Lestadiolaisuuden historia

lll-opissa kirjoitti:

Elävä usko sai nimen lestadiolaisuus Ruotsin
Lapissa 1840-luvulla, kun Karesuvannon
kirkkoherra Lars Levi Laestadius koki
hengellisen herätyksen Lapin Marian kanssa
käydyn keskustelun yhteydessä. Laestadiuksen
saarnat saivat tämän uskovaisen lappalaisnaisen
kohtaamisen jälkeen uuden sisällön ja
Karesuvannon kirkkoon saapui sanankuulijoita
laajoilta alueilta.
Herätys levisi nopeasti myös suomenkielisen
väestön keskuudessa. Leviämistä nopeuttivat
Laestadiuksen monipuolinen kielitaito ja
kiertokouluopettajien eli katekeettojen
työskentely kansan parissa. Vähitellen
opettajista tuli maallikkosaarnaajia ja seuroja
alettiin järjestää kirkkojen lisäksi kodeissa eri
puolilla Pohjois-Skandinaviaa. Nykyään seuroja
järjestetään säännöllisesti Suomen lisäksi muun
muassa monissa Euroopan maissa sekä Eteläja
Pohjois-Amerikassa.
Lestadiuksen työtoveri Juhani Raattamaa opetti
ja julisti suomeksi. Yhdessä Laestadiuksen
kanssa hän otti käyttöön synninpäästön
julistuksen ”Jeesuksen nimessä ja veressä.”
Tämä julistus on edelleen sanoman tärkeimpänä
sisältönä lestadiolaisuudessa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä