oon 18. tyttö. Mua pelottaa niin paljon kun en tiedä mitä tässä tapahtuu. Eli aloitin ammattikoulun 2008 syksyllä ja pari ekaa vuotta meni siinä [ ala tuntu hyvältä ja oikeelta ja kyllä se vielläkin tuntuu, vaikka suunnitelmat tulevaisuuden kannalla on musiikkissa ] mulla on todettu kesällä vaikea masennus. Kyllä mä iloitsen viel joistakin asioista mut ... silti oon vaan niin maassa. Ei innosta mikään, en kykene tekemään päätöksiä, mielialat heittelee, suhde-elämä on perseellään jne.. no mä sitten nyt 2010 syksyllä pidin tosiaan taukoa opinnoistani.. en vaan voinut mennä, koska mun vointi olo huono. olin vaan sen puol vuotta [ yritin käydä lukion kursseja mut ei niist tullu mitään ] nyt tammikuussa palasin tohon mun ammattikoulun puolelle ja en vaan jaksa. mulla on työharjottelu ja pakko sinnekki ois mennä. en vaan tiedä väkisinki raahaudun, et pystyn valmistautumaan jouluna vai taasko taukoa.. mun perhe ei anna mun vaan olla kotona tekemättä mitään ja en itekkään kestä ku opinnot koko ajan jää roikkumaan. mua ahdistaa ja paha olla. itken vaan ja hakkaan seiniä :(
koulu ja työharjoittelu
imnotgonnahandleit
83011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla oli aikoinaan ihan samanlainen ongelma kuin sinulla nyt, ja täytyy sanoa että ne ajat oli tosi vaikeita. Ymmärrän sua täysin :( Ei siinä auttanut mikään muu kuin mennä väkisin työharjoitteluunkin, vaikka oli vaikea masennus. En ottanut lomia koulusta, sillä mun tapauksessa olisi varmasti käynyt niin että opinnot olis keskeytyneet sitten kokonaan. En olisi mitenkään selvinnyt koulusta, jos opettajat ei olisi olleet niin ymmärtäväisiä. Oletko sä jutellut opiskeluväsymyksestäsi opettajien kanssa? Onko sulla mitään lääkitystä masennukseen?
Tietysti jos vointisi on ihan mahdottoman huono etkä jaksa panostaa hyviin arvosanoihin, voisi sairasloma olla paikallaan. Oletko jutellut terveydenhoitajan kanssa?
ihanaa kun joku vastasi. Mä oon käynyt mielialapoliklinikalla mutta en oo pääässyt lääkäriin nyt kun tilanne on huono. eli ei ole mitään lääkityksiäkään. mäkin ajattelen, että pakko kai se on huomenna yrittää väkisin mennä koska sit opinnot keskeytys enkä saa himas vaan makoilla ja masennun entisestään kun en tiedä mitä tehdä elämällä jos opinnot keskeytyis.
Mun opettajat on tietosia mun tilaanteesta.. mut jos meen kertomaan niille kauheesti etten jaksa ja pysty ni ne sit suosittelee jäämää kotiin yms. mut ei se mua auta.. tai siis auttais lepo varmaan mut silti sit se koulu jäis eli tuntuu et miten päin teen ni kaikki menee pieleen :( ahdistaan. haluun pois.
Itse muistan oman työharjoitteluni, kun ohjaaja ei sanonut yhtään positiivista palautetta ja silti piti jaksaa tehdä töitä 8h päivässä ja tietysti olin ilmainen työvoima, varsinkin opettajan puoleen en voinut kääntyä, koska opettaja ja minä vihasimme toisiamme. (Kyseinen opettaja vittuili kirjaimellisesti päin naamaa kaikille, jotka eivät mielistelleet hänelle, on saanut monia valituksia ja silti hän opettaa, mikä on jo väärin.)
Tein 15 viikkoa töitä ja ei missään nimessä saanut mennä tietyn tuntimäärän alle, koska voi muuten reputtaa ja joutua tekemään lomalla/kesällä harjoittelun puuttuvat tunnit. Joten menin töihin aamulla väsyneenä, myös tuolloin kärsin masennuksesta ja parikin kertaa tuli paniikki kohtaus, kun mietin paikkaa. Sain kuitenkin harjoittelun päätökseen, vaikka melkein reputin koko harjoittelun. Minulta varmaan voimia enemmän, että esitin pirteätä, vaikka todellisuudessa olin väsynyt ja itkuinen. Viikonloppujen loppua odotin aina kauhulla, varsinkin pahinta oli se, että ohjaajani ei viitsinyt kunnolla ohjata, vaan odotti, että minä teen kaiken ja koska olen vanhempi kuin muut harjoittelijat.
Se ei ole mikään ihana tunne ollenkaan, kun pitää väsyneenä ja masentuneen tehdä työtä, mistä luuli nauttivansa. Mutta nykyään en enää ollenkaan nauti siitä työharjoittelupaikan työstä, ja vältän kyseistä työpaikkaa kaikkeni, vaikka sen piti olla ns. ammattipaikkani.
Joten ajattelin ihan keskustelijan aloittelijalta kysyä, että sinulle on varmaan hyvä ohjaaja ja vai onko millainen? Jos on hyvä ohjaaja ja oikeasti mukava, tai muutenkin se työympäristö? Jos ne ovat mukavia, yritä saada niistä edes se pieni voima. Itse olin melkein valmis luovuttamaan opintoni silloin vuosi sitten sen ohjaajani takia.
en ole vielä mennyt. huomenna pitäisi mennä ekaa kertaa. Ahdistaa ajatus sinne menemisestä. itkettää ja ahdistaa tosi paljon :/ .... ja eniten vie voimia just se teeskentely... en halua mennä, en halua hymyillä.. ja siellä kun on vähän pakko olla sillein aktiivinen... koska muuten tulee tosi huono kuva susta eikä edes pääse läpi. on semmonen fiilis etten jaksa edes keskittyä. mut ei mulla taida olla vaihtoehtoa.. ei ole edes lääkäriä yms. ei ketään. voin niin huonosti.
Teeskentely vie liikaa voimia ja on tosiaan inhottavaa. Mutta jaksamisia sinulle, tiedät kuitenkin että täällä palstalla on ihmisiä pari tai ellei useampikin antamassa tukensa näin netin välityksellä. Jos päivät tuntuvat pitkiltä työssä, niin voit kokeilla esim. montako tuntia on jäljellä, että aika menee hieman nopeammin, mutta ainakin on vasta eka päivä, mikä on yleensä tutustumista paikkaan ja työvuoroihin, ja parikin päivää. Joten ei tarvi pelätä ekaa päivää heti.
en nyt tänäänkään mennyt eli 2 päivää jo poissa. Mut ehkää tästä. En vaan pystynyt menemään. yritän saada itteeni huomenna niskasta kiinni ja teeskenneltyä. paha vaan kun tuntuu jo nyt et pääkin hajoo. oli aamulla siis tosi pahoinvoipa olo fyysisesti. haluun vaan nukkua..
Onnistuitko tänään menemään vielä, vai oliko olo vieläkin huono?
Yritä vaan ihan rauhassa mennä sinne töihin, otat vaikka päivän kerrallaan.
Eilen menin. hyvää on se, että paikka oli tosi kiva ja siellä olevat asiakkaat todella ihania. Eli sen suhteen saan - voimaa -
Yritän kyllä mennä jatkossakin, jotta saan tämän ohi. nyt yhden päivän jälkeen ei tunnu täysin mahdottomalta, vaikka voimat hyvin vähissä.