Tämä on yksi niistä harvoista elokuvista, joka ei ole tehosteilla tai kuuluisuuksien nimillä täytetty , mutta silti antaa miettimisen aihetta. Olisiko joidenkin ihmisten parempi kuolla kuin elää?
Elokuva kertoo hautaustoimiston omistavasta miehestä, joka tappaa ihmisiä, joiden hänen moraalikäsityksensä mukaan, olisi parasta kuolla. Monessa kohdassa tuo mies sanoo, että jotkut ihmiset ovat niin jo henkisesti kuolleet, joten hän hautaa myös heidän ruumiinsa. Tuon miehen käsityksiä kuvataan Anna-nimisen nuoren naisen ”kuoleman” kautta. Kokenut ”hautaaja” saa nuoren Annan uskomaan kuolemaansa.
Elokuva on taaskin Hollywoodin väreillä väritetty; peruskauhutehosteina äkilliset pamahdukset ja roolihahmojen äärimmäinen epäloogisuus, jota voi melkein sanoa typeryydeksi. Vasta elokuvan viimeisillä minuuteilla Anna ymmärtää kaiken, mitä ”hautaaja” hänelle uskotteli oli valetta, mutta on jo myöhäistä. Annalle ei tietenkään missään vaiheessa tullut mieleen, että kerta ”hautaajan” sanojen mukaan hän oli ainoa, joka kuolleille puhui ja näki heidät, niin miksei hän päästänyt ketään muuta Annaa katsomaan ruumishuoneeseen hänen ollessaan hereillä? Miksi aina jonkun tullessa katsomaan Annaa, hänelle pistettiin jotain lääkettä? Miksi peruselämän toiminnot olivat kunnossa ”kuolleena”? Miksi Annan poikaystävä kuuli hänen äänen puhelimessa? Nämä asiat Anna sivutti ja lopulta uskoi kuolleensa. Eli täyttä typeryyttä ja värittämistä jo pelkälllä maalaisjärjellä ajateltuna.
Kehuja ansaitsee kuitenkin Annaa ja ”hautaajaa” esittäneiden näyttelijöiden suoritukset. Voin tähän vain todeta, että vakuuttavat näyttelijät, jos olisi vähemmän typeryysmokiaitsestäänselvissä asioissa hahmoilla. Myös kuvausmiljöö oli sopiva elokuvan kokonaisuuteen.
Välittömästi lopputekstien ilmestyttyä tuomitsee ”hautaajan” moraalittomat teot, mutta siltikään ei pysty välttämään ajatusta siitä, ettei ”hautaaja” ehkä olekaan niin moraaliton. Ehkäpä jotkut ihmiset itse olisivat onnellisempia haudassa kuin tässä elämässä. Kyse ei kuitenkaan ole eutanasiasta, joka liittyy fyysiseen pahoinvointiin, vaan henkiseen. Joka tapauksessä suosittelen tätä elokuvaa edes kerran katsottavaksi, vaikkei tämä mikään huvittava kokemus ole.
Elokuva kertoo hautaustoimiston omistavasta miehestä, joka tappaa ihmisiä, joiden hänen moraalikäsityksensä mukaan, olisi parasta kuolla. Monessa kohdassa tuo mies sanoo, että jotkut ihmiset ovat niin jo henkisesti kuolleet, joten hän hautaa myös heidän ruumiinsa. Tuon miehen käsityksiä kuvataan Anna-nimisen nuoren naisen ”kuoleman” kautta. Kokenut ”hautaaja” saa nuoren Annan uskomaan kuolemaansa.
Elokuva on taaskin Hollywoodin väreillä väritetty; peruskauhutehosteina äkilliset pamahdukset ja roolihahmojen äärimmäinen epäloogisuus, jota voi melkein sanoa typeryydeksi. Vasta elokuvan viimeisillä minuuteilla Anna ymmärtää kaiken, mitä ”hautaaja” hänelle uskotteli oli valetta, mutta on jo myöhäistä. Annalle ei tietenkään missään vaiheessa tullut mieleen, että kerta ”hautaajan” sanojen mukaan hän oli ainoa, joka kuolleille puhui ja näki heidät, niin miksei hän päästänyt ketään muuta Annaa katsomaan ruumishuoneeseen hänen ollessaan hereillä? Miksi aina jonkun tullessa katsomaan Annaa, hänelle pistettiin jotain lääkettä? Miksi peruselämän toiminnot olivat kunnossa ”kuolleena”? Miksi Annan poikaystävä kuuli hänen äänen puhelimessa? Nämä asiat Anna sivutti ja lopulta uskoi kuolleensa. Eli täyttä typeryyttä ja värittämistä jo pelkälllä maalaisjärjellä ajateltuna.
Kehuja ansaitsee kuitenkin Annaa ja ”hautaajaa” esittäneiden näyttelijöiden suoritukset. Voin tähän vain todeta, että vakuuttavat näyttelijät, jos olisi vähemmän typeryysmokiaitsestäänselvissä asioissa hahmoilla. Myös kuvausmiljöö oli sopiva elokuvan kokonaisuuteen.
Välittömästi lopputekstien ilmestyttyä tuomitsee ”hautaajan” moraalittomat teot, mutta siltikään ei pysty välttämään ajatusta siitä, ettei ”hautaaja” ehkä olekaan niin moraaliton. Ehkäpä jotkut ihmiset itse olisivat onnellisempia haudassa kuin tässä elämässä. Kyse ei kuitenkaan ole eutanasiasta, joka liittyy fyysiseen pahoinvointiin, vaan henkiseen. Joka tapauksessä suosittelen tätä elokuvaa edes kerran katsottavaksi, vaikkei tämä mikään huvittava kokemus ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvä mutta todella ahdistava leffa, vois ampuu ittesä moinen lekuri :s
Yksi niistä lukemattomista elokuvista joka kosiskelee katsojia naispääosan esittäjän tisseillä. Ja vielä naisohjaaja? On näköjään Christina Riccinkin ura menossa vessanpöntöstä alas.