Kolumnit www.vayrynen.com
07.05.2004
Vivahde-eroja
Julkisuudessa on vähätelty niitä näkemyseroja, jotka tulivat esiin, kun Keskustan puoluevaltuuskunta käsitteli puolueen Eurooppa-ohjelmaa Jyväskylässä. On jopa puhuttu vivahde-eroista.
Nämä kommentit ovat tuoneet mieleeni Pekka Silvolan kertoman tapauksen 1960-luvun lopulta. Toimittajat olivat tuolloin kysyneet puoluesihteerin kantaa korkeakoulujen hallinnon uudistamiseen. Pekka kertoo vastanneensa, että hänen ja Johannes Virolaisen mielipiteissä on vivahde-ero: Virolainen ajaa asiaa ja hän sitä vastustaa. Tällaisia olivat myös Jyväskylässä esille tulleet "vivahde-erot".
Suurin erimielisyyden aihe on Euroopan perustuslaki. Hyväksytyssä kannanotossa sitä tuetaan ja kiirehditään. Minä en sitä hyväksy, koska se olisi Suomen perustuslain yläpuolella ja koska se vie unionin kehitystä väärään suuntaan.
Toinen keskeinen kiistakysymys on turvallisuuspolitiikka. Kannanotossa tuetaan Suomen täysipainoista mukanaoloa EU:n puolustusulottuvuudessa, mikä tarkoittaa tuen antamista suunnitelmille lähettää suomalaisia taistelujoukkoja maailman kriisipesäkkeisiin. Itse katson, että Suomen tulee pitäytyä rauhanturvatoimintaan ja keskittää voimavaransa omien rajojensa valvontaan ja puolustamiseen.
Kolmas perustavanlaatuinen näkemysero liittyy niin sanottuun eriytyvään yhdentymiseen. Laajentuessaan Euroopan unioni on eriytynyt siten, että vain harvat maat ovat mukana kaikkien alojen yhteistyössä. Kun laajentuminen jatkuu, eriytyminen lisääntyy.
Eriytyminen on ainoa keino sovittaa yhteen unionin laajeneminen ja syveneminen. Tästä olemme olleet Paavo Lipposenkin kanssa samaa mieltä. Eri mieltä olemme olleet siitä, onko Suomen pyrittävä eriytyvän unionin ytimeen. Nykyinen hallitus kannattaa unionin eheyttä ja yhtenäisyyttä.
Tämä kuulostaa kauniilta. Kuka nyt rikkonaista ja hajanaista unionia kannattaisi? Käytännössä eheyden oppi näyttää johtavan siihen, että Suomi pyrkii olemaan mukana kaikessa - myös sotilaallisessa - yhteistyössä. Tämä politiikka näyttää siis johtavan samaan lopputulokseen kuin Lipposen linja: Suomea viedään unionin ytimeen.
Joku toimittaja kysyi minulta, miksi olen erkaantunut puolueen Eurooppa-linjalta. Vastasin, että puolue oli erkaantunut omalta linjaltaan. Tähänastisissa kannanotoissaan Keskusta on korostanut haluavansa kehittää unionia itsenäisten valtioiden liittona. Olemme vaatineet, että päätösvaltaa siirretään takaisin jäsenmaille. Unionin päätöksenteossa puolue on tukenut hallitusten välistä yhteistyötä, ja se on halunnut vahvistaa ministerineuvoston asemaa.
Kuopion puoluekokouksen päätöksen mukaan Suomen ei tule mennä EU:n liittovaltio-ytimeen, jos sellainen alkaa muodostua. Suomen sotilaallista liittoutumista olemme vastustaneet. Jyväskylän kannanotosta näitä puolueen omia painotuksia löydy. Sen sijaan siinä mm. tuetaan perustuslakia, joka veisi kehitystä päinvastaiseen suuntaan.
Mitä on tapahtunut? Jyväskylän kokous tuo ikävällä tavalla mieleen samassa kaupungissa kymmenen vuotta aikaisemmin pidetyn puoluekokouksen, jolloin puheenjohtajamme edellytti puolueen antavan tukensa hallituksen linjalle. Nyt puolueen johto edellytti samaa suhtautumisessa Euroopan perustuslakiin ja turvallisuuspolitiikkaan.
Poliittisen valiokunnan kokouksessa tämä asetelma tuli selvääkin selvemmin ilmi. Aikaisemmin oli tapana, että puolueen johto haki puoluekokoukselta tukea, jonka turvin puolueen tavoitteita voitiin ajaa läpi hallituksessa. Nyt asetelma on näyttää kääntyneen päälaelleen, kun meidän kannanottojamme harmonisoidaan muiden hallituspuolueiden linjan kanssa.
Julkaistu Länsi-Suomessa ja Suomenmaassa
07.05.2004
Vivahde-eroja
Julkisuudessa on vähätelty niitä näkemyseroja, jotka tulivat esiin, kun Keskustan puoluevaltuuskunta käsitteli puolueen Eurooppa-ohjelmaa Jyväskylässä. On jopa puhuttu vivahde-eroista.
Nämä kommentit ovat tuoneet mieleeni Pekka Silvolan kertoman tapauksen 1960-luvun lopulta. Toimittajat olivat tuolloin kysyneet puoluesihteerin kantaa korkeakoulujen hallinnon uudistamiseen. Pekka kertoo vastanneensa, että hänen ja Johannes Virolaisen mielipiteissä on vivahde-ero: Virolainen ajaa asiaa ja hän sitä vastustaa. Tällaisia olivat myös Jyväskylässä esille tulleet "vivahde-erot".
Suurin erimielisyyden aihe on Euroopan perustuslaki. Hyväksytyssä kannanotossa sitä tuetaan ja kiirehditään. Minä en sitä hyväksy, koska se olisi Suomen perustuslain yläpuolella ja koska se vie unionin kehitystä väärään suuntaan.
Toinen keskeinen kiistakysymys on turvallisuuspolitiikka. Kannanotossa tuetaan Suomen täysipainoista mukanaoloa EU:n puolustusulottuvuudessa, mikä tarkoittaa tuen antamista suunnitelmille lähettää suomalaisia taistelujoukkoja maailman kriisipesäkkeisiin. Itse katson, että Suomen tulee pitäytyä rauhanturvatoimintaan ja keskittää voimavaransa omien rajojensa valvontaan ja puolustamiseen.
Kolmas perustavanlaatuinen näkemysero liittyy niin sanottuun eriytyvään yhdentymiseen. Laajentuessaan Euroopan unioni on eriytynyt siten, että vain harvat maat ovat mukana kaikkien alojen yhteistyössä. Kun laajentuminen jatkuu, eriytyminen lisääntyy.
Eriytyminen on ainoa keino sovittaa yhteen unionin laajeneminen ja syveneminen. Tästä olemme olleet Paavo Lipposenkin kanssa samaa mieltä. Eri mieltä olemme olleet siitä, onko Suomen pyrittävä eriytyvän unionin ytimeen. Nykyinen hallitus kannattaa unionin eheyttä ja yhtenäisyyttä.
Tämä kuulostaa kauniilta. Kuka nyt rikkonaista ja hajanaista unionia kannattaisi? Käytännössä eheyden oppi näyttää johtavan siihen, että Suomi pyrkii olemaan mukana kaikessa - myös sotilaallisessa - yhteistyössä. Tämä politiikka näyttää siis johtavan samaan lopputulokseen kuin Lipposen linja: Suomea viedään unionin ytimeen.
Joku toimittaja kysyi minulta, miksi olen erkaantunut puolueen Eurooppa-linjalta. Vastasin, että puolue oli erkaantunut omalta linjaltaan. Tähänastisissa kannanotoissaan Keskusta on korostanut haluavansa kehittää unionia itsenäisten valtioiden liittona. Olemme vaatineet, että päätösvaltaa siirretään takaisin jäsenmaille. Unionin päätöksenteossa puolue on tukenut hallitusten välistä yhteistyötä, ja se on halunnut vahvistaa ministerineuvoston asemaa.
Kuopion puoluekokouksen päätöksen mukaan Suomen ei tule mennä EU:n liittovaltio-ytimeen, jos sellainen alkaa muodostua. Suomen sotilaallista liittoutumista olemme vastustaneet. Jyväskylän kannanotosta näitä puolueen omia painotuksia löydy. Sen sijaan siinä mm. tuetaan perustuslakia, joka veisi kehitystä päinvastaiseen suuntaan.
Mitä on tapahtunut? Jyväskylän kokous tuo ikävällä tavalla mieleen samassa kaupungissa kymmenen vuotta aikaisemmin pidetyn puoluekokouksen, jolloin puheenjohtajamme edellytti puolueen antavan tukensa hallituksen linjalle. Nyt puolueen johto edellytti samaa suhtautumisessa Euroopan perustuslakiin ja turvallisuuspolitiikkaan.
Poliittisen valiokunnan kokouksessa tämä asetelma tuli selvääkin selvemmin ilmi. Aikaisemmin oli tapana, että puolueen johto haki puoluekokoukselta tukea, jonka turvin puolueen tavoitteita voitiin ajaa läpi hallituksessa. Nyt asetelma on näyttää kääntyneen päälaelleen, kun meidän kannanottojamme harmonisoidaan muiden hallituspuolueiden linjan kanssa.
Julkaistu Länsi-Suomessa ja Suomenmaassa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.