Edistystä ohituksissa, mutta...

liikkeellä ja muita tulee vastaan. Mitä tarkoittaa hulabaloo? Huutavatko ne vastaantulijalle, toisilleen, hyppivät, mitä ne tekevät?

Miksi luulet, että kyse on niiden keskinäisistä väleistä? Jos niin olisi, niin nehän tappelisivat kotonakin ja nyt ne hulabaloivat (mitä se sitten tarkoittaakan) vain, kun kohtaavat muita koiria.

Ei jumalauta. Ei voi olla totta, millaisen vastaanoton täällä saa.

Mitäs pahaa siinä nyt on, että omistaa kaksi koiraa? Mikä ihmeen asenne täällä oikeesti vallitsee? Kysyin asiallista neuvoa asialliseen ongelmaan. Joka on varmasti aika yleinen ja monella saattaa olla tästä kokemusta. Eihän täällä saa herranen aika kunnon rakentavaa keskustelua aikaiseksi mistään.

Mielestäni tein tuossa ihan tarpeeksi selväksi, mitä nyt satuin tarkoittamaan tällä hulabaloolla. Olipas se nyt sitten vaikea sana monelle ymmärtää. Mutta siis, haukkuvat kovaäänisesti muita koiria lenkillä. Eivät siis tappele keskenään, vaan ketjureaktiomaisesti rähisevät muille koirille, jotka vastaan tulevat. Haukkuminen on alkanut vuoden sisällä, voimistunut asteittain. Ennen kastrointia ei kyseistä ongelmaa. Ikää 6 vuotta. Käytös muuten kunnossa, näyttelytaustaa.

Miten helvetissä tähän pulmaan liittyy esimerkiksi koirien ruokinta?

Liikunta, aktivointi, terveys kunnossa. Kyseessä kaksi pientä seurakoiraa. En jaksa alkaa ruotia rotua erikseen, koska siitäkin saa yleensä jonkinlaisen hyökkäyksen niskaan ja mielestäni tämä ongelma ei voi olla nyt rodusta kiinni.

Helpottunut... kirjoitti:

Ei jumalauta. Ei voi olla totta, millaisen vastaanoton täällä saa.

Mitäs pahaa siinä nyt on, että omistaa kaksi koiraa? Mikä ihmeen asenne täällä oikeesti vallitsee? Kysyin asiallista neuvoa asialliseen ongelmaan. Joka on varmasti aika yleinen ja monella saattaa olla tästä kokemusta. Eihän täällä saa herranen aika kunnon rakentavaa keskustelua aikaiseksi mistään.

Mielestäni tein tuossa ihan tarpeeksi selväksi, mitä nyt satuin tarkoittamaan tällä hulabaloolla. Olipas se nyt sitten vaikea sana monelle ymmärtää. Mutta siis, haukkuvat kovaäänisesti muita koiria lenkillä. Eivät siis tappele keskenään, vaan ketjureaktiomaisesti rähisevät muille koirille, jotka vastaan tulevat. Haukkuminen on alkanut vuoden sisällä, voimistunut asteittain. Ennen kastrointia ei kyseistä ongelmaa. Ikää 6 vuotta. Käytös muuten kunnossa, näyttelytaustaa.

Miten helvetissä tähän pulmaan liittyy esimerkiksi koirien ruokinta?

Liikunta, aktivointi, terveys kunnossa. Kyseessä kaksi pientä seurakoiraa. En jaksa alkaa ruotia rotua erikseen, koska siitäkin saa yleensä jonkinlaisen hyökkäyksen niskaan ja mielestäni tämä ongelma ei voi olla nyt rodusta kiinni.

Lue lisää

esim. ruokinta (saa kaikkea tarvitsemaansa riittävästi, eikä mitän ei-toivottua liikaa), ei ole kunnossa, niin kyllä se huono olo (esim, jaksamattomuus, ylienergisyys) alkaa näkyä käytöksessä (esim. sijaistoimintona remmirähjäyksessä).

Olis myös kiva tietää mitä olette tarkalleen tehneet näissä tilanteissa, ei me kaikki vastaajat roikuta täällä päivät pitkät ja tiedetä mihin ketjuun kukin on aiemmin kirjoittanut.

Molemmat koirat siis 6-v? Yhtäaikaa hankittu, sisarukset, samaa rotua? Pitäisi tietää niin paljon enemmän.

Mutta summa summarum, omistajan käytös on avainasemassa, myös se muu mitä tapahtuu muulloin kuin näissä tilanteissa, miten koirien kanssa eletään ja ollaan kotioloissa.

Ei pidä loukkaantua asiallisesta palautteesta. Miksi uskot olevasi täydellinen koiratietäjä?

Kertokaa toki mikä haitta on jos omistaa kaksi koiraa? Itsellänikin on kaksi ja ensimmäinen oli vasta vuoden ikäinen kun toisen hankin, kylläkin täydellisesti hallinnassa ja koulutettu. Oli helpompi opettaa tämä toinenkin sitten tavoille, kun otti TODELLA paljon mallia tältä isommaltaan.. Ei ikinä ole ollut mitään ongelmaa :)

perheen isoisä kirjoitti:

Kertokaa toki mikä haitta on jos omistaa kaksi koiraa? Itsellänikin on kaksi ja ensimmäinen oli vasta vuoden ikäinen kun toisen hankin, kylläkin täydellisesti hallinnassa ja koulutettu. Oli helpompi opettaa tämä toinenkin sitten tavoille, kun otti TODELLA paljon mallia tältä isommaltaan.. Ei ikinä ole ollut mitään ongelmaa :)

Lue lisää

Jos ensimmäinen koira on koulutettu ja niin siinä käy, että koira apinoi toista niin hyvässä kuin pahassa. Eli ota toinen koira, kun sinulla on ensimmäinen hallinnassa ja näin tiedät miten toinen koira koulutetaan sekä mitä toiselta voi vaatia käytöksensä osalta.
Josku on hyvä herättää sanan säilällä jos ei itse huomaa että jos nyt olisi vaikka kurin sekä käytöksen ohjauksen paikka -Sekä ohjaajalla, että koiralla.

perheen isä kirjoitti:

Jos ensimmäinen koira on koulutettu ja niin siinä käy, että koira apinoi toista niin hyvässä kuin pahassa. Eli ota toinen koira, kun sinulla on ensimmäinen hallinnassa ja näin tiedät miten toinen koira koulutetaan sekä mitä toiselta voi vaatia käytöksensä osalta.
Josku on hyvä herättää sanan säilällä jos ei itse huomaa että jos nyt olisi vaikka kurin sekä käytöksen ohjauksen paikka -Sekä ohjaajalla, että koiralla.

Lue lisää

En todellakaan luule olevani mikään täydellinen koiratietäjä. Miksi muuten roikkuisin tällä palstalla kyselemässä neuvoja "asiantuntijoilta"?
Niitä täällä meinaan tuntuu riittävän. Muutama nimimerkki on kommentoimassa jokaikistä keskustelua omalla näsäviisaalla tyylillään. Täällä todella moni luulee olevansa täydellinen koiratietäjä, jolla on varaa arvostella muita, mutta minä se en todellakaan ole. Myönnänhän jo aloituksessani, että olen tietämätön ja avuton kouluttamaan kahta koiraani tässä tilanteessa.

Mielestäni oli vain asiatonta hyppiä ihan aiheen sivuun, kuten siis että miksi minulla on kaksi koiraa. Hirveä poikkeus, että koira-ihmisellä on useampi koira perheessä.

Urokseni ovat molemmat samaa rotua, samanikäisiä, mutta eivät sisaruksia. Samalta kasvattajalta kyllä peräisin. Ovat asuneet yhdessä jo ennen meille tuloa, tunteneet pennusta saakka. Tulivat tavallaan niinkuin kahdenkauppana.

Taidan palata tähän asiaani jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Tosihan on, että täällä bittitaivaassa vastaanottoa on monenlaista. Ja tällä palstalla selkeästi vallitsee tietty asenne ja nää samat expertit täällä on jatkuvasti pätemässä, vaikkei omakohtaista kokemusta ole itse ongelmasta, josta kysyin.

Helpottunut... kirjoitti:

En todellakaan luule olevani mikään täydellinen koiratietäjä. Miksi muuten roikkuisin tällä palstalla kyselemässä neuvoja "asiantuntijoilta"?
Niitä täällä meinaan tuntuu riittävän. Muutama nimimerkki on kommentoimassa jokaikistä keskustelua omalla näsäviisaalla tyylillään. Täällä todella moni luulee olevansa täydellinen koiratietäjä, jolla on varaa arvostella muita, mutta minä se en todellakaan ole. Myönnänhän jo aloituksessani, että olen tietämätön ja avuton kouluttamaan kahta koiraani tässä tilanteessa.

Mielestäni oli vain asiatonta hyppiä ihan aiheen sivuun, kuten siis että miksi minulla on kaksi koiraa. Hirveä poikkeus, että koira-ihmisellä on useampi koira perheessä.

Urokseni ovat molemmat samaa rotua, samanikäisiä, mutta eivät sisaruksia. Samalta kasvattajalta kyllä peräisin. Ovat asuneet yhdessä jo ennen meille tuloa, tunteneet pennusta saakka. Tulivat tavallaan niinkuin kahdenkauppana.

Taidan palata tähän asiaani jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Tosihan on, että täällä bittitaivaassa vastaanottoa on monenlaista. Ja tällä palstalla selkeästi vallitsee tietty asenne ja nää samat expertit täällä on jatkuvasti pätemässä, vaikkei omakohtaista kokemusta ole itse ongelmasta, josta kysyin.

Lue lisää

Muutamilla palstalaisilla taitaa olla ihan oikeastikin kokemusta... kuten nyt vaikka perheen isällä. En minäkään hänen tyylistään diggaa, mutta on hänen jutuissaan monesti järkevä pointti, kun siitä suodattaa pois sen sävyn.

palstaa lukeva kirjoitti:

Muutamilla palstalaisilla taitaa olla ihan oikeastikin kokemusta... kuten nyt vaikka perheen isällä. En minäkään hänen tyylistään diggaa, mutta on hänen jutuissaan monesti järkevä pointti, kun siitä suodattaa pois sen sävyn.

Lue lisää

Mutta joskus viesti tulee teräväsävyisesti ja tarkoituksella, tällöin voi tavoittaa paremmin, kuin jeesjees meiningillä. Ainakin joutuu ehkä lukemaan asian kahteen kertaan.
Joskus taas ei ole mieleinen vastaus tai ei muuten pysty vastauksia sulattamaan (yleisesti)niin kannattaako silloin edes vastailla jeesjees vastauksia? Ei minusta ,mutta ei ketään pidä loukatakkaan asiattomuuksilla. Joskus pitää vain asiat lukea asioina ilman ennakkoluuloa tai ei pikaisella mielenalalla.
On täällä ollut muutama ketjunaloittaja jolle on jotain väännetty rautalangasta porukalla ja pointin myöhemmin tajunnut ja siitä myöhemmin kuitannut asian tänne. Kaikki on asenteesta tai asenoitumisesta kiinni. Asenoituminen täytyy olla kohdallaan kysyjällä, eikä pidä kimpaantua vaan rakentaa, jos oikeasti jotain apua jostain haluaa.
Tuhon ap:n asiaan pystyisi sanomaan paljonkin, mutta jätän viisaammille.

olisi edes tyytyväinen, että jotkut edes viitsivät vastata. Kysyjällä se neuvon tarve on eikä vastaajilla.
Arvostelee vielä, ja täydentää kyssäriä ja odottaa vastausta vielä siihen.
Minkälainen asenne ap.llä on koiriinsa kun käytöskin on tuollainen.

moukkamalla kirjoitti:

olisi edes tyytyväinen, että jotkut edes viitsivät vastata. Kysyjällä se neuvon tarve on eikä vastaajilla.
Arvostelee vielä, ja täydentää kyssäriä ja odottaa vastausta vielä siihen.
Minkälainen asenne ap.llä on koiriinsa kun käytöskin on tuollainen.

Lue lisää

Koirani olen yrittänyt hyvänä pitää ja reiluin ottein. Tokihan tämä ongelma nyt voi viestiä sitten jotain muuta, mutta mielestäni en ole käytöstäni näiden vuosien aikana muuttanut enkä mitään muutakaan koirieni hoidossa. Kuten sanoin, ennen kastrointia tätä kyseistä ongelmaa ei ollut eikä muutenkaan minkäänlaista käytöshäiriötä koirilla ole koskaan ollut, oikein kiltisti käyttäytyvät muuten kotioloissa ja muutenkin. En tiedä, missä olisin voinut väärin sitten tehdä.

Moka jonka myönnän tapahtuneen nyt tässä kirjoittelussa täällä oli omalta osaltani nyt ainakin se, että aloitusviestini oli sitten ilmeisesti liian suppea enkä selostanut tarpeeksi tarkasti taustoja ja tilannetta... Jos se nyt suivaannutti monet, niin pahoittelut. Sitä en osannut ajatella, kun toista kertaa koskaan tänne raapustelin tekstiä ja yritin olla perusteellinen, mutta unohdin siis monta olennaista seikkaa.

Toisen mielen pahoittaminen tarkoituksella on kyllä sitten asia erikseen. Sitä täällä tehdään monen nimimerkin taholta ja ihan tahallisesti, sen olen huomannut...

MUTTA en pyytänyt muuta kuin neuvoja tähän itse ongelmaan sellaisilta ihmisiltä, joilla on kokemusta tästä. Eli kaksi koiraa itsellä ja samanlaista käyttäytymistä lenkillä. Tai samanlainen tilanne, että erikseen koirat ovat kiltisti ja keskenään haukkuvat.
En ole mikään koira-asiantuntija, mutta mielestäni heti alettiin hyppiä aivan aiheen sivupoluille, sellaisiin asioihin jotka nyt ensisijaisesti eivät minua tässä ongelmassani auta. Ehkä olen siinä sitten väärässä, mutta...

Kiitos sinulle yhdelle, joka jaksoit kirjottaa mukavansävyisen viestin tuonne väliin.
Se on totta, että hermostun näissä tilanteissa. Koira varmasti vaistoaa sen. En osaa tehdä mitään tilanteessa enkä hallitse sitä. Siksi yritän ehkä vältellä tilanteita joissa muita koiria tulee vastaan enkä vain uskalla rohkeasti kohdata niitä... Sorrun joskus tuohon koiran vetämiseen itseni lähelle lyhkäseen hihnaan. Se varmasti provosoi lisää. Ja hermostuneena sitä korottaa ääntään ja yrittää komentaa napakasti kieltämällä.
Olen kuullut sellaisesta makupalatekniikasta? Sietäisikö sitä kokeilla, että herkkuja kehiin kun koiria tulee vastaan? Ja jos tilanne menee ohi nätisti, sitten makupala koiralle? Kahden koiran kanssa se voi tietysti olla hankala hoitaa, jotta saa molemmat keskittymään siihen täydellä teholla...

Ehkä homma on vaan niin että minusta ei ole tällaisille keskustelupalstoille asioitani ruotimaan... En ole missään vaiheessa yrittänyt itseäni ylistää, että minussa sitä vikaa ei muka olisi. Varmasti on. Itsehän koiriani koulutan ja kasvatan ja edelleen korostan, että kysyin neuvoa siksi tällaiselta huuhaa-palstalta, kun en muuta keksinyt tähän hätään. Halusin vaan kuulla muiden kokemuksia.

Helpottunut... kirjoitti:

Koirani olen yrittänyt hyvänä pitää ja reiluin ottein. Tokihan tämä ongelma nyt voi viestiä sitten jotain muuta, mutta mielestäni en ole käytöstäni näiden vuosien aikana muuttanut enkä mitään muutakaan koirieni hoidossa. Kuten sanoin, ennen kastrointia tätä kyseistä ongelmaa ei ollut eikä muutenkaan minkäänlaista käytöshäiriötä koirilla ole koskaan ollut, oikein kiltisti käyttäytyvät muuten kotioloissa ja muutenkin. En tiedä, missä olisin voinut väärin sitten tehdä.

Moka jonka myönnän tapahtuneen nyt tässä kirjoittelussa täällä oli omalta osaltani nyt ainakin se, että aloitusviestini oli sitten ilmeisesti liian suppea enkä selostanut tarpeeksi tarkasti taustoja ja tilannetta... Jos se nyt suivaannutti monet, niin pahoittelut. Sitä en osannut ajatella, kun toista kertaa koskaan tänne raapustelin tekstiä ja yritin olla perusteellinen, mutta unohdin siis monta olennaista seikkaa.

Toisen mielen pahoittaminen tarkoituksella on kyllä sitten asia erikseen. Sitä täällä tehdään monen nimimerkin taholta ja ihan tahallisesti, sen olen huomannut...

MUTTA en pyytänyt muuta kuin neuvoja tähän itse ongelmaan sellaisilta ihmisiltä, joilla on kokemusta tästä. Eli kaksi koiraa itsellä ja samanlaista käyttäytymistä lenkillä. Tai samanlainen tilanne, että erikseen koirat ovat kiltisti ja keskenään haukkuvat.
En ole mikään koira-asiantuntija, mutta mielestäni heti alettiin hyppiä aivan aiheen sivupoluille, sellaisiin asioihin jotka nyt ensisijaisesti eivät minua tässä ongelmassani auta. Ehkä olen siinä sitten väärässä, mutta...

Kiitos sinulle yhdelle, joka jaksoit kirjottaa mukavansävyisen viestin tuonne väliin.
Se on totta, että hermostun näissä tilanteissa. Koira varmasti vaistoaa sen. En osaa tehdä mitään tilanteessa enkä hallitse sitä. Siksi yritän ehkä vältellä tilanteita joissa muita koiria tulee vastaan enkä vain uskalla rohkeasti kohdata niitä... Sorrun joskus tuohon koiran vetämiseen itseni lähelle lyhkäseen hihnaan. Se varmasti provosoi lisää. Ja hermostuneena sitä korottaa ääntään ja yrittää komentaa napakasti kieltämällä.
Olen kuullut sellaisesta makupalatekniikasta? Sietäisikö sitä kokeilla, että herkkuja kehiin kun koiria tulee vastaan? Ja jos tilanne menee ohi nätisti, sitten makupala koiralle? Kahden koiran kanssa se voi tietysti olla hankala hoitaa, jotta saa molemmat keskittymään siihen täydellä teholla...

Ehkä homma on vaan niin että minusta ei ole tällaisille keskustelupalstoille asioitani ruotimaan... En ole missään vaiheessa yrittänyt itseäni ylistää, että minussa sitä vikaa ei muka olisi. Varmasti on. Itsehän koiriani koulutan ja kasvatan ja edelleen korostan, että kysyin neuvoa siksi tällaiselta huuhaa-palstalta, kun en muuta keksinyt tähän hätään. Halusin vaan kuulla muiden kokemuksia.

Lue lisää

Olen myös mielestäni erittäin hyvä koiranomistaja, mielestäni tiedän paljon, huomioin paljon, osaan lukea koirieni eleitä, ne ovat fiksuja ja hyvin pidettyjä ja koulutettuja. Niinpä itelläni kesti jonkin aikaan ennen kuin tajusin, että monesti ohituksissa se olenkin minä, joka aiheutan sen ongelman.

Tappelevatko koirasi keskenään? Ilmeisesti eivät, silloin niiden välit ovat varmaankin aikalailla ok. Ne rähisevät vain hihnassa ja silloinhan sinä olet läsnä. Monesti käy niin, että kun koira eka kerran ärähtää, se tulee omistajalle yllätyksenä ja sen jälkeen omistaja alkaa jännittää ohituksia. Hän komentaa koiriaan tiukemmin kuin muulloin ja aiemmin, kiristää hihnaa, elekieli muuttuu ja koira _aina_ näkee ja haistaa nämä omistajasta. Koirat ovat elekielen mestareita, niille ei ihminen pysty valehtelemaan. Näillä eleillään omistaja viestii koirilleen, että hei, nyt on paha paikka. Koirat haluavat puolustaa laumaansa ja siksi ne huutavat vastaantulijalle varoitukseksi.


Sinuna alkaisin väistämään, jos vain mahdollista. Kun näet omistasi tai vastaantulijasta (ylälinja ylhäällä, tuijotusta, asekl hidastuu, taluttaja kiristää hihnaa tms) niin mene reilusti ja ajoissa sivuun. Opeta sitä ennen koirasi ottamaan katsekontakti sinuun, sitten vaadit sitä tuossa tilanteessa. Voit palkata namilla, mutta ole tarkkana, ettet palkkaa kun koirasi tuijottaa sitä toista ja huutaa, silloin vahvistat sitä rähinää. Kun koirasi pysyvät hiljaa, ajankanssa ei enää tarvi väistää niin kauas. Tätä pitää treenata kauan ja olla itse mahdollisimman rento, normaali, ym. Koiriasi seuraamalla opit senkin kannattaako niitä komentaa tiukasti vai normaalisti, riippuu koirasta mikä kellakin toimii.

Mieti kumpiko koiristasi aloitaa huutamisen, kumpiko jännittyy enemmän, kumpiko reagoi pahemmin, jne. Treenaa sen koiran kanssa enemmän ja vietä muutenkin aikaa enemmän, että se oppii luottamaan sinuun, ptää sinua huipputyyppinä, jota kannattaa seurata lenkillä enenmmän kuin vastaantulijoita.

Tämä on yksi tapa, joku toinen voi ehdottaa jotakin muuta. Mitä tahansa teetkin, niin älä vaihtelemaan metodia viikottain, se vain sekoittaa koiria.

Meillä ollaan päästy ainakin eteenpäin, kun menin vähän itseeni ja tehtiin pitkään töitä. Rauhallisuus, selkeys, pitkäjänteisyys, aina samoin jokainen perheenjäsen. Ja muista tarkkailla itseäsi.

kyl se siitä vielä kirjoitti:

Olen myös mielestäni erittäin hyvä koiranomistaja, mielestäni tiedän paljon, huomioin paljon, osaan lukea koirieni eleitä, ne ovat fiksuja ja hyvin pidettyjä ja koulutettuja. Niinpä itelläni kesti jonkin aikaan ennen kuin tajusin, että monesti ohituksissa se olenkin minä, joka aiheutan sen ongelman.

Tappelevatko koirasi keskenään? Ilmeisesti eivät, silloin niiden välit ovat varmaankin aikalailla ok. Ne rähisevät vain hihnassa ja silloinhan sinä olet läsnä. Monesti käy niin, että kun koira eka kerran ärähtää, se tulee omistajalle yllätyksenä ja sen jälkeen omistaja alkaa jännittää ohituksia. Hän komentaa koiriaan tiukemmin kuin muulloin ja aiemmin, kiristää hihnaa, elekieli muuttuu ja koira _aina_ näkee ja haistaa nämä omistajasta. Koirat ovat elekielen mestareita, niille ei ihminen pysty valehtelemaan. Näillä eleillään omistaja viestii koirilleen, että hei, nyt on paha paikka. Koirat haluavat puolustaa laumaansa ja siksi ne huutavat vastaantulijalle varoitukseksi.


Sinuna alkaisin väistämään, jos vain mahdollista. Kun näet omistasi tai vastaantulijasta (ylälinja ylhäällä, tuijotusta, asekl hidastuu, taluttaja kiristää hihnaa tms) niin mene reilusti ja ajoissa sivuun. Opeta sitä ennen koirasi ottamaan katsekontakti sinuun, sitten vaadit sitä tuossa tilanteessa. Voit palkata namilla, mutta ole tarkkana, ettet palkkaa kun koirasi tuijottaa sitä toista ja huutaa, silloin vahvistat sitä rähinää. Kun koirasi pysyvät hiljaa, ajankanssa ei enää tarvi väistää niin kauas. Tätä pitää treenata kauan ja olla itse mahdollisimman rento, normaali, ym. Koiriasi seuraamalla opit senkin kannattaako niitä komentaa tiukasti vai normaalisti, riippuu koirasta mikä kellakin toimii.

Mieti kumpiko koiristasi aloitaa huutamisen, kumpiko jännittyy enemmän, kumpiko reagoi pahemmin, jne. Treenaa sen koiran kanssa enemmän ja vietä muutenkin aikaa enemmän, että se oppii luottamaan sinuun, ptää sinua huipputyyppinä, jota kannattaa seurata lenkillä enenmmän kuin vastaantulijoita.

Tämä on yksi tapa, joku toinen voi ehdottaa jotakin muuta. Mitä tahansa teetkin, niin älä vaihtelemaan metodia viikottain, se vain sekoittaa koiria.

Meillä ollaan päästy ainakin eteenpäin, kun menin vähän itseeni ja tehtiin pitkään töitä. Rauhallisuus, selkeys, pitkäjänteisyys, aina samoin jokainen perheenjäsen. Ja muista tarkkailla itseäsi.

Lue lisää

"kaksi leikattua urosta perheessä"..jos ongelma on tullut tämän jälkeen niin syy voi olla tässä. Usein on.
Tämä (leikkaus) voi vaikuttaa vain toiseen koiraan (arkuusulkona) jonka käytös välittyy vain toiseen.
Monesti kastroidusta uroksesta tulee jossain tilanteessa arka tai muuttu sellaiseksi pikkuhiljaa kun tulee kehoon hormooni muutoksia.
Tätä tukee myös se, että jos toimivat yksittäin ulkoilessa paremmin kuin yhdessä. Kokeilla voi että toinen vie toista ja sitten vaihdetaan taas toisin. Eli nähdään onko kummalla koiralla vaikutusta ulkoiluttajaan.
Tällä ajan sitä että toinen leikatusta mahdollisesti kokee teistä jomman kumman turvallisemmaksi ulkona. (mikä taas voi johtua siitä kastroinnista.)

perheen isä kirjoitti:

"kaksi leikattua urosta perheessä"..jos ongelma on tullut tämän jälkeen niin syy voi olla tässä. Usein on.
Tämä (leikkaus) voi vaikuttaa vain toiseen koiraan (arkuusulkona) jonka käytös välittyy vain toiseen.
Monesti kastroidusta uroksesta tulee jossain tilanteessa arka tai muuttu sellaiseksi pikkuhiljaa kun tulee kehoon hormooni muutoksia.
Tätä tukee myös se, että jos toimivat yksittäin ulkoilessa paremmin kuin yhdessä. Kokeilla voi että toinen vie toista ja sitten vaihdetaan taas toisin. Eli nähdään onko kummalla koiralla vaikutusta ulkoiluttajaan.
Tällä ajan sitä että toinen leikatusta mahdollisesti kokee teistä jomman kumman turvallisemmaksi ulkona. (mikä taas voi johtua siitä kastroinnista.)

Lue lisää

Se on kyllä totta, että toinen koiristamme on selkeästi kiintyneempi mieheeni. Toimii hänen kanssaan paremmin, tottelevaisuus ollut aina parempi kun mies käskee. Samoin seuraa miestäni kuin hai laivaa kotioloissa. Kokee jollain tavalla johtajaksi enemmän kuin minut.
Toinen poika on sitten taas vähän sellanen hälläväliä, ihan sama kuka siinä hihnaa on pitelemässä tai kuka käskee. Tottelee ja oppii uutta aika hyvällä menestyksellä, riippuu vähän päivästä.

Mielestäni tottelevaisuus on meillä aika hyvin hallussa ollut aina. Ainoa ongelma tosiaan ollut tämä lenkkeily ja siellä esiintyvä rähinä. Mikä ei kyllä ole lainkaan agressiivista, sen unohdin vielä tarkentaa. En usko, että rähinä jatkuisi jos koirat oikeasti pääsisivät haistelemaan haukkumansa koirat ja pääsisivät heti iholle tutustumaan...

Mutta olen huomannut, että kun tämä kovaääninen show alkaa, vastaantulleet koiranomistajat heti perääntyvät ja vetävät pikkupuudelinsa turvaan, ihan kuin meidän koirista nyt olisi oikeasti vaaraa. Mutta eipä sitä vieras ihminen tiedä, kun meteli on kova. Itsehän sen tiedän, ettei koirat esimerkiksi kävisi kenenkään kimppuun tai purisi oikeasti ketään. Kiusallinen ongelma siis, kun monetkaan eivät halua jäädä juttelemaan meidän kohdalle, niin että koirat saisi haistella toisiaan. Eikä itse voi rynnätä päälle, jos toinen selkeästi väistää.

Makupalatekniikkaa voisin testata, koska koiramme ovat erittäin persoja herkuille. Niillä saa varmasti paljon aikaan, jos tekniikka vaan on oikea. En tiedä sitten, osaanko hoitaa sen niin että se menee varmasti oikein ja siitä on hyötyä...

Kiitos vastauksista ja vinkeistä!

Helpottunut... kirjoitti:

Se on kyllä totta, että toinen koiristamme on selkeästi kiintyneempi mieheeni. Toimii hänen kanssaan paremmin, tottelevaisuus ollut aina parempi kun mies käskee. Samoin seuraa miestäni kuin hai laivaa kotioloissa. Kokee jollain tavalla johtajaksi enemmän kuin minut.
Toinen poika on sitten taas vähän sellanen hälläväliä, ihan sama kuka siinä hihnaa on pitelemässä tai kuka käskee. Tottelee ja oppii uutta aika hyvällä menestyksellä, riippuu vähän päivästä.

Mielestäni tottelevaisuus on meillä aika hyvin hallussa ollut aina. Ainoa ongelma tosiaan ollut tämä lenkkeily ja siellä esiintyvä rähinä. Mikä ei kyllä ole lainkaan agressiivista, sen unohdin vielä tarkentaa. En usko, että rähinä jatkuisi jos koirat oikeasti pääsisivät haistelemaan haukkumansa koirat ja pääsisivät heti iholle tutustumaan...

Mutta olen huomannut, että kun tämä kovaääninen show alkaa, vastaantulleet koiranomistajat heti perääntyvät ja vetävät pikkupuudelinsa turvaan, ihan kuin meidän koirista nyt olisi oikeasti vaaraa. Mutta eipä sitä vieras ihminen tiedä, kun meteli on kova. Itsehän sen tiedän, ettei koirat esimerkiksi kävisi kenenkään kimppuun tai purisi oikeasti ketään. Kiusallinen ongelma siis, kun monetkaan eivät halua jäädä juttelemaan meidän kohdalle, niin että koirat saisi haistella toisiaan. Eikä itse voi rynnätä päälle, jos toinen selkeästi väistää.

Makupalatekniikkaa voisin testata, koska koiramme ovat erittäin persoja herkuille. Niillä saa varmasti paljon aikaan, jos tekniikka vaan on oikea. En tiedä sitten, osaanko hoitaa sen niin että se menee varmasti oikein ja siitä on hyötyä...

Kiitos vastauksista ja vinkeistä!

Lue lisää

"kiusallista", vaan ne muut koirakot toimivat oikein mennessään ohi!

Mietippä toisen koirakon kannalta, se koira voi olla sairas (haluatko tarttuu omasi), heillä voi olla kiire, heillä olla ärinätilanne tapahtunut edellisessä kohtaamisessa ja koiralla siten vietit korkealla ja ärsytyskynnys pieni, omistajalla voi olla menkat (kaikkein pahinta!) tai mitä tahansa ja ennenkaikkea koiraetikttiin kuuluu, että HIHNASSA EI NUUHKITA! Tee se nyt omillesi selväksi, voivat riehua senkin takia,kun eivät tiedä koska pääsee nuuhkimaan ja koska ei.

Kyse ei ole niissä kohtaamisissa vain sinun koiristasi vaan niistä toisistakin.

Helpottunut... kirjoitti:

Se on kyllä totta, että toinen koiristamme on selkeästi kiintyneempi mieheeni. Toimii hänen kanssaan paremmin, tottelevaisuus ollut aina parempi kun mies käskee. Samoin seuraa miestäni kuin hai laivaa kotioloissa. Kokee jollain tavalla johtajaksi enemmän kuin minut.
Toinen poika on sitten taas vähän sellanen hälläväliä, ihan sama kuka siinä hihnaa on pitelemässä tai kuka käskee. Tottelee ja oppii uutta aika hyvällä menestyksellä, riippuu vähän päivästä.

Mielestäni tottelevaisuus on meillä aika hyvin hallussa ollut aina. Ainoa ongelma tosiaan ollut tämä lenkkeily ja siellä esiintyvä rähinä. Mikä ei kyllä ole lainkaan agressiivista, sen unohdin vielä tarkentaa. En usko, että rähinä jatkuisi jos koirat oikeasti pääsisivät haistelemaan haukkumansa koirat ja pääsisivät heti iholle tutustumaan...

Mutta olen huomannut, että kun tämä kovaääninen show alkaa, vastaantulleet koiranomistajat heti perääntyvät ja vetävät pikkupuudelinsa turvaan, ihan kuin meidän koirista nyt olisi oikeasti vaaraa. Mutta eipä sitä vieras ihminen tiedä, kun meteli on kova. Itsehän sen tiedän, ettei koirat esimerkiksi kävisi kenenkään kimppuun tai purisi oikeasti ketään. Kiusallinen ongelma siis, kun monetkaan eivät halua jäädä juttelemaan meidän kohdalle, niin että koirat saisi haistella toisiaan. Eikä itse voi rynnätä päälle, jos toinen selkeästi väistää.

Makupalatekniikkaa voisin testata, koska koiramme ovat erittäin persoja herkuille. Niillä saa varmasti paljon aikaan, jos tekniikka vaan on oikea. En tiedä sitten, osaanko hoitaa sen niin että se menee varmasti oikein ja siitä on hyötyä...

Kiitos vastauksista ja vinkeistä!

Lue lisää

"Se on kyllä totta, että toinen koiristamme on selkeästi kiintyneempi mieheeni"..Tällä huomiolla seuraa, että onko tämä se koira joka aloittaa hulabaloon. Tosin opittu tapa on voinut jo tapahtua toisellekkin, mutta tärkeintä nyt voisi olla, että rakennat uutta sidettä tähän "miehen koiraan" ja ottaisit sen "haltuun" ihan arkitasolla. Tarkoitan että nostat vaatimuksen rimaa hieman ja "pikku hiljaa" ylöspäin ja vaadit myös että se tehdään mitä ollaan tekemässä jne...
Käytä kahdenkeskistä aikaa kumpaankin. (väh.1/2h päivä) ja tee jotain mielekästä.

Rankaisuna käytä pahinta mahdollista keinoa .." koiramme ovat erittäin persoja herkuille". Eli tämä tapa voisi olla avain teidän ongelmaan. Se mitä edelleen jänkkään on mielestäni tuo hulabaloo on oire jostain, koska muutos on tullut yllättäen. turha siihen on puuttua koska se menee varmasti ohi kun nämä muut asiat on hoidossa. Täällä on monta ketjua missä aihetta käsitellään (makupala).

perheen isä kirjoitti:

"Se on kyllä totta, että toinen koiristamme on selkeästi kiintyneempi mieheeni"..Tällä huomiolla seuraa, että onko tämä se koira joka aloittaa hulabaloon. Tosin opittu tapa on voinut jo tapahtua toisellekkin, mutta tärkeintä nyt voisi olla, että rakennat uutta sidettä tähän "miehen koiraan" ja ottaisit sen "haltuun" ihan arkitasolla. Tarkoitan että nostat vaatimuksen rimaa hieman ja "pikku hiljaa" ylöspäin ja vaadit myös että se tehdään mitä ollaan tekemässä jne...
Käytä kahdenkeskistä aikaa kumpaankin. (väh.1/2h päivä) ja tee jotain mielekästä.

Rankaisuna käytä pahinta mahdollista keinoa .." koiramme ovat erittäin persoja herkuille". Eli tämä tapa voisi olla avain teidän ongelmaan. Se mitä edelleen jänkkään on mielestäni tuo hulabaloo on oire jostain, koska muutos on tullut yllättäen. turha siihen on puuttua koska se menee varmasti ohi kun nämä muut asiat on hoidossa. Täällä on monta ketjua missä aihetta käsitellään (makupala).

Lue lisää

Mihin lie hävisi loppu ylemmästä viestistä

Tuon ylemmän viestin lopputarkoituksena on että otetaan näillä asioilla kumpikin koira haltuun ja käskyn alle ensin erikseen ja kun se on riittävällä tasolla niin yhtäaikaa.
riekkuminen yleensä loppuu kun on saatu rakennettua hyvä luottamus koiran/koirien ja ohjaajan välille. Samoin koirat luottamuksen myötä myös saa tarvittavaa turvallisuuden tunnetta mikä on paikallaan missä tilanteessa tahansa. Tätä luottamusta ei saada vaan se ansaitaan omalla tekemisellä ja esimerkillä.

perheen isä kirjoitti:

Mihin lie hävisi loppu ylemmästä viestistä

Tuon ylemmän viestin lopputarkoituksena on että otetaan näillä asioilla kumpikin koira haltuun ja käskyn alle ensin erikseen ja kun se on riittävällä tasolla niin yhtäaikaa.
riekkuminen yleensä loppuu kun on saatu rakennettua hyvä luottamus koiran/koirien ja ohjaajan välille. Samoin koirat luottamuksen myötä myös saa tarvittavaa turvallisuuden tunnetta mikä on paikallaan missä tilanteessa tahansa. Tätä luottamusta ei saada vaan se ansaitaan omalla tekemisellä ja esimerkillä.

Lue lisää

Nyt viikon verran lenkkeilty pojat erillään ja tuloksia vissiin alkaa syntyä... ?

Mies oli tänään molempien kanssa yhtäaikaa ja tasan yhtä vastaantullutta koiraa oli yritetty haukkua, mutta sekin oli jäänyt yrityksen asteelle miehen puhuessa koirille, hieman kuiskaamalla, että "nyt mennäänkin rauhassa ja hiljaa ohi...".
Rähinän oli meinannut aloittaa tämä hälläväliä-koiramme, mutta yhden murahduksen jälkeen se oli loppunut. Toinen oli jostain kumman syystä ollut hiljaa! Olemme ihan puulla päähän lyötyjä.
Iso ongelma alkaa hiipua itsestään? Olisiko syy ollut joku ohimenevä? Emme ehtineet kokeilla juuri mitään kikkoja. Mutta tänään siis hyvä päivä! Pojat saivat paljon kehuja mutta eivät vielä mitään makupaloja lenkillä. Tähän keinoon kyllä pureudun, jos homma jatkuu...

Tosin en usko, että homma on tällä kuitattu, ongelmia saattaa vielä ilmetä. Mutta nyt koirat siis yhtäaikaa lenkille ja katsotaan miten edistytään...

Helpottunut... kirjoitti:

Nyt viikon verran lenkkeilty pojat erillään ja tuloksia vissiin alkaa syntyä... ?

Mies oli tänään molempien kanssa yhtäaikaa ja tasan yhtä vastaantullutta koiraa oli yritetty haukkua, mutta sekin oli jäänyt yrityksen asteelle miehen puhuessa koirille, hieman kuiskaamalla, että "nyt mennäänkin rauhassa ja hiljaa ohi...".
Rähinän oli meinannut aloittaa tämä hälläväliä-koiramme, mutta yhden murahduksen jälkeen se oli loppunut. Toinen oli jostain kumman syystä ollut hiljaa! Olemme ihan puulla päähän lyötyjä.
Iso ongelma alkaa hiipua itsestään? Olisiko syy ollut joku ohimenevä? Emme ehtineet kokeilla juuri mitään kikkoja. Mutta tänään siis hyvä päivä! Pojat saivat paljon kehuja mutta eivät vielä mitään makupaloja lenkillä. Tähän keinoon kyllä pureudun, jos homma jatkuu...

Tosin en usko, että homma on tällä kuitattu, ongelmia saattaa vielä ilmetä. Mutta nyt koirat siis yhtäaikaa lenkille ja katsotaan miten edistytään...

Lue lisää

"kuiskaamalla".... jne.

Helpottunut... kirjoitti:

Nyt viikon verran lenkkeilty pojat erillään ja tuloksia vissiin alkaa syntyä... ?

Mies oli tänään molempien kanssa yhtäaikaa ja tasan yhtä vastaantullutta koiraa oli yritetty haukkua, mutta sekin oli jäänyt yrityksen asteelle miehen puhuessa koirille, hieman kuiskaamalla, että "nyt mennäänkin rauhassa ja hiljaa ohi...".
Rähinän oli meinannut aloittaa tämä hälläväliä-koiramme, mutta yhden murahduksen jälkeen se oli loppunut. Toinen oli jostain kumman syystä ollut hiljaa! Olemme ihan puulla päähän lyötyjä.
Iso ongelma alkaa hiipua itsestään? Olisiko syy ollut joku ohimenevä? Emme ehtineet kokeilla juuri mitään kikkoja. Mutta tänään siis hyvä päivä! Pojat saivat paljon kehuja mutta eivät vielä mitään makupaloja lenkillä. Tähän keinoon kyllä pureudun, jos homma jatkuu...

Tosin en usko, että homma on tällä kuitattu, ongelmia saattaa vielä ilmetä. Mutta nyt koirat siis yhtäaikaa lenkille ja katsotaan miten edistytään...

Lue lisää

En kaikkia viestejä lukenut,mutta koirien toiminta voi olla ihan sijaistoimintaa ja alkanut mistä alkanutkin.
Jos koiraa ei ole koskaan perusteellisesti opetettu aikoinaan ohituksiin ja kulkemiseen,niin joku pieni juttu voi myöhemmin laukasta väärän käytöksen,vaikka pieni säikähdyskin ym.Ja jos ei siihen heti kunnolla puututa,niin se alkaa palkkaamaan itseään.Ja siinä sitten porukassa se tyhmyys yleensä tiivistyy...

Se,että koirat toimii paremmin yksinään,voi kertoa ihan siitä,että kyseessä on pitkälti epävarmuutta.Ja kun on kaveri mukana,niin siitä saa turvaa,ja sitten voi porukalla rähjätä.
Jos nyt miehen kanssa sujuukin paremmin,niin silloin se epävarmalenkki on se toinen osapuoli.Ja luotto toiseen taluttajaan ei oikein pelaa.

Minä suosittaisin ihan vaan kummankin vaikka opettamaan ihan alusta ohitukset ja liikkuminen.Ja kummallekkin koissulle.Sitten siinä harjoittelua.Ihan koirakouluissakin saa harjoittelua,tai sitten yksityisellä.Ja toki hyvät ohjeet.
Ja sitten noihin tilanteisiin selkeät säännöt.
Minä suosisin sitä,että muiden kanssa ei hihnassa seurustella.Jos tarpeen muiden kanssa seurustella,niin se tehdään ihan seurustelutilanteessa ja aina vapaana sopivassa paikassa.Eli leikit leikkinä.

molossi kirjoitti:

En kaikkia viestejä lukenut,mutta koirien toiminta voi olla ihan sijaistoimintaa ja alkanut mistä alkanutkin.
Jos koiraa ei ole koskaan perusteellisesti opetettu aikoinaan ohituksiin ja kulkemiseen,niin joku pieni juttu voi myöhemmin laukasta väärän käytöksen,vaikka pieni säikähdyskin ym.Ja jos ei siihen heti kunnolla puututa,niin se alkaa palkkaamaan itseään.Ja siinä sitten porukassa se tyhmyys yleensä tiivistyy...

Se,että koirat toimii paremmin yksinään,voi kertoa ihan siitä,että kyseessä on pitkälti epävarmuutta.Ja kun on kaveri mukana,niin siitä saa turvaa,ja sitten voi porukalla rähjätä.
Jos nyt miehen kanssa sujuukin paremmin,niin silloin se epävarmalenkki on se toinen osapuoli.Ja luotto toiseen taluttajaan ei oikein pelaa.

Minä suosittaisin ihan vaan kummankin vaikka opettamaan ihan alusta ohitukset ja liikkuminen.Ja kummallekkin koissulle.Sitten siinä harjoittelua.Ihan koirakouluissakin saa harjoittelua,tai sitten yksityisellä.Ja toki hyvät ohjeet.
Ja sitten noihin tilanteisiin selkeät säännöt.
Minä suosisin sitä,että muiden kanssa ei hihnassa seurustella.Jos tarpeen muiden kanssa seurustella,niin se tehdään ihan seurustelutilanteessa ja aina vapaana sopivassa paikassa.Eli leikit leikkinä.

Lue lisää

Koirien kouluttaminen lähtee siitä, että ensin kouluttajan täytyy olla sopivassa mielentilassa onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Ohjaajan tunnetila siirtyy koiraan ja vahvistuu huomattavasti koiran mielessä ja sitä kautta myös käytöksessä. Kun kyseessä on kahden koiran orkesteri, niin vahvistus on VÄHINTÄÄN x2, jopa monesti enemmänkin.

Me olemme toimineet siten, että kahden (tai useamman) koiran kanssa lenkille ei koira pääse mukaan ennen kuin osaa 100 % varmasti ohittaa vastaantulevat koirat ilman mitään tunteenpurkauksia, positiivisia tai negatiivisia. Tämä kannattaa huomioida, sillä vaikka ihminen kuvittelee koiran leikkisän tutustumisen vastaantulijoihin olevan hyvä asia, se ei tämän ongelman kannalta ole sitä. Leikkisästä lähestymisestä on lyhyt matka rähinään, sillä toisen koiran reaktioita ei voi koskaan tietää. Metsälenkeille koirat ovat päässeet laumassa ennen tuon ohittamisen taidon henkilökohtaista osaamista, mutta kadulle/kaupunkiin ei koskaan lähdetä ennen sitä. Näin ollaan ongelmita vältytty useamman koiran kanssa. Samaa suosittelen kaikille.

Näitä ongelmia on kuitenkin erittäin vaikea, jos ei peräti mahdotonta, korjata netin kautta kun kyseessä on useampia koiria. Itse en siihen ainakaan usko, sillä "joukossa tyhmyys tiivistyy" - viittaamaatta millään tavoin kysyjän älynlahjoihin, vaan ryhmädynamiikkaan. Kysyjän kohdalla tosin, kun avauksen ja jatkot lukee, ei voi välttyä havaitsemasta, että ylimääräistä temperamenttia ainakin riittää ja vikoja tuntuu löytyvän saaduista vastauksista, keskustelupalstasta, keskustelijoista jne. Mielestäni tämä on merkki siitä, että kannattaa istua hetki hartaasti peilin edessä ja tutkia itseään koirien omistajana sekä kouluttajana. Millainen ohjaaja koirilleni olen? Millaisena koirat minut kokevat? Onko osaamisessani puutteita? Kaipaanko jonkun henkilökohtaista apua? Jne.

Kun rehellisesti ja kiihkotta tunnistaa omat käyttäytymismallinsa erilaisissa tilanteissa, niin silloin yhden tai useamman koiran kanssa alkaa yleensä tapahtua positiivisia asioita. Nimenomaan siksi, että ensin täytyy korjata oma käyttäytyminen, jonka jälkeen voi vasta alkaa korjata koiran/koirien käytöstä.

Oma reseptini tähän tilanteeseen siis on:

1. oman käyttäytymisen kunnostaminen -> rauhallisuus, varmuus ja suoraviivaisuus
2. koirien koulutus erillään ohitukseen -> kun toimii 100 %:sesti, sitten vasta yhteen
3. koirille opetetaan "seuraa" käsky (tästä kirjoitettu aiemmin pitkät rimpsut)
4. mikäli levottoumuutta esiintyy, niin koirat "seuraa" käskyn alle ohitustilanteissa
5. mikäli normaalit remmillä tehtävät korjaukset tai käskyt eivät toimi, palataan kohtaan 2.

Mielestäni tämä on ainoa tapa tilanteen hoitamiseen kuntoon. Jos tilanne ei ole kahden koiran kanssa täysin hallinnassa, niin itse en missään tapauksessa alkaisi namittamaan kun tilanne on päällä. Siinä kysyjä on kyllä ihan hakoteillä, että "ei meidän koirat mitään tee - miksi vastaantulijat eivät ymmärrä". Kun koiralla on vietti korkealla, olkoon se vaikka sitten laumavietti, niin koira kuin koira saattaa tarjota hammasta yllättäviin tilanteisiin. IPO MM-kisoissakin huippuunsa koulutettu voittajakoira näykkäisi omistajaansa, kun vietti oli huipussaan. Turha on siis sanoa kenenkään kotikoiran omistajan, ettei meidän koira koskaan mitään tee, vaikka sillä on vietti päällä.

On täysin oikein, että vastaantulijat eivät lähde tähän sirkukseen mukaan, vaan vievät koiransa pois. Niin ikävälle kuin se tuntuukin, tähän ei ole mitään oikotietä, jos haluaa ratkaisun joka toimii aina.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Koirien kouluttaminen lähtee siitä, että ensin kouluttajan täytyy olla sopivassa mielentilassa onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Ohjaajan tunnetila siirtyy koiraan ja vahvistuu huomattavasti koiran mielessä ja sitä kautta myös käytöksessä. Kun kyseessä on kahden koiran orkesteri, niin vahvistus on VÄHINTÄÄN x2, jopa monesti enemmänkin.

Me olemme toimineet siten, että kahden (tai useamman) koiran kanssa lenkille ei koira pääse mukaan ennen kuin osaa 100 % varmasti ohittaa vastaantulevat koirat ilman mitään tunteenpurkauksia, positiivisia tai negatiivisia. Tämä kannattaa huomioida, sillä vaikka ihminen kuvittelee koiran leikkisän tutustumisen vastaantulijoihin olevan hyvä asia, se ei tämän ongelman kannalta ole sitä. Leikkisästä lähestymisestä on lyhyt matka rähinään, sillä toisen koiran reaktioita ei voi koskaan tietää. Metsälenkeille koirat ovat päässeet laumassa ennen tuon ohittamisen taidon henkilökohtaista osaamista, mutta kadulle/kaupunkiin ei koskaan lähdetä ennen sitä. Näin ollaan ongelmita vältytty useamman koiran kanssa. Samaa suosittelen kaikille.

Näitä ongelmia on kuitenkin erittäin vaikea, jos ei peräti mahdotonta, korjata netin kautta kun kyseessä on useampia koiria. Itse en siihen ainakaan usko, sillä "joukossa tyhmyys tiivistyy" - viittaamaatta millään tavoin kysyjän älynlahjoihin, vaan ryhmädynamiikkaan. Kysyjän kohdalla tosin, kun avauksen ja jatkot lukee, ei voi välttyä havaitsemasta, että ylimääräistä temperamenttia ainakin riittää ja vikoja tuntuu löytyvän saaduista vastauksista, keskustelupalstasta, keskustelijoista jne. Mielestäni tämä on merkki siitä, että kannattaa istua hetki hartaasti peilin edessä ja tutkia itseään koirien omistajana sekä kouluttajana. Millainen ohjaaja koirilleni olen? Millaisena koirat minut kokevat? Onko osaamisessani puutteita? Kaipaanko jonkun henkilökohtaista apua? Jne.

Kun rehellisesti ja kiihkotta tunnistaa omat käyttäytymismallinsa erilaisissa tilanteissa, niin silloin yhden tai useamman koiran kanssa alkaa yleensä tapahtua positiivisia asioita. Nimenomaan siksi, että ensin täytyy korjata oma käyttäytyminen, jonka jälkeen voi vasta alkaa korjata koiran/koirien käytöstä.

Oma reseptini tähän tilanteeseen siis on:

1. oman käyttäytymisen kunnostaminen -> rauhallisuus, varmuus ja suoraviivaisuus
2. koirien koulutus erillään ohitukseen -> kun toimii 100 %:sesti, sitten vasta yhteen
3. koirille opetetaan "seuraa" käsky (tästä kirjoitettu aiemmin pitkät rimpsut)
4. mikäli levottoumuutta esiintyy, niin koirat "seuraa" käskyn alle ohitustilanteissa
5. mikäli normaalit remmillä tehtävät korjaukset tai käskyt eivät toimi, palataan kohtaan 2.

Mielestäni tämä on ainoa tapa tilanteen hoitamiseen kuntoon. Jos tilanne ei ole kahden koiran kanssa täysin hallinnassa, niin itse en missään tapauksessa alkaisi namittamaan kun tilanne on päällä. Siinä kysyjä on kyllä ihan hakoteillä, että "ei meidän koirat mitään tee - miksi vastaantulijat eivät ymmärrä". Kun koiralla on vietti korkealla, olkoon se vaikka sitten laumavietti, niin koira kuin koira saattaa tarjota hammasta yllättäviin tilanteisiin. IPO MM-kisoissakin huippuunsa koulutettu voittajakoira näykkäisi omistajaansa, kun vietti oli huipussaan. Turha on siis sanoa kenenkään kotikoiran omistajan, ettei meidän koira koskaan mitään tee, vaikka sillä on vietti päällä.

On täysin oikein, että vastaantulijat eivät lähde tähän sirkukseen mukaan, vaan vievät koiransa pois. Niin ikävälle kuin se tuntuukin, tähän ei ole mitään oikotietä, jos haluaa ratkaisun joka toimii aina.

Lue lisää

Tuon kukkiksen voisi moni laittaa jo omalle seinälle =D..

perheen isä kirjoitti:

Tuon kukkiksen voisi moni laittaa jo omalle seinälle =D..

Siis tuon kukkiksen ohjeen voisi...

"nörtille tuli kauhee bittihätä ja tämä kysyi kaverilta että missä on lähin peecee"...vai mit