaikenlaisiin teknisiin vempaimiin, en sitten tiedä ajatteleeko hän että minä olen asiasta innoissani tai että se on sitä todellista panostamista. Olenhan tällä hetkellä kuitenkin melkoisesti tekniikan parissa töissä sekä opiskelussa. Mutta mieheni ei tunnu ymmärtävän että olen joka tapauksessa NAINEN, olipa koulutusohjelmani ja työni mitä tahansa. Kerran hän osti minulle korvakorut, tunnelmaa kohottaakseen antaessaan hän sanoi maksaneensa ne visalla...

Ilmeisesti mieheni ajattelee että minuun ei kannata panostaa kun olen vähemmän paikalla kuin tämä hänen entisensä. Sillä tämä entinenhän kun ei tehnyt mitään. Ei töitä, ei koulua, ei harrastuksia, joten hänellä oli mahdollisuus olla aina paikalla kun mies lähtee töihin ja tulee töistä, tai nukkuu yövuoron jälkeen. Luulisin että ainakin osa lukijoista ymmärtää, että minä en pysty olemaan aina paikalla sillä käyn yhtaikaa töissä sekä koulussa. Tuntuu ettei mieheni edes ymmärrä miksi opiskelen tai miksi opiskelut vie aikaa. Koulutusalani ei kuitenkaa ole mikään heittämällä läpi menevä vaan vaatii vapaa-ajastani suuren lohkaisun. Mieheni siis muutti noin 220km 18 vuotiaana päästäkseen asumaan silloisen naisensa äidin luokse, ilmaiseksi.

Itse olen muutaman kerran pyytänyt miestäni tuomaan lahjan, esimerkiksi kukkia. Hän vain ihmettelee että mitäs hän siitä hyvästä sitten saa. Kysyin mieheltäni eikö hän aio koskaan panostaa suhteeseemme esimerkiksi illallisen tai kukkien merkeissä. Vastaus oli, että jos ero tulee hän on maksanut aivan turhasta... TURHASTA?? Että hän ei saa siitä rahojaan takaisin.(Saankos minä sitten kaiken panostamani takaisin???) Onko tässä nyt kyseessä joku todella laskelmoiva ja hölmö yksilö vai ihan tavallinen mies?? Minulla on vielä oma vuokra-asuntoni (lue hengähdys paikka), jossa jonkin verran vietän aikaa. Syy siihen miksen ole vakituisesti muuttanut miehen luokse asumaan on se, että hän vaatii minulta vuokraa asunnosta jonka hän omistaa. Toisin sanottuna, muuttaisin sinne asumaan, maksaisin useita satoja euroja vuokraa ( lisäksi puolet vedestä, sähköstä, netistä yms) jotta mieheni voisi maksaa sillä osan asuntolainastaan. Äkeissäni sitten sanoin, että eron tullessa olen maksanut puolet asunnosta ja kun asunto myydään minulle ei jää mitään käteen?!? Mieheni ei ymmärtänyt asiaa alkuunkaan, selitti vain yhteisen kodin perustamisesta ettei se ole halpaa hommaa ja että kun sitten yhdessä myydään nykyinen asunto ja ostetaan isompaa niin hänen asuntonsa toimii alkupääomana. Entä jos hän myy nykyisen asuntonsa ja ostaa uuden aivan jonkun muun kanssa?? Minähän olen maksanut asunnosta osan, eikä myyntitilanteessa kukaan muista minun olleen edes olemassa. Kertokaa ihmiset kuinka olette tälläiset tilanteet hoitanut. Työkaverini kertoi heillä asian hoidetun niin, että hänen miehen omistamasta asunnosta tämä naispuolinen on vain maksanut vastikkeesta, vedestä ja sähköstä puolet, ja tietenkin sitten omat menonsa. Minusta se kuulostaa järkevältä, enkä ymmärrä miksei se kävisi minun miehelleni. Mistä hyvästä minä maksaisin sitä vuokraa?? Hengittämästä ilmasta? Lattioiden kulumisesta? Jos kyseessä olisi vuokra-asunto, ymmärtäisin että maksaisin totta kai puolet vuokrasta. Mutta kun maksaa lainaa, sitä maksaa itselleen, koska asunnon myyytyä sijoitetut rahat tulevat takaisin itselle. Ymmärtääkö kukaan pointtiani?

Mieheni on nyt muutamassa päivässä keksinyt myös uuden jutun. Kunhan minä valmistun, voin alkaa elättämään meitä molempia niin hän lähtee opiskelemaan vielä vähäksi aikaa isompipalkkaiseen hommaan!!! Voitteko kuvitella! Nyt kun minä opiskelen, ei puhettakaan myönnytyksistä, auttamisesta, tukemisesta, hellimisestä edes 10€/kk, mutta kun hän lähtee opiskelemaan minulle jää maksettavaksi hänen asuntolainansa ja kaikki kulut! Tasa-arvo kukoistaa?? Niin ja muistinko mainita, sitten kun alan maksamaan hänelle sitä vuokraa noin 300€/kk, hän saattaa alkaa hellimään minua.. Huom saattaa. Eli maksan silloin omat hellimiseni ja hänelle jää satoja euroja itsensä hellimiseen?? "I'm living in my dream".

Xinnia, kerro toki lisää tästä entisestä suhteestasi jossa miehesi maksatti opiskelijatuloilla (lue opiskelijamiljoonat) asuntolainaansa sillä olen nyt aivan samassa tílanteessa.

Pyrin olemaan suhteessa kuitenkin hyväntuulinen, sillä tosiaan en haluaisi menettää miestä. On meillä ollut hyviäkin aikoja eikä aina vain kurjuutta. Minua häiritsee hyvin paljon se että mieheni on useaan kertaan sanonut että suhde hänen entiseensä oli täydellinen. Tiedän että tämä entinen on myös saanut ajaa mieheni autoilla, vaikka on paljon minua nuorempikin eikä siis kortti ole kauaa sillon ehtinyt olemaan.

Kukkaro-Roosa kirjoitti:

Juurikin siitä syystä olen miehelleni ostellut lahjoja jne, että hänellä alkaisi kellot kilkattaa korvien välissä ostaa myös minulle. Ja kyllä, mieheni pitää itseään suhteessamme anteliaampana ja panostavampana osapuolena, vaikka en pysty tällä hetkellä muistamaan yhtään asiaa johon hän olisi panostanut tässä suhteessa. Toki hän on panostanut kaikenlaisiin teknisiin vempaimiin, en sitten tiedä ajatteleeko hän että minä olen asiasta innoissani tai että se on sitä todellista panostamista. Olenhan tällä hetkellä kuitenkin melkoisesti tekniikan parissa töissä sekä opiskelussa. Mutta mieheni ei tunnu ymmärtävän että olen joka tapauksessa NAINEN, olipa koulutusohjelmani ja työni mitä tahansa. Kerran hän osti minulle korvakorut, tunnelmaa kohottaakseen antaessaan hän sanoi maksaneensa ne visalla...

Ilmeisesti mieheni ajattelee että minuun ei kannata panostaa kun olen vähemmän paikalla kuin tämä hänen entisensä. Sillä tämä entinenhän kun ei tehnyt mitään. Ei töitä, ei koulua, ei harrastuksia, joten hänellä oli mahdollisuus olla aina paikalla kun mies lähtee töihin ja tulee töistä, tai nukkuu yövuoron jälkeen. Luulisin että ainakin osa lukijoista ymmärtää, että minä en pysty olemaan aina paikalla sillä käyn yhtaikaa töissä sekä koulussa. Tuntuu ettei mieheni edes ymmärrä miksi opiskelen tai miksi opiskelut vie aikaa. Koulutusalani ei kuitenkaa ole mikään heittämällä läpi menevä vaan vaatii vapaa-ajastani suuren lohkaisun. Mieheni siis muutti noin 220km 18 vuotiaana päästäkseen asumaan silloisen naisensa äidin luokse, ilmaiseksi.

Itse olen muutaman kerran pyytänyt miestäni tuomaan lahjan, esimerkiksi kukkia. Hän vain ihmettelee että mitäs hän siitä hyvästä sitten saa. Kysyin mieheltäni eikö hän aio koskaan panostaa suhteeseemme esimerkiksi illallisen tai kukkien merkeissä. Vastaus oli, että jos ero tulee hän on maksanut aivan turhasta... TURHASTA?? Että hän ei saa siitä rahojaan takaisin.(Saankos minä sitten kaiken panostamani takaisin???) Onko tässä nyt kyseessä joku todella laskelmoiva ja hölmö yksilö vai ihan tavallinen mies?? Minulla on vielä oma vuokra-asuntoni (lue hengähdys paikka), jossa jonkin verran vietän aikaa. Syy siihen miksen ole vakituisesti muuttanut miehen luokse asumaan on se, että hän vaatii minulta vuokraa asunnosta jonka hän omistaa. Toisin sanottuna, muuttaisin sinne asumaan, maksaisin useita satoja euroja vuokraa ( lisäksi puolet vedestä, sähköstä, netistä yms) jotta mieheni voisi maksaa sillä osan asuntolainastaan. Äkeissäni sitten sanoin, että eron tullessa olen maksanut puolet asunnosta ja kun asunto myydään minulle ei jää mitään käteen?!? Mieheni ei ymmärtänyt asiaa alkuunkaan, selitti vain yhteisen kodin perustamisesta ettei se ole halpaa hommaa ja että kun sitten yhdessä myydään nykyinen asunto ja ostetaan isompaa niin hänen asuntonsa toimii alkupääomana. Entä jos hän myy nykyisen asuntonsa ja ostaa uuden aivan jonkun muun kanssa?? Minähän olen maksanut asunnosta osan, eikä myyntitilanteessa kukaan muista minun olleen edes olemassa. Kertokaa ihmiset kuinka olette tälläiset tilanteet hoitanut. Työkaverini kertoi heillä asian hoidetun niin, että hänen miehen omistamasta asunnosta tämä naispuolinen on vain maksanut vastikkeesta, vedestä ja sähköstä puolet, ja tietenkin sitten omat menonsa. Minusta se kuulostaa järkevältä, enkä ymmärrä miksei se kävisi minun miehelleni. Mistä hyvästä minä maksaisin sitä vuokraa?? Hengittämästä ilmasta? Lattioiden kulumisesta? Jos kyseessä olisi vuokra-asunto, ymmärtäisin että maksaisin totta kai puolet vuokrasta. Mutta kun maksaa lainaa, sitä maksaa itselleen, koska asunnon myyytyä sijoitetut rahat tulevat takaisin itselle. Ymmärtääkö kukaan pointtiani?

Mieheni on nyt muutamassa päivässä keksinyt myös uuden jutun. Kunhan minä valmistun, voin alkaa elättämään meitä molempia niin hän lähtee opiskelemaan vielä vähäksi aikaa isompipalkkaiseen hommaan!!! Voitteko kuvitella! Nyt kun minä opiskelen, ei puhettakaan myönnytyksistä, auttamisesta, tukemisesta, hellimisestä edes 10€/kk, mutta kun hän lähtee opiskelemaan minulle jää maksettavaksi hänen asuntolainansa ja kaikki kulut! Tasa-arvo kukoistaa?? Niin ja muistinko mainita, sitten kun alan maksamaan hänelle sitä vuokraa noin 300€/kk, hän saattaa alkaa hellimään minua.. Huom saattaa. Eli maksan silloin omat hellimiseni ja hänelle jää satoja euroja itsensä hellimiseen?? "I'm living in my dream".

Xinnia, kerro toki lisää tästä entisestä suhteestasi jossa miehesi maksatti opiskelijatuloilla (lue opiskelijamiljoonat) asuntolainaansa sillä olen nyt aivan samassa tílanteessa.

Pyrin olemaan suhteessa kuitenkin hyväntuulinen, sillä tosiaan en haluaisi menettää miestä. On meillä ollut hyviäkin aikoja eikä aina vain kurjuutta. Minua häiritsee hyvin paljon se että mieheni on useaan kertaan sanonut että suhde hänen entiseensä oli täydellinen. Tiedän että tämä entinen on myös saanut ajaa mieheni autoilla, vaikka on paljon minua nuorempikin eikä siis kortti ole kauaa sillon ehtinyt olemaan.

Lue lisää

Miksi ethalua menettää kyseistä miestä? Onko sun itsetunto niin surkea, ettei ole mitään väliä kuinka sua kohdellaan, kunhan on joku johon takertua?

Kukkaro-Roosa kirjoitti:

Juurikin siitä syystä olen miehelleni ostellut lahjoja jne, että hänellä alkaisi kellot kilkattaa korvien välissä ostaa myös minulle. Ja kyllä, mieheni pitää itseään suhteessamme anteliaampana ja panostavampana osapuolena, vaikka en pysty tällä hetkellä muistamaan yhtään asiaa johon hän olisi panostanut tässä suhteessa. Toki hän on panostanut kaikenlaisiin teknisiin vempaimiin, en sitten tiedä ajatteleeko hän että minä olen asiasta innoissani tai että se on sitä todellista panostamista. Olenhan tällä hetkellä kuitenkin melkoisesti tekniikan parissa töissä sekä opiskelussa. Mutta mieheni ei tunnu ymmärtävän että olen joka tapauksessa NAINEN, olipa koulutusohjelmani ja työni mitä tahansa. Kerran hän osti minulle korvakorut, tunnelmaa kohottaakseen antaessaan hän sanoi maksaneensa ne visalla...

Ilmeisesti mieheni ajattelee että minuun ei kannata panostaa kun olen vähemmän paikalla kuin tämä hänen entisensä. Sillä tämä entinenhän kun ei tehnyt mitään. Ei töitä, ei koulua, ei harrastuksia, joten hänellä oli mahdollisuus olla aina paikalla kun mies lähtee töihin ja tulee töistä, tai nukkuu yövuoron jälkeen. Luulisin että ainakin osa lukijoista ymmärtää, että minä en pysty olemaan aina paikalla sillä käyn yhtaikaa töissä sekä koulussa. Tuntuu ettei mieheni edes ymmärrä miksi opiskelen tai miksi opiskelut vie aikaa. Koulutusalani ei kuitenkaa ole mikään heittämällä läpi menevä vaan vaatii vapaa-ajastani suuren lohkaisun. Mieheni siis muutti noin 220km 18 vuotiaana päästäkseen asumaan silloisen naisensa äidin luokse, ilmaiseksi.

Itse olen muutaman kerran pyytänyt miestäni tuomaan lahjan, esimerkiksi kukkia. Hän vain ihmettelee että mitäs hän siitä hyvästä sitten saa. Kysyin mieheltäni eikö hän aio koskaan panostaa suhteeseemme esimerkiksi illallisen tai kukkien merkeissä. Vastaus oli, että jos ero tulee hän on maksanut aivan turhasta... TURHASTA?? Että hän ei saa siitä rahojaan takaisin.(Saankos minä sitten kaiken panostamani takaisin???) Onko tässä nyt kyseessä joku todella laskelmoiva ja hölmö yksilö vai ihan tavallinen mies?? Minulla on vielä oma vuokra-asuntoni (lue hengähdys paikka), jossa jonkin verran vietän aikaa. Syy siihen miksen ole vakituisesti muuttanut miehen luokse asumaan on se, että hän vaatii minulta vuokraa asunnosta jonka hän omistaa. Toisin sanottuna, muuttaisin sinne asumaan, maksaisin useita satoja euroja vuokraa ( lisäksi puolet vedestä, sähköstä, netistä yms) jotta mieheni voisi maksaa sillä osan asuntolainastaan. Äkeissäni sitten sanoin, että eron tullessa olen maksanut puolet asunnosta ja kun asunto myydään minulle ei jää mitään käteen?!? Mieheni ei ymmärtänyt asiaa alkuunkaan, selitti vain yhteisen kodin perustamisesta ettei se ole halpaa hommaa ja että kun sitten yhdessä myydään nykyinen asunto ja ostetaan isompaa niin hänen asuntonsa toimii alkupääomana. Entä jos hän myy nykyisen asuntonsa ja ostaa uuden aivan jonkun muun kanssa?? Minähän olen maksanut asunnosta osan, eikä myyntitilanteessa kukaan muista minun olleen edes olemassa. Kertokaa ihmiset kuinka olette tälläiset tilanteet hoitanut. Työkaverini kertoi heillä asian hoidetun niin, että hänen miehen omistamasta asunnosta tämä naispuolinen on vain maksanut vastikkeesta, vedestä ja sähköstä puolet, ja tietenkin sitten omat menonsa. Minusta se kuulostaa järkevältä, enkä ymmärrä miksei se kävisi minun miehelleni. Mistä hyvästä minä maksaisin sitä vuokraa?? Hengittämästä ilmasta? Lattioiden kulumisesta? Jos kyseessä olisi vuokra-asunto, ymmärtäisin että maksaisin totta kai puolet vuokrasta. Mutta kun maksaa lainaa, sitä maksaa itselleen, koska asunnon myyytyä sijoitetut rahat tulevat takaisin itselle. Ymmärtääkö kukaan pointtiani?

Mieheni on nyt muutamassa päivässä keksinyt myös uuden jutun. Kunhan minä valmistun, voin alkaa elättämään meitä molempia niin hän lähtee opiskelemaan vielä vähäksi aikaa isompipalkkaiseen hommaan!!! Voitteko kuvitella! Nyt kun minä opiskelen, ei puhettakaan myönnytyksistä, auttamisesta, tukemisesta, hellimisestä edes 10€/kk, mutta kun hän lähtee opiskelemaan minulle jää maksettavaksi hänen asuntolainansa ja kaikki kulut! Tasa-arvo kukoistaa?? Niin ja muistinko mainita, sitten kun alan maksamaan hänelle sitä vuokraa noin 300€/kk, hän saattaa alkaa hellimään minua.. Huom saattaa. Eli maksan silloin omat hellimiseni ja hänelle jää satoja euroja itsensä hellimiseen?? "I'm living in my dream".

Xinnia, kerro toki lisää tästä entisestä suhteestasi jossa miehesi maksatti opiskelijatuloilla (lue opiskelijamiljoonat) asuntolainaansa sillä olen nyt aivan samassa tílanteessa.

Pyrin olemaan suhteessa kuitenkin hyväntuulinen, sillä tosiaan en haluaisi menettää miestä. On meillä ollut hyviäkin aikoja eikä aina vain kurjuutta. Minua häiritsee hyvin paljon se että mieheni on useaan kertaan sanonut että suhde hänen entiseensä oli täydellinen. Tiedän että tämä entinen on myös saanut ajaa mieheni autoilla, vaikka on paljon minua nuorempikin eikä siis kortti ole kauaa sillon ehtinyt olemaan.

Lue lisää

Kyselit vielä tuosta edellisestä suhteesta.

Muutin miehen luokse noin vuoden seurustelun jälkeen. Olin tuolloin vielä koulussa ja kävin samaan aikaan töissä. Asuomme miehen omistamassa sunnossa ja maksoin tosiaan vastike lainamäärästä puolet. Miehellä oli ihan keskipalkkainen ok työ ja aiemmin oli pystynyt maksamaan nämä kulut yksin mutta hän pyysi tätä summaa kun kysyin mitä voisin maksaa asumisestani, ehdottamasti halusinkin maksaa jotain mutta minusta esim. vastike olisi ollut tässä tilanteessa ok. Aiempaa vuokrakämppisasuntoani kalliimpi asuminen tietyst lisäsi minun työssäkäyntiäni ja ehkä vähn viivästytti valmistumista. Tuloero oli meillä suhteen aikana koko ajan noin pari tonnia kuussa ja tosiaan loppuvaiheessa miehen tulot olivat jo sellaista rapiat 5500eur/kk, joten ei ihan pienituloinen tyyppi ollut kyseessä.

Myöhemmin (3 v asumisen jälkeen) tämä asunto myytiin ja ostimme yhdessä uuden asunnon, josta molemmilla oli omat lainat ja vastike maksettiin puoliksi. Eron meille tuli miehen mustasukkaisuuden takia ja silloin mies osti minulta asunnon maksamalla lopun lainan. Tähänkin suostuin kun halusin vain päästä suhteesta mahdollsimman pian pois. Asumme ja asuimme Helsingissä ja asunto oli ostettaessa ihan uusi, oletettavasti hävisin noin kymmpitonnin asunnon arvonnousussa. Jos asunnon arvoa nyt arvioisi, saman alueen samankokoiset asunnot maksavat noin 50-60tonnia enemmän kuin meidän asuntoa ostaessamme.

Mutta siis ihan kaikille naisille, älkää koskaan maksako juoksevia kuluja korvauksetta ja antako miehen säästää asuntoon, se harmittaa myöhemmin!

Tästä suhteesta sanottakoon vielä, että mies oli huomaavainen, toi kukkia, maksoi niitä ravintolailtoja, ostin kotiin kaiken kodin elektroniikan yms. mutta toisaalta kun olimme esim. lähdössä lomalle, hotelli piti aina valita miehen korkeamman tason toiveiden mukaan ja minä sitten kihisin ja säästin, jotta voisi n maksaa oman osuuteni eli 50% hinnasta...

Ja tosiaan kun mies eron jälkeen on nyt noin pari vuotta pyydellyt minua takaisin, pahat muistot asunnon myynnistä ja tuo jatkuva omista menoista tinkiminen ovat kyllä olleet esteenä yhteenpaluulle. Itseään siinä saa syyttää jos ei osaa vaatia ja ihan suhteenkin hyvinvoinnin takia kannattaa vaatia eikä katkeroitua.Nykyisessä suhteessani meillä on miehen kanssa taas se parin tonnin tuloero mutta hän maksaa asumisessa lehtitilaukset, internetin, tv-luvan, yhteisen auton käytön (jota käytän kyllä tosi harvoin), jopa minun lemmikkieni ruuat on tuonut pyytämättä autolla ja matkat valitaan yhteisen rahatilanteen mukaan, ei miehen korkeamman palkan. Asumiskulut (=vuokra) maksetaan puoliksi.

Minusta APn tapauksessa kuulostaa siltä, että ex on ollut miehen unelma, jonka eteen on ehkä tehnyt kaikkensa ja sen suhteen mentyä puihin ei usko enää kestävään onneen eikä halua panostaa.

Kukkaro-Roosa kirjoitti:

Juurikin siitä syystä olen miehelleni ostellut lahjoja jne, että hänellä alkaisi kellot kilkattaa korvien välissä ostaa myös minulle. Ja kyllä, mieheni pitää itseään suhteessamme anteliaampana ja panostavampana osapuolena, vaikka en pysty tällä hetkellä muistamaan yhtään asiaa johon hän olisi panostanut tässä suhteessa. Toki hän on panostanut kaikenlaisiin teknisiin vempaimiin, en sitten tiedä ajatteleeko hän että minä olen asiasta innoissani tai että se on sitä todellista panostamista. Olenhan tällä hetkellä kuitenkin melkoisesti tekniikan parissa töissä sekä opiskelussa. Mutta mieheni ei tunnu ymmärtävän että olen joka tapauksessa NAINEN, olipa koulutusohjelmani ja työni mitä tahansa. Kerran hän osti minulle korvakorut, tunnelmaa kohottaakseen antaessaan hän sanoi maksaneensa ne visalla...

Ilmeisesti mieheni ajattelee että minuun ei kannata panostaa kun olen vähemmän paikalla kuin tämä hänen entisensä. Sillä tämä entinenhän kun ei tehnyt mitään. Ei töitä, ei koulua, ei harrastuksia, joten hänellä oli mahdollisuus olla aina paikalla kun mies lähtee töihin ja tulee töistä, tai nukkuu yövuoron jälkeen. Luulisin että ainakin osa lukijoista ymmärtää, että minä en pysty olemaan aina paikalla sillä käyn yhtaikaa töissä sekä koulussa. Tuntuu ettei mieheni edes ymmärrä miksi opiskelen tai miksi opiskelut vie aikaa. Koulutusalani ei kuitenkaa ole mikään heittämällä läpi menevä vaan vaatii vapaa-ajastani suuren lohkaisun. Mieheni siis muutti noin 220km 18 vuotiaana päästäkseen asumaan silloisen naisensa äidin luokse, ilmaiseksi.

Itse olen muutaman kerran pyytänyt miestäni tuomaan lahjan, esimerkiksi kukkia. Hän vain ihmettelee että mitäs hän siitä hyvästä sitten saa. Kysyin mieheltäni eikö hän aio koskaan panostaa suhteeseemme esimerkiksi illallisen tai kukkien merkeissä. Vastaus oli, että jos ero tulee hän on maksanut aivan turhasta... TURHASTA?? Että hän ei saa siitä rahojaan takaisin.(Saankos minä sitten kaiken panostamani takaisin???) Onko tässä nyt kyseessä joku todella laskelmoiva ja hölmö yksilö vai ihan tavallinen mies?? Minulla on vielä oma vuokra-asuntoni (lue hengähdys paikka), jossa jonkin verran vietän aikaa. Syy siihen miksen ole vakituisesti muuttanut miehen luokse asumaan on se, että hän vaatii minulta vuokraa asunnosta jonka hän omistaa. Toisin sanottuna, muuttaisin sinne asumaan, maksaisin useita satoja euroja vuokraa ( lisäksi puolet vedestä, sähköstä, netistä yms) jotta mieheni voisi maksaa sillä osan asuntolainastaan. Äkeissäni sitten sanoin, että eron tullessa olen maksanut puolet asunnosta ja kun asunto myydään minulle ei jää mitään käteen?!? Mieheni ei ymmärtänyt asiaa alkuunkaan, selitti vain yhteisen kodin perustamisesta ettei se ole halpaa hommaa ja että kun sitten yhdessä myydään nykyinen asunto ja ostetaan isompaa niin hänen asuntonsa toimii alkupääomana. Entä jos hän myy nykyisen asuntonsa ja ostaa uuden aivan jonkun muun kanssa?? Minähän olen maksanut asunnosta osan, eikä myyntitilanteessa kukaan muista minun olleen edes olemassa. Kertokaa ihmiset kuinka olette tälläiset tilanteet hoitanut. Työkaverini kertoi heillä asian hoidetun niin, että hänen miehen omistamasta asunnosta tämä naispuolinen on vain maksanut vastikkeesta, vedestä ja sähköstä puolet, ja tietenkin sitten omat menonsa. Minusta se kuulostaa järkevältä, enkä ymmärrä miksei se kävisi minun miehelleni. Mistä hyvästä minä maksaisin sitä vuokraa?? Hengittämästä ilmasta? Lattioiden kulumisesta? Jos kyseessä olisi vuokra-asunto, ymmärtäisin että maksaisin totta kai puolet vuokrasta. Mutta kun maksaa lainaa, sitä maksaa itselleen, koska asunnon myyytyä sijoitetut rahat tulevat takaisin itselle. Ymmärtääkö kukaan pointtiani?

Mieheni on nyt muutamassa päivässä keksinyt myös uuden jutun. Kunhan minä valmistun, voin alkaa elättämään meitä molempia niin hän lähtee opiskelemaan vielä vähäksi aikaa isompipalkkaiseen hommaan!!! Voitteko kuvitella! Nyt kun minä opiskelen, ei puhettakaan myönnytyksistä, auttamisesta, tukemisesta, hellimisestä edes 10€/kk, mutta kun hän lähtee opiskelemaan minulle jää maksettavaksi hänen asuntolainansa ja kaikki kulut! Tasa-arvo kukoistaa?? Niin ja muistinko mainita, sitten kun alan maksamaan hänelle sitä vuokraa noin 300€/kk, hän saattaa alkaa hellimään minua.. Huom saattaa. Eli maksan silloin omat hellimiseni ja hänelle jää satoja euroja itsensä hellimiseen?? "I'm living in my dream".

Xinnia, kerro toki lisää tästä entisestä suhteestasi jossa miehesi maksatti opiskelijatuloilla (lue opiskelijamiljoonat) asuntolainaansa sillä olen nyt aivan samassa tílanteessa.

Pyrin olemaan suhteessa kuitenkin hyväntuulinen, sillä tosiaan en haluaisi menettää miestä. On meillä ollut hyviäkin aikoja eikä aina vain kurjuutta. Minua häiritsee hyvin paljon se että mieheni on useaan kertaan sanonut että suhde hänen entiseensä oli täydellinen. Tiedän että tämä entinen on myös saanut ajaa mieheni autoilla, vaikka on paljon minua nuorempikin eikä siis kortti ole kauaa sillon ehtinyt olemaan.

Lue lisää

En nyt ota kantaa onko järkeä ylipäänsä muuttaa yhteen tuollaisen henkilön kanssa, mutta siitä lainasta. Sinun kannattaa maksaa puolet lainan kuluista VAIN siinä tapauksessa, että mies siirtää puolet asunnon omistuksesta sinun nimiisi. Ja virallisesti, mustaa valkoisella. Jos teille tulee myöhemmin ero, saat omasi takaisin. Muussa tapauksessa annat vain miehelle rahaa taskuun.

Jos tuo ei käy, niin maksa vain puolet vastikkeesta, sähkösta jne kuten ehdotitkin. Eli kyllä sinä olet tässä se joka on oikeassa, luota vaistoosi....

Kukkaro-Roosa kirjoitti:

Juurikin siitä syystä olen miehelleni ostellut lahjoja jne, että hänellä alkaisi kellot kilkattaa korvien välissä ostaa myös minulle. Ja kyllä, mieheni pitää itseään suhteessamme anteliaampana ja panostavampana osapuolena, vaikka en pysty tällä hetkellä muistamaan yhtään asiaa johon hän olisi panostanut tässä suhteessa. Toki hän on panostanut kaikenlaisiin teknisiin vempaimiin, en sitten tiedä ajatteleeko hän että minä olen asiasta innoissani tai että se on sitä todellista panostamista. Olenhan tällä hetkellä kuitenkin melkoisesti tekniikan parissa töissä sekä opiskelussa. Mutta mieheni ei tunnu ymmärtävän että olen joka tapauksessa NAINEN, olipa koulutusohjelmani ja työni mitä tahansa. Kerran hän osti minulle korvakorut, tunnelmaa kohottaakseen antaessaan hän sanoi maksaneensa ne visalla...

Ilmeisesti mieheni ajattelee että minuun ei kannata panostaa kun olen vähemmän paikalla kuin tämä hänen entisensä. Sillä tämä entinenhän kun ei tehnyt mitään. Ei töitä, ei koulua, ei harrastuksia, joten hänellä oli mahdollisuus olla aina paikalla kun mies lähtee töihin ja tulee töistä, tai nukkuu yövuoron jälkeen. Luulisin että ainakin osa lukijoista ymmärtää, että minä en pysty olemaan aina paikalla sillä käyn yhtaikaa töissä sekä koulussa. Tuntuu ettei mieheni edes ymmärrä miksi opiskelen tai miksi opiskelut vie aikaa. Koulutusalani ei kuitenkaa ole mikään heittämällä läpi menevä vaan vaatii vapaa-ajastani suuren lohkaisun. Mieheni siis muutti noin 220km 18 vuotiaana päästäkseen asumaan silloisen naisensa äidin luokse, ilmaiseksi.

Itse olen muutaman kerran pyytänyt miestäni tuomaan lahjan, esimerkiksi kukkia. Hän vain ihmettelee että mitäs hän siitä hyvästä sitten saa. Kysyin mieheltäni eikö hän aio koskaan panostaa suhteeseemme esimerkiksi illallisen tai kukkien merkeissä. Vastaus oli, että jos ero tulee hän on maksanut aivan turhasta... TURHASTA?? Että hän ei saa siitä rahojaan takaisin.(Saankos minä sitten kaiken panostamani takaisin???) Onko tässä nyt kyseessä joku todella laskelmoiva ja hölmö yksilö vai ihan tavallinen mies?? Minulla on vielä oma vuokra-asuntoni (lue hengähdys paikka), jossa jonkin verran vietän aikaa. Syy siihen miksen ole vakituisesti muuttanut miehen luokse asumaan on se, että hän vaatii minulta vuokraa asunnosta jonka hän omistaa. Toisin sanottuna, muuttaisin sinne asumaan, maksaisin useita satoja euroja vuokraa ( lisäksi puolet vedestä, sähköstä, netistä yms) jotta mieheni voisi maksaa sillä osan asuntolainastaan. Äkeissäni sitten sanoin, että eron tullessa olen maksanut puolet asunnosta ja kun asunto myydään minulle ei jää mitään käteen?!? Mieheni ei ymmärtänyt asiaa alkuunkaan, selitti vain yhteisen kodin perustamisesta ettei se ole halpaa hommaa ja että kun sitten yhdessä myydään nykyinen asunto ja ostetaan isompaa niin hänen asuntonsa toimii alkupääomana. Entä jos hän myy nykyisen asuntonsa ja ostaa uuden aivan jonkun muun kanssa?? Minähän olen maksanut asunnosta osan, eikä myyntitilanteessa kukaan muista minun olleen edes olemassa. Kertokaa ihmiset kuinka olette tälläiset tilanteet hoitanut. Työkaverini kertoi heillä asian hoidetun niin, että hänen miehen omistamasta asunnosta tämä naispuolinen on vain maksanut vastikkeesta, vedestä ja sähköstä puolet, ja tietenkin sitten omat menonsa. Minusta se kuulostaa järkevältä, enkä ymmärrä miksei se kävisi minun miehelleni. Mistä hyvästä minä maksaisin sitä vuokraa?? Hengittämästä ilmasta? Lattioiden kulumisesta? Jos kyseessä olisi vuokra-asunto, ymmärtäisin että maksaisin totta kai puolet vuokrasta. Mutta kun maksaa lainaa, sitä maksaa itselleen, koska asunnon myyytyä sijoitetut rahat tulevat takaisin itselle. Ymmärtääkö kukaan pointtiani?

Mieheni on nyt muutamassa päivässä keksinyt myös uuden jutun. Kunhan minä valmistun, voin alkaa elättämään meitä molempia niin hän lähtee opiskelemaan vielä vähäksi aikaa isompipalkkaiseen hommaan!!! Voitteko kuvitella! Nyt kun minä opiskelen, ei puhettakaan myönnytyksistä, auttamisesta, tukemisesta, hellimisestä edes 10€/kk, mutta kun hän lähtee opiskelemaan minulle jää maksettavaksi hänen asuntolainansa ja kaikki kulut! Tasa-arvo kukoistaa?? Niin ja muistinko mainita, sitten kun alan maksamaan hänelle sitä vuokraa noin 300€/kk, hän saattaa alkaa hellimään minua.. Huom saattaa. Eli maksan silloin omat hellimiseni ja hänelle jää satoja euroja itsensä hellimiseen?? "I'm living in my dream".

Xinnia, kerro toki lisää tästä entisestä suhteestasi jossa miehesi maksatti opiskelijatuloilla (lue opiskelijamiljoonat) asuntolainaansa sillä olen nyt aivan samassa tílanteessa.

Pyrin olemaan suhteessa kuitenkin hyväntuulinen, sillä tosiaan en haluaisi menettää miestä. On meillä ollut hyviäkin aikoja eikä aina vain kurjuutta. Minua häiritsee hyvin paljon se että mieheni on useaan kertaan sanonut että suhde hänen entiseensä oli täydellinen. Tiedän että tämä entinen on myös saanut ajaa mieheni autoilla, vaikka on paljon minua nuorempikin eikä siis kortti ole kauaa sillon ehtinyt olemaan.

Lue lisää

"Pyydän häntä tuomaan lahjoja"... Kannetaan valoa pirttiin ja kaivoon vettä... Siis en tajua. Tosin pointtina tässä voin mainita, että meillä on molemminpuolinen sanaton sopimus, että lahjoja ei ostella. Vuosien aikana olen saanut spontaanisti pari lahjaa. Ja molemmat maksaa omat menonsa. Tosi junttitouhua osoittaa syödä toisen lautaselta ilman lupaa, tosin esim. pitseriassa voi toki luvan kanssa maistella, sattuuko toisen annos olemaan parempaa kuin oma. Kummallinen on miehesi muutenkin, miettisin tosi tarkkaan suhteen jatkamisen järkevyyttä, sori nyt vaan!

asiat kannattaa ratkoa heti, ei kasva näin suureksi vuoreksi.

mieshän on maksanut edelliselle naiselleen vaikka mitä, ymmärrän hyvin pihiyden tässä suhteessa. ja kuitenkaan et edes maksa puolia tällä hetkellä, mies töissä, sinä opiskelet eli kyllähän mies jakaa omistaan sinulle, en ymmärrä, miksi valitat? luottamuksen kasvaessa suhteeseenne varmaan mieskin uskaltaa maksaa ravintolalaskujasi katkeroitumatta.
jos joku tekee sinulle jotakin, mistä et pidä (kuten ottaa lautaseltasi jotain ajatellen "meillä jaetaan kaikki", sinun on tarkoitus määritellä oma rajasi, avata suusi ja kertoa mielipiteesi ja tunteesi.

j kirjoitti:

asiat kannattaa ratkoa heti, ei kasva näin suureksi vuoreksi.

mieshän on maksanut edelliselle naiselleen vaikka mitä, ymmärrän hyvin pihiyden tässä suhteessa. ja kuitenkaan et edes maksa puolia tällä hetkellä, mies töissä, sinä opiskelet eli kyllähän mies jakaa omistaan sinulle, en ymmärrä, miksi valitat? luottamuksen kasvaessa suhteeseenne varmaan mieskin uskaltaa maksaa ravintolalaskujasi katkeroitumatta.
jos joku tekee sinulle jotakin, mistä et pidä (kuten ottaa lautaseltasi jotain ajatellen "meillä jaetaan kaikki", sinun on tarkoitus määritellä oma rajasi, avata suusi ja kertoa mielipiteesi ja tunteesi.

Lue lisää

ap:n viestien lukemisen jälkeen voi päätellä, että aloittaja asuu vuokralla omassa kämpässään!
Ei silloin tule ilman sen kummempia sopimuksia ja järjestelyjä maksaa miehen asunnon lainoja, siinä jää helposti luu käteen. Semminkin kun aloittaja vaikuttaa jotenkin pehmeältä ja ryhdittömältä. Pitää lukea paremmalla aikaa ketju paremmin.

Itse olen myös sitä mieltä, että silloin ravintolassa mieheni kaverin heittämät kommentit oli tarkoitettu avaamaan mieheni silmät, että olisi hän voinut minun ruokani maksaa kun tämä toinen mieskin maksoi puolisonsa ruuat. Olisin toki voinut aloittaa äläkän ja vaatia miestä maksamaan edes osan ruuastani, mutta menin aivan hämilleni ja noloksi mieheni aiheuttamasta mökästä tarjoilijan perään. Miehelläni ei ole mitään muuta perustelua siihen ettei hän voi edes romanttisissa merkeissä tarjota minulle illallista kuin se, että eron tullessa tuskin maksan hänelle hänen tarjoamiaan aterioita takaisin... Ja heti perään hän vaahtoaa siitä kuinka en maksa hänen asuntolainaansa pois, sehän olisi pesämuna omakotitaloon joskus 15 vuoden päästä...

Tällä hetkellä en siis maksa mitään mieheni elämisistä, sillä puolittain asun vielä omassa asunnossani. Elikkä kaikki arkirutiinini hoidan omassa kodissani, sekä kun menen miehen luokse vien yleensä ruokakassin mukanani ja alan siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään, tekemään ruokaa jne. Eli hoidan tällä hetkellä kahden huushollin asiat, siltikään en hänen mielestään ole ansainnut kiitosta enkä juurikaan mitää. Lisäksi maksan siis bensakuluja hänen luokseen ajamisesta sekä yhdessä syömämme ruuat.
Syy siihen miksen ole hänen asuntoonsa muuttanut vakituisesti on se, että hän vaatii minulta rahallisesti aivan mahdottomia. Mieheni mielestä asia siis menee näin: Muutan hänen luokseen asumaan, maksan puolet vedestä, sähköstä, yhtiövastikkeesta, puhelinlaskuista, netistä, jne, omat ruokani, sekä puolet hänen asuntolainasta ja autolainasta. Ymmärrän toki vesien ja sähköjen ja vastikkeiden maksamisen, mutta se että hän vaatii minua maksamaan omat lainansa menee minusta jo aivan yli. Vaadin häneltä tässä yhtenä päivänä, että mikäli alan maksamaan hänen lainojaan tulee esimerkiksi asunto puoliksi minun nimiini. Mutta eihän se käy!! Oli vastaus. Hän keksi tusinan syitä miksi se ei käy, muun muassa sen että menetän ensiasunnonostajan edun. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin etten maksa mitään, jos en saa sopimusta mustaa valkoisella. Hän vain jankuttaa kuinka hänen asuntonsa on sitten pesämuna isompaan asuntoon ja että MINÄ en luota siihen että olemme joskus ostamassa isompaa vaan olen koko ajan eroamassa kun en suostu maksamaan... kun hän juuri edellisessä lauseessaan mainitse että kun ero tulee niin häntä ei jää harmittamaan maksamansa ravintolakulut.. HUH!! Tässä menee nyt yhdeltä opiskelijalta pää aivan sekaisin! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että ensinnäkään minun muutaman satasen tuloilla ei noin vain makseta tuhannen euron kuluja asuntolainoista ja kaikesta muusta! Kaiken lisäksi maksaisin sen puolet hänen lainasummastaan hänelle vain "vuokrana" eli en saa asunnosta mitään. Jos menen asumaan mieheni luokse niin että maksan vain puolet juoksevista kuluista ja jätän lainat hänen maksettavakseen hän sanoo sen olevan siivellä elämistä, ja minusta se kuulostaa aika kurjalta. Ja jos maksan puolet kaikista kuluista ja siihen päälle vielä vuokraa, niin tämä "vuokra" menee kuulemma vain hänen hyvinvointinsa tukemiseen eli ei heijastu millään tavalla minuun.

Ehdotin sitten, että voinhan minä avata säästötilin jonne kerään joka kuukausi tietyn summan tulevaa asunnonhankintaa varten. Mieheni oli aivan äimänä, silloinhan rahat ei tulisi hänen käyttöönsä! "Mitäs järkeä siinä sitten olisi !?!" oli vastaus. Kamalaa, julmaa, dramaattista, minä keräisi itselleni rahaa säästöön...

Kirjoittaja "j", olet ilmeisesti löytänyt tämän mieheni pointin näistä asioista, ole ystävällinen jaa mielipiteesi kanssani jos minäkin pääsisin mieheni "pään sisälle".

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Itse olen myös sitä mieltä, että silloin ravintolassa mieheni kaverin heittämät kommentit oli tarkoitettu avaamaan mieheni silmät, että olisi hän voinut minun ruokani maksaa kun tämä toinen mieskin maksoi puolisonsa ruuat. Olisin toki voinut aloittaa äläkän ja vaatia miestä maksamaan edes osan ruuastani, mutta menin aivan hämilleni ja noloksi mieheni aiheuttamasta mökästä tarjoilijan perään. Miehelläni ei ole mitään muuta perustelua siihen ettei hän voi edes romanttisissa merkeissä tarjota minulle illallista kuin se, että eron tullessa tuskin maksan hänelle hänen tarjoamiaan aterioita takaisin... Ja heti perään hän vaahtoaa siitä kuinka en maksa hänen asuntolainaansa pois, sehän olisi pesämuna omakotitaloon joskus 15 vuoden päästä...

Tällä hetkellä en siis maksa mitään mieheni elämisistä, sillä puolittain asun vielä omassa asunnossani. Elikkä kaikki arkirutiinini hoidan omassa kodissani, sekä kun menen miehen luokse vien yleensä ruokakassin mukanani ja alan siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään, tekemään ruokaa jne. Eli hoidan tällä hetkellä kahden huushollin asiat, siltikään en hänen mielestään ole ansainnut kiitosta enkä juurikaan mitää. Lisäksi maksan siis bensakuluja hänen luokseen ajamisesta sekä yhdessä syömämme ruuat.
Syy siihen miksen ole hänen asuntoonsa muuttanut vakituisesti on se, että hän vaatii minulta rahallisesti aivan mahdottomia. Mieheni mielestä asia siis menee näin: Muutan hänen luokseen asumaan, maksan puolet vedestä, sähköstä, yhtiövastikkeesta, puhelinlaskuista, netistä, jne, omat ruokani, sekä puolet hänen asuntolainasta ja autolainasta. Ymmärrän toki vesien ja sähköjen ja vastikkeiden maksamisen, mutta se että hän vaatii minua maksamaan omat lainansa menee minusta jo aivan yli. Vaadin häneltä tässä yhtenä päivänä, että mikäli alan maksamaan hänen lainojaan tulee esimerkiksi asunto puoliksi minun nimiini. Mutta eihän se käy!! Oli vastaus. Hän keksi tusinan syitä miksi se ei käy, muun muassa sen että menetän ensiasunnonostajan edun. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin etten maksa mitään, jos en saa sopimusta mustaa valkoisella. Hän vain jankuttaa kuinka hänen asuntonsa on sitten pesämuna isompaan asuntoon ja että MINÄ en luota siihen että olemme joskus ostamassa isompaa vaan olen koko ajan eroamassa kun en suostu maksamaan... kun hän juuri edellisessä lauseessaan mainitse että kun ero tulee niin häntä ei jää harmittamaan maksamansa ravintolakulut.. HUH!! Tässä menee nyt yhdeltä opiskelijalta pää aivan sekaisin! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että ensinnäkään minun muutaman satasen tuloilla ei noin vain makseta tuhannen euron kuluja asuntolainoista ja kaikesta muusta! Kaiken lisäksi maksaisin sen puolet hänen lainasummastaan hänelle vain "vuokrana" eli en saa asunnosta mitään. Jos menen asumaan mieheni luokse niin että maksan vain puolet juoksevista kuluista ja jätän lainat hänen maksettavakseen hän sanoo sen olevan siivellä elämistä, ja minusta se kuulostaa aika kurjalta. Ja jos maksan puolet kaikista kuluista ja siihen päälle vielä vuokraa, niin tämä "vuokra" menee kuulemma vain hänen hyvinvointinsa tukemiseen eli ei heijastu millään tavalla minuun.

Ehdotin sitten, että voinhan minä avata säästötilin jonne kerään joka kuukausi tietyn summan tulevaa asunnonhankintaa varten. Mieheni oli aivan äimänä, silloinhan rahat ei tulisi hänen käyttöönsä! "Mitäs järkeä siinä sitten olisi !?!" oli vastaus. Kamalaa, julmaa, dramaattista, minä keräisi itselleni rahaa säästöön...

Kirjoittaja "j", olet ilmeisesti löytänyt tämän mieheni pointin näistä asioista, ole ystävällinen jaa mielipiteesi kanssani jos minäkin pääsisin mieheni "pään sisälle".

Lue lisää

Ei sinun missään nimessä kuulu osallistua miehen lainaan, jos et saa osuutta asunnosta. Ja jos miehen luo muuttaisit, niin ilman muuta sinun tulisi osallistua juokseviin kuluihin, mutta ei missään nimessä hänen auto- ja asuntolainoihinsa. Ja kun olet itse opiskelija ja toisella palkkatulot, niin osallistumista tulisi mielestäni kohtuullistaa, ettei pienempituloinen joudu liian tiukille. Parisuhteestahan tässä kysymys, ei siinä voi kaikkia raha-asioita puoliksi pistää, vaan sen mukaan mikä kummankin tulotaso.

Ikävä kyllä miehesi kuulostaa todella itsekeskeiseltä ja manipuloivalta. Sinä taas kuulostat järkevältä ihmiseltä, mutta aivan liian kiltiltä. Nyt lopetat välittömästi miehesi kotiapulaisena toimimisen ja hoidat vaan oman kotisi asiat. Toki kun olet miehesi luona, niin korjaat omat jälkesi, mutta et ala pesemään miehen pyykkejä ja siivoamaan hänen tekemiään sotkuja. Tai sitten laskutat miestäsi tekemistäsi kotitöistä. Tulisiko miehesi muka ilmaiseksi siivoamaan sinun luoksesi. Nyt ryhtiä nainen, älä anna miehen sumuttaa sinua. Kun lopetat turhan passauksen ja nöyristelyn, niin ehkä miehestä paljastuu vielä enemmän todellista luonnetta, jonka jälkeen ehkä onkin jo helppo nostaa kytkintä.

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Itse olen myös sitä mieltä, että silloin ravintolassa mieheni kaverin heittämät kommentit oli tarkoitettu avaamaan mieheni silmät, että olisi hän voinut minun ruokani maksaa kun tämä toinen mieskin maksoi puolisonsa ruuat. Olisin toki voinut aloittaa äläkän ja vaatia miestä maksamaan edes osan ruuastani, mutta menin aivan hämilleni ja noloksi mieheni aiheuttamasta mökästä tarjoilijan perään. Miehelläni ei ole mitään muuta perustelua siihen ettei hän voi edes romanttisissa merkeissä tarjota minulle illallista kuin se, että eron tullessa tuskin maksan hänelle hänen tarjoamiaan aterioita takaisin... Ja heti perään hän vaahtoaa siitä kuinka en maksa hänen asuntolainaansa pois, sehän olisi pesämuna omakotitaloon joskus 15 vuoden päästä...

Tällä hetkellä en siis maksa mitään mieheni elämisistä, sillä puolittain asun vielä omassa asunnossani. Elikkä kaikki arkirutiinini hoidan omassa kodissani, sekä kun menen miehen luokse vien yleensä ruokakassin mukanani ja alan siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään, tekemään ruokaa jne. Eli hoidan tällä hetkellä kahden huushollin asiat, siltikään en hänen mielestään ole ansainnut kiitosta enkä juurikaan mitää. Lisäksi maksan siis bensakuluja hänen luokseen ajamisesta sekä yhdessä syömämme ruuat.
Syy siihen miksen ole hänen asuntoonsa muuttanut vakituisesti on se, että hän vaatii minulta rahallisesti aivan mahdottomia. Mieheni mielestä asia siis menee näin: Muutan hänen luokseen asumaan, maksan puolet vedestä, sähköstä, yhtiövastikkeesta, puhelinlaskuista, netistä, jne, omat ruokani, sekä puolet hänen asuntolainasta ja autolainasta. Ymmärrän toki vesien ja sähköjen ja vastikkeiden maksamisen, mutta se että hän vaatii minua maksamaan omat lainansa menee minusta jo aivan yli. Vaadin häneltä tässä yhtenä päivänä, että mikäli alan maksamaan hänen lainojaan tulee esimerkiksi asunto puoliksi minun nimiini. Mutta eihän se käy!! Oli vastaus. Hän keksi tusinan syitä miksi se ei käy, muun muassa sen että menetän ensiasunnonostajan edun. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin etten maksa mitään, jos en saa sopimusta mustaa valkoisella. Hän vain jankuttaa kuinka hänen asuntonsa on sitten pesämuna isompaan asuntoon ja että MINÄ en luota siihen että olemme joskus ostamassa isompaa vaan olen koko ajan eroamassa kun en suostu maksamaan... kun hän juuri edellisessä lauseessaan mainitse että kun ero tulee niin häntä ei jää harmittamaan maksamansa ravintolakulut.. HUH!! Tässä menee nyt yhdeltä opiskelijalta pää aivan sekaisin! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että ensinnäkään minun muutaman satasen tuloilla ei noin vain makseta tuhannen euron kuluja asuntolainoista ja kaikesta muusta! Kaiken lisäksi maksaisin sen puolet hänen lainasummastaan hänelle vain "vuokrana" eli en saa asunnosta mitään. Jos menen asumaan mieheni luokse niin että maksan vain puolet juoksevista kuluista ja jätän lainat hänen maksettavakseen hän sanoo sen olevan siivellä elämistä, ja minusta se kuulostaa aika kurjalta. Ja jos maksan puolet kaikista kuluista ja siihen päälle vielä vuokraa, niin tämä "vuokra" menee kuulemma vain hänen hyvinvointinsa tukemiseen eli ei heijastu millään tavalla minuun.

Ehdotin sitten, että voinhan minä avata säästötilin jonne kerään joka kuukausi tietyn summan tulevaa asunnonhankintaa varten. Mieheni oli aivan äimänä, silloinhan rahat ei tulisi hänen käyttöönsä! "Mitäs järkeä siinä sitten olisi !?!" oli vastaus. Kamalaa, julmaa, dramaattista, minä keräisi itselleni rahaa säästöön...

Kirjoittaja "j", olet ilmeisesti löytänyt tämän mieheni pointin näistä asioista, ole ystävällinen jaa mielipiteesi kanssani jos minäkin pääsisin mieheni "pään sisälle".

Lue lisää

Asiasta kukkaruukkuun, eikös nyt tullut joku laki siitä avoliiton purkamisesta johtuvasta omaisuudenjaosta? Menikö läpi vai eikö?

Eli jos nyt jostain kumman syystä päädyt muuttamaan yhteen miehesi kanssa niin tee ne vaaditut maksut tilisiirtoina ja säilytä tiliotteet. En kyllä ymmärrä mistä edes repisit rahat moiseen mutta kuitenkin.

Ja sen olet varmaan ymmärtänyt että jos miehesi ei hoida nytkään kotihommia niin ei tule sitä tekemään vastaisuudessakaan. Nuo kotityöt kun tuppaa olemaan useissa perheissä melkoinen kiistakapula....

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Itse olen myös sitä mieltä, että silloin ravintolassa mieheni kaverin heittämät kommentit oli tarkoitettu avaamaan mieheni silmät, että olisi hän voinut minun ruokani maksaa kun tämä toinen mieskin maksoi puolisonsa ruuat. Olisin toki voinut aloittaa äläkän ja vaatia miestä maksamaan edes osan ruuastani, mutta menin aivan hämilleni ja noloksi mieheni aiheuttamasta mökästä tarjoilijan perään. Miehelläni ei ole mitään muuta perustelua siihen ettei hän voi edes romanttisissa merkeissä tarjota minulle illallista kuin se, että eron tullessa tuskin maksan hänelle hänen tarjoamiaan aterioita takaisin... Ja heti perään hän vaahtoaa siitä kuinka en maksa hänen asuntolainaansa pois, sehän olisi pesämuna omakotitaloon joskus 15 vuoden päästä...

Tällä hetkellä en siis maksa mitään mieheni elämisistä, sillä puolittain asun vielä omassa asunnossani. Elikkä kaikki arkirutiinini hoidan omassa kodissani, sekä kun menen miehen luokse vien yleensä ruokakassin mukanani ja alan siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään, tekemään ruokaa jne. Eli hoidan tällä hetkellä kahden huushollin asiat, siltikään en hänen mielestään ole ansainnut kiitosta enkä juurikaan mitää. Lisäksi maksan siis bensakuluja hänen luokseen ajamisesta sekä yhdessä syömämme ruuat.
Syy siihen miksen ole hänen asuntoonsa muuttanut vakituisesti on se, että hän vaatii minulta rahallisesti aivan mahdottomia. Mieheni mielestä asia siis menee näin: Muutan hänen luokseen asumaan, maksan puolet vedestä, sähköstä, yhtiövastikkeesta, puhelinlaskuista, netistä, jne, omat ruokani, sekä puolet hänen asuntolainasta ja autolainasta. Ymmärrän toki vesien ja sähköjen ja vastikkeiden maksamisen, mutta se että hän vaatii minua maksamaan omat lainansa menee minusta jo aivan yli. Vaadin häneltä tässä yhtenä päivänä, että mikäli alan maksamaan hänen lainojaan tulee esimerkiksi asunto puoliksi minun nimiini. Mutta eihän se käy!! Oli vastaus. Hän keksi tusinan syitä miksi se ei käy, muun muassa sen että menetän ensiasunnonostajan edun. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin etten maksa mitään, jos en saa sopimusta mustaa valkoisella. Hän vain jankuttaa kuinka hänen asuntonsa on sitten pesämuna isompaan asuntoon ja että MINÄ en luota siihen että olemme joskus ostamassa isompaa vaan olen koko ajan eroamassa kun en suostu maksamaan... kun hän juuri edellisessä lauseessaan mainitse että kun ero tulee niin häntä ei jää harmittamaan maksamansa ravintolakulut.. HUH!! Tässä menee nyt yhdeltä opiskelijalta pää aivan sekaisin! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että ensinnäkään minun muutaman satasen tuloilla ei noin vain makseta tuhannen euron kuluja asuntolainoista ja kaikesta muusta! Kaiken lisäksi maksaisin sen puolet hänen lainasummastaan hänelle vain "vuokrana" eli en saa asunnosta mitään. Jos menen asumaan mieheni luokse niin että maksan vain puolet juoksevista kuluista ja jätän lainat hänen maksettavakseen hän sanoo sen olevan siivellä elämistä, ja minusta se kuulostaa aika kurjalta. Ja jos maksan puolet kaikista kuluista ja siihen päälle vielä vuokraa, niin tämä "vuokra" menee kuulemma vain hänen hyvinvointinsa tukemiseen eli ei heijastu millään tavalla minuun.

Ehdotin sitten, että voinhan minä avata säästötilin jonne kerään joka kuukausi tietyn summan tulevaa asunnonhankintaa varten. Mieheni oli aivan äimänä, silloinhan rahat ei tulisi hänen käyttöönsä! "Mitäs järkeä siinä sitten olisi !?!" oli vastaus. Kamalaa, julmaa, dramaattista, minä keräisi itselleni rahaa säästöön...

Kirjoittaja "j", olet ilmeisesti löytänyt tämän mieheni pointin näistä asioista, ole ystävällinen jaa mielipiteesi kanssani jos minäkin pääsisin mieheni "pään sisälle".

Lue lisää

En tiedä mitä pitäsi vielä tapahtua, jotta todellakin uskot, että mies haluaa vain hyötyä todella paljon sinusta. Eli kaikki taloudellinen hyöty täytyy saada mahdollisimman maksimaalisesti.

Miksi sinä maksaisit hänen asunto- ja autolainaa, koska et välttämättä pääse nauttimaan tulevasta hyödystä mitään.

Asuntolainan maksattaminen sinulla näyttää todella pahalta, vaikka se olisi ns. pesämuna isompaan asuntoon. Sitä isompaa asuntoa ei välttämättä tule koskaan

Säästötilin avaaminen ei käy sen vuoksi, kuten kirjoititkin rahat eivät ole hänen käytössä.

Asuntolainan maksun voisit tehdä siten, että laittaisit osuutesi suuruisen summan säästötilille, ja sitten kun sen isompi asunto ostetaan, käytetään miehesi asuntoa ja säästettyjä rahoja isomman asunnon oston pesämunana. Silloin, jos tulee ero jää säästötilin rahat sinulle omaan käyttöön.

Autolainan maksua en ymmärrä lainkaa, koska jos oikein ymmärsin, et saa tai ole koskaan ajanutkaan hänen autoa. Joten ei maksut kuulu myöskään ainulle, vaan hänelle.

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Itse olen myös sitä mieltä, että silloin ravintolassa mieheni kaverin heittämät kommentit oli tarkoitettu avaamaan mieheni silmät, että olisi hän voinut minun ruokani maksaa kun tämä toinen mieskin maksoi puolisonsa ruuat. Olisin toki voinut aloittaa äläkän ja vaatia miestä maksamaan edes osan ruuastani, mutta menin aivan hämilleni ja noloksi mieheni aiheuttamasta mökästä tarjoilijan perään. Miehelläni ei ole mitään muuta perustelua siihen ettei hän voi edes romanttisissa merkeissä tarjota minulle illallista kuin se, että eron tullessa tuskin maksan hänelle hänen tarjoamiaan aterioita takaisin... Ja heti perään hän vaahtoaa siitä kuinka en maksa hänen asuntolainaansa pois, sehän olisi pesämuna omakotitaloon joskus 15 vuoden päästä...

Tällä hetkellä en siis maksa mitään mieheni elämisistä, sillä puolittain asun vielä omassa asunnossani. Elikkä kaikki arkirutiinini hoidan omassa kodissani, sekä kun menen miehen luokse vien yleensä ruokakassin mukanani ja alan siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään, tekemään ruokaa jne. Eli hoidan tällä hetkellä kahden huushollin asiat, siltikään en hänen mielestään ole ansainnut kiitosta enkä juurikaan mitää. Lisäksi maksan siis bensakuluja hänen luokseen ajamisesta sekä yhdessä syömämme ruuat.
Syy siihen miksen ole hänen asuntoonsa muuttanut vakituisesti on se, että hän vaatii minulta rahallisesti aivan mahdottomia. Mieheni mielestä asia siis menee näin: Muutan hänen luokseen asumaan, maksan puolet vedestä, sähköstä, yhtiövastikkeesta, puhelinlaskuista, netistä, jne, omat ruokani, sekä puolet hänen asuntolainasta ja autolainasta. Ymmärrän toki vesien ja sähköjen ja vastikkeiden maksamisen, mutta se että hän vaatii minua maksamaan omat lainansa menee minusta jo aivan yli. Vaadin häneltä tässä yhtenä päivänä, että mikäli alan maksamaan hänen lainojaan tulee esimerkiksi asunto puoliksi minun nimiini. Mutta eihän se käy!! Oli vastaus. Hän keksi tusinan syitä miksi se ei käy, muun muassa sen että menetän ensiasunnonostajan edun. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin etten maksa mitään, jos en saa sopimusta mustaa valkoisella. Hän vain jankuttaa kuinka hänen asuntonsa on sitten pesämuna isompaan asuntoon ja että MINÄ en luota siihen että olemme joskus ostamassa isompaa vaan olen koko ajan eroamassa kun en suostu maksamaan... kun hän juuri edellisessä lauseessaan mainitse että kun ero tulee niin häntä ei jää harmittamaan maksamansa ravintolakulut.. HUH!! Tässä menee nyt yhdeltä opiskelijalta pää aivan sekaisin! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että ensinnäkään minun muutaman satasen tuloilla ei noin vain makseta tuhannen euron kuluja asuntolainoista ja kaikesta muusta! Kaiken lisäksi maksaisin sen puolet hänen lainasummastaan hänelle vain "vuokrana" eli en saa asunnosta mitään. Jos menen asumaan mieheni luokse niin että maksan vain puolet juoksevista kuluista ja jätän lainat hänen maksettavakseen hän sanoo sen olevan siivellä elämistä, ja minusta se kuulostaa aika kurjalta. Ja jos maksan puolet kaikista kuluista ja siihen päälle vielä vuokraa, niin tämä "vuokra" menee kuulemma vain hänen hyvinvointinsa tukemiseen eli ei heijastu millään tavalla minuun.

Ehdotin sitten, että voinhan minä avata säästötilin jonne kerään joka kuukausi tietyn summan tulevaa asunnonhankintaa varten. Mieheni oli aivan äimänä, silloinhan rahat ei tulisi hänen käyttöönsä! "Mitäs järkeä siinä sitten olisi !?!" oli vastaus. Kamalaa, julmaa, dramaattista, minä keräisi itselleni rahaa säästöön...

Kirjoittaja "j", olet ilmeisesti löytänyt tämän mieheni pointin näistä asioista, ole ystävällinen jaa mielipiteesi kanssani jos minäkin pääsisin mieheni "pään sisälle".

Lue lisää

todellakin. Ja voithan kokeilla, kuin tossa miisu12345 kirjottaa. Ja sit voi sanoa myös että vuoroin vieraissa. Tulkoon hän kauppa kassineen sun luo ja pyykätköön jne. Jos toi kaikki on totta mitä kerrot, niin nosta sitä kytkintä ja aloita uusi elämä. Itse olen 47v ja tuttava piirissäni on pariskunta, jossa mies sanoo ja tekee niin kuin haluaa. Vaimo ei voi edes puhua miehen läsnä ollessa, ellei hänellä ole katse kontaktia mieheensä. Tää pariskunta on jo yli 70v. Tiedän että naista harmittaa kun ei aikanaan lähtenyt. Nyt sillä ei ole merkitystä. Ethän halua samaa kohtaloa??? Kun kerran itse jo näet mihin olet joutumassa, niin kokeile tosiaan, tuleeko hän sun luokses samoilla mielin, kuin sinä menet hänelle.

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Itse olen myös sitä mieltä, että silloin ravintolassa mieheni kaverin heittämät kommentit oli tarkoitettu avaamaan mieheni silmät, että olisi hän voinut minun ruokani maksaa kun tämä toinen mieskin maksoi puolisonsa ruuat. Olisin toki voinut aloittaa äläkän ja vaatia miestä maksamaan edes osan ruuastani, mutta menin aivan hämilleni ja noloksi mieheni aiheuttamasta mökästä tarjoilijan perään. Miehelläni ei ole mitään muuta perustelua siihen ettei hän voi edes romanttisissa merkeissä tarjota minulle illallista kuin se, että eron tullessa tuskin maksan hänelle hänen tarjoamiaan aterioita takaisin... Ja heti perään hän vaahtoaa siitä kuinka en maksa hänen asuntolainaansa pois, sehän olisi pesämuna omakotitaloon joskus 15 vuoden päästä...

Tällä hetkellä en siis maksa mitään mieheni elämisistä, sillä puolittain asun vielä omassa asunnossani. Elikkä kaikki arkirutiinini hoidan omassa kodissani, sekä kun menen miehen luokse vien yleensä ruokakassin mukanani ja alan siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään, tekemään ruokaa jne. Eli hoidan tällä hetkellä kahden huushollin asiat, siltikään en hänen mielestään ole ansainnut kiitosta enkä juurikaan mitää. Lisäksi maksan siis bensakuluja hänen luokseen ajamisesta sekä yhdessä syömämme ruuat.
Syy siihen miksen ole hänen asuntoonsa muuttanut vakituisesti on se, että hän vaatii minulta rahallisesti aivan mahdottomia. Mieheni mielestä asia siis menee näin: Muutan hänen luokseen asumaan, maksan puolet vedestä, sähköstä, yhtiövastikkeesta, puhelinlaskuista, netistä, jne, omat ruokani, sekä puolet hänen asuntolainasta ja autolainasta. Ymmärrän toki vesien ja sähköjen ja vastikkeiden maksamisen, mutta se että hän vaatii minua maksamaan omat lainansa menee minusta jo aivan yli. Vaadin häneltä tässä yhtenä päivänä, että mikäli alan maksamaan hänen lainojaan tulee esimerkiksi asunto puoliksi minun nimiini. Mutta eihän se käy!! Oli vastaus. Hän keksi tusinan syitä miksi se ei käy, muun muassa sen että menetän ensiasunnonostajan edun. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin etten maksa mitään, jos en saa sopimusta mustaa valkoisella. Hän vain jankuttaa kuinka hänen asuntonsa on sitten pesämuna isompaan asuntoon ja että MINÄ en luota siihen että olemme joskus ostamassa isompaa vaan olen koko ajan eroamassa kun en suostu maksamaan... kun hän juuri edellisessä lauseessaan mainitse että kun ero tulee niin häntä ei jää harmittamaan maksamansa ravintolakulut.. HUH!! Tässä menee nyt yhdeltä opiskelijalta pää aivan sekaisin! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että ensinnäkään minun muutaman satasen tuloilla ei noin vain makseta tuhannen euron kuluja asuntolainoista ja kaikesta muusta! Kaiken lisäksi maksaisin sen puolet hänen lainasummastaan hänelle vain "vuokrana" eli en saa asunnosta mitään. Jos menen asumaan mieheni luokse niin että maksan vain puolet juoksevista kuluista ja jätän lainat hänen maksettavakseen hän sanoo sen olevan siivellä elämistä, ja minusta se kuulostaa aika kurjalta. Ja jos maksan puolet kaikista kuluista ja siihen päälle vielä vuokraa, niin tämä "vuokra" menee kuulemma vain hänen hyvinvointinsa tukemiseen eli ei heijastu millään tavalla minuun.

Ehdotin sitten, että voinhan minä avata säästötilin jonne kerään joka kuukausi tietyn summan tulevaa asunnonhankintaa varten. Mieheni oli aivan äimänä, silloinhan rahat ei tulisi hänen käyttöönsä! "Mitäs järkeä siinä sitten olisi !?!" oli vastaus. Kamalaa, julmaa, dramaattista, minä keräisi itselleni rahaa säästöön...

Kirjoittaja "j", olet ilmeisesti löytänyt tämän mieheni pointin näistä asioista, ole ystävällinen jaa mielipiteesi kanssani jos minäkin pääsisin mieheni "pään sisälle".

Lue lisää

ottaa kantaa esitettyihin järkipointteihin, vaan yrität pakonomaisesti hakea jotakin, mistä "pääsisit miehesi pään sisälle" ja saisit siten oikeutuksen saattaa itsesi ahdinkoon?
(Tartuit yllä suunnilleen ainoaan ("j") kommenttiin, joka on ajatukseltaan sekava; kai siinä tarkoitettiin, että mies yrittää paikata kohdallasi ed.suhteen rahalliset menetykset ja Sinun tulisi hyväksyä se? Tiedätkö muuten, mihin lie kaatunut, kun oli ollut niin "täydellinen suhde".)
En tarkoita sanoa, mutta tulee mieleen vanhojen elokuvien renkityyppi, hyväntahtoinen hölmö, jota muut narrasivat... Olet opiskeluasioissa viisas, pitäisi pystyä myös omissa asioissa rationaaliseen ajatteluun ja tajuta miehen perusluonne. Se ei tule muuttumaan, se on saletti! Ei välttämättä tarkoita, että pitäisi heti erota, mutta tuo luonne huomioon ottaen tulee toimia. Et luovu omasta asunnostasi toistaiseksi etkä lupaa hukata vielä rajallisia rahojasi (ns.vuokra), pyykkäät ja siivoat, olet ajoittain kotipalvelija ja lakeija, jos siitä kiksejä saat...

Miehen vinoutuneen luonteen näkee jo siitä, kun ehdotat suunnilleen järkevintä, mitä tässä vaiheessa voi tehdä (eli jatkuvan säästön idealla kerätä vaikka sijoitusrahastoon tulevaa varten), niin Hänelle se ei käy. Se pesämuna kasvaa parhaiten juuri siten, että hän lyhentää kohdallaan nykyasuntolainaa ja Sinä säästät nimissäsi finanssivarallisuutena, mihin miehellä ei saa olla pääsyä, ehdottomasti! Muuta tietä onnistumiseen tuon miehen kanssa ei ole. Ajatuksiasi?

tavanTahvo kirjoitti:

ottaa kantaa esitettyihin järkipointteihin, vaan yrität pakonomaisesti hakea jotakin, mistä "pääsisit miehesi pään sisälle" ja saisit siten oikeutuksen saattaa itsesi ahdinkoon?
(Tartuit yllä suunnilleen ainoaan ("j") kommenttiin, joka on ajatukseltaan sekava; kai siinä tarkoitettiin, että mies yrittää paikata kohdallasi ed.suhteen rahalliset menetykset ja Sinun tulisi hyväksyä se? Tiedätkö muuten, mihin lie kaatunut, kun oli ollut niin "täydellinen suhde".)
En tarkoita sanoa, mutta tulee mieleen vanhojen elokuvien renkityyppi, hyväntahtoinen hölmö, jota muut narrasivat... Olet opiskeluasioissa viisas, pitäisi pystyä myös omissa asioissa rationaaliseen ajatteluun ja tajuta miehen perusluonne. Se ei tule muuttumaan, se on saletti! Ei välttämättä tarkoita, että pitäisi heti erota, mutta tuo luonne huomioon ottaen tulee toimia. Et luovu omasta asunnostasi toistaiseksi etkä lupaa hukata vielä rajallisia rahojasi (ns.vuokra), pyykkäät ja siivoat, olet ajoittain kotipalvelija ja lakeija, jos siitä kiksejä saat...

Miehen vinoutuneen luonteen näkee jo siitä, kun ehdotat suunnilleen järkevintä, mitä tässä vaiheessa voi tehdä (eli jatkuvan säästön idealla kerätä vaikka sijoitusrahastoon tulevaa varten), niin Hänelle se ei käy. Se pesämuna kasvaa parhaiten juuri siten, että hän lyhentää kohdallaan nykyasuntolainaa ja Sinä säästät nimissäsi finanssivarallisuutena, mihin miehellä ei saa olla pääsyä, ehdottomasti! Muuta tietä onnistumiseen tuon miehen kanssa ei ole. Ajatuksiasi?

Lue lisää

Kiitän jälleen kerran kaikkia vastanneita, hyvin lohduttavaa kun lukijoista suurin osa ymmärtää tilanteeni.

"Parisuhteestahan tässä kysymys, ei siinä voi kaikkia raha-asioita puoliksi pistää, vaan sen mukaan mikä kummankin tulotaso. " kirjoitti Miisu12345. Nimenomaan, kyseessä on parisuhde ja siksi itse ihmettelenkin miksi tuntuu että raha-asioita hoidetaan kuin sijoitusammattilaiset. Itse vaikka olen köyhä kuin kirkonrotta, en ole kokenut itkun aiheeksi muutamia kertoja tarjota hänelle kahveja jne. Koska näen että kyseessä tosiaan on parisuhde eikä mikään kulissisuhde jonka ideana on maksimaalinen rahallinen hyöty.

Totta myös se, ettei mieheni tulisi ilmaiseksi siivoamaan minun luokseni, tai tekemään ruokaa yms. Joten olen päättänyt ottaa koejakson, että jätän hänen luonaan kaiken tekemättä. En siivoa, en pyykkää.. Hädin tuskin siivoan omat jälkeni kasaan ja istun vain levollisesti sohvalla täyttämässä ristikkoa tai tuijotan muutaman tunnin tietokoneruutua. Katsotaan mitä mies tuumaa kun annan samalla mitalla takaisin.

Aivan kuten -Nainen- kirjoitti "Asuntolainan maksun voisit tehdä siten, että laittaisit osuutesi suuruisen summan säästötilille, ja sitten kun sen isompi asunto ostetaan, käytetään miehesi asuntoa ja säästettyjä rahoja isomman asunnon oston pesämunana. Silloin, jos tulee ero jää säästötilin rahat sinulle omaan käyttöön.", näin olen miehelleni selittänyt kuinka haluan asian tehdä. Mutta vastaus on jyrkkä ei. Olenko ainut kenestä tuntuu, että kun maksaisin osaa hänen asuntolainastaan rahat eivät edes menisi lainan lyhennykseen vaan hänen omiin humputteluihinsa kuten isompaan telkkariin, autonkorjaamiseen ja tuunaamiseen, tietokoneeseen, kodinkoneisiin...? Koska minähän en ole saanut minkäänlaista lupausta siitä, että hänelle tulee enemmän rahaa käyttöön että ne rahat koskettaisivat minua...

Kukkaron herra, tarinasi saa kylmät väreet menemään selkärankaani pitkin! Toivon etten koskaan tule samanlaiseksi kuin tämä kyseinen rouva. Itse asiassa ihmettelen kuinka olen päästänyt tilanteen tähän jamaan, että hän pompottaa minua. Uskokaa tai älkää, olen kuitenkin puhelias ihminen ja ainakin ollut joskus kova pitämään pääni. Työpaikalla (jossa siis olen osa-aikainen) olen saanut asioita ja parannuksia tapahtumaan. Myös opiskeluissani olen ollut menestynyt esitelmien pitäjä suurenkin yleisön edessä. Ilmeisesti täytyy ottaa sama asenne parisuhdetta kohtaa: suu auki ja ei muuta kun rähisemään. Jotenka, ihmiset, antakaa vinkeejä mitä kannattaa sanoa ja miten. En halua huutaa, en rämpättää, en kitistä enkä vinkua. Vaan tuoda mielipiteeni asioista vahvasti ja vakuuttavasti esille. Kuinka se onnistuu parisuhteessa?

Kukkaro-Roosa kirjoitti:

Kiitän jälleen kerran kaikkia vastanneita, hyvin lohduttavaa kun lukijoista suurin osa ymmärtää tilanteeni.

"Parisuhteestahan tässä kysymys, ei siinä voi kaikkia raha-asioita puoliksi pistää, vaan sen mukaan mikä kummankin tulotaso. " kirjoitti Miisu12345. Nimenomaan, kyseessä on parisuhde ja siksi itse ihmettelenkin miksi tuntuu että raha-asioita hoidetaan kuin sijoitusammattilaiset. Itse vaikka olen köyhä kuin kirkonrotta, en ole kokenut itkun aiheeksi muutamia kertoja tarjota hänelle kahveja jne. Koska näen että kyseessä tosiaan on parisuhde eikä mikään kulissisuhde jonka ideana on maksimaalinen rahallinen hyöty.

Totta myös se, ettei mieheni tulisi ilmaiseksi siivoamaan minun luokseni, tai tekemään ruokaa yms. Joten olen päättänyt ottaa koejakson, että jätän hänen luonaan kaiken tekemättä. En siivoa, en pyykkää.. Hädin tuskin siivoan omat jälkeni kasaan ja istun vain levollisesti sohvalla täyttämässä ristikkoa tai tuijotan muutaman tunnin tietokoneruutua. Katsotaan mitä mies tuumaa kun annan samalla mitalla takaisin.

Aivan kuten -Nainen- kirjoitti "Asuntolainan maksun voisit tehdä siten, että laittaisit osuutesi suuruisen summan säästötilille, ja sitten kun sen isompi asunto ostetaan, käytetään miehesi asuntoa ja säästettyjä rahoja isomman asunnon oston pesämunana. Silloin, jos tulee ero jää säästötilin rahat sinulle omaan käyttöön.", näin olen miehelleni selittänyt kuinka haluan asian tehdä. Mutta vastaus on jyrkkä ei. Olenko ainut kenestä tuntuu, että kun maksaisin osaa hänen asuntolainastaan rahat eivät edes menisi lainan lyhennykseen vaan hänen omiin humputteluihinsa kuten isompaan telkkariin, autonkorjaamiseen ja tuunaamiseen, tietokoneeseen, kodinkoneisiin...? Koska minähän en ole saanut minkäänlaista lupausta siitä, että hänelle tulee enemmän rahaa käyttöön että ne rahat koskettaisivat minua...

Kukkaron herra, tarinasi saa kylmät väreet menemään selkärankaani pitkin! Toivon etten koskaan tule samanlaiseksi kuin tämä kyseinen rouva. Itse asiassa ihmettelen kuinka olen päästänyt tilanteen tähän jamaan, että hän pompottaa minua. Uskokaa tai älkää, olen kuitenkin puhelias ihminen ja ainakin ollut joskus kova pitämään pääni. Työpaikalla (jossa siis olen osa-aikainen) olen saanut asioita ja parannuksia tapahtumaan. Myös opiskeluissani olen ollut menestynyt esitelmien pitäjä suurenkin yleisön edessä. Ilmeisesti täytyy ottaa sama asenne parisuhdetta kohtaa: suu auki ja ei muuta kun rähisemään. Jotenka, ihmiset, antakaa vinkeejä mitä kannattaa sanoa ja miten. En halua huutaa, en rämpättää, en kitistä enkä vinkua. Vaan tuoda mielipiteeni asioista vahvasti ja vakuuttavasti esille. Kuinka se onnistuu parisuhteessa?

Lue lisää

Kyllä sun miehelläs taitaa olla joku henkinen yliote susta. Pelkäät, että miehesi suuttuu, kyllästyy ja jättää sut tai jotain. Kuinka joku ei voi osata sanoa parisuhteessa omaa mielipidettään? Itse ainakin osaan. Jos nätillä sanomisella ei mene perille, sitten huudan, jankutan, riitelen tai mitä tahansa. Muutaman kerran olen uhannut lähteä. Ja olisin lähtenytkin, jos asioihin ei olisi tullut muutosta. Ihmeellinen nössö kyllä olet, kun et uskalla puolustaa itseäsi.

Räyhä-Reetta kirjoitti:

Kyllä sun miehelläs taitaa olla joku henkinen yliote susta. Pelkäät, että miehesi suuttuu, kyllästyy ja jättää sut tai jotain. Kuinka joku ei voi osata sanoa parisuhteessa omaa mielipidettään? Itse ainakin osaan. Jos nätillä sanomisella ei mene perille, sitten huudan, jankutan, riitelen tai mitä tahansa. Muutaman kerran olen uhannut lähteä. Ja olisin lähtenytkin, jos asioihin ei olisi tullut muutosta. Ihmeellinen nössö kyllä olet, kun et uskalla puolustaa itseäsi.

Lue lisää

onko kelkka ja mönkijä ja vene ja

Kukkaro-Roosa kirjoitti:

Kiitän jälleen kerran kaikkia vastanneita, hyvin lohduttavaa kun lukijoista suurin osa ymmärtää tilanteeni.

"Parisuhteestahan tässä kysymys, ei siinä voi kaikkia raha-asioita puoliksi pistää, vaan sen mukaan mikä kummankin tulotaso. " kirjoitti Miisu12345. Nimenomaan, kyseessä on parisuhde ja siksi itse ihmettelenkin miksi tuntuu että raha-asioita hoidetaan kuin sijoitusammattilaiset. Itse vaikka olen köyhä kuin kirkonrotta, en ole kokenut itkun aiheeksi muutamia kertoja tarjota hänelle kahveja jne. Koska näen että kyseessä tosiaan on parisuhde eikä mikään kulissisuhde jonka ideana on maksimaalinen rahallinen hyöty.

Totta myös se, ettei mieheni tulisi ilmaiseksi siivoamaan minun luokseni, tai tekemään ruokaa yms. Joten olen päättänyt ottaa koejakson, että jätän hänen luonaan kaiken tekemättä. En siivoa, en pyykkää.. Hädin tuskin siivoan omat jälkeni kasaan ja istun vain levollisesti sohvalla täyttämässä ristikkoa tai tuijotan muutaman tunnin tietokoneruutua. Katsotaan mitä mies tuumaa kun annan samalla mitalla takaisin.

Aivan kuten -Nainen- kirjoitti "Asuntolainan maksun voisit tehdä siten, että laittaisit osuutesi suuruisen summan säästötilille, ja sitten kun sen isompi asunto ostetaan, käytetään miehesi asuntoa ja säästettyjä rahoja isomman asunnon oston pesämunana. Silloin, jos tulee ero jää säästötilin rahat sinulle omaan käyttöön.", näin olen miehelleni selittänyt kuinka haluan asian tehdä. Mutta vastaus on jyrkkä ei. Olenko ainut kenestä tuntuu, että kun maksaisin osaa hänen asuntolainastaan rahat eivät edes menisi lainan lyhennykseen vaan hänen omiin humputteluihinsa kuten isompaan telkkariin, autonkorjaamiseen ja tuunaamiseen, tietokoneeseen, kodinkoneisiin...? Koska minähän en ole saanut minkäänlaista lupausta siitä, että hänelle tulee enemmän rahaa käyttöön että ne rahat koskettaisivat minua...

Kukkaron herra, tarinasi saa kylmät väreet menemään selkärankaani pitkin! Toivon etten koskaan tule samanlaiseksi kuin tämä kyseinen rouva. Itse asiassa ihmettelen kuinka olen päästänyt tilanteen tähän jamaan, että hän pompottaa minua. Uskokaa tai älkää, olen kuitenkin puhelias ihminen ja ainakin ollut joskus kova pitämään pääni. Työpaikalla (jossa siis olen osa-aikainen) olen saanut asioita ja parannuksia tapahtumaan. Myös opiskeluissani olen ollut menestynyt esitelmien pitäjä suurenkin yleisön edessä. Ilmeisesti täytyy ottaa sama asenne parisuhdetta kohtaa: suu auki ja ei muuta kun rähisemään. Jotenka, ihmiset, antakaa vinkeejä mitä kannattaa sanoa ja miten. En halua huutaa, en rämpättää, en kitistä enkä vinkua. Vaan tuoda mielipiteeni asioista vahvasti ja vakuuttavasti esille. Kuinka se onnistuu parisuhteessa?

Lue lisää

Miksi annat kohdella itseäsi tuolla tavalla?

Rakastatko tuollaista miestä? Vastaa rehellisesti.

Voitko ajatella eläväsi loppuelämän hänen kanssaan?

Onko suhteessanne iloa?

Tunnetko olevasi rakastettu ja hyväksytty?

Kokeile olla muutama päivä tai viikon verran yksin omassa asunnossasi. Ikävöitkö häntä? Mitä hänessä ikävöit? Aika hyvä testi.

Voi Kukkaro-Reeta! Kunnioita ja rakasta itseäsi niin, että todella punnitset, aiotko jakaa loppuelämäsi tuollaisen pihiäijän kanssa.

Kukkaro-Roosa kirjoitti:

Kiitän jälleen kerran kaikkia vastanneita, hyvin lohduttavaa kun lukijoista suurin osa ymmärtää tilanteeni.

"Parisuhteestahan tässä kysymys, ei siinä voi kaikkia raha-asioita puoliksi pistää, vaan sen mukaan mikä kummankin tulotaso. " kirjoitti Miisu12345. Nimenomaan, kyseessä on parisuhde ja siksi itse ihmettelenkin miksi tuntuu että raha-asioita hoidetaan kuin sijoitusammattilaiset. Itse vaikka olen köyhä kuin kirkonrotta, en ole kokenut itkun aiheeksi muutamia kertoja tarjota hänelle kahveja jne. Koska näen että kyseessä tosiaan on parisuhde eikä mikään kulissisuhde jonka ideana on maksimaalinen rahallinen hyöty.

Totta myös se, ettei mieheni tulisi ilmaiseksi siivoamaan minun luokseni, tai tekemään ruokaa yms. Joten olen päättänyt ottaa koejakson, että jätän hänen luonaan kaiken tekemättä. En siivoa, en pyykkää.. Hädin tuskin siivoan omat jälkeni kasaan ja istun vain levollisesti sohvalla täyttämässä ristikkoa tai tuijotan muutaman tunnin tietokoneruutua. Katsotaan mitä mies tuumaa kun annan samalla mitalla takaisin.

Aivan kuten -Nainen- kirjoitti "Asuntolainan maksun voisit tehdä siten, että laittaisit osuutesi suuruisen summan säästötilille, ja sitten kun sen isompi asunto ostetaan, käytetään miehesi asuntoa ja säästettyjä rahoja isomman asunnon oston pesämunana. Silloin, jos tulee ero jää säästötilin rahat sinulle omaan käyttöön.", näin olen miehelleni selittänyt kuinka haluan asian tehdä. Mutta vastaus on jyrkkä ei. Olenko ainut kenestä tuntuu, että kun maksaisin osaa hänen asuntolainastaan rahat eivät edes menisi lainan lyhennykseen vaan hänen omiin humputteluihinsa kuten isompaan telkkariin, autonkorjaamiseen ja tuunaamiseen, tietokoneeseen, kodinkoneisiin...? Koska minähän en ole saanut minkäänlaista lupausta siitä, että hänelle tulee enemmän rahaa käyttöön että ne rahat koskettaisivat minua...

Kukkaron herra, tarinasi saa kylmät väreet menemään selkärankaani pitkin! Toivon etten koskaan tule samanlaiseksi kuin tämä kyseinen rouva. Itse asiassa ihmettelen kuinka olen päästänyt tilanteen tähän jamaan, että hän pompottaa minua. Uskokaa tai älkää, olen kuitenkin puhelias ihminen ja ainakin ollut joskus kova pitämään pääni. Työpaikalla (jossa siis olen osa-aikainen) olen saanut asioita ja parannuksia tapahtumaan. Myös opiskeluissani olen ollut menestynyt esitelmien pitäjä suurenkin yleisön edessä. Ilmeisesti täytyy ottaa sama asenne parisuhdetta kohtaa: suu auki ja ei muuta kun rähisemään. Jotenka, ihmiset, antakaa vinkeejä mitä kannattaa sanoa ja miten. En halua huutaa, en rämpättää, en kitistä enkä vinkua. Vaan tuoda mielipiteeni asioista vahvasti ja vakuuttavasti esille. Kuinka se onnistuu parisuhteessa?

Lue lisää

"..annan samalla mitalla takaisin.."
Sen ryhdistäytymisen ei välttämättä tarvitse alkaa kovin yht'äkkisesti; mies saattaa tulkita sen 'naisen hetkelliseksi oikutteluksi' jonka uskoo pian menevän ohi.
Homman peruslinjat ja nuotit voi kaavailla itselleen, ja kertoilla niistä pikku hiljaa mutta määrätietoisesti vaikka puhelimen kautta etukäteen ja toimia vähitellen sen mukaan. Kun esim.menet viikonlopussa maksamiesi ruokaostosten kanssa, niin ilmaiset halusi saada jatkossa ruokarahaa korvaukseksi kokkaustasi vastaan (mies itse ei taida olla kovin ruoanostaja/laittajatyyppiä:).
Ja isommissa raha-asioissa säästät vain todella omiin nimiisi mahd.tulevaa asuntoa varten, nykykämpän miehen tulee maksaa itse.

Työ- ja kotiasioista: henkilö voi olla vaikka missä esimiesasemassa töissä, mutta esim.oman jälkipolven kasvattaminen ja komentaminen voi siitä huolimatta olla hakusessa, ne kun on jollain tapaa erilaisia asioita... )

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Itse olen myös sitä mieltä, että silloin ravintolassa mieheni kaverin heittämät kommentit oli tarkoitettu avaamaan mieheni silmät, että olisi hän voinut minun ruokani maksaa kun tämä toinen mieskin maksoi puolisonsa ruuat. Olisin toki voinut aloittaa äläkän ja vaatia miestä maksamaan edes osan ruuastani, mutta menin aivan hämilleni ja noloksi mieheni aiheuttamasta mökästä tarjoilijan perään. Miehelläni ei ole mitään muuta perustelua siihen ettei hän voi edes romanttisissa merkeissä tarjota minulle illallista kuin se, että eron tullessa tuskin maksan hänelle hänen tarjoamiaan aterioita takaisin... Ja heti perään hän vaahtoaa siitä kuinka en maksa hänen asuntolainaansa pois, sehän olisi pesämuna omakotitaloon joskus 15 vuoden päästä...

Tällä hetkellä en siis maksa mitään mieheni elämisistä, sillä puolittain asun vielä omassa asunnossani. Elikkä kaikki arkirutiinini hoidan omassa kodissani, sekä kun menen miehen luokse vien yleensä ruokakassin mukanani ja alan siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään, tekemään ruokaa jne. Eli hoidan tällä hetkellä kahden huushollin asiat, siltikään en hänen mielestään ole ansainnut kiitosta enkä juurikaan mitää. Lisäksi maksan siis bensakuluja hänen luokseen ajamisesta sekä yhdessä syömämme ruuat.
Syy siihen miksen ole hänen asuntoonsa muuttanut vakituisesti on se, että hän vaatii minulta rahallisesti aivan mahdottomia. Mieheni mielestä asia siis menee näin: Muutan hänen luokseen asumaan, maksan puolet vedestä, sähköstä, yhtiövastikkeesta, puhelinlaskuista, netistä, jne, omat ruokani, sekä puolet hänen asuntolainasta ja autolainasta. Ymmärrän toki vesien ja sähköjen ja vastikkeiden maksamisen, mutta se että hän vaatii minua maksamaan omat lainansa menee minusta jo aivan yli. Vaadin häneltä tässä yhtenä päivänä, että mikäli alan maksamaan hänen lainojaan tulee esimerkiksi asunto puoliksi minun nimiini. Mutta eihän se käy!! Oli vastaus. Hän keksi tusinan syitä miksi se ei käy, muun muassa sen että menetän ensiasunnonostajan edun. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin etten maksa mitään, jos en saa sopimusta mustaa valkoisella. Hän vain jankuttaa kuinka hänen asuntonsa on sitten pesämuna isompaan asuntoon ja että MINÄ en luota siihen että olemme joskus ostamassa isompaa vaan olen koko ajan eroamassa kun en suostu maksamaan... kun hän juuri edellisessä lauseessaan mainitse että kun ero tulee niin häntä ei jää harmittamaan maksamansa ravintolakulut.. HUH!! Tässä menee nyt yhdeltä opiskelijalta pää aivan sekaisin! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että ensinnäkään minun muutaman satasen tuloilla ei noin vain makseta tuhannen euron kuluja asuntolainoista ja kaikesta muusta! Kaiken lisäksi maksaisin sen puolet hänen lainasummastaan hänelle vain "vuokrana" eli en saa asunnosta mitään. Jos menen asumaan mieheni luokse niin että maksan vain puolet juoksevista kuluista ja jätän lainat hänen maksettavakseen hän sanoo sen olevan siivellä elämistä, ja minusta se kuulostaa aika kurjalta. Ja jos maksan puolet kaikista kuluista ja siihen päälle vielä vuokraa, niin tämä "vuokra" menee kuulemma vain hänen hyvinvointinsa tukemiseen eli ei heijastu millään tavalla minuun.

Ehdotin sitten, että voinhan minä avata säästötilin jonne kerään joka kuukausi tietyn summan tulevaa asunnonhankintaa varten. Mieheni oli aivan äimänä, silloinhan rahat ei tulisi hänen käyttöönsä! "Mitäs järkeä siinä sitten olisi !?!" oli vastaus. Kamalaa, julmaa, dramaattista, minä keräisi itselleni rahaa säästöön...

Kirjoittaja "j", olet ilmeisesti löytänyt tämän mieheni pointin näistä asioista, ole ystävällinen jaa mielipiteesi kanssani jos minäkin pääsisin mieheni "pään sisälle".

Lue lisää

Jos jatkatte yhdessä, tehkää laskelmat, kuka tienaa mitäkin ja kuka maksaa mitäkin. Suosittelisin, että et ala maksamaan mitään miehesi kuluja. Pysy asumassa erillään niin kauan kun raaha-asiat hiertävät. Eroa kokonaan jos suinkin voit. Mies ei ole sinun arvoisesi.

Kukkaro-roosa kirjoitti:

Itse olen myös sitä mieltä, että silloin ravintolassa mieheni kaverin heittämät kommentit oli tarkoitettu avaamaan mieheni silmät, että olisi hän voinut minun ruokani maksaa kun tämä toinen mieskin maksoi puolisonsa ruuat. Olisin toki voinut aloittaa äläkän ja vaatia miestä maksamaan edes osan ruuastani, mutta menin aivan hämilleni ja noloksi mieheni aiheuttamasta mökästä tarjoilijan perään. Miehelläni ei ole mitään muuta perustelua siihen ettei hän voi edes romanttisissa merkeissä tarjota minulle illallista kuin se, että eron tullessa tuskin maksan hänelle hänen tarjoamiaan aterioita takaisin... Ja heti perään hän vaahtoaa siitä kuinka en maksa hänen asuntolainaansa pois, sehän olisi pesämuna omakotitaloon joskus 15 vuoden päästä...

Tällä hetkellä en siis maksa mitään mieheni elämisistä, sillä puolittain asun vielä omassa asunnossani. Elikkä kaikki arkirutiinini hoidan omassa kodissani, sekä kun menen miehen luokse vien yleensä ruokakassin mukanani ja alan siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään, tekemään ruokaa jne. Eli hoidan tällä hetkellä kahden huushollin asiat, siltikään en hänen mielestään ole ansainnut kiitosta enkä juurikaan mitää. Lisäksi maksan siis bensakuluja hänen luokseen ajamisesta sekä yhdessä syömämme ruuat.
Syy siihen miksen ole hänen asuntoonsa muuttanut vakituisesti on se, että hän vaatii minulta rahallisesti aivan mahdottomia. Mieheni mielestä asia siis menee näin: Muutan hänen luokseen asumaan, maksan puolet vedestä, sähköstä, yhtiövastikkeesta, puhelinlaskuista, netistä, jne, omat ruokani, sekä puolet hänen asuntolainasta ja autolainasta. Ymmärrän toki vesien ja sähköjen ja vastikkeiden maksamisen, mutta se että hän vaatii minua maksamaan omat lainansa menee minusta jo aivan yli. Vaadin häneltä tässä yhtenä päivänä, että mikäli alan maksamaan hänen lainojaan tulee esimerkiksi asunto puoliksi minun nimiini. Mutta eihän se käy!! Oli vastaus. Hän keksi tusinan syitä miksi se ei käy, muun muassa sen että menetän ensiasunnonostajan edun. Mieheni ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin etten maksa mitään, jos en saa sopimusta mustaa valkoisella. Hän vain jankuttaa kuinka hänen asuntonsa on sitten pesämuna isompaan asuntoon ja että MINÄ en luota siihen että olemme joskus ostamassa isompaa vaan olen koko ajan eroamassa kun en suostu maksamaan... kun hän juuri edellisessä lauseessaan mainitse että kun ero tulee niin häntä ei jää harmittamaan maksamansa ravintolakulut.. HUH!! Tässä menee nyt yhdeltä opiskelijalta pää aivan sekaisin! Mieheni ei tunnu ymmärtävän että ensinnäkään minun muutaman satasen tuloilla ei noin vain makseta tuhannen euron kuluja asuntolainoista ja kaikesta muusta! Kaiken lisäksi maksaisin sen puolet hänen lainasummastaan hänelle vain "vuokrana" eli en saa asunnosta mitään. Jos menen asumaan mieheni luokse niin että maksan vain puolet juoksevista kuluista ja jätän lainat hänen maksettavakseen hän sanoo sen olevan siivellä elämistä, ja minusta se kuulostaa aika kurjalta. Ja jos maksan puolet kaikista kuluista ja siihen päälle vielä vuokraa, niin tämä "vuokra" menee kuulemma vain hänen hyvinvointinsa tukemiseen eli ei heijastu millään tavalla minuun.

Ehdotin sitten, että voinhan minä avata säästötilin jonne kerään joka kuukausi tietyn summan tulevaa asunnonhankintaa varten. Mieheni oli aivan äimänä, silloinhan rahat ei tulisi hänen käyttöönsä! "Mitäs järkeä siinä sitten olisi !?!" oli vastaus. Kamalaa, julmaa, dramaattista, minä keräisi itselleni rahaa säästöön...

Kirjoittaja "j", olet ilmeisesti löytänyt tämän mieheni pointin näistä asioista, ole ystävällinen jaa mielipiteesi kanssani jos minäkin pääsisin mieheni "pään sisälle".

Lue lisää

Voi Luoja! Käyt siivoamassa, tekemässä ruokaa ja ostat ruokatarvikkeet, ei voi olla totta!

Ja nainen halusi välttämättä maksaa oman ateriansa mistä olin hyvin otettu, mutta tuo aloittajan tarinan ukko oli aika fail. Kyllä minäkin olisin tuossa tilanteessa maksanu ilman muuta naiseni aterian jos hän kerta vielä opiskelijakin on. Tuli vain mieleen, että olisikohan tässä ollut jokin riita taustalla tai jotain semmosta?