Minulla on erittäin huono itsetunto johtuen lihavuudesta, haluisin liikkua ulkona ja käydä lenkillä oikein urakalla että laihtuisi, mutta en pysty sillä minua yksinkertaisesti hävettää mennä ihmisten ilmoille liikkumaan :/
Sosiaaliset tilanteet / muuten ulkona oleminen (kavereitten kanssa, kaupassa käynti) eivät ole ongelma, mutta jotenkin tuo liikunta tuntuu erittäin vaikealta, jos aloitat hölkkäämisenkin niin täytyy heti jonkun vastaan tullessa lopettaa, ja vetää henkeä (yritän kai niin todistaa että en minä missään huonossa kunnossa ole, tai jotain)....
Kyllä sitä sisällä pystyy jotain jumppaa, punnerruksia, tms tekee mut kyl se lenkkeily olis tosi kova juttu....
Onko kellään samallaisia kokemuksia? Osaisiko joku auttaa asiassa? Yks ratkaisu tietty olis et kävis joko iltamyöhään tai aikaisin aamusta, mutta haluaisi ihan "ihmisten aikaan" käydä kans :(
Sosiaaliset tilanteet / muuten ulkona oleminen (kavereitten kanssa, kaupassa käynti) eivät ole ongelma, mutta jotenkin tuo liikunta tuntuu erittäin vaikealta, jos aloitat hölkkäämisenkin niin täytyy heti jonkun vastaan tullessa lopettaa, ja vetää henkeä (yritän kai niin todistaa että en minä missään huonossa kunnossa ole, tai jotain)....
Kyllä sitä sisällä pystyy jotain jumppaa, punnerruksia, tms tekee mut kyl se lenkkeily olis tosi kova juttu....
Onko kellään samallaisia kokemuksia? Osaisiko joku auttaa asiassa? Yks ratkaisu tietty olis et kävis joko iltamyöhään tai aikaisin aamusta, mutta haluaisi ihan "ihmisten aikaan" käydä kans :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla samaa, aluksi jännitti mennä ihmisten ilmoille lenkille. Aloin hölkkäilyn meidän takapihalla juoksemalla ympyrää noin 15 metrin alueella ja sitten metsäpolulla edes takas. Ja sitten kasvoi kuntokin jo siinä määrin, että menin jo kadulle juoksemaan, iltahämärillä ja pimeässä. Nyt ei enää jännitä juosta valoisallakaan. Siihen on siedättynyt.