Vanhat puolueet, uusi puolue kertoo sadun insinööreistä, ekonomisteista ja poliitikoista.
Insinöörit eivät voi olla ekonomisteja, koska osaavat laskea. Insinöörit eivät myöskään voi olla poliitikkoja, koska ajattelevat loogisesti. Insinööreille ei siis jää muuta virkaa kuin pitää kansalaisten elintasoa yllä ekonomistien ja poliitikkojen vastustelusta välittämättä.
Insinööri tietää, että jos vanha ei mene kaupaksi, pitää keksiä uutta. Poliitikko tietää, että ääniä saa parhaiten karsimalla rahaa uuden synnyttämisestä ja syytämällä sitä vanhan ylläpitämiseen. Ekonomisti ei ymmärrä uudesta eikä vanhasta, joten hän tekee lineaarisen ennusteen, ikään kuin kaikki jatkuisi entisellään.
Kerrotaan asia satuna, jospa joku poliitikko ymmärtäisi. Ekonomistit tuskin sittenkään.
Olipa kerran maa, jossa tuhat yritystä valmisti saunankiuluja. Niitä yritykset myivät sadalla eurolla siinä maassa asuvalle miljoonalle saunojalle.
Sitten maailma muuttui ja kiinalaiset saivat päähänsä ryhtyä kiulubisnekseen. Kun siellä kiuluja tehtiin ahkerammin ja pienemmillä palkoilla, kiinalaiset kiulut maksoivat viisikymmentä euroa.
Kiulunvalmistajien yhdistys päästi kamalan porun ja maan poliitikot päättivät tukea kotimaisia kiulunvalmistajia, jotta kotimaiset työpaikat säilyisivät.
Insinöörit näkivät asian toisin. Jos miljoona saunojaa saa kiulunsa viisikymmentä euroa halvemmalla, kiulukaupan asiakkaille jää säästöön viisikymmentä miljoonaa euroa, jolla he voivat ostaa muita kotimaisia tuotteita.
Insinöörit yrittivät selittää poliitikoille, että jos miljoona kansalaista saa kiulun halvemmalla, niin ei kannata tukea verovaroin tuhatta kiulunvalmistajaa. Mutta turhaahan se oli, maassa ryhdyttiin tukemaan kiulunvalmistajia verovaroin.
Niinpä kiulut maksoivat kuluttajille kaupassa viisikymmentä euroa, koska verovaroista maksettiin kiulunvalmistajille viisikymmentä euroa jokaisesta valmistuneesta kiulusta.
Ekonomistit olivat tyytyväisiä, ongelmaa ei enää ollut, kiulut maksoivat viisikymmentä euroa. Kiuluteollisuuden kansainvälinen kilpailukyky oli palautettu ja kansalaisten ostovoimaa oli kasvatettu.
Insinöörien mielestä kansalaisten ostovoima ei parantunut. Tosin kiulut maksoivat viisikymmentä euroa, mutta verotusta jouduttiin kiristämään, koska kiulunvalmistajille piti kerätä rahaa.
Ekonomistien mielestä kiulunostajien ostovoima oli keskimäärin kasvanut, koska maassa oli viisi miljoonaa asukasta ja vain miljoona kiulunostajaa.
Poliitikkojen mielestä asia oli vieläkin paremmin, sillä he määräsivät saunojille kiuluveron, jolla kiulunvalmistajille maksettu tuki katettiin.
Kun insinöörit totesivat, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella, he lähtivät pois kiuluja valmistavista yrityksistä, ja perustivat kännyköitä valmistavan yrityksen.
Kovalla työllä ja uhrauksilla he kehittivät kännykän, joka meni kaupaksi ensin kotimaassa ja myöhemmin ulkomaillekin.
Poliitikot tilasivat ekonomisteilta laskelman, joka todisti että uusi teollisuus vaaransi olemassa olevan kiuluteollisuuden työpaikat, tarjoamalla parempia palkkoja. Siksi uusille yrityksille määrättiin perustamisvero, jotta sellaisten syntymistä voitiin hidastaa.
Sen pituinen se.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Timo Koivistoinen kannattaa tällaista sadun kerronta kulttuuria Suomeen
http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogiarkisto?etunimi=&sukunimi=&kunta=Helsinki&puolue=Vapauspuolue&aihe=All
http://fi.linkedin.com/pub/timo-koivistoinen/18/4A1/76B
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Insinöörit eivät voi olla ekonomisteja, koska osaavat laskea. Insinöörit eivät myöskään voi olla poliitikkoja, koska ajattelevat loogisesti. Insinööreille ei siis jää muuta virkaa kuin pitää kansalaisten elintasoa yllä ekonomistien ja poliitikkojen vastustelusta välittämättä.
Insinööri tietää, että jos vanha ei mene kaupaksi, pitää keksiä uutta. Poliitikko tietää, että ääniä saa parhaiten karsimalla rahaa uuden synnyttämisestä ja syytämällä sitä vanhan ylläpitämiseen. Ekonomisti ei ymmärrä uudesta eikä vanhasta, joten hän tekee lineaarisen ennusteen, ikään kuin kaikki jatkuisi entisellään.
Kerrotaan asia satuna, jospa joku poliitikko ymmärtäisi. Ekonomistit tuskin sittenkään.
Olipa kerran maa, jossa tuhat yritystä valmisti saunankiuluja. Niitä yritykset myivät sadalla eurolla siinä maassa asuvalle miljoonalle saunojalle.
Sitten maailma muuttui ja kiinalaiset saivat päähänsä ryhtyä kiulubisnekseen. Kun siellä kiuluja tehtiin ahkerammin ja pienemmillä palkoilla, kiinalaiset kiulut maksoivat viisikymmentä euroa.
Kiulunvalmistajien yhdistys päästi kamalan porun ja maan poliitikot päättivät tukea kotimaisia kiulunvalmistajia, jotta kotimaiset työpaikat säilyisivät.
Insinöörit näkivät asian toisin. Jos miljoona saunojaa saa kiulunsa viisikymmentä euroa halvemmalla, kiulukaupan asiakkaille jää säästöön viisikymmentä miljoonaa euroa, jolla he voivat ostaa muita kotimaisia tuotteita.
Insinöörit yrittivät selittää poliitikoille, että jos miljoona kansalaista saa kiulun halvemmalla, niin ei kannata tukea verovaroin tuhatta kiulunvalmistajaa. Mutta turhaahan se oli, maassa ryhdyttiin tukemaan kiulunvalmistajia verovaroin.
Niinpä kiulut maksoivat kuluttajille kaupassa viisikymmentä euroa, koska verovaroista maksettiin kiulunvalmistajille viisikymmentä euroa jokaisesta valmistuneesta kiulusta.
Ekonomistit olivat tyytyväisiä, ongelmaa ei enää ollut, kiulut maksoivat viisikymmentä euroa. Kiuluteollisuuden kansainvälinen kilpailukyky oli palautettu ja kansalaisten ostovoimaa oli kasvatettu.
Insinöörien mielestä kansalaisten ostovoima ei parantunut. Tosin kiulut maksoivat viisikymmentä euroa, mutta verotusta jouduttiin kiristämään, koska kiulunvalmistajille piti kerätä rahaa.
Ekonomistien mielestä kiulunostajien ostovoima oli keskimäärin kasvanut, koska maassa oli viisi miljoonaa asukasta ja vain miljoona kiulunostajaa.
Poliitikkojen mielestä asia oli vieläkin paremmin, sillä he määräsivät saunojille kiuluveron, jolla kiulunvalmistajille maksettu tuki katettiin.
Kun insinöörit totesivat, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella, he lähtivät pois kiuluja valmistavista yrityksistä, ja perustivat kännyköitä valmistavan yrityksen.
Kovalla työllä ja uhrauksilla he kehittivät kännykän, joka meni kaupaksi ensin kotimaassa ja myöhemmin ulkomaillekin.
Poliitikot tilasivat ekonomisteilta laskelman, joka todisti että uusi teollisuus vaaransi olemassa olevan kiuluteollisuuden työpaikat, tarjoamalla parempia palkkoja. Siksi uusille yrityksille määrättiin perustamisvero, jotta sellaisten syntymistä voitiin hidastaa.
Sen pituinen se.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Timo Koivistoinen kannattaa tällaista sadun kerronta kulttuuria Suomeen
http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogiarkisto?etunimi=&sukunimi=&kunta=Helsinki&puolue=Vapauspuolue&aihe=All
http://fi.linkedin.com/pub/timo-koivistoinen/18/4A1/76B
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykyinen pääministeri kertoo verotuksen tarkoituksena olevan, että sillä kerätään rahat etuisuuksien säilyttämiseen. Uudeksi pääministeriksi pyrkivä Timo Koivistoinen ymmärtäisi vielä jotenkuten, jos noin ajattelisivat hiljaa itsekseen, mutta että kertovat moisia ääneen lehdistölle, se huolestuttaa.
Joko ovat äärettömän tyhmiä tai sitten arvelevat äänestäjien olevan umpityhmiä. Kumpi vaihtoehto on totta, selviää kevään eduskuntavaaleissa.
Insinööri osaisi tasapainottaa valtion menot helpolla. Otetaan ensi vuoden budjetin pohjaksi vuoden 1995 valtion budjetti, jonka loppusumma oli noin 35 miljardia.
Sitten pannaan eduskunta äänestämään uudestaan kaikista niistä menolisäyksistä, jotka budjettiin on sen jälkeen lisätty. Arvelisin, että vaikka vaalit ovat tulossa, niin ihan kahtakymmentä miljardia eivät kansanedustajat kehtaisi lisätä.
Sen verran ovat kuitenkin viidessätoista vuodessa lisänneet. Ja ovat nyt sitten sitä mieltä, ettei mitään voi karsia. Elo ei Suomessa 1995 kuitenkaan ollut jatkuvaa epätoivoista elämisen kanssa taistelua. Moni asia toimi silloin paremmin kuin tänään.
Mutta eihän hallitus niin tee, että arvioisi mikä on tähdellistä ja mitä tarpeetonta sinne menopuolelle luiskahti, kun oli paremmat ajat. Ei tee, koska pääministerin mielestä veroja kerätään siksi, että saavutetut etuisuudet voidaan säilyttää. Millä sitä sellainen hallitus osaa menoja nipistää?
Myös oppositiossa riekkuvan sdp:n kannattaisi muistaa, että se oli pääministeripuolue puolet tuosta 15 vuodesta, jolloin valtion menot ryöpsähtivät käsistä. Lievän katumuksen osoittaminen olisi rehellisempää kuin nykyhallituksen syyttäminen kaikesta.
Eduskunta vaalien lähestyessä on ehkä aiheellista selvittää, onko Jumala insinööri vai juristi? Sitä, että Hän olisi insinööri, puoltaa se, että hän nysväsi maailman kasaan kuudessa päivässä. Moinen urakka vaatii ilmiselvästi insinöörin taitoja. Puhumattakaan siitä, että maailman luotuaan Jumala otti Aatamilta pätkän kylkiluuta ja tekaisi siitä Eevan. Eivät taida moiset uroteot juristilta sujua?
Toisaalta saatuaan kaiken valmiiksi ja katseltuaan hetken insinöörityönsä tuloksia, Jumala huomasi, että meno oli joltisenkin sekavahkoa. Järjestystä saadakseen Hän kirjoitti pikaisesti maailman ensimmäisen lakikirjan, kymmenen käskyä. Joten kai Hän sitten on myös juristi.
Maailman ja ihmisten luomisen jälkeen insinöörit ovat vuorostaan luoneet miljoonia uusia tuotteita ja juristit miljoonia uusia lakeja suojellakseen ihmisiä insinöörien keksinnöiltä. Tasapeli, arvelee Veijo, sillä ennen kuin noita miljoonia uusia tuotteita ja lakeja ryhdyttiin urakoimaan, ihmiset asuivat Paratiisissa. Eli ennen insinöörejä ja juristeja kaikki oli paremmin.
Nyt sitten kun maailma on suloisessa sotkussa, yrityksissä tarvitaan insinöörejä ja juristeja. Haulikkohäät, sanoisi Veijo. Kovin suurta rakkautta liitossa ei ole, mutta toimeen on tultava. Kumpi tahansa pystyy tekemään toisen elämän helvetiksi, jos sille päälle sattuvat. Joskus tahallaan ja joskus tahtomattaan.
Kovin suurta rakkautta liitossa ei ole, mutta toimeen on tultava.
Otetaan esimerkiksi vaikka kännykkä. Kun se oli vain puhelin, insinöörit pystyivät sopimaan standardeista ja lisensioimaan patenttinsa ristiin.
Nyt kun kännykästä on tullut nettialusta ja viihdekapula, peli on muuttunut. Kännykänvalmistajat joutuvat maksamaan rojalteja muille toimijoille noin 200–300 patentista, saadakseen kapulaan haluamansa ominaisuudet.
Nuo rojaltit maksavat suunnilleen puolet siitä, mitä kännykän rauta maksaa. Taitava juristi pystyykin pienentämään kännykän kustannuksia melkein yhtä paljon kuin taitava insinööri. Joillekin insinööreille se ei vielä ole valjennut. Tästä on ollut seurauksena patenttisota kännykän valmistajien välillä.
Ajatusmaailmojen erilaisuus johtuu osaksi siitä, että fysiikan lait ovat kansainvälisiä, mutta juristien lait paikallisia. Maan vetovoima on kaikkialla maailmassa samalla korkeudella vakio, mutta kuluttajasuoja, tuotevastuu tai patenttisuoja vaihtelevat eri maissa.
Siksi insinöörit ymmärtävät toisiaan, riippumatta missä päin töitään tekevät. Juristit ymmärtävät toisaalta sen että eri maissa on eri lait, mikä tuntuu insinööreistä turhan monimutkaiselta.
Onnellinen parisuhde insinöörin ja juristin välillä perustuu siihen, että kumpikin yrittää ymmärtää toistaan, vaikka vaikealta tuntuisi. Juristin tehtävä on hellävaraisesti estää insinööriä joutumasta pulaan ja pelastaa tämä mahdollisimman pienin vahingoin, kun hän kuitenkin pulaan joutuu. Insinöörin tehtävä on kehittää ja valmistaa sellaisia tuotteita, joita pystyy myymään asiakkaille juristin tekemistä kaiken suojaavista sopimusmalleista huolimatta.
Täydellistä tuotetta tai täydellistä sopimusta ei ole reaalimaailmassa. Kumpaankin sisältyy aina riski. Yhteistyöllä yhteenlaskettu riski voidaan minimoida.