Olen 28v mies. 20 vanhana tuli rankka ero hyvin intensiivisestä suhteesta, jonka jälkeen alkoi alamäki. Opiskelut sujui jotenkuten, mutta en saanut solmittua kunnollisia suhteita ihmisten kanssa. Vanhat kaverit rupesivat häviämään kuvioista ja rupesi olemaan sosiaalisten tilanteitten pelkoa, joskaan ei missään vaiheessa hirveen vakavaa. Etenkin pimeinä talvikuukausina on iskenyt paha alakuloisuus ja yksinäisyyden tunnetta tosi usein. Kavereita on rajallinen määrä nykyään. Mikään tai kukaan ei enää kelpaa minulle enää, joskus kaikki tuntuu täysin merkitsemättömältä. Sain juuri ja juuri opinnot suoritettua ja olen tällä hetkellä töissä. Ensi syksyksi olen ajatellut karkaavani ulkomaille, koska en näe tulevaisuutta täällä pimeässä suomessa. Tapan itteni jos tämä tahtii jatkuu. Mut tuskin se ruoho on siellä aidan toisen puolen sen vihreämpää?
Pakko lähteä karkuun täältä...
mm82juup
5499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole vihreämpää.
Kuollessasi et joudu mihinkään aidan toiselle puolelle, vaan lakkaat olemasta.
Kyllä minusta tuntuis että ulkomailla lämpimässä ja valoisassa mielialakin olisi parempi. Olisi ihan kiva nähdä mitä ympärillä on eikä aina vain tätä mustaa pimeyttä, eikä joka paikka ois täynnä tuota kylmää lunta :/ Jos lähtiskin vain ulkomaille ja aloittaisi ihan uuden elämän uutena ihmisenä. Sama se jos sekin elämä menee mönkään. Sitte voi taas muuttaa muualle ja alottaa taas uuden elämän. Siellä kaukana nykyiset murheet unohtuisi..?..
Vaan en saa kannustaa ihmisiä pakenemaan ongelmiaan. Kun ainahan sitä raahaa itseään mukanaan minne ikinä meneekin ;/ Ja itselleen on ihan turha yrittää valehdella, ongelmia on turha yrittää vain unohtaa.
Kokeile kuitenkin tuota ulkomaille pakenemista ennemmin kuin itsemurhaa. Vaikka pako ei poistakaan ongelmia, niin onhan matkustelu kuitenkin mieltä avartavaa puuhaa. Minäkin lähtisin heti, jos en pelkäis merta ja lentokoneita ja KAIKKEA...
Vielä piti sanoa jotain yksinäisyys-asiasta, joka on mullekin tuttua. Siinäkinhän voisi auttaa muualle lähteminen. Siellä tapaisit uusia ihmisiä ja voisit saada uusia kavereita. Mutta tutustuminen voi olla tosi stressaavaa hommaa varsinkin jos on sos. tilanteiden pelkoa, jaksaisitko siis sellaista? Entäs onko niihin vanhoihin kavereihin yhteyden ottaminen ihan huono ajatus?
http://www.riemurasia.net/kaatopaikka/go.php?id=27976
huuto.netissä joku myy koko omaisuuden ja kun on myyty, lähtee ulkomaille.
olin just viikon teneriffalla(itellä vakava masennus) ja ei hemmetti mite paljon se autto!!! iha oikeesti olo parani paljon. mut tottakai se riippuu ihmisestä miten tehoo. viikko vaan on liian lyhyt aika -> rupesin kyllä heti miettii et vois muuttaa talvisin sinne ja olla vaikka kesät suomessa. minulla ei ole talvikaamosta, mutta kyllä se auringon näkeminen auttaa "tavanmasennukseenkin"