Marraskuun alussa oli lääkärin kanssa tapaaminen ja lääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä että lääkket pois ja heti. Koska sairaus on tehnyt minusta tahdottoman lampaan, tein kuten käskettiin. Yiritin kyllä kertoa että minun on paha olla päässä pyörii synkkiä ajatuksia. Olisi vissiin pitänyt puhua ihan suoraan itsetuhoisista ajatuksista, miehet on kuitenkin aina miehiä, vaikka sitten lääkäreitäkin. Eipä tuo sitten tainnut ymmärtää kun taputti selkään ja sanoi että kyllä sä pärjäät. Seuraava aika laitettiin puolentoista kk päähän ja sekin sitten lopulta peruttiin kun päättivät siirtää minut toiselle lääkärille. Tällä lääkärillä oli kalenteri täynnä kun oli tuo joulun aikakin välissä joten tänne tammikuun loppupuoliskollehan se meni. Ja ensimmäinen asia lääkärillä oli uuden lääkityksen aloittaminen. Eiväthän ne nyt vittu VOI OLLA TOSISSAAN. Meinasin kuolla vieroitusoireisiin ja nyt pitäisi lähteä samaan rumbaan uudestaan? Ihan kuin ne olis toivonut että olisin vieroitustuskissani ottanut hengen itseltäni, niin ei tarvis enää hoitaa. Vaan hehe, täällä ollaan taas, mahtaa niitä nyt vituttaa.
Olen aloittamassa terapiaa, mikäli Kela lähtee maksumieheksi. Terapia lääkitys on tekokkain hoitotapa, tämähän nyt on tiedossa. Ja kyllä minulla tarvettakin olisi lääkitykselle, mutta kun pelottaa. Masennuksen kanssa kuitenkin tietää mitä saa; olo on ankea, alakuloinen ja ahdistunut, mutta sen kanssa pärjäilee. Kun alkaa kemikaaleja lappamaan suuhunsa, ei voi tietää mitä seuraa. Voi tulla hervoton väsymys tai niin paha ahdistus etten saa pidettyä itseäni kasassa. Oikeastaan väsymys pelottaa eniten, koska töissä on pakko käydä ja tahti siellä on hurja. Sairaslomalle en voi jäädä koska kotona seinät kaatuu päälle ja sairaalaan eivät lieviä tapauksia ota.
Itse asiassa olen jo lakannut ajattelemasta että tämä enää paranisi. Itsemurha ei ole vaihtoehto, joten kai tämä on sitten vaan katsottava loppuun asti. Eikä sitä tietysti tiedä koska lähtö tulee, ehkä se helpottaa kun ei pelkää kuolemaa.
Olen aloittamassa terapiaa, mikäli Kela lähtee maksumieheksi. Terapia lääkitys on tekokkain hoitotapa, tämähän nyt on tiedossa. Ja kyllä minulla tarvettakin olisi lääkitykselle, mutta kun pelottaa. Masennuksen kanssa kuitenkin tietää mitä saa; olo on ankea, alakuloinen ja ahdistunut, mutta sen kanssa pärjäilee. Kun alkaa kemikaaleja lappamaan suuhunsa, ei voi tietää mitä seuraa. Voi tulla hervoton väsymys tai niin paha ahdistus etten saa pidettyä itseäni kasassa. Oikeastaan väsymys pelottaa eniten, koska töissä on pakko käydä ja tahti siellä on hurja. Sairaslomalle en voi jäädä koska kotona seinät kaatuu päälle ja sairaalaan eivät lieviä tapauksia ota.
Itse asiassa olen jo lakannut ajattelemasta että tämä enää paranisi. Itsemurha ei ole vaihtoehto, joten kai tämä on sitten vaan katsottava loppuun asti. Eikä sitä tietysti tiedä koska lähtö tulee, ehkä se helpottaa kun ei pelkää kuolemaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.