Oletteko koskaan kokeilleet elää edes yhden päivän synnittömänä.
Jeesuksesta sanotaan, ettei hän tehnyt koskaan syntiä lyhyen elämänsä aikana. Miten se olis mahdollista?
Jospa siksi, kun hähän oli samalla itse Jumala ja eihän itselleen toki tehnyt syntimerkintöjä.
Olikohan ulkoapäin katsottuna silti Jeesuskaan ihan puhdas pulmunen. Jeesuksella oli ihmisen kaltaisena varmaan kaikki himot ja halut, joten miten hän niiden kanssa painiskeli.
Voisko tavallinen ihminen olla yhden päivän ilman syntiä? Minun mielestäni voi monessakin tapauksessa.
Aloitetaan pienestä vauvasta, joka syntyy synnittömänä, ei perisynnin turmelemana, niinkuin ennen opetettiin. Vasta kun lapsi tajuaa ja oppii erilaisia asioita, hän alkaa tekemään syntiä, mutta kyllä siihen muutama vuosi menee. Voidaanko sanoa, että kaikki allle kouluikäisenä kuolleet ovat vielä niin synnittömiä, että pääsevät taivaaseen ilman parannuksen armon kösittämistäkään.
Olin tässä sairaana joulun jälkeen ja vietin yhden päivän täysin peiton alla sängyssä. En puhunutkaan mitään, en jaksanut edes ajatella. Senverran tuli vaan mieleen, että nyt en varmasti tehnyt syntiä sen päivän aikana. Mitä syntiä olisin voinut tehdä, kun en lukenut, en kuunnellut, en katsellut, en puhunut, en syönyt, mitä siis olisin voinut tehdä sellaista, jossa olisin syntiin sortunut?
Edes tuhmat ajatukset ei tulleet mieleen. Tästä sain ajatuksen, että kyllähän synnittömänäkin vois elää yhden päivän tai useammankin. Vielä varmempaa synnittömyys olisisi siinä tilanteessa, kun olisi taju kankaalla. Humalainenkaan ei tee syntiä, kun on vintti ihan pimeänä. Miksi humalassa oleminen olisi syntiä, ellei törttöilisi, joisi kotonaan itsensä jalat alta. No, jos oman ruumiin fyysinen turmeleminen ei ole syntiä, niin ei silloin humalassakaan oleminen voi olla syntiä.
Tupakalla itseään fyysisesti turmelu ei lestadiolaisen opin mukaan ole syntiä, niin ei kai silloin ylensyöminenkään. En tahdo puolustella alkoholin käyttöä, mutta miksi pohjimmiltaan esim. sievä humalatila kotona omissa oloissaan olisi syntiä.
Tarviiko parannusta tehdä vain muodon vuoksi, jos kerta tuntuu siltä, ettenhän minä ole syntiä tehnyt.
Olen elänyt vaan ihan normaalia jokapäiväistä elämääni esim. vanhainkodissa, jossa en tee muuta kuin syön, nukun, katson television iltauutiset, vaihdan pari sanaa jonkun toisen asukin kanssa ja luen päivän lehteä.
Eikö koskaan voi lestadiolaisena tuntea onnistuneensa, vaan aina on matkanteko ollut hidasta ja epäilyksiä täynnä. Jos tuntee olonsa normaalin hyväksi, lestadiolaisen uskon mukaan silloin on jo vikaan joutunut, jos ei ole jokapäiväistä synnintuntoa harteillaan.
Minä väitän, että synnittömänäkin pystyy elämään yhden tai useamman päivän, jos tosissaan yrittää.
Edes sielunvihollinekaan ei aina piiritä, vaikka niin seuroissa saarnataan.
Tutkistelun arvoista pohdintaa.
Jeesuksesta sanotaan, ettei hän tehnyt koskaan syntiä lyhyen elämänsä aikana. Miten se olis mahdollista?
Jospa siksi, kun hähän oli samalla itse Jumala ja eihän itselleen toki tehnyt syntimerkintöjä.
Olikohan ulkoapäin katsottuna silti Jeesuskaan ihan puhdas pulmunen. Jeesuksella oli ihmisen kaltaisena varmaan kaikki himot ja halut, joten miten hän niiden kanssa painiskeli.
Voisko tavallinen ihminen olla yhden päivän ilman syntiä? Minun mielestäni voi monessakin tapauksessa.
Aloitetaan pienestä vauvasta, joka syntyy synnittömänä, ei perisynnin turmelemana, niinkuin ennen opetettiin. Vasta kun lapsi tajuaa ja oppii erilaisia asioita, hän alkaa tekemään syntiä, mutta kyllä siihen muutama vuosi menee. Voidaanko sanoa, että kaikki allle kouluikäisenä kuolleet ovat vielä niin synnittömiä, että pääsevät taivaaseen ilman parannuksen armon kösittämistäkään.
Olin tässä sairaana joulun jälkeen ja vietin yhden päivän täysin peiton alla sängyssä. En puhunutkaan mitään, en jaksanut edes ajatella. Senverran tuli vaan mieleen, että nyt en varmasti tehnyt syntiä sen päivän aikana. Mitä syntiä olisin voinut tehdä, kun en lukenut, en kuunnellut, en katsellut, en puhunut, en syönyt, mitä siis olisin voinut tehdä sellaista, jossa olisin syntiin sortunut?
Edes tuhmat ajatukset ei tulleet mieleen. Tästä sain ajatuksen, että kyllähän synnittömänäkin vois elää yhden päivän tai useammankin. Vielä varmempaa synnittömyys olisisi siinä tilanteessa, kun olisi taju kankaalla. Humalainenkaan ei tee syntiä, kun on vintti ihan pimeänä. Miksi humalassa oleminen olisi syntiä, ellei törttöilisi, joisi kotonaan itsensä jalat alta. No, jos oman ruumiin fyysinen turmeleminen ei ole syntiä, niin ei silloin humalassakaan oleminen voi olla syntiä.
Tupakalla itseään fyysisesti turmelu ei lestadiolaisen opin mukaan ole syntiä, niin ei kai silloin ylensyöminenkään. En tahdo puolustella alkoholin käyttöä, mutta miksi pohjimmiltaan esim. sievä humalatila kotona omissa oloissaan olisi syntiä.
Tarviiko parannusta tehdä vain muodon vuoksi, jos kerta tuntuu siltä, ettenhän minä ole syntiä tehnyt.
Olen elänyt vaan ihan normaalia jokapäiväistä elämääni esim. vanhainkodissa, jossa en tee muuta kuin syön, nukun, katson television iltauutiset, vaihdan pari sanaa jonkun toisen asukin kanssa ja luen päivän lehteä.
Eikö koskaan voi lestadiolaisena tuntea onnistuneensa, vaan aina on matkanteko ollut hidasta ja epäilyksiä täynnä. Jos tuntee olonsa normaalin hyväksi, lestadiolaisen uskon mukaan silloin on jo vikaan joutunut, jos ei ole jokapäiväistä synnintuntoa harteillaan.
Minä väitän, että synnittömänäkin pystyy elämään yhden tai useamman päivän, jos tosissaan yrittää.
Edes sielunvihollinekaan ei aina piiritä, vaikka niin seuroissa saarnataan.
Tutkistelun arvoista pohdintaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ja uskomisesta ja elämästä menee ilo, jos kaikkea mitataan vain synnintunnolla ja siinä rypemisellä.
Tavallaan siis jopa jokin syntinen riippuvuus voi olla "pelastus" uskonelämälle, koska silloin saa synnintunnon ja "tietää" olevansa taas oikea uskovainen. Kun voi ruoskia itseään.
Ja nöyrää epäitsekkyyttä ja hyvän tekemistä ihan tieten tahtoen oikein vähätellään, eihän sillä ole mitään merkitystä pelastumisessa...
Eihän se ihan niin voi mennä kuitenkaan.
Eikä tavallinen henkisesti tasapainoisen, empaattisen ihmisen elämä tosiaankaan ole kovinkaan syntistä välttämättä. Toki aina armoa tarvitsee ja tukea uskolleen. Usko ei saa olla pelkkää synnintekoa ja itseinhoa ja sen anteeksisaamisesta tulevaa helpotusta.
Aina muistutetaan, ettei hyvillä teoilla s.o. hyvällä elämällä ansaita autuutta, vaan paremminkin epäonnistuneella uskonelämällä.
Puhujatkin ovat aina niin huonosti onnistuneita, se on selvä merkki, että vain huonoutta voi tuoda esiin uskonelämässä, ei hyviä päiviä.
No voishan tuota selittää niinkin, ettei elävässä arkielämässäkään kannata alkaa kovin keuhumaan itseään, sitähän muut vaan alkais kadehtimaan ja lottovoittajan varsinkin kannattaa olla onnestaan hiljaa, koska muutoin alkais sataa kerjuupyyntöjä.
Pummeille ei kannata mennä saarnaamaan oikeasta elämästä, sillä he kyllä osaa käyttää onnellisesta elämästä puhuvaa hyväkseen; anna vitonen, kun kerta olet hyväosainen.
Silloin on kuitenkin uskovaisen asiat omituyisesti, jos sanoo, ettei ole syntiä tehnyt sen vertaa, että tarvis seuroissa anoa anteeksiantoa.
Toisaalta esim. Melperin uskon mukaan yksi kerta riittää elämässään anteeksipyyntöön, ja sitten on loppuikänsä synnitön niin kauan kuin uskosuhde Jumalaan ja Jeesukseen säilyy. Yksinkertaisimmillaan kaits sitä, että uskoo Jumalaan ja vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen.
jo syntyessään (ps.51:7).
Siksi alkaa syntiä tekemäänkin. Osaa se vauvakin jo syntiä tehdä, olla kateellinen ja äkäillä.
kaikessa on pahaa jne...
hanki poika elämä!
Vauvan ensimmäinen vaisto on rinnan imeminen, ei häntä siinä kukaan opeta. Ja vaistot kehittyy päivä päivältä, jolloin vauva oppii puolustautumaan. Äkäileminen on vain vaistoa, ei syntiä. Vauvan ainoa vaistomainen keino saada tarpeensa tyydytetyiksi on huutaa ja parkua, jotta äiti ja isä tietää auttaa.
Kateuskin on luonnollista vaistoa niin eläimillä kuin ihmisillä.
Olen seurannut lintujen ruokintapaikallamme, kuinka linnutkin osaavat olla kateellisia talipallon päältä.
Kateus ei välttämättä ole syntiä, se on vain keino pyrkiä parempaan
määritellä ensin, mitä synti on.
Synti on kaikkea sitä mikä erottaa meitä JUMALASTA.
Ihmisen silmät kirkkauteen avaavastasta suuresta valosta ja valkeudesta.
Sitä on pahempaa ja lievempää. Elämä sinänsä sisältää elementtejä siitä, vaikkei ne aina niin pahoja olisikaan.
miettiä, mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Esim. käyttämäni nappikorvakorut? Korvakoruni ei erota minua Jumalasta. Siis se ei olekaan syntiä.
Entä jotkut harrastuksistani? Esim. käyn mielelläni teatterissa ja elokuvissa. Katselen televisiosta myös hyviä ohjelmia aina silloin tällöin. Ei, nämäkään asiat eivät erota minua Jumalasta.
tuohan oli vasta alkusoittoa pohdiskeluusi. Kyllä varmaan tulee jokin sellainen vastaan, joka erottaa sinut Jumalasta, joten luettelehan lisää elämänmenojasi.
Mites olis epäusko? Se on lestadiolaisen opin mukaan pahin tekijä, joka erottaa jumalasta.
Eikai nyt sentään voida sanoa, että kaikki elämisessä tarvitsemat elementit olisisivat synnillisiä.
Lestadiolaisen opin mukaan mitään syntilistoja ei ole, eikä voida laatia, vaan omatunto ohjaa kutakin elämään niin siveästi kuin suinkin.
Uskovainen kyllä tietää tarkoin, mitkä asiat ovat kiellettyjä ja siksi syntiä. Eri uskonnoissa erilaiset asiat mielletään synneiksi ja toiset taas ei.
Vaikka kuinka olisi uskovainen, ei voi välttyä tekemästä syntiä. Tämän tähden lestadiolainen käy niin usein seuroissa kuin suinkin, että hänen syntikuormansa pyyhittäisiin pois, seuroissa käydään siis pyhittymässä, koska tavan vuoksi seuroissa ei käydä.
Seuroissa käydään myös siksi, jotta pysyisi uskomassa, siis pyhitettynä.
Kun vaeltaa tässä uskossa, ei syntejä lueta ts.merkitä taivaan tilikirjoihin, vaan ne ikäänkuin automaattisesti pyyhkiytyy pois sitä mukaa, kuin matkalla tarttuu.
Melperi pääsee tässä kohdin vielä helpommalla. Hänelle riittää kerran elämässään antaminen elämänsä Jeesukselle sekä kasteella käynti ja sitten pysyykin synnittömänä, kunhan joskus edes käy hengellisessä tilaisuudessa.
Synti ei siis erota meitä Jumalasta, vaan ns.epäusko. En osaa selittää tuota käsitettä epäusko tarkempaa.
"Mites olis epäusko? Se on lestadiolaisen opin mukaan pahin tekijä, joka erottaa jumalasta." pohtii Leksa-Veksa.
Niin. Mikä on epäusko. Se on sitä, että unohtaa tuon kirkkauden olemassaolon. Joten elää ilman sen antamaa tukea sielussaan. Synti on sitä mikä vie tuon TUEN yhä kauemmaksi sinusta.
Se tuki ja usko ja yhteys "Isään" voi olla totta ja elävää ilman sanoja, ilman käsitteitä, määritelmiä, todistettavissa olevien tai todistetta vaille jääneiden asioiden lopullista selvyyttä ja varmuutta.
Se ei KOSKAAN ole sitä, ettei halua uskoa joihinkin ihmisten määrittelemiin "uskonoppeihin", jotka tuntuvat erottavan Jumalasta ja hänen kirkkaudestaan.
Mutta minä uskon ja käytän nappikorvakoruja. Nappikorvakorut eivät siis erota minua Jumalasta, eivätkä tee epäuskoiseksi.
Uskon edelleen, vaikka harrastan elokuvia ja teatterissa käyntiä. Nämä harrastukset eivät siis erota minua Jumalasta tai tee epäuskoiseksi.
Synti ja epäusko ovat siis jotain aivan muuta kuin nappikorvakoruni tai elämäniloa tuovat harrastukseni.
riittää, että pyytää Jeesukselta anteeksi. Eikö ole mitään tarvetta pyytää anteeksi uhriltaan tai vaikka tsekata, mitä pahantekoni on aiheuttanut uhrini elämään ja voiko asialle tehdä mitään.
Antaako Jeesus luvan laiminlyödä velvollisuudet?
Sinulla on kova väite Jeesuksesta! Väität ettei Jeesus tehnyt itselleen syntimerkintöjä, koska oli itse Jumala, vaikka tuskin oli ulkoapäin katsottuna puhdas pulmunen.
Toinen täällä kertoo että synti on eroa Jumalasta. Niin kuin onkin, kaikki jotka ovat erossa Jumalasta ovat synnin lain eli kuoleman lain alaiset.
Jeesuksen kiusaukset on kerrottu selvästi evankeliumeissa, kun hän joutui itsensä perkeleen kiusattavaksi. Se kyllä tietää ihmisen heikot kohdat. Mutta kun hän kysyi juutalaisilta, vihollisiltaan opetuslastensa läsnäollessa kuka voi osoittaa hänet syypääksi syntiin niin kaikki vaikenivat.
Jos vihollisesi eivät löydä sinusta vikaa, jatkuvasti kanssasi elävät kyllä löytävät, vai mitä?
Sen uskon että olet voinut elää päivän synnittömänä. Raamattu kertoo tästä:
1. Piet. 4:1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä-
Kyllä kivun ja sairauden kanssa painiessa syntiset ajatuksetkin unohtuvat.
Toinen synnitön olotila on Jeesuksen mieli: Hän rakasti, iloitsi tehdessään Isänsä tahdon mukaan, hän oli hiljainen ja nöyrä sydämeltä. Hänellä oli rakkaus, ilo, rauha jatkuvasti sydämessään. Kun hän itki ja kärsi hän teki sen aina toisten ihmisten vuoksi. Hän ei kidutuksessakaan unohtanut rakkauttaan ihmisiin.
Ja jos hänessä itsessään olisi ollut syntiä, hän ei olisi ylösnoussut kuolleista, sillä kuoleman ota on synti. Kuolemaan hän kantoi ihmiskunnan syntien rangaistuksen. Hän oli täyttänyt kaiken lain, jonka rikkomisesta synti saa voimansa. Kuolemalla ei ollut hänen sieluunsa ja henkeensä mitään otetta, sen oli pakko päästää hänet tuonelasta, jossa hän kävi saarnaamassa vankina olleille hengille, vedenpaisumuksessa kuolleille.
Se on kyllä helppo uskoa, ettei kuolemalla ole valtaa sieluun, mutta henkeen ja ruumiiseen on, oli sitten kuinka pyhä ja synnitön hyvänsä.
Jeesus ei siis levännytkään haudassaan, vaan meni ahertamaan tuonelaan saarnaamaan vedenpaisumuksessa menehtyneille sieluille tai hengille, onko se nyt sama asia?
Ruumisseen on kuolemalla valta, sitä ei voi välttää, paitsi Kesitasta ja kumppaneita, joitten ruumis lähtee maailmanlopun päivänä Herraa vastaan yläilmoihin liihottelemaan.
"Minä uskontunnustuksessa sanotaan mm; uskon ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään; siis tässä ruumiissako vai sielu-hengessä.
Ristiriitainen ajatus tuo, että ruumiit herätetään taivaaseen menoa varten, vaikka toisaalla sanotaan, ettei ruumis voi periä iankaikkista elämää.
Missä Jeesuksen ruumis oli sen vajaat pari päivää. Lähtikö ruumis liikekannalle heti kalliohautaan panon jälkeen, sillä eihän ruumis voi mennä henkimaailmaan, ainoastaan sielu.
En vieläkään usko, että Jeesus olisi mennyt saarnaamaan kadotetuille sieluille henkimaailmaan. MIkä kiire hänellä sinne oli mennä, jos hänen vallassaan oli kerta pelastaa vedenpaisumuksen aikaiset epäuskoiset.
Olishan hänellä ollut runsaasti aikaa mennä sinne muulloinkin, olis ny vaan levännyt kaikessa rauhassa sapatin lauantain, eikö lähtenyt hortoilemaan tuonelaan.
Kummiskin hauta oli tyhjä, kun opetuslapset sinne menivät.
Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta, suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta.
Jeesus siis pääsi pois sen jälkeen, kun enkeli avasi haudan kivipaaden, omin avuin hän ei sieltä päässyt.
Jeesus sitten lymyili lähtistöllä ja käveli opetuslapsiaan vastaan emmauksen tiellä.
Tutkijoille Jeesuksen elämässä ja opetuksissa riittää ehtymätön lähde samoinkuin maailmankaikkeudessa.
Olit sairaana synnitön. Et jaksanut tehdä syntiä.
Väität siis että tervekin ihminen pystyy elämään synnittömänä yhden tai useamman päivän - jos tosissaan yrittää. Pisti silmään sana "yrittää". Synnittömäksi yrittäminen on haaste sielunvihollisellekin, joten sinun pitänee ensin tehdä sopimus sen kanssa että se ei sinä päivänä sinua piirittäisi kun yrität.
Näyttää siltä että elämäsi on aika raskasta puurtamista uskon tiellä. Tiedäthän kuka antaa meille levon ja rauhan joka on kaikkea ymmärrystä ylempi? Ei tarvitse yrittää itse mitään.
Jeesus Kristushan se antaa, vaan eipä se tarkoita sitä, ettei sielunvihollinen silti häärisi ympärilläsi. Itse asiassa uskovaisena eläminen on jokapäiväistä kilvoittelua, elikkä yrittämistä pysyä erossa sielunvihollisesta ja toisaalta yrittämistä pysyä Kristuksen helmoissa.
Kerran minulle sanoi yksi vanha saarnamies: "Elä sinä välitä siitä sielunvihollisesta, eläkä kuuntele sitä. Olin tälle veljelle valitellut sitä, kun tuo sielunvihollinen aina häärii minun kimpussa. Sitten veli jatkoi: Kun sanot näin: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, häivy saatana matkoisi, niin kyllä se silloin ottaa nopsasti jalat alleen!"
synnitön tammikuu. vielä viikko niin alkaa taas se jatkuva rietastelu.
Enpä usko, että olet muissa kohdin kuin rietastelussa silti pysynyt synnittömänä.
Itse olen ajatellut pystyväni olemaan synnittömänä, jos muuttaisin Inarin korpeen erakkona elämään. Minulla ei siellä olisi nettiä, ei radiota, ei puhelinta, ei muita ihmisiä, elikkä minimaaliset mahdollisuudet olisi enää synnintekoon.
En tarkoita tipatonta, vaan joka suhteessa täysin synnitöntä. Vielä viikko niin voin taas hyvällä omallatunnolla jatkaa synnissä rypemistä.
Mutta siis vielkä toistona: Täysin synnitön tammikuu. Siihen ei moni pysty.
Miten ne synnit joita normaali ihminen tekee tietämättömyyttään .
niitä kin on enemmän kuin sormin laskien .
tipatonkin!!
Mieluisaa olisi kuulla, mitä tipattoman jälkeen. Alkaako sen jälkeen hulvaton meininki?