Kerron tähän alkuun että olen naispuoleinen henkilö ja asun tällä hetkellä palvelutalossa, josta aion muuttaa pois mitä pikimmiten.
Minua on informoitu että mielenterveys palveluja ja tukiaisia tullaan leikkaamaan entisestään. Miten tämä voi olla mahdollista? Mistä te päättäjät leikkaatte kun puutteita on meidän erinäisissä elämän osa-alueissa niin paljon. Mistä te leikkaatte, kun ei kohta ole mistä ottaa?
Yksityiset palvelut ovat niitä jotka saavat tuottoa meidän hoidosta ja kuntoutuksesta. Olemme muutenkin leimattu kansanryhmä. Meidät nähdään sairaina, joiden sairaus rajoittaa elämää huomattavasti. Eikö se riitä että on tämä sairaus, missä on se tasa-arvo muiden sairaiden ja meidän mielenterv.kuntoutujien elämässä? Missä se näkyy?
Emme ole luusereita. Jos vammaisilla on omat työaikat, koulutukset, omaishoitajat jne. Mitä koulukirjallisuus opettaa, kun asioille ei oikeasti tehdä mitään? Työttömyys on kirosana mutta mielensairaus on naurettavaa.
Mistä niitä tukiaisia voi anoa lisää kiitos. En ole nöyrä teidän päättäjien edessä, vaan omaan päättäväisyyttä ja tahtoa. Toimia. Epäkohtien korjaamiseksi.
Tämä kirjoitus on osa oman henkisen kehitykseni projektia. Tiellä itseilmaisun ja itseni toteuttamisen tavoitteeseen. Suurin halu pohjalla on kuitenkin herättää ihmisiä, sairaita, kansalaisia, päättäjiä miettimään. Toivoisin jonkun asioihin perehtyneen ihmisen kertovan minulle miten pääsen tulevan aloitteeni kanssa eteenpäin, ja keneen kannattaa ensisijaisesti ottaa yhteyttä. Tahtoa toimia on, minulla.
Jatkan kirjoituksiani ja toivon jonkinlaisia kommentteja rakentavassa tai pohdiskelevassa hengessä. Nämä kirjoitukseni -hupsu- aion tulostaa. Eli jos sinulta löytyy sanottavaa, kerro, ihmeessä. Parhain terv. hullun hurskaus ja neron LEIMAUS.
Minua on informoitu että mielenterveys palveluja ja tukiaisia tullaan leikkaamaan entisestään. Miten tämä voi olla mahdollista? Mistä te päättäjät leikkaatte kun puutteita on meidän erinäisissä elämän osa-alueissa niin paljon. Mistä te leikkaatte, kun ei kohta ole mistä ottaa?
Yksityiset palvelut ovat niitä jotka saavat tuottoa meidän hoidosta ja kuntoutuksesta. Olemme muutenkin leimattu kansanryhmä. Meidät nähdään sairaina, joiden sairaus rajoittaa elämää huomattavasti. Eikö se riitä että on tämä sairaus, missä on se tasa-arvo muiden sairaiden ja meidän mielenterv.kuntoutujien elämässä? Missä se näkyy?
Emme ole luusereita. Jos vammaisilla on omat työaikat, koulutukset, omaishoitajat jne. Mitä koulukirjallisuus opettaa, kun asioille ei oikeasti tehdä mitään? Työttömyys on kirosana mutta mielensairaus on naurettavaa.
Mistä niitä tukiaisia voi anoa lisää kiitos. En ole nöyrä teidän päättäjien edessä, vaan omaan päättäväisyyttä ja tahtoa. Toimia. Epäkohtien korjaamiseksi.
Tämä kirjoitus on osa oman henkisen kehitykseni projektia. Tiellä itseilmaisun ja itseni toteuttamisen tavoitteeseen. Suurin halu pohjalla on kuitenkin herättää ihmisiä, sairaita, kansalaisia, päättäjiä miettimään. Toivoisin jonkun asioihin perehtyneen ihmisen kertovan minulle miten pääsen tulevan aloitteeni kanssa eteenpäin, ja keneen kannattaa ensisijaisesti ottaa yhteyttä. Tahtoa toimia on, minulla.
Jatkan kirjoituksiani ja toivon jonkinlaisia kommentteja rakentavassa tai pohdiskelevassa hengessä. Nämä kirjoitukseni -hupsu- aion tulostaa. Eli jos sinulta löytyy sanottavaa, kerro, ihmeessä. Parhain terv. hullun hurskaus ja neron LEIMAUS.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.