Tein sen Beckin testin ja tulos oli 40pojoa.. Kuinka luotettava tuo on?
Tunnen kyllä olevani masentunu( kesästä astu ollu semmosta ahdistusta ja liikaa itkemistä). Tunnen itteni nii arvottomaksi ja huonoksi ihmiseksi. Mun ihmisarvo on poissa. En välitä ittestäni koska ei muutkaa musta välitä. Ja tunnen että olen muuttunu sen verran etten itsekkään välitä toisista.. Tekis mieli vaa aina olla "haukkumassa" mutta en hauku ilman syytä.. Jos mua haukutaan nii sit tulee mun suusta semmosta et huhhuh. Olin ennen kesää iloinen,hauska ja semmoen joka nauro paljon. Nykyään en uskalla edes hymyillä koska pelkään että ihmiset kuvittelee että näyttelen tai olen päässyt murheistani yli. Tunnen syyllisyyttä nauramisesta.
Kaikki vähättelee mua ja mun tunteita. Jos sanon muille että muhun sattuu, "aika parantaa haavat", sanovat. Totta se on kyllä,mutta ei se aina korjaa
Olen kokenut parisuhteessa(nykyään eronnu kyseisestä jätkästä) niin henkisestä/fyysisestä väkivallasta. Ja kaikki tuntuu puolustavan tuota jätkää ja kaikki syyttää mua tapahtuneesta; mun syyni että kundi kävi kurkkuun kii :/ edes äiti/sisko mua auttanu vaik kerroinki itku kurkussa. Ja kesällä yritin hukuttautua mutta tuntuu että siskoni ja nykyinen eksä(näkivät ku olin vyötäröön asti vedessä) tuntuu että ne pitää tuota myötätunnon/säälin hakuna.. Nykyään siskoni ja eksäni seurustelevat mikä tuottaa entistä enemmä tuskaa mun sydämeen! Siskoni ja eksäni ovat siis valehdelleet mulle päin naamaa koko kesän. Siskoni käytti mua hyväkseen,valehteli,petti luottamukseni 2kertaa ja valehteli.. Ja sisko kehtaa väittää että välitti minusta :( miten ihminen voi sitte satuttaa rakastamaansa ihmistä?
Musta tuntuu että vihaan kaikkia ihmisiä.. Ja olen lähestulkoon aina ärtyny/itkunen. Mulla on kyllä nyt uusi kumppani mikä on paljon parempi kuin entinen, sillä tämä nykyinen on sanonut että hän suojelee/tukee mua vaikka hänen oma henki menisi. Nykyinen ei arvostele mua, kuten mun eksäni teki.Minkä takia itsetuntoni on entistä enemmän alhaalla. Eksäni aina riidoissa hyökkäsi mun kimppuun käyttämällä mun heikkoutta minua vastaan. Ja se oli mun huono itsetunto. Eli koin suhteessani henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja kukaan ei puolustanu mua :( ja ny kaikki sanovat mulle että mun täytyy vaa koittaa unohtaa tapahtumat. Miten voin unohtaa ku nämä seuraa mua uniini, ja mä nukun muutenki huonosti.
Tein itsemurhakirjeen(siltä varalta että poistun tästä maailmasta) nykyinen kumppani luki sen ja sanoi että häneen sattui ja itki. Jätkäni näytti sen siskolleni(emme olee enää väleissä koska mä niin vihaa siskooni mutta haluan että siskoni ymmärtää mitä hän on mulle aiheuttanut henkisesti !!) nii sisko ei välittäny. Ei sisko välitä musta vaikka isosisko on aina sanonut että olin hänen paras ystävänsä!
Tämän takia olen kesästä asti laihtunu yli 10kiloa(mulla oli muutenki varaa laihtua ja eksäni aina kiertäen ilmaisi mulle että olen lihava että mun pitäisi laihduttaa( en ikinä kuullu hänen suustaan kehuja siitä kuinka kaunis olin jne)) mutta ruokahaluni on lähestulkoon mennyt. Voin niin huonosti että päätä särkee ja on huono olo usein. Ehkä siit johtuu ku en syö kauheesti. Ja olen väsyny joka päivä.
Tahdon vain että siskon silmät aukenisivat ja siskoni näkisi/tajuais kuinka paljon se on mua satuttanu vaikka mä olen siskooni kaikentavoin auttanut ennen välirikkoamme! :(
"Älä koskaan kävele ystäväsi yli miehen luo" noin sanottii jopa Emmerdalessa, ja siskoni teki noin vaikka meressä on muitaki kaloja kuin toi mun kuspää naistenhakkaaja :/
p.s. olen alkanut käymää psykiatril ja pelkään että lääkäri sanoo että mulla on vaikea masennus koska pelkään kuinka tulen pärjäämää, oma mies kuitenki asuu 85kilsan päässä :/ oma äiti asuu lähes naapurissa mutta hän ei jaksa tätä tilannetta. Sanonut ainaki että hän pesee kätensä tästä mun ja siskoni riidasta minkä takia olen masentunu. Eli mulla ei ole lähettyvillä ketään. Mutta onneksi voin aina matkustaa mieheni luokse.
Haluan siskoni takaisin ja sen ajan silloin ku siskon seuras pystyin olemaa oma itseni,mutta nyt en voi koska en luota siskooni yhtää ja inhottaa kun hän on eksäni kanssa. Kumpa sisko tajuas ja hänen omatuntonsa alkaisi soimaa nii pahasti ettei pystyis olemaa kundin kanssa :/
Mutta pakko sanoo että kyseinen jätkä oli siskolleni tärkempi kuin minä :/
Ehkä sekava viesti mutta en jaksa välittää.. :/ *kyynel*
Tunnen kyllä olevani masentunu( kesästä astu ollu semmosta ahdistusta ja liikaa itkemistä). Tunnen itteni nii arvottomaksi ja huonoksi ihmiseksi. Mun ihmisarvo on poissa. En välitä ittestäni koska ei muutkaa musta välitä. Ja tunnen että olen muuttunu sen verran etten itsekkään välitä toisista.. Tekis mieli vaa aina olla "haukkumassa" mutta en hauku ilman syytä.. Jos mua haukutaan nii sit tulee mun suusta semmosta et huhhuh. Olin ennen kesää iloinen,hauska ja semmoen joka nauro paljon. Nykyään en uskalla edes hymyillä koska pelkään että ihmiset kuvittelee että näyttelen tai olen päässyt murheistani yli. Tunnen syyllisyyttä nauramisesta.
Kaikki vähättelee mua ja mun tunteita. Jos sanon muille että muhun sattuu, "aika parantaa haavat", sanovat. Totta se on kyllä,mutta ei se aina korjaa
Olen kokenut parisuhteessa(nykyään eronnu kyseisestä jätkästä) niin henkisestä/fyysisestä väkivallasta. Ja kaikki tuntuu puolustavan tuota jätkää ja kaikki syyttää mua tapahtuneesta; mun syyni että kundi kävi kurkkuun kii :/ edes äiti/sisko mua auttanu vaik kerroinki itku kurkussa. Ja kesällä yritin hukuttautua mutta tuntuu että siskoni ja nykyinen eksä(näkivät ku olin vyötäröön asti vedessä) tuntuu että ne pitää tuota myötätunnon/säälin hakuna.. Nykyään siskoni ja eksäni seurustelevat mikä tuottaa entistä enemmä tuskaa mun sydämeen! Siskoni ja eksäni ovat siis valehdelleet mulle päin naamaa koko kesän. Siskoni käytti mua hyväkseen,valehteli,petti luottamukseni 2kertaa ja valehteli.. Ja sisko kehtaa väittää että välitti minusta :( miten ihminen voi sitte satuttaa rakastamaansa ihmistä?
Musta tuntuu että vihaan kaikkia ihmisiä.. Ja olen lähestulkoon aina ärtyny/itkunen. Mulla on kyllä nyt uusi kumppani mikä on paljon parempi kuin entinen, sillä tämä nykyinen on sanonut että hän suojelee/tukee mua vaikka hänen oma henki menisi. Nykyinen ei arvostele mua, kuten mun eksäni teki.Minkä takia itsetuntoni on entistä enemmän alhaalla. Eksäni aina riidoissa hyökkäsi mun kimppuun käyttämällä mun heikkoutta minua vastaan. Ja se oli mun huono itsetunto. Eli koin suhteessani henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja kukaan ei puolustanu mua :( ja ny kaikki sanovat mulle että mun täytyy vaa koittaa unohtaa tapahtumat. Miten voin unohtaa ku nämä seuraa mua uniini, ja mä nukun muutenki huonosti.
Tein itsemurhakirjeen(siltä varalta että poistun tästä maailmasta) nykyinen kumppani luki sen ja sanoi että häneen sattui ja itki. Jätkäni näytti sen siskolleni(emme olee enää väleissä koska mä niin vihaa siskooni mutta haluan että siskoni ymmärtää mitä hän on mulle aiheuttanut henkisesti !!) nii sisko ei välittäny. Ei sisko välitä musta vaikka isosisko on aina sanonut että olin hänen paras ystävänsä!
Tämän takia olen kesästä asti laihtunu yli 10kiloa(mulla oli muutenki varaa laihtua ja eksäni aina kiertäen ilmaisi mulle että olen lihava että mun pitäisi laihduttaa( en ikinä kuullu hänen suustaan kehuja siitä kuinka kaunis olin jne)) mutta ruokahaluni on lähestulkoon mennyt. Voin niin huonosti että päätä särkee ja on huono olo usein. Ehkä siit johtuu ku en syö kauheesti. Ja olen väsyny joka päivä.
Tahdon vain että siskon silmät aukenisivat ja siskoni näkisi/tajuais kuinka paljon se on mua satuttanu vaikka mä olen siskooni kaikentavoin auttanut ennen välirikkoamme! :(
"Älä koskaan kävele ystäväsi yli miehen luo" noin sanottii jopa Emmerdalessa, ja siskoni teki noin vaikka meressä on muitaki kaloja kuin toi mun kuspää naistenhakkaaja :/
p.s. olen alkanut käymää psykiatril ja pelkään että lääkäri sanoo että mulla on vaikea masennus koska pelkään kuinka tulen pärjäämää, oma mies kuitenki asuu 85kilsan päässä :/ oma äiti asuu lähes naapurissa mutta hän ei jaksa tätä tilannetta. Sanonut ainaki että hän pesee kätensä tästä mun ja siskoni riidasta minkä takia olen masentunu. Eli mulla ei ole lähettyvillä ketään. Mutta onneksi voin aina matkustaa mieheni luokse.
Haluan siskoni takaisin ja sen ajan silloin ku siskon seuras pystyin olemaa oma itseni,mutta nyt en voi koska en luota siskooni yhtää ja inhottaa kun hän on eksäni kanssa. Kumpa sisko tajuas ja hänen omatuntonsa alkaisi soimaa nii pahasti ettei pystyis olemaa kundin kanssa :/
Mutta pakko sanoo että kyseinen jätkä oli siskolleni tärkempi kuin minä :/
Ehkä sekava viesti mutta en jaksa välittää.. :/ *kyynel*
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan selvästi olet masentunut ja vielä vakavasti, jos kerran olet jo yrittäytynyt hukuttautua! Älä pelkää sitä diagnoosia vaan kerro rohkeasti psykiatrille kaikki tuo, mitä kerroit tässäkin. Kirjoita vaikka ylös lapulle jos tuntuu, että et kasvokkain uskalla kaikkea kertoa (tapahtuu monille).
Kun ottaa huomioon, että olet ollut väkivaltaisessa suhteessa ja ilman tukea, ei ole mikään ihme, että voit pahoin. Se on täysin normaalia.
Hyvä uutinen on, että uskon, että varmasti voit parantua masennuksesta jos vain saat ammattiapua (ehkä myös lääkityksen) ja pääset pois tuosta myrkyllisestä ilmapiiristä.
Sillä myrkyllinen se tosiaan on! Suoraan sanoen exäsi, äitisi ja siskosi kuulostavat itsekkäiltä paskiaisilta! Sinulla on todellakin aihetta olla vihainen heille, itse olisin raivoissani jos minua kohdeltaisiin noin! Perheen pitäisi olla sinun tukenasi, ei exäsi. En voisi kuvitellakkaan puolustavani oman siskoni pahoinpitelijää ja että vielä menisin hänen kanssaan suhteeseen! Ihme meininkiä! Sinä et ansainnut tulla pahoinpidellyksi, PISTE. Muista aina se - vastuussa ja väärässä on vain pahoinpitelijä, ei koskaan uhri.
Jos mahdollista, muuta nykyisen miesystäväsi luokse. Sinun pitää päästä pois tuosta ilmapiiristä ja noiden ihmisten luota. Heidän negatiivisuutensa myrkyttää sinuakin.
Olet onnekas kun sinulla on nyt hyvä kumppani. Pidä hänestä kiinni! Ja älä mieti sitä, miten saisit siskosi takaisin - hän on se, joka välinne pilasi ja se on hänen vastuunsa korjata suhteenne jos hän niin haluaa. Sinulla on huono itsetunto ja vaikutat pinnan alla syytteleväsi itseäsi. NYT LOPPUI SE! Olet oikeassa ollessasi vihainen, käytä sitä vihaa! Muuta pois ja kirjoita vaikka kirje siskollesi, exällesi ja äidillesi jossa snaot suoraan mitä mieltä olet asiasta. Ehkä et ole vielä siihen valmis mutta joku päivä tulet olemaan.
Sinun on aika jättää paska taaksesi ja alkaa elää itsellesi. Vietä laatuaikaa miehesi kanssa, hae epäröimättä apua ja muistuta itsellesi - sinä olet uhri, sinulle tehtiin vittumainen temppu, mutta se ei sinua lannista vaan nouset entistä kestävämpänä ja viisaampana!
TSEMPPIÄ!!!!!
Olen ajatellut kyllä muuttaa mieheni lähelle. Ollaan puhuttu hänen kanssa asiasta.
Ja minun on vaikea olal ajattelematta koko asiaa koska sisko asuu tossa naapurirapussa, jopa hänen autonsa näkeminen sattuu. Ja varsinki jos näen pihassa eksäni auton. Mä epäilen kovasti että heillä on ollu jotai juttua meneillään sillo ku seurustelin viel eksäni kanssa, meillä meni kyllä eksän kans kesällä huonosti minkä takia olin ahdistunu/masentunu turhautunu, koska eksäni sanoi aina että haluaa yrittää korjata suhdetta mutta silti hän ei tehny mitää konkreettisia muutoksia. Ite yritin kaikintavoin piristää suhdetta mutta yksin se oli vaikeeta :( Eikö siskon pitäisi olla mun puolella tässä asiassa? Mutta eipä ollut. Yhtenä aamuna(oltii ryypätty) niin näin kuinka siskoni oli eksäni kainalossa! Mä epäilen että heillä oli jotai selkäni takana, kuis paskapää sisko voi olla! Sitten ku sisko itte eros omasta kumppanistaan nii sisko tuli(eipä ollu oikein sanavaltaa mulla) mun luokseni asumaan! Jos mä oisin tiennyt että he pettivät minua selkäni takana nii en ois ottanu siskooni luokseni! MÄ NIIN HALUAN TIRVASTA SISKOO KUN NÄEN SEN! Saanko lyödä?
En tunne mitää sääliä tai yhtää mitää siskoani kohtaan. Hän on mulle velkaa(rahallisesti) ja olen sanonut että hänellä on kuukausi aikaa maksaa sen muuten vien asian käräjille! Nyt ajattelen itseäni tuossa velka asiassa enkä siskoani. Sisko tietää että on velkaa ja josta ollaan sovittu(äiti oli paikalla ku sovittiin) Mutta saas nähä todistaako äiti siskoani vastaan. Epäilen ettei. Haluan vain oman osuuteni asiasta takaisin jotta voisin pikkuhiljaa keskittyä itteeni ettei oo mikää asia enää muistuttamas mua siskosta. Ja saan poistaa siskon kokonaan mun elämästäni.
Ehkä sisko sitte tajuaa myöhemmin elämässään mitä menetti(viimeistään sillo tajuaa kun he eroavat eksästäni) mutta silloin on myöhäistä.
Äiti sentään loppujen lopuks tajus asioita ku vähän raivosin sille. Kerroin miltä musta tuntui ku mies käy käsiks jne ja edes oma äiti ei tee mitää. Äidin pitäisi tietää miltä tuntuu elää perheväkivallassa koska hän itse on kokenut saman. Äiti pyysi anteeksi sitä ettei tehnyt asialle mitään(tosin ei se enää auta koska se on myöhäistä,mies pääsi kui koira veräjästä) tosin mun nykyinen uhkas käydä eksäni kimppuun jos näkee hänet. Nykyinen oli ainut ketä vihastui ku kuuli mitä olin kokenut eksäni takia(tavattiin netissä ollessani silloin sinkku).Nyt minulla on semmoinen kumppani joka suojelee minua kaikelta eikä anna kenenkää satuttaa mua henkisesti/fyysisesti
Älä nyt tapa itseäsi, kissan lisäksi sinulla on ainakin hyvä mies ja se on jo paljon. Koko elämä edessä kunhan pääset vaan sieltä suosta!
Jos susta oikeasti tuntuu siltä, että teet itsellesi jotain joku ilta, niin aina voi kertoa psykiatrille asiasta. Hoitoon meneminen ei ole mikään häpeä eikä siellä sua lukita mihinkään. Mutta voi olla, että lääkitys ja terapia auttaisivat tarpeeksi.
Hyvä että saat sanottua suoraan perheellesi miltä tuntuu.
Jos äitisi on itse ollut väkivaltaisessa parisuhteessa, se voi olla syy siihen, miksi hän kieltäytyy näkemästä tilannettasi. Ehkä hänelle on liian raskasta hyväksyä, että oma tytär joutuisi käymään saman läpi. Puolisoväkivallan uhrit myös usein vähättelevät asiaa ja syyttävät itseään. Kuulostaa hullulta, mutta niin se on.
Jos mies hakkaa yhtä naista niin todennäköisesti jatkaa samaa seuraavassa suhteessa. Ikävää jos se sattuu siskollesi. Mutta ehkä hän sitten herää ymmärtämään, miten typerä on kun lähtee sellaiseen suhteeseen.
Äiti on aina sanonut minulle ja siskolleni että jos joku mies edes löisi meitä nii äiti ei lupaa mitää hyvää kyseiselle miehelle, mutta kun semmonen tilanne tulee oikeesti eteen nii äiti ei tee mitää :( kummallista tosin kun siskoni seurusteli 6vuotta semmoisen miehen kanssa joka ryyppäsi aina joka viikonloppu,sisko joutui maksamaan kaikki yhteiset laskut(siskollani oli aina stressiä rahasta ja siitä mitä syövät ku rahat loppuu) nii eikös äiti saarnannu/haukkunu kyseistä miestä tälle miehelle aina ku sisko kertoi huolistaan. Mutta mulle äiti ei edes haukkunut mun eksääni kun kerroin mitä koin :/ mutta onneksi nyt tajuaa,tosin myöhään.. Ehkä ensi kerralla äiti toimii JOS koen väkivaltaa jossai vaihees elämää. Mutta sitä ei tässä uudessa suhteessa tartte pelätä koska tiiän että nykyinen suojelee mua jopa kärpäseltä jos niitä pelkäisin.
Lohduttanut itseäni sen verran sanomalla että ;" Minä olen voittaja vaikka menetin parhaan ystävän/siskoni.." koska mulla kuitenki jäi paremmat välit mun ja siskon yhteisiin kavereihin ja mulla on paremmat välit äitiini kuin siskollani ja mulla on parempi mies :) Siskolle jäi vain tuo eksäni ja jonkinmoiset välit äitiin. Minä olen voittaja loppupeleissä ja sisko on se häviäjä. :) Tai nykyinen jätkäni sanoo ;" Et sä menettänyt siskoasi- siskosi menetti sut" :) joten tuoki lohduttaneet minua :)
Eksäni on kohta 29-vuotias ja nykyinen on 20-vuotias. Ja tällä nykyisellä on tuo arvomaailma kohdillaan ja on ajatusmaailmastaan paljon kypsempi kui tuo eksä :) Olen selkeästi voittaja vaikka voinki niin huonosti että tekee kipeää. Joskus kyllä tulee semmosia tunteita ettei millään jaksa, tahtois vain nukkua ja nukkua, itkeä samalla, ja taas sit pystyn olemaan ajattelematta koko asiaa. Illat ovat kaikista pahimpia aikoja, en osaa sanoa miksi.
Ehkä joskus, joskus siskoa tajuaa mitä hän menetti jonkun jätkän takia. Ja mitä siskon teko aiheutti minulle. *laittaa sormet ristiin ja toivoo*
Kultaisen seurustelusuhteen saa aina helposti mutta kultaista ystävää et löydä niin helposti.