Tänään kävin hakemassa postista äitiyspakkauksen. Purskahdin melkein itkuun kun nostin pienen toppahaalarin.. voi kun se on niin pieni. Tällä hetkellä siis rv 25 menossa ja ensimmäinen lapsi tulossa. Jotenkin en osaa hahmottaa koko asiaa, että meidän perheeseen tulee vauva, vaikka kovasti toivottu onkin. Tälläkin hetkellä pikkuinen heittää kuperkeikkaa mahassa, joten totta tämä asia kuitenkin on. =)
En osaa pukea sanoiksi tätä hämmentynyttä oloa mikä minulla on tällä hetkellä. Äitiyspakkaus oli ensimmäinen asia odotuksen aikana, että jotenkin vaan toi asian konkreettisemmaksi, että tämän raskauden lopputuloksena jokin ihan oikeasti tulee köllöttelemään niiden vaatteiden sisällä. Miehen kanssa ollaan hankittu/saatu muuta tarpeellista tavaraa, mutta vauvan vaatteita meillä ei ole ollut vielä ollenkaan.
Jos meille olisi tulossa koira, niin tietäisin tasan tarkkaan mitä pitäisi tehdä ja hankkia ja miten pentuaika vietäisiin läpi ja kuinka pentua koulutettaisiin. Vauvoista minulla ei ole harmainta aavistustakaan.. okei.. no jonkinlainen mutu on, mutta paljon on aukkojakin..
Uskon kyllä, että asiat tulevat varmasti menemään hyvin.. ei täydellisesti, mutta ei huonostikaan. Minulla on upea puoliso, jota rakastan päivä päivältä enemmän, vaikka ollaan yhdessä oltu jo 9 -vuotta. Uskon, että hän tulee olemaan mahtava isä pienokaiselle. Silti vaan tämä asia jännittää, pelottaa, kauhistuttaa ja ihmetyttää... minusta tulee ihan oikeasti äiti.
En osaa pukea sanoiksi tätä hämmentynyttä oloa mikä minulla on tällä hetkellä. Äitiyspakkaus oli ensimmäinen asia odotuksen aikana, että jotenkin vaan toi asian konkreettisemmaksi, että tämän raskauden lopputuloksena jokin ihan oikeasti tulee köllöttelemään niiden vaatteiden sisällä. Miehen kanssa ollaan hankittu/saatu muuta tarpeellista tavaraa, mutta vauvan vaatteita meillä ei ole ollut vielä ollenkaan.
Jos meille olisi tulossa koira, niin tietäisin tasan tarkkaan mitä pitäisi tehdä ja hankkia ja miten pentuaika vietäisiin läpi ja kuinka pentua koulutettaisiin. Vauvoista minulla ei ole harmainta aavistustakaan.. okei.. no jonkinlainen mutu on, mutta paljon on aukkojakin..
Uskon kyllä, että asiat tulevat varmasti menemään hyvin.. ei täydellisesti, mutta ei huonostikaan. Minulla on upea puoliso, jota rakastan päivä päivältä enemmän, vaikka ollaan yhdessä oltu jo 9 -vuotta. Uskon, että hän tulee olemaan mahtava isä pienokaiselle. Silti vaan tämä asia jännittää, pelottaa, kauhistuttaa ja ihmetyttää... minusta tulee ihan oikeasti äiti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
itsellä mylläää mahassa rv 26 3,kolmas kerta kun raskaus kestää tod.näk.loppuun (raskauksia 5).
ihmettelemistä se on mullakin.äipppäkkaus toi mulki liikuttuneen olon ku selailin sitä 3 vuotiaani kanssa.
Tsemppiä tulevaan!
tiedät mitä on olla äiti isolla ä:llä,kun vauva huutaa koliikkia 3kk,korvakierteet sairastettu, nukuttamishärdellit kärsitty ja yöt heräilty. Tervetuloa todellisuuteen. Vauvaa kun ei siinä vaiheessa voi enää palauttaa,eikä vauva-lehtien vaaleanpunaisia kertomuksia todellisuudesta syyttää. Sori vaan jos pahoitin jonkun mielen.
Ikävää, jos sinulla on noin kurjia mielikuvia vauva-ajasta. Minusta mikään ei ole ihanampaa kuin pienen vauvan hoitaminen ja niinpä nyt on viides (ja valitettavasti viimeinen) tulossa. Kertaakaan ei ole käynyt mielessäkään vauvan (tai lapsen) palauttaminen. Olisikohan sinun syytä hakea apua tuohon, jos se kerran on noin vaikeaa?
Kiitokset vastanneille.. =) Mielenkiinnolla tässä odotetaan mitä tuleman pitää..
Niinhän se menee, ettei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eikä siihen voi mitenkään varautua. Voihan olla, että lapsellä on paha koliikki, korvakierrettä, jonkin asteista vammaisuutta tai muuta ongelmaa. Voihan olla, että sairastun vakavaan synnytysmasennukseen, josta toipuminen vie pitkään. Voihan käydä niin, että puolisoni kuolee tulevan vuoden aikana. Uskon, että jokainen on äiti isolla Ä:llä olipa lapsi millainen hyvänsä. Vastuu pienestä ihmisestä tulee kuitenkin olemaan suuri, johon elämän realiteetit ja tapahtumat tulevat asettamaan oman kehyksensä.. (vau miten hienosti kirjoitettu..) =D
Kyllä minä uskon, että lapsen kanssa tulee käytyä koko tunne skaala läpi pakahduttavasta rakkaudesta äärettömään ärtymykseen ja voimattomuuden ja turhautumisen tunteeseen.. kaikki aikanaan.
Tsemppiä kaikille raskaana oleville!! On lohdullista tietää, että ihmettelyä ja tuskailua on muillakin samoista asioista. Voihan olla, että ensi kesänä tilitän tuolla Vauvat 0-12 kk:tta palstalla, miten h**vetin vaikeeta kaikki on ja nukun vuorokaudet 2 tunnin pätkissä.. tai sitten hehkutan lapsen helppoutta (ihan vaan muita ärsyttääkseni) nähdään siis mahdollisesti siellä.. aika näyttää.. ;-D
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Aivan Ihana!!! Ja niin paikkansa pitävä!
Ai, no mun mielestä tuo runo oli aika karsea ja marttyyrimainen. Kaikki minun tuntemani äidit kyllä ehtivät harjata hampaansa ja tukkansa ja pukeutuvat puhtaisiin vaatteisiin. Lapsen saaminen on mitä luonnollisin asia, vaikka onkin itse äidille se maailman suurin ihme.
tarvi ottaa niin tosissaan.
Ei niin, mutta nämä marttyyriäidit ainakin tuntuu ottavan tuollaiset runot varsin tosissaan. "Oi, tämä runo on niin totta, ihanaa..."
Hassua, että otit esimerkiksi juuri toppahaalarin, joka on oikeastaan isoin vaatekappale mitä pakkauksessa on :) Meidän pikkumies täyttää kohta 1-vuotta ja ja haalari on vieläkin melkoisen suuri, hiat ja lahkeet edelleen käännettyinä :)
Onnea odotukseen!
Minulle raskaus ei tunnu vielä todelta, koska en ole käynyt ultrassa. En sitten tiedä, miten sen jälkeen. Kuitenkin nyt on ihan epätodellinen olo. TIEDÄN, että tuolla mahassa joku on ja tiedän, että jos vaan kaikki menee hyvin, minusta tulee äiti, mutta jotenkin en vaan osaa hahmottaa sitä. Ihastelen kyllä vauvojen tavaroita, mutta en vaan käsitä, että jossain vaiheessa niitä pitää hankkia ja pieni ihminen - minun lapsi - alkaa niitä käyttää.
Minäkään en tiedä, mitä lapselle pitää hankkia. Ostan varmaan vastasyntynyttä varten jotain parivuotiaan tavaroita tms. :D Itse äitinä olo minua ei ainakaan vielä ihme kyllä pelota. En pelkää, ettenkö osaisi hoitaa lasta. Uskon, että se sujuu sitten ihan luonnostaan ja hyvä äiti on, kun kuuntelee sydäntään ja käyttää järkeään. Tiedän myös, että miehestäni tulee aivan upea isä, joka varmasti auttaa lapsen hoidossa. Lapsella pitäisi siis kaikki olla oikein hyvin, kun tähän maailmaan tulee. Kuitenkin on vaan niin vaikea uskoa, että muutaman kuukauden päästä tässä talossa on pieni ihminen, joka joskus kutsuu minua äidiksi. :)
te ihme eukkoja, kun kaikilla vauva kasvaa mahassa. Muualle kuin kohtuun kiinnittyneitä kutsutaan kohdunulkoisiksi raskauksiksi, jotka eivät valitettavasti tule hyvin päättymään.
Ruvetaan nyt.....pilkkua...
Hormonitko jyllää vähän liikaa ja on paha mieli?
On kyllä katkeria ihmiskohtaloita ilmestynyt odotuspalstalle, onko omat lapset otettu huostaan vai mikä mahtaa harmittaa noin kun muuttuu nenä vihreäksi toisten onnen hehkua lukiessa?
Raskaus on ihanaa aikaa kaikkine vaivoineen päivineen, samoin pikkuvauva aika on aivan mahtavaa kun on ikioma nyytti jotai hoivata ja lohduttaa itkun tullessa. Vaikka heräisi kymmenen kertaa yössä toisen itkuun, on se ikioma nyytti hetki hetkeltä rakkaampi ja läheisempi. Ensihymy, ensiaskeleet, ensimmäiset sanat, ensimmäinen kerta liukumäessä ja hiekkalaatikolla, ensimmäinen päiväkotipäivä, ensimmäinen koulupäivä... Ihania herkistäviä muistoja joita äidit saa vaalia läpi elämänsä.
Vaikka en lapsirakkain ihminen tässä maailmassa olekaan niin omat lapset on kyllä parasta mitä olla voi, joiden puolesta tekisi mitä vain ja joiden onnen eteen luopuu kaikesta mitä ilman ei ennen luullut pystyvänsä elämään.
Ihanaa raskautta kaikille ja onnenhetkiä pikkuistenne kanssa! Jätetään nillittäjät omaan arvoonsa, heille äidinrakkaus on valitettavasti vieras käsite.