Karmeat kokkaukset ja pilatut sapuskat

mitäs vielä...tasalämmön sijaista vahingossa ylälämpötila uunissa... Kun kaikki tosiaan menee ns. pieleen...niin sitten sitä ei pelasta mikään... Tämän muistan kyllä ikuisesti koska sain siitä aina kuulla, en vieläkään uskalla tarjota kokonaista broileria (itse tehtynä vierailleni)) epä onnistuu siis taatusti...;))) varsinkin jos kysymyksessä on ns. ranskalaistyyppinen kana...;)))Eivät edes kynttilät pelastaneet...nooh...pääsinhän ulos syömään;))) siinä kun tuli lopulta itku....minultakin....Olin sentään keittiössä 5 tuntia tuota hitsin kanaa valmistamassa....Sisareni silloin aviomies sanoi...minulle lohduttuvasti silloin olin todella nuori itsekin...Hän taas todella erittäin taitava ruoanlaittaja. Hän sanoi näin: Friidu mitäs jos aloittaisit tai sinun kannattaisi aloittaa jostain helpommasta tuo ruoanlaitto...miten vaikka makkarakastike? minä voin neuvoa;)))

Tsau:Friidu

Takavuosina hurahdin maustamiseen. Kaikenmaailman mausteilla onnistuin pilaamaan yksinkertaisenkin ruuan.

Nykyisin harrastan vähän mausteita ja arvostan aitoja makuja. Välillä ruuistani tulee kylläkin tosi mauttomia, kuten esim.eilen tekemäni kana-leipäjuusto-kurkku-aurinkosalaatti-persikka sekoitus. Eipä maistunut miltään, mutta nälkäänsä sitä söi. Maitoruuat poltan säännöllisesti pohjaan.

Ensimmäisiä kokkailuja omassa kodissa... alkoi niin tehdä mieli uunipuuroa. Jospa laittais vähän kuumemmalle, niin tulisi nopeammin? Sillä seurauksella, että "puuro" oli niin kova klöntti, ettei irronnut vuoasta ja meni roskiin vuokineen päivineen. Opinpahan tajuamaan, että eri kypsennyslämpötiloilla on merkitystä.

Taitava ruuanlaittaja ja leipoja äitini sirotteli korvapuusteihin kanelin sijasta cayennepippuria... ei ehtineet aivastelulta uuniin asti kuitenkaan :)

Mulla tuo kokeileva ja luova ruuanlaitto tuo muassaan moniakin yllätyksiä, joista jotkut ovat ihan hyviäkin. Eipä siis oikeastaan mitään mokia synny, jos jostakin kotimaisesta ruuasta tuleekin "Le Pöperöö".
Muistan kyllä nuoruudesta, kun minulla oli alivuokralaisena yksi Helsinkiläisravintolan kokki joka haaveili keittiömestarin tai pääkokin paikasta. Kerran aikoi säväyttää jollakin omaan reseptiin perustuvalla murekkeella, mutta jätti vahingossa suolan pois.

Nyt aikuisiälläni en mokia tunnusta mutta...kun aloittelin joskus vuosikymmeniä sitten, eivät taitoni olleet kehuttavat.
Tein vahingossa jauhelihakastiketta jauhetusta hirvensydämestä, syödessä ihmeteltiin makua ja katsoin pakastepussin tarraa, sitten selvisi syy.
Samaan sarjaan kuuluu, ettei pullataikinani noussut ja raskaassa kaivostyössä olleelle veljelleni keitin mannavelliä päivän päätteeksi.

Kaikki sisarukseni kiertäneenä ja 13 vuotiaana aloittaneena, ei noita erehdyksiä oikein enää pääse tulemaan. Silti olen ihan tavallinen kotikokki, en mikään Master Chef.

Ostinpa ulkomaan valmisteisen teflonpintaisen muffinsivuuan ja siinä pahvikääreessä oli helpon oloinen englanninkielinen resepti, josta oitis kokeilemaan. Hyvin montakin kertaa tein sen mukaan marjamuffinseja, mutta kamalasti röyhtäytti ja mahaa turvotti.

Kerran sitten ihan päivävalossa rillien kanssa aloin ohjetta lukemaan ja totesin, että olin reippaasti käyttänyt soodamääriä ruokalusikalla ja ohjeessa oli vain teelusikka.

Olen myös erinomainen unohtamaan ruokia liedelle, joista tunnetuin oli monipäiväistä tuuletusta vaativa keitinpottujen pohjaanpalaminen samoin kuin teevettä keittäessäni pilasin kauniin emalipannun. Käytämme siis kaasuliettä, jolla hajamielinen ihminen voi aiheuttaa runsaasti riskitilanteita.

tavis ruoan laittaja, mut toki on monen vuoden kokemus,niinkuin nyt tän ikäsellä naiseläjällä on:))

Tein tossa yks kerta ihan arkiruokaa, jauhelihakeittoa, no, kuinkas ollakkaan piti laittamani jauhelihamaustetta jauhelihan mausteeksi, en sen paremmin tarkastellu maustepussia, eikäpä ollu rillukoitakaa silmillä, joten otin samannäköisen pussin käteeni ja maustetta jauhelihan sekaan...
Ruoka kypsyi ja laitoin lautaselleni soppaa, oli kaamee nälkäki jo, lusikoin soppaa suuhun, yht'äkkiä alkoi makunystyröissä tuntua jännä maku, mitä ihmettä täs nyt on, ei se pahaa ollu, mut jännä eksoottinen maku siinä oli, söin kuitenki lautasen tyhjäksi. Pitihän se tarkistaa, menin kaapille ja otin pussin käteen ja rillit silmille,, höh.. siinä luki kanelia, vähäks alkoi naurattaa, aattelin etten perheelle kerro mitään, syököön pois vaan, nii, jos maistuu.
Perhe tuli kotiin ja lämmittivät soppaa, yks ja toinen kyseli ihmeissään, et mikä outo maku sopassa on?? Ilmeet oli huvittavia, heeh..:))))
Kerroin sitten mitä oli soppaan livauttanu vahingossa, kyllä he kuitenkin söivät sitä ne yhdet lautaselliset:)))

Sattuuhan sitä kaikenlaista. Tahtoi sattua nuorempana enenpi, kun tuli oltua kekseliäänä ja hätäisenä. Se etenkin aina tympäisi, kun meni kalliit aineet pilalle. Se oli sitten irvisteltävä ja syötävä, muuta kun ei ollut.

Parit klassikot minäkin olen tehnyt. Täytekakku, jossa kermavaahdossa reilusti suolaa. Ja toinen klassikko oli lätyt. Niino, voi lätytkin pilata. Jostain syystä luin reseptistä, että kaksi mittaa suolaa. Ihmettelin kyllä vähän, että millanenhan mitta ja tais tulla laitetuksi puoli koloa. Hain kyllä lisää jauhoja kaupasta, kun satuin maistamaan taikinaa. Mutta niin pirun suurta läjää järjettömän suolaisia lättyjä en ole ikinä joutunut syömään. Varmaan metrin kasa.

Ja pakkohan se on mainita. Sima. Vanhana kiljun keitteliänä tein oskus simaa, siis reilusti hiivaa a vielä reilummin sokeria. Keittiön katon peseminen aika tympeää puuhaa.

Mutta väkisellä voita kaikille sattuu. Eikä ole pitkiin aikoihin sattunut mitään kovin kummallista. Sitä jotenkin oppi vähän tarkkailemaan, mitä on tekemässä. Ja os nyt sattuu tulemaan yökin makuista murkinaa, maun voi melkein aina peittää chilillä, valkosipulilla, ketsupilla, sinapilla...


=DW=

Todella ällöttävä, ei kokkaus mutta juomasekoitus tuli tehtyä nuorempana. Löytyi talosta pullo Bacardi-rommia jota tietenkin piti ruveta juomaan. Vaan eipä ollut mitään sen sekaan laitettavaa. Veden kanssa ei pudonnut mutta loistava idea tuli, löytyi appelsiinituoremehupurkki. Sitä sekaan ja voi hyvä tavaton mikä kammottava makuyhdistelmä. Juoma maistui puolimädälle appelsiinille. Silloin ei naurattanut. Nyt jo vähän.