Elämässäni ei ole mitään sisältöä. Olen yksin kaiket päivät, kavereita ja ystäviä ei ole. En osaa löytää kavereita, vaikka kuinka olen heitä etsinyt jo pidemmän aikaa. En tiedä olenko eristynyt liikaa ihmisistä vai olenko liian masentunut heitä löytämään. Olen ollut liian kauan yksin, jo 10 vuotta kärsinyt ystävien vähyydestä ja en enää osaa keskustella ihmisten kanssa. Parisuhteessakin menee huonosti ja seurustelukumppanini ei vastaa viesteihini. En löydä enää mistään iloa, itken oikeastaan jatkuvasti. Elämäni on tavattoman tylsää netin selailua ja tietokoneella oloa, en keksi mitään hauskaa tekemistä. Elämäni ei ole elämisen arvoista, en vaan enää jaksa tätä tuskaa. En löydä elämälleni minkäänlaista tarkoitusta. Voi kun olisi edes muutama kaveri, joiden kanssa voisin keksiä jotain tekemistä.
En kestä elämääni
gewmgowemhow
4538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on vähän sama ongelma, tuntuu että ei ole mitää sisältöä elämälle, ihmissuhteet heittää häränpyllyä ja kaikki menee pieleen. Olen 24-vuotias nainen, periaatteessa siis parhaassa iässä ja kaikkea, mutta masennus ajaa ihan kauheaan ahdinkoon... En tiedä mitä tehdä. Onhan minulla ystäviä mutta enää en osaa nauttia heidän seurastaankaan. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, kirjoittele vaikka minulle ^^ Jos se yhtään hepottaisi.
[email protected]
Itsellä on ollut noita samoja ongelmia ja aloitin sillä, että ostin 2kk jumppakortin. Se auttaa masennusta ja stressiä. Oletko töissä? Kuntouttava työtoiminta voisi auttaa esim. 2-3viikossa. Kavereita voi löytää netistä, töistä ja harrastuksista. En itse pitänyt moneen kuukauteen ystäviini yhteyttä eristäytymiseni takia. Olen vasta nyt alkanut vähitellen kutsumaan ystäviä kylään yksi kerrallaan.. Ehkä tässä vielä toivottavasti rohkenen kutsua kaikki samalla kertaa.
Asiat kyllä järjestyy, mutta pitää itse tehdä töitä sen eteen.. Aloita pienistä askeleista. Kokeile jotain urheilulajia vaikka kerran viikossa.. Suosittelen zumbaa :) Kaikkea hyvää sulle!
Liikunta kyllä piristää ja jumpissa on muiden ihmisten seurassa. Hyvä ehdotus.
itsekin olen jo liiankin tottunut olemaan yksin, ei meinaa osata keskustella ihmisten kanssa kun on tottunut olemaan vain omien ajatusten kanssa
tai silleen sivustaseuraajana ja ulkopuolisena osaa vaan olla, mutta ei jonkun kanssa. Se on karmee ajatus kun huomaan että ei vaan oo mitään sanottavaa kenellekään paitsi joku yksittäinen kommentti tai pari lausetta...
huh huh... joskus ihmettelen miten tätä jaksaa mutta toivottavasti sinulla on paremmat elämän eväät.