Kävin intin v. 1982. Silloin armeijan varustus oli vielä kovin vanhanaikaista, 1940-60 -luvuilla käyttöön otettua. Taisteluvyö oli jämerä, kankaasta tehty, epäergonominen ja raskas, ja samalla perusyksinkertainen. Ei sellainen moderni, kevyt muovitetsari kuin nykyään.
Reppu oli vanhan ajan reppu, ruskea ja äärimmäisen tiuhaan kudotusta kankaasta tehty, ei mikään rinkka, ja siihen kiinnitettiin ulkopuolelle esineitä kuten kumisaappaita ns. nahkaisilla irtohihnoilla, ja kaksi telamiinaa a 10 kg. kulki myös tetsarin mukana.
Mitään talvikäyttöön tarkoitettuja huopakumisaappaita ei vielä ollut tarjolla, ne tulivat seuraavana vuonna. Jaloissa ei pidetty maihareita, vaan jatsareita, korkeavartisia nahkasaappaita, jotka kiillotettiin armeijan kuuluisalla kenkäplankilla. Ja voi helvetti, jos et saanut niitä kiiltämään, rangaistus seurasi välittömästi. Simputusta eli rumbaa.
Sukkia ei normaalissa arkikäytössä ollut, vaan niiden sijalla olivat jalkarätit. Ne piti osata kietoa jalan ympärille oikein, muuten marssista tuli yhtä helvettiä jaloille, koska huonosti kiedotut jalkarätit aukenivat, eikä niitä saanut kesken marssin korjata. Vain viikonloppulomilla sai käyttää sukkia.
Aseina olivat rynkky RK-62, ei vielä sitä uudempaa ohutperäistä ja parannettua versiota, telamiinat, sekä kevyt sinko, 55-S-55, joka painoi yli 5 kiloa. Kaikki ne piti raahata mukana, tietysti täyspakkausrepun lisäksi. Jalkaisin suoritettavat marssit olivat kesällä 10-20 km. ja pyörällä 30-50 km., talvella vähän lyhyempiä. Kuorma-autolla ei menty minnekään, vain fillarilla ja talvisin suksilla - vanhoilla, tervattavilla puusuksilla. Ja niitähän tervattiin.
Metsäkeikoilla ei ollut Baja-majoja, vaan metsään rakennettiin riuku, joka toimitti paskahuussin virkaa. Metsässä ruokana oli yleensä soppatykin Pataljoonakeitto, Supe a la Batallion; läskisiä lihanpaloja vesivellissä puoliraakojen vihannesten kera, sekä näkkileipää ja teetä.
Mitään mukavuuksia ei saanut olla kasarmeilla. Ei edes telkkaria ollut. Jotkut rohkeat kuitenkin yrittivät tuoda laitteita tupiin. Jos joltakulta löydettiin korvalappustereo, radio tai kasettimankka, ne takavarikoitiin, ja palautettiin vasta intistälähtöpäivänä. Sitä ennen kaveri oli tietysti joutunut putkaan sääntöjen rikkomisesta.
Samassa joukkueessa kanssani oli kaveri, joka oli kuuluisaa upseerisukua. Hänellä oli synnynnäinen sydänvika, joka nykyään oikeuttaisi vapautukseen armeijasta. Hänen oli kuitenkin läpikäytävä intti, koska sukulaiset vaativat. Kaveri tuupertui muutamia kertoja kesken metsäkeikkojen, ja minulle lykättiin sitten kannettaviksi hänenkin varusteensa, telamiinoja, 55-S-55:tä ja reppua myöten.
Valittaa ei saanut, vaikka piti kantaa kahden miehen varusteet seuraavaan yöpymispaikkaan. Ja minähän kannoin. Kiroilin hiljaa mielessäni ja kannoin, vaikka olin itsekin silloin laiha, urheilematon lukutoukka, mutta pelkän sisun ja raivon voimin mentiin eteenpäin.
Reppu oli vanhan ajan reppu, ruskea ja äärimmäisen tiuhaan kudotusta kankaasta tehty, ei mikään rinkka, ja siihen kiinnitettiin ulkopuolelle esineitä kuten kumisaappaita ns. nahkaisilla irtohihnoilla, ja kaksi telamiinaa a 10 kg. kulki myös tetsarin mukana.
Mitään talvikäyttöön tarkoitettuja huopakumisaappaita ei vielä ollut tarjolla, ne tulivat seuraavana vuonna. Jaloissa ei pidetty maihareita, vaan jatsareita, korkeavartisia nahkasaappaita, jotka kiillotettiin armeijan kuuluisalla kenkäplankilla. Ja voi helvetti, jos et saanut niitä kiiltämään, rangaistus seurasi välittömästi. Simputusta eli rumbaa.
Sukkia ei normaalissa arkikäytössä ollut, vaan niiden sijalla olivat jalkarätit. Ne piti osata kietoa jalan ympärille oikein, muuten marssista tuli yhtä helvettiä jaloille, koska huonosti kiedotut jalkarätit aukenivat, eikä niitä saanut kesken marssin korjata. Vain viikonloppulomilla sai käyttää sukkia.
Aseina olivat rynkky RK-62, ei vielä sitä uudempaa ohutperäistä ja parannettua versiota, telamiinat, sekä kevyt sinko, 55-S-55, joka painoi yli 5 kiloa. Kaikki ne piti raahata mukana, tietysti täyspakkausrepun lisäksi. Jalkaisin suoritettavat marssit olivat kesällä 10-20 km. ja pyörällä 30-50 km., talvella vähän lyhyempiä. Kuorma-autolla ei menty minnekään, vain fillarilla ja talvisin suksilla - vanhoilla, tervattavilla puusuksilla. Ja niitähän tervattiin.
Metsäkeikoilla ei ollut Baja-majoja, vaan metsään rakennettiin riuku, joka toimitti paskahuussin virkaa. Metsässä ruokana oli yleensä soppatykin Pataljoonakeitto, Supe a la Batallion; läskisiä lihanpaloja vesivellissä puoliraakojen vihannesten kera, sekä näkkileipää ja teetä.
Mitään mukavuuksia ei saanut olla kasarmeilla. Ei edes telkkaria ollut. Jotkut rohkeat kuitenkin yrittivät tuoda laitteita tupiin. Jos joltakulta löydettiin korvalappustereo, radio tai kasettimankka, ne takavarikoitiin, ja palautettiin vasta intistälähtöpäivänä. Sitä ennen kaveri oli tietysti joutunut putkaan sääntöjen rikkomisesta.
Samassa joukkueessa kanssani oli kaveri, joka oli kuuluisaa upseerisukua. Hänellä oli synnynnäinen sydänvika, joka nykyään oikeuttaisi vapautukseen armeijasta. Hänen oli kuitenkin läpikäytävä intti, koska sukulaiset vaativat. Kaveri tuupertui muutamia kertoja kesken metsäkeikkojen, ja minulle lykättiin sitten kannettaviksi hänenkin varusteensa, telamiinoja, 55-S-55:tä ja reppua myöten.
Valittaa ei saanut, vaikka piti kantaa kahden miehen varusteet seuraavaan yöpymispaikkaan. Ja minähän kannoin. Kiroilin hiljaa mielessäni ja kannoin, vaikka olin itsekin silloin laiha, urheilematon lukutoukka, mutta pelkän sisun ja raivon voimin mentiin eteenpäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kävin intin v. 1982. Silloin armeijan varustus oli vielä kovin vanhanaikaista, 1940-60 -luvuilla käyttöön otettua. Taisteluvyö oli jämerä, kankaasta tehty, epäergonominen ja raskas, ja samalla perusyksinkertainen. Ei sellainen moderni, kevyt muovitetsari kuin nykyään."
II/09 en ainakaan itse nähnytkään 05-tetsaria, vaan kannettiin sitä vanhempaa versiota. Siitä en kyllä hyvää sanaa kuullut.
"Reppu oli vanhan ajan reppu, ruskea ja äärimmäisen tiuhaan kudotusta kankaasta tehty, ei mikään rinkka, ja siihen kiinnitettiin ulkopuolelle esineitä kuten kumisaappaita ns. nahkaisilla irtohihnoilla, ja kaksi telamiinaa a 10 kg. kulki myös tetsarin mukana."
Joku 80-luvun reppu oli meidänkin aikaan käytössä, paitsi että sissit käyttivät uusia rinkkoja joista oli selvästi jäänyt tuotetestaus välistä. Ja kyllä niihinkin laitetaan remeleitä killumaan.
"Mitään talvikäyttöön tarkoitettuja huopakumisaappaita ei vielä ollut tarjolla, ne tulivat seuraavana vuonna. Jaloissa ei pidetty maihareita, vaan jatsareita, korkeavartisia nahkasaappaita, jotka kiillotettiin armeijan kuuluisalla kenkäplankilla. Ja voi helvetti, jos et saanut niitä kiiltämään, rangaistus seurasi välittömästi. Simputusta eli rumbaa."
Noh, tässä nyt on tullut vähän edistystä. Mutta pitää niiden maihareidenkin kiiltää.
"Sukkia ei normaalissa arkikäytössä ollut, vaan niiden sijalla olivat jalkarätit. Ne piti osata kietoa jalan ympärille oikein, muuten marssista tuli yhtä helvettiä jaloille, koska huonosti kiedotut jalkarätit aukenivat, eikä niitä saanut kesken marssin korjata. Vain viikonloppulomilla sai käyttää sukkia."
Tarkastiko kukaan oikeasti että ihmisillä oli jalkarätit leireilläkin jalassa? Kuulostaa aika vammaiselta. Ja muka ei saanut korjata taukojen aikana, aika paksulta kuulostaa...
"Aseina olivat rynkky RK-62, ei vielä sitä uudempaa ohutperäistä ja parannettua versiota, telamiinat, sekä kevyt sinko, 55-S-55, joka painoi yli 5 kiloa. Kaikki ne piti raahata mukana, tietysti täyspakkausrepun lisäksi. Jalkaisin suoritettavat marssit olivat kesällä 10-20 km. ja pyörällä 30-50 km., talvella vähän lyhyempiä. Kuorma-autolla ei menty minnekään, vain fillarilla ja talvisin suksilla - vanhoilla, tervattavilla puusuksilla. Ja niitähän tervattiin. "
RK-62 on edelleenkin käytössä, ja on painoltaan kevyempi ja toiminnaltaan lähes täsmälleen sama kuin uudempi -95. Marssit saattoivat olla 30 kilometrin mittaisia, yön yli kestäviä suorituksia LEIRIN PÄÄTÖKSEKSI. Ja lumi oli jo maassa. Suksia nyt ei tervattu, mutta niistä vanhimmat periytyivät jopa 70-luvulta.
"Metsäkeikoilla ei ollut Baja-majoja, vaan metsään rakennettiin riuku, joka toimitti paskahuussin virkaa. Metsässä ruokana oli yleensä soppatykin Pataljoonakeitto, Supe a la Batallion; läskisiä lihanpaloja vesivellissä puoliraakojen vihannesten kera, sekä näkkileipää ja teetä."
Ei taisteluleireillä mitään riukujakaan aina ollut, kunhan kyykättiin ja paskottiin.
Ei ne asiat niin paljoa ole helpottunut kuin vanhat parrat luulee, on se armeija vieläkin perseestä.
vaan mannebootseja.
Kaikille sodanaikana pitäis sallia ammusvyö joita alikersanteilla on muuten ammukset loppuu kesken.