Uskaltaako masentunut puhua esim. terapiassa kuolemasta vai passitetaanko heti pakkohoitoon?
Enkä tarkoita kuolemasta puhumisella nyt sitä että ilmoittaisi tekevänsä itsemurhan tai edes suunnittelevansa sitä.
Enkä tarkoita kuolemasta puhumisella nyt sitä että ilmoittaisi tekevänsä itsemurhan tai edes suunnittelevansa sitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskaltaa. Onhan siitäkin asiasta hyvä joskus puhua.
Tottakai uskaltaa. Tai en tiedä, riippuukohan se aina kuitenkin terapeutista ja siitä, missä tilassa asiakas on? Mutta me ainakin terapeutin kans koko ajan maalataan tai kirjoitellaan kuolemasta. Tai sitten pitää piirtää. Ja ollaan käsitelty mun suunnittelemaa itsemurhan tekotapaakin ihan kaikessa rauhassa. Sitä ollaan mietitty mitä kuolema on, millainen kuolemanhetki on, onko kuoleman jälkeen mitään, muuttuisiko tämä maailma miksikään jos lähtisin jne. Koska näistäkin pitää kuulemma kertoa eikä saa jäädä itsekseen miettimään.
Mutta tämä on siis vain mun kokemus asiasta. Terapeutti tietää 100% varmasti etten uskalla tehdä itsemurhaa vaikka ajattelisin sitä koko ajan. Jos ei pakkohoitoon joudukaan, niin on se silti soittanut jonkun läheisen hakeen mut jos meidän tunti päättyy vähän sekavissa tunnelmissa... Että ei se ihan huolettomasti sentään suhtaudu.
Ensimmäisen pakkohoitoon joutumisen (lääkärin päätös, ei terapeutin) jälkeen menin pitkäksi aikaa niin mykäksi, ettei terapioista ja mistään tullut enää mitään. En voinut enää kertoa mitään mielipiteitä kun ajattelin, että taas joutuu kuitenkin sairaalaan. Nyt terapeutti antaa sitten puhua ihan mistä tahansa ihan vapaasti eikä se ole lähettämässä hoitoon, koska ikäviäkin asioita, kuolemaakin, pitää saada käsitellä ihan rauhassa.