Minu suvussani harrastavat lestaaadiolaiset henkistä väkivaltaa. Aina kun joku perheemme jäsenistä menehtyy aloitetaan helvettiin tuomitseminen. Surun murtamana saa sitten kuulla, että nyt tuli helvettiin lähtö kun ei ole parannusta tehnyt.Missä on lähimmäisen rakkaus? EIKÖ JUMALA OPETTANUT MEITÄ RAKASTAMAAN EIKÄ TUOMITSEMAAN? Paljon on ollut surua; paljon tuomitsemista,mutta Äidillänii oli tapana sanoa ettei hänen sydämenuskoaan kukaan vie! Äiti perotettin vl-kun ei jaksanut tarpeeksi usein seuroihin.
Onko Jumala rakkaus?
Grålle
461368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jumala on rakkaus,niinkuin Hän sanassaan sanoo.Me ihmiset,meissä ei ole mitään hyvää senkin Jumalan sana sanoo.Laita turvasi Herraan.
Jumala on rakkaus. Mutta kyllä meissäkin VOI kyllä jotain hyvää OLLA jos vain tahdomme. KOKEILEPPA, IHAN TOSI!
Varmaan Jumalasta se lähtöisin..., mutta voi olla.
Minulle Jumala on ehdoton rakkaus, sillä en halua pitää muita Jumalia.
Uskon kuitenkin, että pahoista teoistamme seuraa pahaa, sekä itsellemme ja muille. Niitä kannattaa välttää! Jumalamme on kuitenkin armollinen, kun huomaamme virheemme ja suuntaudumme uudelleen kohti parempaa... Itseämme saamme ja pitää puolustaa, mutta itsekkyys on pahasta.
Aloittajan kertoma "vl-rakkauden" esimerkki ei ole rakkauden työtä...
Jos Jumala on rakkaus, niin miksi ei vain käytetä sanaa rakkaus? Tämä sanoilla leikkiminen ei tee Jumalasta yhtään todellisempaa. Onko Jumala siis pelkästään niitä ajatuksia ja tunteita mitä aivoissamme tapahtuu - samoin kuin rakkaus?
Jumala on rakkaus.
Jumala on kahvikuppi.
Molemmat argumentit kuulostavat yhtä tyhmiltä minulle, samoin pitäisi sinulle.
*Ihmise käsityskyvylle riittää se rakkaus. Se on enemmän kuin tunne.
Herrasi?
Sai näyttävän esiinmarssin hoitokouksissa 70- ja 80-luvuilla, eikä ole laantunut vieläkään.
Tämän kanssa on vaan elettävä -he eivät käytöstään muuta. Näin olen havainnut ikäväkseni.
Tämä kyllä sanotaan selvästi Jumalan Sanassa. Jumlan rakkaus ilmestyi Jeesuksessa Kristuksessa ihmiskunnalle. Jos ei ihminen ota Jeesuksen lunastustyötä omakohtaisesti vastaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä ja seuraukset ovat sen mukaiset, ikuinen ero Jumalasta, helvetti.
Jos ihminen ottaa Jeesuksen vastaan lunastajana ja pelastajana on hän Jeesuksen työn kautta Jumalan silmissä synnitön. Hänet otetaan vastaan kuin tuhlaajapoika; annetaan puhtaat vaatteet ja sinettisormus sormeen. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja perillinen.
Jos et noudata kaikkia SRK:n syntilistan kohtia, et voi olla "jumalanvaltakunnan" talostelija...
Jumalan Sana on meille "kompassi" kun vaellamme Kristus-tietä.
Se on peili, johon meidän tulee katsoa. Pyhä Henki siinä auttakoon.
Varsinki te vanhollislestadiolaiset. Tai oikeestaan kaikki te lestadiolaiset.
Pystyttekö todistamaan että Jumala on olemassa? Miks se loi ihmisiä (esim meikäläisiä) jotka ei usko siihen ja on sitä vastaan? Tell me that. Jumala on täyttä hölynpöly paskaa.
että pelastuu jos? -ottaa Jeesuksen vastaan lunastajana ja pelastajana on hän Jeesuksen työn kautta Jumalan silmissä synnitön.
Mitä väliä sillä missä sanotaan tai sanotaanko ollenkaan. Teologiset tulkinnat ovat kuitenkin melkoisen toisistaan poikkeavia. Kukin voi tulkita raamattua miten haluaa, koska ei ole sovittu mitään todellista sääntöä tulkinnoista. Kirkoilla on omia tulkintoja, mutta kirkkojen sisälläkin eri liikkeet tulkitsevat tavallaan ja vielä liikkeiden jäsenet omilla tavoillaan.
eihän SRK raamattua tarvitse, Kesitas vaa.
Olen ollut hoitotyössä pitkälti yli kolmekymmentä vuotta ja mietin usein kun joku nukkuu pois, että pääsiköhän tämä ihminen taivaaseen?? Vain yksi rajan toiselle puolelle muuttaneista on ollut lestaadiolainen. Kamalaa!!!
Jokainen kuolee, oli lesta tai ei. Höpöjä ei kannattaisi uskoa eikä muille uskotella.
..tarkoittaa, että mies ja nainen ovat yhtä, vastakohdat ovat yhtä. Raamatusta löytyy tälle pohjaa.
ainakin kokenut, että Jumala on rakkaus. En aina oikein jaksa käsittää, miksi tällainen todella kurja, syntinen heittiö on saanut kokea niin paljon rakkautta, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä Jumalan taholta, että en voi muuta kuin tässä kaikkien teidän nettiystävieni edessä omalta kohdaltani julkisesti tunnustaa elämässäni kokema Jumalan rakkaus ja ylistää ja kiittää Häntä, jos siihenkään kunnolla pystyn, mutta haluan ainakin tässä yrittää kertoa teille, kuinka kiitollinen ja onnellinen olen Jumalan minulle suomastaan rakkaudesta, varsinkin Hänen tarjoamastaan pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on täydellisesti kantanut minun syntini ja sairauteni, ottanut minut omakseen, tällaisen kurjan, antanut suunnan ja sisällön elämälleni, antanut monenlaisia siunauksia, lahjoja, iloa, niin että en voi muuta kuin ylistää ja kiittää Jeesusta ja ei tarvitse vain mainostuksen tavalla suositella, vaan todella aidosti faktana Jeesusta Kristusta tarjota Sinulle, MINUN LÄHIMMÄISENI JA YSTÄVÄNI ja sanon: " JEESUS KRISTUS ON VARMASTI OLEVA SINUNKIN PARAS YSTÄVÄSI, KUNHAN ANNAT JEESUKSEN KRISTUKSEN TULLA SYDÄMESI ASUKKAAKSI.
Mitä siunauksia ja lahjola olet saanut Jeesukselta? Tuliko hän koputtamaan ovellesi ja ojensi ne henkilökohtaisesti?
Mistä erotat normaalin kahden ihmisen välisen rakkauden Jeesuksen/Jumalan rakkaudesta? Esim rakastat puolioasi ja mielestäsi Jumala/Jeesus on antanut rakkauden teidän välille. Mistä tiedät onko se luontaisesti syntynyttä vai Jumalan antamaa?
Mikäli sitä ei pysty erottamaan, ei ole älykästä olettaa, että se olisi Jumalan antamaa.
Omia mielipiteitä kiitos, ei raamatun sitaatteja. Olemme kuitenkin itsenäisesti ajattelevia ihmisiä.
Tuossa se Jeesus ikäänkuin edustaa Jumalan rakkautta ja armoa. Kun sanotaan "Jeesus on paras ystäväsi" tai "annat Jeesuksen tulla sydämeesi",
eikö "Jeesuksella ja hänen tulollaan sydämeen" silloin tarkoiteta nimenomaan Jumalan rakkauden ja armon kokemista?
Eikö se ole se pointti!
Se ei ole se, että uskoo, että ainoastaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tähden nuo asiat ovat totta ja olemassa! Se on ihan toinen juttu. Ja eikö niihin perusasioihin uskominen ole tärkeämpää kuin konkreettisiin tapahtumiin liitettyihin asioihin uskominen?
Siis se, että täytyy uskoa, että juuri siinä kun Jeesus henkensä heitti, syntyi Jumalan armo ihmistä kohtaan, ihan siis konkreettisesti, sillä kellonlyömällä, siinä ajassa ja paikassa....
Jeesus on hyvä uskon ja armon tiennäyttäjä ja voi tulla sydämeen ilmankin, että uskoo hänen "veriuhrinsa" kuitenkaan olevan se kaiken pointti.
ketkä ovat Hänen todellisia opetuslapsia?
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Ovatkohan hoitomiehet todellisia Jeesuksen opetuslapsia...????????????
Jeesus mestari:
"Jeesuksella ja hänen tulollaan sydämeen" silloin tarkoiteta nimenomaan Jumalan rakkauden ja armon kokemista?
Puhut siis tunteen/tunteiden kokemisesta. Millä perusteella pääset tunteen kokemisesta siihen, että tunteen aiheuttaja on Jeesus/Jumala? Mitä jos kyseisen tunteen aiheuttaja onkin Saatana, joka huijaa sinut kuvittelemaan, että luulet Jeesuksen/Jumalan tunteen aiheuttajaksi?
Rakkauden kokemisen pystyy kokemaan myös ilman uskoa Jumalaan/Jeesukseen. Sokeripillerit saa ihmisen tuntemaan hyvää oloa. Niitä samoja tunteita, mitä kuvailet, saadaan hyvin yksinkertaisilla menetelmillä kopioitua. Mistä tiedät, että kokee nimenomaan jonkin yliluonnollisen henkilön aiheuttaman tunteen?
"Täällä ei mitään raamatuita tarvita" julisti Einari-puhuja vanhalle miehelle täyden seurasalin edessä ja vieressä istuva Voitto-veli leveästi hymyillen säesti: "Syntiin olet kurja joutunut ja tästä et irti pääse!"
Lisäksi eräs n.80v mummo sidottiin synteihinsä, ja häntä kiellettiin tervehtimästä, auttamasta ja tuntemasta.
Olin paikalla.
Tämän keskustelun aloittajana tunnen tarpeelliseksi kertoa, että myös minun paras ystäväni on Jeesus Kristus. Uskon siihen, että itse Herra Jeesus pyhkii myös kaikki minunkin kyyneeleeni ja kuulee myös minun rukoukseni vaikka en nyt tällä hetkellä kuuluukkaan VL-joukkoon.On vain niin surullista kun en löydäkkään itselleni ns.hengellistä kotia kun tuomiota lukevat myös muut uskonlahkot. Jumala on Rakkaus ja Jeesus paras ystäväni. (anteekksi kirjoitusvirheet..!)
Onko siis olemassa vain yksi oikea usko?
Tällä periaatteella ajatellen, muut opit ovat valhetta! Mutta mitä, jos sinun oppisi onkin väärä? Etkö halua perustaa elämääsi totuudelle ja sille ainoalle oikealle uskolle?
Ethän itse halua joutua valehtelun kohteeksi. Jeesus ei välttämättä ole olemassa, eikä Jumala. Ne henkilökohtaiset kokemuksesi voivat olla jonkin muun jumalan (esim Zeus) aiheuttamia, mutta piru altistaa sinut uskomaan, että ne ovat Jeesuksen/Jumalan aiheuttamia.
Osaatko oikeasti vastata vai pyöritätkö vain sanoja ja välttelet vastaamasta?
"Puhut siis tunteen/tunteiden kokemisesta. Millä perusteella pääset tunteen kokemisesta siihen, että tunteen aiheuttaja on Jeesus/Jumala? Mitä jos kyseisen tunteen aiheuttaja onkin Saatana, joka huijaa sinut kuvittelemaan, että luulet Jeesuksen/Jumalan tunteen aiheuttajaksi?"
Siinä asiassa ei auta kuin uskoa ja luottaa omaantuntoonsa.
Ettei se ainakaan mistään saatanasta ole, se rakkaus ja armo, johon uskoo ja luottaa. Koska nuo ovat täysin irti pahuuden käsitteestä. Voimme tietysti itse eksyä ja käyttäytyä niiden nimissä väärin.
Se on kuitenkin ainoa minkä me voimme Jumalasta käsittää. Meille merkitys, valo.
Ihminen kokee tunteidensa kautta asioita. Ei ole muuta tapaa kokea kuin tunne tai järki meillä apuvälineinä. Ne ilmentävät meitä, sitä mitä meillä sisällämme liikuu. Molempia saa käyttää.
Koska ihmisen tieto ja tunteet ovat puutteellisia ja horjuvia (sokerihumala vaikuttaa jne. kuten sanoit) tärkeintä uskossa on se luottamus, joka tulee siitä, että on löytänyt jotain mitä oikeasti voi kunnioittaa ja mihin voi uskoa. Mikä ohjaa, lohduttaa ja antaa merkitystä ja toivoa.
Tärkeintä ei ole usko johonkin konkreettiseen tai tunteiden riepottelu ja synnintunnossa nyyhkiminen. Puhumattakaan ns. sokea usko, että vaan uskoo tunteistaan tai järjestään välittämättä jonkun ihmisen tai kirjan sanoihin. Sitähän tähän varmaan joku onkin jo tarjoamassa, kun väittää että tunteet ja järki ovat vain maallisia...
Mutta siitä sokeasta uskosta ei kyllä ole täydentäjäksi tähän yhtälöön.
Se on se omatunto. Mitä se on ja miten se toimii? Vai onko se "jäässä"?
Sinä siis uskot piruun?? Miten piruja voi olla kun et usko Jumalaan? Olet täysin pellolla kyseisten asioiden kanssa.
En koskaan sanonut, että uskon piruun. Itse siis sanot, että piruja on koska on Jumala. Jumala siis loi paholaisen? Aika huolellista luomistyötä. Pointtini on, että mistä tiedät oletko Jumalan vai Paholaisen johdatuksessa? Riittääkö pelkkä luottamus ja usko vai kannattaisiko etsiä enemmän todisteita? Piruhan voi olla se hyvä ja Jumala paha ... kaikkihan on pelkkää tulkinnallisuutta. Varmuutta ei ole.
Sokea usko:
Tunteisiin ja vaistoihin ei pitäisi luottaa. Totuutta pitäisi etsiä puolueettomalla tavalla. Yhteen tietolähteeseen tukeutuminen on typerää. Luottamus ei tee uskomistaan asioista todellisia.
"Tärkeintä ei ole usko johonkin konkreettiseen"
Tärkeää nimenomaan olisi, että uskoisimme asioihin, jotka olisi mahdollisimman todellisia ja oikeita sekä todisteilla tuettuja. Uskominen todistamattomiin asioihin pelkästään luottaen ja toivoen, että ne olisivat tosia, ei ole älykästä. Sillä tavalla eläen, joutuisi uskomaan keijuihin, kummituksiin, enkeleihin, alieneihin ja kaikkiin muihin todistamattomiin asioihin.
Tunteet ja järki ovat hyvinkin maallisia.
Omatunto on subjektiivinen tapa prosessoidan moraalia. Koska moraali on subjektiivinen, myös omatuntomme on erilainen ihmisisten välillä. Moraali on tilanneriippuvainen, joten se vaihtelee. Omatunto ei siis oikein voi olla "jäässä". Joku voi ajatella toisen omastatunnosta, että se olisi "jäässä", mutta se ei tee siitä totta.
Mistä johtuu että voin tuntea sanomatonta rakkautta muutamia ihmisiä kohtaan ja toisia taas voin vihata? Onko rakkaus Jumalasta ja viha pirusta?
koska olet ihminen ja sinulla on tunteet.
Rakkaus on sinusta ja vihan on sinusta. Sinulla on nuo tunteet, koska olet niihin kykeneväinen. Ei Jumalan/Paholaisen tarvi niitä tunteita sinulle antaa.
Jos Jumala antaisi sinulle tunteita, mistä tietäisit antaako Jumala sinulle vihan vai rakkauden tunteen?
Tunteita tulee ja menee ihmisellä. Ne on kaikki Jumalan antamia tavallaan, kun on meidät tällaisiksi luonut.
Vaikka puhutaan rakkaudesta, ei puhuta tunteista siinä mielessä. Mielessä voi käydä pahoja tunteita, ei tarvitse säikähtää niitä. Jumalan rakkaus on kuitenkin pysyvämpää ja olevanmpaa kuin inhimilliset häilyvät tunteet.
Kun ymmärtää tämän ja kunnioittaa Jumalaa ja toisia, pyrkii valitsemaan sen minkä tietää tai luulee oikeaksi. Ja toivottavasti ei vain luule. Siinä miettimistä riittääkin... Mutta eihän kaikki tarvi olla valmista täällä?
"Sokea usko:
Tunteisiin ja vaistoihin ei pitäisi luottaa. Totuutta pitäisi etsiä puolueettomalla tavalla. Yhteen tietolähteeseen tukeutuminen on typerää. Luottamus ei tee uskomistaan asioista todellisia."
Sokealla uskolla tarkoitan sitä, että uskoo johonkin siksi, että pelkää esimerkiksi, siis painostuksen alla. Ulkopuolelta tulevaan käskyyn uskoa todistamattomiin tietoihin, joihin EI MUUTEN VOISI JA HALUAISI uskoa kuin pelon tunteiden tähden. Sekin on yhdenlaista uskoa tietysti.
Mutta jos haluaa uskoa johonkin, ja katsoo sen oikeaksi, se ei ole sokeaa usko, vaikka konkreettisia todisteita ei ole. Se on ihmisen oikeus ja vapaus ja ihmisen elämän todellisuutta.
Pelkkä tieto ei riitä, vaikkakin sitä pitää kaikin mahdollisin tavoin tietysti kunnioittaa. Luottamus voi tehdä uskomisen asiasta kuitenkin todellista ihmisen elämässä.
"Omatunto on subjektiivinen tapa prosessoidan moraalia. Koska moraali on subjektiivinen, myös omatuntomme on erilainen ihmisisten välillä. Moraali on tilanneriippuvainen, joten se vaihtelee. Omatunto ei siis oikein voi olla "jäässä". Joku voi ajatella toisen omastatunnosta, että se olisi "jäässä", mutta se ei tee siitä totta. "
Tottakai omatunto on subjektiivinen asia. Moraali myös. Ei se tee siitä tarpeetonta silti todellakaan. Ja voi se olla myös jäässä. Ei ole yhtä valmista esimerkkiomaatuntoa, työvastuu on todellakin meillä itsellämme. Objektiiviset totuudet tulisi aina ottaa huomioon myös subjektiivisessa ajattelussa.
"Sokealla uskolla tarkoitan sitä, että uskoo johonkin siksi, että pelkää"
Ei tarkoita pelkkää pelkoa. Tosin uskoon liittyy myös helvetin pelko jne. Sokealla uskolla voidaan tarkoittaa pelkästään skeptitöntä/kritiikitöntä uskoa. Sokeasti uskova voi olla esim henkilö, joka ei vie lastansa sairaalaan vaan pelkästään rukoilee parannusta. Näitä tapauksia on. Olisitko sinä valmis tekemään mitä tahansa, jos Jumala ilmestyisi sinulle ja pyytäisi?
"Mutta jos haluaa uskoa johonkin, ja katsoo sen oikeaksi, se ei ole sokeaa usko, vaikka konkreettisia todisteita ei ole."
Se ei välttämättä ole sokeaa uskoa, sen myönnän, kun noin asian ilmaisit. Olisitko valmis luopumaan uskostasi, jos konkreettisia todisteita ilmenisi uskoasi vastaan? Ilman hyviä todisteita uskominen ei kuitenkaan ole rationaalista ja loogista. Pelkästään tuota uskomusperiaatetta käyttäen meidän pitäisi uskoa kaikkiin jumaliin ja muihin olentoihin.
Uskonvapaus ei tee uskosta todellista. Vapaus uskoa on todellista mutta usko on todellista vasta sitten kun on hyviä todisteita uskon puolesta.
"Tottakai omatunto on subjektiivinen asia. Moraali myös. Ei se tee siitä tarpeetonta silti todellakaan."
Kyllä, nimeomaan näin! Subjektiivinen moraali tekee Jumalasta hyödyttömän moraalin auktoriteettina, koska silloin ei tarvita absoluuttista moraalia. Teemme hyviä tekoja koska ne ovat hyviä ilman Jumalaa.
"Objektiiviset totuudet tulisi aina ottaa huomioon myös subjektiivisessa ajattelussa. "
Tätä olen yrittänyt koko ajan sanoa! Subjektiiviselle uskonnäkemyksellesi ei ole hyviä tieteellisiä todisteita ja objektiiviseen todellisuuteen ei tarvita Jumalaa. Vielä kun pyrkisimme uskomaan asioihin, jotka olisivat objektiivisesti tosia.
Pelko ja usko liittyvät vahvasti toisiinsa. Moraalittomuudesta tulee huono omatunto ja siinä samassa pelko rangaistavaksi tulemisesta.
eli pelko motiivina (pistooli ohimolla) saadaan ihmiset käyttäytymään niin kuin halutaan. älykästä
En nyt ihan noin konkreettisesti ajtellut....eiköhän pidetä pyssyt ja henkinen hyvinvointi eri tasoilla.
Olet oikeassa. Jeesus on rakkaus, sen todistaa Raamattu kauttaaltaan, mutta missään ei kirjoiteta, että – Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä.
Jumalana rakkaus on kyllä olemassa, mutta se on Elohim nimisen Jumalan rakkautta, joka on Hepreaksi kolmiyhteinen Jumala.
Jumalan tahto on VAIN, Ottaa Jeesus vastaan Herrana ja myös seurata Häntä. Silloin on lappu ja siinä öljyä.
Jahwen rakkaus tulee vain Jeesuksessa, ei yksin Hänessä.
>>>>On vain niin surullista kun en löydäkkään itselleni ns.hengellistä kotia kun tuomiota lukevat myös muut uskonlahkot. Jumala on Rakkaus ja Jeesus paras ystäväni. (anteekksi kirjoitusvirheet..!)** Kokeile vapaita suuntia, siellä ei julisteta tuomiota, vaan kirkkautta Poikaan, jonka kautta löytyy Isä.
Jeesus käski viedä evankeliumia HÄNESTÄ, ei saatanasta.
Kes.
Voihan olla ettei Jumala rakasta meitä kaikkia yhtä paljon.....eihän maallinenkaan Isä rakasta välttämättä kaikkia lapsiaan yhtä paljon suhteessa ulkonäköön ja koulutukseen. Lupaan etsiä lohduttavaa Taivaan Isää jonka luonna voin levätä juuri sellaisena kuin olen.
Joh. 10:9
Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.
( 14;6 ) Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Eli etsi ensin Kristus.
Kes.
Ja mitä on se rakkaus, josta meidät Jumalan lapsiksi tunnetaan?
Annetaan Leonard Typön kertoa:
"Kannamme, rakkahani, ain toinen toistamme
luo armoistuimemme ja suojaan Herramme.
Näin matkalla ja tiellä uskossa rukoillen
yhdessä olla saamme edessä Jeesuksen.
Muistakaa, rakkaat aina, kun matka ahdistaa
katsella alttaria verestä kuohuvaa.
Tää pyhä veri meitä toisiimme yhdistää,
se matkan viat peittää, rakkauden sytyttää.
Nyt, ystäväni, jääkää Jeesuksen haavoihin,
priiskukoon armon kaste ain köyhiin sieluihin.
Jumala itse rauhan antakoon päällemme
ja siunatkoon hän meitä nyt erotessamme"
on rakkaus.
Vl-herätysliike = kateus, viha, valehtelu, juoruaminen, tupakointi, heikomman sortaminen.
Kaikki vl:t eivä onneksi ole tätä "riipakiveä" omakseen ottaneet. Tämä on seurausta siitä, että ei "anneta" lopullista tuomiovaltaa Kristukselle viimeisenä päivänä vaan kuvitellaan että "seurakunnalla pitäsi olla todistus". Vaikka Raamatussa onkin yksi sellainen viittaus Henokiin ei sillä ole tämän päivän vainajien kanssa mitään tekemistä. Tämä sitten johtaa kummallisiin tilanteisiin. Vl-papeissa on monia, jotka eivät tällaista käytöntöä kannata, mutta täytyy myöntää, että itse vietin omalle mielelleni ja omalle suvulleni sopivat läheisen ihmisen hautajaiset ihan tavallisen kirkollisen käytänön mukaisesti ja koin sen kaikille hyväksi. Se, että puhutaan toivosta, on eri asia kuin sen julistaminen kuka on "saanut todistuksen" ja kuka ei. Jää kuulijalle omassa mielessä mietittäväksi ajatteleeko toivoa olevan. Tämä toivo tai sen poissaolo ei Kristuksen tuomiota ratkaise. Hautajaisissa voi siis käyttäytä korektisti ja antaa tilaa ihmisten surulle, myös vanhoillislestadiolaiset hautajaisvieraat muille. Tarpeeksi lohduttomalle on tuntunut joidenkin täysin ateistien hautajaisissa, mutta ei siellä ole ollut pappiakaan.
Näin on: Kristus itse päättää meidän jokaisen autuaaksi tulemisesta.Herra Jeesus on rakkaus ja suojeliamme.
"Kristus itse päättää meidän jokaisen autuaaksi tulemisesta."
Kaikki on siis pelkkää mielikuvitusta, kunnes viimeisellä tuomiolla katsotaan mite käy? - jos viimeistä tuomiota edes tulee, sillä siihenkin uskominen on tässä ajassa vain pelkkää mielikuvitusta.
etsivä-xx:
Hautajaiset ovat mielestäni omaisia varten. Se on mahdollisuus jättää yhteinen hyvästi kuolleelle ihmiselle ennen kuin hänet lasketaan maan poveen tms. Kuolleelle ihmiselle se on ihan sama, pidetäänkö hautajaisia vai ei - miten kuollut siitä voisi välittää?
Ateistit ovat ihan yhtä kyvyllisiä suruun ja muihin tunteisiin kuin uskovatkin. Se puhutaanko hautajaisissa toivosta, taivasonnesta, kärsimyksestä jne ei tee hautajaisista yhtään parempia tai mitään muutakaan. Toki onhan se kirkolle hyvä tilaisuus saada rahaa, kun surun musertamille omaisille ja läheisille valehdellaan taivaasta ja pelotellaan helvetistä ja ongitaan heitä kirkolle veronmaksajiksi sekä kolehtihaavin täyttäjäksi.
Tulin uteliaaksi ja haluaisin tietää miksi luet tätä vl-keskustelupalstaa? Onko taustana kristitty koti ...ehkäpä lestadiolaisuus?
= täydellisyys. Kristuksessa siis alkaa ykseys, ikuinen elämä. Paavali muotoilee asian näin: ei ole miestä eikä naista, ei orja eikä vapaata, ei juutalaista eikä kreikkalaista, vaan Kristuksessa ne ovat yhtä. Jumalassa(ykseys)vastakohdat ovat yhtä. Rakkaus pyrkii tulemaan yhdeksi. Raamattu myös sanoo, että rakkaus on täydellisyyden side.
Seksuaalisuus on sitä varten, että ihminen saavuttaisi päämäärän eli iankaikkisen elämän. Täydeliisyydessä ei ole erikseen hyvää eikä pahaa, kuten Jeesus näytti(Matt.16:16..). Kuten "Autuas" ja "saatana" sanomiset Pietarille osoittavat.
Kokemusta on vl ne valehtelevat asioita ja käyttävät uskontoaan hyväksi ja ovat omaisuuden perään. Haukkuvat jos sairastuu, ettei ole siunausta. Olen seurannut vierestä tätä vl touhua, katson miten tässä käy ja puutun asiaan sitten, jos ei muu auta niin häpäisen yhteisön.
Minäkin olen usein ihmetellyt miksi vl puhuvat siunauksen menettämisestä jos jotain vakavaa jollekkin perheelle sattuu!!! Vl peheet kokevat myös menetyksiä ja sairauksia....onko Jumala heiltäkin ottanut pois siunauksen????