Paimensukuinen koiramme (täytti 1v.) on ollut koko ikänsä tähän asti hyvin hyvin alistuva ja pelokaskin.
Pikkuhiljaa on saanut itsevarmuutta ja ollut sosiaalisempi. Olemme huomanneet paljon positiivisa kehitystä ja on lopulta tullut melko sosiaaliseksi ja leikkien "vetäjäksi" puistoissa :)
Aina ollut kaikkien koirien "suosikkikaveri" ja kiltti peuhaaja.
Nyt ekojen juoksujen jälkeen on käyttäytynyt kuitenkin ihan kummallisesti.
Leikkisyyttä ei juuri ollenkaan enää toisten koirien kanssa, on jopa ärähtäny parille jotka ovat tulleet leikkimään. On ollut vähän "vakava" luonteinen.. Kyllä meidän ihmisten kanssa koittaa leikkiä ja on iloinen, mutta alkanut olemaan jopa puoli välinpitämätön toisiin koiriin??
Koira sairasti pitkän pissatulehduksen ja sitä ennen oli hyvin pitkä tauko, kun oli ollut viimeksi kontaktissa toisiin koiriin...
Voiko tämä "erakoituminen" johtua siitä, että on ollut pitkä tauko muista koirista?
Pitäisikö minun vain alkaa sosiaalistamaan koiraa uudestaan?
En haluaisi koiramme muuttuvan näin.. kun joskus olemme harkitsmassa sille kaveria ja tällainen kätös tuleekin ihan yllätyksenä.. :( Mitä teen?
Neuvoja, kokemuksia?
Pikkuhiljaa on saanut itsevarmuutta ja ollut sosiaalisempi. Olemme huomanneet paljon positiivisa kehitystä ja on lopulta tullut melko sosiaaliseksi ja leikkien "vetäjäksi" puistoissa :)
Aina ollut kaikkien koirien "suosikkikaveri" ja kiltti peuhaaja.
Nyt ekojen juoksujen jälkeen on käyttäytynyt kuitenkin ihan kummallisesti.
Leikkisyyttä ei juuri ollenkaan enää toisten koirien kanssa, on jopa ärähtäny parille jotka ovat tulleet leikkimään. On ollut vähän "vakava" luonteinen.. Kyllä meidän ihmisten kanssa koittaa leikkiä ja on iloinen, mutta alkanut olemaan jopa puoli välinpitämätön toisiin koiriin??
Koira sairasti pitkän pissatulehduksen ja sitä ennen oli hyvin pitkä tauko, kun oli ollut viimeksi kontaktissa toisiin koiriin...
Voiko tämä "erakoituminen" johtua siitä, että on ollut pitkä tauko muista koirista?
Pitäisikö minun vain alkaa sosiaalistamaan koiraa uudestaan?
En haluaisi koiramme muuttuvan näin.. kun joskus olemme harkitsmassa sille kaveria ja tällainen kätös tuleekin ihan yllätyksenä.. :( Mitä teen?
Neuvoja, kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
jälkeen stressaantunut, ei siedä muita. Nyt kun tiät tuon omasta koirastasi, niin älä vie sitä puistoon. Nartut ovat ärhäköitä tappelemaan, sille päälle sattuessaan. Moni alistuva koira ei viihdy koirapuistoissa, koska ne joutuvat kokoajan vahtimana selustaansa, että kelle nyt pitää alistua, ettei taas tule joku päälle. Jatkuva alistetteuna olo tai sen uhka on tosi stressaavaa ja kilttikin koira sattaa menettää hermonsa ja tapella kunnolla. On väärin viedä alistettu ja pelokas koira koirapuistoon väkisin tutustumaan ja sietämään muita. Siinä käy monesti lopulta juuri päinvastoin kuin oli ihmisen tarkoitus. Koirapuistot ovat muutenkin luonnoton paikka koiralle, ne eivät pääse väistämään, pakko olla yhdessä, kun omistaja niin on päättänyt.
ja siis se on nyt osannut pitää puolensa esim. hyppiville uroksille.
Aluksi tutustutettiin se tuttavien koiriin ja rohkeammaksi tultuaan oli hyvä kaveri kaikille :)
Kyllä se on kuitenkin innoissaan menossa leikkimään puistoon.. :))
Mutta etenkin liian innokkaille uroksille (hyppijöille) vähän on rähissyt nyt..
Juoksut siis juuri loppuneet..
laittaa urokset järjestykseen ettei ne hypi silmille. Jos ärähtää toisille nartuille niin sitten kannattaa miettiä kannattaako puistossa enää käydä.
että nyt on koira alkanut ärsyyntymään nuorille uroksille, jotka hyppii liikaa.
jos narttu on käyttäytynyt samoin, menee leikkiin mukaan, mutta muutamalle urokselle rähisi.
oli rasittavaa koittaa saada sitä hiljaiseksi, kun uros oli jo istumassa maassa ja meidän narttu ulvoi vieressä... :/ Tosi hiljainen on ollut aina, niin tämä on todella outoa.. :/
Joskus unelmoitaisiin siitä toisesta koirastakin, niin surettaa jos tämä vaikeutuu nyt.. Lisäkoulutusta nyt aletaan tekemään. Toivottavasti voi tämän vielä pistää juoksujen piikkiin ja hormoniryöppyyn.. Että jos jatuu vielä näkyvästi erikoinen käytön, niin sitten harmittaa enemmän..
seuraa tilannetta ja mieti kumpaa sukupuolta, juttele kasvattajan kanssa miten äksyjä nartut ko suvussa yl ovat. Ja älä nyt väen väkisin sinne puistoon tunge, anna välillä nartun hengähtääkin, se tekee hyvää. Ite en veisi muutenkaan.
Moni tulkitsee koiransa hännänheilutuksen, vetämisen puistoa kohti, ininän, tms, että koira on innoissaan. Oikeasti koira onkin epäileväinen, stressaanutunut, peloissaan, epävarma. Tarkkaile kokonaisuutta, korvien asento, hännän asento, heilutus (rentoa, jäykkää, viskovaa, ylhäällä, alhaalla, jne), koko ylälinjan kanto, päänkäännöt, jne, ne kaikki yhdessä kertovat onko koira iloinen, vapautunut vai enemmänkin menee sinne pakosta mielistellen muita noilla ym. eleillä.
Harmillisen usein kuulee, että koira yhtäkkiä rähinöinyt puistossa, "ei koskaan ennen". Kyllä se koira on aina viestinyt omistajalle eleillään juuri näitä asioita, mutta kun omistajat eivät aina vaivaudu opettelemaan sen oman koiransa elekiletä. Puistoon on niin helppo viedä, saa ite seistä, ei tarvi liikkua.
Suosittelen tutustumaan jurta jaksain siihen omaan koiraasi, ettei vaan tule käymään huonosti. Kaikki koirat eivät ole kaikkien kavereita, eivät kaipaa seuraa, haluavat olla rauhassa.
aika rennon oloiset merkit puistoa lähestyttäessä on. rento hölkkä ja nykyään ei juurikaan vedä.
alussa meinaa häntä koipien välissä juosta, kun lauma ryntää haistelemaan, mutta hetken päästä tutustuu muihin koiriin normaalisti.
miten voi tulla yllätyksenä.. tai voi tietenkin, jos on ajatellut että koira pysyy samanluontoisena pennusta aikuseksi. Vaan kun vuotias on vielä ihan kesken, ei siitä voi (uroksesta tai nartusta) sanoa että on sellainen tai tollanen, tietenkin jotain suuntaa antaa juuri suvun muut koirat esim.
Mutta koira kehittyy koko ajan, saa erilaisia kokemuksia, kokee jotkin asiat/muut koirat kivoiksi, jotkin taas ei niin kivoiksi. Kokemukset muokkaa väistämättä nuorta koiraa, ja varsinkin sukukypsyyden saavuttaessaan ja sen jälkeen on koira aikuistumassa. Siinä vaiheessa voi tietyt luonteenpiirteet sanoa olevan jo vakiintuneita ja pysyviä. Melko usein näkyy ihmiset ihmettelevän että miten se nyt noin rupes ärrimään tai päinvastaisesti aiemmin arkaillut onkin nyt kaikkien kaveri. Ne on saaneet kokemuksistaan tiettyä palautetta, toimineet sitten parhaaksi kokemallaan tavalla (joko omistajan tuella tai ilman). Usein vasta kolmivuotiaana koira on ihan aikuinen myös mieleltään.
1v ja murkut tulossa? Silloinhan nuo koirat ei ole kilteimmillään. Ja murkkuikänä tuo sosialistaminen on erittäin tärkeää. Lisää lisää sosialistamista kunhan ehdit - toista uusia asioita, opeta uusia asioita.
Niin, nyt tajusin itsekkin että murrosikä se varmaan kiusaa ! :p
Kiitos, tämä oli erittäin hyödyllinen palaute, otan neuvostasi oppia :)