Onko muita jotka saaneet nuorina jo useamman lapsen? ja miten vanhempanne ovat ottaneet asian vastaan? Itse olin 19v kun aloin odottaa ensimmäistä lasta ja olen hoitanut häntä kotona 3v asti ja nyt olen 24 ja odotan toista lastamme. Vanhempamme eivät ilahtuneet heti ekasta raskaudestani mutta tottuivat asiaan ajan myötä. Nyt lapsi on heille todella rakas. Mutta pelottaa silti kertoa tästä uudesta kun he odottavat että menen pitkästä aikaa opiskelemaan tai ainakin töihin, koska taloudellinen tilanteemmekin on aika tiukilla ja vanhempani auttavat meitä melko usein vaikka en sitä niin haluaisi. Ja nyt pelkään että he eivät ota utta raskautta hyvin vastaan koska he huolehtisivat meidän pärjäämisestämme. Opiskella aijon heti kun lapsi vähän kasvaa. Mutta miten kertoisin ja onko muilla samantapaista tilannetta ja miten siitä selvisitte?
Miten isovanhemmat suhtautuneet?
Mimi
71225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eiköhän vanhempasi sinua ymmärrä kun kerrot rauhassa, olethan kuitenkin jo 24 etkä mikään 16-vuotias :) tottakai se on yllätys ja sen "ymmärtäminen" voi viedä taas pikkasen sopeutumisaikaa... mut kyllä se siitä :)
Otat vain vastuun tulevasta lapsesta, etkä anna sitä vanhemmillesi..
Itse aloin odottaa ensimmäistä 17-vuotiaana ja mieheni vanhemmat eivät oikein ihastuneet asiaan. Äitini asennoituminen vaikutti asiaan positiivisesti ja lapsesta tuli "appivanhempien" kulta. Toinen pukkasi maailmaan kun olin 21-v. se oli todella suuri pettymys "apeille", Silloin tunsin suurta vihaa heitä kohtaan. Kun me olimme onnellisia ja aikuisia! Silti vaikka asennoituminen muuttui raskauden edetessä niin jotenkin tuntuu että vieläkin lapsi on heille tuntematon!:( Eikä niin rakas kuin esikoisemme:(
Olet aikuinen ja osaat tehdä omat päätöksesi! Näytä vain kuinka onnellinen olet! :)Onnea odotukseen!
Tulin raskaaksi Saksan lomareissulla 19-vuotiaana. Suhde mieheen katkesi heti ja palasin Suomeen raskaana. Aluksi peittelin raskautta ja kerroin sitten, että lapsen isään olin tutustunut Suomessa ja se oli joku puliukko. Mutta myöhemmin äitini laskeskeli, että lapsi oli saanut alkunsa Saksan matkani aikana. Silloin oli pakko kertoa totuus, että vauvan isä on Saksassa asuva naimisissa oleva marokkolaissiirtolainen Ali. Siitä ei äitini ja isävainaani innostuneet. Asuin sen talven hevostallilla, jossa olin harrastanut ratsastusta jo vuosikaudet. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa vanhempani päästivät minut takaisin kotiin.
Poikani Sami Ali Mohammed syntyi keväällä 1972 ja syksyllä oli Münchenin olympialaiset. Sen jälkeen koin Samin kanssa sellaista pilkkaa ja ivaa, että päätin muuttaa Ruotsiin vuonna 1974. Ruotsissa vierähti sitten 13 vuotta.
Sami-pojastani tuli isä 19-vuotiaana ja siitä minä oikein raivostuin. Samin tytär Jenna oli oikein tervetullut lisä perheeseen, mutta vihasin ja vieläkin vihaan Jennan äitiä Kutale-Minnaa, joka on nykyisin jo Samin vaimo. Toinen lapsenlapseni Joni syntyi Samin ollessa 21-vuotias.
Vuosi 1998 muutti kaiken. Huoltajuushakemukseni hyväksyttiin ja minusta tuli Jennan ja Jonin ainoa laillinen huoltaja. Siitä lähtien olen elänyt vain Jennaa ja Jonia varten. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Itken hyvin usein ajatellessani sitä, mihin jamaan kutale-Minna on minun rakkaan Sami-poikani ajanut. Mutta onneksi minulla sentään on Jenna ja Joni.
ja taas on seija vauhdissa!!! älkää uskoko mitään mitä toi nimimerkki kirjottaa...
vaan kaikki on totta
Kertoisit edes yhtä tarinaa, niin sitä EHKÄ vois uskoa. Viimeksihän lapsesi oli vankilassa vielä. Sulla on näköjään aika monta elämää, voi kun käy kateeksi. Mitä Seija minnekkin kirjottaa, mitään ei kannata ottaa todesta, meillä jokaisella on omat ongelmat ja Seijalla on omat, mitä hän purkaa tänne palstoille.
en ole missään väittänyt, että Sami ei olisi enää vankilassa. Näillä näkymin Sami pääsee vankilasta toukokuussa 2006.