olen niin väsynyt, hyvä jos jaksan nousta sängystä, mieluiten vain nukkuisin koko ajan... olen menettänyt kaikki kaverit, en jaksa vastata puhelimeen jos joku sattuisi soittamaan( niin ei kuitenkaan käy, kaikki vihaavat mua ),poikakaveri jätti aikoja sitten; ei ole kyllä ihmekkään kun olen niin säälittävä ei ihmekkään ettei ketään kiinnosta olla minun kanssani. vanhemmat eivät tiedä mitään eikä niitä kyllä kiinnostaisikaan. Koulun jätin kesken kun en sitä jaksanut... elämässäni ei ole yhtään mitään enää..
en tiedä mitä pitäisi tehdä, olen 23v mutta niin vaikeaa on, kun kaikki tuntuu vaan kaatuvan päälle, en jaksa enää,milloin oli kun viimeksi olen itkenyt, siitä on niin pitkä aika
ei ole nälkä, eikä mikään miellytä, on vaan niin paha olo...en tiedä mitä tekisin kun hävettää niin paljon.
oli ihme kun sain tämänkin kirjoitettua, anteeksi jos häiritsin...kiitos jos jaksoittele lukea jaaritukseni!
en tiedä mitä pitäisi tehdä, olen 23v mutta niin vaikeaa on, kun kaikki tuntuu vaan kaatuvan päälle, en jaksa enää,milloin oli kun viimeksi olen itkenyt, siitä on niin pitkä aika
ei ole nälkä, eikä mikään miellytä, on vaan niin paha olo...en tiedä mitä tekisin kun hävettää niin paljon.
oli ihme kun sain tämänkin kirjoitettua, anteeksi jos häiritsin...kiitos jos jaksoittele lukea jaaritukseni!
Vastaukset 22
Vanhimmat
samaa paskaa täälläkin. vaikeaa löytää voimia edes toipumiseen kun tuntuu, ettei ole jäljellä enää mitään syytä edes yrittää. kaverit kadonneet, perhe ei halua edes kuulla jne. koulu täälläkin kesken ja tuskin koskaan sitä tulen käymäänkään.
olen 20v nainen joten jos haluaisit jutella vaikak sähköpostin kanssa, niin voisin antaa osoitteen. olisi mukava vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa joka oikeasti tietää mitä tämä on.
jos sua vaan kiinnostaa jakaa ajatuksia mun kanssa niin voit kirjoittaa mulle osoitteeseen [email protected]
voimia sulle myös
voisin jakaa kokemukseni teidän kanssa mutta aina voin kertoa ja puhua ja yrittää opastaa teitä kokemaan myös. Ei elämä tähän lopu.
Itse olen nyt 26v mies ja samanlaiset ajatukset. Vuosia sitten päätin lohdukseni alkaa viinan kanssa läträämään koska samahan se kun ei mitään ole tai muutakaan. Nyt kuitenkin niin loppu eikä kännikään enään oikein auta. Viime talvesta olen päivittäin juonut koska jos edes pienessä ssievässä on parempi olo ja joskus kuollaan niin menköön prkl...Edes jotenkin osais nauttia..
Tällähetkellä pyörii vaan katkopaikka mielessä jotta sais lepoa tästä paskasta. :D
Voip olla vähän väärä paikka kertoa mutta elämään olen kuitenkin niin kyllästynyt.
Oon harkinnut tuota tapaa lohduttautua. Tiedän että musta tulis ihan onneton alkoholisti joka ei enää ikinä pysty lopettamaan. Mutta jos siten jaksais elää tän elämän loppuun. Todellisuus on vaan niin tylsää ja tyhmää. Voisin alkaa vaikka käyttää huumeita. Mutta sitten jos joku päivä yks kaks parantuisinkin, olisin ehkä parantumattomasti sairas huumeiden ja alkoholin takia ja elämä olisi sitten sen vuoksi pilalla. Hmh...
Ja aloittajalle: jaksoin lukea "jaarituksesi". Ja se oli kuin suoraan mun elämästä. Paitsi että en ole kokenut ikinä jätetyksi tulemista, kun ei ole ikinä mitään naisystävää ollut ;/ Koska oon tosi estynyt persoona ja kai pitäis eka oppia edes vähän rakastamaan itseään ennen kun voi rakastaa ketään muutakaan.
...Muuten mulla on täysin sama tilanne, koulu jäi kesken ym.
Joka päivä tuntuu ihan samanlaiselta. Pitäisi kai jaksaa etsiä jotain muutosta elämäänsä, mutta mitä ja mistä. Löytyykö onnellisuus muka sosiaalisista kontakteista, kun aina mulle vaan valitetaan että no ei ihme jos oot masentunut kun aina oot vaan yksin etkä tee mitään! Mutta kun ei jaksa tehdä yhtään mitään. Tuntuu kun olis joku yksinäinen turha vanhus jo. Mistään ei jaksa yhtään innostua. Mitä jos jotkut vaan ei tule onnellisiksi siten, että on jatkuvasti kavereitten kanssa ja aina menossa? Eikö saa olla onnellinen yksinäisenä? Koko ajan luodaan paineita miten pitäisi pitää yllä kaverisuhteita ja olla menossa koko ajan johonkin harrastukseen. Ehkä sellainen on tervettä elämää, mutta masentuneena sellainen elämä kuulostaa kauhealta. Ainakin minusta.
"elämässäni ei ole yhtään mitään enää", sanot. Ja tätä minäkin oon aina hokemassa. Mutta koita keksiä jotain ihan pieniäkin asioita, mitkä sulla on vielä hyvin. Ne asiat unohtuu niin helposti kun keskittyy syyttelemään itseään. Eikä sinua varmasti kaikki vihaa niin kuin nyt luulet. Sellaisia luuloja tulee jos itse vihaa itseään.
Niin, en kai mä nyt tässä osannut mitenkään piristää. Mutta kirjottele vaan lisää jos se edes vähän helpottaa oloa. Minä ainakin jaksan lukea! :-)
itselläkin päihteiden käyttö on houkuttanut. en kuitenkaan edes jaksa rampata alkossa tarpeeksi usein että siitä jotain helpotusta olisi. lisäksi en kestä sitä pahoinvointia joka siihen liittyy.
huumeita olen kokeillut tasan kerran ja enää en koskaan niihin mene koskemaan. huumeilla taitaa olla taipumus paljastaa alitajunnasta kaikki paska, eli ei hyötyä mulle niistäkään.
tuo elämän tyhjyys on pahinta. kun ei ole mitään tekemistä eikä mitään tavoitteita.
itse roikun netissä, nukun, syön.
taideharrastukset ovat auttaneet. pahimpina aikoina niitäkään ei jaksa, mutta kun energiaa on enemmän, on ainakin jotain tekemistä.
harrastuksienhan ei tarvitse onneksi olla sosiaalisia. jos löytää jonkin jutun, joka kiinnostaa edes vähän, sillä voi tappaa aikaansa ja tuntuu hyvältä jos edes vähän kehittyy siinä. se voi olla mitä vain: maalaamista, photoshopilla värkkäämistä, ohjelmointia, sotahistorian opiskelua, elokuvien himokatselua, virkkaamista, kotijoogaa, sarjakuvien piirtämistä. vaihtoehtoja on loputtomia.
itse uskon, että meidänkaltaisille yksinäisille susille jotka eivät jaksa juosta baareissa ja tehdä uraa, ehkä parasta mitä voisi tapahtua olisi, että pystyisi omistautumaan koko sydämellään yhdelle asialle. tiedän, että jotkut ovat onnellisia yksin ja hylkiöinä jos heillä on jokin juttu, mikä tuo heille iloa. itse pyrin siihen, että olisi voimaa keskittyä harrastukseen ja tehdä siitä sisältö elämään.
anteeksi jos tuli sekava viesti, nukuin äsken melkein kaksi vuorokautta putkeen...
Todellakin johonkin terveeseen harrastukseen keskittyminen on parempi vaihtoehto kuin päihteet. Jos on pahasti masentunut, niin humalassa/huumeissa olo voi mennä vielä sata kertaa surkeammaksi ja silloin saattaa tulla tehtyä jotain harkitsematonta kuten vaikka itsemurha.
Miksi te kaikki haluatte vajota yksinäisyyteen? Aloittaja, oletko aivan varma etteivät vanhempasi halua tietää mitä sinulle kuuluu? Mikset "jaksa" vastata puhelimeen? Laitatteko te kaikki ihan tarkoituksella välit poikki kavereihinne ja muihin ihmisiin, että saisitte vajota rauhassa itsesääliin? Minä ainakin tarvitsen ystäviä ja pidän välit perheeseeni hyvinä. En usko että ihmisiä on tarkoitettu elämään yksin. Entä jos huono olonne johtuukin juuri yksinäisyydestä? Tai yksinäisyys ylläpitää huonoa oloanne? Kyllä sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä. Yksinäisen olo on varmasti tyhjä ja turha. Älkää siis antako kaveri- ja perhesuhteittenne mennä poikki! Mitä hyötyä teistä on maailmalle tai itsellennekään jos erakoidutte yksin jonnekin piiloon maailmalta?
kysyit että laitetaanko me tarkoituksella välit kavereihin tai vanhempiin.se ei todellakaan ole ainakaan minun tapauksessa. luuletko etten ole yrittänyt olla muiden kanssa mutta ei vain pysty ei jaksa hymyillä, ei kiinnosta asiat, mieluiten vaan olisi hiljaisuudessa, ei jaksa muita kun kaikki ärsyttää, väsyttää tekisi mieli nukkua koko ajan.
onko kivaa olla seurassa kun tekisi mieli itkeä kun muut nauravat? kun on muiden seurassa tuntuu kuin olisi jossain muualla, eikä siellä missä pitäisi...joka paikkaa sattuu ja jotenki kaikki jää taka-alalle ja niin sitä ollaan yksin.
on kokeitu myös lenkkeilyä kaikkea muita tekemisiä mutta ei vain pysty toimimaan!
tälläistä minulla!
Sain sun kirjoituksesta sellaisen käsityksen, ettet ole ollut ikinä tällaisessa tilanteessa ja siksi kirjoitit tuohon tapaan.
"Laitatteko te kaikki ihan tarkoituksella välit poikki kavereihinne ja muihin ihmisiin, että saisitte vajota rauhassa itsesääliin?"
Jos et tiennyt niin masennuksessa ei ole kyse mistään itsesäälistä. Hyvä että sulla on pysynyt välit elämäsi ihmisiin kunnossa, mutta kaikilla ei vain pysy. Syitä on monia.
Masennukseen voi kuulua sekin, että mielenkiinto toisiin ihmisiin katoaa. Eikä se ole mitään itsekkyyttä. Tunteet vaan latistuu tai katoaa kokonaan, ja sitten mikään ei kiinnosta.
Edelleenkin oon sitä mieltä, ettei sosiaaliset kontaktit ole kaikille välttämättömiä. Kuitenkin monella niiden puute aiheuttaa masennusta, ja silloin asialle pitäisi tehdä jotain. Heraldinen vastaus oli hyvä. Vaikka haluaisikin olla seurassa, niin siitä ei tule mitään jos on joutunut tuohon kuntoon.
Anteeksi jos kirjoitukseni vaikutti jotenkin loukkaavalta. Minulla vain on sellainen hyvin vahva mielipide, että ihminen on laumasielu. Ihmisen täytyy saada tuntea olevansa toisten hyväksymä. Iloiset ja onnistuneet hetket toisten seurassa pitävät mielen iloisena.
Tekin nuoret ihmiset jos menisitte vaikka tänään viettämään iltaa ihmistenilmoille niin se voisi piristää. Ei ole pakko jutella kenenkään kanssa. Kunhan vain olisitte ihmisten luona ja saisitte jotain muuta ajateltavaa kuin itsenne ja huonon olonne. Minä puran huoleni ystävieni kanssa juttelemalla. Kyllä heille voi puhua! Ei aina ole pakko vain nauraa. Siksi suosittelisin teillekin että ette laita välejä poikki läheisiinne vaan puhutte heidän kanssaan ongelmistanne. Se voi lähentää teidän välejä entisestään kun osoitatte heille luottavanne heihin.
Ehkä en todella ole noin pahasti ollut masentunut, sillä en anna ikinä mielenkiintoni toisia kohtaan kadota. Ehkä ilmaisin jälleen mielipiteeni liian jyrkästi, mutta toivon että mietitte uudelleen onko yksinäisyyteen jääminen hyvä vaihtoehto.
Hyvähän se on jos on vahvoja mielipiteitä, ja jos uskaltaa ne vielä suoraan sanoa. Kyllä sun neuvo viettää aikaa ihmisten kanssa varmasti on hyvä ja voi toimiakin joidenkin tapauksessa.
Mutta mulla on tasan 0 ystävää. Uusia en ikinä haluakaan. Olen sitten itsekäs, mitä sitten? Mun tielle osui ikäviä ihmisiä ja niiden kokemusten takia en voi enää tutustua edes kunnollisiin, hyviin ihmisiin, jos sellaisia on olemassakaan. Paljosta jään varmaan paitsi, mutta en jaksa enää mitään pettymyksiä. Enkä todellakaan lähde viettämään iltaa mihinkään ja katsomaan onnellisia ihmisiä, jotka uskaltaa olla iloisia ja joilla on paljon ihania ystäviä. Tällaista yksinäistä mörköä vaan katottais pitkään ja kieroon. Veisin niiltäkin tunnelman.
Ja jos menen johonkin missä on ihmisiä, en tosiaankaan voi unohtaa itseäni ja huoliani. Siinähän sitä vasta alkaakin ajatella miten erilainen on, ja tuntuu että kaikki muutkin heti huomaa sen.
Lyhyesti sanottuna ihmisten seura ei ainakaan mun tapauksessa auta. Olkoot ihmiset laumasieluja, mutta mä en ole. Ehkä sitten en ole ihminen. En jaksais enää vääntää tätä rautalangasta!! ;l Kaikille muiden seura ei ole tärkeää. Mutta sinä saat olla eri mieltä, tottakai. En vaan pysty muuttamaan omaa mielipidettäni tässä asiassa.
Ai niin, sanoit että "Ihmisen täytyy saada tuntea olevansa toisten hyväksymä. Iloiset ja onnistuneet hetket toisten seurassa pitävät mielen iloisena."
Niin, mistähän se masennus johtuikaan....... Entäs kun kukaan ei ikinä hyväksy? Ja jos ei ole iloisia ja onnistuneita hetkiä? Kun kaikki suhtautuu kun johonkin vähä-älyiseen, mihin lie, ei sano ikinä mitään hyvää, aina vaan pahaa, valehtelee, nimittelee, kohtelee töykeästi jne. Mutta sinä vaikutatkin reippaammalta ihmiseltä, paljon vahvemmalta persoonalta. Sellaisista ihmiset tykkää. Sellaisen jokainen haluaa kaverikseen. Toivottavasti sun ystävät ovat aitoja ystäviä. Kyllä mä muistan olleeni onnellinen niihin aikoihin, kun mulla oli ystäviä. Tottahan se on, että ystävät piristää ja tuo sisältöä elämään.
..Nyt sait mut kyllä ihan sekaisin.. ;I
Joko minä vihdoinkin sain sinut ymmärtämään, että ihminen tarvitsee ihmisiä ympärilleen? ;) Ihmisiä ei ole luotu elämään yksinäisyydessä ja se on totuus. Totuus voi satuttaa, mutta turha sitä on pakoilla.
Miksi ihmiset muka suhtautuvat sinuun tuolla tavalla? Onko tuo vain jotain sinun mielessäsi kehittelemää kuvittelua? Nyt oikeasti tule jo ihmisten luo äläkä jää yksin tuollaisten outojen luulojen kanssa! Yksinäisyys ei ole hyväksi.
On totta että minä olen reipas ja vahva persoona kuten epäilitkin. Ja kyllä minulla on paljon ystäviä ja luonnettani on kehuttu. Ehkä tällaisia suorapuheisia vahvoja ihmisiä sitten pidetään mielenkiintoisempina kuin hiljaisia ja ujoja? Mutta kuka tahansa voi oppia puheliaaksi ja avoimeksi. Siihen tarvitaan vain rohkeutta ja itseluottamusta. Siihen tarvitaan näitä onnistumisen kokemuksia sosiaalisissa tilanteissa, ja siksipä näitä tilanteita ei pitäisi koko ajan vain vältellä. Kyllä minunkin on vaikea olla todella hiljaisen ihmisen seurassa, kun ei ikinä tiedä mitä toinen ajattelee. Siinä tuntuu, että toinen ei pidä minun seurastani. Siksi toisten seurassa pitäisi muistaa osoittaa mielenkiintoa toisia kohtaan.
Teet pahan virheen jos annat joidenkin sinua joskus huonosti kohdelleitten ihmisten pilata koko loppuelämäsi. Minä kyllä neuvoisin rohkeasti tutustumaan uusiin ihmisiin. Sinä olet vain uskotellut itsellesi olevasi jotenkin liian erilainen että saisit luovuttaa ja jäädä yksin.
Meniköhän tämä nyt vähän ohi keskustelun aiheen... ;)
No en tiedä saitko, mutta mietin asiaa... Ja tuo oli taas sun mielipide eikä mikään totuus.
"Sinä olet vain uskotellut itsellesi olevasi jotenkin liian erilainen että saisit luovuttaa ja jäädä yksin. "
...Et voi sanoa noin, kun et tunne mua.
Eiköhän nämä mielipide-erot ole tulleet jo selviksi. Lopetetaan jo.
Tahtoisitko antaa sähköpostiosoitteesi jos jatketaan juttelua sitä kautta? Tai voitaisiin vaikka tavata? :) Missä päin asut? Ystäviä ei ole ikinä liikaa! Minä voisin olla ystäväsi. Eivät eriävät mielipiteet mitään haittaa. Niistähän juuri syntyy hyviä keskusteluja ;)
Äläkä nyt pidä minua minään hämärätyyppinä. Minä olen oikeasti löytänyt internetistä paljon ystäviä joista osasta on tullut hyvinkin läheisiä sydänystäviä.
Mulla ei ole tapana jakaa sähköpostiosoitetta tuntemattomille, enkä halua täällä julkaista sitä. Kiva jos haluaisit ystävystyä, mutta enhän mä edes tiedä susta mitään... Minkä ikäinen oot, mies vai nainen jne... Lisäksi mä en ole hyvä puhumaan, joten livenä tuskin saataisiin keskusteluja aikaiseksi :/
Mutta kiitos :-) ..Ja anteeks. En vaan voi suhtautua kovin luottavaisesti netti-ihmisiinkään.
Olen 20v mies. Olen samantapaisessa tilanteessa mutta se ahdistus kaiken tyhjyydestä on jo hävinnyt. Ihan sama vaikka epäonnistuin vähän kaikessa, ei enää kiinnosta. Ja vielä vähemmän kiinnostaa alkaa yrittämään mitään uutta. Tiedän ettei huomenna tilanteeni muutu mihinkään suuntaan; ei haittaa. Eikä sitä seuraavanakaan päivänä.
Oletko käynyt verikokeissa ja tutkituttanut jos vaikka kilpirauhasessa on vikaa? Se voi aiheuttaa väsymystä ja masentuneisuutta kuten myös puutostilat joita syömättömyydestä seuraa. Eli oletko varma ettei alakuloisuutesi johdu jostain fyysisestä viasta? Ja sitten väsymys on johtanut noihin ihmissuhteiden katkeamiseen ja pahaan oloon?
Tunnistan itseni tekstistäsi... sillä tavoin et ole ainakaan yksin.
Ootko käynyt lääkärissä?
Jaksaisitko?
Musta tuntuu, että voisit saada apua... oot kuitenkin niin nuori, ja moni noista asioista suttaantuu vielä.
Vanhempaskin varmaan auttaisi, jos tietäisi. Ootko koittanut selittää heille?
Mun tekis mieli vaan tulla halaamaan teidät kaikki tässä viestiketjussa läpi.
Oikeestaan, Chisu on ihan oikeessa siinä Yksinäisen keijun tarina - biisissään... jos vaan oltais lähekkäin, niin suru ei vie mukanaan.
ongelmahan on siinä että jos lähipiiri on täynnä kusipäitä jotka imevät kaiken energian tyhmillä aivottomilla jutuillaan. Se on hyvin usein masennuksen syy.
Kun hyvät ihmiset on poissa ja kusipäitä vaa löytyy joka nurkilta ni ei hyvin mene tosiaan.
Tarvin ns. "henkivartijaa",ajattelin että haluaisitko sä olla mun henkivartija?Ja tarkotan tätä ihan oikeasti.Koska jos sillä ei ole väliä että oletko kuollut vai et niin mikä voisi enää parempi henkivartija olla.Maksan tietenkin henkivartioinnista,etukäteen vielä.Hinnasta voidaan sopia mutta uskon että tultaisiin yhteisymmärykseen.
Ja korostan,tämä ei ollu vitsi.Mieti tätäkin,saisit rahaakin vielä ja tutustuisit uusiin ihmisiin/ympäristöön.Sen sanon että en siis elä mitään vaarallista elämää että henki on katkolla koko ajan,välillä nyt on erimielisyyksiä mutta ei mitään kummempia.