ne tarinat silloin. Se teistä kertova tarina oli siinä mielessä hyvä, että en koskaan enää usko siihen että sinussa voisi olla jotakin herkkää. Kaikki mitä teet, on sinulle pelkkää näytöstä. En sano tätä siksi että se olisi paha asia -se on tapa elää. Jokainen tyylillään.
Hyvä, että kerroit
m.45
6394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on sulkeutunut ajat sitten, myös sulta.
Tyhmääkin tyhmempään sitäkin tyhmempi vastaus.
Kiitos ja näkemiin.
n to m
eiköhän tämä koko elämä ole näytelmää,siitä pitää tehdä sellaista että itse pystyy elämäänsä elään,kukin kykyjensä mukaan.
Ei se ihan noin ole mielestäni. Se ei ole näytelmää. Kun elämä on onnellista ja tyydyttävää, tarkoitan tällä sitä, että ihminen on tavallaan löytänyt elämänsä sisällön tai elämänsä tarkoituksen, ei ole mitään tarvetta todistella, näyttää tai kertoa onnestaan muille tietoisena näistä ominaisuuksista. Kell onni on se onnen kätkeköön -ei ilmeisesti tarkoita sen kätkemistä kateellisten ihmisen välttämiseksi vaan siksi että silloin se ei ole enää onnea. :-)
Uskoisin, että kaikissa ihmisissä on herkkää, sekä miehissä että naisissa. Toki jo pieniltä pojilta usein odotetaan miehistä käyttäytymistä, esim. siten, että ei saisi itkeä. Herkkyys vaan voi olla piilossa, siellä kovan kuoren takana. En usko, että välttämättä ymmärsit hänen tarinaansa tai sitten hän ei kertonut kaikkea. Olosuhteiden pakosta voi elämästäkin tehdä teatteriesityksen, mutta se on vaan näytös; ei se kerro herkkyydestä tai sen puuttumisesta yhtään mitään.
Miten eletään tai elät voit vain itse osittain vaikuttaa.
Elämässä on niin monta muuttuvaa osaa.
Juuri kun olet ajatellut sen miten sen kuuluisi mennä niin se muuttuukin hetkessä.
Joku pieni asia muuttaa sen.
Ulkopuolisen silmissä se on valhetta mitä on kerrottu, koska ihmiset ei kerro koko totuutta
asiasta. Ei halua tai ei vain pysty kertomaan. Siinä se herkkyys.
Sanon, että usko mitä hän on kertonut. Vaikkakin se tuntuisi tarulta. Elämä on.....
ettei kaikkea tulekkaan heti kertoa vieraalle, tunteitanikaan saati herkkyyttäni uskalla heti näyttää , sillä elämä on sen verran opettanut varpaillaan olemaan, ei passaa heti uskoa kuulemaansa sekä näkemäänsä, on pikkusin askelin , askel kerrallaan opittava luottamaan ja olemaan luottamuksen arvoinen , jotta uskaltaa viimein antaa itsensä toiselle tutkittavaksi sekä nauttittavaksi ... kyllä se aito tunne ja siihen tähtääminen kannattaa uskokaa pois.
kun ne aidot tunteet herää ja syvä luottamus puolin ja toisin, niin se on menoa, niin miehellä kuin naisella, nimimerkillä kokemusta on v. 2004-2009 ah, niin väkevää on rakkaus ja sinisilmäinen luottamus... ja silti siinä lopulta saattaa käydä toiselle tosi huonosti :(
.. kun siipeensä ottaa ja palapelinpaloja aikansa yksin liimailee kokoon ja saa itsensä ehjäksi, niin ei hevillä heti halua särkyä , näin se vain on!
kannattaa järkeä käyttää ja tunteensakin näyttää, se saattaapi joskus tulosta minulle ja sinullekin näyttää, pidetään lippua korkeella , josko näkyis valoa tunnelin päässä edes joskus *toivon todella niin*