Minulla on masennus tai ahdistuneisuushäiriö, ei diagnosoitu. Juttelen yleensä jonkun kanssa. Kurraatorin, terkkarin tai jonkun open.
Koko juttu taisi alkaa ala-asteella. Huomasin että rupesin jännittämään tietyn open tuntia (toivoin silloin, että ope olisi minulle äiti tai että edes saisin huomiota, KAMALAA!). No juttu muuttui, EN JÄNNITTÄNYT hain vain tietynlaista huomiota (kun itkin, niin piti halata ja lohduttaa). Pian ”kohteita” tuli vain lisää ja lisää, ja kun jännitin kaikkia naisopeja niin sitten jännitys palasi.
Oli ihan perus koulupäivä, ihan hyvä olo myös. Ensin oli yhden open tunti, jota jännitän melkein eniten. Tuolloin jännitys ei ollut kamalaa, pitää vain koko aika tuijottaa opea suu auki, kuin idiootti. Seuraava tunti oli sitten ihan perus, ja sitä seuraava oli kamala. Olin päättänyt panostaa kouluun, koska syksy oli mennyt kamalasti. Sitten kun ruvettiin kyselemään juttuja tunnilla, niin menin jumiin. Siis yksinkertaisesti en vain pystynyt viittaamaan. Menin ”lukkoon”. Menin sekaisin koko jutusta, missä oltiin. Kaikki meni jotenkin nopeasti. Sitten yhtäkkiä vain tulin itselleni vihaiseksi ja koko maailmalle ja elämälle. Kirjotin kaverille lappuun kaikkea mitä vihaan ja sitten vain harppi käteen ja viilto. Ainoastaan kaveri näki. Koko päivä olin mennyt sellasella tärinä menolla, kädet tärisee ja itsekin tärisen. Mutta lisää vain. No sitten oli toiset tunnit perään. Niiden jälkeen menin sanoo yhelle opelle, että viilsin jne. Juteltiin siinä hetki, mutta siinäkin en tiennyt mistä aloittaa ja koko aika tunnuin säälittävältä ja idiootilta. Puhuin piipitys äänellä kaikkee, mutta siinä tilanteessa koko juttu ei tuntunut edes pahalta. Oli kuin nolo olo.
No nyt en tiedä mikä on! Ennen oli masennusta ja itketti usein, mutta sitten tuli tyhjä ja raivostunut olo. Ja nyt jännittää ja pelottaa. Kaikki tunnit jännittää, koska yhdellä on ope jota olen halannut monta kertaa, toisella se jota eniten jännitän, seuraavilla se jolle puhuin jtn typerää. APUA! Pelkään että he luulevat että olen kiusattu tai jotain. Mitä ihmettä? Varsinkin ilmaisu tunneilla olen ihan ”ööh” ja katson vain nolona open jalkoja. Auttakaa, koska en jaksa tätä. En edes tiedä jännitänkö, vai mikä olo on? Niin sekavaa ja niin tyhjää. En edes tiedä omia ongelmiani. Mikä avuksi?
Koko juttu taisi alkaa ala-asteella. Huomasin että rupesin jännittämään tietyn open tuntia (toivoin silloin, että ope olisi minulle äiti tai että edes saisin huomiota, KAMALAA!). No juttu muuttui, EN JÄNNITTÄNYT hain vain tietynlaista huomiota (kun itkin, niin piti halata ja lohduttaa). Pian ”kohteita” tuli vain lisää ja lisää, ja kun jännitin kaikkia naisopeja niin sitten jännitys palasi.
Oli ihan perus koulupäivä, ihan hyvä olo myös. Ensin oli yhden open tunti, jota jännitän melkein eniten. Tuolloin jännitys ei ollut kamalaa, pitää vain koko aika tuijottaa opea suu auki, kuin idiootti. Seuraava tunti oli sitten ihan perus, ja sitä seuraava oli kamala. Olin päättänyt panostaa kouluun, koska syksy oli mennyt kamalasti. Sitten kun ruvettiin kyselemään juttuja tunnilla, niin menin jumiin. Siis yksinkertaisesti en vain pystynyt viittaamaan. Menin ”lukkoon”. Menin sekaisin koko jutusta, missä oltiin. Kaikki meni jotenkin nopeasti. Sitten yhtäkkiä vain tulin itselleni vihaiseksi ja koko maailmalle ja elämälle. Kirjotin kaverille lappuun kaikkea mitä vihaan ja sitten vain harppi käteen ja viilto. Ainoastaan kaveri näki. Koko päivä olin mennyt sellasella tärinä menolla, kädet tärisee ja itsekin tärisen. Mutta lisää vain. No sitten oli toiset tunnit perään. Niiden jälkeen menin sanoo yhelle opelle, että viilsin jne. Juteltiin siinä hetki, mutta siinäkin en tiennyt mistä aloittaa ja koko aika tunnuin säälittävältä ja idiootilta. Puhuin piipitys äänellä kaikkee, mutta siinä tilanteessa koko juttu ei tuntunut edes pahalta. Oli kuin nolo olo.
No nyt en tiedä mikä on! Ennen oli masennusta ja itketti usein, mutta sitten tuli tyhjä ja raivostunut olo. Ja nyt jännittää ja pelottaa. Kaikki tunnit jännittää, koska yhdellä on ope jota olen halannut monta kertaa, toisella se jota eniten jännitän, seuraavilla se jolle puhuin jtn typerää. APUA! Pelkään että he luulevat että olen kiusattu tai jotain. Mitä ihmettä? Varsinkin ilmaisu tunneilla olen ihan ”ööh” ja katson vain nolona open jalkoja. Auttakaa, koska en jaksa tätä. En edes tiedä jännitänkö, vai mikä olo on? Niin sekavaa ja niin tyhjää. En edes tiedä omia ongelmiani. Mikä avuksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tilaa aika terkkarista ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon siellä ne auttaa, eikä nuorelle ihmiselle maksa siellä käynti mitään tietääkseni.
Laitan sinulle otteita yhdestä vastauksesta, nämä samat vinkit auttavat sosiaalisiin pelkoihin/ahdistukseen.
Sinulla muodostuu liikaa stressihormoneja, se voi olla, että toisilla se ilmenee suoranaisena paniikkihäiriönä, mutta toisilla sosiaalisina pelkotiloina/pakkoajatuksina. Siihen löytyy apua, vähennä kofeiinin käyttöä (kahvin juontia), siirry teehen.
Nukkua pitää tarpeeksi, hae Xanoria, tai muuta vastaavaa lääkettä avuksi, helpottamaan elämää.
Xanor rauhoittaa ja vie pelon pois ja piristää. Aspiriinipilleri 100 mg entero, on kanssa hyvä apu tärkeisiin tilanteisiin, auttaa keskittymiskykyä, vähentää jännitystä, auttaa psykosomaattisiin oireisiin. Aivoja voi rentouttaa, seisomalla ja laittamalla kädet sivuille, sulje silmät ja anna aivojen rentoutua, älä ajattele mitään, otat pienet mikrounet silloin tällöin, niin aivot virkistyvät ja saavat uutta voimaa, stressaavissa tilanteissa. Huolehdi, että verensokeri ei pääse laskemaan liikaa, pieni välipala ent. 3 tunnein välein on hyväksi. Alhainen verensokeri aiheuttaa myös stressihormonien eritystä. Eli lisää stressiä ja laskee taas verensokeria, mikä pahentaa pelkoja/pakko-oireita. Käytä Keijua voileivän päällä, siinä on hyvää omega 3 rasvahapoa mikä on hyväksi hermosoluille. Kuuntele erityisen paljon musiikkia ja erityisesti vähint. 10 min. ennen nukahtamista se parantaa sosiaalisuutta, muistia, masennusta/ahdistusta ja keskustelutaitoa viim. kahden vuoden päästä olet eri ihminen ja juttu luistaa puolituttujenkin kesken, sillä rytmi on aivoille hyvin parantava voima, koska hermosoluillakin on oma rytminsä, joka on voinut mennä kaaokseen/tämä tiedelehdestä. Mutta se ei sulje pois auttavaa lääkitystä, jos oireet kestävät kaksi viikkoa yhteen menoon on syytä mennä terkkariin ja pyytää lähete mielenterveystoimistoon. Eikä sitä tarvitse kaikille kertoa, että siellä käy.
Terv. uskon, että näistä löytyy vähän apua ja parantaa tilannettasi.