Moi.
Itsellä on vähän noita pakko oireita, haluaisin vain kysyä, että onko teillä muillakin pakko oireisilla sellainen täydellisyyden tavoittelu, että kaiken pitää olla täydellistä ja jos joku menee vinoon, tai mokaatte, niin teillä menee täysin hermot, tai romahdatte henkisesti?
Itsellä vähän tuota vikaa.
Minulla on joku ihme virheiden tekemisen pelko, jotenin se liittyy varmaan erittäin ankeaan lapsuuteeni ja siihen, että mm. isäni lylkäsi minut herkässä iässä jne.
Eli tämä tarkastuspakko, pakko ajatukset on kuin jotain alitajunnan yritystä kompensoida lapsuuden ahdistus, eli vain jos olet moitteeton ja et tee virheitä, niin olet ansainnut olemassaolosi, mutta lapsuuden ahdistus aktivoituu, jos on uhka, että teet jonkun virheen.
Näin olen ajatellut, että tämä tarkastuspakko, kontrollointi, liittyy jotenkin ahdistuksen hallitsemiseen.
Eli onko teillä muilla pakko oireisilla virheiden tekemisen pelkoa, itsensä jyrkästi tuomitsemista, jos teette virheitä ja taipumusta kaiken kontrollointiin?
Itsellä on vähän noita pakko oireita, haluaisin vain kysyä, että onko teillä muillakin pakko oireisilla sellainen täydellisyyden tavoittelu, että kaiken pitää olla täydellistä ja jos joku menee vinoon, tai mokaatte, niin teillä menee täysin hermot, tai romahdatte henkisesti?
Itsellä vähän tuota vikaa.
Minulla on joku ihme virheiden tekemisen pelko, jotenin se liittyy varmaan erittäin ankeaan lapsuuteeni ja siihen, että mm. isäni lylkäsi minut herkässä iässä jne.
Eli tämä tarkastuspakko, pakko ajatukset on kuin jotain alitajunnan yritystä kompensoida lapsuuden ahdistus, eli vain jos olet moitteeton ja et tee virheitä, niin olet ansainnut olemassaolosi, mutta lapsuuden ahdistus aktivoituu, jos on uhka, että teet jonkun virheen.
Näin olen ajatellut, että tämä tarkastuspakko, kontrollointi, liittyy jotenkin ahdistuksen hallitsemiseen.
Eli onko teillä muilla pakko oireisilla virheiden tekemisen pelkoa, itsensä jyrkästi tuomitsemista, jos teette virheitä ja taipumusta kaiken kontrollointiin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläkin on sama ongelma. Se voi johtua vääristyneestä itsekäsityksestä. Esim. Jos minulta kysytään jotain aiheesta jossa oletan olevani alan huippu enkä osaa vastata tai vastaan mielestäni epätäydellisesti tai huonosti, masennun tai menee hermot jollain tavalla.
Sama täällä. Aina on oltava täydellinen miehelleni ja mahdollisimman hyvä ja ihana muille läheisille. Jos teen VÄHÄNKIN, siis ihan todella vähän jotain väärin, harmistun ja mietin että olen täys idiootti tms. Tähän liittyy myös pahempaakin, nimittäin pakkoajatukset virheistäni, eli ne pyörii koko ajan mielessä, ikivanhat jututkin. Se vasta harmittaakin.. :/