Itse olen vajaa 2-vuotiaan taaperon ja 3kk ikäisen vauvan äiti ja ihmetyttää/ärsyttää suunnattomasti, kun pihalla, kerhoissa ja ihan mediassakin puhutaan aina siihen malliin, että äiti tyhmistyy ja vähintään masentuu jos jää useaksi vuodeksi kotiin. Aina puhutaan "en mitenkään voisi olla VAIN kotona". Lisäksi aina kysytään "oletko vain kotona", "milloin lähdet töihin"? (ihan kuin ihmisarvo olisi töistä kiinni) jne. ja nyt varsinkin kun on jo kaksi lasta, monet ihmettelevät, miksi en laita tuota kohta 2-vuotiasta päiväkotiin "saamaan virikkeitä"? Tuntuu, että saa selitellä muille jos haluaa hoitaa lapsensa itse mahdollisimman pitkään kotona (olen siis putkeen 4 vuotta pois töistä), tätä ennen ehdin olla töissä 3 vuotta valmistumisen jälkeen. Miksi nykyään ei arvosteta kotiäitiyttä? Varsinkin kun monet pienituloiset maksavat vähemmän veroja, mitä näiden äitien lasten päiväkotimaksut maksavat yhteiskunnalle, niin eikös pitäisi pikemminkin kannustaa naisia hoitamaan pienet alle 3-vuotiaat kotona? Minusta on käsittämätöntä, että monet vievät esikoisen lähes puoli-ilmaiseksi päiväkotiin (siellä tietysti saa ruoat koko päivän ajan) kun sitten taas jos olet äitiyslomalla vauvan kanssa, niin et saa KELA:lta mitään tukea esikoisen kotihoitoon eli yhteiskuntahan käytännössä kannustaa äitejä viemään esikoisen tarhaan koska se maksaa ehkä vaan 80e/kk ja johan se summa menee pelkästään ruoan hintaan, jonka lapsi syö päiväkodissa. Vastaavasti jos lapsi on kotona (äiti siis äippälomalla vauvan kanssa), niin siitä yhteiskunta ei maksa mitään tukea!
Miksi kotiäitiyttä ei enää arvosteta?
aertqerq
141142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen vienyt ekat lapseni hoitoon yksivuotiaina ja mennyt töihin. No, sitten alkoi kuulua syyllistämistä siitä: "Alle 3-vuotiaan vieminen hoitoon ja erottaminen äidistä saattaa traumauttaa lasta" jne. Kiva! Olenko siis tramatisoinut lapsiani? Luulin nuorena että on ihan normaalia viedä lapset hoitoon ja mennä töihin. Ei kukaan sanonut mitään muuta... Ja sitten, muutamaa vuotta jälkeenpäin media alkoi toitottaa traumatisointia. No, nyt hoidan nuorempia lapsia kotona ja ihmisethän kyselee milloin töihin. Tosin en ole kokenut sitä syyllistämisenä, smalltalkinkina korkeintaan. Ei teet niin tai näin...
Siis eikö saa vanhempainrahaa ja kotihoidontukea? Itse ainakin tuota ensimmäistä...toinen ei ole vielä ajankohtainen. Pienihän se summa on mutta onneksi mies on töissä. Itse ainakin haluan olla lapseni kanssa kotona niin kauan kuin mahdollista, ihan sama mitä muut sanovat...
Ap taisi tarkoittaa, että kotihoidontuki LAKKAA, kun uusi äitiysloma alkaa. Mutta mielestäni tämä on ihan loogista. Kun äiti on joka tapauksessa kotona ja saa yhteiskunnalta rahaa (äitiysraha).
Hienoa että sinulla on mahdollisuus hoitaa lapsiasi kotona!
Itse jouduin lähtemään töihin ja laittamaan lapseni hoitoon hieman yli vuoteisena.Muutoin olisin halunnut kotona olla mutta kun kotiäitiyttä ei tueta kuin minimaalisesti ja lainaa pitäisi maksaa ja jotain syödäkin elääkseen niin pakonsanelemana palasin töihin.
Kaikki tuomitsevat kommentit kannattaa päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.On todella hienoa että saat ja haluat olla lastesi kanssa kotona.
kotiäidin ressukaksi, jolla ei ole muuta elämää kuin lapset ja joka on kahlittuna näihin
voisi olla pahempiinkin asioihin kahlittuna kuin omaan lapseensa...johon tosiaan on koko ikänsä kahlittuna mutta eiköhän sen tiennyt jo kun sille tielle lähti. Joku toinen voi olla kahlittuna viinaan, miehiin, naisiin tai ihan mihin vaan.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!111
On hienoa että arvostat lapsiasi ja äitiyttä. Jaksat jopa ajatella asioita yleiseltä kannalta.
Naiset on alistettu halvaksi työvoimaksi, jota patistellaan pienipalkkaisiin hommiin. Siksi kotiäitiyttä ei tueta.
Pidä puolesi ja lastesi puolta. Olet lapsinesi onnellisempi ja hyvätuloisempi kuin huonossa työpaikassa. Lisäksi saat ajan itsellesi. Miksi myisit aikasi ja tarmosi halvalla työnantajalle, joka saattaa lomauttaa tai muuten kohdella huonosti?
Hoida lapsesi kotona. Sitä et kadu. Siitä lapsesi sinua kiittävät koko ikänsä.
Jokainen toimii elämäntilanteen mukaan.
Tottakai äitiyttä arvostetaan. Hoiti kotona tai oli työelämässä.
Kommentit ovat usein vain yleisiä keskustelunavauksia (aiotko mennä töihin,jne) tokko tarkoitettu syyllistämään tai pahaa mieltä aiheuttamaan.
Mä ajattelen, että on kahta erisortin kotiäitiä. Ne, jotka ovat kotona lasten kanssa, koska haluavat olla ja tykkäävät touhuta lastensa kanssa ja ne, jotka eivät halua mennä töihin. Toisia arvostan, toisia en.
Itse tunnistan myös nämä kaksi kotiäitiä. Ne, jotka ovat kotona lasten takia ovat kaiken arvostukseni ansainneet. Toisin kuin ne, jotka ajattelevat, että "pitäisikö tehdä vielä yksi lapsi niin _saisi_ olla taas kolme vuotta kotona.."
meinas / meinaa kyllä itseltäänkin arvostus loppua tässä vaiheessa kun olen lapseni jo kasvattanut kouluikään ja siinäpä se ongelma tuleekin.Mitäpä laitat CV:hen? Minäkin olen ollut yli liki 20 v kotona pieniä pätkätöitä tehnyt lasten välillä mutta siinäpä se.Nyt pitäis väsätä työhakemus ja cv ja ansioluettelot sun muut mutta kukapas miulle suosituksia kotiäitydestä kirjottaa?Entäpä ansioluettelo,laitanko "koti 1992 -2008:):)"Voin kyllä itse taata että meillä kotiäideillä ne kaikki vahvuudet mitä yleensä noissa papereissa mainitaan organisaatiokyvyt ja ajankäyttöhallinnat on hallussa tasan paremmin kuin monella koulunpenkiltä hypänneeltä mutta mitenpäs sen todistat?
Vapaamuotoinen työhakemus kyllä onnistuu helpostikin mutta se virallisempi jää kyllä tekemättä....
En lähtisi sanomaan, ettei äitiyttä arvosteta. Kotiäitiyden arvostus taas on lakaistu romukoppaan. KELA:n rahalliset tuet tuntuvat lähinnä vitsiltä (ainakin kotinhoidontuki). Äitiyspäivärahalla vietetty elämä vaikuttaa suorastaan luksukselta verrattuna kotihoidontukeen.
Kotiäitiys on ehkä epäarvostetuin asia tässä ahneessa ja rahan mukaan pyörivässä maailmassa. Mutta lapsesi ja perheesi arvostaa varmasti, vaikket siitä kiitosta ainakaan palkan muodossa saa.
Meillä esikoinen meni hoitoon 2 vuotiaana, silloin se tuntui minusta jotenkin normaalilta. Sitten kahden vuoden päästä syntyi toinen lapsi ja esikoinen totta kai jäi kotiin. Silloin huomasin eron, lapsi on kuin eri ihminen kun saa olla kotona. Lapsella oli vähän hoitopäiviä, alle kymmenen kuussa, mutta ne oli ihan kauheita. Vapaat tuntui menevän lapsen osalta vaan sen pohtimiseen koska pitää mennä taas hoitoon? kuka siellä on töissä? Kumpi vie ja kumpi hakee? Päiväkoti oli varmasti ihan ok, siis ihan normaali ei meillä mitään valittamista hoidosta yms ole. Mutta lapsemme ei vaan sopeutunut siihen pakko tahtisuuteen ja hälinään, mutta enhän minä sitä silloin huomannut tai ehkä huomasin mutta en osannut puuttua.
Nyt lapseemme on ollut 1,5 vuotta kotihoidossa, käy kaksi kertaa viikossa kerhossa ja harrastaa lisäksi kahdesti viikossa. Lapsi on onnellinen! Kyselee aina välillä, että ethän sinä äiti mene enään ikinä töihin. Ei meillä kotona arki varmaankaan ole sen kummallisempaa, kun päiväkodissa, mutta minulla on vaan kaksi lasta vastuullani. On minulla äitinä AIKAA antaa syliä ja touhuta lasten kanssa.
Nyt mietinkin, että miten voisin hoitaa lapset kotona kouluikään saakka, koska mieheni ei missään järin rahakkaissa hommissa ole. No on tässä onneks 1,5 vuotta aikaa ja eiköhän asiat järjesty.
Ja vielä lisäksi äiti ja parisuhde voi tosi paljon paremmin, kun ei tarvi käydä töissä. On aikaa pitää huolta itsestä ja kyllä sen isäntäkin huomaa ;)
Kotiäitiyttä arvostetaan aivan liian vähän vaikka niin moni asia luulisi puoltavan juuri siihen kannustamiseen: lapset ja äiti voi paremmin, parisuhde voi paremmin, lapset sairastelee tosi paljon vähemmän, tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.
Sitten toi lasten virikkeiden saanti menee ihan yli, ei pieni lapsi tarvitse päiväkotihoitoa virikkeiden takia. Jokainen tervepäinen ja terve äiti tai isä osaa ihan normi arjessa antaa lapselleen riittävästi virikkeitä. Harrastuksissa, kerhoissa ja puistossa lapsi tapaa muita lapsia.
Teet kummin vaan, aina saat olla kantaasi puolustelemassa. Sinä äitinä tiedät mikä on parhaaksi perheellesi ja sen mukaanhan täytyy elää. Ajattelee ja sanoo kuka vaan mitä vaan!