vaikeaa? Joskus harvoin kun suot vain minulle huomiosi ehdin luulla, että sinäkin pitäisit minusta. Seuraavassa hetkessä olen sinulle taas kuin ilmaa, et katso minuun, et kuule minua, ellen änkeä vängällä seuraasi. Hetkittäin tekee mieli vain jatkaa eteenpäin ja unohtaa, mutta "se jokin" sinussa saa minut aina unohtamaan kyseisen ajatuksen.
Tiedätkö miksi tämä
on niin
5715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kirjottaa sanasta sanaan samallalailla...
Minähän en mitään muuta haluakaan kuin että "änkeäisit seuraani" :)
Se on vähän niin kuin löysässä hirressä roikkuis, mutta ehkä sinun kannattaa lopettaa vaistoihin turvautuminen ja hankkia konkreettista tietoa tästä hienosta ihmisestä?
Toiveita ei kannata nostaa liian korkealle, muuten saattaa tippua korkealta ja kovaa.
Sen olen oppinut vaikka ikäloppu en vielä kuitenkaan ole:)
Noin luulin minäkin vielä eilen. Sitten sain kuulla miten aina pilaan kaiken, eronkin omalla käytökselläni. Ja samalla minut haukuttiin huoraksi. Mietin vaan miksi sitten annettiin välillä ymmärtää jos ei kerta ollut tunteita enää. Nyt ei sitten ole enää mitään.
minun kynästä.
Olisi kiva tietää mitä tuommoinen käytös on...