Hankalan exän...

dfghjfgjgfhjghgjhghg

...muotokuva:

Kyseessä on nainen, jota on petetty avioliiton aikana. Mies ei ole osallistunut lasten hoitoon kuin nimeksi, ja oikeastaan mies ensimmäistä kertaa eron jälkeen kiinnostuu lapsistaan siinä vaiheessa kuin uusikko on löytynyt, ja tämä muutama kuukausi eron jälkeen, viimeistään parin vuoden sisään erosta.
Ex-parin välejä hiertää elatusmaksut, jotka ovat jakaantuneet niin, että etä maksaa KELAn elatustuen verran, vaikka ex-pariskunnan tuloero on iso, ja mies paremmin tienaava. Lähi siis maksaa omasta pussistaan niin harrastukset kuin tarha-maksut, iltapäivähoidot etc. Mies tapaa lapsiaan vain kaksi kertaa kuukaudessa, ja näitäkin siirtää ja peruu, tai vie mummolaan osaksi aikaa. Laajasta tapaamisoikeudesta huolimatta sitä ei käytetä, sillä etällä on aina jotain muuta. Uusi perhe pitää miehen niin kiireisenä että yhteydenotot edellisen liiton lapsiin vähenee huomattavasti.

Lisää kiviä exän kenkään on, jos miehen uusikolla on lähilapsia. Näin ollen se exän lasten isä viettää enemmän aikaa uusikkonsa lapsen kanssa kuin omiensa, sen lisäksi, että osallistuu lapsen elinkustannuksiin siinä missä omiinsa laittaa 140egee kuussa.

Lasten tuntemuksia siitä, että isän uusi perhe menee heidän edelle niin ajan kun rahan suhteen voimme vain kuvitella. Hylkäämisen tunne tulee vääjäämättä käsiteltäväksi siinä vaiheessa kuin yhteuydenotot vähenevät vähenemistään. Hankalan exän muotokuvaan voimme lisätä sen, että hän kokee valtavaa tuskaa ex-miehensä toimista niitä omia lapsiaan kohtaan, hänhän ne isän ikävää potevien lasten itkut ja raivot vastaanottaa ja lohduttaa. Näitähän ei siellä isän perheessä koskaan nähdä, sillä ikäväähän ei itketä kuin isä on siinä vieressä. Näistä tunteista kuin lähi puhuu exälleen, hänet leimataan mustasukkaiseksi ja vittumaiseksi, häiriköiväksi exäksi. Siltä omalta onnelta ei ehditä hetkeäkään miettiä niitä lasten oikeita tuntemuksia, koska niitä ei etäperheessä nähdä koskaan, ja omaa syyllisyydentunne peitetään, vaikka kaikki sen tietää, että lapset vuosikausia eron jälkeen edelleen toivovat, että ne omat vanhemmat palaisivat yhteen.. Koska lapset eivät etän luona oireile, ex-vaimo saa myös lasten oireilusta syyt niskoilleen, sillä oireilevat lapset hänen kotona.

Suurin osa hankalasita existä ei halua muuta kuin isän lapsilleen, niin kantamaan hoitovastuuta kuin jakamaan taloudellisen taakan. Mutta harvapa sen saa. Sen sijaan heidät leimataan katkeriksi, mustasukkaisiksi hirviöiksi, jotka tekevät kovasti töitä muka erottaakseen miehen uuden perheen, ja heistä uusperhe repii itselleen yhteisen vihollisen. Lisäksi nainen, joka ei omaa periaatettaan kunnioittaen halua enää jakaa elämäänsä miehen kanssa, saa katkeran vanhanpiian leiman otsaansa, ja iloisesti uusikot leimaavat naisen b-luokan naiseksi, joka ei miestä edes saa, ja olisi kateellinen siitä, että uusikolla mies huushollissaan on.

Tämän pohjalta arvioin, että ne hankalat exät löytyvät sellaisen miehen takaa, joka on laiminlyönyt perhe-elämäänsä velvoitteita jo avioliiton aikana, sen lisäksi että hän ei tapaa lapsiaan kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Lisäksi taloudellinen vastuunkanto lapsista on sysätty lähivanhemman harteille, niinkuin kaikki arjen pyörittämiseen liittyvät velvoitteet, kuten harrastuksiin kuskaamiset jne. Eli tavallaan eron jälkeen kaiken vastuun lapsista kokonaisuudessaan kantaa lähivanhempi. Mies tosin osallistuu uuden perheensä lasten kuskauksiin jne,ja ostaa heille harrastusvälineitä pennejä laskematta. Eli katkeran exän taustalla on tosiaan se seikka, että mies enemmän tai vähemmän on erossa eronnut myös omista lapsistaan ja lakannut kantamasta mitään vastuuta tai velvoitteita, ja näin ollen hän asettaa edellisen liiton lapset täysin tietoisesti tasa-arvoisen kohtelun ulkopuolelle, niihin uusiin lapsiin tai vaimonsa lapsiin nähden.

Eli onko katkeria exiä olemassakaan, vai onko nämä katkerat exät loppupeleissä äitejä jotka henkeen ja vereen puolustavat lastensa oikeuksia isään, joka on pessyt kätensä koko touhusta???? Eli onko katkera exä nainen, joka lyö päätänsä seinään toivoessaan, että se ex näkisi omat lapsensa, ja toimisi näiden isänä, erosta ja uudesta perheestään huolimatta? Onko kyseessä nainen, joka näkee lastensa isänkaipuun ja tuskan, ja hän tuntee suurta avuttomuutta kun ei se isä oikein välitä edellisen liiton lapsista muuten kuin kaksi kertaa kuukaudessa tapaamisten aikana, ja muuten tätä isää ei sitten olekkaan olemassa lapsille?

Tällaista pohdin minä. Tästä sitten tietysti luonnehäiriöiset ovat oma luokkansa, eikä tässä puhuta heistä.

172

4836

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Äiti 1967

      Ex-vaimo petti miestään avioliiton aikana, ei hoitanut kotia, rillutteli mielummin kavereiden kanssa kun oli miehensä ja lasten kanssa kotona. Mies kävi 3-vuorotyössä, hoiti kotia, laittoi ruokaa, olilasten kanssa. Ex-vaimo oli päivätyössä, muttä omat harrastukset olivat tärkeämmät. Mies ei pettänyt.
      Erohan siitä tuli, kun uskottomuus selvisi. Mies muutti pois. Ex-vaimo löysi uuden miehen, meni naimisiin, teki yhden lapsen lisää, petti tätäkin miestään ja taas tuli ero.
      Nyt ex-vaimo yrittää hyppyyttää kumpaakin exäänsä, maksattaa heillä kaiken. Exä nro 1 kanssa lapset jaettiin, kun oli ex-vaimolle parempi (kuulemma niin), nyt kun lapsi täyttää 17v ja lapsilisät loppuu, ex-vaimo vaatii pienemmän lapsen lähihuoltajuutta itselleen. Miksi? Koska hänelle merkitsee vain raha.
      Mistä tiedän tämän: Olen ollut ex-mies nro 1 kanssa viisi vuotta.

      Eli hankalia, katkeria, vittumaisia ja epärehellisiä ex-vaimoja (äitejä) löytyy.

      • fdgfggfhghhghjhjj

        ...totesin, luonnehäiriöstä kärsivät exät ovat oma luokkansa ja heidän henkilöhistoriasta löytyy nimenomaan noita samojen virheiden toistamista kerta toisensa jälkeen, omille teoilleen ja niiden seurauksille kuin sokeita ovat. Voimia teille!

      • Äiti 1967
        fdgfggfhghhghjhjj kirjoitti:

        ...totesin, luonnehäiriöstä kärsivät exät ovat oma luokkansa ja heidän henkilöhistoriasta löytyy nimenomaan noita samojen virheiden toistamista kerta toisensa jälkeen, omille teoilleen ja niiden seurauksille kuin sokeita ovat. Voimia teille!

        :)

    • yxmuzi

      viestisi sisälsi hienoa pohdintaa. Uskon, että juuri noin asia useinkin on. Lähivanhemmalle eli tavallisesti äidille jää elatus- ja kasvatusvastuu. Hän joutuu myös ottamaan vastaan lastensa turhautuneisuuden isän menetyksen johdosta ja näkemään, millaiseen syrjäytymisvaaraan isänsä hylkäämät lapset joutuvat. Se on raskasta elämää. Ei ole helppoa sekään, että joutuu pettymään täysin ihmiseen, johon luotti ja jota rakasti ja jonka kanssa ryhtyi elämänmittaiseksi tarkoitettuun perheprojektiin.
      Tätä ei isäsurkimuksen uusi puoliso voi ymmärtää. Eihän hän keskustele ex-vaimon kanssa tällaisista asioista, eikä isä luonnollisestikaan kerro näitä.
      Sen ymmärtää vasta sitten, kun se tulee omalle kohdalle tai kun sitä joutuu seuraamaan voimattomana sivusta.

      • täyttä soopaaa

        jutut miten kuvittelee asian olevan ja miten haluisi, jotkakaan eivät ole lainkaan täysjärkisen ihmisen aikaansaannoksia eikä uusikko niistä tiedä mitään. Kunhan kiukkuaa ja yrittää mustamaalta mihen ec perhettä. Mutta miski? Miksi hän on ottanut sellasen miehen, jolla on moinen ex vaimo ja yhtä hullut lapset?? Eikö ne lapset ole 50 % miehen joten se hulluus on puolet tullut miehestäkin.

      • Uusi*
        täyttä soopaaa kirjoitti:

        jutut miten kuvittelee asian olevan ja miten haluisi, jotkakaan eivät ole lainkaan täysjärkisen ihmisen aikaansaannoksia eikä uusikko niistä tiedä mitään. Kunhan kiukkuaa ja yrittää mustamaalta mihen ec perhettä. Mutta miski? Miksi hän on ottanut sellasen miehen, jolla on moinen ex vaimo ja yhtä hullut lapset?? Eikö ne lapset ole 50 % miehen joten se hulluus on puolet tullut miehestäkin.

        mutta kirjoittaako aikuinen ihminen tuollaista tekstiä ?
        Tekstissä on niin paljon virheitä ettei tekstistä saa selvää.

      • mee kouluun
        Uusi* kirjoitti:

        mutta kirjoittaako aikuinen ihminen tuollaista tekstiä ?
        Tekstissä on niin paljon virheitä ettei tekstistä saa selvää.

        lukutaidoton olet jos et pysty suomenkieltä lukemaan!

      • *****
        mee kouluun kirjoitti:

        lukutaidoton olet jos et pysty suomenkieltä lukemaan!

        NELKOINEN, kirjoita oikein niin muut pystyy lukemaan, vai ootko todella niin helvetin TYHMÄ ettet siihen kykene. Sorry, en tajunnut että olet vammainen.

      • hirvee ihminen oot
        ***** kirjoitti:

        NELKOINEN, kirjoita oikein niin muut pystyy lukemaan, vai ootko todella niin helvetin TYHMÄ ettet siihen kykene. Sorry, en tajunnut että olet vammainen.

        kirjoittaa virheitä tekstiin? Onneks et oo opettaja ekaluokalla, sulla olisi luokka täysi vammaisia lapsia!

      • yfuogipholö
        hirvee ihminen oot kirjoitti:

        kirjoittaa virheitä tekstiin? Onneks et oo opettaja ekaluokalla, sulla olisi luokka täysi vammaisia lapsia!

        on hieman eri asia puhua seitsemän-vuotiaasta kun mitä ilmeisemmin keski-ikäisestä ämmästä.
        No toisaalta se on se ja sama pystyykö tuottamaan ymmärrettävää tekstiä kun sisältökin on silkkaa paskaa.
        Vammainen mikä vammainen

      • Blaaaaaaaaa.........
        ***** kirjoitti:

        NELKOINEN, kirjoita oikein niin muut pystyy lukemaan, vai ootko todella niin helvetin TYHMÄ ettet siihen kykene. Sorry, en tajunnut että olet vammainen.

        on vammat päässä..........

    • olisi tämä

      ei,ei,ei..ei se näin mene. Vaan se exä yrittää kaikin keinoin saada lasten isän takaisin ja kun kerran erottu niin silloin ei mitään yhteyttä enää pidetä..oli lapsia tai ei. Lapset voivat tulla kyläilemään,jos se tapahtuu minun tahdon mukaisesti ja mielellään niin ettei he vain näe toisiaan. Ja lapset haukutaan ja säälitellään miehelle,kuinka kamala nainen sillä on ollutkaan, kun harrastaa henkistä väkivaltaa manipuloinnilla ja tunteenpurkauksilla. Kuinka se onkaan selvinnyt sellaisen naisen käsittelystä..voi mies parkaa..

    • MItä tehdä?

      Tarinassasi on varmasti perää. Mutta miten silloin kun ero on tullut äidin pettämisen kautta ja liiton aikana isä on päivisin käynyt töissä "lepäämässä" ja öisin hoitanut lapsia? Liiton loppuessa äiti piilottaa lapset isältään ja antaa tavata joka toinen viikonloppu ja EHKÄ muulloinkin, jos sattuu olemaan hyvällä päällä ja on omaa menoa. Oikeuden kautta laajennus tapaamisoikeuteen, mutta silti äidin oikkujen varassa tulevatko lapset vai eivät. Nuorin lapsista oli kovin nuori eron tullessa ja nyt 7 vuoden jälkeen hyvin riippuvainen äidistään eli tapaamiset lyhyempiä kuin isommilla. Ei siinä mitään, mutta nyt on äidillä tullut ongelmia nuorimman kanssa ja haluaa laajentaa lapsen tapaamista isän luona. Ongelmana vain se, ettei lapselle ole hankittu ip-hoitopaikka, koska äiti pääosin kotona ja isä on töissä. Lapsi ei pärjää ilman aikuista, koska sairastaa hoitoa vaativaa tautia. Lisäksi sokerina pohjalla ongelmat nukkumaan menossa: äidin luona nukutetaan, mutta isän luona on uusioperhe, jossa 5 muuta lasta, joista ketään ei nukuteta. Tämä nuori valvottaa muita kiljunnallaan ja kiusaamisellaan, jolloin muiden uni jää lyhyeksi ja kouluuun ja eskariin meno on työlästä aamulla. Kaikkein nuorin ei nukutusta kaipaa (ei ole koskaan kaivannut/annettu) mutta kunnon yöunet ovat kuitenkin lapsen perusoikeus. Tätä on jatkunut jo 2 vuotta ja isä ei voi lasta ottaa kovin monena arkena tämän takia. Lisäksi isä valmentaa kahta isompaa 3 krt viikossa eli on iltaisin poissa. Nyt äiti on päättänyt ettteivät isommatkaan saa tulla isälle, jos ei tämä nuori voi tulla ja lastensuojelusta ei tosiaankaan saa tukea, kehottavat vain neuvottelemaan äidin kanssa. Miksi isä olisi yhteydessä heihin, jos neuvottelu onnistuisi äidin kanssa? Nuoren osalta on olemassa kirjallinen sopimus ja siihen tehty suullinen sopimus, jonka äiti on nyt päättänyt "kiistää" vaikka sitä on noudatettu jo toista vuotta. Lapselle hän ilmoittanut, että isä on sopinut kirjallisesti näin ja lapsen käytöksellä ei ole asiaan mitään vaikutusta. Kun on yritetty kertoa muiden lasten kärsimyksistä on vastaus ykskantaan, että mitäs otit puolison, jolla on lapsia. Eli ihan sama miten muut kärsivät. Vielä lopuksi äiti on sanonut jo useaan kertaan, että jos me eroaisimme niin isä saisi joustavammin tavat lapsiaan. jne.....Äidillä siis uusi puoliso jo edellisen liiton aikana ja siitä uusi lapsikin.

      • yxmuzi

        mieltä, että eron syyn, lähivanhemman ja etävanhemman nykyisen perhetilanteen tai lapsen käytöksen tulisi vaikuttaa tapaamisoikeuteen?
        Mielestäni lapsista on huolehdittava tasapuolisesti.
        Kertomasi vahvistaa osaltaan käsitystäni siitä, että harvalla ihmisellä on voimavaroja useampaan kuin yhteen perheeseen.

      • Mitä tehdä?
        yxmuzi kirjoitti:

        mieltä, että eron syyn, lähivanhemman ja etävanhemman nykyisen perhetilanteen tai lapsen käytöksen tulisi vaikuttaa tapaamisoikeuteen?
        Mielestäni lapsista on huolehdittava tasapuolisesti.
        Kertomasi vahvistaa osaltaan käsitystäni siitä, että harvalla ihmisellä on voimavaroja useampaan kuin yhteen perheeseen.

        Tapaamisoikeus on oikeus ei pakko. MIkäli lapsi ei halua noudattaa perheen sääntöjä ja sadoista kielloista huolimatta toimii jatkuvasti muita vahingoittaen pitää mielestäni asiaan puuttua. Vai onko yhden lapsen oikeus tuhota muita? Onko tasa-arvoa viedä muiltakin tapaamisoikeus jos yksi ei halua sääntöjä noudattaa?
        Uusioperheessämme on 6 lasta, kolme minun ja 3 mieheni.

      • yxmuzi
        Mitä tehdä? kirjoitti:

        Tapaamisoikeus on oikeus ei pakko. MIkäli lapsi ei halua noudattaa perheen sääntöjä ja sadoista kielloista huolimatta toimii jatkuvasti muita vahingoittaen pitää mielestäni asiaan puuttua. Vai onko yhden lapsen oikeus tuhota muita? Onko tasa-arvoa viedä muiltakin tapaamisoikeus jos yksi ei halua sääntöjä noudattaa?
        Uusioperheessämme on 6 lasta, kolme minun ja 3 mieheni.

        ikävää lapsen syyllistämistä ja kiristämistä. Millä lailla sinusta asiaan pitää puuttua?
        Entä mitä lasten äidin pitäisi mielestäsi tehdä, jos lapsi ei halua noudattaa perheen sääntöjä ja "tuhoaa muita"? Antaa hänet kokonaan isän hoitoon?

      • Näin meillä
        yxmuzi kirjoitti:

        ikävää lapsen syyllistämistä ja kiristämistä. Millä lailla sinusta asiaan pitää puuttua?
        Entä mitä lasten äidin pitäisi mielestäsi tehdä, jos lapsi ei halua noudattaa perheen sääntöjä ja "tuhoaa muita"? Antaa hänet kokonaan isän hoitoon?

        Lapsi ei isänkään luona tottele sääntöjä. Isä ei voi hänestä työnsä vuoksi huolehtia kaiken aikaa (äiti kotona pääosin). Äidin pitäisi asettaa hieman sääntöjä myös omassa kodissaan lapselle ja edellyttää niiden noudattamista. Mikäli lasta komennetaan isän luona tai "rangaistaan" (ei saa katsoa TV:tä tms.), lapsi soittaa äidille ja äiti hakee pois. Sitten ostetaan jotain kivaa, ettei ole paha mieli. Isommat eivät luonnollisesti ole tyytyväisiä, koska eivät pääse isäänsä tapaamaan tapaamisoikeudesta huolimatta! Isommat lapset ovat sääntöihin ihan hienosti sopeutuneet ja homma on toiminut 5 lapsen osalta ihan hienosti. Ei tietenkään aina mutta pääosin.

      • dfgfjhfdggfjhgfjhhgj
        yxmuzi kirjoitti:

        mieltä, että eron syyn, lähivanhemman ja etävanhemman nykyisen perhetilanteen tai lapsen käytöksen tulisi vaikuttaa tapaamisoikeuteen?
        Mielestäni lapsista on huolehdittava tasapuolisesti.
        Kertomasi vahvistaa osaltaan käsitystäni siitä, että harvalla ihmisellä on voimavaroja useampaan kuin yhteen perheeseen.

        ...tuli ikävästi samanlainen tunne, että nyt on huolettavia liikaa yhdellä miehellä tässä tarinassa. Yhdellä lapsella erityistarpeita eikä kumpikaan biologisista vanhemmista kykene tämän lapsen tarpeita täyttämään. Ymmärrän tavallani että lapsi joka valvoittaa muita siellä uusperheessä on rasite, mutta ymmärrän toki äidin kannan asiaan, sillä mikäli hän lähettää luoksenne kaksi lasta, ja kolmatta ei huolita sen takia mukaan, että on vähän eri maata muitten kanssa, niin tämän lapsen niskaan jää kannettavaksi se tuska, ettei perheeseenne huolita tätä lasta siinä missä sisarukset ovat tervetulleita. Mieshän vielä antaa aikaansa vanhemmille lapsilleen valmentajana, mutta tällä lapsella ei samanlaista juttua isän kanssa ole.

        Karsea soppa sinänsä, ja todellakin osuva esimerkki siitä, että rajalliset ovat yhden ihmisen resurssit, eikä mun mielestä vanhoista velvoitteistaan voi irtisanoutua sen takia, että liudan lisää itselleen ottaa/hankkii .Miehesi vastaa ensisijaisesti niistä biolapsistaan. Jos lapsi ei teillä noudata sääntöjä eikä äidilläänkään, niin auktoritettiongelma on kummallakin vanhemmalla. Perheneuvola voisi olla niin lapselle kuin näille hukassa oleville vanhemmille se paikka, josta voisi lähteä liikkeelle. Lapsen oireilun syynä on aina se, että jompikumpi vanhemmista ei hoida vanhemmuuttaan kunnolla, ja tässä tapauksessa taitaa olla molemmat vanhemmat hieman hukassa tämän yhden lapsen osalta. Molemmilla olisi nyt edessä peiliin katsominen, sillä tämä kuullostaa siltä, että tapellaan siitä, kumpi joutuu huolehtimaan tästä sairaasta lapsesta jolla mahdollisesti käytöshäiriöitä pahan olonsa takia, tai sen takia, että molemmat biovanhemmat eivät ole pystyneet peittämään sitä, että kokevat lapsen taakkaana. Sinun ja miehen uusperheellehän lapsi on taakka,sinun lapsillesi taakka, lapsen vanhemmille sisaruksille lapsi on taakka, koska eivät pääse teitä tapaamaan, ja äitille lapsi on taakka, koska tämä haluaa lapsen useimmin teille jotta saisi itse taukoa. Onko se ihme että tämä lapsi voi huonosti ja käyttäytyy huonosti, jos tuo on se viesti, jonka kaikki hänelle antaa?

        Kaikki empatia lähtee tälle lapselle joka ilmiselvästi kärsii niin isänsä kuin äitinsä toimista. Teille sinne uusperheeseen toivon viisautta näkemään tämän taakaksi muodostuneen lapsen tragedian ja toimimaan sen pohjalta. Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, myös isällä on oikeus hakea perheneuvolasta apua lapsen oireiluun. Toivon myöls viisautta teille näkemään se oma osanne koko sopassa ja kantamaan vastuun tästä. Samaa viisautta toivon toki äidille, joka omalta osaltaan on yhtä sokea omille toimilleen kuin isä omilleen. Voimia teidän perheellenne!

      • HALOOOOOOO
        yxmuzi kirjoitti:

        mieltä, että eron syyn, lähivanhemman ja etävanhemman nykyisen perhetilanteen tai lapsen käytöksen tulisi vaikuttaa tapaamisoikeuteen?
        Mielestäni lapsista on huolehdittava tasapuolisesti.
        Kertomasi vahvistaa osaltaan käsitystäni siitä, että harvalla ihmisellä on voimavaroja useampaan kuin yhteen perheeseen.

        Ei kenelläkään ole Suomessa kuin yksi perhe.
        Ex ei ole perhettä ja lapset entisestä liitosta kuuluu perheeseen.

      • yxmuzi
        HALOOOOOOO kirjoitti:

        Ei kenelläkään ole Suomessa kuin yksi perhe.
        Ex ei ole perhettä ja lapset entisestä liitosta kuuluu perheeseen.

        tämän kertomuksen miehellä on ainakin kaksi perhettä: entinen ja nykyinen. Ja sekä entisen että nykyisen perheen lapset ovat yhtä lailla hänen vastuullaan. Hänen kantaansa asiasta ei ole kuultu, mutta tänne kirjoittelevan mukaan mies ei pysty lapsistaan kunnolla huolehtimaan. Lasten tasa-arvoinen kohtelu olisi helpompaa, jos mies olisi tyytynyt yhteen perheeseen.
        Pelkäänpä, että yhteiskunta eli me veronmaksajat joudumme pian tämänkin sotkun maksumiehiksi. Ja tietysti lapset maksavat kaikesta, eivät rahalla vaan elämällään.

      • lissu on ääliö
        yxmuzi kirjoitti:

        tämän kertomuksen miehellä on ainakin kaksi perhettä: entinen ja nykyinen. Ja sekä entisen että nykyisen perheen lapset ovat yhtä lailla hänen vastuullaan. Hänen kantaansa asiasta ei ole kuultu, mutta tänne kirjoittelevan mukaan mies ei pysty lapsistaan kunnolla huolehtimaan. Lasten tasa-arvoinen kohtelu olisi helpompaa, jos mies olisi tyytynyt yhteen perheeseen.
        Pelkäänpä, että yhteiskunta eli me veronmaksajat joudumme pian tämänkin sotkun maksumiehiksi. Ja tietysti lapset maksavat kaikesta, eivät rahalla vaan elämällään.

        etkö ymmärrä mitä sana entinen tarkoittaa ?
        Aloittajalla on yksi perhe niin kuin meillä kaikilla.
        Entinen on entinen sen tajuaa tyhmempikin.
        Ihme tampio!

      • yxmuzi
        lissu on ääliö kirjoitti:

        etkö ymmärrä mitä sana entinen tarkoittaa ?
        Aloittajalla on yksi perhe niin kuin meillä kaikilla.
        Entinen on entinen sen tajuaa tyhmempikin.
        Ihme tampio!

        ääliö tai tampio niin ymmärtänet, että kun pariskunta hankkii yhteisen lapsen, he perustavat perheen. Vaikka vanhempien liitto purkautuisikin, he ovat edelleen lapsensa äiti ja isä ja sillä tavoin samaa perhettä.
        Elämää ei voi nollata, vaikka joku tampio niin haluaakin itselleen uskotella.

      • lissu on ääliö
        yxmuzi kirjoitti:

        ääliö tai tampio niin ymmärtänet, että kun pariskunta hankkii yhteisen lapsen, he perustavat perheen. Vaikka vanhempien liitto purkautuisikin, he ovat edelleen lapsensa äiti ja isä ja sillä tavoin samaa perhettä.
        Elämää ei voi nollata, vaikka joku tampio niin haluaakin itselleen uskotella.

        Etkö tajua ettei silloin enään puhuta perheestä ???
        Oletko todella noin helvetin tyhmä ???
        Kuvitteletko todella tyhmässä päässäsi että sinulla on perhe exäsi kanssa ??

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhe

        Huomaa heti alussa ... YHDESSÄ ASUVAT !!!!!!

        Että joku on niin tyhmä että kuvittelee moista ja vielä julkisesti kehtaa esitellä tyhmyyttään !

      • LaalaaXXXX
        yxmuzi kirjoitti:

        ääliö tai tampio niin ymmärtänet, että kun pariskunta hankkii yhteisen lapsen, he perustavat perheen. Vaikka vanhempien liitto purkautuisikin, he ovat edelleen lapsensa äiti ja isä ja sillä tavoin samaa perhettä.
        Elämää ei voi nollata, vaikka joku tampio niin haluaakin itselleen uskotella.

        eivät ole perhettä keskenään. Elämää ei voi eikä pidä nollata, mutta perhe on silloin kun asutaan yhdessä, ei eri osoitteissa olevillä aikuisilla ole enään perhettä.

      • Aika väsynyt
        dfgfjhfdggfjhgfjhhgj kirjoitti:

        ...tuli ikävästi samanlainen tunne, että nyt on huolettavia liikaa yhdellä miehellä tässä tarinassa. Yhdellä lapsella erityistarpeita eikä kumpikaan biologisista vanhemmista kykene tämän lapsen tarpeita täyttämään. Ymmärrän tavallani että lapsi joka valvoittaa muita siellä uusperheessä on rasite, mutta ymmärrän toki äidin kannan asiaan, sillä mikäli hän lähettää luoksenne kaksi lasta, ja kolmatta ei huolita sen takia mukaan, että on vähän eri maata muitten kanssa, niin tämän lapsen niskaan jää kannettavaksi se tuska, ettei perheeseenne huolita tätä lasta siinä missä sisarukset ovat tervetulleita. Mieshän vielä antaa aikaansa vanhemmille lapsilleen valmentajana, mutta tällä lapsella ei samanlaista juttua isän kanssa ole.

        Karsea soppa sinänsä, ja todellakin osuva esimerkki siitä, että rajalliset ovat yhden ihmisen resurssit, eikä mun mielestä vanhoista velvoitteistaan voi irtisanoutua sen takia, että liudan lisää itselleen ottaa/hankkii .Miehesi vastaa ensisijaisesti niistä biolapsistaan. Jos lapsi ei teillä noudata sääntöjä eikä äidilläänkään, niin auktoritettiongelma on kummallakin vanhemmalla. Perheneuvola voisi olla niin lapselle kuin näille hukassa oleville vanhemmille se paikka, josta voisi lähteä liikkeelle. Lapsen oireilun syynä on aina se, että jompikumpi vanhemmista ei hoida vanhemmuuttaan kunnolla, ja tässä tapauksessa taitaa olla molemmat vanhemmat hieman hukassa tämän yhden lapsen osalta. Molemmilla olisi nyt edessä peiliin katsominen, sillä tämä kuullostaa siltä, että tapellaan siitä, kumpi joutuu huolehtimaan tästä sairaasta lapsesta jolla mahdollisesti käytöshäiriöitä pahan olonsa takia, tai sen takia, että molemmat biovanhemmat eivät ole pystyneet peittämään sitä, että kokevat lapsen taakkaana. Sinun ja miehen uusperheellehän lapsi on taakka,sinun lapsillesi taakka, lapsen vanhemmille sisaruksille lapsi on taakka, koska eivät pääse teitä tapaamaan, ja äitille lapsi on taakka, koska tämä haluaa lapsen useimmin teille jotta saisi itse taukoa. Onko se ihme että tämä lapsi voi huonosti ja käyttäytyy huonosti, jos tuo on se viesti, jonka kaikki hänelle antaa?

        Kaikki empatia lähtee tälle lapselle joka ilmiselvästi kärsii niin isänsä kuin äitinsä toimista. Teille sinne uusperheeseen toivon viisautta näkemään tämän taakaksi muodostuneen lapsen tragedian ja toimimaan sen pohjalta. Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, myös isällä on oikeus hakea perheneuvolasta apua lapsen oireiluun. Toivon myöls viisautta teille näkemään se oma osanne koko sopassa ja kantamaan vastuun tästä. Samaa viisautta toivon toki äidille, joka omalta osaltaan on yhtä sokea omille toimilleen kuin isä omilleen. Voimia teidän perheellenne!

        Meitä on 2 aikuista tätä pyörittämässä ja sairaus on diabetes ei sen ihmeempää. Täysin hoidettavissa oleva sairaus, kunhan valvonta on riittävää. Ollessaan meidän luonamme lapsi saa isältään niin paljon huomiota kun vain isä ehtii antamaan kaiken muun ohella. Harrastuksessa on 3 kuudesta lapsesta ja muista huolehdin minä, jos emme kaikki ole mukana kisoissa. Lapselle oli varattu aika asiantuntijalle, mutta äiti jätti menemättä ja ilmoitti ettei tarvita tällaisia palveluja. Isälle ko lääkäri soitti asiasta ihmetellen tilannetta. Äiti ei suostu menemään lastenvalvojalle, perheneuvolaan tai minnekään muuallekaan isän kanssa. Jo sisä ei tee täsmälle niin kuin äiti sanoo niin helvetti on irti ja siinä haukutaan kuolleista sukulaisista lähtien kaikki ihmiset lähipiirissä. Ja tietenkään lapset eivät saa tulla silloin kun äiti on isälle vihainen. Tämän lapsen oleminen meillä enemmän kuin nyt on toistaiseksi mahdotonta seuraavista syistä:
        -ip-hoitoa emme voi järjestää ja ilman aikuista isompien kanssa ei tyttöä voi jättää, koska käy käsiksi/aiheuttaa vaaratilanteita itselleen ja muille
        -iltaisin harrastukset isommilla, joissa isä mukana (samoin minä osittain)
        -nukkumaanmeno ei onnistu ilman riehumista, kokeiltu on ihan kaikenlaista. Nuorin joutuu heräämään ennen seitsemää, joten nukkumaan pitäisi päästä viimeistään klo 20.30, mutta rauha on pahimmassa tapauksessa laskeutunut vasta 23.30. Toisten lasten repiminen ja tahallinen kiusanteko on toki varmaan oire jostain, mutta ei se silti tee siitä hyväksyttävää? Jos ei lähivanhemman luona tällaiseen koskaan puututa on se aika hankalaa meillä yrittää kasvattaa toisin. Yritämme parhaamme, mutta häntä ei vain voi jättää kotiin koskaan ilman aikuista, joka kerta sattuu jotain ikävää. Jopa kaupassakäynti on riskialtista, puhelin laulaa joka kerta monta kertaa. Ikää siis tulee 9 vuotta lapsella. Lasten iät ovat 6, 8,10, 2 x 12 ja 15. Isä on joka kerta kovin surullinen ja masentunut, kun lapset eivät tule ja tällainen tilanne on ollut myös ennen meidän uusioperhettämme eli ongelmat eivät poistuisi vaikka en olisi kuvioissa ja isä olisi yksin 3 lapsensa kanssa. Hän on tätäkin kokeillut. Heidän erostaan siis jo pian 7 vuotta.

      • yxmuzi
        lissu on ääliö kirjoitti:

        Etkö tajua ettei silloin enään puhuta perheestä ???
        Oletko todella noin helvetin tyhmä ???
        Kuvitteletko todella tyhmässä päässäsi että sinulla on perhe exäsi kanssa ??

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhe

        Huomaa heti alussa ... YHDESSÄ ASUVAT !!!!!!

        Että joku on niin tyhmä että kuvittelee moista ja vielä julkisesti kehtaa esitellä tyhmyyttään !

        en ole enkä kuvittele.

      • lissu on ääliö
        yxmuzi kirjoitti:

        en ole enkä kuvittele.

        et näköjään tajua....etkä osaa edes lukea tai ainakaan ymmärrä lukemaasi.

        Perhe asuu yhdessä.

      • yxmuzi
        Aika väsynyt kirjoitti:

        Meitä on 2 aikuista tätä pyörittämässä ja sairaus on diabetes ei sen ihmeempää. Täysin hoidettavissa oleva sairaus, kunhan valvonta on riittävää. Ollessaan meidän luonamme lapsi saa isältään niin paljon huomiota kun vain isä ehtii antamaan kaiken muun ohella. Harrastuksessa on 3 kuudesta lapsesta ja muista huolehdin minä, jos emme kaikki ole mukana kisoissa. Lapselle oli varattu aika asiantuntijalle, mutta äiti jätti menemättä ja ilmoitti ettei tarvita tällaisia palveluja. Isälle ko lääkäri soitti asiasta ihmetellen tilannetta. Äiti ei suostu menemään lastenvalvojalle, perheneuvolaan tai minnekään muuallekaan isän kanssa. Jo sisä ei tee täsmälle niin kuin äiti sanoo niin helvetti on irti ja siinä haukutaan kuolleista sukulaisista lähtien kaikki ihmiset lähipiirissä. Ja tietenkään lapset eivät saa tulla silloin kun äiti on isälle vihainen. Tämän lapsen oleminen meillä enemmän kuin nyt on toistaiseksi mahdotonta seuraavista syistä:
        -ip-hoitoa emme voi järjestää ja ilman aikuista isompien kanssa ei tyttöä voi jättää, koska käy käsiksi/aiheuttaa vaaratilanteita itselleen ja muille
        -iltaisin harrastukset isommilla, joissa isä mukana (samoin minä osittain)
        -nukkumaanmeno ei onnistu ilman riehumista, kokeiltu on ihan kaikenlaista. Nuorin joutuu heräämään ennen seitsemää, joten nukkumaan pitäisi päästä viimeistään klo 20.30, mutta rauha on pahimmassa tapauksessa laskeutunut vasta 23.30. Toisten lasten repiminen ja tahallinen kiusanteko on toki varmaan oire jostain, mutta ei se silti tee siitä hyväksyttävää? Jos ei lähivanhemman luona tällaiseen koskaan puututa on se aika hankalaa meillä yrittää kasvattaa toisin. Yritämme parhaamme, mutta häntä ei vain voi jättää kotiin koskaan ilman aikuista, joka kerta sattuu jotain ikävää. Jopa kaupassakäynti on riskialtista, puhelin laulaa joka kerta monta kertaa. Ikää siis tulee 9 vuotta lapsella. Lasten iät ovat 6, 8,10, 2 x 12 ja 15. Isä on joka kerta kovin surullinen ja masentunut, kun lapset eivät tule ja tällainen tilanne on ollut myös ennen meidän uusioperhettämme eli ongelmat eivät poistuisi vaikka en olisi kuvioissa ja isä olisi yksin 3 lapsensa kanssa. Hän on tätäkin kokeillut. Heidän erostaan siis jo pian 7 vuotta.

        asiaa siltä kannalta, että ongelmalapsi olisi sinun oma lapsesi. Kuinka silloin toimisitte?

      • realiteetti reetta
        LaalaaXXXX kirjoitti:

        eivät ole perhettä keskenään. Elämää ei voi eikä pidä nollata, mutta perhe on silloin kun asutaan yhdessä, ei eri osoitteissa olevillä aikuisilla ole enään perhettä.

        ei ole miehen uusikko ja miehen lapsetkaan perhe keskenään,e i edes mitään sukua! Täysin vieraita.

        En ymmärrä että toiset sanovat että mies ja hänen lapset ja uusikko olisivat perhe keskenään, ja sitten kun tulee puhe lasten omasta äidistä, niin hän ei olekkaan enää lasten kanssa perhettä???

        Heh... aika omituista.

        Kyllä se äiti on perhe lasten kanssa, mutta se miehen uusio ei ole lasten pehrettä eikä tule koskaan sitä olemaankaan. Ei edes koskaan mitään sukua lapsille tai exälle.

      • yxmuzi
        lissu on ääliö kirjoitti:

        et näköjään tajua....etkä osaa edes lukea tai ainakaan ymmärrä lukemaasi.

        Perhe asuu yhdessä.

        läheskään kaikki perheeet asu yhdessä.

      • yxmuzi
        LaalaaXXXX kirjoitti:

        eivät ole perhettä keskenään. Elämää ei voi eikä pidä nollata, mutta perhe on silloin kun asutaan yhdessä, ei eri osoitteissa olevillä aikuisilla ole enään perhettä.

        Varsin monissa tapauksissa perheen jäsenet asuvat eri osoitteissa, jopa eri maissa.

      • lissu on ääliö
        yxmuzi kirjoitti:

        läheskään kaikki perheeet asu yhdessä.

        nyt on sama kun väittelisi tyhjän tynnyrin kanssa siitä on musta musta ja valkoinen valkoinen.
        Jos et näin yksinkertaista asiaa tajua se kertoo vain sen kuinka yksinkertainen todella olet.

        Otetaanpa vielä kerran:
        "Perheen muodostavat YHDESSÄ ASUVAT avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.[1]"

        Mutta nyt mä jätän tän aiheen...en jaksa vääntää ilmiselvästä seikasta idiootin kanssa.

      • lissu on ääliö
        realiteetti reetta kirjoitti:

        ei ole miehen uusikko ja miehen lapsetkaan perhe keskenään,e i edes mitään sukua! Täysin vieraita.

        En ymmärrä että toiset sanovat että mies ja hänen lapset ja uusikko olisivat perhe keskenään, ja sitten kun tulee puhe lasten omasta äidistä, niin hän ei olekkaan enää lasten kanssa perhettä???

        Heh... aika omituista.

        Kyllä se äiti on perhe lasten kanssa, mutta se miehen uusio ei ole lasten pehrettä eikä tule koskaan sitä olemaankaan. Ei edes koskaan mitään sukua lapsille tai exälle.

        Joutavaa paskaa jaksaa lissu taas tuottaa

      • lissu on ääliö
        yxmuzi kirjoitti:

        Varsin monissa tapauksissa perheen jäsenet asuvat eri osoitteissa, jopa eri maissa.

        ex-puoliso ei kuulu perheeseen.
        Ihme ääliö ettei tajua jo selvää asiaa!

      • mitä vielä
        yxmuzi kirjoitti:

        asiaa siltä kannalta, että ongelmalapsi olisi sinun oma lapsesi. Kuinka silloin toimisitte?

        Jos tämä lapsi olisi minun niin tosiaankin hoitaisin asian exäni kanssa, kuten olen monet ongelmatilanteet jo vuosien saatossa hoitanutkin. Laittaisin myö tiukat rajat, joita noúdatettaisiin, sekä meillä että muualla. Ongelmana vain se, ettei äidin kanssa voi neuvotella. Eikä sopia asioista. Tai voidaan niistä sopia, mutta niitä ei noudatetan kuin meillä. Valitettavasti. En voi alistua siihen, että tämän takia 5 muuta lasta joutuu menemään kouluun väsyneenä ja meillä on kauhea huuto päällä kaiken aikaa. Se ei ole oikein. Myös he ovat syyttömiä tähän. Äidillä on iso talo, jossa lapsilla omat huoneet, meillä ei ole sellaiseeen varaa. Äidille jää joka toinen viikko oma nuorimmaisensa huolehdittavakseen (ei puolisoni lapsi) miehensä kanssa to-su tällä hetkellä. Kaikki muut ovat meillä, 2 vanhinta su-su ja nuorin to-su. Kun joskus homma sujuu niin hän on tervetullot olemaan su-su. Ei ennen sitä.

      • huoh....
        yxmuzi kirjoitti:

        läheskään kaikki perheeet asu yhdessä.

        Perhe määritellään niin, että sen muodostavat yhdessä asuvat ihmiset. Siis jos ihmiset eivät asu yhdessä, he eivät virallisesti ole samaa perhettä. Tajuatko nyt? He voivat olla ystäviä, tuttavia, sukulaisia, naapureita, exiä tms... Perhettä on kuitenkin vain ne, joiden kanssa asutaan.

        Kaksi perhettä voi olla vain siinä tapauksessa, että on kaksi kotia. Esimerkiksi eriperheen lapsilla on usein kaksi kotia ja näin ollen kaksi perhettä. Exän eivät sen sijaan keskenään ole samaa perhettä, vaan heillä molemmilla on vain yksi perhe ja yksi koti.

        Joko meni jakeluun?

      • vähän eri asioista?
        yxmuzi kirjoitti:

        Varsin monissa tapauksissa perheen jäsenet asuvat eri osoitteissa, jopa eri maissa.

        Meneekö ajatuksenjuoksusi näin:

        A ja B menevät naimisiin ja tekevät lapsen eli perustavat perheen.
        A ja B eroavat.
        B tapaa C:n, jonka kanssa menee naimisiin ja tekee lapsen eli perustaa perheen.

        Eli sinun kuviosi mukaan B:llä on perhe sekä A:n että C:n kanssa – ilmeisesti hän asuu vuoroviikot kummankin luona? (Suomessa kaksinnainti ei kuitenkaan ole sallittua.)

        Minun näkemykseni mukaan B:llä on lapsi sekä A:n että C:n kanssa ja juuri nämä lapset ovat B:n perhettä, sanoivat siihen A tai C mitä tahansa.

      • Mitä vielä
        yxmuzi kirjoitti:

        tämän kertomuksen miehellä on ainakin kaksi perhettä: entinen ja nykyinen. Ja sekä entisen että nykyisen perheen lapset ovat yhtä lailla hänen vastuullaan. Hänen kantaansa asiasta ei ole kuultu, mutta tänne kirjoittelevan mukaan mies ei pysty lapsistaan kunnolla huolehtimaan. Lasten tasa-arvoinen kohtelu olisi helpompaa, jos mies olisi tyytynyt yhteen perheeseen.
        Pelkäänpä, että yhteiskunta eli me veronmaksajat joudumme pian tämänkin sotkun maksumiehiksi. Ja tietysti lapset maksavat kaikesta, eivät rahalla vaan elämällään.

        valinnut lähtöä perheestä vaan äiti aloitti suhteen toisen miehen kanssa, jonka kanssa hänellä on uusi lapsi. MIehelläni oli siis pitkän aikaa perhe ihan yksin pääosin, lasten kanssa silloin kun äiti antoi lapset. Oikeustaistelun jälkeen saatiin siis laajennettu tapaamisoikeus ei vapaaehtoisesti. Ja sitä on noudatettu, mikäli äiti on suonut. Jos äiti suuttuu niin lapset eivät saa tulla oli tapaamisoikeus tai ei. Sehän on selvä.

      • Perheellinen äiti
        realiteetti reetta kirjoitti:

        ei ole miehen uusikko ja miehen lapsetkaan perhe keskenään,e i edes mitään sukua! Täysin vieraita.

        En ymmärrä että toiset sanovat että mies ja hänen lapset ja uusikko olisivat perhe keskenään, ja sitten kun tulee puhe lasten omasta äidistä, niin hän ei olekkaan enää lasten kanssa perhettä???

        Heh... aika omituista.

        Kyllä se äiti on perhe lasten kanssa, mutta se miehen uusio ei ole lasten pehrettä eikä tule koskaan sitä olemaankaan. Ei edes koskaan mitään sukua lapsille tai exälle.

        mies ja lapset asuvat samassa taloudessa, he ovat perhe. Lasten äiti on lasten äiti, ja hänellä ja lapsilla on perhe mikäli he asuvat yhdessä.
        Miksi miehen uusion pitäisikään olla "mitään sukua exälle"? Outo ajatus, kukaan, EI KUKAAN ole koskaaan väittänytkään olevansa sukua miehensä exälle....Voi luja, sun ajatuksia.
        Hae apua tuohon skitsofreniaasi.

      • mies oppii läksynsä
        Perheellinen äiti kirjoitti:

        mies ja lapset asuvat samassa taloudessa, he ovat perhe. Lasten äiti on lasten äiti, ja hänellä ja lapsilla on perhe mikäli he asuvat yhdessä.
        Miksi miehen uusion pitäisikään olla "mitään sukua exälle"? Outo ajatus, kukaan, EI KUKAAN ole koskaaan väittänytkään olevansa sukua miehensä exälle....Voi luja, sun ajatuksia.
        Hae apua tuohon skitsofreniaasi.

        ole joutuneet isän holtittomien naisten käsiin koskaan, emme ole edes koskaan heitä edes nähneet emmekä edes aio mennä heitä katsomaan tai pyytää meille! Niin hulluja emme ole.

        Me olemme niin paljon holtittomien naisten yläpuolella, että emme alistu siihen homman. Meillä menisi elämä pilalle, jos alkaisimme kahvittelemaan tai kuljeskelemaan miehen naisten kanssa ympäri pitäjää. Miksi pitäisi?

        Elämämme ei siitä parantuisi, vaan meni huonoon suuntaan, siksi sanoinkin miehelle, että jos lapsiasi rakastat, jätät heidät omien sutturoiden ulkopuolelle, he eivät heitä tarvi elämäänsä pilaamaan. Näin hän on tehnyt, ja olemme saaneet elää hyvää elämää.

      • yxmuzi
        vähän eri asioista? kirjoitti:

        Meneekö ajatuksenjuoksusi näin:

        A ja B menevät naimisiin ja tekevät lapsen eli perustavat perheen.
        A ja B eroavat.
        B tapaa C:n, jonka kanssa menee naimisiin ja tekee lapsen eli perustaa perheen.

        Eli sinun kuviosi mukaan B:llä on perhe sekä A:n että C:n kanssa – ilmeisesti hän asuu vuoroviikot kummankin luona? (Suomessa kaksinnainti ei kuitenkaan ole sallittua.)

        Minun näkemykseni mukaan B:llä on lapsi sekä A:n että C:n kanssa ja juuri nämä lapset ovat B:n perhettä, sanoivat siihen A tai C mitä tahansa.

        ovat takuulla isänsä perhettä, asuivatpa missä tahansa. Niin myös äitinsä perhettä. Vanhempiensa uusien ja vanhojen puolisoiden perhettä he eivät tietenkään ole, asuivatpa nämä missä tahansa.

      • Onnellinen uusperhee
        mies oppii läksynsä kirjoitti:

        ole joutuneet isän holtittomien naisten käsiin koskaan, emme ole edes koskaan heitä edes nähneet emmekä edes aio mennä heitä katsomaan tai pyytää meille! Niin hulluja emme ole.

        Me olemme niin paljon holtittomien naisten yläpuolella, että emme alistu siihen homman. Meillä menisi elämä pilalle, jos alkaisimme kahvittelemaan tai kuljeskelemaan miehen naisten kanssa ympäri pitäjää. Miksi pitäisi?

        Elämämme ei siitä parantuisi, vaan meni huonoon suuntaan, siksi sanoinkin miehelle, että jos lapsiasi rakastat, jätät heidät omien sutturoiden ulkopuolelle, he eivät heitä tarvi elämäänsä pilaamaan. Näin hän on tehnyt, ja olemme saaneet elää hyvää elämää.

        heitä edes nähneet, emmekä aio mennä katsomaan tai pyytää meille....silti päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen sinun ajatukset pyörivät vain ex-miehesi uusikoissa? Olet sairalloisen pakkomeilteinen kontrolli-friikki ex-mieheesi. Et pysty elämään, olemaan ja ajattelemaan mitään muuta, mikä ei liittyisi ex-mieheesi tai tämän mahdollisiin uusiin suhteisiin.

        Ja jos kerran koskaan et ole nähnyt tai tavannut näitä naisia, niin silloin sinulla ei voi olla heistä mitään käsitystä, tai mielipidettä. Et voi tietää millaisia he ovat tai miten he käyttäytyvät. Olet varsinainen kusipää ihmiseksi, Lissu!

      • Tonttumi
        realiteetti reetta kirjoitti:

        ei ole miehen uusikko ja miehen lapsetkaan perhe keskenään,e i edes mitään sukua! Täysin vieraita.

        En ymmärrä että toiset sanovat että mies ja hänen lapset ja uusikko olisivat perhe keskenään, ja sitten kun tulee puhe lasten omasta äidistä, niin hän ei olekkaan enää lasten kanssa perhettä???

        Heh... aika omituista.

        Kyllä se äiti on perhe lasten kanssa, mutta se miehen uusio ei ole lasten pehrettä eikä tule koskaan sitä olemaankaan. Ei edes koskaan mitään sukua lapsille tai exälle.

        Ei täällä kukaan väitä, ettei lasten äiti olisi lasten perhettä. Tottakai on! Lapsilla voi siis olla kaksi perhettä, äidin luona toinen ja isän luona toinen. Kyllä ihmiset, jotka saman katon alla asuvat ja aikuiset jopa naimisissa keskenään, muodostavat parheen. Ja todellakin ovat tuttuja keskenään; eihän se vanhemman uusi puoliso vieraaksi jää, kun vuosia elellään yhdessä lasten kanssa. Niin se vain menee, ei se siitä muuksi muutu vaikka kuinka jankuttaisi asiaa vuodesta vuoteen.

        Eikä ole mies ja hänen exänsäkään mitään sukua keskenään (lakikinhan kieltää lähisukulaisten avioitumisen). Ja periaatteessahan miehen uusi puoliso voisi olla lapsille sukua, jos olisi äidin puolelta...

      • yxmuzi
        lissu on ääliö kirjoitti:

        nyt on sama kun väittelisi tyhjän tynnyrin kanssa siitä on musta musta ja valkoinen valkoinen.
        Jos et näin yksinkertaista asiaa tajua se kertoo vain sen kuinka yksinkertainen todella olet.

        Otetaanpa vielä kerran:
        "Perheen muodostavat YHDESSÄ ASUVAT avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.[1]"

        Mutta nyt mä jätän tän aiheen...en jaksa vääntää ilmiselvästä seikasta idiootin kanssa.

        ei ollut kovinkaan kattava. Mikä on esimerkiksi eronneiden vanhempien lasten perhe? Entä eronneen yksin elävän etävanhemman perhe? Entä erossa asuvien aviopuolisoiden perhe? Entä alaikäisten sisarusten perhe, kun osa heistä asuu äitinsä, osa isänsä luona? Entä naimisissa olevan mutta samalla toisen miehen kanssa asuvan naisen perhe?
        Perhekäsite on mutkikkaampi kuin nähtävästi osaat kuvitellakaan.
        Perinnönjaossa näitä perhesotkuja ja -suhteita viimeistään selvitellään.

      • tyhmyys on säälittäv
        yxmuzi kirjoitti:

        ei ollut kovinkaan kattava. Mikä on esimerkiksi eronneiden vanhempien lasten perhe? Entä eronneen yksin elävän etävanhemman perhe? Entä erossa asuvien aviopuolisoiden perhe? Entä alaikäisten sisarusten perhe, kun osa heistä asuu äitinsä, osa isänsä luona? Entä naimisissa olevan mutta samalla toisen miehen kanssa asuvan naisen perhe?
        Perhekäsite on mutkikkaampi kuin nähtävästi osaat kuvitellakaan.
        Perinnönjaossa näitä perhesotkuja ja -suhteita viimeistään selvitellään.

        käsitellään perillisiä EI perhettä.

        Edellä oli erittäin selvä selitys siitä mikä perhe on, vain täysi idiootti jaksaa vielä vääntää noin selvästä asiasta.

        On tyhmiä ihmisiä ja sitten on niitä jotka näyttää tyhmyyttään julkisesti, sinä kuulut tuohon jälkimmäiseen.

        Ikävää ettet ymmärrä lukemaasi.

      • ihmettelevä äitikkä
        huoh.... kirjoitti:

        Perhe määritellään niin, että sen muodostavat yhdessä asuvat ihmiset. Siis jos ihmiset eivät asu yhdessä, he eivät virallisesti ole samaa perhettä. Tajuatko nyt? He voivat olla ystäviä, tuttavia, sukulaisia, naapureita, exiä tms... Perhettä on kuitenkin vain ne, joiden kanssa asutaan.

        Kaksi perhettä voi olla vain siinä tapauksessa, että on kaksi kotia. Esimerkiksi eriperheen lapsilla on usein kaksi kotia ja näin ollen kaksi perhettä. Exän eivät sen sijaan keskenään ole samaa perhettä, vaan heillä molemmilla on vain yksi perhe ja yksi koti.

        Joko meni jakeluun?

        kotia. Meillä me asumme yhdessa kodissa, ei ole toista kotia. En aikanaan ole koskan siellä käynyt. Lapset tulevat tänne tähän kotiin, ei heilläkään ole toista kotia minne mennä.

        Meillä ei rahallisestikaan olisi varaa pitää kahta kotia. Mökki on mutta se ei ole vakituinen koti, vaan lomapaikka.
        Lapsilla ei ole kahta perhettäkään, on vain tämä meidän perhe.

        En ymmärrä miten jotkut pystyvät pitämään kahta kotia, kahta perhettä ja asumaan kahdessa kotona samanaikasesti. Kertokaa se meillekin, sillä olisi hauskaa jos pystyisi asumaan kahdessa talossa.

        Isän asuinpaikka ei ole lasten koti, siellä he eivät ole olleet kuin kerran elämässään, oli se sen verran luukku kuulemma.
        Ei ole isääkään enää, kun kolmas tuli ja kaappasi lapsilta isänm joten se siitä sitten. Eipä isäkään ole enää lapsistaan piitannut, kun muu on tärkeempää. Voihan olla että lasten isällä on sitten ne kaksi kotia kun aika ei lapsilleen ole koskaan riittäny.

      • lissu on vammainen
        ihmettelevä äitikkä kirjoitti:

        kotia. Meillä me asumme yhdessa kodissa, ei ole toista kotia. En aikanaan ole koskan siellä käynyt. Lapset tulevat tänne tähän kotiin, ei heilläkään ole toista kotia minne mennä.

        Meillä ei rahallisestikaan olisi varaa pitää kahta kotia. Mökki on mutta se ei ole vakituinen koti, vaan lomapaikka.
        Lapsilla ei ole kahta perhettäkään, on vain tämä meidän perhe.

        En ymmärrä miten jotkut pystyvät pitämään kahta kotia, kahta perhettä ja asumaan kahdessa kotona samanaikasesti. Kertokaa se meillekin, sillä olisi hauskaa jos pystyisi asumaan kahdessa talossa.

        Isän asuinpaikka ei ole lasten koti, siellä he eivät ole olleet kuin kerran elämässään, oli se sen verran luukku kuulemma.
        Ei ole isääkään enää, kun kolmas tuli ja kaappasi lapsilta isänm joten se siitä sitten. Eipä isäkään ole enää lapsistaan piitannut, kun muu on tärkeempää. Voihan olla että lasten isällä on sitten ne kaksi kotia kun aika ei lapsilleen ole koskaan riittäny.

        lääkkeitä, vedä vaikka pari purkillista kerrallaan.....

      • bla bla blaaaaaaaaaa
        ihmettelevä äitikkä kirjoitti:

        kotia. Meillä me asumme yhdessa kodissa, ei ole toista kotia. En aikanaan ole koskan siellä käynyt. Lapset tulevat tänne tähän kotiin, ei heilläkään ole toista kotia minne mennä.

        Meillä ei rahallisestikaan olisi varaa pitää kahta kotia. Mökki on mutta se ei ole vakituinen koti, vaan lomapaikka.
        Lapsilla ei ole kahta perhettäkään, on vain tämä meidän perhe.

        En ymmärrä miten jotkut pystyvät pitämään kahta kotia, kahta perhettä ja asumaan kahdessa kotona samanaikasesti. Kertokaa se meillekin, sillä olisi hauskaa jos pystyisi asumaan kahdessa talossa.

        Isän asuinpaikka ei ole lasten koti, siellä he eivät ole olleet kuin kerran elämässään, oli se sen verran luukku kuulemma.
        Ei ole isääkään enää, kun kolmas tuli ja kaappasi lapsilta isänm joten se siitä sitten. Eipä isäkään ole enää lapsistaan piitannut, kun muu on tärkeempää. Voihan olla että lasten isällä on sitten ne kaksi kotia kun aika ei lapsilleen ole koskaan riittäny.

        vaivaa päätäsi asioilla mistä et mittään ymmärrä, ei sun aivokapasiteettisi riitä mihinkään...
        kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia...ota lääkkeesi ja rauhotu.

      • yxmuzi
        tyhmyys on säälittäv kirjoitti:

        käsitellään perillisiä EI perhettä.

        Edellä oli erittäin selvä selitys siitä mikä perhe on, vain täysi idiootti jaksaa vielä vääntää noin selvästä asiasta.

        On tyhmiä ihmisiä ja sitten on niitä jotka näyttää tyhmyyttään julkisesti, sinä kuulut tuohon jälkimmäiseen.

        Ikävää ettet ymmärrä lukemaasi.

        tyhmyys tosiaan on.
        Et sitten huomannut/osannut vastata kysymyksiini muuten kuin hyökkäilemällä ja nimittelemällä.
        Ymmärrän kyllä lukemani, mutta en usko kaikkeen lukemaani. Entä sinä?

      • äly hoi
        yxmuzi kirjoitti:

        ääliö tai tampio niin ymmärtänet, että kun pariskunta hankkii yhteisen lapsen, he perustavat perheen. Vaikka vanhempien liitto purkautuisikin, he ovat edelleen lapsensa äiti ja isä ja sillä tavoin samaa perhettä.
        Elämää ei voi nollata, vaikka joku tampio niin haluaakin itselleen uskotella.

        Sellaisilla pariskunnilla, jotka asuvat eri kaupungeissa tai eri maissa, on kuitenkin yleensä vähintään yksi YHTEINEN koti tai muu oleskelu- ja majoittumispaikka.
        Jos kaksi aikuista ihmistä eivät asu - edes ajoittain - yhteisten seinien sisäpuolella, eivät vietä aikaa tai öitä toistensa kanssa, toisin sanoen eivät "jaa elämäänsä" keskenään, silloin he eivät ole perhe. Se, että he ovat joskus jakaneet elämänsä keskenään ja/tai asuneet yhdessä, ei tarkoita sitä, että he olisivat perhettä edelleen.
        Jos asia olisi näin, silloin jokainen meistä olisi edelleen perhettä kaikkien exiensä kanssa.
        Myöskään yhteisen biologisen lapsen olemassaoloa ei voida pitää perheen määritelmänä. Jos pidettäisiin, silloin myös kaikkien luovutetusta munasolusta tai siittiöstä alkunsa saaneet lapset ovat perhettä biologisten vanhempiensa kanssa. Samoin kaikki adoptiolapset, sellaisetkin, jotka eivät ole koskaan biologisia vanhempiaan tavanneetkaan.
        Toisin sanoen: suomen kielen sana "perhe" ei ole sisällöltään sama asia kuin sana "vanhemmuus" tai "isyys" tai "äitiys" tai "entinen asuinkumppani".
        Ja Se Varsinainen Oikea Vastaushan löytyy varmuudella kielitoimistosta - sinnehän voi aina soittaa ja kysyä, jos ei muuten usko. XD

      • tyhmyys on säälittäv
        yxmuzi kirjoitti:

        ei ollut kovinkaan kattava. Mikä on esimerkiksi eronneiden vanhempien lasten perhe? Entä eronneen yksin elävän etävanhemman perhe? Entä erossa asuvien aviopuolisoiden perhe? Entä alaikäisten sisarusten perhe, kun osa heistä asuu äitinsä, osa isänsä luona? Entä naimisissa olevan mutta samalla toisen miehen kanssa asuvan naisen perhe?
        Perhekäsite on mutkikkaampi kuin nähtävästi osaat kuvitellakaan.
        Perinnönjaossa näitä perhesotkuja ja -suhteita viimeistään selvitellään.

        Eronneiden vanhempien perhe on se perhe, jonka kanssa he asuvat. Jos lapset asuvat molemmilla vanhemmillaan, ovat he osa perhettä. Jos äiti on niin idiootti ettei anna lasten olla isänsä kanssa tekemisissä, kuuluu lapset vain äidin perheeseen.
        Eronneen etävanhemman perhe on hän yksin mikäli lapsi ei asu edes osa-aikaisesti hänen kanssaan.
        Ala-ikäisten sisarusten perhe on se, jossa he asuvat, mikäli sisarukset asuvat osanaikaa samassa perheessä sisarusten kanssa, ovat he osa perhettä.
        Naimisissa oleva nainen, on perhe sen miehen kanssa jonka kanssa asuu.
        Kuten näet aina kaikki kääntyy siihen, että perheen muodostavat ne ketkä asuvat keskenään !

        Joten tajua jop, ettet ole osa ex-puolisosi perhettä !!!

        Ja ennenkaikkea tajua jo se, että perheen muodostavat ne jotka asuvat keskenään !!!

        Jos et tätä tajua vieläkään niin ole nyt edes sen verran järkevä että lopetat ton tyhmien kyselyn.

      • yxmuzi
        tyhmyys on säälittäv kirjoitti:

        Eronneiden vanhempien perhe on se perhe, jonka kanssa he asuvat. Jos lapset asuvat molemmilla vanhemmillaan, ovat he osa perhettä. Jos äiti on niin idiootti ettei anna lasten olla isänsä kanssa tekemisissä, kuuluu lapset vain äidin perheeseen.
        Eronneen etävanhemman perhe on hän yksin mikäli lapsi ei asu edes osa-aikaisesti hänen kanssaan.
        Ala-ikäisten sisarusten perhe on se, jossa he asuvat, mikäli sisarukset asuvat osanaikaa samassa perheessä sisarusten kanssa, ovat he osa perhettä.
        Naimisissa oleva nainen, on perhe sen miehen kanssa jonka kanssa asuu.
        Kuten näet aina kaikki kääntyy siihen, että perheen muodostavat ne ketkä asuvat keskenään !

        Joten tajua jop, ettet ole osa ex-puolisosi perhettä !!!

        Ja ennenkaikkea tajua jo se, että perheen muodostavat ne jotka asuvat keskenään !!!

        Jos et tätä tajua vieläkään niin ole nyt edes sen verran järkevä että lopetat ton tyhmien kyselyn.

        vastauksesi herätti joukon uusia kysymyksiä:

        - Mitä perhettä eronneiden vanhempien lapset ovat osa, jos he asuvat molemmilla vanhemmillaan? Vastasit hyvin epäselvästi.

        - Riippuuko se, mihin perheeseen lapset kuuluvat, siitä, onko heidän äitinsä idiootti vai ei? Tuntuu huolestuttavalta ajatella, että perheen muodostaisivat pelkästään idiootti ja lapset.

        - Eikö eronneella etävanhemmalla ole tosiaan perhettä lainkaan? Luulisi hänen pääsevän silloin myös elatus- ja kasvatusvelvollisuuksistaan, perheettömän ihmisen.

        - Eivätkö alaikäiset sisarukset ole mainitussa tapauksessa samaa perhettä? Mitä tarkoitat sillä, että sisarukset asuvat osan aikaa samassa perheessä sisarusten kanssa? Entäpä, jos sisarukset asuvat vuorotellen joko yhtä aikaa tai eri aikoina kummankin vanhempansa luona? Ketkä ovat silloin heidän perhettään?

        - Voiko perhe lakata olemasta, vaikka avioeroa ei ole? Kuka näin on päättänyt?

        En näe, että kaikki kääntyy, vaan että kaikki yritetään kääntää.

        Lopetan kyselyn sitten kun parhaaksi näen.

      • drdtfyivhkjnbkmm
        yxmuzi kirjoitti:

        vastauksesi herätti joukon uusia kysymyksiä:

        - Mitä perhettä eronneiden vanhempien lapset ovat osa, jos he asuvat molemmilla vanhemmillaan? Vastasit hyvin epäselvästi.

        - Riippuuko se, mihin perheeseen lapset kuuluvat, siitä, onko heidän äitinsä idiootti vai ei? Tuntuu huolestuttavalta ajatella, että perheen muodostaisivat pelkästään idiootti ja lapset.

        - Eikö eronneella etävanhemmalla ole tosiaan perhettä lainkaan? Luulisi hänen pääsevän silloin myös elatus- ja kasvatusvelvollisuuksistaan, perheettömän ihmisen.

        - Eivätkö alaikäiset sisarukset ole mainitussa tapauksessa samaa perhettä? Mitä tarkoitat sillä, että sisarukset asuvat osan aikaa samassa perheessä sisarusten kanssa? Entäpä, jos sisarukset asuvat vuorotellen joko yhtä aikaa tai eri aikoina kummankin vanhempansa luona? Ketkä ovat silloin heidän perhettään?

        - Voiko perhe lakata olemasta, vaikka avioeroa ei ole? Kuka näin on päättänyt?

        En näe, että kaikki kääntyy, vaan että kaikki yritetään kääntää.

        Lopetan kyselyn sitten kun parhaaksi näen.

        ihmisen tyhmyyttä....
        turhaan te tälle vastaatte, lissulla on vain yksi totuus, oma totuus !
        Antakaa paskan olla.

      • fggghjgkhjhgkjhhgjhj
        yxmuzi kirjoitti:

        vastauksesi herätti joukon uusia kysymyksiä:

        - Mitä perhettä eronneiden vanhempien lapset ovat osa, jos he asuvat molemmilla vanhemmillaan? Vastasit hyvin epäselvästi.

        - Riippuuko se, mihin perheeseen lapset kuuluvat, siitä, onko heidän äitinsä idiootti vai ei? Tuntuu huolestuttavalta ajatella, että perheen muodostaisivat pelkästään idiootti ja lapset.

        - Eikö eronneella etävanhemmalla ole tosiaan perhettä lainkaan? Luulisi hänen pääsevän silloin myös elatus- ja kasvatusvelvollisuuksistaan, perheettömän ihmisen.

        - Eivätkö alaikäiset sisarukset ole mainitussa tapauksessa samaa perhettä? Mitä tarkoitat sillä, että sisarukset asuvat osan aikaa samassa perheessä sisarusten kanssa? Entäpä, jos sisarukset asuvat vuorotellen joko yhtä aikaa tai eri aikoina kummankin vanhempansa luona? Ketkä ovat silloin heidän perhettään?

        - Voiko perhe lakata olemasta, vaikka avioeroa ei ole? Kuka näin on päättänyt?

        En näe, että kaikki kääntyy, vaan että kaikki yritetään kääntää.

        Lopetan kyselyn sitten kun parhaaksi näen.

        ...sun ihanan osuvista kysymyksistä. Tottatosiaan perhekäsitys on kuin onkin hitusen moniuloitteisempi kuin edellinen kirjoittaja antaa ymmärtää. Ajatella, munkin seitsemänvuotias on sitä mieltä, että hänen perheeseen kuuluu hänen itsensä lisäksi ex-mieheni ekasta liitosta oleva tyttö sekä oma pikkusisko, minä lähiäiti sekä tuo minun exä, eli lasteni isä. Näin edelleen kaksi vuotta eron jälkeen, ja mies on siis uudelleen naimisissa naisen kanssa jolla on lapsia. Eli sellainen perhekäsitys on minun murullani. Mun perhekäsityksen mukaan minun perheeseeni kuuluu minä ja omat lapset, mutta kerron toki kaikille, että lapsillani on isosisko exäni puolelta.Ja ajatella, ihan samaa perhettä olen kuin lapseni, mutta siitä huolimatta perhekäsityksemme poikkeavat toisistaan. Eli mitäpä veedun merkitystä sillä on, mitä me aikuiset miellämme perheeksi? Eiköhän se erolapsi ole se oman elämänsä paras asiantuntija, ja häntä voisimme kuunnella, jotta tietäisimme, mikä hänen käsityksensä perheestä on, ja voisimme sitten kunnioittaa hänen perhekäsitystään omalta osaltamme? Ja voinpa melkein vannoa ja vakuuttaa että oman lapseni perhekäsitys tulee vielä kaiken lisäksi muuttumaan ajan kanssa, ja jossain vaiheessa se miehen uusi vaimokin lasketaan perheeksi...ja hui kauhistus, lapsen mielestä niin exä kuin nyxä on hänen perhettään!!!

      • zetsrdtufyivkjnbkm.
        fggghjgkhjhgkjhhgjhj kirjoitti:

        ...sun ihanan osuvista kysymyksistä. Tottatosiaan perhekäsitys on kuin onkin hitusen moniuloitteisempi kuin edellinen kirjoittaja antaa ymmärtää. Ajatella, munkin seitsemänvuotias on sitä mieltä, että hänen perheeseen kuuluu hänen itsensä lisäksi ex-mieheni ekasta liitosta oleva tyttö sekä oma pikkusisko, minä lähiäiti sekä tuo minun exä, eli lasteni isä. Näin edelleen kaksi vuotta eron jälkeen, ja mies on siis uudelleen naimisissa naisen kanssa jolla on lapsia. Eli sellainen perhekäsitys on minun murullani. Mun perhekäsityksen mukaan minun perheeseeni kuuluu minä ja omat lapset, mutta kerron toki kaikille, että lapsillani on isosisko exäni puolelta.Ja ajatella, ihan samaa perhettä olen kuin lapseni, mutta siitä huolimatta perhekäsityksemme poikkeavat toisistaan. Eli mitäpä veedun merkitystä sillä on, mitä me aikuiset miellämme perheeksi? Eiköhän se erolapsi ole se oman elämänsä paras asiantuntija, ja häntä voisimme kuunnella, jotta tietäisimme, mikä hänen käsityksensä perheestä on, ja voisimme sitten kunnioittaa hänen perhekäsitystään omalta osaltamme? Ja voinpa melkein vannoa ja vakuuttaa että oman lapseni perhekäsitys tulee vielä kaiken lisäksi muuttumaan ajan kanssa, ja jossain vaiheessa se miehen uusi vaimokin lasketaan perheeksi...ja hui kauhistus, lapsen mielestä niin exä kuin nyxä on hänen perhettään!!!

        on hieman eri asia miten sun 7-vuotias kokee perheen ja se mikä perhe on oikeasti.

        Jo se, ettei joku tajua vaikka se hakattaisiin päähän

      • yxmuzi
        drdtfyivhkjnbkmm kirjoitti:

        ihmisen tyhmyyttä....
        turhaan te tälle vastaatte, lissulla on vain yksi totuus, oma totuus !
        Antakaa paskan olla.

        minun kysymyksiini kuuluu lissun totuus? Lissunko niihin pitäisi vastata, vai mitä tarkoitat? Entä mikä sinun "totuutesi" tai edes käsityksesi näistä asiosita on?
        Missä paskan pitää antaa sinun mielestäsi olla?

      • yxmuzi
        zetsrdtufyivkjnbkm. kirjoitti:

        on hieman eri asia miten sun 7-vuotias kokee perheen ja se mikä perhe on oikeasti.

        Jo se, ettei joku tajua vaikka se hakattaisiin päähän

        mielestäsi tätä lasta pitäisi valistaa, että viisastuisi. Kenen tehtävä mielestäsi on kertoa lapselle, ettei isä kuulu hänen perheeseensä: äidin, isän, opettajan, toisten lasten, viranomaisten? Ei kai sentään isän uuden puolison?
        Olen aina kuvitellut ja minulle on kerrottu, että avioerossa puolisot eroavat toisistaan. Nyt kuitenkin täällä väitetään, että avioerossa lapset menettävät perheestään toisen vanhempansa.
        Jos näin on, niin eikö moiset murhenäytelmät pitäisi lailla kieltää?

      • vastata itse
        yxmuzi kirjoitti:

        ovat takuulla isänsä perhettä, asuivatpa missä tahansa. Niin myös äitinsä perhettä. Vanhempiensa uusien ja vanhojen puolisoiden perhettä he eivät tietenkään ole, asuivatpa nämä missä tahansa.

        kysymykseenkin, kiitos!

        Sinun kirjoituksistasi kun saa sen käsityksen, että eronneet A ja B muodostavat perheen, aviossa olevat B ja C eivät.

      • yxmuzi
        vastata itse kirjoitti:

        kysymykseenkin, kiitos!

        Sinun kirjoituksistasi kun saa sen käsityksen, että eronneet A ja B muodostavat perheen, aviossa olevat B ja C eivät.

        sinä puolestasi kertoa, mihin kysymykseen odotat vastausta?
        Sinun nimimerkilläsi ei täällä ole kysytty aikaisemmin mitään.

      • oot säälittävä
        yxmuzi kirjoitti:

        sinä puolestasi kertoa, mihin kysymykseen odotat vastausta?
        Sinun nimimerkilläsi ei täällä ole kysytty aikaisemmin mitään.

        lissurukka osaa lukea ?

      • logiikkaa
        yxmuzi kirjoitti:

        sinä puolestasi kertoa, mihin kysymykseen odotat vastausta?
        Sinun nimimerkilläsi ei täällä ole kysytty aikaisemmin mitään.

        ymmärtääkseen, mihin kysymykseen viittasin. Puhuin A:sta, B:stä ja C:stä, mutta kirjoituksissasi oletkin jo kertonut A ja lopun voimmekin sitten päätellä. ;)

        ***

        Meneekö ajatuksenjuoksusi näin:

        A ja B menevät naimisiin ja tekevät lapsen eli perustavat perheen.
        A ja B eroavat.
        B tapaa C:n, jonka kanssa menee naimisiin ja tekee lapsen eli perustaa perheen.

        Eli sinun kuviosi mukaan B:llä on perhe sekä A:n että C:n kanssa – ilmeisesti hän asuu vuoroviikot kummankin luona?

      • sana unohtui
        logiikkaa kirjoitti:

        ymmärtääkseen, mihin kysymykseen viittasin. Puhuin A:sta, B:stä ja C:stä, mutta kirjoituksissasi oletkin jo kertonut A ja lopun voimmekin sitten päätellä. ;)

        ***

        Meneekö ajatuksenjuoksusi näin:

        A ja B menevät naimisiin ja tekevät lapsen eli perustavat perheen.
        A ja B eroavat.
        B tapaa C:n, jonka kanssa menee naimisiin ja tekee lapsen eli perustaa perheen.

        Eli sinun kuviosi mukaan B:llä on perhe sekä A:n että C:n kanssa – ilmeisesti hän asuu vuoroviikot kummankin luona?

        "oletkin jo kertonut olevasi A"

      • yxmuzi
        logiikkaa kirjoitti:

        ymmärtääkseen, mihin kysymykseen viittasin. Puhuin A:sta, B:stä ja C:stä, mutta kirjoituksissasi oletkin jo kertonut A ja lopun voimmekin sitten päätellä. ;)

        ***

        Meneekö ajatuksenjuoksusi näin:

        A ja B menevät naimisiin ja tekevät lapsen eli perustavat perheen.
        A ja B eroavat.
        B tapaa C:n, jonka kanssa menee naimisiin ja tekee lapsen eli perustaa perheen.

        Eli sinun kuviosi mukaan B:llä on perhe sekä A:n että C:n kanssa – ilmeisesti hän asuu vuoroviikot kummankin luona?

        menee niin, että kun ihminen hankkii lapsen, on lapsi hänen jälkeläisensä, perillisensä, elatusvelvollisuutensa kohde, hänen huolenpitonsa ja rakkautensa itseoikeutettu vastaanottaja hamaan hautaan asti. Toisin sanoen lapsi kuuluu hänen perheeseensä. Jos lapsia tehtaillaan useampien puolisoiden kanssa, se ei vaikuta eikä saa vaikuttaa millään lailla yhdenkään lapsen elämään.
        Lapsille on tärkeää saada tasapuolisesti kummankin vanhempansa aikaa ja huomiota. Ennen uusien perheiden perustamista onkin syytä miettiä, kuinka siitä huolehditaan.
        Ongelma on se, että harvalla ihmisellä on varaa useampaan kuin yhteen perheeseen. Seurauksia holtittomuudesta joutuvat sitten ammattilaiset veronmaksajien kustantamina korjaamaan.
        Perhepinnarit pakkotyöhön, kuten vanhaan hyvään aikaan!

      • yxmuzi
        sana unohtui kirjoitti:

        "oletkin jo kertonut olevasi A"

        olen kertonut, missä ja koska?

      • Osittain.
        yxmuzi kirjoitti:

        menee niin, että kun ihminen hankkii lapsen, on lapsi hänen jälkeläisensä, perillisensä, elatusvelvollisuutensa kohde, hänen huolenpitonsa ja rakkautensa itseoikeutettu vastaanottaja hamaan hautaan asti. Toisin sanoen lapsi kuuluu hänen perheeseensä. Jos lapsia tehtaillaan useampien puolisoiden kanssa, se ei vaikuta eikä saa vaikuttaa millään lailla yhdenkään lapsen elämään.
        Lapsille on tärkeää saada tasapuolisesti kummankin vanhempansa aikaa ja huomiota. Ennen uusien perheiden perustamista onkin syytä miettiä, kuinka siitä huolehditaan.
        Ongelma on se, että harvalla ihmisellä on varaa useampaan kuin yhteen perheeseen. Seurauksia holtittomuudesta joutuvat sitten ammattilaiset veronmaksajien kustantamina korjaamaan.
        Perhepinnarit pakkotyöhön, kuten vanhaan hyvään aikaan!

        En kuitenkaan kannata pakkoavioliittoja enkä voimakeinoja.

        On totta, että suuri osa ongelmista ratkeaisi, jos olisi vain yksi perhe. Nykykäytäntö on täysin holtiton; tehdään lapsia ennen kuin liiton kestävyyttä on testattu. Sitten aletaan miettiä, että 'nytpä tuli tehdyksi virhe ja tästä haluan ulos, kumppanini on äärimmäisen vastenmielinen enkä ole koskaan todella rakastanut häntä'.

        Ja juuri kuten sanot; me kunnolliset veronmaksajat maksamme näille eroterapiat, lastensuojelut, masennuksen aiheuttamat sairauspoissaolot ja mitä vielä.

        Järki käteen ensimmäisiä lapsia tehdessä! Lasta ei saa käyttää kiristyskeinona, jos liitto ei toimi. Tosirakkaus kestää, haihattelut päättyvät tunteiden kuolemiseen ja silloin viattomat lapset kärsivät.

        Ongelmiahan syntyy silloin, kun toinen osapuoli huomaa tunteidensa kuolleen ja toinen alkaa kiristää lapsilla ja perheen irvikuvalla. Kauhein tilanne mitä voi kuvitella – jokaisella on oikeus kokea olevansa viehättävä, rakastettu ja tärkeä. Tällöin myös lapset voivat hyvin.

      • hoh-hoijakkaa
        yxmuzi kirjoitti:

        menee niin, että kun ihminen hankkii lapsen, on lapsi hänen jälkeläisensä, perillisensä, elatusvelvollisuutensa kohde, hänen huolenpitonsa ja rakkautensa itseoikeutettu vastaanottaja hamaan hautaan asti. Toisin sanoen lapsi kuuluu hänen perheeseensä. Jos lapsia tehtaillaan useampien puolisoiden kanssa, se ei vaikuta eikä saa vaikuttaa millään lailla yhdenkään lapsen elämään.
        Lapsille on tärkeää saada tasapuolisesti kummankin vanhempansa aikaa ja huomiota. Ennen uusien perheiden perustamista onkin syytä miettiä, kuinka siitä huolehditaan.
        Ongelma on se, että harvalla ihmisellä on varaa useampaan kuin yhteen perheeseen. Seurauksia holtittomuudesta joutuvat sitten ammattilaiset veronmaksajien kustantamina korjaamaan.
        Perhepinnarit pakkotyöhön, kuten vanhaan hyvään aikaan!

        ihmisellä on yksi perhe, sillä muu on laitonta. Mutta sitähän ei idiootti näköjään tajua, ei vaikka rautalangasta vääntäis. Elä sitten omassa todellisuudessasi.

      • on tapahtunut?
        yxmuzi kirjoitti:

        mielestäsi tätä lasta pitäisi valistaa, että viisastuisi. Kenen tehtävä mielestäsi on kertoa lapselle, ettei isä kuulu hänen perheeseensä: äidin, isän, opettajan, toisten lasten, viranomaisten? Ei kai sentään isän uuden puolison?
        Olen aina kuvitellut ja minulle on kerrottu, että avioerossa puolisot eroavat toisistaan. Nyt kuitenkin täällä väitetään, että avioerossa lapset menettävät perheestään toisen vanhempansa.
        Jos näin on, niin eikö moiset murhenäytelmät pitäisi lailla kieltää?

        Kirjoittaja kertoo: "Ajatella, munkin seitsemänvuotias on sitä mieltä, että hänen perheeseen kuuluu hänen itsensä lisäksi ex-mieheni ekasta liitosta oleva tyttö sekä oma pikkusisko, minä lähiäiti sekä tuo minun exä, eli lasteni isä."

        En kerta kaikkiaan tajua, miten saat tämänkin väännettyä päälaelleen. Missä puhutaan niin, että lapselle pitäisi kertoa, ettei hänen isänsä kuulu hänen perheeseensä? Katselet asioita kovin tukkoisen putken päästä.

        Olet ilmeisesti kokenut syvän loukkauksen parisuhteessasi ja varmasti olet pettynyt. Älä kuitenkaan huoli, niin on käynyt muillekin, varsinkin uusperheen perustajille. Sinäkin voit lähteä toimimattomasta/rakkaudettomasta liitostasi ja tulla uudelleen ehjäksi.

        Kaavoihin kangistuminen ja kulissiliiton ylläpito on raskasta ja aiheuttaa juuri niitä peräänkuuluttamiasi ongelmia, jotka kertyvät veronmaksajien rasitteiksi. Vapauta itsesi ja ala elää!

      • yxmuzi
        on tapahtunut? kirjoitti:

        Kirjoittaja kertoo: "Ajatella, munkin seitsemänvuotias on sitä mieltä, että hänen perheeseen kuuluu hänen itsensä lisäksi ex-mieheni ekasta liitosta oleva tyttö sekä oma pikkusisko, minä lähiäiti sekä tuo minun exä, eli lasteni isä."

        En kerta kaikkiaan tajua, miten saat tämänkin väännettyä päälaelleen. Missä puhutaan niin, että lapselle pitäisi kertoa, ettei hänen isänsä kuulu hänen perheeseensä? Katselet asioita kovin tukkoisen putken päästä.

        Olet ilmeisesti kokenut syvän loukkauksen parisuhteessasi ja varmasti olet pettynyt. Älä kuitenkaan huoli, niin on käynyt muillekin, varsinkin uusperheen perustajille. Sinäkin voit lähteä toimimattomasta/rakkaudettomasta liitostasi ja tulla uudelleen ehjäksi.

        Kaavoihin kangistuminen ja kulissiliiton ylläpito on raskasta ja aiheuttaa juuri niitä peräänkuuluttamiasi ongelmia, jotka kertyvät veronmaksajien rasitteiksi. Vapauta itsesi ja ala elää!

        ensin, kenelle ja mihin olen vastannut, ennen kuin alat suoltaa säälittävää kyökkipsykologiaasi.

      • eikä missään
        yxmuzi kirjoitti:

        ensin, kenelle ja mihin olen vastannut, ennen kuin alat suoltaa säälittävää kyökkipsykologiaasi.

        puhuttu sanallakaan siitä, etteikö isä kuuluisi lapsen perheeseen. Sen vedit ihan omasta vanuneesta hatustasi.

        Ja suuttuminen & kieltäminen kuuluvat myös läpikäymääsi prosessiin.

      • yxmuzi
        eikä missään kirjoitti:

        puhuttu sanallakaan siitä, etteikö isä kuuluisi lapsen perheeseen. Sen vedit ihan omasta vanuneesta hatustasi.

        Ja suuttuminen & kieltäminen kuuluvat myös läpikäymääsi prosessiin.

        tarkemmin.
        Hattua en käytä.
        Ovatko "diagnoosisi" oman terapeuttisi suusta?

      • asiasta niin ei
        yxmuzi kirjoitti:

        tarkemmin.
        Hattua en käytä.
        Ovatko "diagnoosisi" oman terapeuttisi suusta?

        tarvitse kakistella ja kierrellä. Ja hanki itsellesi elämä.

        Vai pitäisikö sekin kieltää lailla, koska sinulla sitä ei ole?

      • Joo-seppi
        yxmuzi kirjoitti:

        tarkemmin.
        Hattua en käytä.
        Ovatko "diagnoosisi" oman terapeuttisi suusta?

        vittu, vaikka nimimerkki vaihtuu sisältö kertoo kaiken.

      • yxmuzi
        asiasta niin ei kirjoitti:

        tarvitse kakistella ja kierrellä. Ja hanki itsellesi elämä.

        Vai pitäisikö sekin kieltää lailla, koska sinulla sitä ei ole?

        jos minun kirjoitusteni takia joudut kakistelemaan ja kiertelemään.

        Mutta asiaan: Kuten tästä palstalla vellovasta keskustelusta näkyy, kahdesta perheestä asiallisesti huolehtiminen ylittää useimpien tavallisten pulliaisten voimavarat. Siitä kärsivät aina lapset, ja näkyvätpä kärsivän aikuisetkin mielenvikaisuuteen asti. Sinullakaan ei ole muuta sanottavaa kuin pahantahtoiset, kuluneet sutkaukset, ja muuan blaabattaja näyttää kadottaneen kokonaan henkisen tasapainonsa.

        Ehdotankin kaikille perheellisen ihmisen kanssa yhteiselämää suunnitteleville, että he pysähtyisivät hetkeksi miettimään sitä, millaista elämä tulee todellisuudessa olemaan. Ihminen ei voi nollata elämäänsä eikä etenkään lapsiaan, vaan he tulevat olemaan kiinteä ja tärkeä osa uuden perheen elämää hamaan vanhempansa perinnönjakoon ja haudan hoitamiseen asti. Lasten mukana tulee paljon muistoja aikaisemmasta elämästä: entinen puoliso, sukulaiset, tuttavat, muistot. Ja kokonaisvastuu lasten hyvinvoinnista.

        Ja ne, jotka ovat sellaiseen elämäntilanteeseen jo joutuneet: tunnustakaa tosiasiat ja muistakaa, että lapset ovat tärkeimmät. He kuuluvat puolisonne perheeseen sittenkin, kun te olette hänet jättäneet tai hän on jättänyt teidät.

      • "Ikävää" -tekstiin
        yxmuzi kirjoitti:

        jos minun kirjoitusteni takia joudut kakistelemaan ja kiertelemään.

        Mutta asiaan: Kuten tästä palstalla vellovasta keskustelusta näkyy, kahdesta perheestä asiallisesti huolehtiminen ylittää useimpien tavallisten pulliaisten voimavarat. Siitä kärsivät aina lapset, ja näkyvätpä kärsivän aikuisetkin mielenvikaisuuteen asti. Sinullakaan ei ole muuta sanottavaa kuin pahantahtoiset, kuluneet sutkaukset, ja muuan blaabattaja näyttää kadottaneen kokonaan henkisen tasapainonsa.

        Ehdotankin kaikille perheellisen ihmisen kanssa yhteiselämää suunnitteleville, että he pysähtyisivät hetkeksi miettimään sitä, millaista elämä tulee todellisuudessa olemaan. Ihminen ei voi nollata elämäänsä eikä etenkään lapsiaan, vaan he tulevat olemaan kiinteä ja tärkeä osa uuden perheen elämää hamaan vanhempansa perinnönjakoon ja haudan hoitamiseen asti. Lasten mukana tulee paljon muistoja aikaisemmasta elämästä: entinen puoliso, sukulaiset, tuttavat, muistot. Ja kokonaisvastuu lasten hyvinvoinnista.

        Ja ne, jotka ovat sellaiseen elämäntilanteeseen jo joutuneet: tunnustakaa tosiasiat ja muistakaa, että lapset ovat tärkeimmät. He kuuluvat puolisonne perheeseen sittenkin, kun te olette hänet jättäneet tai hän on jättänyt teidät.

        Kirjoitat: "Sinullakaan ei ole muuta sanottavaa kuin pahantahtoiset, kuluneet sutkaukset" ... ja minä kun vain toivoin onnea elämääsi. Kirjoitustesi perusteella olet onneton ja syvästi loukkaantunut ja puet sen lapsista huolehtimisen huntuun, tosiasioiden kiertämiseen ja ilkeisiin piikittelyihin.

        En löydä täältä yhtään kirjoitusta, jossa sanotaan että lapsi ei olisi vanhempansa perhettä. Sinä kuitenkin väännät asian niin. Sitten peräänkuulutat lain pakkoa parisuhteessa pysymiseen "lapsen edun takia" – eikö se jo ole huolestuttavaa?

        Sitten katsot asiaksesi käskyttää, miten "sellaiseen elämäntilanteeseen jo joutuneiden" tulisi toimia. Ja sitten, kun sinulle annetaan ohjeita samalla periaatteella (paljon lempeämmin), nimität sitä säälittäväksi kyökkipsykologiaksi. ;)

        Ehdottomasti lapset ovat aina tärkeimmät. Siispä malttia suvun jatkamiseen. Ei kannata heti nuorena ryhtyä perhettä perustamaan, jos onni ei kestäkään. Ilmeisesti sinulle on näin käynyt, siitä pahoitteluni.

        Voit kuitenkin vielä oppia tuntemaan itsesi ja puolisosi, kenties päästämään hänet vapaaksi ja vapautua itsekin. Ja kuten sanottu, yhteiset lapsenne tulevat aina olemaan teidän perhettänne, vaikkette keskenänne enää samaa perhettä olisikaan.

        Onnellista jatkoa sinulle.

      • yxmuzi
        "Ikävää" -tekstiin kirjoitti:

        Kirjoitat: "Sinullakaan ei ole muuta sanottavaa kuin pahantahtoiset, kuluneet sutkaukset" ... ja minä kun vain toivoin onnea elämääsi. Kirjoitustesi perusteella olet onneton ja syvästi loukkaantunut ja puet sen lapsista huolehtimisen huntuun, tosiasioiden kiertämiseen ja ilkeisiin piikittelyihin.

        En löydä täältä yhtään kirjoitusta, jossa sanotaan että lapsi ei olisi vanhempansa perhettä. Sinä kuitenkin väännät asian niin. Sitten peräänkuulutat lain pakkoa parisuhteessa pysymiseen "lapsen edun takia" – eikö se jo ole huolestuttavaa?

        Sitten katsot asiaksesi käskyttää, miten "sellaiseen elämäntilanteeseen jo joutuneiden" tulisi toimia. Ja sitten, kun sinulle annetaan ohjeita samalla periaatteella (paljon lempeämmin), nimität sitä säälittäväksi kyökkipsykologiaksi. ;)

        Ehdottomasti lapset ovat aina tärkeimmät. Siispä malttia suvun jatkamiseen. Ei kannata heti nuorena ryhtyä perhettä perustamaan, jos onni ei kestäkään. Ilmeisesti sinulle on näin käynyt, siitä pahoitteluni.

        Voit kuitenkin vielä oppia tuntemaan itsesi ja puolisosi, kenties päästämään hänet vapaaksi ja vapautua itsekin. Ja kuten sanottu, yhteiset lapsenne tulevat aina olemaan teidän perhettänne, vaikkette keskenänne enää samaa perhettä olisikaan.

        Onnellista jatkoa sinulle.

        kyökkipsykologille, jolla ei ole pysyvää nimimerkkiä:
        Mikä saa sinut ruotimaan minun, sinulle ventovieraan, ihmisen elämää ja sepittämään siitä aivan perättömiä tarinoita? Projisoitko tekstiisi omia pelkojasi ja ahdistuksiasi? Vai yritätkö kääntää huomion pois viestieni sisällöstä? Mitä sellaista niissä on, mitä et kestä kuulla?
        Minulla ei ole tarvetta tehdä tiliä elämästäni, mutta sanottakoon sen verran, että mikään arvailuistasi ei osunut oikeaan. Olen tässä keskustelussa mukana ulkopuolisena, lasten pahoinvoinnista ja verorahojen tuhlauksesta huolestuneena kansalaisena.
        Kun lähes päivittäin saa kuulla ja lukea yksihuoltajaperheiden ahdingosta ja sellaisissa perheissä kasvavien lasten köyhyydestä ja syrjäytymisuhasta, saanen ilmaista huoleni asiasta, vaikka se ei omaa elämääni kosketakaan. Nämä uutiset vahvistavat käsitystäni, jonka mukaan kovin harvoilla ihmisillä on voimavaroja useammasta kuin yhdestä perheestä huolehtimiseen.
        Eipä sinullakaan ole muuta neuvoa kuin käskyttää ihmisiä noudattamaan malttia suvun jatkamisessa. Sitäkin tarvitaan, mutta entä ne kymmenet tuhannet jo olemassa olevat lapset, jotka joutuvat kärsimään vanhempiensa holtittomuudesta? Heidän tilannettaan ei paranna yhtään se, että hyökkäät kimppuuni hokemalla kvasipsykologisia matrojasi ilman mitään perusteita.
        Onnellista jatkoa sinullekin. Vielä hartaammin toivon sitä lapsille, jotka ovat täysin syyttömiä vanhempiensa ihmissuhdesotkuihin, mutta joutuvat maksamaan niiden kustannukset omalla elämällään.

      • jeesustelijat hirtee
        yxmuzi kirjoitti:

        kyökkipsykologille, jolla ei ole pysyvää nimimerkkiä:
        Mikä saa sinut ruotimaan minun, sinulle ventovieraan, ihmisen elämää ja sepittämään siitä aivan perättömiä tarinoita? Projisoitko tekstiisi omia pelkojasi ja ahdistuksiasi? Vai yritätkö kääntää huomion pois viestieni sisällöstä? Mitä sellaista niissä on, mitä et kestä kuulla?
        Minulla ei ole tarvetta tehdä tiliä elämästäni, mutta sanottakoon sen verran, että mikään arvailuistasi ei osunut oikeaan. Olen tässä keskustelussa mukana ulkopuolisena, lasten pahoinvoinnista ja verorahojen tuhlauksesta huolestuneena kansalaisena.
        Kun lähes päivittäin saa kuulla ja lukea yksihuoltajaperheiden ahdingosta ja sellaisissa perheissä kasvavien lasten köyhyydestä ja syrjäytymisuhasta, saanen ilmaista huoleni asiasta, vaikka se ei omaa elämääni kosketakaan. Nämä uutiset vahvistavat käsitystäni, jonka mukaan kovin harvoilla ihmisillä on voimavaroja useammasta kuin yhdestä perheestä huolehtimiseen.
        Eipä sinullakaan ole muuta neuvoa kuin käskyttää ihmisiä noudattamaan malttia suvun jatkamisessa. Sitäkin tarvitaan, mutta entä ne kymmenet tuhannet jo olemassa olevat lapset, jotka joutuvat kärsimään vanhempiensa holtittomuudesta? Heidän tilannettaan ei paranna yhtään se, että hyökkäät kimppuuni hokemalla kvasipsykologisia matrojasi ilman mitään perusteita.
        Onnellista jatkoa sinullekin. Vielä hartaammin toivon sitä lapsille, jotka ovat täysin syyttömiä vanhempiensa ihmissuhdesotkuihin, mutta joutuvat maksamaan niiden kustannukset omalla elämällään.

        tällä palstalla ole niitä mainitsemiasi yksinhuoltajia, paitsi ehkä joku katkera jätetty ämmä vittuilemassa katkerana niille joilla on mies ja perhe.

        Ja turha jauhaa tuota sontaa, omasta elämästäsi, sitä ei kukaan usko.
        Joten mitäs jos oikeasti hankkisit sen elämän ja vaikka miehen, ja sen sijaan että vittuilisit ihmisille netissä pitäisit vaikka sitä miestä hyvänä, jos se vaikka tällä kertaa jäisi.....

      • yxmuzi
        jeesustelijat hirtee kirjoitti:

        tällä palstalla ole niitä mainitsemiasi yksinhuoltajia, paitsi ehkä joku katkera jätetty ämmä vittuilemassa katkerana niille joilla on mies ja perhe.

        Ja turha jauhaa tuota sontaa, omasta elämästäsi, sitä ei kukaan usko.
        Joten mitäs jos oikeasti hankkisit sen elämän ja vaikka miehen, ja sen sijaan että vittuilisit ihmisille netissä pitäisit vaikka sitä miestä hyvänä, jos se vaikka tällä kertaa jäisi.....

        tuntuu olevan paha olo. Johtuneeko perheongelmista vai mistä.
        Jos minulle, ventovieraalle ihmiselle, äksyily helpottaa oloasi, niin hyvä on. Pelkään kuitenkin, että se on vain laastaria märkiviin haavoihisi.
        Jos olet aikuinen, niin ota vastuu elämästäsi. Minä olen huolestuneempi lapsista, jotka ovat kokeneet perheen hajoamisen, elintason romahtamisen, köyhyyden aiheuttaman häpeän, aiheettoman loppuikäisen syyllisyyden, vähäosaisuuden ja syrjäytymisen.

      • kyökkipsykologilta
        yxmuzi kirjoitti:

        kyökkipsykologille, jolla ei ole pysyvää nimimerkkiä:
        Mikä saa sinut ruotimaan minun, sinulle ventovieraan, ihmisen elämää ja sepittämään siitä aivan perättömiä tarinoita? Projisoitko tekstiisi omia pelkojasi ja ahdistuksiasi? Vai yritätkö kääntää huomion pois viestieni sisällöstä? Mitä sellaista niissä on, mitä et kestä kuulla?
        Minulla ei ole tarvetta tehdä tiliä elämästäni, mutta sanottakoon sen verran, että mikään arvailuistasi ei osunut oikeaan. Olen tässä keskustelussa mukana ulkopuolisena, lasten pahoinvoinnista ja verorahojen tuhlauksesta huolestuneena kansalaisena.
        Kun lähes päivittäin saa kuulla ja lukea yksihuoltajaperheiden ahdingosta ja sellaisissa perheissä kasvavien lasten köyhyydestä ja syrjäytymisuhasta, saanen ilmaista huoleni asiasta, vaikka se ei omaa elämääni kosketakaan. Nämä uutiset vahvistavat käsitystäni, jonka mukaan kovin harvoilla ihmisillä on voimavaroja useammasta kuin yhdestä perheestä huolehtimiseen.
        Eipä sinullakaan ole muuta neuvoa kuin käskyttää ihmisiä noudattamaan malttia suvun jatkamisessa. Sitäkin tarvitaan, mutta entä ne kymmenet tuhannet jo olemassa olevat lapset, jotka joutuvat kärsimään vanhempiensa holtittomuudesta? Heidän tilannettaan ei paranna yhtään se, että hyökkäät kimppuuni hokemalla kvasipsykologisia matrojasi ilman mitään perusteita.
        Onnellista jatkoa sinullekin. Vielä hartaammin toivon sitä lapsille, jotka ovat täysin syyttömiä vanhempiensa ihmissuhdesotkuihin, mutta joutuvat maksamaan niiden kustannukset omalla elämällään.

        Sinä siis "ajat" syrjäytyneiden yksinhuoltajien asiaa – miksi ihmeessä uusperhepalstalla?

        Minusta kyllä tuntuu, että vaikuttimesi täällä sättimiseen ovat aivan jossakin muualla ja sen ovat muutkin huomanneet. Mutta jätetään akilleen kantapääsi rauhaan.

        Alkuperäiseen kysymykseeni et kuitenkaan vieläkään anna vastausta, mikä sekään ei yllätä. Sinähän kun olet ja pysyt omalla egotripilläsi.

        Muistutan vielä kysymyksistäni; missä täällä sanotaan että suojelemasi lapsi ei olisi vanhempiensa perhettä, kuten väität?

        Ja minkälainen "lapsen etu" on kyseessä, jos pakottaisit lain voimalla kaksi toistaan vihaavaa aikuista pysymään parisuhteessa?

      • yxmuzi
        kyökkipsykologilta kirjoitti:

        Sinä siis "ajat" syrjäytyneiden yksinhuoltajien asiaa – miksi ihmeessä uusperhepalstalla?

        Minusta kyllä tuntuu, että vaikuttimesi täällä sättimiseen ovat aivan jossakin muualla ja sen ovat muutkin huomanneet. Mutta jätetään akilleen kantapääsi rauhaan.

        Alkuperäiseen kysymykseeni et kuitenkaan vieläkään anna vastausta, mikä sekään ei yllätä. Sinähän kun olet ja pysyt omalla egotripilläsi.

        Muistutan vielä kysymyksistäni; missä täällä sanotaan että suojelemasi lapsi ei olisi vanhempiensa perhettä, kuten väität?

        Ja minkälainen "lapsen etu" on kyseessä, jos pakottaisit lain voimalla kaksi toistaan vihaavaa aikuista pysymään parisuhteessa?

        kerran ymmärtänyt väärin, joko tarkoituksellisesti tai tyhmyyksissäsi. Missä olen kertonut ajavani "syrjäytyneiden yksinhuoltajien" asiaa? Kyllä minä edelleenkin olen lasten asialla. Valtiettavasti lapset eivät pysty ajamaan omia asioitaan, ja kaikkien lasten vanhemmilla ei ole siihen halua tai kykyä.
        Tälle palstalle kirjoittelen siksi, että katsoin jonkin täällä olevan viestin vaativan vastaustani, ja sen jälkeenhän täällä on kanssani keskusteltu vilkkaasti. Tuntuisi ouduolta vastata tällä palstalla minulle esitettyyn viestiin jollakin toisella palstalla.
        Kummallista, että minun yksityisasiani jaksavat kiinnostaa sinua edelleen ja herättää sinussa tuntemuksia. Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen itse selvillä asioistani paremmin kuin sinä, ja olen niistä kertonut täällä sen verran kuin pidän tarpeellisena.
        Palstalta poimittua: " Perhe asuu yhdessä." "on hieman eri asia miten sun 7-vuotias kokee perheen ja se mikä perhe on oikeasti." (Lue myös viesti, johon tämä oli vastaus.) "Ala-ikäisten sisarusten perhe on se, jossa he asuvat, mikäli sisarukset asuvat osanaikaa samassa perheessä sisarusten kanssa, ovat he osa perhettä." (En oikein ymmärtänyt tätä lausetta, mutta sellaisen vaikutelman sain, että kirjoittajan mielestä lasten perhe on hyvin häilyvä ja sattumanvarainen käsite.)
        Missä kohdin olen kertonut, että pakottaisin "lain voimalla kaksi toistaan vihaavaa aikuista pysymään parisuhteessa"? Ettei tuo olisi vain sinun ikiomaa "egotrippiäsi". Kyökkipsykologi saattaisi jo kauhistua, että vihaat lastesi toista vanhempaa. Jos näin ikävästi asia on, olet ihan oikean pyskologin tai terapeutin tarpeessa.

      • kkkkkkkkkkkkkkkkk
        yxmuzi kirjoitti:

        kerran ymmärtänyt väärin, joko tarkoituksellisesti tai tyhmyyksissäsi. Missä olen kertonut ajavani "syrjäytyneiden yksinhuoltajien" asiaa? Kyllä minä edelleenkin olen lasten asialla. Valtiettavasti lapset eivät pysty ajamaan omia asioitaan, ja kaikkien lasten vanhemmilla ei ole siihen halua tai kykyä.
        Tälle palstalle kirjoittelen siksi, että katsoin jonkin täällä olevan viestin vaativan vastaustani, ja sen jälkeenhän täällä on kanssani keskusteltu vilkkaasti. Tuntuisi ouduolta vastata tällä palstalla minulle esitettyyn viestiin jollakin toisella palstalla.
        Kummallista, että minun yksityisasiani jaksavat kiinnostaa sinua edelleen ja herättää sinussa tuntemuksia. Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen itse selvillä asioistani paremmin kuin sinä, ja olen niistä kertonut täällä sen verran kuin pidän tarpeellisena.
        Palstalta poimittua: " Perhe asuu yhdessä." "on hieman eri asia miten sun 7-vuotias kokee perheen ja se mikä perhe on oikeasti." (Lue myös viesti, johon tämä oli vastaus.) "Ala-ikäisten sisarusten perhe on se, jossa he asuvat, mikäli sisarukset asuvat osanaikaa samassa perheessä sisarusten kanssa, ovat he osa perhettä." (En oikein ymmärtänyt tätä lausetta, mutta sellaisen vaikutelman sain, että kirjoittajan mielestä lasten perhe on hyvin häilyvä ja sattumanvarainen käsite.)
        Missä kohdin olen kertonut, että pakottaisin "lain voimalla kaksi toistaan vihaavaa aikuista pysymään parisuhteessa"? Ettei tuo olisi vain sinun ikiomaa "egotrippiäsi". Kyökkipsykologi saattaisi jo kauhistua, että vihaat lastesi toista vanhempaa. Jos näin ikävästi asia on, olet ihan oikean pyskologin tai terapeutin tarpeessa.

        ex vihaa sua, sorry.
        Jos aikuiset ei oo onnellisia yhdessä eikä toisaan rakasta miksi pitäisi olla yhdessä lasten takia.
        Tässä taas oiva esimerkki akasta joka on jäänyt tuleen makaamaan ja kiukuttelee siksi koko muulle maailmalle.
        HANKI ELÄMÄ

      • yxmuzi
        kkkkkkkkkkkkkkkkk kirjoitti:

        ex vihaa sua, sorry.
        Jos aikuiset ei oo onnellisia yhdessä eikä toisaan rakasta miksi pitäisi olla yhdessä lasten takia.
        Tässä taas oiva esimerkki akasta joka on jäänyt tuleen makaamaan ja kiukuttelee siksi koko muulle maailmalle.
        HANKI ELÄMÄ

        äkäilet, niin olet taas yksi, joka arvailee - miksi ihmeessä - minun yksityisasioitani. Pelkäätkö viestejäni niin paljon, että haluat keinolla millä hyvänsä siirtää fokuksen toisaalle, tässä tapauksessa minuun?
        En ole ennen tiennytkään, että eronneet puolisot ja yhteisten lasten vanhemmat vihaavat toisiaan. Kuinkahan yleistä sellainen on? Sen luulisi olevan lapsille ja tietysti myös asianomaisille aikuisille erittäin vahingollista.
        Ja toiseksi, mistä viha mahtaa johtua? Olettaisi, että jos ero on ollut yhteinen harkittu päätös, se ei aiheuttaisi vihaa vaan tyytyväisyyttä.
        Itselläni ei ole eikä ole koskaan ollut exää, joten eipä ainakaan hän minua vihaa.
        Elämä minulla sen sijaan on. Niin sinullakin, älä tuhlaa sitä negatiiviseen ärhentelyyn.

    • syy on sinussa

      siihen on syy, sinä olet siitä tehnyt omilla oikuillasi hankalan. Kenenkään ei tarvi sietää uusion oikkuja.

      • lissu on todel ääliö

        lissu-rukka hiljaa kun et mistään mitään tiedä.

      • Aika väsynyt

        En ole hänen kanssaan ollut missään tekemisissä. Hän sen sijaan on kyllä nähnyt tarpeelliseksi puuttua minunkin lasten asioihin mm haukkumalla heidät. Kunnianloukkauksesta ole tehnyt jo rikosilmoituksen, jonka jälkeen hän lopetti lasteni solvauksen ainakin osittain. Hän ei ole tavannut kuin yhden 3 lapsestani reilun 2 vuoden aikana ja silti tuntuu tietävän kaikesta kaiken. Aika metkaa. Kenen oikusta on kysymys, kun ex-puoliso kiristämällä yrittää rikkoa liittomme? "Et saa lapsia, jos olet ton kanssa", "saat lapsia niin pajon kuin haluat, jor eroat" jne. Mies on ollut yksin ja silloin on laulu ollut "et sinä pysty huolehtimaan lapsista, kun olet töissä" jne. Minunko sitten pitäisi vain tyynesti hyväksyä hänen oikkunsa? Ja tietenkin huolehtia lapsista silloin kun ovat meillä? Lapset eivät ole tehneet mitään pahaa, he ovat syyttömiä tähän aikuisten keittämään soppaa.

    • wilma60

      olleeni hankala ex eron alkuaikoina. Soittelin ex:lle aika usein sekä lähettelin tekstiviestejä. Näiden aiheena oli aina lapset; ehdotin tapaamista. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa saa vastaukseksi: Ei nyt käy, on muita suunnitelmia niin tyhmempikin ihminen tajuaa lopettaa moisen häirinnän. Lopulta hyväksyin asian ja annoin ex:n jatkaa elämäänsä ihan rauhassa. Nyt menee hyvin kun tapaamisia on silloin kun ex haluaa, eli muutaman kerran vuodessa. Lapsetkin ovat tähän tottuneet tai ainakin hiljaisesti hyväksyneet asian.

      • paljon muuttaisin jo

        ettei mun asia ole pakottaa miestä lapsiaan tapaamaan, ja kun se ei miehelle ole edes pakko, niin miksi kiusata moista lapsillansa.

        Kun sitten hän tapaili naisiaan, niin kaikki muuttui kuin seinään, ei enää vastannut puhelimeen, ja käytös miehellä muuttui minua ja lapsiaan kohtaan niin kylmäksi ja kovaksi, että se oli uusi puoli miehessä, mikä opittiin kun naiset astuivat kuvioon. Milloinkaan ennen mies ei ollut käyttäytynyt meitä kohtaan tuolla tavalla, eikä lapsilleen ollut koskaan äkäinen ja ilkeä.

        Nyt on vuosia kulunut, lapset aikuisia, eikä isä ole nähnyt lasten kasvua lapsuutta ja nuoruutta, jäänyt paljosta paitsi. Ei edes rippijuhlissa ollut, saatikka olisi muistanut synttärit tai joulut.

        Nyt yrittää kovin pitää yhteyttä lapsiin, kun ei tarvi enää hoitaa eikä huolehtia, tai maksaa opintoavustuksia, tai elareita... voi vain kehua kuinka ihania nuoria hänellä onkaan.... heh....hänellä????

        Mutta kuinka kävikään, lapset eivät ole yhtään kiinnostuneita isänsä elämästä.. isä hylkäsi, nyt hylkäsi lapset! Se on aivan oikein, johon kannustan lapsia. Kaikkea ei tarvi sietää, vaikka kuin on isä, mutta isiäkinon hyviä, meille sattui se kaikista huonoin.

      • lissu on ääliö
        paljon muuttaisin jo kirjoitti:

        ettei mun asia ole pakottaa miestä lapsiaan tapaamaan, ja kun se ei miehelle ole edes pakko, niin miksi kiusata moista lapsillansa.

        Kun sitten hän tapaili naisiaan, niin kaikki muuttui kuin seinään, ei enää vastannut puhelimeen, ja käytös miehellä muuttui minua ja lapsiaan kohtaan niin kylmäksi ja kovaksi, että se oli uusi puoli miehessä, mikä opittiin kun naiset astuivat kuvioon. Milloinkaan ennen mies ei ollut käyttäytynyt meitä kohtaan tuolla tavalla, eikä lapsilleen ollut koskaan äkäinen ja ilkeä.

        Nyt on vuosia kulunut, lapset aikuisia, eikä isä ole nähnyt lasten kasvua lapsuutta ja nuoruutta, jäänyt paljosta paitsi. Ei edes rippijuhlissa ollut, saatikka olisi muistanut synttärit tai joulut.

        Nyt yrittää kovin pitää yhteyttä lapsiin, kun ei tarvi enää hoitaa eikä huolehtia, tai maksaa opintoavustuksia, tai elareita... voi vain kehua kuinka ihania nuoria hänellä onkaan.... heh....hänellä????

        Mutta kuinka kävikään, lapset eivät ole yhtään kiinnostuneita isänsä elämästä.. isä hylkäsi, nyt hylkäsi lapset! Se on aivan oikein, johon kannustan lapsia. Kaikkea ei tarvi sietää, vaikka kuin on isä, mutta isiäkinon hyviä, meille sattui se kaikista huonoin.

        joutavaa paskaaaaa

      • mitä tehdä?

        Meillä tapaamiset on sovittu isän lasten osalta viikko-viikko systeemillä lukuunottamatta nuorinta, joka on to-su yllä kirjoittamistani syistä johtuen. Omistani 1 on 2 viikonloppua lukuunottamatta aina meillä, 1 lapsi 2 viikonloppuna, muutoin isällään ja nuorin viikko-viikko systeemillä. Tapaamisia noudatetaan MIKÄLI äiti ei päätä toisin eli aina viikkomme suunnitellaan siten, että lapset tulevat sovitusti. AINA. Eikä tapaamisista haluta edes luopua, tietenkään. Meillä on siis siippani kanssa keskimäärin 3 vrk kuukaudessa kahdenkeskistä aikaa. Se olisi ihan riittävästi parisuhteen hoitoon, jos arkena ei aina tarvitsisi vääntää kättä parhaimmillaan päivittäin lasten äidin kanssa.

    • ajatuksia herättää

      ja joissa arvostellaan itseään parempaa ja itselle uhkana olevaa, on tarkoitus vain herättää keskustelua. Näillä todellisuudessa ei ole toduuden kanssa mitään tekemistä. Useimmat ovat keksittyjä jotta saadaan uhka kimpantumaan, tosin lapsellisella tavalla.
      Provoja kyllä keksitään, mutta sekin aika kun käytettäisiin oman itsensä tutkiskeluun ja miettimään, mitä voisi itse tehdä paremmin, kaikki olisivat onnellisimpia. Ei arvostelija ja mollaaja tule yhtään onnelisemmaksi, vaikka kuin haukkuisi uhkana olevaa ihmistä, päinvastoin, hänestä saa sellaien kuvan, että hänellä itsellään on paljon selvittämättömiä ongelmia ja paha olla. Pelkoa, katkeruutta, ja epätoivoa.
      Äideille ollaan usein kateellisia ja mustasukkaisia, joten tottakai se kiehuttaa tunteita, ja vielä sekin jos mies on yhteydessä lapsiinsa ja exään, niin se nostaa vielä sitä mustasukkaisuuden tuntoa entisestään.

      • fxyugiöbknl-.

        olisin kateellinen mieheni lasten äidille kun minulla on omakin lapsi. Ja oman lisäksi elämässäni nyt nuo ihanat miehen lapset. Minähän olen voittaja ilman että tarvitsi kadehtia ketään.
        Ja sitä paitsi on minulla muutakin mitä mieheni lasten äiti haluaisi, muttei saa ;)

      • katkera oot
        fxyugiöbknl-. kirjoitti:

        olisin kateellinen mieheni lasten äidille kun minulla on omakin lapsi. Ja oman lisäksi elämässäni nyt nuo ihanat miehen lapset. Minähän olen voittaja ilman että tarvitsi kadehtia ketään.
        Ja sitä paitsi on minulla muutakin mitä mieheni lasten äiti haluaisi, muttei saa ;)

        "on minulla muutakin mitä mieheni lasten äiti haluaisi, muttei saa ;) " eikös tuo sun lauseesi just niin anna ymmärtää...kuin lapsi jolla on tikkari ja toisella on, hähää, mulla on mut sulla ei....!
        Voi taivast sun katkeruutta.

      • f8ovilboölnömlk
        katkera oot kirjoitti:

        "on minulla muutakin mitä mieheni lasten äiti haluaisi, muttei saa ;) " eikös tuo sun lauseesi just niin anna ymmärtää...kuin lapsi jolla on tikkari ja toisella on, hähää, mulla on mut sulla ei....!
        Voi taivast sun katkeruutta.

        Luuletko todella että tarkoitan miehen lapsia jos kirjoitan ensin lapsista ja sitten on minulla MUUTAKIN

        Sä olet kyllä tyhmyydessä vertaasi vaille, enkä viitsi tuollaiselle idiootille enään edes vastata.

    • fosfori77

      Ensinnäkin totean, että mieheni exä on hankala. Erittäin hankala. Hän kuitenkin lienee sopivan jopa mainitsemaasi luonnehäiriöisten luokkaan. Häntä ei ole petetty, mutta petti itse ja halusi erota. Nainen on yrittänyt saada sittemmin exänsä takaisin, mutta ei todellakaan ole onnistunut. Mies on lasten kanssa puolet kuusta ja haluaisi olla enemmänkin. En voi sanoin kuvailla, miten järkyttävä nainen on ollut koko perhettämme kohtaan.

      Kuvailemasi kaltaisiakin tarinoita varmasti on, mutta yksi oleellinen kysymys: auttaako se, että on katkera tai hankala? Ei. Vaikka tilanne olisi mikä, minkä takia on hankala? Se yleensä vain pahentaa asioita.

      1. Miksi miehen tuloilla pitäisi olla mitään vaikutusta elareihin? Lakia ollaan onneksi muuttamassa, ja jatkossa elarit lasketaankin luultavasti kulujen mukaan, ei tulojen mukaan. Lähi saa yksin asuessaan lapsilisät yh-korotuksilla ja lisäksi elarit. Esimerkiksi kahdesta lapsesta yhteensä n. 600e!!!!!!!!!!!! Kun siihen lisätään n. 300, eli se sama summa äidiltä jonka isä maksaa elareina, tulee yhteensä 900e!!!!! En voisi koskaan kuvitellakaan, että saisin uppoamaan moisen summan esimerkiksi kahteen alakoululaiseen. Turha siis rahasta urputtaa, todellakin. Naurettava ajatus, että äidille jää enemmän maksettavaa. Ei jää. Sanon näin rehellisesti, ja olen siis itsekin eronnut nainen ja elin pari vuotta yksin lapsen kanssa.

      2. Jos lapset kaipaavat isäänsä, ymmärrän että se harmittaa. Sen eteen täytyy tehdä kuitenkin töitä rakentavasti, syyllistämättä, mahdollisuuksia miettien. Voi olla isukille vaikea soitella lapsille, jos exä istuu vieressä koko ajan kuuntelemassa. Tai jos lasten ollessa isällään exä soittelee ja neuvoo pienestäkin asiasta, eikä anna perheelle rauhaa nauttia toistensa seurasta. Voi hyvin kysyä, minkälaisia muutoksia isä kaipaa. Oman navan tuijotus tuskin auttaa. Minä, minä, minä... Niinhän katkerat exät ajattelevat. Entä sen isän mielipiteet?

      3. Jos mies maksaa uuden kumppaninsa lasten elatuksen, se lienee hänen asiansa. Eikös? Miksi siitä pitäisi olla katkera? Eikö se uusikonkin lapsi ole viaton pieni ihminen, joka tarvitsee ruokaa ym.? Koko perheen tehtävähän on huolehtia perheen lapsista. Lähteehän ne elarit ja muut menot miehen lapsiin myös sen perheen yhteisistä tuloista. Eikä ne miehen pennoset, jotka hän isäpuolena käyttää uusikon lapseen, ole poissa exältä. Vaikka uusikolla ei olisi lasta, mies tuskin haluaisi maksaa yhtään sen enempää exälle elareita.

      4. Lapset eivät toivo vuosikausia eron jälkeen, että vanhemmat palaisivat yhteen, mikäli molemmat vanhemmat ovat tehneet töitä sen eteen, että lapset toivovat vanhemmilleen onnea erikseen, eikä kumpikaan KOSKAAN missään tilanteessa puhu lapsille, että kaipaa, yhä rakastaa tms, lasten toista vanhempaa.

      Tällaista tällä kertaa.

      • asiaa!

        Olet täysin OIKEASSA!

      • provoja pukkaa

        epätoivoista tekstiä. Vai että miehen exä on hankala, samanlainen kuin sinä itse. Ehkä itse vielä hankalampi kun haukut muita. Miten otit tommosen miehen jolla on hankala exä, hakalat lapset, hankalat vanehmmat ja hän itsekin on perin hankala.... luulisi sun miettivän takrin että haluat miehen joka ei ole hankala.

      • fosfori77
        provoja pukkaa kirjoitti:

        epätoivoista tekstiä. Vai että miehen exä on hankala, samanlainen kuin sinä itse. Ehkä itse vielä hankalampi kun haukut muita. Miten otit tommosen miehen jolla on hankala exä, hakalat lapset, hankalat vanehmmat ja hän itsekin on perin hankala.... luulisi sun miettivän takrin että haluat miehen joka ei ole hankala.

        Miten niin otin miehen jolla on hankalat lapset, hankalat vanhemmat ja hän olisi itsekin perin hankala? Missä kohtaa tekstistäni päättelit moista? Puolisoni vanhemmat ovat nukkuneet jo pois ja kuulemani mukaan olivat ihania ihmisiä. Hänen lapsensa ovat minulle valtavan tärkeitä, eivät hankalia. Välini lapsiin ovat todella hyvät. Mies itse ei ole todellakaan hankala, vaan kaikin tavoin sovitteleva luonne, kuitenkin niin että uskaltaa puolustaa oikeutta kun vääryydellä joku koittaa asioita hoitaa.

        Ja millä perusteella luokittelit minut hankalaksi? Mitä olen mielestäsi tehnyt asioita hankaloittaakseni? En yhtään mitään. Edes miehen exä ei ole keksinyt vastausta, kun mieheni on tältä kysynyt, että mitä pahaa muka olen tehnyt, kun tuo exä on minua nimitellyt. Ei kuulu vastausta, koska en ole tehnyt mitään. Mies on onneksi osannut hoitaa asiansa itse, minun ei ole tarvinnut sekaantua. Olen vain odottanut, jos vaikka asiat rauhoittuisivat. En ole koskaan haukkunut tuota exää hänelle itselleen tai lapsille. Olen avautunut vain kahden kesken mieheni ja parhaimpien ystävieni kesken, sekä nyt nimettömänä netissä. Näilläkään kerroilla en koe tarvetta nimittelyyn tai muuhun asiattomaan, vaan voin keskittyä asiaan.

        Melko erikoinen vastaus sinulle viestiini. Taitaa kertoa enemmän sinusta kuin minun tekstistäni.

      • lissu on säälittävä
        provoja pukkaa kirjoitti:

        epätoivoista tekstiä. Vai että miehen exä on hankala, samanlainen kuin sinä itse. Ehkä itse vielä hankalampi kun haukut muita. Miten otit tommosen miehen jolla on hankala exä, hakalat lapset, hankalat vanehmmat ja hän itsekin on perin hankala.... luulisi sun miettivän takrin että haluat miehen joka ei ole hankala.

        kun sillä leikkas taaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaasssssssssss kii

      • voihan nenä

        Ensi sijaisesti siitä "exästä" tulee se "hankala" yleensä kun miehellä tai naisella on uusi. Yht äkkiä raha ei enää riitäkkään mihinkään ja helposti tulee pyydettyä sitä lasten toiselta vanhemmalta koska nythän teitä on kaksi niin pitäisi olla enemmän varaa elättää meidän lapsia. Itsekkin 2 lapsen yksinhuoltajana olleena tiedän että toki se on kitkuttelua kun yht äkkiä yksin jää maksamaan vuokraa ym. mutta rahat mitkä lapsiin tulee yksinhuoltajalla n. 140 lapsilisiä ( sisältää yh korotuksen) tämä x 2 sekä esim minimi elarit jotka ainakin joskus oli n. 120 per lapsi eli 240 tai tänä päivänä vissiin vähän enemmän ja tähän päälle se lähivanhemman elatus 250 niin lapsiin on kuussa kuitenkin jo näillä pienilläkin summilla 750 €. Huonollakin matikka päällä pitäisi kahden alle kouluikäisen lapsen elämiseen kuussa riittä. Toki jos on shoppailuholisti ja lapset kulkee merkki vaatteissa niin ei välttämättä riitä mutta sitten pitää tinkiä jostain. ( nämä summat on siis hatusta kun mun yksinhuoltaja ajasta on jo jokunen vuosi eli varmasti kasvaneet jonkin verran). Ja huom puhutaan alle kouluikäisistä mutta ei vauvoista.
        Ja mitä lasten ikävään tulee. Sitä podetaan varmasti molemmilla niin lähivanhemmalla kun sillä etävanhemmallakin. Mutta miksi se "exä" sitten vetoaa aina lasten tunteisiin mutta ei tee sille asialle mitään?? Esimerkiksi pyydä sitä itkevää lasta soittamaan sille etävanhemmalle? Meillä on ainakin tällä hetkellä se tilanne, että vedotaan lapsen tunteisiin sillä ikävällä. Mutta koskaan se lapsi ei itse soita vaikka on sen ikäinen että puhelinta jo käyttää. Eikä myöskään vastaa siihen puhelimeen... Ja kun sillä lapsella on niin hirveä ikävä niin sitten pyydetään hoitoapua jostain muualta eikä siltä etävanhemmalta?? Tämä ei ainkaan kannusta lasta tapaamaan etävanhempaa. Ja antaa varmasti lapselle sen kuvan että etä ei halua tavata. Ja näillä toimilla pikkuhiljaa saadan erotettua lapsi ja toinen vanhempi toisistaan.
        Minä en meillä ole asiaan puuttunut millään tavalla mutta sivusta kyllä seurannut. En kyllä tiedä kuinka kauan jaksan seurailla... Enkä vielä ole tehnyt avopuolisoni exästä "hankalaa exää" vaikka merkit on ilmassa.

      • dghghhgjhjjkj
        voihan nenä kirjoitti:

        Ensi sijaisesti siitä "exästä" tulee se "hankala" yleensä kun miehellä tai naisella on uusi. Yht äkkiä raha ei enää riitäkkään mihinkään ja helposti tulee pyydettyä sitä lasten toiselta vanhemmalta koska nythän teitä on kaksi niin pitäisi olla enemmän varaa elättää meidän lapsia. Itsekkin 2 lapsen yksinhuoltajana olleena tiedän että toki se on kitkuttelua kun yht äkkiä yksin jää maksamaan vuokraa ym. mutta rahat mitkä lapsiin tulee yksinhuoltajalla n. 140 lapsilisiä ( sisältää yh korotuksen) tämä x 2 sekä esim minimi elarit jotka ainakin joskus oli n. 120 per lapsi eli 240 tai tänä päivänä vissiin vähän enemmän ja tähän päälle se lähivanhemman elatus 250 niin lapsiin on kuussa kuitenkin jo näillä pienilläkin summilla 750 €. Huonollakin matikka päällä pitäisi kahden alle kouluikäisen lapsen elämiseen kuussa riittä. Toki jos on shoppailuholisti ja lapset kulkee merkki vaatteissa niin ei välttämättä riitä mutta sitten pitää tinkiä jostain. ( nämä summat on siis hatusta kun mun yksinhuoltaja ajasta on jo jokunen vuosi eli varmasti kasvaneet jonkin verran). Ja huom puhutaan alle kouluikäisistä mutta ei vauvoista.
        Ja mitä lasten ikävään tulee. Sitä podetaan varmasti molemmilla niin lähivanhemmalla kun sillä etävanhemmallakin. Mutta miksi se "exä" sitten vetoaa aina lasten tunteisiin mutta ei tee sille asialle mitään?? Esimerkiksi pyydä sitä itkevää lasta soittamaan sille etävanhemmalle? Meillä on ainakin tällä hetkellä se tilanne, että vedotaan lapsen tunteisiin sillä ikävällä. Mutta koskaan se lapsi ei itse soita vaikka on sen ikäinen että puhelinta jo käyttää. Eikä myöskään vastaa siihen puhelimeen... Ja kun sillä lapsella on niin hirveä ikävä niin sitten pyydetään hoitoapua jostain muualta eikä siltä etävanhemmalta?? Tämä ei ainkaan kannusta lasta tapaamaan etävanhempaa. Ja antaa varmasti lapselle sen kuvan että etä ei halua tavata. Ja näillä toimilla pikkuhiljaa saadan erotettua lapsi ja toinen vanhempi toisistaan.
        Minä en meillä ole asiaan puuttunut millään tavalla mutta sivusta kyllä seurannut. En kyllä tiedä kuinka kauan jaksan seurailla... Enkä vielä ole tehnyt avopuolisoni exästä "hankalaa exää" vaikka merkit on ilmassa.

        ...yksi harhaluulo lisää, että vanhemmat vastaavat lasten elinkustannuksista samansuuruisella summalla. Oikeusministeriön ohjeistuksen mukaan vanhemmat maksavat lapsen eltaustarpeesta oman prosenttiosuuden, ja tämä prosenttiosuus jaetaan niin, että paremmin tienaava maksaa enenmmän kuluista. Ensin lasketaan lapsen elatuksen tarve, ja sen jälkeen vanhempien elatuskyky (tulot - pakolliset menot, ts. asumiskulut ja se osuus, jolla vanhempi maksaa oman elämisensä, yksin, lasten kanssa asuvan vanhemman odotetaan elättävän itsensä 500egellä kuussa, parisuhteessa elävä taas elää 430/ kk. Loput on vanhempien elatuskykyä. Jos toiselle vanhemmalle jää 3000käteen ja toiselle 300, se paremmin tienaava maksaa huomattavasti isomman siivun lasten kuluista. Sama periaate kuin verotuksessa. Tällä yritetään estää se, että lasten elintaso laskee huomattavasti eron jälkeen. Toisella vanhemmalla kuin ei välttämättä ole elatuskykyä esim. työttömyyden, sairaseläkkeen tai hoitovapaan takia.

        Mitään perustetta maksaa molemmat yhtä paljon lasten kuluista ei ole, jos ei hoitovastuukin lapsista ole jaettu 50/50, ja harvoin se on, ja luonnollisesti se vanhempi, jonka luona lapset asuvat ja kuluttavat 26vuorokautena kuukaudessa maksaa tälle vanhemmalle huomattavasti enemmän kuin sille vanhemmalle, jonka luona lapset ovat 4vuorokautta kuukaudessa. Elatuksen suhteen voidaan toki maksaa 50/50, jos molemmille vanhemmille jää yhtä paljon rahaa pakollisten kulujen jälkeen. Mutta yleensähän mies tienaa naista enemmän, jo ihan siitä syystä, että naisen edelleen pääosin jättävät uran luomatta sen takia, että jonkun ne yhteiset lapsetkin on hoidettava, ja hoitovapaat käytettävä, joten miehen työura on perheessä se ykkösjuttu. Ja onhan meillä lukuisia aloja joissa ahertaa pääosin naiset surkealla palkalla, kuten sosiaali-ja terveysala, siivoustyö jne. ....

      • ghghlhljkhljjklkkk
        voihan nenä kirjoitti:

        Ensi sijaisesti siitä "exästä" tulee se "hankala" yleensä kun miehellä tai naisella on uusi. Yht äkkiä raha ei enää riitäkkään mihinkään ja helposti tulee pyydettyä sitä lasten toiselta vanhemmalta koska nythän teitä on kaksi niin pitäisi olla enemmän varaa elättää meidän lapsia. Itsekkin 2 lapsen yksinhuoltajana olleena tiedän että toki se on kitkuttelua kun yht äkkiä yksin jää maksamaan vuokraa ym. mutta rahat mitkä lapsiin tulee yksinhuoltajalla n. 140 lapsilisiä ( sisältää yh korotuksen) tämä x 2 sekä esim minimi elarit jotka ainakin joskus oli n. 120 per lapsi eli 240 tai tänä päivänä vissiin vähän enemmän ja tähän päälle se lähivanhemman elatus 250 niin lapsiin on kuussa kuitenkin jo näillä pienilläkin summilla 750 €. Huonollakin matikka päällä pitäisi kahden alle kouluikäisen lapsen elämiseen kuussa riittä. Toki jos on shoppailuholisti ja lapset kulkee merkki vaatteissa niin ei välttämättä riitä mutta sitten pitää tinkiä jostain. ( nämä summat on siis hatusta kun mun yksinhuoltaja ajasta on jo jokunen vuosi eli varmasti kasvaneet jonkin verran). Ja huom puhutaan alle kouluikäisistä mutta ei vauvoista.
        Ja mitä lasten ikävään tulee. Sitä podetaan varmasti molemmilla niin lähivanhemmalla kun sillä etävanhemmallakin. Mutta miksi se "exä" sitten vetoaa aina lasten tunteisiin mutta ei tee sille asialle mitään?? Esimerkiksi pyydä sitä itkevää lasta soittamaan sille etävanhemmalle? Meillä on ainakin tällä hetkellä se tilanne, että vedotaan lapsen tunteisiin sillä ikävällä. Mutta koskaan se lapsi ei itse soita vaikka on sen ikäinen että puhelinta jo käyttää. Eikä myöskään vastaa siihen puhelimeen... Ja kun sillä lapsella on niin hirveä ikävä niin sitten pyydetään hoitoapua jostain muualta eikä siltä etävanhemmalta?? Tämä ei ainkaan kannusta lasta tapaamaan etävanhempaa. Ja antaa varmasti lapselle sen kuvan että etä ei halua tavata. Ja näillä toimilla pikkuhiljaa saadan erotettua lapsi ja toinen vanhempi toisistaan.
        Minä en meillä ole asiaan puuttunut millään tavalla mutta sivusta kyllä seurannut. En kyllä tiedä kuinka kauan jaksan seurailla... Enkä vielä ole tehnyt avopuolisoni exästä "hankalaa exää" vaikka merkit on ilmassa.

        ...vielä, kun keskityin vain tuohon rahapolitiikkaan. Erovanhemmuus on haastavaa niin lähille kuin etällekkin. Molemmilla on omat dilemmansa, mutta ennen kaikkea etän omalla aktiivisuudella on mitä suurin merkitys. Hänen se on lapselle viestittettävä, että on olemassa eron jälkeen. Soittaa, olla se yhteydenpitäjä, ja tähän hänellä tulisi olla ennen kaikkea suuri halu ja tarve. Ei pientä lasta voi velvoittaa soittamaan isälleen, isän on itse toimittava vanhempana omalle lapselleen. Lapsi on se, joka erosta on kärsinyt sen muodossa, että toinen vanhempi on poistunut yhteisestä kodista. Eikö vanhempien tehtävä ole kantaa vastuu siitä suhteesta, jonka omaan lapseensa luo? Lähivanhempana voin kertoa, että eipä niitä soittoja minullekkaan tule, kuin lapsi on hoidossa jossain muualla kuin kotona tai ulkona leikkimässä. Minä soitan lapselle, jos on asiaa, minä soitan, jos on kysyttävää, minä soitan, jos haluan kuulla kuulumiset. MINÄ, koska olen lapsestani huolta pitävä ja lastani rakastava äiti.

        Eron jälkeen laaditaan tapaamissopimus ennen kaikkea sen takia, että lapsen yhteys etävanhempaan säilyy, ja vanhempien on helpompi sumplia omat menonsa sen pohjalta. On todella epätodennäköistä että lähi pyytää hoitoapua etältä, jos etä ei koskaan kertaakaan ole itse ehdottanut tällaista ylkimääräistä tapaamista. Jälleen kerran avainasemassa etävanhemman oma aktiivisuus ja ennen kaikkea se viesti, joka lähiperheeseen lähetetään, että sitä mielenkiintoa ja intoa olla lasten kanssa riittää sen tapaamissopimuksen ulkopuolellakin.

        Se on surullista, mutta niin monessa tapauksessa etä ulkoistaa itse itsensä lastensa elämästä, ehkä jopa itse tätä tajuamatta. Etävanhemmuus on just sitä, mitä sen haluaa olevan, mutta ilman mitään suoria viestejä siitä, että haluaa olla lasten kanssa, tavata ylimääräistä, osallistua harrastuksiin jne. ei lähivanhempi voi tietää, missä mennään, eikä lapsetkaan. Vanhemman on kannettava vastuu siitä poismuutostaan eikä sysätä vastuuta lapsen harteille kannettavaksi.

        Ydinperheessähän isä kysyy lapselta kuulumiset palattuaan töistä. Eron jälkeen lapsen tulee soittaa isälleen kertoakseen kuulumiset, ilman että isä niitä kysyy. Ja jos ei lapsi soita omatoimisesti, lähi ei edesauta isä-lapsisuhdetta, jos ei pyydä lasta soittamaan isälleen...Tässä se pieni ongelman ydin on: Lähivanhempi voi tehdä töitä pylly ruvella edesauttaakseen isä-lapsisuhteen ylläpitoa, mutta ilman isän omaa aktiivisuutta ja toimintaa vastuu sysätään lähivanhemman harteille. Mutta kun sillä isällä pitäisi olla ihan oma suhde siihen lapseensa, jossa yhteydenpito ei kulje lähin käskyttämisen kautta, vaan mies kantaa itse vastuun siitä, että tuo suhde lapseen on, ja vastuu tapaamisita ja yhteydenpidosta on hänen omilla harteillaan, ei lapsen, eikä lähin. Lähivanhemman tulee edesauttaa tapaamisia ja yhteydenpitoa, mutta vastuunotto yhteydenpidosta kuuluu etälle.

        Kukaan ei pelaa kenenkään tunteilla kertoessaan että lapsi ikävöi etävanhempaa. Sen tiedämme kaikki faktana. Vanhempihan siinä on avainasemassa, lievittääkö tuota ikävää omilla toimillaan vai ei. Jos kuulen että joku ystävistäni minua ikävöi en minäkään ota yhteyttä hänen äitiinsä ja pyydä häntä pyytämään ystävääni soittamaan minulle. Minä toimin itse, tai olen toimimatta. Valinta on vapaa. En myöskään odota, että pidän ihmissuhteeni kunnossa jonkun kolmannen osapuolen kautta. Minulla on myös ystävyyssuhteita pihan lapsiin, vaikken heidän vanhempiaan edes ulkonäöltä tiedä, joten edes siihenkään ei voi oikein vedota, ettei itse saa solmittua suhdetta omiin lapsiinsa, vaikka exään voisi olla huonot välitkin.

        Kannustakaa niitä etävanhempia sen vastuun ottamiseen ja siihen aktiivisuuteen. Moni asia voisi ennen kaikkea vähentää lasten ikävää ja hylätyksi tulemisen tunnetta, ja sitä, minkälaiseksi se lapsuus koetaan vanhempien eron jälkeen. Lapsilla on vain yksi lapsuus, ja he elävät sitä nyt, parasta aikaa. Meidänkin tulisi olla vanhempia lapsillemme 24/7 erosta huolimatta, ja tämä koskee myös niitä etiä. Vastuu omasta erovanhemmuudesta ja siitä, minkälaiseksi se muodostuu, on mitä suurimmissa määrin etän! (ja tässä ei puhuta luonnollisestikaan niistä oikeista vieroittaja-tapauksista, joissa lasten elämään aktiivisesti osallistunut, vastuunkantokykyinen mies väkisin tuupataan sivuun sairaan exän toimesta)

      • yxmuzi
        ghghlhljkhljjklkkk kirjoitti:

        ...vielä, kun keskityin vain tuohon rahapolitiikkaan. Erovanhemmuus on haastavaa niin lähille kuin etällekkin. Molemmilla on omat dilemmansa, mutta ennen kaikkea etän omalla aktiivisuudella on mitä suurin merkitys. Hänen se on lapselle viestittettävä, että on olemassa eron jälkeen. Soittaa, olla se yhteydenpitäjä, ja tähän hänellä tulisi olla ennen kaikkea suuri halu ja tarve. Ei pientä lasta voi velvoittaa soittamaan isälleen, isän on itse toimittava vanhempana omalle lapselleen. Lapsi on se, joka erosta on kärsinyt sen muodossa, että toinen vanhempi on poistunut yhteisestä kodista. Eikö vanhempien tehtävä ole kantaa vastuu siitä suhteesta, jonka omaan lapseensa luo? Lähivanhempana voin kertoa, että eipä niitä soittoja minullekkaan tule, kuin lapsi on hoidossa jossain muualla kuin kotona tai ulkona leikkimässä. Minä soitan lapselle, jos on asiaa, minä soitan, jos on kysyttävää, minä soitan, jos haluan kuulla kuulumiset. MINÄ, koska olen lapsestani huolta pitävä ja lastani rakastava äiti.

        Eron jälkeen laaditaan tapaamissopimus ennen kaikkea sen takia, että lapsen yhteys etävanhempaan säilyy, ja vanhempien on helpompi sumplia omat menonsa sen pohjalta. On todella epätodennäköistä että lähi pyytää hoitoapua etältä, jos etä ei koskaan kertaakaan ole itse ehdottanut tällaista ylkimääräistä tapaamista. Jälleen kerran avainasemassa etävanhemman oma aktiivisuus ja ennen kaikkea se viesti, joka lähiperheeseen lähetetään, että sitä mielenkiintoa ja intoa olla lasten kanssa riittää sen tapaamissopimuksen ulkopuolellakin.

        Se on surullista, mutta niin monessa tapauksessa etä ulkoistaa itse itsensä lastensa elämästä, ehkä jopa itse tätä tajuamatta. Etävanhemmuus on just sitä, mitä sen haluaa olevan, mutta ilman mitään suoria viestejä siitä, että haluaa olla lasten kanssa, tavata ylimääräistä, osallistua harrastuksiin jne. ei lähivanhempi voi tietää, missä mennään, eikä lapsetkaan. Vanhemman on kannettava vastuu siitä poismuutostaan eikä sysätä vastuuta lapsen harteille kannettavaksi.

        Ydinperheessähän isä kysyy lapselta kuulumiset palattuaan töistä. Eron jälkeen lapsen tulee soittaa isälleen kertoakseen kuulumiset, ilman että isä niitä kysyy. Ja jos ei lapsi soita omatoimisesti, lähi ei edesauta isä-lapsisuhdetta, jos ei pyydä lasta soittamaan isälleen...Tässä se pieni ongelman ydin on: Lähivanhempi voi tehdä töitä pylly ruvella edesauttaakseen isä-lapsisuhteen ylläpitoa, mutta ilman isän omaa aktiivisuutta ja toimintaa vastuu sysätään lähivanhemman harteille. Mutta kun sillä isällä pitäisi olla ihan oma suhde siihen lapseensa, jossa yhteydenpito ei kulje lähin käskyttämisen kautta, vaan mies kantaa itse vastuun siitä, että tuo suhde lapseen on, ja vastuu tapaamisita ja yhteydenpidosta on hänen omilla harteillaan, ei lapsen, eikä lähin. Lähivanhemman tulee edesauttaa tapaamisia ja yhteydenpitoa, mutta vastuunotto yhteydenpidosta kuuluu etälle.

        Kukaan ei pelaa kenenkään tunteilla kertoessaan että lapsi ikävöi etävanhempaa. Sen tiedämme kaikki faktana. Vanhempihan siinä on avainasemassa, lievittääkö tuota ikävää omilla toimillaan vai ei. Jos kuulen että joku ystävistäni minua ikävöi en minäkään ota yhteyttä hänen äitiinsä ja pyydä häntä pyytämään ystävääni soittamaan minulle. Minä toimin itse, tai olen toimimatta. Valinta on vapaa. En myöskään odota, että pidän ihmissuhteeni kunnossa jonkun kolmannen osapuolen kautta. Minulla on myös ystävyyssuhteita pihan lapsiin, vaikken heidän vanhempiaan edes ulkonäöltä tiedä, joten edes siihenkään ei voi oikein vedota, ettei itse saa solmittua suhdetta omiin lapsiinsa, vaikka exään voisi olla huonot välitkin.

        Kannustakaa niitä etävanhempia sen vastuun ottamiseen ja siihen aktiivisuuteen. Moni asia voisi ennen kaikkea vähentää lasten ikävää ja hylätyksi tulemisen tunnetta, ja sitä, minkälaiseksi se lapsuus koetaan vanhempien eron jälkeen. Lapsilla on vain yksi lapsuus, ja he elävät sitä nyt, parasta aikaa. Meidänkin tulisi olla vanhempia lapsillemme 24/7 erosta huolimatta, ja tämä koskee myös niitä etiä. Vastuu omasta erovanhemmuudesta ja siitä, minkälaiseksi se muodostuu, on mitä suurimmissa määrin etän! (ja tässä ei puhuta luonnollisestikaan niistä oikeista vieroittaja-tapauksista, joissa lasten elämään aktiivisesti osallistunut, vastuunkantokykyinen mies väkisin tuupataan sivuun sairaan exän toimesta)

        tekstiä.
        Harvalla ihmisellä, sen paremmin miehellä kuin naisellakaan, on kylliksi taloudellisia, henkisiä ja fyysisiä voimavaroja huolehtia useammasta kuin yhdestä perheestä.
        Häviäjä on aina lapsi. Hän on myös aina syytön.

      • just jooo
        yxmuzi kirjoitti:

        tekstiä.
        Harvalla ihmisellä, sen paremmin miehellä kuin naisellakaan, on kylliksi taloudellisia, henkisiä ja fyysisiä voimavaroja huolehtia useammasta kuin yhdestä perheestä.
        Häviäjä on aina lapsi. Hän on myös aina syytön.

        kirjoituksesta muuta kun rahaa koskevan osuuden ??????????
        Siellä myös luki mm. että "Kannustakaa niitä etävanhempia sen vastuun ottamiseen ja siihen aktiivisuuteen."
        kannustatko sinä' vai imetkö vain rahat kuin iilimato ja hankaloitat lasten ja isän tapaamisia ????

      • fdgdgghgfhghgh
        just jooo kirjoitti:

        kirjoituksesta muuta kun rahaa koskevan osuuden ??????????
        Siellä myös luki mm. että "Kannustakaa niitä etävanhempia sen vastuun ottamiseen ja siihen aktiivisuuteen."
        kannustatko sinä' vai imetkö vain rahat kuin iilimato ja hankaloitat lasten ja isän tapaamisia ????

        ...helpoin ja vähiten vaativa tehtävä, ja vastuunkantoteko on se, mistä rahalla selviää ts. elatusapu. Suhteen ylläpito omiin lapsiin on se vaativampi osa-alue josta pitäisi se vastuu kantaa. Kukaan ei voi ketään iilimadon tavoin tyhjäksi imeä Oikeusministeriön laskukaavan mukaan, sillä sehän perustuu vanhempien elatuskykyyn, ja molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia myös eron jälkeen. Lasketaanhan ne niin, että kummallekkin vanhemmalle jää tuo tarvittava summa elämiseen. Jos sitä summaa ei jää, niin vanhemmat kuin lapset joutuvat elämään sen tuloluokan mukaan, ja tinkimään elintasostaan. Lähtökohtaisesti kuitenkin vanhempien odotetaan tinkivän omista menoistaan, jotta sille lapselle turvataan kaikki oleellinen jota hän tarvitsee saadakseen hyvät eväät tulevaisuutta varten. Tiedämmehän toki faktana, että köyhyys ja syrjäytyminen kävelevät käsi kädessä.Lisäksi tilastot osoittavat selvästi että ne etävanhemmat jotka elatusapua lapsistaan maksavat, pitävät myös tiheempää yhteyttä lapsiinsa. On tosin etävanhempia, jotka eivät kykene vanhemmuuteen eron jälkeen omaa keskenkasvuisuuttaan, ja hoitavat vain rahapuolen mutta jättävät tapaamiset. Kantavat siis kuitenkin edes elatusvelvolisuuden, vaikka eivät muuhun kykene. Sitten on vielä ne etät, jotka ulkoistavat oman elatusvelvollisuutensa valtion harteille, ja viis veisaavat myös tapaamisista. Eli eivät kanna kummastakaan vastuuta. Jos ei mistään kykene vastuuta kantamaan, ei kykene myöskään vanhemmuuteen. Vastuuntunnoton ihminen harvemmin pystyy edes itsestään huolehtimaan, ja tarvitsee siihen toista ihmistä kantamaan tuon vastuun itsestään. Ja lopuksi ne iki-ihanat etät, jotka pitävät huolen niin elatusvelvollisuudestaan sekä tapaamisoikeudesta.

        Vastuuntunnotonta, velvollisuuksiaan pakoilevaa ihmistä ei voi kannustamalla kasvattaa aikuiseksi, joka kantaisi vastuun omista asioistaan. Hän ei siihen kykene, ennen kuin itse tajuaa ettei kykene siihen ja tee itse jotain asialle.

        Ihmisten vajavaisuutta ja keskenkasuvuisuutta tulee ymmärtää, mutta toisen ihmisen teoista ja vajaavaisuudesta ei voi kantaa vastuuta hänen puolestaan. Vanhemmuus on mitä suurimmissa määrin nimenomaan vastuunkantoa ihmistaimesta, joka ei itse kykene vielä vastuuta elämästään ottamaan, koska hänellä ei ole tarvittavaa elämänkokemusta ja tietoa, ja hän on täysin riippuvainen vanhempiensa tarjoamasta suojasta ja rakkaudesta niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Jos vanhempi ei tarjoa henkista eikä fyysistä ravintoa lapselleen, ts. elätä ja ole läsnä, lapsi kuolisi, tänä päivänä tosin sijoitetaan kodin ulkopuolelle paikkaan, jossa molempia tarjotaan. Tämä valtion tarjoama tuki ei kuitenkaan tarkoita, että etällä olisi oikeus pestä kätensä siitä vastuusta joka seuraa siitä, että vanhemmaksi on ryhtynyt. Mikä siis on tällaisen vastuunkantokyvyttömän vanhemman rooli lapsen elämässä? Molemmat asiat, niin elatus kuin läsnäolo on vanhemmuuden tärkeimmät tukipilarit, sillä lapsi näitä tarvitsee pysyäkseen hengissä. Lapselle tulisi olla jonkinlainen lohtu ja turva siinä, että vanhempia on kaksi myös eron jälkeen, ja hänestä huolehditaan kahdella taholla. Eron jälkeen näyttää tosin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että niin elatus kuin yhdessäolo vain häviää, kun ne sysätään yksinomaan lähivanhemman harteille. Oleellinen kysymys onkin, menettääkö lapsi sitten kuitenkin aina erossa toisen vanhempansa, jos tapaamissopimus on se joka toinen viikonloppu, ja elatusmaksuksi sovittu tuo valtion tarjoama elatusTUKi. Nimenomaan tuki, jonka tarkoitus ei olekkaan kattaa lasten kaikkia kuluja, ja lähi jää maksumieheksi, jos etää ei kiinnosta, tai kannetta ei nosteta.

      • dfgfgggghghghgg
        fdgdgghgfhghgh kirjoitti:

        ...helpoin ja vähiten vaativa tehtävä, ja vastuunkantoteko on se, mistä rahalla selviää ts. elatusapu. Suhteen ylläpito omiin lapsiin on se vaativampi osa-alue josta pitäisi se vastuu kantaa. Kukaan ei voi ketään iilimadon tavoin tyhjäksi imeä Oikeusministeriön laskukaavan mukaan, sillä sehän perustuu vanhempien elatuskykyyn, ja molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia myös eron jälkeen. Lasketaanhan ne niin, että kummallekkin vanhemmalle jää tuo tarvittava summa elämiseen. Jos sitä summaa ei jää, niin vanhemmat kuin lapset joutuvat elämään sen tuloluokan mukaan, ja tinkimään elintasostaan. Lähtökohtaisesti kuitenkin vanhempien odotetaan tinkivän omista menoistaan, jotta sille lapselle turvataan kaikki oleellinen jota hän tarvitsee saadakseen hyvät eväät tulevaisuutta varten. Tiedämmehän toki faktana, että köyhyys ja syrjäytyminen kävelevät käsi kädessä.Lisäksi tilastot osoittavat selvästi että ne etävanhemmat jotka elatusapua lapsistaan maksavat, pitävät myös tiheempää yhteyttä lapsiinsa. On tosin etävanhempia, jotka eivät kykene vanhemmuuteen eron jälkeen omaa keskenkasvuisuuttaan, ja hoitavat vain rahapuolen mutta jättävät tapaamiset. Kantavat siis kuitenkin edes elatusvelvolisuuden, vaikka eivät muuhun kykene. Sitten on vielä ne etät, jotka ulkoistavat oman elatusvelvollisuutensa valtion harteille, ja viis veisaavat myös tapaamisista. Eli eivät kanna kummastakaan vastuuta. Jos ei mistään kykene vastuuta kantamaan, ei kykene myöskään vanhemmuuteen. Vastuuntunnoton ihminen harvemmin pystyy edes itsestään huolehtimaan, ja tarvitsee siihen toista ihmistä kantamaan tuon vastuun itsestään. Ja lopuksi ne iki-ihanat etät, jotka pitävät huolen niin elatusvelvollisuudestaan sekä tapaamisoikeudesta.

        Vastuuntunnotonta, velvollisuuksiaan pakoilevaa ihmistä ei voi kannustamalla kasvattaa aikuiseksi, joka kantaisi vastuun omista asioistaan. Hän ei siihen kykene, ennen kuin itse tajuaa ettei kykene siihen ja tee itse jotain asialle.

        Ihmisten vajavaisuutta ja keskenkasuvuisuutta tulee ymmärtää, mutta toisen ihmisen teoista ja vajaavaisuudesta ei voi kantaa vastuuta hänen puolestaan. Vanhemmuus on mitä suurimmissa määrin nimenomaan vastuunkantoa ihmistaimesta, joka ei itse kykene vielä vastuuta elämästään ottamaan, koska hänellä ei ole tarvittavaa elämänkokemusta ja tietoa, ja hän on täysin riippuvainen vanhempiensa tarjoamasta suojasta ja rakkaudesta niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Jos vanhempi ei tarjoa henkista eikä fyysistä ravintoa lapselleen, ts. elätä ja ole läsnä, lapsi kuolisi, tänä päivänä tosin sijoitetaan kodin ulkopuolelle paikkaan, jossa molempia tarjotaan. Tämä valtion tarjoama tuki ei kuitenkaan tarkoita, että etällä olisi oikeus pestä kätensä siitä vastuusta joka seuraa siitä, että vanhemmaksi on ryhtynyt. Mikä siis on tällaisen vastuunkantokyvyttömän vanhemman rooli lapsen elämässä? Molemmat asiat, niin elatus kuin läsnäolo on vanhemmuuden tärkeimmät tukipilarit, sillä lapsi näitä tarvitsee pysyäkseen hengissä. Lapselle tulisi olla jonkinlainen lohtu ja turva siinä, että vanhempia on kaksi myös eron jälkeen, ja hänestä huolehditaan kahdella taholla. Eron jälkeen näyttää tosin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että niin elatus kuin yhdessäolo vain häviää, kun ne sysätään yksinomaan lähivanhemman harteille. Oleellinen kysymys onkin, menettääkö lapsi sitten kuitenkin aina erossa toisen vanhempansa, jos tapaamissopimus on se joka toinen viikonloppu, ja elatusmaksuksi sovittu tuo valtion tarjoama elatusTUKi. Nimenomaan tuki, jonka tarkoitus ei olekkaan kattaa lasten kaikkia kuluja, ja lähi jää maksumieheksi, jos etää ei kiinnosta, tai kannetta ei nosteta.

        ...eli emme voi miltään osin väittää, etteikö lapsen elatuskin olisi yhtä tärkeä asia lapselle, kun ne tapaamiset. Vastuu omasta lapsesta on kannettava kokonaisvaltaisesti. Vanhemmat kompensoivat toisaan vielä ydinperheaikaan. Toinen tekee paljon töitä ja toinen hoitaa lapsivapaat. Eron jälkeen lapsella on edelleen kaksi vanhempaa lapsen näkökulmasta, toinen on vain muualla. Miksi tämä ei arjessa läsnä oleva ihminen kuvittelee olevansa vastuusta vapaa asuessaan muualla? Mihin se vanhemmuus jää, ja miksi etävanhemmalta kuulee eron jälkeen tokaisuja kuten-"minulla on nyt oikeus omaan palkkaan" kun lähi rutisee elatustuen pienuudesta? Oikeus omaan palkaan meni vissiin siinä samalla kuin ne lapset maailmaan putkahti. Itse ainakin ajattelen vanhempana näin.

      • yxmuzi
        just jooo kirjoitti:

        kirjoituksesta muuta kun rahaa koskevan osuuden ??????????
        Siellä myös luki mm. että "Kannustakaa niitä etävanhempia sen vastuun ottamiseen ja siihen aktiivisuuteen."
        kannustatko sinä' vai imetkö vain rahat kuin iilimato ja hankaloitat lasten ja isän tapaamisia ????

        asiat eivät koske minua henkilökohtaisesti. En siis ime enkä hankaloita. Puhun yleisellä tasolla.
        Entä huomasitko sinä viestistäni muuta kuin rahaa koskevan osuuden? Vai toteutuuko kohdallasi vanha viisaus "siitä puhe, mistä puute"?
        Kaikenlainen kurjuus, syrjäytyneisyys ja vähäosaisuus kumuloituu, ja ne muodostavat noidankehän, jota on vaikea katkaista.
        Miettikää hyvät ihmiset, mitä olette tekemässä lapsillenne ja puolisoittenne lapsille!

      • voihan nenä
        dghghhgjhjjkj kirjoitti:

        ...yksi harhaluulo lisää, että vanhemmat vastaavat lasten elinkustannuksista samansuuruisella summalla. Oikeusministeriön ohjeistuksen mukaan vanhemmat maksavat lapsen eltaustarpeesta oman prosenttiosuuden, ja tämä prosenttiosuus jaetaan niin, että paremmin tienaava maksaa enenmmän kuluista. Ensin lasketaan lapsen elatuksen tarve, ja sen jälkeen vanhempien elatuskyky (tulot - pakolliset menot, ts. asumiskulut ja se osuus, jolla vanhempi maksaa oman elämisensä, yksin, lasten kanssa asuvan vanhemman odotetaan elättävän itsensä 500egellä kuussa, parisuhteessa elävä taas elää 430/ kk. Loput on vanhempien elatuskykyä. Jos toiselle vanhemmalle jää 3000käteen ja toiselle 300, se paremmin tienaava maksaa huomattavasti isomman siivun lasten kuluista. Sama periaate kuin verotuksessa. Tällä yritetään estää se, että lasten elintaso laskee huomattavasti eron jälkeen. Toisella vanhemmalla kuin ei välttämättä ole elatuskykyä esim. työttömyyden, sairaseläkkeen tai hoitovapaan takia.

        Mitään perustetta maksaa molemmat yhtä paljon lasten kuluista ei ole, jos ei hoitovastuukin lapsista ole jaettu 50/50, ja harvoin se on, ja luonnollisesti se vanhempi, jonka luona lapset asuvat ja kuluttavat 26vuorokautena kuukaudessa maksaa tälle vanhemmalle huomattavasti enemmän kuin sille vanhemmalle, jonka luona lapset ovat 4vuorokautta kuukaudessa. Elatuksen suhteen voidaan toki maksaa 50/50, jos molemmille vanhemmille jää yhtä paljon rahaa pakollisten kulujen jälkeen. Mutta yleensähän mies tienaa naista enemmän, jo ihan siitä syystä, että naisen edelleen pääosin jättävät uran luomatta sen takia, että jonkun ne yhteiset lapsetkin on hoidettava, ja hoitovapaat käytettävä, joten miehen työura on perheessä se ykkösjuttu. Ja onhan meillä lukuisia aloja joissa ahertaa pääosin naiset surkealla palkalla, kuten sosiaali-ja terveysala, siivoustyö jne. ....

        minkälaisen sopimuksen olet ex-miehesi kanssa tehnyt? Mutta jos hänelle jää 3000 euroa kuussa käteen ja sinulle vain 300. Niin minkälaiseen paperiin olet kirjoittanut nimesi? Ja tässä tilanteessa ymmärrän hyvin että teidän elintaso on tosiaan pienentynyt. Ja se kumpi tienaa enemmän on myös ammatinvalinta kysymys. Ja miksi et ole uraasi voinut luoda? Onhan päiväkodit keksitty. Tiedän montakin "ura" ihmistä joilla on pieniä lapsia ja hyvin ovat arkeaan pystyneet pyörittämään. Voiko kysymyksessä olla viitseliäisyys? Jos tosiaan ennen on miehen palkka riittänyt elämiseen?

      • dfgfdgfhghjhjhjhhkjj
        voihan nenä kirjoitti:

        minkälaisen sopimuksen olet ex-miehesi kanssa tehnyt? Mutta jos hänelle jää 3000 euroa kuussa käteen ja sinulle vain 300. Niin minkälaiseen paperiin olet kirjoittanut nimesi? Ja tässä tilanteessa ymmärrän hyvin että teidän elintaso on tosiaan pienentynyt. Ja se kumpi tienaa enemmän on myös ammatinvalinta kysymys. Ja miksi et ole uraasi voinut luoda? Onhan päiväkodit keksitty. Tiedän montakin "ura" ihmistä joilla on pieniä lapsia ja hyvin ovat arkeaan pystyneet pyörittämään. Voiko kysymyksessä olla viitseliäisyys? Jos tosiaan ennen on miehen palkka riittänyt elämiseen?

        ...kuulunukaan kertoa mitään omasta tilanteestani, vaan esimerkki oli puhtaasti tuulesta temmattu.

        Emme voi kaikella kohtuudella pakottaa lähivanhempaa eron jälkeen sekä kouluun että lasten hoitoon ja töihin, jotta ex.-mies saa lompakkonsa pitää. Kun tulot on pienet tältä opiskelun ajalta, se etä maksaa valinnan tästä uudelleen kouluttautumisesta, ja eipä se etä halua sitäkään, että ex.-vaimo vuosikaudet opiskelee, jotta saisi joskus vuosien päästä parempaa liksaa. Lähivanhempaa ei myöskään voi huonosta uravallinasta syyllistää, se päätös kun yleensä on tehty jo ennen lasten syntymää, ja lapsillahan on toinen vanhempi, jonka kuuluu vastata elatuksesta omalta osaltaan.

        Uran luominen ei eron jälkeen onnistu jos tarvittavaa tukiverkostoa ei ole, sillä lapsista on jonkun huolehdittava, sillä laki määrittelee enimmäismäärän myös sille hoidossa olemiselle, ja tämän ylittävältä osalta voi tietysti kysyä, että onko sekään enää lasten etu, että heitä hoitaa kaikki muut kuin omat vanhemmat. Joskus se on pakko tietysti raataa niska limassa leivän takia ja jättää lapsensa hoitoon jotta saa heidät elätettyä. Mutta tämä elatuspakko koskee vanhempia, joilla kummallakaan ei ole tuloja, vaan molemmat ovat persauksia. Jos etällä on pätäkkää, lasten ei tule elää köyhyydessä sen takia että lähi on työtön, sairaslomalla tai hoitovapaalla.

        Kyseessä on loppupeleissä ongelman kierrättämisestä: Uusperheen äiti on oman eronsa aikaan tyytynyt siihen elatustuen kokoiseen elatuspuun lastensa osalta. Lapset kasvaa, ja heidän kulutuksensa myös, mutta tämä nainen ei nosta elöatusapukannetta lasten nimissä, vaan maksaa itse suurimman osan lasten kuluista. Saman tekee toinen pariskunta, eli mies haluaa maksaa niin vähän kuin mahdollista, ja äiti kuvittelee pärjäävänsä tuolla summalla, paitsi että lapset kasvaa, ja kulutus kasvaa. Niin se entinen yksinhuoltaja löytää sen etävanhemman ja he muodostavat perheen. Yh-äitin elintaso nousee, kun uusi kumppani maksaa osan vuokrasta ja juoksevista kuluista, eli uusperheen äitillä on käytettävissä enemmän rahaa omiin lapsiinsa, koska oma kulutus on puolittunut. Vastaavasti yksinhuoltajaperheessä samalla sopimuksella menee hitusen huonommin. Mutta koska sen oman exänkin kulut ovat laskeneet uuden liiton myötä, sillä omat juoksevat kulut ovat yhteistalouden myötä puolittuneet, elatuskyky nousee etävanhemmalla. Eli uusperheen lähilasten elintasoa pitää yllä kolme ihmistä: Oma äiti, oma isä ja mutkan kautta se uusi isäpuoli, koska hänen mukaantulo vapauttaa uusperheellisen lähivanhemman rahoja lapsiin käytettäväksi. Lähivanhempi maksaa yksin kaikki sen peruselatuksen yli menevät kulut omasta pussistaan, ja se ainoa lakisääteinen kompensaatio tästä yhden vanhemman talouden pyörittämiseen on se yh-korotus lapsilisässä, joka lasketaan siis elatusapulaskelmissa lähin tuloiksi.

        Jotta tasa-arvoinen, lasten edun mukainen elatus, sekä elintaso toteutuisi, tämä edellyttäisi että jokainen lähivanhempi hoitaa omien lastensa elatuksen kuntoon oman exänsä kanssa, ja lasketuttaa ne oikeusministeriön ehdotuksen mukaan. Jokainen vastaa lastensa elatuksesta vain sen oman ex-kumppaninsa kanssa. Tämä tosin lisää riitoja entisten kumppanien välille elatusasioissa, sillä lähivanhempi kun tekee lapsen uudelle miehelle, hänen oma exänsä välillisesti joutuu maksumieheksi lähin ratkaisuista. Mutta niinhän se systeemi toimii tänäkin päivänä, mutta toisin päin: Lähi vastaa lasten kuluista yksin, mikäli ei uutta suhdetta rakenna, kun se etä siirtyy elättämään uusperheen lapsia. Lähi saa syytteet raha-ahneudesta ja ties mistä. Totuushan on kuitenkin se, että jossain asuu isä, joka mielummin pitää omaa elintasoaan yllä uusperheessään tinkimällä omien lastensa elatuksesta. Näinollen julmasti sanottuna uusperheen lähilasten elintaso revitään etälasten selkänahasta, mikäli kellään ei ole elatusapulaskelmaa tehty oikeusministeriön kaavan mukaan, jossa lasten eltaustarpeen pohjalta lasketaan kuka maksaa ja mitä.

        Eli lasten kulut pidetään eron jälkeen minimissä jotta uusperheessä elintaso nousisi. Ainoa ongelma tässä systeemissä on se, että ne etälapset asuvat muualla suurimman osan ajastaan, ja siellä omassa kodissa niitä hyviä puitteita tarvitaan yhtälailla, sehän on lasten koti, jossa he elävät arkensa ja juhlansa muutamia vuorokausia lukuunottamatta, kun käyvät isällään. Miksi tätä yhtälöä on niin vaikea ymmärtää että mielummin sysää vastuun ja velvollisuuden lasten elatuksesta lähivanhemman harteille ja syyllistää häntä huonoista uravalinoista, työttömyydestä, tai huonosta liksasta? Eihän me kaikkikaan voida Nokian pamppuja olla tai sellaisiksi ryhtyä eron jälkeen

      • fdgfgghghghggggh

        ...lapsen elatuksesta huolehtii hänen omat vanhempansa elatuskykynsä mukaan, etävanhemman lasten elatuksesta huolehtii tämän omat vanhemmat. Elatus eron jälkeen ei suinkaan ole vapaaehtoista,. vaan lakkiin kirjattu velvollisuus. Emme voi sallia että eron jälkeen lapsen elintasossa tapahtuu hurja muutos sen takia, että etävanhempi perustaa uuden perheen. Se on etävanhemman päätös, lapsen ei kuulu siitä hintaa maksaa.Lähivanhempikaan ei voi jä'ttää lasten elatusta hoitamatta sen takia, että on kivempi laittaa ne itse tienatut dollarit vaikka oman auton tuunaukseen.

        4. Lapsen onni ei ole sama kuin aikuisten kokema onni.Lpaset ovat hyvinkin itsekeskeisiä olentoja, ja kyllä, he toisaan toivovat vuosikaudet että vanhemmat palaisivat yhteen vaikka kuinka onnellisia olisivat vanhemmat eron jälkeen omissa oloissaan. Vaikka avioliitto on mahdollisesti vedellyt viimeisiä, ja yksilöt olleet onnettomia ennen eroa, lapset eivät välttämättä koe asiaa samalla tavalla, kun katsovat asiaa omalta osaltaan, ja onneahan on se, että molemmat vanhemmat ovat läsnä saman katon alla, jolloin he voivat kompensoida toisiaan, ja huomiota riittää lapselle. Exäni on onnellinen uudessa liitossaan, ja minä suunnattoman onnellinen ollessani yksinhuoltaja, mutta siitä huolimatta lapsi on sitä mieltä, että isän tulisi muuttaa takaisin kotiin, koska molemmat lapset sitä haluavat, ja heitä on kaksi yhtä vastaan, ts. minua vastaan, kun olen sanonut, etten ex-miestä missään nimessä enää halua kotiini, koska häntä en enää rakasta. Lapselta kun kysyin että miltäköhän se tuntuisi miehen uudesta vaimosta ja lapsista, mikäli mies nyt jättäisi heidät ja palaisi kotiin, lapsi ei kyennyt siihen vastaamaan kehittymättömän empatiakyvyn takia, eli ei osannut astua uuden vaimon tai tämän lapsen sappaisiin. Tämä tukee käsitystäni siitä, ettei lapselle merkitse vanhempien onni juurikaan mitään eron jälkeen, ja hän tulee vasta aikuisena ymmärtämään, oliko ero hyvä tai huono juttu hänen lapsuutensa kannalta. Mutta lapset elävät tässä hetkessä, heidän lapsuutsensa on tässä ja nyt, ja lapsi katsoo asioita omalta kannaltaan juuri niin kauan, kunnes on sen verran iso, että kykenee asettumaan vanhempiensa kenkiin ja katsoa asioita heidän näkökulmastaan. Eli vain ymmärtämällä lapsen itsekeskeisen ajattelumallin voimme ymmärtää eron merkityksen lapselle, ja omalla toiminnallamme tukea häntä. Tukea emme voi antaa, jos kuvittelemme, että meidän onni on sama kuin lapsen onni.

        Itse erolapsena voin rehellisesti myöntää, että' edelleen, 29vuotta vanhempieni eron jälkeen toivon että nuo kaikosi vielä päätyisivät viettämään eläkepäiviään saman katon alle. Minun toivetta tosin siivittää se, että kumpikaan ei koskaan solminut uutta, psysyvää liittoa. Tosin edelleen sattuu tieto siitä, että tiedän isäni asuneen hetken jossain lapsiperheessä. Itse en siis tavannut isääni eron jälkeen, vaan vasta huomattavasti myöhemmin. Eli kipu lähtee siitä, ettei tuo mies kyennyt olemaan osa minun arkea muta siitä huolimatta pystyi olemaan isäpuoli joillekin lapsille.

        Eli älkäämme vähitelkö lapsen tuskaa vanhempien eron takia. Meidän tulee ymmärtää lapsen tapa elää vain hetkessä, ja joka ikinen hetki on kallisarvoinen. Ero ei muuta kuin koko loppuelämän lapsen kannalta, ja tätä asiaa tulisi kunnioittaa sen verran, että kykenee näkemään lapsen sellaisena kuin on ja ajattelee, sen sijaan että lähtee linjalle korostamaan omaa onneaan ja autuuttaan. Lapsi on meistä erillinen yksilö jonka onnen tuntemukset ovat henkilökohtaisia, ja meistä riippumattomia. Tämä tulee huomioida kun tekee omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Vanhempana ymmärtää kyllä, oliko ero hyvä vai ei, mutta lapsi elää nyt tätä päivää, joten suokaamme hänelle oikeus olla itsekekskeinen riiviö, joka ei onnestamme välitä. Hän on lapsi, ja me aikuisia. Me voimme hillitä omia halujamme ja suhtautua empaatytisesti hänen tuskaansa eron jälkeen vai luopumalla käsityksestä että lapsen onni riippuu meidän omasta onnestamme ja onnellisuudestamme.

      • vain minun lapset
        fdgfgghghghggggh kirjoitti:

        ...lapsen elatuksesta huolehtii hänen omat vanhempansa elatuskykynsä mukaan, etävanhemman lasten elatuksesta huolehtii tämän omat vanhemmat. Elatus eron jälkeen ei suinkaan ole vapaaehtoista,. vaan lakkiin kirjattu velvollisuus. Emme voi sallia että eron jälkeen lapsen elintasossa tapahtuu hurja muutos sen takia, että etävanhempi perustaa uuden perheen. Se on etävanhemman päätös, lapsen ei kuulu siitä hintaa maksaa.Lähivanhempikaan ei voi jä'ttää lasten elatusta hoitamatta sen takia, että on kivempi laittaa ne itse tienatut dollarit vaikka oman auton tuunaukseen.

        4. Lapsen onni ei ole sama kuin aikuisten kokema onni.Lpaset ovat hyvinkin itsekeskeisiä olentoja, ja kyllä, he toisaan toivovat vuosikaudet että vanhemmat palaisivat yhteen vaikka kuinka onnellisia olisivat vanhemmat eron jälkeen omissa oloissaan. Vaikka avioliitto on mahdollisesti vedellyt viimeisiä, ja yksilöt olleet onnettomia ennen eroa, lapset eivät välttämättä koe asiaa samalla tavalla, kun katsovat asiaa omalta osaltaan, ja onneahan on se, että molemmat vanhemmat ovat läsnä saman katon alla, jolloin he voivat kompensoida toisiaan, ja huomiota riittää lapselle. Exäni on onnellinen uudessa liitossaan, ja minä suunnattoman onnellinen ollessani yksinhuoltaja, mutta siitä huolimatta lapsi on sitä mieltä, että isän tulisi muuttaa takaisin kotiin, koska molemmat lapset sitä haluavat, ja heitä on kaksi yhtä vastaan, ts. minua vastaan, kun olen sanonut, etten ex-miestä missään nimessä enää halua kotiini, koska häntä en enää rakasta. Lapselta kun kysyin että miltäköhän se tuntuisi miehen uudesta vaimosta ja lapsista, mikäli mies nyt jättäisi heidät ja palaisi kotiin, lapsi ei kyennyt siihen vastaamaan kehittymättömän empatiakyvyn takia, eli ei osannut astua uuden vaimon tai tämän lapsen sappaisiin. Tämä tukee käsitystäni siitä, ettei lapselle merkitse vanhempien onni juurikaan mitään eron jälkeen, ja hän tulee vasta aikuisena ymmärtämään, oliko ero hyvä tai huono juttu hänen lapsuutensa kannalta. Mutta lapset elävät tässä hetkessä, heidän lapsuutsensa on tässä ja nyt, ja lapsi katsoo asioita omalta kannaltaan juuri niin kauan, kunnes on sen verran iso, että kykenee asettumaan vanhempiensa kenkiin ja katsoa asioita heidän näkökulmastaan. Eli vain ymmärtämällä lapsen itsekeskeisen ajattelumallin voimme ymmärtää eron merkityksen lapselle, ja omalla toiminnallamme tukea häntä. Tukea emme voi antaa, jos kuvittelemme, että meidän onni on sama kuin lapsen onni.

        Itse erolapsena voin rehellisesti myöntää, että' edelleen, 29vuotta vanhempieni eron jälkeen toivon että nuo kaikosi vielä päätyisivät viettämään eläkepäiviään saman katon alle. Minun toivetta tosin siivittää se, että kumpikaan ei koskaan solminut uutta, psysyvää liittoa. Tosin edelleen sattuu tieto siitä, että tiedän isäni asuneen hetken jossain lapsiperheessä. Itse en siis tavannut isääni eron jälkeen, vaan vasta huomattavasti myöhemmin. Eli kipu lähtee siitä, ettei tuo mies kyennyt olemaan osa minun arkea muta siitä huolimatta pystyi olemaan isäpuoli joillekin lapsille.

        Eli älkäämme vähitelkö lapsen tuskaa vanhempien eron takia. Meidän tulee ymmärtää lapsen tapa elää vain hetkessä, ja joka ikinen hetki on kallisarvoinen. Ero ei muuta kuin koko loppuelämän lapsen kannalta, ja tätä asiaa tulisi kunnioittaa sen verran, että kykenee näkemään lapsen sellaisena kuin on ja ajattelee, sen sijaan että lähtee linjalle korostamaan omaa onneaan ja autuuttaan. Lapsi on meistä erillinen yksilö jonka onnen tuntemukset ovat henkilökohtaisia, ja meistä riippumattomia. Tämä tulee huomioida kun tekee omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Vanhempana ymmärtää kyllä, oliko ero hyvä vai ei, mutta lapsi elää nyt tätä päivää, joten suokaamme hänelle oikeus olla itsekekskeinen riiviö, joka ei onnestamme välitä. Hän on lapsi, ja me aikuisia. Me voimme hillitä omia halujamme ja suhtautua empaatytisesti hänen tuskaansa eron jälkeen vai luopumalla käsityksestä että lapsen onni riippuu meidän omasta onnestamme ja onnellisuudestamme.

        uusikko haluu että uusi mies ja hänen lapset ja exä maksaisivat hänen ja hänen lastne elämän ja olon kaikki. Mutta sitten mies ei saisi maksaa omien lasten elämää eikä ollam issään tekemisissä exän ja lasten kanssa.

        Jotenkin tuntuu että uusikko haluu elää toisten siivellä.

        Meillä ei onneksi, koska emme ole miehen uuskoita koskaan näheneet eikä lapsilla ole edes lupa nähdä, mutta jos mies pakoittaisi niin tekemään, niin olisi hän erittäin julma omia lapsiaan kohtaan.

      • Joo-seppi
        vain minun lapset kirjoitti:

        uusikko haluu että uusi mies ja hänen lapset ja exä maksaisivat hänen ja hänen lastne elämän ja olon kaikki. Mutta sitten mies ei saisi maksaa omien lasten elämää eikä ollam issään tekemisissä exän ja lasten kanssa.

        Jotenkin tuntuu että uusikko haluu elää toisten siivellä.

        Meillä ei onneksi, koska emme ole miehen uuskoita koskaan näheneet eikä lapsilla ole edes lupa nähdä, mutta jos mies pakoittaisi niin tekemään, niin olisi hän erittäin julma omia lapsiaan kohtaan.

        vittu

      • ratikkaei
        fdgfgghghghggggh kirjoitti:

        ...lapsen elatuksesta huolehtii hänen omat vanhempansa elatuskykynsä mukaan, etävanhemman lasten elatuksesta huolehtii tämän omat vanhemmat. Elatus eron jälkeen ei suinkaan ole vapaaehtoista,. vaan lakkiin kirjattu velvollisuus. Emme voi sallia että eron jälkeen lapsen elintasossa tapahtuu hurja muutos sen takia, että etävanhempi perustaa uuden perheen. Se on etävanhemman päätös, lapsen ei kuulu siitä hintaa maksaa.Lähivanhempikaan ei voi jä'ttää lasten elatusta hoitamatta sen takia, että on kivempi laittaa ne itse tienatut dollarit vaikka oman auton tuunaukseen.

        4. Lapsen onni ei ole sama kuin aikuisten kokema onni.Lpaset ovat hyvinkin itsekeskeisiä olentoja, ja kyllä, he toisaan toivovat vuosikaudet että vanhemmat palaisivat yhteen vaikka kuinka onnellisia olisivat vanhemmat eron jälkeen omissa oloissaan. Vaikka avioliitto on mahdollisesti vedellyt viimeisiä, ja yksilöt olleet onnettomia ennen eroa, lapset eivät välttämättä koe asiaa samalla tavalla, kun katsovat asiaa omalta osaltaan, ja onneahan on se, että molemmat vanhemmat ovat läsnä saman katon alla, jolloin he voivat kompensoida toisiaan, ja huomiota riittää lapselle. Exäni on onnellinen uudessa liitossaan, ja minä suunnattoman onnellinen ollessani yksinhuoltaja, mutta siitä huolimatta lapsi on sitä mieltä, että isän tulisi muuttaa takaisin kotiin, koska molemmat lapset sitä haluavat, ja heitä on kaksi yhtä vastaan, ts. minua vastaan, kun olen sanonut, etten ex-miestä missään nimessä enää halua kotiini, koska häntä en enää rakasta. Lapselta kun kysyin että miltäköhän se tuntuisi miehen uudesta vaimosta ja lapsista, mikäli mies nyt jättäisi heidät ja palaisi kotiin, lapsi ei kyennyt siihen vastaamaan kehittymättömän empatiakyvyn takia, eli ei osannut astua uuden vaimon tai tämän lapsen sappaisiin. Tämä tukee käsitystäni siitä, ettei lapselle merkitse vanhempien onni juurikaan mitään eron jälkeen, ja hän tulee vasta aikuisena ymmärtämään, oliko ero hyvä tai huono juttu hänen lapsuutensa kannalta. Mutta lapset elävät tässä hetkessä, heidän lapsuutsensa on tässä ja nyt, ja lapsi katsoo asioita omalta kannaltaan juuri niin kauan, kunnes on sen verran iso, että kykenee asettumaan vanhempiensa kenkiin ja katsoa asioita heidän näkökulmastaan. Eli vain ymmärtämällä lapsen itsekeskeisen ajattelumallin voimme ymmärtää eron merkityksen lapselle, ja omalla toiminnallamme tukea häntä. Tukea emme voi antaa, jos kuvittelemme, että meidän onni on sama kuin lapsen onni.

        Itse erolapsena voin rehellisesti myöntää, että' edelleen, 29vuotta vanhempieni eron jälkeen toivon että nuo kaikosi vielä päätyisivät viettämään eläkepäiviään saman katon alle. Minun toivetta tosin siivittää se, että kumpikaan ei koskaan solminut uutta, psysyvää liittoa. Tosin edelleen sattuu tieto siitä, että tiedän isäni asuneen hetken jossain lapsiperheessä. Itse en siis tavannut isääni eron jälkeen, vaan vasta huomattavasti myöhemmin. Eli kipu lähtee siitä, ettei tuo mies kyennyt olemaan osa minun arkea muta siitä huolimatta pystyi olemaan isäpuoli joillekin lapsille.

        Eli älkäämme vähitelkö lapsen tuskaa vanhempien eron takia. Meidän tulee ymmärtää lapsen tapa elää vain hetkessä, ja joka ikinen hetki on kallisarvoinen. Ero ei muuta kuin koko loppuelämän lapsen kannalta, ja tätä asiaa tulisi kunnioittaa sen verran, että kykenee näkemään lapsen sellaisena kuin on ja ajattelee, sen sijaan että lähtee linjalle korostamaan omaa onneaan ja autuuttaan. Lapsi on meistä erillinen yksilö jonka onnen tuntemukset ovat henkilökohtaisia, ja meistä riippumattomia. Tämä tulee huomioida kun tekee omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Vanhempana ymmärtää kyllä, oliko ero hyvä vai ei, mutta lapsi elää nyt tätä päivää, joten suokaamme hänelle oikeus olla itsekekskeinen riiviö, joka ei onnestamme välitä. Hän on lapsi, ja me aikuisia. Me voimme hillitä omia halujamme ja suhtautua empaatytisesti hänen tuskaansa eron jälkeen vai luopumalla käsityksestä että lapsen onni riippuu meidän omasta onnestamme ja onnellisuudestamme.

        Suo siellä, vetelä täällä. Eihän uusi puoliso ole elatusvastuussa edellisen liiton lapsista, mutta...

        Esimerkiksi lapsen tarhamaksut maksetaan huomioiden myös puolison tulot. Esimerkiksi omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että aiemmin lapseni tarhamaksu oli 0e, nyt se on 260e. Millä sen opiskelija maksaa? Jos se kerran lasketaan uuden puolison tulojen mukaan, eikö kaupunki oleta, että yhdessähän se maksetaankin?

        Lisäksi uuden puolison myötä yh-korotukset lähtevät pois. Tämäkin on merkki siitä, että uuden puolison oletetaan osallistuvan lapsen kustannuksiin. Kun vielä ynnätään, että poistuu naisen ja hänen lapsensa mahdollinen asumistuki, niin uuden suhteen myötä esimerikiksi opiskelija äipällä oma elatuskyky suorastaan romahtaa uuden liiton myötä. Tällöin ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin että uusi puoliso maksaa osan lapsen elatuksesta. Tähän yhteiskunta tilanteen on ajanut.

        Lisään myös sen, että olen eroperheen lapsi. Kun vanhempani erosivat, se oli kurja juttu ehkä kaksi viikkoa. Sitten osasin jo nauttia siitä rauhasta, mitä ero toi tullessaan! Oli ihanaa olla molemmissa kodeissa, kun ei tarvinnut kuunnella tappelua! En koskaan toivonut vanhempieni palaavan yhteen. Olin 10 vuotias, kun he erosivat. Vastaavia mielipiteitä olen kuullut monelta muultakin.

      • soppalusikassa

        No isähän ei maksa elareita exälle (tai ainakin se on hyvin harvinaista). Isä maksaa niitä lapselleen, hänen elatukseensa.
        Uusi laki on hyvä. Lapsen kulutus, josta molemma tmaksavat suhteessa tuloihinsa. Eli lähes samanlainen kuin nyt. Lapse kulutus vain määritellään ja se on isompi kuin mitä tähän asi on määritelty.
        Toisekseen, uusion lapsillakin on isä, jonka taas kuulu osallistua heidän elatukseensa. Joten ei nykyisen miehen säälistä pieniä lapsiraukkoja kohtaan tasrvitse tinkiä siitä, mikä hänen omille lapsilleen kuuluu, sanoi uusio siihen mitä tahansa.

      • ftf7y9gobikön
        soppalusikassa kirjoitti:

        No isähän ei maksa elareita exälle (tai ainakin se on hyvin harvinaista). Isä maksaa niitä lapselleen, hänen elatukseensa.
        Uusi laki on hyvä. Lapsen kulutus, josta molemma tmaksavat suhteessa tuloihinsa. Eli lähes samanlainen kuin nyt. Lapse kulutus vain määritellään ja se on isompi kuin mitä tähän asi on määritelty.
        Toisekseen, uusion lapsillakin on isä, jonka taas kuulu osallistua heidän elatukseensa. Joten ei nykyisen miehen säälistä pieniä lapsiraukkoja kohtaan tasrvitse tinkiä siitä, mikä hänen omille lapsilleen kuuluu, sanoi uusio siihen mitä tahansa.

        se jaksaa lypsää rahaa vaikka lasten ei anna isäänsä tavatakkaan kun otti sen naikkosen....ja eikös se naikkonen ole aina lapseton perheenrikkoja
        Bua-hah-haaa

      • ddfgggfghghggfgfgggf
        ratikkaei kirjoitti:

        Suo siellä, vetelä täällä. Eihän uusi puoliso ole elatusvastuussa edellisen liiton lapsista, mutta...

        Esimerkiksi lapsen tarhamaksut maksetaan huomioiden myös puolison tulot. Esimerkiksi omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että aiemmin lapseni tarhamaksu oli 0e, nyt se on 260e. Millä sen opiskelija maksaa? Jos se kerran lasketaan uuden puolison tulojen mukaan, eikö kaupunki oleta, että yhdessähän se maksetaankin?

        Lisäksi uuden puolison myötä yh-korotukset lähtevät pois. Tämäkin on merkki siitä, että uuden puolison oletetaan osallistuvan lapsen kustannuksiin. Kun vielä ynnätään, että poistuu naisen ja hänen lapsensa mahdollinen asumistuki, niin uuden suhteen myötä esimerikiksi opiskelija äipällä oma elatuskyky suorastaan romahtaa uuden liiton myötä. Tällöin ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin että uusi puoliso maksaa osan lapsen elatuksesta. Tähän yhteiskunta tilanteen on ajanut.

        Lisään myös sen, että olen eroperheen lapsi. Kun vanhempani erosivat, se oli kurja juttu ehkä kaksi viikkoa. Sitten osasin jo nauttia siitä rauhasta, mitä ero toi tullessaan! Oli ihanaa olla molemmissa kodeissa, kun ei tarvinnut kuunnella tappelua! En koskaan toivonut vanhempieni palaavan yhteen. Olin 10 vuotias, kun he erosivat. Vastaavia mielipiteitä olen kuullut monelta muultakin.

        ...vaihtoehtohan ei todellakaan ole se, että uusi miehesi maksaa osan lapsesi kuluista. Sinä ja se oman lapsesi etävanhempi vastaatte teidän lapsen elatustarpeesta, ts. te laskette uudestaan lapsen elatuksentarpeen sen pohjalta, että kulut ovat kasvaneet, ja elatuksen tarve jaetaan teidän elatuskykyjenne suhteessa niin, että paremmin tienaava maksaa isomman siivun. Näin kun toimitaan, yksi lapsi ei saa elatusta keneltäkään muulta, kun omalta vanhemmaltaan, ja näinollen kaikki aikuiset vanhemmat vastaavat omien lastensa kuluista, eikä uusperheen solmiminen riistä etälapsilta toisen vanhemman elatusapuja.

        Se. että yh-lisä poistuu avoliiton myötä, ei tarkoita sitä, että miehen oletetaan osallistuvan lapsesi kuluihin, vaan että omaan elatukseesi varattu 500euroa kuukaudessa yksinhuoltajalle tipahtaa avoliiton myötä, ja sinun odotetaan elättävän itsesi 430eurolla kuussa avoliiton solmimisen jälkeen. (summat eivät muuten täsmää, ja tämä kertoo siitä, että lapsilisän yh-korotukseen ei ole tehty korotuksia) Yksinhuoltajakorotus lapsilisässä on säädetty siis lisäämään lähivanhemman elatuskykyä ja kompensoimaan sitä, että tulonhankkijoita taloudessa on vain yksi.

        Tällä omien lasten elättämispakolla ei ole niin suurta merkitystä siinä tapauksessa että kaikki ex-parit ovat työelämässä ja nostavat kohtuullista palkkaa. Epäreiluksihan systeemi käy vain ja ainoastaan niissä tapauksissa, jossa joku lähivanhempi on hoitovapaalla, sairaseläkkeellä, työttömänä jne, eikä omaa elatuskykyä ole niihin omien lastensa tarpeisiin, vaan elatus jää kokonaan, tai melkein kokonaan toisen vanhemman kontolle. Eli kun yksinhuoltaja solmii uuden liiton, ja päättää opiskella, hänen elatuskykynsä romahtamisesta joutuu laskun maksamaan tämän yksinhuoltajan lapsen etävanhempi, joka vastaa lapsen elatuksesta kykynsä mukaan vaikka sitten maksaisi 100% lapsen elatustarpeesta. Jos etävanhemmallakaan ei ole tarpeeksi rahaa kattamaan , lapsen kuluista tingitään. Vaikka sitä miltä kantilta katsoisi, elatuslaki on yksioikoinen, ja kaikilla aikuisilla on vain ja ainoastaan elatusvelvollisuus omia lapsiaan kohtaan. Jokaikinen ihminen, joka on lapsen tähän maailmaan saattanut, on vastuussa tästä jo syntyneestä ihmisestä yhdessä sen ex-puolison kanssa.

        Eli todellakin, sinulla ei ollut varaa sekä solmia uutta liittoa että jättäytyä opiskelemaan, mikäli et kehtaa maksattaa laskua omista valinnoistasi lapsesi etävanhemmalla. Miehellä ei ollut varaa perustaa uusperhettä, jos hän sinun opiskelun takia rupeaa tinkimään lastensa elatusavuista.

        Maksoiko isäsi tulojensa mukaista elatusapua sinusta eron jälkeen? Oliko äitisi työtön, sairaslomalla tai kotihoidontuella eron sattuessa, ja isäsi jätti lapsen elatuksen valtion piikkiin? Olisitko pitänyt siitä, että kymmenen vuotiaana eron jälkeen elatuksestasi olisi vastannut työtön äiti ja valtio, ja isäsi olisi siirtynyt toiseen perheeseen elättämään näitä lapsia? Hyvin toimeen tulleen perheestä siirryit malliin, jossa lähivanhempasi luona elettiin köyhyysrajan alapuolella toimeentulotuen varassa ja joka toinen viikonloppu kävit katsomassa, mitä isäsi ja tämän uuden vaimon lapset olivat saaneet isältäsi? Olisi ollut pleikkaa ja uutta autoa pihassa, ja lapsilla uudet fillarit siinä missä omasi oli äitin vanha vaihteeton ja ruosteinen romu? Olisitko ihan onnesta tirauttanut tämän lähi- ja etälasten tasa-arvoisen kohtelun edessä? Niin, tällaistakin tapahtuu suuressa maailmassa. En siis kuvannut omaa elämääni, sillä en tavannut isääni eron jälkeen ja hän maksoi jopa enemmän kuin elatuskyky antoi myöten, eli tinki omista kuluistaan eläättääkseen lapset, jotka oli maailmaan saattanut.

        Tämä oli kä'rjistetty esimerkki siitä, miten lasten voi käydä tilanteessa, jossa elatuskyvytön äiti ei nosta elatusapukannetta lasten nimissä ja mies ei maksa lastensa todellisia kuluja eron jälkeen, vaan siirtyy elättämään uusperheensä lapsia. Vain huolehtimalla jatkuvasti vain omien lastemme elatuksesta eron jälkeen sen oman exän kanssa, tällaiset tilanteet voidaan välttää, jossa etälapset maksavat vanhempiensa erosta hinnan.

      • edellinen
        ddfgggfghghggfgfgggf kirjoitti:

        ...vaihtoehtohan ei todellakaan ole se, että uusi miehesi maksaa osan lapsesi kuluista. Sinä ja se oman lapsesi etävanhempi vastaatte teidän lapsen elatustarpeesta, ts. te laskette uudestaan lapsen elatuksentarpeen sen pohjalta, että kulut ovat kasvaneet, ja elatuksen tarve jaetaan teidän elatuskykyjenne suhteessa niin, että paremmin tienaava maksaa isomman siivun. Näin kun toimitaan, yksi lapsi ei saa elatusta keneltäkään muulta, kun omalta vanhemmaltaan, ja näinollen kaikki aikuiset vanhemmat vastaavat omien lastensa kuluista, eikä uusperheen solmiminen riistä etälapsilta toisen vanhemman elatusapuja.

        Se. että yh-lisä poistuu avoliiton myötä, ei tarkoita sitä, että miehen oletetaan osallistuvan lapsesi kuluihin, vaan että omaan elatukseesi varattu 500euroa kuukaudessa yksinhuoltajalle tipahtaa avoliiton myötä, ja sinun odotetaan elättävän itsesi 430eurolla kuussa avoliiton solmimisen jälkeen. (summat eivät muuten täsmää, ja tämä kertoo siitä, että lapsilisän yh-korotukseen ei ole tehty korotuksia) Yksinhuoltajakorotus lapsilisässä on säädetty siis lisäämään lähivanhemman elatuskykyä ja kompensoimaan sitä, että tulonhankkijoita taloudessa on vain yksi.

        Tällä omien lasten elättämispakolla ei ole niin suurta merkitystä siinä tapauksessa että kaikki ex-parit ovat työelämässä ja nostavat kohtuullista palkkaa. Epäreiluksihan systeemi käy vain ja ainoastaan niissä tapauksissa, jossa joku lähivanhempi on hoitovapaalla, sairaseläkkeellä, työttömänä jne, eikä omaa elatuskykyä ole niihin omien lastensa tarpeisiin, vaan elatus jää kokonaan, tai melkein kokonaan toisen vanhemman kontolle. Eli kun yksinhuoltaja solmii uuden liiton, ja päättää opiskella, hänen elatuskykynsä romahtamisesta joutuu laskun maksamaan tämän yksinhuoltajan lapsen etävanhempi, joka vastaa lapsen elatuksesta kykynsä mukaan vaikka sitten maksaisi 100% lapsen elatustarpeesta. Jos etävanhemmallakaan ei ole tarpeeksi rahaa kattamaan , lapsen kuluista tingitään. Vaikka sitä miltä kantilta katsoisi, elatuslaki on yksioikoinen, ja kaikilla aikuisilla on vain ja ainoastaan elatusvelvollisuus omia lapsiaan kohtaan. Jokaikinen ihminen, joka on lapsen tähän maailmaan saattanut, on vastuussa tästä jo syntyneestä ihmisestä yhdessä sen ex-puolison kanssa.

        Eli todellakin, sinulla ei ollut varaa sekä solmia uutta liittoa että jättäytyä opiskelemaan, mikäli et kehtaa maksattaa laskua omista valinnoistasi lapsesi etävanhemmalla. Miehellä ei ollut varaa perustaa uusperhettä, jos hän sinun opiskelun takia rupeaa tinkimään lastensa elatusavuista.

        Maksoiko isäsi tulojensa mukaista elatusapua sinusta eron jälkeen? Oliko äitisi työtön, sairaslomalla tai kotihoidontuella eron sattuessa, ja isäsi jätti lapsen elatuksen valtion piikkiin? Olisitko pitänyt siitä, että kymmenen vuotiaana eron jälkeen elatuksestasi olisi vastannut työtön äiti ja valtio, ja isäsi olisi siirtynyt toiseen perheeseen elättämään näitä lapsia? Hyvin toimeen tulleen perheestä siirryit malliin, jossa lähivanhempasi luona elettiin köyhyysrajan alapuolella toimeentulotuen varassa ja joka toinen viikonloppu kävit katsomassa, mitä isäsi ja tämän uuden vaimon lapset olivat saaneet isältäsi? Olisi ollut pleikkaa ja uutta autoa pihassa, ja lapsilla uudet fillarit siinä missä omasi oli äitin vanha vaihteeton ja ruosteinen romu? Olisitko ihan onnesta tirauttanut tämän lähi- ja etälasten tasa-arvoisen kohtelun edessä? Niin, tällaistakin tapahtuu suuressa maailmassa. En siis kuvannut omaa elämääni, sillä en tavannut isääni eron jälkeen ja hän maksoi jopa enemmän kuin elatuskyky antoi myöten, eli tinki omista kuluistaan eläättääkseen lapset, jotka oli maailmaan saattanut.

        Tämä oli kä'rjistetty esimerkki siitä, miten lasten voi käydä tilanteessa, jossa elatuskyvytön äiti ei nosta elatusapukannetta lasten nimissä ja mies ei maksa lastensa todellisia kuluja eron jälkeen, vaan siirtyy elättämään uusperheensä lapsia. Vain huolehtimalla jatkuvasti vain omien lastemme elatuksesta eron jälkeen sen oman exän kanssa, tällaiset tilanteet voidaan välttää, jossa etälapset maksavat vanhempiensa erosta hinnan.

        Myös lapsen biologinen isä on opiskelija. Ei ole senttiäkään enempää hänelläkään. Sanoit että silloin lapsen kuluista tingitään... Niin tehdään, mutta kun tarhamaksut lasketaan uuden puoliosoni tulojen mukaan ja siitä ei voi tinkiä! Ja tarhamaksu on sama kuin koko opintotuki.

        En ole jättäytynyt opiskelijaksi jossain vaiheessa, vaan opiskelen yhä, kuten opiskelin uuden liittoni alkaessa ja ennen sitä. Opiskelen ensimmäistä ammattiani, joka lastensuojelun ohjeidenkin mukaan on "hyväksyttävä syy" olla vähävarainen. Tuskin yhteiskunta toivoo, etten koskaan valmistu mihinkään ammattiin, vaan pitkällä tähtäimellä näin on parempi. Olen myös raskaana, joten jään joidenkin kuukausien jälkeen äitiyslomalle. Olishan se melkoisen kylmä ja tunteeton ajatus, että meillä ei olisi varaa rakastaa ja elää sen mukaan... huh huh. Vaikutat melko tunteettomalta. Eikö tärkeintä ole kaikille se henkinen hyvä olo?

        Ja nuo mainitsemasi summat ovat melkoisia, kun tuloni kuukaudessa ovat 268e lapsilisä 100e. Miten mulle itselleni jäisi yli 400e, kun ei ole edes niin paljoa tuloja??? Heh heh, melkoinen utopia maailma sinulla, näin opiskelijan näkökulmasta. Kyllä mun ruokiin ja laskuihin ennen uutta liittoani piti riittää pari sataa kuussa.

        Olin lapsena vuoroviikoin äitini ja isäni perheiden luona. Molemmille tuli siis uusi perhe. Kumpikaan ei maksanut elatusmaksuja, koska päivät meni tasan. En ymmärrä miksi se ei ole aina niin??????????????? Isot hankinnat tekivät yhdessä. Äidin uuden perheen raha-asioista tiedän vähemmän, mutta isän uudessa perheessä ainakin rahat ovat aina olleet yhteisiä. Sisarpuolia, varsinaisesti, en siinä perheessä saanut, mutta kaksi uusveljeä kyllä. Tietysti isäni maksoi heidän ruokiaan ym, ihan samalla tavalla kuin minunkin. Sama perhe! Olisi tuntunut tosi oudolta, jos isäni ja äitipuoleni olisivat jotenkin meitä lapsia erotellut.

        Toki joskus voi käydä kuvailemallasi tavalla, mutta harvemmin. Yleisemmin ogelma lienee niin, että lähiäippä haluaa mahdollisimman suuret elarit, vaikka lapset olisivat puolet ajasta isällään, ja täten äippä saa "kivan" maineen, kun voi ostaa mukavia juttuja lapsille, kun puolestaan isällä ei ole sitä mahdollisuutta että ostaisi itse lapsille jotain kivaa, koska ne rahat menee elareihin... Ei voi rahoja tuhlailla uuden perheen kanssa sen enempää kuin omiin lapsiinkaan. Mutta tietysti exä saa ostella mitä haluaa...

      • erittäin hyvä =)
        edellinen kirjoitti:

        Myös lapsen biologinen isä on opiskelija. Ei ole senttiäkään enempää hänelläkään. Sanoit että silloin lapsen kuluista tingitään... Niin tehdään, mutta kun tarhamaksut lasketaan uuden puoliosoni tulojen mukaan ja siitä ei voi tinkiä! Ja tarhamaksu on sama kuin koko opintotuki.

        En ole jättäytynyt opiskelijaksi jossain vaiheessa, vaan opiskelen yhä, kuten opiskelin uuden liittoni alkaessa ja ennen sitä. Opiskelen ensimmäistä ammattiani, joka lastensuojelun ohjeidenkin mukaan on "hyväksyttävä syy" olla vähävarainen. Tuskin yhteiskunta toivoo, etten koskaan valmistu mihinkään ammattiin, vaan pitkällä tähtäimellä näin on parempi. Olen myös raskaana, joten jään joidenkin kuukausien jälkeen äitiyslomalle. Olishan se melkoisen kylmä ja tunteeton ajatus, että meillä ei olisi varaa rakastaa ja elää sen mukaan... huh huh. Vaikutat melko tunteettomalta. Eikö tärkeintä ole kaikille se henkinen hyvä olo?

        Ja nuo mainitsemasi summat ovat melkoisia, kun tuloni kuukaudessa ovat 268e lapsilisä 100e. Miten mulle itselleni jäisi yli 400e, kun ei ole edes niin paljoa tuloja??? Heh heh, melkoinen utopia maailma sinulla, näin opiskelijan näkökulmasta. Kyllä mun ruokiin ja laskuihin ennen uutta liittoani piti riittää pari sataa kuussa.

        Olin lapsena vuoroviikoin äitini ja isäni perheiden luona. Molemmille tuli siis uusi perhe. Kumpikaan ei maksanut elatusmaksuja, koska päivät meni tasan. En ymmärrä miksi se ei ole aina niin??????????????? Isot hankinnat tekivät yhdessä. Äidin uuden perheen raha-asioista tiedän vähemmän, mutta isän uudessa perheessä ainakin rahat ovat aina olleet yhteisiä. Sisarpuolia, varsinaisesti, en siinä perheessä saanut, mutta kaksi uusveljeä kyllä. Tietysti isäni maksoi heidän ruokiaan ym, ihan samalla tavalla kuin minunkin. Sama perhe! Olisi tuntunut tosi oudolta, jos isäni ja äitipuoleni olisivat jotenkin meitä lapsia erotellut.

        Toki joskus voi käydä kuvailemallasi tavalla, mutta harvemmin. Yleisemmin ogelma lienee niin, että lähiäippä haluaa mahdollisimman suuret elarit, vaikka lapset olisivat puolet ajasta isällään, ja täten äippä saa "kivan" maineen, kun voi ostaa mukavia juttuja lapsille, kun puolestaan isällä ei ole sitä mahdollisuutta että ostaisi itse lapsille jotain kivaa, koska ne rahat menee elareihin... Ei voi rahoja tuhlailla uuden perheen kanssa sen enempää kuin omiin lapsiinkaan. Mutta tietysti exä saa ostella mitä haluaa...

        Erittäin hyvin kirjoitettu ja ainakin tässä viestiketjussa ihan uudesta näkökulmasta. Tänä päivänä ei tosiaan meinaa saada mitään töitä jollei ole jotain paperia näyttää. Joten voimia sulle opiskelussasi. =) Henkisesti näytät voivan ihan hyvin vaikka rahaa ei ole nimeksikään ja opiskelut painaa päälle. Hieno asenne, tosin kuin aika monella täällä...
        Itse myöskin avioerolapsi ja molemmat vanhempani perustivat uudet perheet eron jälkeen sain siis sisaruksia molemmista liitoista. Ikinä en miettinyt kumpi perhe on rikkaampi, en laskenut onko isä vai äiti ostanut mulle nyt tämän pyörän tai kun menin ns. etävanhemmalle ja huomasin mitä uutta sisarpuolillani on niin kotiin mennessä vinkunut kun sillä on tota ja tota. Ei pieni lapsi osaa ajatella tuollaisia asioita, että mä olisin jotenkin köyhempi kun se etävanhemman "uusi lapsi" on se sitten oikea sisar tai puolikas. Enkä koskaan muista että olisin kuvitellut isän ja äidin palaamassa yhteen. Ehkä mä 7 vuotiaana olin vielä melko nuori edes ymmärtämään tuollaista mahdollisuutta. Tai sitten mä tosiaan ymmärsin että näin ei voi käydä kun molemmilla oli jo uudet puolisot. Toki lapset ovat yksilöitä ja "ajattelevat" eri tavalla mutta ennen kuin he ymmärtävät rahan tai materian perään ovat he jo teini iässä. Saatikka ymmärtäisivät parisuhteen saloja...
        Se miksi tuossa aikaisemmin ajattelevat on lainausmerkeissä johtuu paljolti siitä mitä he joutuvat kuuntelemaan ja näin ollen omaksuvat niitä "ajatuksia". Tässä kohtaa tulee omakohtaiset kokemukset kun tällä hetkellä olen uusioperheen äiti.

      • huh huh...
        edellinen kirjoitti:

        Myös lapsen biologinen isä on opiskelija. Ei ole senttiäkään enempää hänelläkään. Sanoit että silloin lapsen kuluista tingitään... Niin tehdään, mutta kun tarhamaksut lasketaan uuden puoliosoni tulojen mukaan ja siitä ei voi tinkiä! Ja tarhamaksu on sama kuin koko opintotuki.

        En ole jättäytynyt opiskelijaksi jossain vaiheessa, vaan opiskelen yhä, kuten opiskelin uuden liittoni alkaessa ja ennen sitä. Opiskelen ensimmäistä ammattiani, joka lastensuojelun ohjeidenkin mukaan on "hyväksyttävä syy" olla vähävarainen. Tuskin yhteiskunta toivoo, etten koskaan valmistu mihinkään ammattiin, vaan pitkällä tähtäimellä näin on parempi. Olen myös raskaana, joten jään joidenkin kuukausien jälkeen äitiyslomalle. Olishan se melkoisen kylmä ja tunteeton ajatus, että meillä ei olisi varaa rakastaa ja elää sen mukaan... huh huh. Vaikutat melko tunteettomalta. Eikö tärkeintä ole kaikille se henkinen hyvä olo?

        Ja nuo mainitsemasi summat ovat melkoisia, kun tuloni kuukaudessa ovat 268e lapsilisä 100e. Miten mulle itselleni jäisi yli 400e, kun ei ole edes niin paljoa tuloja??? Heh heh, melkoinen utopia maailma sinulla, näin opiskelijan näkökulmasta. Kyllä mun ruokiin ja laskuihin ennen uutta liittoani piti riittää pari sataa kuussa.

        Olin lapsena vuoroviikoin äitini ja isäni perheiden luona. Molemmille tuli siis uusi perhe. Kumpikaan ei maksanut elatusmaksuja, koska päivät meni tasan. En ymmärrä miksi se ei ole aina niin??????????????? Isot hankinnat tekivät yhdessä. Äidin uuden perheen raha-asioista tiedän vähemmän, mutta isän uudessa perheessä ainakin rahat ovat aina olleet yhteisiä. Sisarpuolia, varsinaisesti, en siinä perheessä saanut, mutta kaksi uusveljeä kyllä. Tietysti isäni maksoi heidän ruokiaan ym, ihan samalla tavalla kuin minunkin. Sama perhe! Olisi tuntunut tosi oudolta, jos isäni ja äitipuoleni olisivat jotenkin meitä lapsia erotellut.

        Toki joskus voi käydä kuvailemallasi tavalla, mutta harvemmin. Yleisemmin ogelma lienee niin, että lähiäippä haluaa mahdollisimman suuret elarit, vaikka lapset olisivat puolet ajasta isällään, ja täten äippä saa "kivan" maineen, kun voi ostaa mukavia juttuja lapsille, kun puolestaan isällä ei ole sitä mahdollisuutta että ostaisi itse lapsille jotain kivaa, koska ne rahat menee elareihin... Ei voi rahoja tuhlailla uuden perheen kanssa sen enempää kuin omiin lapsiinkaan. Mutta tietysti exä saa ostella mitä haluaa...

        Piti tähän oikein vielä jatkaa tuosta kun mainitsit että aikaisempi kirjoittaja on melko kylmä ja tunteeton. Eli lukasin mihin viittasit kirjoituksessasi. Että KYLLÄ! Melko tunteetonta tekstiä " Eli todellakin sinulla ei ollut varaa solmia uutta liittoa tai jättäytyä opiskelemaan, mikäli et kehtaa maksattaa laskua valinnoistasi lapsesi etävanhemmalta" HUH HUH... että kun sä haluat opiskella niin sun pitää nyhtää se exältäsi?? WHAT ja "miehelläsi ei ollut varaa perustaa uusperhettä jos hän sinun opiskelun takia rupeaa tinkimään lastensa elatusavuista". Eli suomeks... sun opiskeluiden takia miehesi lapset kärsii???
        Eli näiden lainauksien kirjoittajan mielestä onnella ei ole enää mitään sijaa?? Kaiken onnen voi kuitata rahalla?? Veikkaan että kyseessä on kovinkin onneton tapaus :(

      • nosferatu76
        edellinen kirjoitti:

        Myös lapsen biologinen isä on opiskelija. Ei ole senttiäkään enempää hänelläkään. Sanoit että silloin lapsen kuluista tingitään... Niin tehdään, mutta kun tarhamaksut lasketaan uuden puoliosoni tulojen mukaan ja siitä ei voi tinkiä! Ja tarhamaksu on sama kuin koko opintotuki.

        En ole jättäytynyt opiskelijaksi jossain vaiheessa, vaan opiskelen yhä, kuten opiskelin uuden liittoni alkaessa ja ennen sitä. Opiskelen ensimmäistä ammattiani, joka lastensuojelun ohjeidenkin mukaan on "hyväksyttävä syy" olla vähävarainen. Tuskin yhteiskunta toivoo, etten koskaan valmistu mihinkään ammattiin, vaan pitkällä tähtäimellä näin on parempi. Olen myös raskaana, joten jään joidenkin kuukausien jälkeen äitiyslomalle. Olishan se melkoisen kylmä ja tunteeton ajatus, että meillä ei olisi varaa rakastaa ja elää sen mukaan... huh huh. Vaikutat melko tunteettomalta. Eikö tärkeintä ole kaikille se henkinen hyvä olo?

        Ja nuo mainitsemasi summat ovat melkoisia, kun tuloni kuukaudessa ovat 268e lapsilisä 100e. Miten mulle itselleni jäisi yli 400e, kun ei ole edes niin paljoa tuloja??? Heh heh, melkoinen utopia maailma sinulla, näin opiskelijan näkökulmasta. Kyllä mun ruokiin ja laskuihin ennen uutta liittoani piti riittää pari sataa kuussa.

        Olin lapsena vuoroviikoin äitini ja isäni perheiden luona. Molemmille tuli siis uusi perhe. Kumpikaan ei maksanut elatusmaksuja, koska päivät meni tasan. En ymmärrä miksi se ei ole aina niin??????????????? Isot hankinnat tekivät yhdessä. Äidin uuden perheen raha-asioista tiedän vähemmän, mutta isän uudessa perheessä ainakin rahat ovat aina olleet yhteisiä. Sisarpuolia, varsinaisesti, en siinä perheessä saanut, mutta kaksi uusveljeä kyllä. Tietysti isäni maksoi heidän ruokiaan ym, ihan samalla tavalla kuin minunkin. Sama perhe! Olisi tuntunut tosi oudolta, jos isäni ja äitipuoleni olisivat jotenkin meitä lapsia erotellut.

        Toki joskus voi käydä kuvailemallasi tavalla, mutta harvemmin. Yleisemmin ogelma lienee niin, että lähiäippä haluaa mahdollisimman suuret elarit, vaikka lapset olisivat puolet ajasta isällään, ja täten äippä saa "kivan" maineen, kun voi ostaa mukavia juttuja lapsille, kun puolestaan isällä ei ole sitä mahdollisuutta että ostaisi itse lapsille jotain kivaa, koska ne rahat menee elareihin... Ei voi rahoja tuhlailla uuden perheen kanssa sen enempää kuin omiin lapsiinkaan. Mutta tietysti exä saa ostella mitä haluaa...

        ...sinun opiskelusi on katsottu olevan kelpo syy siihen, että olet pienituloinen, niinkin varmasti on. Lapsesi isän opiskelusta ei varmaan sitten ollakkaan samaa mieltä, sillä elatusvelvollisella ei lain silmissä ole oikeutta heikentää omaa elatuskykyä tieten tahtoen, mm. heittäytymällä opiskelemaan eron jälkeen, jos aikisemmin on tehnyt töitä. Jos taas molemmat olette olleet opiskelijoita lapsen syntyessä olette varmaan tienneet että helppoa ei tule olemaan rahallisesti. Ihmettelen kovasti sitäkin, että opintosi ovat vielä kesken, ja siitä huolimatta olet jo seuraavaa lasta synnyttämässä. Ydinperheissäkin taktikoidaan hitusen tuota äitiyslomalle siirtoa mm. valmistumalla ensin, tekemällä töitä välissä, ja sitten vasta uusi lapsi alulle. Sinulla toki lienee ollut hyvä syy toimia taktikoimatta, ehkäpä juuri tuo mainitsemasi rakkaus, joka aaah, saa sen terveemmänkin pään toimimaan epärationaalisesti. (ei ollut tarkoitus kuullostaa ivalliselta, sen huuman muistan minäkin XD )

        Kylmä tunteeton ajatus ettei ole varaa vai kenties sittenkin realistinen näkökulma asiaan? Empatiakyvyssäni ei suinkaan ole mitään vikaa, enkä ole edes mitenkään kylmä tai tunteetonkaan. En tosin pidä siitä, että aikuisten ihmissuhdedraamoista hinnan maksaa lapset eron jälkeen, varsinkaan ne etälapset jotka muutenkin ovat heikossa asemassa uusperheessä.. Kukaan ei pelkällä rakkaudella kasva, joten se henkinen hyvinvointikaan ei nälkäistä ihmistä hengissä pidä.

        Vaikutat kovinkin nuorelta. Minun ikääni meneessä tietää jo, että omaa onnea ei toisesta ihmisestä löydä, vaan sen löytää vain omasta itsestään. Tämän kun oivaltaa, rupeaakin suhtautumaan rakkauteen hieman eri tavalla.

        "Lähiäippä" voi haluta vaikka minkäkokoisia elatusapuja, mutta totuuus on se, että lapsen elatuksentarve lasketaan aina niitten lapsen todellisten kulujen pohjalta, joten elatusapua ei voi hilata taivaisiin ilman että ryhtyisi kuitteja väärentämään, ja uskonpa että se on harvinaista.

        Miksi muuten sinun lapsi ei asu vuoroviikoin omalla isällään jos katsot tämän systeemin olevan kelpo ratkaisu? Jos oma exäsi olisi lähivanhempi, tarhamaksut menisivät hänen budjetin mukaan. Se viikko-viikkosysteemi on muuten se kallein vaihtoehto molemmille vanhemmille elatuksen suhteen. Nythän sinulle toki aukeaa mahdollisuus pitää myös esikoinen poissa päivähoidosta kun jäät äitiyslomalle pienemmän kanssa, ja tätä kautta vapauttaa lisää varoja omaan elatukseesi.

        Onhan tämä tilanne aikamoinen soppa, jos yhden lapsen vanhemmat ovat molemmat opiskelijoita, jotka odottavat naisen uuden, kohta syntyvän lapsen isän, vastaavan sen oman lapsen elinkustannuksista, vaikka mies on elatusvelvollinen vain niitä omia lapsiaan kohtaan lain silmissä. Kuka tai kenen pitäisi oikeasti kantaa vastuu tästä kahden opiskelijan lapsen elatuksesta?

      • nosferatu76
        huh huh... kirjoitti:

        Piti tähän oikein vielä jatkaa tuosta kun mainitsit että aikaisempi kirjoittaja on melko kylmä ja tunteeton. Eli lukasin mihin viittasit kirjoituksessasi. Että KYLLÄ! Melko tunteetonta tekstiä " Eli todellakin sinulla ei ollut varaa solmia uutta liittoa tai jättäytyä opiskelemaan, mikäli et kehtaa maksattaa laskua valinnoistasi lapsesi etävanhemmalta" HUH HUH... että kun sä haluat opiskella niin sun pitää nyhtää se exältäsi?? WHAT ja "miehelläsi ei ollut varaa perustaa uusperhettä jos hän sinun opiskelun takia rupeaa tinkimään lastensa elatusavuista". Eli suomeks... sun opiskeluiden takia miehesi lapset kärsii???
        Eli näiden lainauksien kirjoittajan mielestä onnella ei ole enää mitään sijaa?? Kaiken onnen voi kuitata rahalla?? Veikkaan että kyseessä on kovinkin onneton tapaus :(

        ...hakuteillä, sillä varsin onnellinen pikku palleroinen olen :-) Mielipiteestäni en toki tingi, että vanhemmilla on vastuu ensisjaisesti elättää omat lapsensa sen oman exänsä kanssa, eikä omien kuppikuntiensa mukaan, sillä uusperhe ei ole ydinperhe, eikä vanhemmalla ole oikeutta valita, ketä haluaa eron jälkeen elättää ja ketä ei. Yhteiskunta huolehtii niistä lapsista, joiden molemmat vanhemmat ovat vähätuloisia. Haluttomuus elättää ja huolehtia omista lapsistaan eron jälkeen kertoo siitä, että vastuunkanto omista ratkaisuista häviää omalle itsekkyydelle ja onnen tavoittelulle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhemmilta tulisi poistaa oikeus sopia keskenään lapsen elatuksesta, sillä tämän päivän systeemillä lapsen oikeus riittävään elatukseen molemmilta vanhemmiltaan ei toteudu, ja köyhyys jää erolapsen kohtaloksi aivan liian monessa tapauksessa, jossa ei ole kyse vähävaraisista vanhemmista, vaan maksuhaluttomista vanhemmista, ja vanhemmista, jotka eivät halua aiheuttaa eripuraa. Ulkopuolinen kun laskisi Oikeusministeriön kaavan mukaan aina ja kaikkialla, ja aina, kun olosuhteet ovat muuttuneet, ei ongelmia olisi samassa mittakaavassa kuin nyt.

      • nosferatu76
        nosferatu76 kirjoitti:

        ...sinun opiskelusi on katsottu olevan kelpo syy siihen, että olet pienituloinen, niinkin varmasti on. Lapsesi isän opiskelusta ei varmaan sitten ollakkaan samaa mieltä, sillä elatusvelvollisella ei lain silmissä ole oikeutta heikentää omaa elatuskykyä tieten tahtoen, mm. heittäytymällä opiskelemaan eron jälkeen, jos aikisemmin on tehnyt töitä. Jos taas molemmat olette olleet opiskelijoita lapsen syntyessä olette varmaan tienneet että helppoa ei tule olemaan rahallisesti. Ihmettelen kovasti sitäkin, että opintosi ovat vielä kesken, ja siitä huolimatta olet jo seuraavaa lasta synnyttämässä. Ydinperheissäkin taktikoidaan hitusen tuota äitiyslomalle siirtoa mm. valmistumalla ensin, tekemällä töitä välissä, ja sitten vasta uusi lapsi alulle. Sinulla toki lienee ollut hyvä syy toimia taktikoimatta, ehkäpä juuri tuo mainitsemasi rakkaus, joka aaah, saa sen terveemmänkin pään toimimaan epärationaalisesti. (ei ollut tarkoitus kuullostaa ivalliselta, sen huuman muistan minäkin XD )

        Kylmä tunteeton ajatus ettei ole varaa vai kenties sittenkin realistinen näkökulma asiaan? Empatiakyvyssäni ei suinkaan ole mitään vikaa, enkä ole edes mitenkään kylmä tai tunteetonkaan. En tosin pidä siitä, että aikuisten ihmissuhdedraamoista hinnan maksaa lapset eron jälkeen, varsinkaan ne etälapset jotka muutenkin ovat heikossa asemassa uusperheessä.. Kukaan ei pelkällä rakkaudella kasva, joten se henkinen hyvinvointikaan ei nälkäistä ihmistä hengissä pidä.

        Vaikutat kovinkin nuorelta. Minun ikääni meneessä tietää jo, että omaa onnea ei toisesta ihmisestä löydä, vaan sen löytää vain omasta itsestään. Tämän kun oivaltaa, rupeaakin suhtautumaan rakkauteen hieman eri tavalla.

        "Lähiäippä" voi haluta vaikka minkäkokoisia elatusapuja, mutta totuuus on se, että lapsen elatuksentarve lasketaan aina niitten lapsen todellisten kulujen pohjalta, joten elatusapua ei voi hilata taivaisiin ilman että ryhtyisi kuitteja väärentämään, ja uskonpa että se on harvinaista.

        Miksi muuten sinun lapsi ei asu vuoroviikoin omalla isällään jos katsot tämän systeemin olevan kelpo ratkaisu? Jos oma exäsi olisi lähivanhempi, tarhamaksut menisivät hänen budjetin mukaan. Se viikko-viikkosysteemi on muuten se kallein vaihtoehto molemmille vanhemmille elatuksen suhteen. Nythän sinulle toki aukeaa mahdollisuus pitää myös esikoinen poissa päivähoidosta kun jäät äitiyslomalle pienemmän kanssa, ja tätä kautta vapauttaa lisää varoja omaan elatukseesi.

        Onhan tämä tilanne aikamoinen soppa, jos yhden lapsen vanhemmat ovat molemmat opiskelijoita, jotka odottavat naisen uuden, kohta syntyvän lapsen isän, vastaavan sen oman lapsen elinkustannuksista, vaikka mies on elatusvelvollinen vain niitä omia lapsiaan kohtaan lain silmissä. Kuka tai kenen pitäisi oikeasti kantaa vastuu tästä kahden opiskelijan lapsen elatuksesta?

        ...vielä se sama suositus jonka annoin sinulle edellisellä kerralla kuin toit oman varattomuutesi tapetille aikoja sitten, että kaikilla opiskelijoilla on myös mahdollisuus nostaa opintolainaa. Jos tosin jäät äityslomalle, se on poissuljettu ainakin siltä ajalta. Harvallapa meistä opiskelleista, ei samaan aikaan töissä käyneillä,ole ollut mahdollista suorittaa opintoja ilman tuota lainaa.

      • yxmuzi
        nosferatu76 kirjoitti:

        ...sinun opiskelusi on katsottu olevan kelpo syy siihen, että olet pienituloinen, niinkin varmasti on. Lapsesi isän opiskelusta ei varmaan sitten ollakkaan samaa mieltä, sillä elatusvelvollisella ei lain silmissä ole oikeutta heikentää omaa elatuskykyä tieten tahtoen, mm. heittäytymällä opiskelemaan eron jälkeen, jos aikisemmin on tehnyt töitä. Jos taas molemmat olette olleet opiskelijoita lapsen syntyessä olette varmaan tienneet että helppoa ei tule olemaan rahallisesti. Ihmettelen kovasti sitäkin, että opintosi ovat vielä kesken, ja siitä huolimatta olet jo seuraavaa lasta synnyttämässä. Ydinperheissäkin taktikoidaan hitusen tuota äitiyslomalle siirtoa mm. valmistumalla ensin, tekemällä töitä välissä, ja sitten vasta uusi lapsi alulle. Sinulla toki lienee ollut hyvä syy toimia taktikoimatta, ehkäpä juuri tuo mainitsemasi rakkaus, joka aaah, saa sen terveemmänkin pään toimimaan epärationaalisesti. (ei ollut tarkoitus kuullostaa ivalliselta, sen huuman muistan minäkin XD )

        Kylmä tunteeton ajatus ettei ole varaa vai kenties sittenkin realistinen näkökulma asiaan? Empatiakyvyssäni ei suinkaan ole mitään vikaa, enkä ole edes mitenkään kylmä tai tunteetonkaan. En tosin pidä siitä, että aikuisten ihmissuhdedraamoista hinnan maksaa lapset eron jälkeen, varsinkaan ne etälapset jotka muutenkin ovat heikossa asemassa uusperheessä.. Kukaan ei pelkällä rakkaudella kasva, joten se henkinen hyvinvointikaan ei nälkäistä ihmistä hengissä pidä.

        Vaikutat kovinkin nuorelta. Minun ikääni meneessä tietää jo, että omaa onnea ei toisesta ihmisestä löydä, vaan sen löytää vain omasta itsestään. Tämän kun oivaltaa, rupeaakin suhtautumaan rakkauteen hieman eri tavalla.

        "Lähiäippä" voi haluta vaikka minkäkokoisia elatusapuja, mutta totuuus on se, että lapsen elatuksentarve lasketaan aina niitten lapsen todellisten kulujen pohjalta, joten elatusapua ei voi hilata taivaisiin ilman että ryhtyisi kuitteja väärentämään, ja uskonpa että se on harvinaista.

        Miksi muuten sinun lapsi ei asu vuoroviikoin omalla isällään jos katsot tämän systeemin olevan kelpo ratkaisu? Jos oma exäsi olisi lähivanhempi, tarhamaksut menisivät hänen budjetin mukaan. Se viikko-viikkosysteemi on muuten se kallein vaihtoehto molemmille vanhemmille elatuksen suhteen. Nythän sinulle toki aukeaa mahdollisuus pitää myös esikoinen poissa päivähoidosta kun jäät äitiyslomalle pienemmän kanssa, ja tätä kautta vapauttaa lisää varoja omaan elatukseesi.

        Onhan tämä tilanne aikamoinen soppa, jos yhden lapsen vanhemmat ovat molemmat opiskelijoita, jotka odottavat naisen uuden, kohta syntyvän lapsen isän, vastaavan sen oman lapsen elinkustannuksista, vaikka mies on elatusvelvollinen vain niitä omia lapsiaan kohtaan lain silmissä. Kuka tai kenen pitäisi oikeasti kantaa vastuu tästä kahden opiskelijan lapsen elatuksesta?

        eli me veronmaksajat olemme se ehtymätön kaivo, josta kumpuavan rahan turvin osa väestöstä tekee holtittomia ratkaisujaan.
        Luulisi olevan itsestään selvää, että vanhempien täytyy huolehtia ja että he huolehtivat omien lastensa elättämisestä. Verorahat riittäisivät silloin sellaisista ihmisistä huolehtimiseen, joilla ei huoltajia ole ja jotka eivät itse pysty itsestään huolehtimaan: vanhuksista, sairaista, vammaisista, orvoista, pakolaisista, työttömistä.
        Lasten ruokkomaksut riittävälle tasolle, ulosottokelpoisiksi ja tarvittaessa pakkotyöllä suoritettaviksi. Siinä oiva vaaliteema henkilölle, joka haluaa Suomen lähtevän nousuun.

      • jo valmistunut
        nosferatu76 kirjoitti:

        ...vielä se sama suositus jonka annoin sinulle edellisellä kerralla kuin toit oman varattomuutesi tapetille aikoja sitten, että kaikilla opiskelijoilla on myös mahdollisuus nostaa opintolainaa. Jos tosin jäät äityslomalle, se on poissuljettu ainakin siltä ajalta. Harvallapa meistä opiskelleista, ei samaan aikaan töissä käyneillä,ole ollut mahdollista suorittaa opintoja ilman tuota lainaa.

        täytyy sen verran sanoa että se on pääsääntöisesti tarkoitettu opiskeluun ei elämiseen ja asumiseen. toki jokainen käyttää sen lainansa miten tykkää. ja riippuen pankista ne ei välttämättä anna koko lainaa jos ei ole mitään tuloja pohjalla...

      • nukuus kunniaan
        jo valmistunut kirjoitti:

        täytyy sen verran sanoa että se on pääsääntöisesti tarkoitettu opiskeluun ei elämiseen ja asumiseen. toki jokainen käyttää sen lainansa miten tykkää. ja riippuen pankista ne ei välttämättä anna koko lainaa jos ei ole mitään tuloja pohjalla...

        on Suomessa maksutonta tohtoritasolle asti. Se on maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen etu.
        Valtion akaama opintolaina on osa opintotukea, jolla mahdollistetaan toimeentulo opiskelun aikana.
        En ole ennen kuullut, että opintolainan myöntäminen riippuu hakijan tuloista. Voisitko kertoa tarkemmin?

      • edellinen
        nosferatu76 kirjoitti:

        ...sinun opiskelusi on katsottu olevan kelpo syy siihen, että olet pienituloinen, niinkin varmasti on. Lapsesi isän opiskelusta ei varmaan sitten ollakkaan samaa mieltä, sillä elatusvelvollisella ei lain silmissä ole oikeutta heikentää omaa elatuskykyä tieten tahtoen, mm. heittäytymällä opiskelemaan eron jälkeen, jos aikisemmin on tehnyt töitä. Jos taas molemmat olette olleet opiskelijoita lapsen syntyessä olette varmaan tienneet että helppoa ei tule olemaan rahallisesti. Ihmettelen kovasti sitäkin, että opintosi ovat vielä kesken, ja siitä huolimatta olet jo seuraavaa lasta synnyttämässä. Ydinperheissäkin taktikoidaan hitusen tuota äitiyslomalle siirtoa mm. valmistumalla ensin, tekemällä töitä välissä, ja sitten vasta uusi lapsi alulle. Sinulla toki lienee ollut hyvä syy toimia taktikoimatta, ehkäpä juuri tuo mainitsemasi rakkaus, joka aaah, saa sen terveemmänkin pään toimimaan epärationaalisesti. (ei ollut tarkoitus kuullostaa ivalliselta, sen huuman muistan minäkin XD )

        Kylmä tunteeton ajatus ettei ole varaa vai kenties sittenkin realistinen näkökulma asiaan? Empatiakyvyssäni ei suinkaan ole mitään vikaa, enkä ole edes mitenkään kylmä tai tunteetonkaan. En tosin pidä siitä, että aikuisten ihmissuhdedraamoista hinnan maksaa lapset eron jälkeen, varsinkaan ne etälapset jotka muutenkin ovat heikossa asemassa uusperheessä.. Kukaan ei pelkällä rakkaudella kasva, joten se henkinen hyvinvointikaan ei nälkäistä ihmistä hengissä pidä.

        Vaikutat kovinkin nuorelta. Minun ikääni meneessä tietää jo, että omaa onnea ei toisesta ihmisestä löydä, vaan sen löytää vain omasta itsestään. Tämän kun oivaltaa, rupeaakin suhtautumaan rakkauteen hieman eri tavalla.

        "Lähiäippä" voi haluta vaikka minkäkokoisia elatusapuja, mutta totuuus on se, että lapsen elatuksentarve lasketaan aina niitten lapsen todellisten kulujen pohjalta, joten elatusapua ei voi hilata taivaisiin ilman että ryhtyisi kuitteja väärentämään, ja uskonpa että se on harvinaista.

        Miksi muuten sinun lapsi ei asu vuoroviikoin omalla isällään jos katsot tämän systeemin olevan kelpo ratkaisu? Jos oma exäsi olisi lähivanhempi, tarhamaksut menisivät hänen budjetin mukaan. Se viikko-viikkosysteemi on muuten se kallein vaihtoehto molemmille vanhemmille elatuksen suhteen. Nythän sinulle toki aukeaa mahdollisuus pitää myös esikoinen poissa päivähoidosta kun jäät äitiyslomalle pienemmän kanssa, ja tätä kautta vapauttaa lisää varoja omaan elatukseesi.

        Onhan tämä tilanne aikamoinen soppa, jos yhden lapsen vanhemmat ovat molemmat opiskelijoita, jotka odottavat naisen uuden, kohta syntyvän lapsen isän, vastaavan sen oman lapsen elinkustannuksista, vaikka mies on elatusvelvollinen vain niitä omia lapsiaan kohtaan lain silmissä. Kuka tai kenen pitäisi oikeasti kantaa vastuu tästä kahden opiskelijan lapsen elatuksesta?

        Myös lapsen isä opiskeli jo eron tullessa. Hänen tilanne on sama kuin minun, ja opiskelee ensimmäistä ammattiaan.

        En opiskeluista huolimatta ole enää mikään teini vaan hyvinkin 30 , puolisonikin jo lähempänä 40 kuin 30, joten lapsen tekoa en voi vuosia lykätä, etenkin kun kärsin endometrioosista. Ei ole itsestäänselvää lapsen saaminen, olen kokenut kolme keskenmenoakin elämäni aikana. Suunnitelkoot joku muu, minulla on arvojärjestys erilainen.

        Niin onnea ei löydä toisesta ihmisestä, mutta toisen ihmisen kanssa sen voi löytää. Siksi olen valtavan onnellinen.:) Ikä on todellakin tuonut uusia näkökulmia elämään. Nuorempana olin taatusti "laskelmoivampi" ja pidin asioita itsestäänselvinä, mustavalkoisina.

        Me exäni kanssa emme oleta uuden puolisoni vastaavan lapsemme elatuksesta, vaan sen tekee kaupunki ja valtio. Kaupungin puolesta ne tarhamaksut maksellaan, valtion puolesta otetaan pois asumistuki ja yh-lisät. Toimeentulotukeakaan en voi hakea, koska siihenkin vaikuttaa puolisoni tulot. (Jotka ovat nettona "huikeat" 2100e/kk). Vaihtoehtoja ei vaan jää.

        Exällänikin on uusi puoliso. En tiedä paljonko hän asiaan vaikuttaa, mutta he eivät halua, että lapsen osoite on heillä. Eron aikana, kun en tiennyt uutta liittoa aloittavani, oli loogisempaa että minä olen lähihuoltaja, koska mulla oli mahdollisuus tuolloin olla hänen kanssaan enemmän. Exäni ei halua tilannetta muuttaa, enkä voi/halua pakottaa. Haluankin lapseni olevan mahdollisimman paljon meillä. Erossa olo päivät ovat aina raskaita, vaikka en tietenkään sitä lapselle koskaan näytä. Hyvä että hänellä on rakastava isä.

        Uusi puolisoni muuten hyvin tietää, että en halua "siipeillä". Mies maksaa kaikille lapsille mielellään sen, mitä pystyy ja mikä täytyy. On ne sitten hänen tai minun lapsia. Rakkaita ja viattomia kaikki meille molemmille! Yhdessä perheenä elämme. Ja muuten, sanoit jossain viestissä että uusperhe ei ole koskaan ydinperhe. Se ei ole totta. Meille syntyy pian lapsi, joten olemme sekä uusperhe että ydinperhe.

      • edellinen
        yxmuzi kirjoitti:

        eli me veronmaksajat olemme se ehtymätön kaivo, josta kumpuavan rahan turvin osa väestöstä tekee holtittomia ratkaisujaan.
        Luulisi olevan itsestään selvää, että vanhempien täytyy huolehtia ja että he huolehtivat omien lastensa elättämisestä. Verorahat riittäisivät silloin sellaisista ihmisistä huolehtimiseen, joilla ei huoltajia ole ja jotka eivät itse pysty itsestään huolehtimaan: vanhuksista, sairaista, vammaisista, orvoista, pakolaisista, työttömistä.
        Lasten ruokkomaksut riittävälle tasolle, ulosottokelpoisiksi ja tarvittaessa pakkotyöllä suoritettaviksi. Siinä oiva vaaliteema henkilölle, joka haluaa Suomen lähtevän nousuun.

        Eikö sosiaaliturva kuulu myös opiskelijoille? Mielenkiintoinen ja yhteiskuntaa kovasti rapistava näkökulma. Suurin osa kansalaisista lienee sitä mieltä, että hyvinvointiyhteiskunnassa täytyy tukea opiskelua kaikille yhteiskunnan jäsenille.

        Tuota listasta voisi vähentää työttömien tukia, jotka ovat moninkertaiset opiskelijoihin verrattuna. Miksi työttömät saavat paljon enemmän, tekemättä mitään? No, tämä nyt ei liity enää alkuperäiseen aiheeseen.

      • näin se vaan on
        yxmuzi kirjoitti:

        eli me veronmaksajat olemme se ehtymätön kaivo, josta kumpuavan rahan turvin osa väestöstä tekee holtittomia ratkaisujaan.
        Luulisi olevan itsestään selvää, että vanhempien täytyy huolehtia ja että he huolehtivat omien lastensa elättämisestä. Verorahat riittäisivät silloin sellaisista ihmisistä huolehtimiseen, joilla ei huoltajia ole ja jotka eivät itse pysty itsestään huolehtimaan: vanhuksista, sairaista, vammaisista, orvoista, pakolaisista, työttömistä.
        Lasten ruokkomaksut riittävälle tasolle, ulosottokelpoisiksi ja tarvittaessa pakkotyöllä suoritettaviksi. Siinä oiva vaaliteema henkilölle, joka haluaa Suomen lähtevän nousuun.

        omista lapsistaan huolehtivatkin ihan täysin. On kvaan nämä katkerat miehen uudet jotka vaan katkerana toisin väittää.

        Heistä miehen exä on niin suuri uhka, että he puhuvat pehmosia miehen exän tekemisistä, jotta saavat heidät näyttämään huonoilta ihmisiltä. Todellisuudessa ne uudet ovat epäonnistuneita.

        En tunne yhtään pehettä tai yh äitiä, joka ei olisi täydellinen lasten yh äiti! Mutta katkerat ihmiset voivat saada pahaa aikaan mustamaalaamalla heidät.

      • yxmuzi
        edellinen kirjoitti:

        Eikö sosiaaliturva kuulu myös opiskelijoille? Mielenkiintoinen ja yhteiskuntaa kovasti rapistava näkökulma. Suurin osa kansalaisista lienee sitä mieltä, että hyvinvointiyhteiskunnassa täytyy tukea opiskelua kaikille yhteiskunnan jäsenille.

        Tuota listasta voisi vähentää työttömien tukia, jotka ovat moninkertaiset opiskelijoihin verrattuna. Miksi työttömät saavat paljon enemmän, tekemättä mitään? No, tämä nyt ei liity enää alkuperäiseen aiheeseen.

        sosiaaliturvan muodostaa yleensä ottaen heidän saamansa opintotuki, joka koostuu opintorahasta, asumistuesta ja valtion takaamasta opintolainasta. Tällaiset edut ovat suorastaan ennenkuulumattomia maailmanlaajuisesti ja Suomessakin viime vuosikymmeniin asti, varsinkin, kun itse opiskelu on maksutonta, kirjat löytää kirjastosta ja terveydenhoito on käytännössä maksutonta. Lisäksi opiskelijaruokalassa voi syödä erittäin edullisesti ja monipuolisesti.
        Suomessa on mahdollista opiskella yhteiskunnan tuella niin pitkälle kuin pää kestää.
        Kuinka moni opiskelija on valmis vaihtamaan osia työttömän kanssa? Enpä usko, että kovinkaan moni. Itse asiassa melko monet opiskelijat pitkittävät valmistumistaan välttyäkseen joutumasta työttömäksi. Jostakin sekin kertoo.
        Mutta jos työttömän osa käy kateeksi, niin totta kai opinnot voi lopettaa ja ruveta työttömäksi.

      • blaaaaaaaaaaaa.
        näin se vaan on kirjoitti:

        omista lapsistaan huolehtivatkin ihan täysin. On kvaan nämä katkerat miehen uudet jotka vaan katkerana toisin väittää.

        Heistä miehen exä on niin suuri uhka, että he puhuvat pehmosia miehen exän tekemisistä, jotta saavat heidät näyttämään huonoilta ihmisiltä. Todellisuudessa ne uudet ovat epäonnistuneita.

        En tunne yhtään pehettä tai yh äitiä, joka ei olisi täydellinen lasten yh äiti! Mutta katkerat ihmiset voivat saada pahaa aikaan mustamaalaamalla heidät.

        sinä se olet katkera ja exäriippuvainen ihminen

      • nosferatu76
        edellinen kirjoitti:

        Myös lapsen isä opiskeli jo eron tullessa. Hänen tilanne on sama kuin minun, ja opiskelee ensimmäistä ammattiaan.

        En opiskeluista huolimatta ole enää mikään teini vaan hyvinkin 30 , puolisonikin jo lähempänä 40 kuin 30, joten lapsen tekoa en voi vuosia lykätä, etenkin kun kärsin endometrioosista. Ei ole itsestäänselvää lapsen saaminen, olen kokenut kolme keskenmenoakin elämäni aikana. Suunnitelkoot joku muu, minulla on arvojärjestys erilainen.

        Niin onnea ei löydä toisesta ihmisestä, mutta toisen ihmisen kanssa sen voi löytää. Siksi olen valtavan onnellinen.:) Ikä on todellakin tuonut uusia näkökulmia elämään. Nuorempana olin taatusti "laskelmoivampi" ja pidin asioita itsestäänselvinä, mustavalkoisina.

        Me exäni kanssa emme oleta uuden puolisoni vastaavan lapsemme elatuksesta, vaan sen tekee kaupunki ja valtio. Kaupungin puolesta ne tarhamaksut maksellaan, valtion puolesta otetaan pois asumistuki ja yh-lisät. Toimeentulotukeakaan en voi hakea, koska siihenkin vaikuttaa puolisoni tulot. (Jotka ovat nettona "huikeat" 2100e/kk). Vaihtoehtoja ei vaan jää.

        Exällänikin on uusi puoliso. En tiedä paljonko hän asiaan vaikuttaa, mutta he eivät halua, että lapsen osoite on heillä. Eron aikana, kun en tiennyt uutta liittoa aloittavani, oli loogisempaa että minä olen lähihuoltaja, koska mulla oli mahdollisuus tuolloin olla hänen kanssaan enemmän. Exäni ei halua tilannetta muuttaa, enkä voi/halua pakottaa. Haluankin lapseni olevan mahdollisimman paljon meillä. Erossa olo päivät ovat aina raskaita, vaikka en tietenkään sitä lapselle koskaan näytä. Hyvä että hänellä on rakastava isä.

        Uusi puolisoni muuten hyvin tietää, että en halua "siipeillä". Mies maksaa kaikille lapsille mielellään sen, mitä pystyy ja mikä täytyy. On ne sitten hänen tai minun lapsia. Rakkaita ja viattomia kaikki meille molemmille! Yhdessä perheenä elämme. Ja muuten, sanoit jossain viestissä että uusperhe ei ole koskaan ydinperhe. Se ei ole totta. Meille syntyy pian lapsi, joten olemme sekä uusperhe että ydinperhe.

        ,,,sinut ja exäsi nuoriksi sillä suuri osa omasta tuttavapiiristäni joissa olemme siis 30 jotka edelleen opiskelevat, ovat jo tokalla kierroksella ja hakemassa toista ammattitutkintoaan, tai vastaavasti ovat keikkuneet työelämässä pitkään, eivätkä jää siis minimiäitiyspäivärahoille lapsen syntyessä opiskelun takia. Ammattikorkea kestää neljä vuotta, ja suurin osa opiskelijoista keikkuvat työelämässä jo kahtena viimeisenä vuonna, ja suorittavat opintoja siinä sivussa. Puhut tarhamaksuista, joten lapsi on alle 5vuotias, ja koulun saa suoritettua neljässä vuodessa, eli jotain omituista tässä on, että edelleen olette molemmat vanhemmat koulunpenkillä, ja valtio elättää lapsenne, ja sinä olet jo kerennyt solmimaan uuden liiton, lapsi syntyy kohta ja ?. Korkeakouluissa opiskelevat taas venyttävät omia opintojaan juuri sen takia, että käyvät töissä. Tarkentaisitko hieman, että lääkäreiksikö te molemat opiskelette, vai miksi kumpikaan teistä ei elätä omaa lastanne, tai ole jo valmistunut?

        Kyllä, uusperheenne sisälle todellakin syntyy ydinperhe, ja yksi uusperheenne lapsista on etuoikeutettu asumaan omien vanhempiensa kanssa saman katon alla. Uusperheenne muut lapset eivät tosin asu ydinperheessä. Eli tämän lisäksi sinä ja edellisen liiton lapsi olette vaikkapa eroperhe, ja mies omien lastensa kanssa on eroperhe. Saahan ne kaikki perhemuodot sinne mukaan integroitua, jos haluaa.Mitä siis tarkoitin tuolla asialla, ettei uusperhe ole ydinperhe, tarkoitin nimenomaan sitä, että biologiset siteet ja ne exät vaikuttavat siellä taustalla kokoajan, eikä uusperhettä voi luotsata samalla tavalla kuin ydinperhettä. Rakenne kun on erillainen, halusi tai ei. Ja lapsen elatuksesta vastaa vain ne biologiset vanhemmat.

        Mitään ongelmaahan ei ole, mikäli mies maksaa elatusapuja omien tulojensa mukaan omista lapsistaan. Loppurahallahan saakin tehdä mitä haluaa ja elättää ketä halajaa. Jos ei sitten riitäkkään rahat enää teidän yhteisen lapsen elättämiseen niin sinunhan on jotain ratkaisevaa tehtävä lisätäksesi omaa elatuskykyäsi, esim. ottamalla sen isomman lapsen tarhasta pois kotihoitoon, ja välttää nuo ylisuuret tarhamaksut, tai vastaavasti luopua jalosta ajatuksesta siitä, että valtio elättää lapsesi ja hakea elatusavut käräjien kautta oman lapsesi etävanhemmalta. Elatusvelvollisia olette molemmat. Vastaavasti se tulevan yhteisen lastenne isä voi tehdä enemmän töitä. Yhden lapsen syntymä kun harvemmin alentaa noita elatusapuja kuitenkaan.

        Onnea odotukseen, ja toivottavasti saatte itseaiheutetut raha-ongelmanne ratkottua ilman että joku etälapsi sen selkänahassaan tuntee.

      • Meidän oieka ratkais
        blaaaaaaaaaaaa. kirjoitti:

        sinä se olet katkera ja exäriippuvainen ihminen

        niin kyllä me suuttuisimme, jos mies toisi omat naisensa meille. Meillä se ei vain ole koskaan onnistunut.
        Me emme halua lasten menevän enepää rikki, mitä isän hylkääminenon jo aiheuttanut ja naisten painostus miestä jättämään lapset aikanaan.

        Ei meille ole edes tullut mieleenkään sisällyttää ex miehen naisia meidän elämään. Eihä ne kuulu mitenkään meidän oloon ja kotiin.
        Se olisi kauhein asia minkä me voisimme kohdata! Siinä menisi rikki niin lapset, minä ja koko sukumme!

        Miksi ihmeessä meidän pitäisi hyväksyä perheenrikkojat ja alkaa kahvittelemaan heidän kanssaan?

        Ei edes lapset ole koskaan joutuneet alistumaan niin alas, eikä kukaan sitä voi heiltä vaatiakkaan. Sehän olisi jo henkistä väkivaltaa. Pakko ei ole mikään.

        Voi hyvänen aika sentään, minä olen lasten äiti nyt ja aina, ja mun velvollisuus on ollut aina olla lsten puolella, ja suojella heitä. Sen olen tehnyt ja nyt kun ovat omillaan, käytäntö jatkuu. Yksikään lapsistani ei halua olla tekemisissä perheenrikkojien kanssa. Meille se vaan ei sovi.

        Kun ei ole kuin vaihtoehto joko tai, kumpaakaan ei voi ottaa. Ja minut he valitsivat, ja siinä olen onnistunut erinomiaisesti, että lapset tukeutuvat edelleen minuun.

      • edellinen
        nosferatu76 kirjoitti:

        ,,,sinut ja exäsi nuoriksi sillä suuri osa omasta tuttavapiiristäni joissa olemme siis 30 jotka edelleen opiskelevat, ovat jo tokalla kierroksella ja hakemassa toista ammattitutkintoaan, tai vastaavasti ovat keikkuneet työelämässä pitkään, eivätkä jää siis minimiäitiyspäivärahoille lapsen syntyessä opiskelun takia. Ammattikorkea kestää neljä vuotta, ja suurin osa opiskelijoista keikkuvat työelämässä jo kahtena viimeisenä vuonna, ja suorittavat opintoja siinä sivussa. Puhut tarhamaksuista, joten lapsi on alle 5vuotias, ja koulun saa suoritettua neljässä vuodessa, eli jotain omituista tässä on, että edelleen olette molemmat vanhemmat koulunpenkillä, ja valtio elättää lapsenne, ja sinä olet jo kerennyt solmimaan uuden liiton, lapsi syntyy kohta ja ?. Korkeakouluissa opiskelevat taas venyttävät omia opintojaan juuri sen takia, että käyvät töissä. Tarkentaisitko hieman, että lääkäreiksikö te molemat opiskelette, vai miksi kumpikaan teistä ei elätä omaa lastanne, tai ole jo valmistunut?

        Kyllä, uusperheenne sisälle todellakin syntyy ydinperhe, ja yksi uusperheenne lapsista on etuoikeutettu asumaan omien vanhempiensa kanssa saman katon alla. Uusperheenne muut lapset eivät tosin asu ydinperheessä. Eli tämän lisäksi sinä ja edellisen liiton lapsi olette vaikkapa eroperhe, ja mies omien lastensa kanssa on eroperhe. Saahan ne kaikki perhemuodot sinne mukaan integroitua, jos haluaa.Mitä siis tarkoitin tuolla asialla, ettei uusperhe ole ydinperhe, tarkoitin nimenomaan sitä, että biologiset siteet ja ne exät vaikuttavat siellä taustalla kokoajan, eikä uusperhettä voi luotsata samalla tavalla kuin ydinperhettä. Rakenne kun on erillainen, halusi tai ei. Ja lapsen elatuksesta vastaa vain ne biologiset vanhemmat.

        Mitään ongelmaahan ei ole, mikäli mies maksaa elatusapuja omien tulojensa mukaan omista lapsistaan. Loppurahallahan saakin tehdä mitä haluaa ja elättää ketä halajaa. Jos ei sitten riitäkkään rahat enää teidän yhteisen lapsen elättämiseen niin sinunhan on jotain ratkaisevaa tehtävä lisätäksesi omaa elatuskykyäsi, esim. ottamalla sen isomman lapsen tarhasta pois kotihoitoon, ja välttää nuo ylisuuret tarhamaksut, tai vastaavasti luopua jalosta ajatuksesta siitä, että valtio elättää lapsesi ja hakea elatusavut käräjien kautta oman lapsesi etävanhemmalta. Elatusvelvollisia olette molemmat. Vastaavasti se tulevan yhteisen lastenne isä voi tehdä enemmän töitä. Yhden lapsen syntymä kun harvemmin alentaa noita elatusapuja kuitenkaan.

        Onnea odotukseen, ja toivottavasti saatte itseaiheutetut raha-ongelmanne ratkottua ilman että joku etälapsi sen selkänahassaan tuntee.

        Totta on, että molemmat olimme monta vuotta työelämässä ennen opintoja. Opiskelujen parissa emme ole "roikkuneet" vuosia. Lapsi on nyt kaksi vuotias. Molemmat opiskelemme yliopistossa, minä arkkitehdiksi ja exä ekonomiksi. Exä oli töissä opintojen ohessa lapsen syntymän jälkeenkin, mutta valitettavasti menetti työnsä, kun ei työnantajalle sopinut joustaa yhtään joka toinen viikko lapsen takia... Ei ole saanut vielä uutta työtä, enkä kyllä painosta, sillä hän on juuri kokenut läheistensä menetyksen.
        Minulla on opintoja takana nelisen vuotta ja siitä ajasta olin töissä silloin, kun ei vielä ollut lasta.

        Äitiyspäivärahani tulevat olemaan samat kuin edellisen lapsen kanssa, koska ikäeroa on vähän alle 3 vuotta. Ennen esikoista tein osa-aikatöitä pienellä palkalla opintojen ohessa, joten ihan minimille en äippärahoissa jää, vaan saan jopa useamman satasen kuussa. Jihuu.

        Koska olin vuosia töissä, asunnosta on maksettu 60 000 euroa, ja sain loput minun nimissä olevat asuntolainat, jota on hyvin vähän, pistettyä toistaiseksi vain koron maksuun. Ihan mukavasti olen elämän aikana raha-asioita hoitanut. Kuukausitulot ovat vain tällä hetkellä surkean pienet.

        "Uusperheenne muut lapset eivät tosin asu ydinperheessä. Eli tämän lisäksi sinä ja edellisen liiton lapsi olette vaikkapa eroperhe, ja mies omien lastensa kanssa on eroperhe." Tässä asiassa käytämme eri termejä. Eroperhe on käsite, jota en edes käytä, ja jos kätttäysin, puhuisin eroperheestä silloin, kun perhe on käymässä läpi eroa. Eron jälkeen se ei enää ole perhe. Ja entisten perheiden lapsen nimenomaan asuvat meidän perheessä, ydinperheessä. Eivät teknisesti ole "ydintä", mutta asuvat ydinperheessä ja kuuluvat uusperheeseen.

        Ehdotin muuten sekä exälle että lapseni isäpuolelle, että jos otetaan lapsi pois tarhasta kun äitiysloma alkaa, mutta molemmat ovat ehdottomasti sitä mieltä että ei. Sen ikäisellä lapsella on hyvä olla virikkeitä kavereista edes puolikkaana kuuna. Eikä exä pidä kovin mielekkäänä kuskata omilla viikoillaan lasta meille joka aamu ja hakea iltapäivällä. Se sotkisi pienen mieltä, kun yhdessä kodissa olo olisi niin repaleista. Olen samaa mieltä. Tällä hetkellä ja tällä systeemillä lapsi voi todella hyvin, kun on tähän alusta asti tottunut, joten ei sotketa enempää. Pikkusisaren syntymä on tarpeeksi iso muutos pienen ihmisen elämässä.:)

        Eikä mieleenkään tulisi käräjien kautta vaatia exältä rahoja, joita hänellä ei edes ole. Olemme hyvissä väleissä, ja se on lapselle tärkeintä. Ehdottomasti. Tiedän että hän auttaa aina, kun rahaa saa. Kun hän pääsee töihin, hän varmasti osallistuu tarhamaksuun.

        Itseaiheutettua rahapula on siinä mielessä, että kyllä, ihan itse koen tärkeäksi opiskella (samoin kokee mieheni, että mun opiskelu on tärkeää), itse halusimme lapsen ja itse olemme lapsia saaneet exienkin kanssa. Sen sijaan tämä itseaiheutus on ollut järjelläkin ajateltua pitkällä tähtäimellä, joten ei kaduta. Rakkautta riittää, opinnot etenee ja vatsa kasvaa.:)

        Lisäksi saimme juuri tietää, että mieheni velvollisuus elareihin loppuu äippälomani myötä, sillä lastenvalvojan ohjeiden mukaan miehellä on elatusvelvollisuus syntyvän lapsen lisäksi myös minua kohtaan, kaikkiin asuinmenoihin ym. Tästä seuraa se, että miehelläni tulot miinus pakolliset menot jäävät lähes miinukselle niiden laskukaavojen mukaan. Kyllä siis lapsen syntymän myötä muutos tulee, hieno asia! Jatkossa mieheni lapsille meillä on kenties varaa ostaa jotakin välillä tähänkin kotiin! Ei uppoa rahat miehen exän baarireissuihin. Hänen elatuskykynsä on parempi kuin miehelläni. Lisäksi hänellä on töissä käyvä puoliso, joten eiköhän se perhe pärjäile taloudellisesti paremmin. Ei ole lapsilla rahan puolesta hätää.

        Juuri viime viikolla minun äitipuoleni kävi kylässä ja huolehti mieheni lapsille uusia vaatteita ison läjän. Ihanaa että on rakkaita, jotka auttavat uusissa elämäntilanteissa. Niin... Minun äitipuolenihan ei ole mitään "sukua" mieheni lapsille. Ei edes minulle. Ja silti on! Veri ei ole vettä sakeampaa. Kyllä sen vaistoaa, kuka kokee maailman sydämellään ja kuka ei...

        Siitäkin huolimatta hyvät jatkot sinullekin. Mieheni sanojen mukaan "Kun meillä on katto ja ruokaa, niin olemme onnellisia." Toivottavasti kaikki muutkin.

      • edellinen
        yxmuzi kirjoitti:

        sosiaaliturvan muodostaa yleensä ottaen heidän saamansa opintotuki, joka koostuu opintorahasta, asumistuesta ja valtion takaamasta opintolainasta. Tällaiset edut ovat suorastaan ennenkuulumattomia maailmanlaajuisesti ja Suomessakin viime vuosikymmeniin asti, varsinkin, kun itse opiskelu on maksutonta, kirjat löytää kirjastosta ja terveydenhoito on käytännössä maksutonta. Lisäksi opiskelijaruokalassa voi syödä erittäin edullisesti ja monipuolisesti.
        Suomessa on mahdollista opiskella yhteiskunnan tuella niin pitkälle kuin pää kestää.
        Kuinka moni opiskelija on valmis vaihtamaan osia työttömän kanssa? Enpä usko, että kovinkaan moni. Itse asiassa melko monet opiskelijat pitkittävät valmistumistaan välttyäkseen joutumasta työttömäksi. Jostakin sekin kertoo.
        Mutta jos työttömän osa käy kateeksi, niin totta kai opinnot voi lopettaa ja ruveta työttömäksi.

        Ainoa asia, mitä "kadehdin" tai lähinnä pidän sopimattomana, on se että työttömät tienaa opiskelijoita enemmän. Ei kiinnosta heittäytyä korvien väliä näivettämään. Olisi melko saamaton olo vain olla... Minulta saa kunnioitusta vain ne työttämät, jotka tekevät kaikkensa löytääkseen töitä, tai jotka lähtevät opiskelemaan. Harvemmin opiskelevat, vaikka aikaa olisi... Johtuu siitä, että tulot tippuisi!

        En ole koskaan kuullut opiskelijasta, joka pitkittää opintojaan, ettei joudu työttömäksi. Ainoastaan töissä olevat opiskelijat venyttävät tahallaan opintojaan, että voivat pitää opiskelijoiden alennukset.

        Suomessa ei voi opiskella yhteiskunnan tuella niin pitkälle kuin pää kestää, sillä opintotukikuukausia on rajallinen määrä jokaiselle ihmiselle. Esimerkiksi toista tutkintoa opiskelevat törmäävät usein tähän ongelmaan.

        Toki opintotuki on tyhjää parempi tässä maassa. Mutta työttömyystuki on vielä huikeampi kuin monessa muussa maassa... Lisäksi Suomessa esimerkiksi vanhemmilla ei ole velvotteita maksaa täysi-ikäisen lapsensa elämistä opiskeluaikana. Joissakin maissa on, joten opintotuki tulee vanhempien pussista vaikka valtiolta ei tulekaan. (Esim. Itävalta.)

        Opintotuki 268e opintolaina rajallisen ajan maksimissaan 300e= yhteensä 568e/kk. Saahan sillä yrittää elää ja paria lastakin vaikka elättää. Jos puoliso käy töissä, mitään asumistukea ei ole. En ole tavannut työtöntä, jonka tulot olisi yhtä pienet. Kyllä opiskelijan tuloilla elää, mutta turha väittää, että vaikeampaa olisi työttömällä. Heillä on aikaa "harmaaseen talouteen" ja työn etsintään. Niin, ja opiskelijaksi saa ruveta...;)

      • nosferatu76
        edellinen kirjoitti:

        Totta on, että molemmat olimme monta vuotta työelämässä ennen opintoja. Opiskelujen parissa emme ole "roikkuneet" vuosia. Lapsi on nyt kaksi vuotias. Molemmat opiskelemme yliopistossa, minä arkkitehdiksi ja exä ekonomiksi. Exä oli töissä opintojen ohessa lapsen syntymän jälkeenkin, mutta valitettavasti menetti työnsä, kun ei työnantajalle sopinut joustaa yhtään joka toinen viikko lapsen takia... Ei ole saanut vielä uutta työtä, enkä kyllä painosta, sillä hän on juuri kokenut läheistensä menetyksen.
        Minulla on opintoja takana nelisen vuotta ja siitä ajasta olin töissä silloin, kun ei vielä ollut lasta.

        Äitiyspäivärahani tulevat olemaan samat kuin edellisen lapsen kanssa, koska ikäeroa on vähän alle 3 vuotta. Ennen esikoista tein osa-aikatöitä pienellä palkalla opintojen ohessa, joten ihan minimille en äippärahoissa jää, vaan saan jopa useamman satasen kuussa. Jihuu.

        Koska olin vuosia töissä, asunnosta on maksettu 60 000 euroa, ja sain loput minun nimissä olevat asuntolainat, jota on hyvin vähän, pistettyä toistaiseksi vain koron maksuun. Ihan mukavasti olen elämän aikana raha-asioita hoitanut. Kuukausitulot ovat vain tällä hetkellä surkean pienet.

        "Uusperheenne muut lapset eivät tosin asu ydinperheessä. Eli tämän lisäksi sinä ja edellisen liiton lapsi olette vaikkapa eroperhe, ja mies omien lastensa kanssa on eroperhe." Tässä asiassa käytämme eri termejä. Eroperhe on käsite, jota en edes käytä, ja jos kätttäysin, puhuisin eroperheestä silloin, kun perhe on käymässä läpi eroa. Eron jälkeen se ei enää ole perhe. Ja entisten perheiden lapsen nimenomaan asuvat meidän perheessä, ydinperheessä. Eivät teknisesti ole "ydintä", mutta asuvat ydinperheessä ja kuuluvat uusperheeseen.

        Ehdotin muuten sekä exälle että lapseni isäpuolelle, että jos otetaan lapsi pois tarhasta kun äitiysloma alkaa, mutta molemmat ovat ehdottomasti sitä mieltä että ei. Sen ikäisellä lapsella on hyvä olla virikkeitä kavereista edes puolikkaana kuuna. Eikä exä pidä kovin mielekkäänä kuskata omilla viikoillaan lasta meille joka aamu ja hakea iltapäivällä. Se sotkisi pienen mieltä, kun yhdessä kodissa olo olisi niin repaleista. Olen samaa mieltä. Tällä hetkellä ja tällä systeemillä lapsi voi todella hyvin, kun on tähän alusta asti tottunut, joten ei sotketa enempää. Pikkusisaren syntymä on tarpeeksi iso muutos pienen ihmisen elämässä.:)

        Eikä mieleenkään tulisi käräjien kautta vaatia exältä rahoja, joita hänellä ei edes ole. Olemme hyvissä väleissä, ja se on lapselle tärkeintä. Ehdottomasti. Tiedän että hän auttaa aina, kun rahaa saa. Kun hän pääsee töihin, hän varmasti osallistuu tarhamaksuun.

        Itseaiheutettua rahapula on siinä mielessä, että kyllä, ihan itse koen tärkeäksi opiskella (samoin kokee mieheni, että mun opiskelu on tärkeää), itse halusimme lapsen ja itse olemme lapsia saaneet exienkin kanssa. Sen sijaan tämä itseaiheutus on ollut järjelläkin ajateltua pitkällä tähtäimellä, joten ei kaduta. Rakkautta riittää, opinnot etenee ja vatsa kasvaa.:)

        Lisäksi saimme juuri tietää, että mieheni velvollisuus elareihin loppuu äippälomani myötä, sillä lastenvalvojan ohjeiden mukaan miehellä on elatusvelvollisuus syntyvän lapsen lisäksi myös minua kohtaan, kaikkiin asuinmenoihin ym. Tästä seuraa se, että miehelläni tulot miinus pakolliset menot jäävät lähes miinukselle niiden laskukaavojen mukaan. Kyllä siis lapsen syntymän myötä muutos tulee, hieno asia! Jatkossa mieheni lapsille meillä on kenties varaa ostaa jotakin välillä tähänkin kotiin! Ei uppoa rahat miehen exän baarireissuihin. Hänen elatuskykynsä on parempi kuin miehelläni. Lisäksi hänellä on töissä käyvä puoliso, joten eiköhän se perhe pärjäile taloudellisesti paremmin. Ei ole lapsilla rahan puolesta hätää.

        Juuri viime viikolla minun äitipuoleni kävi kylässä ja huolehti mieheni lapsille uusia vaatteita ison läjän. Ihanaa että on rakkaita, jotka auttavat uusissa elämäntilanteissa. Niin... Minun äitipuolenihan ei ole mitään "sukua" mieheni lapsille. Ei edes minulle. Ja silti on! Veri ei ole vettä sakeampaa. Kyllä sen vaistoaa, kuka kokee maailman sydämellään ja kuka ei...

        Siitäkin huolimatta hyvät jatkot sinullekin. Mieheni sanojen mukaan "Kun meillä on katto ja ruokaa, niin olemme onnellisia." Toivottavasti kaikki muutkin.

        Edellisessä viestissä kerroit, että edellisestä liitosta oleva lapsesi ei asu vuoroviikoin teillä, vaan teillä, ja tapaa exääsi. Nyt puhut kuitenkin ettei exäsi halua omilla viikoillaan kuskata lasta teille? Siinä tapauksessa, että kuitenkin asuu vuoroviikoin, exäsihän elättää häntä suoraan sinä aikana, eikä taloudellinen ahdinkosi ole samaa luokkaa kuin olet antanut ymmärtää. Miehelläsi ei ole elatusvelvollisuutta sinua kohtaan, sillä mitä luultavimmin äitiysrahasi tulee kattamaan se omaan elämääsi varattavan 430euroa kuussa. Itse kerrotit, että tällä hetkellä maksat vain oman lainasi korkoja, eli asumiskustannuksia sinulla ei ole noita korkoja lukuunottamatta. Hehheh, olipas hauska juttu taas toistamiseen tämä sinun hyvän yön tarinasi. Siitä on kulunut kuukausia, kun edellisen kerran yritit naimisiinmenon myötä saada elareita pois, koska mies oli muka elatusvelvollinen sinua kohtaan ja silloinkin oli lastenvalvoja sanonut sitä ja tätä. Osoitin jo silloin tarinasi olevan silkkaa toiveajattelua ja että maailma ei toimi niin.

        Miksi muuten se miehesi exä kävisi perheellisenä naisena baarireissuilla törsäämässä elatusavut? Viimeksi väitit lasten syövän pelkkää hernekeittoa kotona koska exä rillutteli menemään. Nyt syövät siellä sitten kokonaisena uusperheenä hernekeittoa ja ryypiskellen...

        Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikilla katto pään päällä ja hernekeittoa koko lössille. HUOKAUS!

      • ed.
        nosferatu76 kirjoitti:

        Edellisessä viestissä kerroit, että edellisestä liitosta oleva lapsesi ei asu vuoroviikoin teillä, vaan teillä, ja tapaa exääsi. Nyt puhut kuitenkin ettei exäsi halua omilla viikoillaan kuskata lasta teille? Siinä tapauksessa, että kuitenkin asuu vuoroviikoin, exäsihän elättää häntä suoraan sinä aikana, eikä taloudellinen ahdinkosi ole samaa luokkaa kuin olet antanut ymmärtää. Miehelläsi ei ole elatusvelvollisuutta sinua kohtaan, sillä mitä luultavimmin äitiysrahasi tulee kattamaan se omaan elämääsi varattavan 430euroa kuussa. Itse kerrotit, että tällä hetkellä maksat vain oman lainasi korkoja, eli asumiskustannuksia sinulla ei ole noita korkoja lukuunottamatta. Hehheh, olipas hauska juttu taas toistamiseen tämä sinun hyvän yön tarinasi. Siitä on kulunut kuukausia, kun edellisen kerran yritit naimisiinmenon myötä saada elareita pois, koska mies oli muka elatusvelvollinen sinua kohtaan ja silloinkin oli lastenvalvoja sanonut sitä ja tätä. Osoitin jo silloin tarinasi olevan silkkaa toiveajattelua ja että maailma ei toimi niin.

        Miksi muuten se miehesi exä kävisi perheellisenä naisena baarireissuilla törsäämässä elatusavut? Viimeksi väitit lasten syövän pelkkää hernekeittoa kotona koska exä rillutteli menemään. Nyt syövät siellä sitten kokonaisena uusperheenä hernekeittoa ja ryypiskellen...

        Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikilla katto pään päällä ja hernekeittoa koko lössille. HUOKAUS!

        Lapsi tapaa exääni joka toinen viikko. Hän ei ole siellä kokonaan joka toista viikkoa. Mutta kyllä hän elättää lasta silloin kun lapsi on hänen luonaan. Ongelma ei todellakaan ole pienen pojan ruokakustannukset, ne ovat erittäin vähäiset. Ongelma on se tarhamaksu, se etten saa asumistukea jne.

        Asumismenoja on lainan korkojen lisäksi myös yhtiövastike, vesi ja sähkö, yhteensä yli 300e/kk, plus siis ne korot. Unohtuiko nämä? Omat tuloni eivät riitä kattamaan näitä, tai puoliakaan niistä. Siinä ja siinä, riittääkö edes siihen 461e kuukaudessa, joka lasketaan minun omiksi menoiksi, kun lisätään vielä vanhemman lapseni elatus. Siis tuloistani vähennetään ensin lapseni elatus ja vasta sitten omani. Menee muutaman euron luultavasti miinukselle. Asia on vielä auki, kun en tiedä tarkkaa äitiyspäivärahan määrää.

        (Sinulla on tuo summa väärin. Meillä se laskettiin 461 euron mukaan, ei 430e.)

        Joka tapauksessa kaikki asumismenot sekä yhteisen lapsemme koko elatus vähennetään mieheni tuloista. Tämä muuttaa tilannetta niin, että miehen exälle jää kuussa omien vähennystensä jälkeen kuukaudessa huomattavasti enemmän rahaa. Puhutaan satojen eurojen erosta.

        Sotket minut toiseen ihmiseen. "Naimisiin menon myötä"? Me olemme olleet naimisissa jo 1,5 vuotta. Samapa se toisaalta jos sotket, sillä jos joku toinen on vastaavassa tilanteessa kuin me, sympatiani ovat heidän puolellaan. Varmasti niitä ihmisiä löytyykin tästä maasta paljon. En ole elareista tänne aiemmin kirjoitellut. Olen kyllä osallistunut keskusteluihin, joissa pohditaan perhekäsitystä, hankalia välejä miehen exään yms.

        Niin ja miehen exän syytä baarireissuihin en tiedä, mutta viihtyy juomassa lähes joka viikonloppu. Niitäkin "uutta nuoruutta" eläviä baariruusuja on enemmän kuin tarpeeksi. Hyvä puoli on vain se, että lapset voivat olla meillä lähes joka viikonloppu. Hernekeittoa tuskin siellä syövät, enemmän ovat pizzeriassa käyvää sorttia.

        Olen muodostanut sinusta mielikuvan, joka ei helpolla kulu pois. En tiedä olisimmeko kasvotusten yhtä radikaalisti eri mieltä asioista, jos näkisimme millaisia ihmisiä todellisuudessa olemme. Minä ainakin toivon, että et ole niin kylmä, tunteeton, mustavalkoinen, ilman syytä ylimielinen ja ahdaskatseinen, kuin täällä annat itsestäsi ymmärtää. Sanoit aiemmin, että minä vaikutin nuorelta. Samoin sinun elämänkatsantosi kertoo melko kehittymättömästä kypsyydestä. Ajattelin aluksi, että voisit ollakin ns. "normi" tallaaja, joka on vain eri mieltä, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun aloit muistelemaan jonkun kuukausia sitten tänne kirjoittamia juttuja, niin mieleen tuli epäilys, että onko sinulla oikeaa elämää ollenkaan... Jos on, niin ymmärrät varmasti ajatukseni.

        Kuten sanoin, toivottavasti et ole sellainen, miltä täällä vaikutat. Jos kuitenkin olet, älä esitä enää, että olisit aidosti kiinnostunut erilaisista näkökulmista, kun ainoa ajatuksesi ja toiveesi on pitää jyrkästi kiinni omistasi -silloinkin kun olet väärässä. Itsekin kun olen exä, hävettää kuulua kanssasi samaan sakkiin.

        Olet hankalan exän muotokuva. Mieti rauhassa, mitä siitä hyödyt, tai mitä siitä hyötyy lapsesi.

      • yxmuzi
        edellinen kirjoitti:

        Ainoa asia, mitä "kadehdin" tai lähinnä pidän sopimattomana, on se että työttömät tienaa opiskelijoita enemmän. Ei kiinnosta heittäytyä korvien väliä näivettämään. Olisi melko saamaton olo vain olla... Minulta saa kunnioitusta vain ne työttämät, jotka tekevät kaikkensa löytääkseen töitä, tai jotka lähtevät opiskelemaan. Harvemmin opiskelevat, vaikka aikaa olisi... Johtuu siitä, että tulot tippuisi!

        En ole koskaan kuullut opiskelijasta, joka pitkittää opintojaan, ettei joudu työttömäksi. Ainoastaan töissä olevat opiskelijat venyttävät tahallaan opintojaan, että voivat pitää opiskelijoiden alennukset.

        Suomessa ei voi opiskella yhteiskunnan tuella niin pitkälle kuin pää kestää, sillä opintotukikuukausia on rajallinen määrä jokaiselle ihmiselle. Esimerkiksi toista tutkintoa opiskelevat törmäävät usein tähän ongelmaan.

        Toki opintotuki on tyhjää parempi tässä maassa. Mutta työttömyystuki on vielä huikeampi kuin monessa muussa maassa... Lisäksi Suomessa esimerkiksi vanhemmilla ei ole velvotteita maksaa täysi-ikäisen lapsensa elämistä opiskeluaikana. Joissakin maissa on, joten opintotuki tulee vanhempien pussista vaikka valtiolta ei tulekaan. (Esim. Itävalta.)

        Opintotuki 268e opintolaina rajallisen ajan maksimissaan 300e= yhteensä 568e/kk. Saahan sillä yrittää elää ja paria lastakin vaikka elättää. Jos puoliso käy töissä, mitään asumistukea ei ole. En ole tavannut työtöntä, jonka tulot olisi yhtä pienet. Kyllä opiskelijan tuloilla elää, mutta turha väittää, että vaikeampaa olisi työttömällä. Heillä on aikaa "harmaaseen talouteen" ja työn etsintään. Niin, ja opiskelijaksi saa ruveta...;)

        Eivät opiskelijat tienaa mitään elleivät käy töissä. Yhteiskunta sen sijaan tukee heidän opiskeluaan varsin anteliaasti. Työttömille maksetaan korvausta siitä, että he ovat työmarkkinoiden käytettävissä.
        Kerrot, että työttömät opiskelevat "harvemmin". Kaipaisin tarkempia lukuja mielellään lähteineen. Itse olen huomannut, että monetkin työttömät opiskelevat, ja usein te-toimisto suorastaan velvoittaa heidät opiskelemaan.
        Minä olen kuullut ja tavannutkin opiskelijoita, jotka pitkittävät opintojaan välttyäkseen joutumasta "kortistoon".
        Suomessa voi opiskella yhteiskunnan tuella ilmaiseksi niin pitkälle kuin pää kestää. Lukukausimaksuja ei peritä, vaan opetus kustannetaan verovaroin.
        Opintotuki on niin paljon tyhjää parempi, että se mahdollistaa ainakin ensimmäisen tutkinnon suorittamisen niin köyhille kuin rikkaille.
        En ole esittänyt mielipidettäni siitä, kenellä on vaikeampaa tai kenellä helpompaa. Ei kai tämä ole mikään kurjuuskilpailu? Suomessa ei nykyään kurjuutta tunnetakaan, mistä kuuluu kiitos yhteiskunnalle eli meille veronmaksajille.
        Ahkeruutta siis opintoihin ja tervetuloa mahdollisimman nopeasti kantamaan kortesi verokekoomme!

      • Nosse ei kirjautunut
        ed. kirjoitti:

        Lapsi tapaa exääni joka toinen viikko. Hän ei ole siellä kokonaan joka toista viikkoa. Mutta kyllä hän elättää lasta silloin kun lapsi on hänen luonaan. Ongelma ei todellakaan ole pienen pojan ruokakustannukset, ne ovat erittäin vähäiset. Ongelma on se tarhamaksu, se etten saa asumistukea jne.

        Asumismenoja on lainan korkojen lisäksi myös yhtiövastike, vesi ja sähkö, yhteensä yli 300e/kk, plus siis ne korot. Unohtuiko nämä? Omat tuloni eivät riitä kattamaan näitä, tai puoliakaan niistä. Siinä ja siinä, riittääkö edes siihen 461e kuukaudessa, joka lasketaan minun omiksi menoiksi, kun lisätään vielä vanhemman lapseni elatus. Siis tuloistani vähennetään ensin lapseni elatus ja vasta sitten omani. Menee muutaman euron luultavasti miinukselle. Asia on vielä auki, kun en tiedä tarkkaa äitiyspäivärahan määrää.

        (Sinulla on tuo summa väärin. Meillä se laskettiin 461 euron mukaan, ei 430e.)

        Joka tapauksessa kaikki asumismenot sekä yhteisen lapsemme koko elatus vähennetään mieheni tuloista. Tämä muuttaa tilannetta niin, että miehen exälle jää kuussa omien vähennystensä jälkeen kuukaudessa huomattavasti enemmän rahaa. Puhutaan satojen eurojen erosta.

        Sotket minut toiseen ihmiseen. "Naimisiin menon myötä"? Me olemme olleet naimisissa jo 1,5 vuotta. Samapa se toisaalta jos sotket, sillä jos joku toinen on vastaavassa tilanteessa kuin me, sympatiani ovat heidän puolellaan. Varmasti niitä ihmisiä löytyykin tästä maasta paljon. En ole elareista tänne aiemmin kirjoitellut. Olen kyllä osallistunut keskusteluihin, joissa pohditaan perhekäsitystä, hankalia välejä miehen exään yms.

        Niin ja miehen exän syytä baarireissuihin en tiedä, mutta viihtyy juomassa lähes joka viikonloppu. Niitäkin "uutta nuoruutta" eläviä baariruusuja on enemmän kuin tarpeeksi. Hyvä puoli on vain se, että lapset voivat olla meillä lähes joka viikonloppu. Hernekeittoa tuskin siellä syövät, enemmän ovat pizzeriassa käyvää sorttia.

        Olen muodostanut sinusta mielikuvan, joka ei helpolla kulu pois. En tiedä olisimmeko kasvotusten yhtä radikaalisti eri mieltä asioista, jos näkisimme millaisia ihmisiä todellisuudessa olemme. Minä ainakin toivon, että et ole niin kylmä, tunteeton, mustavalkoinen, ilman syytä ylimielinen ja ahdaskatseinen, kuin täällä annat itsestäsi ymmärtää. Sanoit aiemmin, että minä vaikutin nuorelta. Samoin sinun elämänkatsantosi kertoo melko kehittymättömästä kypsyydestä. Ajattelin aluksi, että voisit ollakin ns. "normi" tallaaja, joka on vain eri mieltä, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun aloit muistelemaan jonkun kuukausia sitten tänne kirjoittamia juttuja, niin mieleen tuli epäilys, että onko sinulla oikeaa elämää ollenkaan... Jos on, niin ymmärrät varmasti ajatukseni.

        Kuten sanoin, toivottavasti et ole sellainen, miltä täällä vaikutat. Jos kuitenkin olet, älä esitä enää, että olisit aidosti kiinnostunut erilaisista näkökulmista, kun ainoa ajatuksesi ja toiveesi on pitää jyrkästi kiinni omistasi -silloinkin kun olet väärässä. Itsekin kun olen exä, hävettää kuulua kanssasi samaan sakkiin.

        Olet hankalan exän muotokuva. Mieti rauhassa, mitä siitä hyödyt, tai mitä siitä hyötyy lapsesi.

        ,,,ajattelua, vai pitääkö toteamukseni ihan oikeasti paikkansa, että etälapset maksavat hinnan uusperheen perustamisesta? Noihin summiin on todellakin tullut korotukset vuoden alussa, ja lapsen peruselatukseenkin varataan tänäpäivänä suurempi summa, eli olin tosiaan väärässä, ja sinä oikeassa. Miehesi exän elatuskyky on noussut avoliiton myötä, eli enemmän rahaa käyettävissä lapsiin, jolloin heidän elatuskykyjensä suhde muttuu. Käräjäoikeudessa ei muuten suhtauduta yhtä ymmärtäväisesti sitä uusperheen tilannetta kohtaan kuin lastenvalvoja tekee omissa laskelmissaan, sillä siellä pohjana on elatuslaki joka todellakin on harvinaisen sokea ja julma etävanhempaa kohtaan, koska se ajaa vain puhtaasti sen kyseisen elatustarpeessa olevan lapsen oikeuksia riittävään elatukseen molemmilta vanhemmiltaan. Jos miehesi exä ei allekirjoita uutta elatussopimusta lastenvalvojalla vaan juttu etenee käräjille voipi olla, että teidän käy huonosti. Minä ajattelen elatusasioita juuri käräjäoikeuden näkökulmasta, eli täysin biologisten siteiden mukaan.

        Ymmärrätkö sinä mitä oma elämäntarinasi tavallaan paljastaa? Sen, että niillä biologisilla siteillähän ei ole mitään virkaa, jos elatuskin menee sen nykyisen perheen tilanteen mukaan niissä tapauksissa, että lähivanhempi ei jaa oman lapsensa kuluja sen oikean toisen vanhemman kanssa, vaan maksumieheksi joutuu jonkun muun isä, jonka alkuperäinen tehtävä tässä maailmassa oli huolehtia omista lapsistaan. Minusta tämä on karmaisevaa, sillä millä perustelemme enää lapsen tapaamisoikeuttakaan, jos etävanhemman ainoa velvollisuus, eli elatus jää hoitamatta, mikäli hän perustaa uuden perheen ja tekee lisää lapsia, ja siirtyy elättämään tätä porukkaa sen lisäksi, että' toimii isänä arjessa muille lapsille, muttei omilleen? (sinun miehesi toki hoitaa omiaan joka toinen viikko, ja kohta yhtä lastaan täysipäiväisesi, joten tämähän ei nyt sitten koske samalla tavalla teidän tilannettanne)

        Olen kirjoittanut provosoivasti, jotta sinä paljastaisit omat tunteesi keskustelun aikana, ja olen saanut tästä kuvan että omasta mielestäsi te toimitte täysin moitteettomasti ja kukaan ei valinnoistanne kärsi. Tilannettasi kun muokattaisiin siihen suuntaan, että tuo oman miehesi exä olisi vieläkin yksinhuoltaja ja sinun miehesi tapaisi lapsiaan vain joka toinen viikonloppu, tilanne olisi aikamoisen sietämätön miehesi exälle ja näille yhteisille lapsille taloudellisesti.

        En edelleenkään ole kylmä ja tunteeton, vaan päinvastoin olen empatikykyni avulla yrittänyt päästä sinun kenkiisi hetkeksi, sinun lapsesi kenkiin hetkeksi, exäsi ja nykyisen miehesi kenkiin, miehesi exän kenkiin ja heidän lastensa kenkiin ennen kaikkea siksi, että saisin paremman otteen omasta ja lasteni tilanteesta, sekä ennenkaikkea ymmärtää omaa exääni ja hänen toimiaan paremmin. Usko tai älä, mutta "sanasotamme" selkeytti sitä, mitä minun pitäisi tässä omassa tilanteessani tehdä.

        Kypsymättömyyttä vai huomattavasti laaja-alaisempi tapa katsoa maailmaa sellaisena kuin se meidän erolapsillemme näyttäytyy? Uskonpa vielä kaiken lisäksi, että mikäli kertoisin oman elämäntarinani ja lasteni kokemasta tuskasta, sinua hävettäisi pikemminkin olla uusperheellinen XD Mutta se minusta. Kerronpa joskus tuon tarinani kokonaisudessaan. Tuo hankalan exän muotokuva todellakin kertoi omista tunteistani, jotka olen jo käsitellyt, mutta siitä puuttui olennainen osa tunteita, joita edelleen käsittelen, koska oma tilanteeni on huomattavasti monimutkaisempi ja jossa nimenomaan ei ole mahdollisuutta enää olla empaattinen, lämmin, ymmärtävä ja rauhaa rakastava, sillä se oli se syy, miksi alunperin koko helvetti pääsi valloilleen.

        Empaattisena ja lämpimänä äitinä kehoitan sinua kuitenkin vielä harkitsemaan lapsen ottamista tarhasta kotihoitoon, jottei tuntisi itseään täysin uuden sisaruksensa syrjäyttämäksi tämän synnyttyä. Harkitse edes siirtymistä vaikka kolme päivää viikossa-hoitoon, tai lyhyempiin päiviin. Se tasapaino: Saa olla osittain kotona oman äidin kanssa hänkin, ei koe olevansa syrjään laitettu, mutta samalla on myös omia juttuja tarhassa, eikä mustasukkaisuus paisu ylitsevuotavaksi, kun saa välillä jotain muuta hommaa.

        Olen edelleen vakuuttunut siitä, että olen tämän saman keskustelun käynyt kanssasi aikaisemmin. Ehkäpä siitä on todellakin mennyt pidempi aika kuin ajattelin.

      • Vastarannan kiiski
        dfgfdgfhghjhjhjhhkjj kirjoitti:

        ...kuulunukaan kertoa mitään omasta tilanteestani, vaan esimerkki oli puhtaasti tuulesta temmattu.

        Emme voi kaikella kohtuudella pakottaa lähivanhempaa eron jälkeen sekä kouluun että lasten hoitoon ja töihin, jotta ex.-mies saa lompakkonsa pitää. Kun tulot on pienet tältä opiskelun ajalta, se etä maksaa valinnan tästä uudelleen kouluttautumisesta, ja eipä se etä halua sitäkään, että ex.-vaimo vuosikaudet opiskelee, jotta saisi joskus vuosien päästä parempaa liksaa. Lähivanhempaa ei myöskään voi huonosta uravallinasta syyllistää, se päätös kun yleensä on tehty jo ennen lasten syntymää, ja lapsillahan on toinen vanhempi, jonka kuuluu vastata elatuksesta omalta osaltaan.

        Uran luominen ei eron jälkeen onnistu jos tarvittavaa tukiverkostoa ei ole, sillä lapsista on jonkun huolehdittava, sillä laki määrittelee enimmäismäärän myös sille hoidossa olemiselle, ja tämän ylittävältä osalta voi tietysti kysyä, että onko sekään enää lasten etu, että heitä hoitaa kaikki muut kuin omat vanhemmat. Joskus se on pakko tietysti raataa niska limassa leivän takia ja jättää lapsensa hoitoon jotta saa heidät elätettyä. Mutta tämä elatuspakko koskee vanhempia, joilla kummallakaan ei ole tuloja, vaan molemmat ovat persauksia. Jos etällä on pätäkkää, lasten ei tule elää köyhyydessä sen takia että lähi on työtön, sairaslomalla tai hoitovapaalla.

        Kyseessä on loppupeleissä ongelman kierrättämisestä: Uusperheen äiti on oman eronsa aikaan tyytynyt siihen elatustuen kokoiseen elatuspuun lastensa osalta. Lapset kasvaa, ja heidän kulutuksensa myös, mutta tämä nainen ei nosta elöatusapukannetta lasten nimissä, vaan maksaa itse suurimman osan lasten kuluista. Saman tekee toinen pariskunta, eli mies haluaa maksaa niin vähän kuin mahdollista, ja äiti kuvittelee pärjäävänsä tuolla summalla, paitsi että lapset kasvaa, ja kulutus kasvaa. Niin se entinen yksinhuoltaja löytää sen etävanhemman ja he muodostavat perheen. Yh-äitin elintaso nousee, kun uusi kumppani maksaa osan vuokrasta ja juoksevista kuluista, eli uusperheen äitillä on käytettävissä enemmän rahaa omiin lapsiinsa, koska oma kulutus on puolittunut. Vastaavasti yksinhuoltajaperheessä samalla sopimuksella menee hitusen huonommin. Mutta koska sen oman exänkin kulut ovat laskeneet uuden liiton myötä, sillä omat juoksevat kulut ovat yhteistalouden myötä puolittuneet, elatuskyky nousee etävanhemmalla. Eli uusperheen lähilasten elintasoa pitää yllä kolme ihmistä: Oma äiti, oma isä ja mutkan kautta se uusi isäpuoli, koska hänen mukaantulo vapauttaa uusperheellisen lähivanhemman rahoja lapsiin käytettäväksi. Lähivanhempi maksaa yksin kaikki sen peruselatuksen yli menevät kulut omasta pussistaan, ja se ainoa lakisääteinen kompensaatio tästä yhden vanhemman talouden pyörittämiseen on se yh-korotus lapsilisässä, joka lasketaan siis elatusapulaskelmissa lähin tuloiksi.

        Jotta tasa-arvoinen, lasten edun mukainen elatus, sekä elintaso toteutuisi, tämä edellyttäisi että jokainen lähivanhempi hoitaa omien lastensa elatuksen kuntoon oman exänsä kanssa, ja lasketuttaa ne oikeusministeriön ehdotuksen mukaan. Jokainen vastaa lastensa elatuksesta vain sen oman ex-kumppaninsa kanssa. Tämä tosin lisää riitoja entisten kumppanien välille elatusasioissa, sillä lähivanhempi kun tekee lapsen uudelle miehelle, hänen oma exänsä välillisesti joutuu maksumieheksi lähin ratkaisuista. Mutta niinhän se systeemi toimii tänäkin päivänä, mutta toisin päin: Lähi vastaa lasten kuluista yksin, mikäli ei uutta suhdetta rakenna, kun se etä siirtyy elättämään uusperheen lapsia. Lähi saa syytteet raha-ahneudesta ja ties mistä. Totuushan on kuitenkin se, että jossain asuu isä, joka mielummin pitää omaa elintasoaan yllä uusperheessään tinkimällä omien lastensa elatuksesta. Näinollen julmasti sanottuna uusperheen lähilasten elintaso revitään etälasten selkänahasta, mikäli kellään ei ole elatusapulaskelmaa tehty oikeusministeriön kaavan mukaan, jossa lasten eltaustarpeen pohjalta lasketaan kuka maksaa ja mitä.

        Eli lasten kulut pidetään eron jälkeen minimissä jotta uusperheessä elintaso nousisi. Ainoa ongelma tässä systeemissä on se, että ne etälapset asuvat muualla suurimman osan ajastaan, ja siellä omassa kodissa niitä hyviä puitteita tarvitaan yhtälailla, sehän on lasten koti, jossa he elävät arkensa ja juhlansa muutamia vuorokausia lukuunottamatta, kun käyvät isällään. Miksi tätä yhtälöä on niin vaikea ymmärtää että mielummin sysää vastuun ja velvollisuuden lasten elatuksesta lähivanhemman harteille ja syyllistää häntä huonoista uravalinoista, työttömyydestä, tai huonosta liksasta? Eihän me kaikkikaan voida Nokian pamppuja olla tai sellaisiksi ryhtyä eron jälkeen

        "jotta ex.-mies saa lompakkonsa pitää"

        Se exän lompakko on nimenomaan exän lompakko. Ei sinne ole oikeasti kenelläkään muulla asiaa. Velvollisuudet on velvollisuuksia, mutta järki käteen.

        "Oikeusministeriön ohjeistuksen mukaan vanhemmat maksavat lapsen eltaustarpeesta oman prosenttiosuuden, ja tämä prosenttiosuus jaetaan niin, että paremmin tienaava maksaa enenmmän kuluista."

        Juuri tuohon kaivataan muutosta, koska tuo aiheuttaa eniten riitoja. Ensinnäkään niissä laskelmissa ei oteta kaikkia kuluja huomioon ja elatusmaksut kohoavat siten pilviin. Kuka piru haluaa maksaa hirveitä epärealistisia summia niin ettei omia laskuja pysty hoitamaan? Mietipä vaikka ulosottoja. Ne menevät, vaikka kuinka elatusmaksut olisi korkealla, mutta ei sellaisia oteta menoina huomioon, kun elatusmaksuja lasketaan. Mikä siitä on seuraus? Loputon velkakierre. Ei mitenkään harvinainen ilmiö nyky- Suomessa.

        Sen lisäksi elatuksen pitää olla sen suuruinen, mikä on mihinkin ikäluokkaan kuuluvan lapsen realistinen kulutus. Sillä lähivanhemmalla on 50% velvollisuus elättää lastaan. Häntä tuetaan lapsensa kasvatuksessa lapsilisällä ja yh- korotuksella. Sen lisäksi pienituloinen saa päivähoidossa myös avustusta.

        Seuraava lainaus on nimimerkiltä fosfori77:

        "Lakia ollaan onneksi muuttamassa, ja jatkossa elarit lasketaankin luultavasti kulujen mukaan, ei tulojen mukaan."

        Jos näin on ja näin käy niin halleluja! Luulisi monien riitojen siihen päättyvän. Muutenkin nimimerkin fosfori77 kirjoitus oli mielestäni todella järkevä.

    • yhdin perhe elämää

      ollut minkäänlaisia riitoja kenenkään kanssa. Olen sen verran tarkka äiti, etten ole koskaan antanut ja hyväksynyt miehen uusia naisia meille ja lasten lähelle.
      Halauan aina tietää missä ja kenen seurassa lapset ovat, ja siksi miehen naiset eivät kuulu meidän piiriin eikä ole saaneet lupaa tulla meille ja lasten lähelle.
      Ei ole syy olla isän nainen ja sillä varjolla tulisi meille tai olisi lasten kanssa tekemisissä, meill se ei ole koskaan onnistunut.
      Lapsemme ei ole taravinneet isän naisia milloinkaan, enkä minäkään.

      Olemme säästyneet niin paljolta riidoilta ja haukuilta, kun laitoimme selväksi että he eivät kuulu perheen piiriin eikä sukuumme.
      Lapsemme on upeita ihmisiä, joita kukaan vieras ihminen ei ole pilannut eikä ole päässyt heitä kiusaamaan tai haukkumaan. Ovat saaneet elää lapsuuden ja nuoruuden täysin turvassa ja rauhassa kaikenmaailman hihhuleilta niiltä isänsä naislta. Mietin että mihin heitä oikein tarvii toiset?
      Olisi ollut järkyttävää jos mies olisi pakottanut meidät heidän seuraan, emme varmasti enää olisi tekemisissä lastenkaan kanssa, jos joku vieras nainen olisi päässyt lapsiamme kieroon ujuttamaan tai minua ja isäänsä vastaan.
      Lapsemme ei ole koskaan tarvinneet moisia ihmisiä elämäänsä, ja se on ollut meille etuoikeus tähän onnelliseen perheeseen.
      Uskon että eniten tästä mies on kärsinyt kuin lapset. Mies hylkäsi ja nyt lapset tekivät samoin isälleen.

      • BLA BLAAAAAAAAAAAA

        on seinähullu..

    • riittää...

      Aloittajan kirjoitus voisi olla oman aviomieheni exän tekemä, niin hyvin se sopisi siihen, kuinka hän kaikille muille väittää asioiden olevan.
      Siitä hän ei koskaan mainitse sanallakaan, kuinka hankalaksi hän itse tekee isän ja lasten tapaamiset, tai kuinka kaikki isän lapsilleen ostamat tavarat ja vaatteet salaperäisesti "katoavat" kuin tuhka tuuleen. Lasten kertoman perusteella äiti joko "laittaa ne varastoon" tai joissain tapauksissa kuulemma myy netissä. Tämän vuoksi isä onkin joutunut ottamaan käytännöksi, että hänen lapsille ostamat tavarat pysyvät isän luona.
      Ulkopuolisille tämä äiti ei puhu myöskään siitä, että itse laiminlyö lasten perushuolenpitoa (kuten vaatteita, puhtautta, lääkitystä ja lääkärikäyntejä). Jos isä huomauttaa näistä asioista tai tarjoutuu itse tekemään niiden eteen voitavansa, vastaukseksi isä saa äidiltä vain syytöksiä siitä, kuinka isä yrittää päteä ja olla lasten ja muiden silmissä parempi vanhempi.
      Sen tämä ex unohtaa poikkeuksetta mainita, että hänelle maksetaan lapsilisät ja kaikkien saamiensa tukimuotojen yksinhuoltajakorotukset. Suurista summista tokikaan ei ole kyse, mutta lapsiin nuo rahat eivät mene. Lastensa isän nykyisen perheen taloudesta hän sen sijaan on sairaalloisen kiinnostunut - ja kuten edellä jo kerroin, isän investoinnit lapsiin eivät tälle exälle kuitenkaan kelpaa. Tai kelpaisivat, jos äiti saisi ne itselleen käteisenä.
      Sen sijaan lasten ikävästä, hylkäyskokemuksista ja vastuuttomasta isästä tämä exä jaksaa vuosi toisensa jälkeen paasata kovaan ääneen kaikkialla. Etäisä ei hänelle kelpaa, ei, vaikka isä tekisi mitä tahansa. Isä kelpaisi hänelle vain, jos olisi käytettävissä ja mielellään myös paikan päällä heidän kotonaan 24/7.
      Kaiken lisäksi lapset olivat heidän erotessaan niin pieniä, että heillä ei ole minkäänlaista muistikuvaa ajasta, jolloin vanhemmat olivat ja elivät yhdessä. Lapset tosin tuntuvat onneksi jo nykyisin, yli kymmenen vuotta vanhempiensa eron jälkeen, ymmärtävän, että hylätyksi tulemisen tunteet taitavat vielä tänäkin päivänä olla äidillä suuremmat kuin lapsilla.
      On sääli, että jotkut ihmiset eivät eron jälkeen kerta kaikkiaan pysty käsittelemään omaa tuskaansa ja katkeruuttaan, eivät osaa alkaa elää omaa elämäänsä ja nauttia äitiydestään ja lapsistaan, vaan valitsevat uhrin ja marttyyrin roolin, josta vielä vuosikausienkaan jälkeen ei osata päästää irti.
      Itse en jaksaisi tuolla tavoin roikkua vanhassa, ja hakemalla hakea valitettavaa ja ruikutettavaa siitä, kuinka kamala tai piittaamaton tai lapsia laiminlyövä lasteni isä on. Ja tämän sanon kolmen lapsen äidin, entisen yksinhuoltajan, syvällä rintaäänellä. ;)
      Mutta ehkäpä tämä meidän esimerkkitapauksemme on aloittajan mainitsema luonnehäiriöinen ex...

      • .. ei vaan jaksais..

        sitte kuin yhtäköyttäyhidstyksen porukkaa!! Voi ihme että protvota jaksetaan...Jos ei oo muuta tekemistä, kuinkeksiä tarinoita ja värittää toisten tekemiä lisää... niin menkään vaikka marttakerhoon!

      • on se säälittävä
        .. ei vaan jaksais.. kirjoitti:

        sitte kuin yhtäköyttäyhidstyksen porukkaa!! Voi ihme että protvota jaksetaan...Jos ei oo muuta tekemistä, kuinkeksiä tarinoita ja värittää toisten tekemiä lisää... niin menkään vaikka marttakerhoon!

        yxmuzi/lissu ja jos vaikka mikä se siellä taas kirjoittaa joutavaa paskaa!

      • pälä pälä blaa
        .. ei vaan jaksais.. kirjoitti:

        sitte kuin yhtäköyttäyhidstyksen porukkaa!! Voi ihme että protvota jaksetaan...Jos ei oo muuta tekemistä, kuinkeksiä tarinoita ja värittää toisten tekemiä lisää... niin menkään vaikka marttakerhoon!

        on taas heränny, oikeen varsinainen tarinoiden kertoja.............

      • ylläri34

        Kylläpä oli pajon samaa teidän kuin meidänkin tarinassa. Tsemppiä lapsista huolehtimiseen. Ymmärrän hyvin teitä! On tuskaisen turhauttavaa, kun joku ihminen antaa tilanteesta muille ihmisille täysin väärän kuvan... No, mieheni mummo totesi meille hyvin, että se riittää, kun itse tietää.:)

    • olet erittäin hankal

      hankalan exän?
      Ei riitä, että tunnet vihaa katkeruutta häntä kohtaan, ja syyllistät asioista, jotka sulle ei kuulu.

      Ei riitä, että haluat hänet pois sun ja hänen ex miehen elämästä kierolla tavalla. Ja vaikeutat heidän yhteydenpitoa.

      Ei riitä, että ihannoit itseäsi ja nostat omat tekosi jalustalle vaikka ne ei kestä päivänvaloa.

      Kerro mikä on sinusta on hänestä tehnyt hankalan? Entä mikä on suta tehnyt hankalan?

      Mitä yhteistä teillä on muuta kun että on sama mies?
      Sinä vieroitat lapset isästä ja aiheutat riitaa exille. Ja sitteno let olevinasi hyvä ihminen. Onneksi sunlaisia ei ole varmast imonta.

      • dxfcgkvhnjlkm-

        kun taas ahdistaa....eikö sulla todella ole elämää ollenkaan.

    • voi vehnäleipä sentä

      lukea illalla töiden jälkeen, tai sitten väsyneenä viikonloppuna. Ei muuta vitsikirjaa ja puheenaihetta tarvi miettiä, kun avaa uusioperheen sivut ja alkaa lukemaan!
      En ymmärrä miten ihmiset ovat näin lahjakkaita, ja osaavat moisia tarinoita kirjoitella tosta noin vain!

      Tai voihan niitä satuja kertoa, aivan huikeita.

      Hehhee... kyllä oli taas juttu... on hyvä käydä nukkumaan kun on saanut nauraa taas... eikä ole ainoa juttu näitä täällä riittää.

      Lisää vaan, niin säästyy rahaa kalliilta kioskin lehdet ja vitsikirjoista. Heehheee...

      • sä oot säälittävä

        lissurukka on elämä...
        Täällä nauraa kaikki sulle, kun oot niin helvetin tyhmä...yxmuzi, paras äiti ja jos vaikka mitä, ja loppujen lopuksi olet vain mielisairas vammainen raukka

      • ding dong
        sä oot säälittävä kirjoitti:

        lissurukka on elämä...
        Täällä nauraa kaikki sulle, kun oot niin helvetin tyhmä...yxmuzi, paras äiti ja jos vaikka mitä, ja loppujen lopuksi olet vain mielisairas vammainen raukka

        viiraa täällä jollain muullakin..

      • lissu on ääliö
        ding dong kirjoitti:

        viiraa täällä jollain muullakin..

        oot ding dong.....älä huoli sä oot AINOO jolla päässä viiraa

        Bua-hah-haaa

      • toinenmuzi
        lissu on ääliö kirjoitti:

        oot ding dong.....älä huoli sä oot AINOO jolla päässä viiraa

        Bua-hah-haaa

        Olen ap.n kanssa täysin samaa mieltä. Todella hyvin kirjoitettu, todellinen kuvaus monen tilanteesta eron jälkeen. Ja asiallista tekstiä, toisin kuin täällä tämä yksi lissuttelija-pissuttelija, joka vain nimittelee, kiroilee ja muutoin käyttäytyy kuten mustasukkainen uusiovaimo pahimmissa pms-oireissaan.

      • "naikkonen"
        toinenmuzi kirjoitti:

        Olen ap.n kanssa täysin samaa mieltä. Todella hyvin kirjoitettu, todellinen kuvaus monen tilanteesta eron jälkeen. Ja asiallista tekstiä, toisin kuin täällä tämä yksi lissuttelija-pissuttelija, joka vain nimittelee, kiroilee ja muutoin käyttäytyy kuten mustasukkainen uusiovaimo pahimmissa pms-oireissaan.

        ota lääkkeesi ettei pääsi hajoo, sulle on yksinäinen viikonloppu taas tulossa.

    • ei katkera eksä

      Et vain paskan anna olla! Jos hän ei ole välittänyt sinusta ja lapsistaan jo avioliittonne aikana niin miksi hän välittäisi teistä nyt jos hänellä on jo uusi perhe? Oletko itse tehnyt itsestäsi hankalan vai exäsi? Minulla on ollut sama tilanne. Ukko petti, otti ja läks. Pidän sitä enemmänkin helpotuksena niin itselleni kuin lapsillenikin. Monesti puhutaan että lapset kärsivät erossa ja joutuvat maksumieheksi. Omalla kohdallani voin sanoa, että enemmän ne lapset olis kärsineet jos ukko ei olisi tajunnut ottaa ja lähteä. Pidin häntä siinä enemmänkin taloudellisista syistä. Toki talous romahti ja tiukkaa on mutta en ole jaksanut lähteä tappelemaan isommista elareista tai muista kun tiedän että siitä vaan enemmän katkeroituu kun huomaa että muutosta ei tule tapahtumaan. Mä olen tyytynyt näihin jokatoinen viikonloppu tapaamisiin ja minimi elareihin. Mitä enemmän tappelee sitä enemmän tulee kuraa niskaan. Tsemppiä vaan!

      • rohkimus

        No, et taistellut lastenne elintason romahtamista vastaan. Teit lapsillesi väärin, melkeimpä varastit heiltä exäsi hyväksi. Ei ole sinun asiasi jättää ottamatta lapsille sitä mikä heille kuuluu, vain koska et jaksa riidellä. Lapset eivät itse kykene ja ymmärrä puoliaan pitämään, se olisi sinun velvollisuutesi heidän huoltajanaan. Ehkä lapsesi tarvitsisivat kunnallisen edunvalvojan, joka ei pakene riitaa pelätessään, vaan ajaa heidän etuaan.

      • ei katkera exä
        rohkimus kirjoitti:

        No, et taistellut lastenne elintason romahtamista vastaan. Teit lapsillesi väärin, melkeimpä varastit heiltä exäsi hyväksi. Ei ole sinun asiasi jättää ottamatta lapsille sitä mikä heille kuuluu, vain koska et jaksa riidellä. Lapset eivät itse kykene ja ymmärrä puoliaan pitämään, se olisi sinun velvollisuutesi heidän huoltajanaan. Ehkä lapsesi tarvitsisivat kunnallisen edunvalvojan, joka ei pakene riitaa pelätessään, vaan ajaa heidän etuaan.

        jep en lähtenyt tappelemaan en muutaman dollarin tähden. Käräjien kautta olisin varmasti saanut sen muutaman kympin lisää tähän minimielariin ja veronmaksajien piikkin sekin oikeustaistelu olisi käyty koska mulla ei sellaiseen ole varaa. Ja mä käyn töissä että ihan hyvin olen pärjännyt niin kuin lapsenikin. Ja taasen tässäkin yksinhuoltaja taistelussa päälimmäisenä olisi ollut se raha. Se vallan väline joka näyttää suurimman osan yksinhuoltajista tekevän katkeraksi.
        Kysymys kuuluu mitä mä varastin exäni hyväksi??

      • rohkimus
        ei katkera exä kirjoitti:

        jep en lähtenyt tappelemaan en muutaman dollarin tähden. Käräjien kautta olisin varmasti saanut sen muutaman kympin lisää tähän minimielariin ja veronmaksajien piikkin sekin oikeustaistelu olisi käyty koska mulla ei sellaiseen ole varaa. Ja mä käyn töissä että ihan hyvin olen pärjännyt niin kuin lapsenikin. Ja taasen tässäkin yksinhuoltaja taistelussa päälimmäisenä olisi ollut se raha. Se vallan väline joka näyttää suurimman osan yksinhuoltajista tekevän katkeraksi.
        Kysymys kuuluu mitä mä varastin exäni hyväksi??

        Lapsiltasi heille kuuluvaa taloudellista turvaa. Lapsilta pois ja exän hyväksi.

      • yxmuzi
        rohkimus kirjoitti:

        Lapsiltasi heille kuuluvaa taloudellista turvaa. Lapsilta pois ja exän hyväksi.

        Lasten elatusavuista ei ole mitään syytä eikä oikeutta tinkiä - kummankaan vanhemman. Ne kuuluvat lapsille. Ellei rahoille löydy heti käyttöä, ne voi mainiosti tallettaa lasten pankkitileille. Jonakin päivänä lapset tarvitsevat niitä ja ovat niistä kiitollisia molemmille vanhemmilleen.

      • se ei pelkää joka...
        ei katkera exä kirjoitti:

        jep en lähtenyt tappelemaan en muutaman dollarin tähden. Käräjien kautta olisin varmasti saanut sen muutaman kympin lisää tähän minimielariin ja veronmaksajien piikkin sekin oikeustaistelu olisi käyty koska mulla ei sellaiseen ole varaa. Ja mä käyn töissä että ihan hyvin olen pärjännyt niin kuin lapsenikin. Ja taasen tässäkin yksinhuoltaja taistelussa päälimmäisenä olisi ollut se raha. Se vallan väline joka näyttää suurimman osan yksinhuoltajista tekevän katkeraksi.
        Kysymys kuuluu mitä mä varastin exäni hyväksi??

        Oikeastaan varastit lapsiltasi heidän oikeutensa taloudelliseen turvaan. Varastamasi annoit rahana exälle ja itsellesi varastit katkeroimattomuuden. Lastesi kustannuksella. Veit heidän oikeutensa. Toivottavasti he eivät katkeroidu sinua kohtaan, kun tämän vanhempana ymmärtävät. Niin että onnea vaan sinulle, vaika lapsesi tarvitsisivat sitä enemmän.

      • ei katkera
        rohkimus kirjoitti:

        Lapsiltasi heille kuuluvaa taloudellista turvaa. Lapsilta pois ja exän hyväksi.

        mä en kyllä varastanut lapsiltani taloudellista turvaa. jos mulla on varaa elättää lapseni ihan itse nyhtämättä viimeistäkin penniä exältäni niin mitä väärää siinä on?? Jos mä haluan ostaa lapselle talvisaappaat pyytämättä sitä rahaa exältä niin onko se joltain yksinhultajalta pois? Mä en elä yhteiskunnan varoilla niin kuin moni yksinhuoltaja näyttää tekevän. Ja se heille suotakoon jos ei ole mahdollista tehdä töitä. Mutta mä en laske tähän niitä jotaka makaavat kotona, nyhtävät sen rahan yhteiskunnalta ja exältään vaikka voisi mennä töihin. Niin että edelleen lapseni saa jokapäiväisen ruuan, puhtaat vaatteet ja katon päänsä päälle ilman että mun tarvitsisi olla katkera sille exälle jolta en enempää ole pyytänyt kuin sen minimielarin.

      • rohkimus
        ei katkera kirjoitti:

        mä en kyllä varastanut lapsiltani taloudellista turvaa. jos mulla on varaa elättää lapseni ihan itse nyhtämättä viimeistäkin penniä exältäni niin mitä väärää siinä on?? Jos mä haluan ostaa lapselle talvisaappaat pyytämättä sitä rahaa exältä niin onko se joltain yksinhultajalta pois? Mä en elä yhteiskunnan varoilla niin kuin moni yksinhuoltaja näyttää tekevän. Ja se heille suotakoon jos ei ole mahdollista tehdä töitä. Mutta mä en laske tähän niitä jotaka makaavat kotona, nyhtävät sen rahan yhteiskunnalta ja exältään vaikka voisi mennä töihin. Niin että edelleen lapseni saa jokapäiväisen ruuan, puhtaat vaatteet ja katon päänsä päälle ilman että mun tarvitsisi olla katkera sille exälle jolta en enempää ole pyytänyt kuin sen minimielarin.

        Kaipa sitten "ei katkera" talletat myös lapsesi tilille sen rahan, jonka jätät lapsen isältä "nyhtämättä"? Se on tarpeeseen sitten joskus, kun lapsi kasvaa ja opiskelee tms. ja ne ovat lapsen rahoja.

      • Vastarannan kiiski
        rohkimus kirjoitti:

        Kaipa sitten "ei katkera" talletat myös lapsesi tilille sen rahan, jonka jätät lapsen isältä "nyhtämättä"? Se on tarpeeseen sitten joskus, kun lapsi kasvaa ja opiskelee tms. ja ne ovat lapsen rahoja.

        Mikä talletus?

        Elatusmaksut ovat elatusta varten, eivät opiskelija- tai säästörahastoa.

        Meillä ainakin annetaan sukulaisten hoitaa antamillaan lahjarahoilla säästäminen ja elatusmaksuilla maksetaan lapsen eläminen.

        Väitätkö oikeasti, että lähivanhemman pitäisi ruveta "nyhtämään" exältään niin paljon kuin irti saa, että "lasten rahat" saadaan säästöpankkiin, koska lapsilla on niille tarve joskus 10-15 vuoden päästä? Luuletko, että se lapsi jotenkin kärsii, jos ei sen säästötilille humahda vaikka 100€ kuussa? Eikö tärkeämpää ole näyttää lapsille, että vanhemmat eivät riitele vaan ovat hänen elämässään hänen turvanaan? Raha raha raha... eikö sinun elämässäsi ole muuta sisältöä?

    • naurettavaa todella!

      kun tulee aina suuret naurut perään... hehee... uusinainen kuvitttelee kaikkea hauskaa... haukkuu miehen perheen ja sitten kehtaa vielä kehua omaansa...
      Voi lyyli sentään! Vuosien saatossa mikään ei ole muuttunut, päinvastoin jutut senkun paranee!

      Miehen uusi ei osaa elää omaa elämää vaan yrittää surekesti toheltaa sekasin toisten elämänkin siinä samassa kun säveltää omaansa.

      Hahh... säälin ihmisiä, jotka ottaa tosissaan moiset ajanvietteet ja pahoittaa mielensä keksityistä tarinoista!

      Jos jotain olisi pielessä miehen ex perheessä, niin kyllä se mies siitä ensin puhuisi ex vaimolleen, mutta uusikot on ottaneet tämän katkeruuden omiin käsiin. Lumipallo pyörii...

      Oppikaa elämään omaa elämää, se on suuri haaste teille, jokaisella on opittavaa, mutta uusioilla sitä vasta onkin.
      Huit hait sanon mä...

      • sontaaaaaaaaaaaa

        olet exäriippuvainen ja naikkoskammoinen....

    • minne-niin

      Sitten on se ex vaimo porukka joka tekee kaikkensa ettei isä voi nähdä lapsiaan asettaa tapaamisille sellaiset ehdot joita ei pystyisi itsekkään noudattamaan jos asiat olisivat toisin päin.Että sitä tässä vieressä uutenaonnena ihmettelen jo kolmatta vuotta... jos ei niin ei... vaikka meille sopisi jo huomenna.On surullista katsoa kun äiti polttaa itsensä loppuun vain siksi että...... niinjos ei ole katkera ,vihainen,kateellinen,jääräpäinen,niin sitten on kai vaan tyhmä.Tai jotain mitä en ymmärrä,jos luulee meille tekevänsä hallaa on väärässä,lapset kärsii hän itse kärsii.Me aletaan jo tottua siihen että ollaan kaksin...Siispä otettais jos annettais.

      • voi voi

        voi hyvää päivää...
        ensin joku aloittaa jonkun keskustelun ja yhtäkkiä yllättäen se muuttuu kiistelyksi,haukkumiseksi ym ym kuka on kenenkin perhettä jne...mielipiteistä kiisteleminen tuskin johtaa mihinkään. säälittävää..... ja pitääkö niitä uusperheitä perustaa jos kaikki on noin ..... hankalaa. olkaa yksin tai lastenne kanssa ja jättäkää ex-puolisonne rauhaan jos ne eivät kanssanne halua olla tekemisissä. huolehtikaa siitä mikä on oleellista eli lapsistanne ja itsestänne.

    • uusio on hankla

      Uusikon mielestä miehen exä muuttuu silloin hankalaksi, kun puolustaa lastensa oikeuksia isää kohtaan! Se on katkeraa käytöstä ja epätoivoista.
      Uusikot ei huomaa, että he ovat hankalia, kun estävät miestä tapaamasta omia lapsiaan, mutta kukapa sitä omia virheitä myöntää.

      Pääasia että jälkeen jää kaipaavia ja itkeviä lapsia ja työhönsä uupuva äiti.

    • Aivan järkyttävää

      Kylläpä on palsta ja kirjoitukset. Tänne palstalleni tulin katslemaan kirjoituksianne syystä, että läheinen ihminen erosi ja niin karulla tavalla, että hhavoittuneita on joka puolella, heti oli uusi ihminen mukana ja oli ollutkin salaisesti kai jonkin aikaa. Selvästi nyt näen muutamista aikesmmista puheista, kuinka tämä salainen suhde aivopesi toista eroamaan ja tekemään ihan hulluja asioita.
      No asialle en voi mitään, vaan toivon, että järkevä ihminen huomaa tulleensa petetyksi kaikin tavoin.
      Mutta kun katson tätmän palsta katekeruuden määrää ja kateuden, mustasukkaisuuden kirjoituksia, tyrmää se täysin. Uskottomuus , pettäminen ovat muoti-ilmiö.

      Useimmilla lienee jo uusi katsottuna ja se on eron aiheuttaja tosiasiassa, sillä kukaanhan ei enää tuossa tilanteessa enää mene terapiaan, ei keskustele, hänet on aivopesty eroamaan.
      Tähänhän ei tarvita kuin työpaikan pippalot, joita nykyisin järjestetään yhtenään tai sitten joitakin muita tylpaikan tapaamisia viihteen merkeissä.
      Vähän viinaa ja siitä se alkaa maailmaa parantava keskustelu, tuntuu kuin olisi tavannut sielunkumppanin ja perhe unohtuu, monstihan se ensimmäine ylilyönti tapahtuu juuri pienessä hiprakassa ja tavallaan syyntakeettomana, mutta siitä ei toivu koskaan ja se alkaa nakertamaan ihan varmasti.

      Sitten on tämä ex teki sitä tai tätä, isä ei tapaa lapsiaan kuin kahden viikoin välein, silloin on heti hulttio. Nämä asiat tuskin ovat näin mustavalkoisia, sillä miten sitä lasta voitaisiin aina riepottaa, ja työtäkin on tehtävä.
      Mutta nämä uudet puolisot kun täällä ovat suuna ja päänä myös, moitiaan ex:ää hänen lastenhoitokykyä, mitenkähän se asia oikeastaa heitä koskee lainkaan, eiköhän se ole ainoastaan lapsen omien vanhemoien keskinäinen asia ja lapsen asia.
      Täällä nämä ovat kaikki kirjoitukset jo ex:n tai uuden suhteen sanahelinää , ihan oikeasti lasta ei kuunnella lainkaan, vaan käydään tätä sotaa kaikesta, raha on yksi, mutta eonneen ihmisen pitäisi jättää tuo rhasta jauhaminen kokonaan, erotessaan hän tietää, että lapsesta maksetaan jotakin kautta elatusmaksu ja se on sitten siinä, narinat ei auta.
      Kuka todella välittää näistä lapsista, ei ilmeisesti oikein kukaan .
      Lapselle kostetaan eroa, sillä useinhan siinä toinen on ollut hieman vapaamatkustaja ja lähtee.
      Eronneiden ei enää missään nimessä pitäisi tehdä lapsia kenenkään kanssa, sillä ainut tärkeä asia pitäisi olla saada jo tehdyt lapset jotenkuten ehjinä eteenpäin, tuntea vastuuta heidän asiositaan, kiinnostua koulunkäynnistä ja tukea, antaa heille puitteet joissa pysytvät elämään.
      Kuinkahan usein eroperheen lapsen erottaa joukosta, hänen vaattensa ovat hyvin ala-arvoiset, reppu vanha räyhä, kengät viuhallaan, etsitään se kaikkein halvin juttu. Lasta saatetaan tästä syystä kiusata koulussa eli rikotaan hänen elämä. Tällä tavoin näytetään ex:lle, että tämän pitäisi nyt ostaa lapselle vaatteita. Mitenkähän lapsenne oikeastaan voi, onko teillä kummallakaan mitään käsitystä asiasta. Sitten ovat nämä uudet suhteet pakkaa sekoittamassa, heidät pitäisi pitää kaukana näistä lapsista.
      Nämä uudet eivät ole tulleet perheeseenne lasten takia, joten muista että se on jokin sinun oma tarpeesi tyydyttäminen ottaa uusi ihminen parivuoteeseen.
      Nämä entiset lapsesi eivät todellakaan kuulu mitenkään tähän uuteen suhteeseesi.

    • juusto

      Minun 7-vuotias tyttäreni on nyt käynyt isänsä luona uusioperheessä viettämässä 2 vkonloppua ja kokenut/kertonut miten isä haukkuu häntä tyhmäksi kun hän ei osaa lukea kuin tavuttain ja uuden rvan kaksostytöt ovat fiksuja kun osaavat lukea sujuvasti... tyttömme on tyhmä kun ei osaa uida, soittaa pianoa jne... uusioperheen rvan lapset osaavat... iä ei ole ikinä kustantanut mitään, ei satsannut lapseen mitään aikaa, harrastuksiin.. on vain elänyt omassa haavemaailmassa 7 v ... nyt vissiin löyti sen haaveen ... uuden perheen ... tyttö sanoi eilen minulle että kun äiti sinä löydät sen oikein kivan miehen niin siitä tulee minulle uusi kiva isä ja minä voin sanoa niille kaksostytöille että nyt saatte ihan omaksi uudeksi isäksi ... ja isän etunimi mainitaan tässä kohtaan... minä en sitä enää tarvitse ... aika surullista mutta isän oma järjestämä ajatus lapselle ... lapsi kertoi ettei isä välitäkään ... isä oli lapselle haukkunut minut ja lapsen ... 5 kk sitten löysi tämän uutukaisen ja käänsi selän meille.

    • hokkelipokkeli

      Nää on niin järjettömiä juttuja.
      Aloitusviesti ja muut vastaavat.
      Että äiti on hankala siksi, kun joutuu huolehtimaan omista lapsistaan? Jumaliuda, onhan ne sen äidinKIN lapsia. Mitä järkeä vinkua, että rankkaa kun isä ei kanna kortta kekoon. Ihan vapaaehtoisesti se äiti on sen jälkikasvun itselleen hankkinut. Kantakoot vastuunsa nöyränä, miehen häpeä on jos ei ole kunnon isä, mutta se ei ole mikään syy hakea teetä ja sympatiaa että äiti hoitaa OMAT lapsensa.
      Hohhoijakkaa.

      • hokkelipokkeli

        Niin, ja minä en ole kenenkään äiti, mutta jos olisin, en tasan tekisi siitä ongelmaa MUILLE ihmisille, että "joudun" hoitamaan ja elättämään OMAT lapseni itse.

        Kannattaa myös miettiä, kenen kanssa niitä lapsia tekee ajoissa eikä itkeä jälkikäteen. Miks tehdä lapsia miehen kanssa, joka on luuseri ja lusmu??

    • Ei katkera

      Meidänkin tapauksessa uusioäiti pistää kapuloita rattaisiin sen minkä kerkiää lasten asioissa. Ja kaiken lisäksi raukka luulee, että haluaisin luonnehäiriöisen exän takaisin. Miunlla on ihan helvetin hyvä ja tauhallinen olla ilman miestäkin ja "sitä" saa kyllä halutessaan. Luusereita ei tähän taloon enää muuta.

      Monesti uusikot ovat katkeria exiensä ex-puolisoille ihan vaan sen takia, että saavat sitä samaa paskaa itse niskan, mitä minäkin sain aikoinaan ja luonnehäiriöiseen sen purkamninen on täysin mahdotonta, joten puretaanpa siihen "katkeraan" lähivanhempaan.

      En yleistä, mutta näin se meillä valitettavasti menee. Kaheli valehtelee, manipuloi ja aivopesee, käyttää uusikkoaan taloudellisesti hyväkseen. Vähemmästäkin siinä uusikko väsyy ja näyttäisi olevan äärimmäisen vaikeaa myöntää hänelle itselleen (eronneena myös), että iski kätensä jälleen kerran paskaan!

    • meille ei lupa tulla

      Onneks meil ei oo mitään ongelmaa ollut ikinä ex miehen uusioista, kun emme ole ikinä laskeneet heitä kotiimme, emme mene heille käymään emmekä ole anataneet lastenkaan heitä nähdä, juuri sen tähden, etteivät enempää aiheuttaisi meille ongelmia.
      Meille riitti se että naiset rikkoivat perheemme ja esti isää ja lapsia tapaamasta sekä alussa häiriköi mietä puhelimitse varsinkin lähetteli lapsille tekstareita, joihin otinkin kovan kannan, vastasin itse niihin ja sanoin exälle että naises häiriköi mietä, niin loppu sekin kiusa.
      Minusta on kaikista paras kaikille, se ettemme halunneet nähdä noita miehen naisia, säästyimme monelta katkeralta ja ikävälät ongelmalta, meihin ei tarvi omia ongelmia siirtää ja metiä syyttää.
      Kun emme ole ex miehen naistenk anssa tekemisissä, ei ole ontelmia, kun ei heitä mihinkään tarvi.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mistä puhuitte viimeksi kun näitte

      Kerro yksi aiheista
      Ikävä
      101
      7433

    2. Siekkilässä ajettu ihmisten yli- mitä tapahtui? Länsi-Savo ei ole uutisoinut asiata

      Manneja, vaiko matuja?
      Mikkeli
      80
      5018

    3. Se on hyvästi

      Toivottavasti ei tavata.
      Ikävä
      79
      4849

    4. Olenko saanut sinut koukkuun?

      Hyvä. Rakastan sua.
      Ikävä
      132
      4258

    5. Alavuden sairaala

      Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan
      Ähtäri
      10
      3048

    6. Miksi sä valitsit

      Juuri minut sieltä?
      Ikävä
      52
      2679

    7. Sisäsiittosuus

      Tämän kevään ylioppilaista 90% oli sama sukunimi?
      Suomussalmi
      40
      2576

    8. Kerro nyt rehellisesti fiilikset?

      Rehellinem fiilis
      Suhteet
      48
      2229

    9. Törkeää toimintaa

      Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818
      Ylivieska
      10
      2211

    10. Suudeltiin unessa viime yönä

      Oltiin jossain rannalla jonkun avolava auton lavalla, jossa oli patja ja peitto. Uni päättyi, kun kömmit viereeni tähtit
      Ikävä
      21
      1840
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt