Myyjän vastuun rajoittaminen, omakotitalon kauppa

On totta, että asunnossa olevien tietynlaisten vahinkojen syntyajankohta on vaikeaa näyttää toteen. Mutta - se on yhtä vaikeaa ostajalle ja myyjälle. Oikeus ei välttämättä tulkitse lainkohtaa sillä perusteella, onko itse vaurio ollut asunnossa, vaan onko esim. vaurion aiheuttaja ollut olemassa jo kaupantekohetkellä. Näin ollen esim. rakennusvirhe, joka on ollut jo rakentamisajankohdasta, katsotaan olleen olemassa siis kauppaa tehtäessä, joten sillä ei olekaan enää merkitystä, onko vaurio syntynyt vielä kaupantekohetkellä. Näin tulkitaan esim. virheitä, jotka ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa. Toisaalta asiat eivät ole yksinkertaisia; jos myyjä on toiminut törkeän huolimattomasti tai arvottomasti ("huijaus") tai ostaja on toiminut välinpitämättömästi esim. rakennusta tarkastaessaan, virhe voidaan tuomita kumman tahansa tappioksi. Lisäksi puntarissa on se, mitä on sovittu. Tällä tarkoitetaan kauppakirjan lisäksi kaikkia kauppaa edeltäviä sopimuksia, keskusteluja, toteamuksia, ym., jotka voidaan näyttää toteen. Ja tällä on ehkä suurin painoarvo (ks. Maakaaren säännökset asunnon/ kiinteistön virheellisyydestä; virheelliseksi katsotaan asunto, joka ei ole sellainen, mitä katsotaan sovitun). Mitä tulee väittämääsi, että oikeus olisi enemmän ostajan puolella, olen asiassa eri mieltä; ostajalta vaaditaan yhä enemmän huolellisuutta ostoprosessiin. Tietoa on paljon ja helposti saatavilla ja varsinkin erityisasiantuntijapalvelut ovat lisääntyneet merkittävästi, joten jo viitteet mahdollisista virheistä luetaan pääsääntöisesti ostajan vahingoksi, koska viitteiden perusteella ei ole ryhdytty tarkempiin tutkimuksiin. Oikeuskäytännössä on omaksuttu tulkinta, että ostaja ottaa usein tällaisissa tapauksissa tietoisen riskin.

Edellä esitetyt olivat siis vain esimerkkejä. Jokainen asuntokauppa on täysin yksilöllinen, joten kaikkia tapauksia harkitaan aina yksilöllisinä, vaikka samantyyppisiä riitatapauksia verrataankin asioiden ratkomisessa.

Vastuunrajoittamisesta: Ajatuksesi virhevastuusta vapautumisesta ei mene esimerkilläsi läpi. Syynä on se, että vastuunrajoitusta ei ole yksilöity (jota Maakaari selkeästi edellyttää). Vastuunrajoituslausekkeiden laatiminen on jopa sopimusjuridiikan ammattilaisille erittäin vaikeaa, joten mikäli niistä aikoo jotain hyötyä, tuskin kannattaa alkaa itse laatimaan. Esimerkiksi laajasti käytetty "myydään siinä kunnossa, kuin se kaupantekohtekellä on" -lausekkeelle ei anneta edes käräjäoikeudessa tai Kuluttajariitalautakunnassa mitään painoarvoa, puhumattakaan ylemmistä oikeusasteista. Lause on siis juridisesti täysin turha.

Riippuen siitä mistä se on aiheutunut. Jos vaurio on putkivuodon aiheuttama, se tulee selville todella pian nousseena vedenkulutuksena ja myös tietty nousseena kosteutena rakennuksessa tai vuotona ulkopuolelle.

Jos löytynyt vaurio on kuiva, on se syntynyt jostain vanhasta, todennäköisesti jo korjatusta vesivahingosta
tai muusta vuodosta ja sen aiheuttaja pystytään kyllä löytämään ja ajankohta siten määrittämään.

Jos ostaja on tuon 5 vuoden aikana itse teettänyt remontteja niin nehän selviää verotukseen ilmoitettuina vähennyksinä. Siis silloin jos vaurio on alkanut esim kylppäristä rakenteisiin päässeestä kosteudesta.

Vesi ja kosteus etenee rakenteissa vauriokohdasta poispäin, päättyen jonnekkin. Ei se vaikeaa ole syytä selvittää.

Sitten jos vauriot ovat piileviä, alapohjan (salaojitus, tontin kaadot ym), viemärin tms aiheuttamia niin silloinhan myyjän asianajaja osaa kyllä esittää niiden tulleen käyttöikänsä päähän ja vaurioiden olleen siten otajan oletettavissa jo ostohetkellä. Silloin korvaukset määrätään pienenä hinnanalennuksena ja kaikki on hyvin. Maksat pienen osan, ostaja isomman muut hänelle aiheutuvat. Ole iloinen että pääsit pois, etkä joudu omasta pussista maksamaan mahdollisia vuokra-asunnon kuluja, tutkimuksia, korjauksia yms.

Korvausvastuulta vältyt kun kerrot kohdetta esitellessäsi, kaikki taloon tehdyt remontit, peruskorjaukset ym ym. Mitä on korjattu ja miksi ja missä mahdollisesti epäilet että voisi olla mahdollisesti jotain vaurioita tai korjaustarvetta. Kaikki minkä kerrot on ostajan tiedossa ja sen jälkeen hänen tulee miettiä ostaako noin vain vai haluaako tarkistaa asian paremmin. Kaikesta minkä ostaja on kuullut, vastaa hän itse jos niistä vaurioita löytyy. Olethan silloin ennen ostopäätöstä kertonut esim, epäileväsi että yläpohjassa voi olla jossain kosteusvaurioita, tai ulkoseinät ovat joskus kastuneet syksyisin, koska vesirännit eivät olleet kunnossa tms. Siitähän kaikki pitkälti näissä asioissa on kyse. Itse olen tehnyt monia asuntokauppoja samoin tuttavani, sukulaiset jne, enkä koskaan ole keneltäkään kuullut että joku tuntemansa olisi sattunut hometalon ostamaan tai talon jossa olisi jätetty jotain remontteja kertomatta. Kyllä suurin osa kaupoista menee rehellisesti ja ne harvat mitkä näilläkin palstoilla ovat keskustelussa, ovat suurimmaksi osaksi niitä joissa ei ihan rehellisiä olla oltu. Oli se epärehellinen sitten ostaja tai myyjä.

Kuulin juuri että eräs pariskunta oli myynyt talon, ostajat olivat tutustuneet siihen todella huolellisesti
ennen ostotarjousta. Melko pian kauppojen jälkeen oli ostaja ottanut yhteyttä ja ilmoittanut kattotuo- lien olevan lahovaurioituneet ja yläpohjassa myös merkkejä korstausvauriosta. Myyjä oli sanonut että ei siinä mitään täytyy teettää uusi katto, he maksavat. Ostajalle se ei riittänyt heille olisi pitänyt maksaa vahingonkorvausta. Ostaja suostui kaupanpurkuun kun sai sen päälle vielä 10000 € vahingonkorvausta ja ovat samaa harrastaneet kuulemma aikaisemminkin.
Myyjä teki taloon uuden katon ja laittoi kohteen uudelleen myyntiin, sai siitä enemmän kuin aikaisempi kauppa 10000,00€ . On niitä epärehellisiä liikkeellä molemmilla puolilla, samoin kuin oikeasti piileviä vaurioitakin ja tapauksia jotka sovitaan yhteysymmärryksessä ilman käräjöintiä. Niitä on suurin osa onneksi.

ihan huuhaata koko laki jos ostaja saa tehdä mitä lystää asunnolle ja tekemällä tekee rakennusvirheitä ja sitten riidellään oikeudessa.
Onko muuten kellään yhteystietoja pyromaaneihin tai bandidosiin ym kerhoihin
minulla olis hommaa heille

Entäs perintötalo,perikunta myy talon josta ei tiedä tuon taivaallista?
Jos vikoja ilmenee on perilliset kusessa,uskaltaako kukaan perijä siis myydä taloja?

Hyviä esimerkkejä oli.
Vastuunrajoitus yksilöidysti esim:

Myyjä vastaa mahdollisen kattovuodon korjauskustannuksista vain yli 5000euron ylittävästä osuudesta enintään 3000euroa.

Sittenkin vielä olisi tappelu että jos katto oli huono tai laho mutta ei vuotanut niin mitäs sitten.
Lahot kattotuolit olisi voinut havaita tutustuessaan kohteeseen huolellisesti.
Oikeustta pitää köyhän välttää.
Itse kokenut ''varmassa'' 6-0 tilanteessa tappion ja kuluja 21000euroa.

Kun minä tai jobbari myymme auton, siinä on perävalotakuu oli hinta mikä hyvänsä.

Mutta kun minä myyn taloni, joudun kurkku sydämessä odottelemaan 5 vuotta sitä, että hajoaako sieltä jotain tai löytyykö joku home jostain mikä on vasta tullut tämän viiden vuoden aikana. Talossa asuja asuu siinä viisi vuotta, kuluttaa sitä, käyttää vettä ja sähköä, tekee omaa pikkuremppaa ja ties mitä. Ja minä maksan.

Mutta kun se auton ostaja ajaa sitä autoa, ymmärretään, että auto kuluu ja siihen tulee vikoja, vuotoja ja konekin voi leikata kiinni. Miksi sama ei päde taloihin?

Käsittämätöntä tällainen ihmisten kiusaaminen. Ajatellaan, että talon myyjä on rikas porvari, jolla kyllä on varaa heittää muutama kymppitonni vielä viiden vuoden päästäkin jonkun ostajaketkun remonttiin. Tämä on täyttä kommarimeininkiä ja oikeudenmukaisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Tosiasiassa talo myydään yleensä kun on pakko, muutetaan vanhainkotiin tai sitten isompaan jota varten otetaan iso velka. Harva lyö rahoiksi, muuttaa kerrostaloon naureskelemaan ja käyttää "tienaamansa" rahat osakesijoituksiin ja talletustileihin.

Minun oikeustajuni sotii tätä vastaan. Joku vuosi kaupan jälkeen pitäisi olla ehdottomasti riittävä aika tutustua taloon. Miksi omat vesivahingot pitää voida laskuttaa talon myyjältä?

Suomi on sopimusoikeudellinen valtio.
Eli kaikki on periaatteessa sovittavissa kunhan on lain rajoissa.

Jos asiasta haluat olla varma osta 1-2 tuntia kauppa/sopimusoikeuteen perehtyneeltä asianajajalta kyseisen kohdan muotoiluun.

Itse vuosia sopimusrikkomuksesta oikeudessa riidelleenä.
Käsittelyn aikana huomasin että suomenkieli on varsin muuttuva ja tulkittava.