Oisko kenelläkään vinkkejä? Kerron pikasesti mun tarinan ja jos jollai samanlaisia jännitysjuttuja. Eli ennen olin tosi sosiaalinen, en jännittäny mitään! Oon muuttanu ulkomaille ja suomessaki muuttanu 6krt ja vaihtanu kouluu, enkä tuntenu uudesta koulusta ketään ja kaikki toi oli mun mielestä hauskaa enkä jännittäny yhtään vaan päinvastoin oli ihanaa ku tutustu uusii ihmisii! Mut nytten sit asia on toisin.
Rupesin seurustelee mun avomiehen kanssa 2v sitte ja sen perhe on toosi uskonnollinen. Aluks hyväksy mut hyvin, mut sitte ku kerroin etten osaa kuvitella itteeni elämään elämää niinku ne ja olla kuuntelematta musiikkia, meikkaamatta, käydä rukoushuoneella joka su yms.. nii yhtäkkii en ollukkaa enää se sama ihminen ja mulle tultii puhumaan et pitäis jättää mun mies ja mut pakotettii mukaan niiden vanhempien kanssa uskonnollisiin tilaisuuksiin, kiellettii menemästä niille yms. No mun mies suuttu täst ihan hirveesti ja oli sit koko ajan mun tukena ja sano ettei ne pysty meitä erottamaan. Eikä ookkaa pystyny asutaa nyt yhessä ja eletään semmosta elämää mikä meistä tuntuu oikeelta ja hyvältä. Oon pystyny jättää ton aika hyvin taakse mut siit on tullu ongelma nytten. En osaa enää luottaa ihmisiin ja jännitän kaikkia tommosia tilanteita missä joudun mennä väkijoukon keskelle, pahimmassa tapauksessa oksennan! :( närästys lääkkeitä en voi nyt käyttää paitsi rennie ku oon raskaana mut eilen sain pahoinvointi rannekkeen, oisko siitä hyötyä? Kokemuksia?
Rupesin seurustelee mun avomiehen kanssa 2v sitte ja sen perhe on toosi uskonnollinen. Aluks hyväksy mut hyvin, mut sitte ku kerroin etten osaa kuvitella itteeni elämään elämää niinku ne ja olla kuuntelematta musiikkia, meikkaamatta, käydä rukoushuoneella joka su yms.. nii yhtäkkii en ollukkaa enää se sama ihminen ja mulle tultii puhumaan et pitäis jättää mun mies ja mut pakotettii mukaan niiden vanhempien kanssa uskonnollisiin tilaisuuksiin, kiellettii menemästä niille yms. No mun mies suuttu täst ihan hirveesti ja oli sit koko ajan mun tukena ja sano ettei ne pysty meitä erottamaan. Eikä ookkaa pystyny asutaa nyt yhessä ja eletään semmosta elämää mikä meistä tuntuu oikeelta ja hyvältä. Oon pystyny jättää ton aika hyvin taakse mut siit on tullu ongelma nytten. En osaa enää luottaa ihmisiin ja jännitän kaikkia tommosia tilanteita missä joudun mennä väkijoukon keskelle, pahimmassa tapauksessa oksennan! :( närästys lääkkeitä en voi nyt käyttää paitsi rennie ku oon raskaana mut eilen sain pahoinvointi rannekkeen, oisko siitä hyötyä? Kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta valitettavasti kovin tyypillinen. Olet ollut ilmeisesti tiukassa vanhoillisessa yhteisössä. Kokemus oli varmasti traumaattinen, jonka tähden sinun on vaikea jatkaa elämääsi kuten ennenkin. Kokemusta on itselläni elosta lapsuuden kodissani joka oli vahvasti vanhoillinen. Sinänsä uskonto on minulle vieläkin tärkeä, mutta pienen kylän uskonnollinen piiri oli niin vahva että se luo yksilöille sääntöjä, tabuja, vääristymiä, syyllisyyttä. Ajattele miten vaikea minun on ollut päästä henkisestä otteesta eroon aikojen saatossa. Vaikea syyllisyys ja jumalan pelko seuraa vieläkin mukana. Onneksi tukenani on hyvä terapeutti joka on opettanut näkemään vääristymien seasta oman itseni. Hanki itsellesi keskustelu apua, olet kokenut kovia ja juuri sen tähden kärsit nyt traumaattisien kokemusten jälki mainingeista.
Sellainen yhteisö kuin meillä oli otti avosylin vastaan jokaisen sisarusteni puolison, mutta kun puoliso ei osannut olla ja elää kuten perheeni vaati, häntä alettiin savustaa ulos yhteisöstä. Tuloksena oli 4 sisareni kohdalla joka kerta riitainen avioero. Ja tuon lisäksi eron kärsinyt siskoni joutui hakemaan apua ongelmiinsa. Aina sisareni näkivät ongelmat johtuvaksi vain ex puolisostaan, koskaan ei perheessä ollut mitään vikaa.
Pitäkää miehesi kanssa varanne, koska pikkuhiljaa tilanne voi luisua taas suureksi sukuriidaksi. Mutta miehesi on todella tehnyt suuren uhrauksen ja pyrkinyt pääsemään suvun puristuksesta eroon. Mutta varmasti hän kärsii asian tähden ja olisi hyvä hankkia myös keskustelu apua hänellekin. Ainakin itselläni oli valtava syyllisyys joka toi välillä todella kovia paniikkikohtauksia.