voihan paska, olen ihastunut suhun. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä.
Hoen itselleni että kaveri, kaveri kaveri... ei auta. Pakko nostaa kädet ylös ja antautuu..
olet varmaan huomannut sen. en tiedä. ja se pelottaa :/
Hoen itselleni että kaveri, kaveri kaveri... ei auta. Pakko nostaa kädet ylös ja antautuu..
olet varmaan huomannut sen. en tiedä. ja se pelottaa :/
Vastaukset 11
Vanhimmat
auttaisi vähän.
meneekö M/N
Tahdon että hän saa tietää ja toisaalta taas pelkään hänen reaktiotaan.
tämä nainen asuu etelästä vähäsen jonnekin pohjoseempaan päin.. ei ole hirmuista välimatkaa..
Ei se sua syö :)) Rohkeesti vaan lähikontaktiin. Ootteko jo vaihtaneet katseita?
mutta, ei tunneta silleen hyvin.. tai no, niin. Entäs jos se syökin :D Mä tahtoisin lähikontaktiin, mutta kumpa se olisikin niin helppoa..
ei kannata ei,
:), noo, pörrää sillai sopivasti sen ympärillä, jos läpän heitto onnistuu niin puhu se pyörryksiin :DD, Sillai kato lämmittelet neitoa??
onnistuu suurimmaksi osaksi virtuaalisesti;) Ehkäpä pientä lämppäilyä on ollut jo jonkin aikaa molemmin puolin.. ;) tai sit kuvittelen omiani :) en tiedä, mutta ihana on neitokainen.. mutta en prkl uskalla tehdä mitään radikaalia etten pelottele häntä tiehensä..
ihan vaikka kahville ja sillee.Ei kai kukaan sellasta säikähdä?
Mä tässä odottelen omaa kutsua.
Olen N
:)) Virtuaalilämmitystä, sieltähän sitä on helppo pyytää vaikka makutuomariksi vaikka sohvan hankintaan. Imartele sitä vähän. Pääset sen kanssa "asioita hoitamaan", ei se pelästy. Sitten menette Askon kahvilaan ja ostat sille voisilmäpullan kahvin kera.
Aivan helevetin hyvä idea:D Miksei toi tullut heti mun mieleen!
Tai jospa pyytäisin sitä vaikka käsityönmessuille ja veisin mäkkäriin..hmm, pistetään harkinaan;)
Kuullostaa niin tutulta toi tunne, ettei tosikaan. Eilen anoin jo ystävääni ravistelemaan muhun järkeä, kun olo on kuin teinitytöllä. En koskaan osannut kuvitellakaan ihastuvani ihmiseen, jota en ole tuntenut edes kokonaista viikkoa. Tuntuu, että opintojen lomassa toisinaan puhutaan jo nyt kuin olisimme tunteneet pitempään, mikä on jotenkin kovin hämmentävä tunne. Viimeistään siinä vaiheessa, kun juttelimme kirjastossa ja hän hymyili, jouduin myöntämään itselleni, että siellä ne perhoset todella on omassa vatsassa.
Olen niin hukassa kyseisen miehen kanssa, kun en tiedä, mitä tehdä. En edes tiedä, onko hän sinkku, vaikka hänelle kyllä vihjasin omasta sinkkustatuksestani. Kunpa tietäisin, onko kiinnostus molemmin puolista. Kun tämä kevät tehdään joka tapauksessa tiiviisti yhteistyötä, en haluaisi nolata itseäni tuomalla kiinnostukseni julki, etenkin mikäli tunne ei ole molemminpuolinen. En tosin tiedä, auttaako tunteiden peittelykään, kun tuntuu kuin omat ajatukset näkyis kilometrien päähän tahtomattanikin. Hupsuna tyttönä lähetin miehelle tekstiviestin ekaa kertaa tänään, vaikkakin vain koulujutuista, ja vielä hupsumpana elättelin toivoa, että hän vastaisi siihen.
Kaikkien ihastuneiden naisten tähden sanonkin, että antaudu vain ja nautiskele seurasta. Käytä hyväksi tilaisuudet viettää aikaa yhdessä edes arkisten asioiden parissa, niin eiköhän pelkokin ala katoamaan.