Meillä on 4 kuukauden ikäinen noutajauros, jota on koulutettu myönteisellä vahvistamisella lähinnä nameilla. Ei tosin ole kovin ruoanhankintaviettinen. Motivointipatukkaa ajatetaan sisään, siitä on hyvin innostunut, mutta nyt hampaiden vaihtuminen vähän rajoittaa. Rangaistuksiakin käytetty lähinnä esim. lenkillä nyppäisy vetäessä ja huomioimattomuus mm. repiessä hihnaa hampaissaan. Koira ulkoilee sään salliessa 2 x 45 min - 1 h vapaana, lisäksi 2-4 lyhyttä pissatuskäyntiä. Nahkainen kaulapanta (ei kuristava) ja edelleen ohut pentuhihna käytössä. Nouto- ja repimisleikkejä leikitään aina lenkeillä ja lisäksi pari lyhyttä leikkihetkeä sisällä. Harjoitellaan perustottelevaisuuden ohella rodunomaisia taitoja, kerran viikossa ohjatussa ryhmässä.
Katsekontaktia on edellytetty luovutusiästä alkaen mm. ruokakupilla. Koira ei tykkää lähteä pihalle, mutta ulkona kuitenkin viihtyy. Uloslähtöön on pyritty lisäämään intoa palkitsemalla koiraa aktiivisesti. Vapaana ollessaan koira pysyy itsenäisesti lähettyvillä. Häiriöttömässä / matalan häiriön tilanteissa se tulee kutsusta luokse hyvin / melko hyvin. Hihnassa kulkee vierellä vetämättä. Ongelmana ohitustilanteet: koira hyökkii innostuneena vastaantulevia ja perässä tulevia kohti. Koulutuskirjojen neuvojen mukaan lähiohitustilanteita vältellään niin kauan, että ne sujuvat, mutta koska asutaan lähes keskustassa, ohitustilanteiden välttäminen täysin on mahdotonta. Koira ohittaa ongelmitta esim. kadun toisella puolella kulkevat koirat, mutta samalla jalkakäytävällä kulkevia koiria tai ihmisiä ei ohita reagoimatta.
Perusongelmana on kontaktin puute. Kontaktiharjoituksia on tehty lyhyissä pätkissä monta kertaa päivittäin, mutta vähänkin häiriöisessä tilanteessa koiran huomio on kaikkialla muualla paitsi ohjaajassa. Kotona tehdyissä harjoituksissa katsekontaktin pituus on tosi lyhyt. Koira menettää mielenkiintonsa hetkessä, jos ei saa palkkaa kontaktista heti. Tuntuu melkein kuin se tahallaan välttelisi kohti/silmiin katsomista, vaikka katsekontaktista on pyritty alusta alkaen tekemään myönteinen asia. Koira ei katso kohti kuullessaan nimensä. Johtajuutta on toteutettu alusta alkaen: mm. leikkien aloitus ja lopetus, johtaja kulkee ovista ensin, syömisjärjestys, koiran tultavat johtajan luokse saadakseen hellyyttä. Jokin tässä nyt kuitenkin tuntuu olevan pielessä. Mielestäni tämän ikäisen koiran pitäisi jo pystyä ottamaan kontaktia paremmin. Miten kannattaa jatkossa toimia?
4 kk - kontakti
20
2214
Vastaukset
- Koiran ehdoilla
Pentu on kuitenkin vielä melkoisen nuori, olisikohan liikaa vaadittu että osaisi jo pitkän kontaktin usean eri häiriön alaisena? Sellainen kontakti pitää kuitenkin rakentaa pikkuhiljaa, ensin kestoa lisäten ja sitten häiriöitä lisäten. Voiko olla myös, että treenit ovat liian pitkiä pennulle, joten ei enää ota kontaktia koska ei enää pysty keskittymään tekemiseen? Minuuttikin on pennun näkökulmasta pitkä aika! Myös, onko kontaktiharjoittelu tai muukin harjoittelu aina lopetettu onnistumiseen, vai onko jatkettu kunnes pentu on alkanut tekemään haluttua asiaa vähemmän tai sen sijaan tekemään jotain sijaistoimintoa, esimerkiksi nuuskuttelu, leikkiminen, haukottelu, rapsuttaminen (johtuen todennäköisesti siitä että koira on niin nuori että sillä ei kertakaikkiaan riitä keskittymiskyky niin pitkäksi aikaa tai niin haastavaan aivotyöskentelyyn)? Näitä kannattaa miettiä etsiessä syitä pennun oppimiseen/oppimattomuuteen...
Joka tapauksessa, kestoa kontaktiin voi rakentaa esimerkiksi siten, että kun pentu osaa ottaa sekunnin kontaktin hyvin, palkkaat seuraavan vaikkapa viiden namin ajan niin, että palkkaat vain joka toisesta kontaktista. Se, että pentu ei saa jokaisesta palkkaa, hyvin todennäköisesti saa sen yrittämään lisää ja katsomaan pidempään. Jos pentu kuitenkin vähentää katsomista, on tehtävä vielä liian vaikea ja kannattaa palata joka kontaktista palkkaamiseen. Mutta, jos pentu saadaan näin katsomaan pidempään, jätetään seuraavalla kerralla lyhyemmät kontaktit palkkaamatta ja palkataan vasta pidemmästä kontaktista (ensin 1 sekunti, nyt 2 sekuntia jne). Taas, jos pentu alkaa lannistumaan eikä ota kahden sekunnin kontaktia, ollaan edetty liian nopeasti, ja on aika ottaa itse askel taaksepäin ja helpottaa tehtävää pennulle - eli palkataan taas yhdestä. Tärkeää on siis luoda tilanne sellaiseksi, että saadaan pentu onnistumaan tehtävässä melko nopeasti - vain sillä tavalla saa pennun oppimaan, kun päästään palkkaamaan siitä onnistumisesta.
Tuosta hyökkimisestä hihnassa muita koiria kohti - pentuhan haluaa vain tutustua lajitovereihin, se ei synnynnäisesti tiedä miten hihnassa tulee käyttäytyä mutta sillä kyllä on synnynnäinen tarve tervehtiä muita koiria. Itse olen sitä mieltä, että hihnalenkki ei ole se oikea hetki tavata lajitovereita pennuille eikä aikuisille koirille, ja palkkaamalla oikeasta käytöksestä saatte varmasti opetettua pennulle miten hihnassa kuljetaan ja miten ohitetaan ilman tervehtimisiä (Kunhan palkkaaminen tapahtuu alkuun juurikin tarpeeksi kaukana toisesta koirasta eli silloin kun pentu vielä käyttäytyy halutulla tavalla). Mutta, saahan pentu muissa tilanteissa tarpeeksi tavata muita pentuja ja koiria, ja muutenkin sosiaalistamisesta huolehditaan? Sitä kautta pennun tarve tervehtiä koiria hihnalenkillä ehkä vähän vähenee, kun se saa tarpeensa tyydytettyä muualla.
Itse jättäisin johtajuusharjoitukset ja hihnasta nykimiset pois. Jos olette noin hyvin päässeet koulutuksessa eteenpäin, miksi hidastaa vauhtia pakotteilla jotka lannistavat pennun halua toimia kanssasi? Mielestäni myös se, että sanoit toteuttavasi johtajuutta aloittamalla ja lopettamalla aina leikit (tai näin ainakin ymmärsin lauseesi "leikkien aloitus ja lopetus") on ristiriidassa onnistuneen palkitsemalla kouluttamisen kanssa. Kun koulutetaan palkitsemalla, halutaan että koira mahdollisimman innokkaasti tarjoaa erilaisia käytöksiä jotta niitä voi sitten poimia (http://fi.koirat.wikia.com/wiki/Poimiminen) ja esimerkiksi sen jälkeen sheipata (http://fi.koirat.wikia.com/wiki/Sheippaus). Jos emme kuitenkaan palkitse koiraa sen tekemistä aloitteista (esim. koira tekee leikkiinkutsu-aloitteen mutta emme lähde leikkimään), meillä ei välttämättä ole niin oppivainen koira kuin se voisi olla. Tämän lisäksi, en tiedä oletteko käyttäneet tätä tapaa, mutta näihin ns. "johtajuusharjoituksiin" myös kuuluu usein koiran tuijottaminen tai jonkinlainen henkinen alistaminen katseella. No, ensinnäkin en usko että siitä on mitään hyötyä, ja toiseksi, jos haluaa koiran joka mielellään ottaa katsekontaktia, ei ehkä kannata käyttää tätä metodia senkään takia.
Vielä yksi kommentti - sanoit, että "Mielestäni tämän ikäisen koiran pitäisi jo pystyä ottamaan kontaktia paremmin". Itselläni on aikuinen koira, jolla metsästetään aktiivisesti. Minun mielestäni oman koirani pitäisi jo osata suorittaa nouto metsästystilanteessa. No, valitettavasti en voi syyttää koirani osaamattomuudesta muuta kuin itseäni ja sitä, että en ole opettanut noutoa koiralleni tarpeeksi perusteellisesti helpommassa tilanteessa ja sen takia nouto "hajoaa" metsästystilanteessa. En siis voi muuta tehdä kuin kehua koiraa niistä asioista mitä se tekee hyvin metsällä, ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenata noutoa lisää :) - HITAAMMIN
Tärkeintä tässä iässä olisi luoda luottavainen suhde pentuun, kun se on kunnossa alkaa koulutuskin luistaa. Pennun elämän pitäisi olla leikkiä, 1 osa harjoitusta, 99 osaa leikkiä, 1-2 min harjoitusta kerrallaan ja vain muutama kerta pv:ssä. Kuulostaa siltä, että olet uuvuttamassa pentua, siltä katoaa tekemisen ilo, sinun seuraamisesi ei ole pennun kantilta niin kivaa kuin itse kuvittelet. Älä kiirehdi, anna pennun tutsutua maailmaan ja oppia pitämään sinua reiluna ja kivana tyyppinä.
Koiran koulutuksen pitää olla hauskaa, siinä edetään koiran mukaan, ei sinun aikataulusi. Koira tarvitsee välipäiviä ja aina tule takapakkia, siitä tiedät edenneesi liian noepasti, väärillä metodeilla, kuten nyt on sinulle käynyt.- pentukontakti
Harjoituskerrat ovat tosiaan aina lyhyitä ja parhaani mukaan lopetan ne silloin kun menee hyvin (myönnän toki, että välillä käy myös niin, että pentu menettää mielenkiintonsa/jaksamisensa, kun en ole osannut lopettaa ajoissa - harvoin kuitenkin käy niin). Suurin osa yhdessä tekemistä on tosiaan ukoilua ja riehaamista vapaana (koira pitää vapaana ollessaan paljon kontaktia, joten senkin voi laskea yhdessä tekemiseksi) ja erilaisia koiran mielestä kivoja leikkejä.
Tottelevaisuuskoulussa muut vain vähän vanhemmat (1-2 kk vanhemmat) pennut keskityvät ohjaajiinsa meidän koiraamme paremmin. Siitä päättelen, ettei kontakti ole niin hyvällä tasolla kuin voisi olla.
Onhan ihan selvää, että ohjaajan virheistä on kysymys - ei koira osaa tietenkään mitään tällaisia asioita opettamatta. Mutta kun en vaan ymmärrä, mitä teen väärin - vai teenkö tosiaan mitään, vai ollaanko kuitenkin ihan hyvällä tasolla koiran ikään nähden. Ja kuten sanoinkin, muita kohti hyökkimisessä on tosiaan kysymys koiran innostumisesta. Se haluaisi leikkimään toisten koirien kanssa tai tervehtimään vieraita ihmisiä.
Ongelma on siis se, että ohitusharjoituksissa koiraa ei saa millään kontaktiin/pysymään kontaktissa, jolloin se ei opikaan mitään. Päivittäin tulee tilanteita, että joudutaan ohittamaan toinen koira lähempää kuin taidot sallisivat. Näiden kokemusten myötä pelkään koiran oppivan väärän toimintatavan, jota on jatkossa vaikea kitkeä. - Koiran ehdoilla
pentukontakti kirjoitti:
Harjoituskerrat ovat tosiaan aina lyhyitä ja parhaani mukaan lopetan ne silloin kun menee hyvin (myönnän toki, että välillä käy myös niin, että pentu menettää mielenkiintonsa/jaksamisensa, kun en ole osannut lopettaa ajoissa - harvoin kuitenkin käy niin). Suurin osa yhdessä tekemistä on tosiaan ukoilua ja riehaamista vapaana (koira pitää vapaana ollessaan paljon kontaktia, joten senkin voi laskea yhdessä tekemiseksi) ja erilaisia koiran mielestä kivoja leikkejä.
Tottelevaisuuskoulussa muut vain vähän vanhemmat (1-2 kk vanhemmat) pennut keskityvät ohjaajiinsa meidän koiraamme paremmin. Siitä päättelen, ettei kontakti ole niin hyvällä tasolla kuin voisi olla.
Onhan ihan selvää, että ohjaajan virheistä on kysymys - ei koira osaa tietenkään mitään tällaisia asioita opettamatta. Mutta kun en vaan ymmärrä, mitä teen väärin - vai teenkö tosiaan mitään, vai ollaanko kuitenkin ihan hyvällä tasolla koiran ikään nähden. Ja kuten sanoinkin, muita kohti hyökkimisessä on tosiaan kysymys koiran innostumisesta. Se haluaisi leikkimään toisten koirien kanssa tai tervehtimään vieraita ihmisiä.
Ongelma on siis se, että ohitusharjoituksissa koiraa ei saa millään kontaktiin/pysymään kontaktissa, jolloin se ei opikaan mitään. Päivittäin tulee tilanteita, että joudutaan ohittamaan toinen koira lähempää kuin taidot sallisivat. Näiden kokemusten myötä pelkään koiran oppivan väärän toimintatavan, jota on jatkossa vaikea kitkeä.Uskon, että tuolla harjoittelulla saatte varmasti kontaktin toimimaan kunhan pentu kasvaa. Pennut kasvavat ja kehittyvät todella nopeasti, ja sanoisin että 1-2 kuukautta vanhemmilla pennuilla on jo todella paljon parempi keskittymiskyky kuin teidän pennullanne joten ei ehkä kannata verrata niihin vanhempiin pentuihin.
Jos näitä pakollisia läheltä tehtyjä ohituksia tulee paljon, entäs jos ottaisit alkuun namipalat tai kivan lelun esille ohitustilanteessa, jotta saisit edes houkuteltua pennun ohi eikä se siten ehtisi tekemään sitä ei-haluttua vetämistä toisen koiran luokse. Houkutteluhan ei sinänsä opeta pennulle mitään, mutta jos vaihtoehtoina on joko se, että pentu pääsee käyttäytymään ei-halutulla tavalla tai että joudut antamaan pennulle hihnanykäisyn tms, sanoisin että tässä vaiheessa paras vaihtoehto olisi käyttää houkuttelua niissä pakollisissa läheltä tehdyissä ohituksissa. Samanaikaisesti tietenkin pitää harjoitella kontaktin ottamista kaukana häiriöstä aina kun on mahdollista tehdä ohitus kauempaa, ja sitä mukaan kun pentu oppii, voit alkaa tekemään ohituksia lähempää. Mutta jos on pakko joskus ohittaa läheltä, niin ehkä tämä houkuttelu voisi olla hyvä väliaikainen(!) ratkaisu ettei pentu tosiaan opi käyttäytymään ei-halutulla tavalla. Toinen vaihtoehto voisi olla kokeilla jos pentu pystyisi pitämään kontaktin esim. istuessaan tai seisoessaan edessäsi. Eli, kun toinen koira lähestyy, jäät paikallesi odottamaan ja palkkaat kontaktista todella tiheään eli niin nopeaan kuin pentu vaan ehtii nielemään :) Sillä tavalla voit helpottaa ohitustilannetta pennun kannalta ja pääset palkkaamaan onnistuneesta "ohituksesta" vaikkakin te olitte vain paikallaan. Tietenkin, jos saat tämän toimimaan, voit pikkuhiljaa liikkua itsekin pennun kanssa lyhyitä matkoja, vaikkapa alkuun ennen kuin koira on kohdalla ja sitten odottaa ohituksen ajan jne.
Ja mikä tärkeintä, pennulta ei voi vaatia usean sekunnin kestävää kontaktia (esim. ohituksen ajan joko liikkuessa tai paikallaan ollessa) jos se ei hallitse näin pitkää kontaktia helpommissa olosuhteissa (esim. kotona kahdestaan pennun kanssa) sekä liikkuessa että paikallaan ollessa. Ja vaikka pentu hallitsee esim. 5 sekunnin kontaktin kotona kahdestaan ollessa ja pennun ollessa paikallaan, ei voi suoraan vaatia yhtä pitkää kontaktia ulkona toisten koirien läsnäollessa ja pennun liikkuessa, vaan niin vaikean häiriön läsnäollessa pitää kesto "rakentaa" uudelleen. Eli, ensin palkata sekunnin, kahden, kolmen kontaktista ja harjoitella useampana kertana erilaisissa tilanteissa. Ja täytyy harjoitella sekä paikallaan ollessa että liikkuessa.
Eli pähkinänkuoressa, jos et saa pentua ottamaan kontaktia tai pitämään kontaktia, se johtuu siitä että tilanne/häiriöt ovat liian haastavia ja pentu ei yksinkertaisesti siinä tilanteessa osaa. Ainoa ratkaisu on helpottaa tilannetta: siirtyä kauemmaksi häiriöstä, palkata jo lyhyemmästä kontaktista jne. Tuli aika rönsyilevä vastaus mutta toivottavasti tästä on apua! - patapapu
pentukontakti kirjoitti:
Harjoituskerrat ovat tosiaan aina lyhyitä ja parhaani mukaan lopetan ne silloin kun menee hyvin (myönnän toki, että välillä käy myös niin, että pentu menettää mielenkiintonsa/jaksamisensa, kun en ole osannut lopettaa ajoissa - harvoin kuitenkin käy niin). Suurin osa yhdessä tekemistä on tosiaan ukoilua ja riehaamista vapaana (koira pitää vapaana ollessaan paljon kontaktia, joten senkin voi laskea yhdessä tekemiseksi) ja erilaisia koiran mielestä kivoja leikkejä.
Tottelevaisuuskoulussa muut vain vähän vanhemmat (1-2 kk vanhemmat) pennut keskityvät ohjaajiinsa meidän koiraamme paremmin. Siitä päättelen, ettei kontakti ole niin hyvällä tasolla kuin voisi olla.
Onhan ihan selvää, että ohjaajan virheistä on kysymys - ei koira osaa tietenkään mitään tällaisia asioita opettamatta. Mutta kun en vaan ymmärrä, mitä teen väärin - vai teenkö tosiaan mitään, vai ollaanko kuitenkin ihan hyvällä tasolla koiran ikään nähden. Ja kuten sanoinkin, muita kohti hyökkimisessä on tosiaan kysymys koiran innostumisesta. Se haluaisi leikkimään toisten koirien kanssa tai tervehtimään vieraita ihmisiä.
Ongelma on siis se, että ohitusharjoituksissa koiraa ei saa millään kontaktiin/pysymään kontaktissa, jolloin se ei opikaan mitään. Päivittäin tulee tilanteita, että joudutaan ohittamaan toinen koira lähempää kuin taidot sallisivat. Näiden kokemusten myötä pelkään koiran oppivan väärän toimintatavan, jota on jatkossa vaikea kitkeä.Hiljaa hyvä tulee, luota itseesi, älä aikatauluta äläkä vertaile teitä muihin. Teet kaiken oikein, siitä se rakentuu. Omien koirieni koulutuksen olen perustanut johtajuuteeni, ja makupala-palkitsemista käytän vähemmän. Toimii. Uusin pentu nyt 9 kk ja hienosti ottaa kontaktin. Ei meilläkään ole mahdollista vältellä muiden kohtaamista, irtokoiria juoksee vastaan harva se päivä. Toimii se johtajuuskin niissä tilanteissa, hihna lyhyelle ja eteenpäin vaan, ja sitten on hyvä käytös mistä palkita. Kasvatus pelkästään positiivisen vahvistamisen avulla on TEORIA, jotkut sitä raivokkaasti puolustavat ja tuomitsevat kaikki muut menetelmät. Väitetään ties mitä soopaa alistuneista ja pelokkaista koiraraukoista. Ja höpö höpö. Mielestäni elämään kuuluvat sekä ruusut että risut.
- Koiran ehdoilla
patapapu kirjoitti:
Hiljaa hyvä tulee, luota itseesi, älä aikatauluta äläkä vertaile teitä muihin. Teet kaiken oikein, siitä se rakentuu. Omien koirieni koulutuksen olen perustanut johtajuuteeni, ja makupala-palkitsemista käytän vähemmän. Toimii. Uusin pentu nyt 9 kk ja hienosti ottaa kontaktin. Ei meilläkään ole mahdollista vältellä muiden kohtaamista, irtokoiria juoksee vastaan harva se päivä. Toimii se johtajuuskin niissä tilanteissa, hihna lyhyelle ja eteenpäin vaan, ja sitten on hyvä käytös mistä palkita. Kasvatus pelkästään positiivisen vahvistamisen avulla on TEORIA, jotkut sitä raivokkaasti puolustavat ja tuomitsevat kaikki muut menetelmät. Väitetään ties mitä soopaa alistuneista ja pelokkaista koiraraukoista. Ja höpö höpö. Mielestäni elämään kuuluvat sekä ruusut että risut.
Hauska kuulla, että se koulutus- ja kasvatustyyli mitä oman koirani kanssa käytän onkin vain teoriaa. Tässähän pukkaa päälle "eksistentialistinen" kriisi: olenko minä edes olemassa, onko koirani olemassa, onko tämä ympärilläni todellisuutta vaiko vain varjokuvia todellisuudesta???
No vitsit vitsinä, jos totta puhutaan niin positiivista vahvistamista käyttävät useat koirankouluttajat Suomessa, sekä tuhannet koirankouluttajat kansainvälisesti. Suomesta löytyy esimerkiksi Tuire Kaimio, Tommy Wiren (Hienosti hihnassa-sarja TV2:lla) sekä kaikki ongelmakoirankouluttajat jotka Suomen Eläinkoulutuskeskuksesta valmistuvat. Myös useita koirakouluja löytyy, jotka käyttävät positiiviseen vahvistamiseen ja operanttiin ehdollistamiseen pohjautuvia metodeja koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen, eli kaikkeen koiran kanssa käytävään kanssakäymiseen. (http://www.elainkouluttajat.net/index.php?option=com_content&task=view&id=15&Itemid=35).
Kansainvälisesti kuuluisimpia positiivista vahvistamista käyttäviä koirankouluttajia ovat mm. Bob Bailey, Ian Dunbar, Karen Pryor, Sophia Yin, Jean Donaldson, Victoria Stillwell jne. Esimerkiksi Bob Bailey, alan pioneeri, nykyään luennoi kansainvälisesti käyttäytymistieteiden soveltamisesta koirankouluttamiseen ja hän vieraili myös Tampereella viime syksynä (http://www.buuzer.com/bailey/). Täällä myös mielenkiintoista tarinaa Bob Baileyn historiasta: http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html
- perheen isä
Tästä ohittamisesta on lyhyeen aikaan jo muutama keskustelu käyty, mutta kannattaisi pariin seikkaan kiinnittää huomiota.
"Rangaistuksiakin käytetty lähinnä esim. .... huomioimattomuus mm. repiessä hihnaa hampaissaan."..????
Eikö tässä olisi kielto (EI) paikallaan? Kielto joka keskeyttää toiminnan. Tuo sana EI tulisi olla jo aika hyvin hallinnassa, kun se on yksi tärkeimmistä asioista, jatkokoulutusta ajatellen. Tästäkin on muutama topiikki.
Keskeytyksen toimivuus ja huomion siirtäminen toisaalle ennakoimalla ohitustilanteissa.Tästäkin on muutamassa topiikissa.
"Motivointipatukkaa ajatetaan sisään, siitä on hyvin innostunut"..Tässä sinulle asiaan ylimenolääke, jota voisit kokeilla niissä tilanteissa. Voit pitää purupatukan lenkkiä kävelyhihnan lenkissä ja tarjota sitä koiralle ennakoimalla kun ohitustilanne on edessä. Jos tiputtaa niin herätellään ja vaikka istutetaan koira ja uudestaan. Siinä pelaa samat kontaktisäännöt mitä olet käyttänyt.
Sitten se orastava ongelma.
"Vapaana ollessaan koira pysyy itsenäisesti lähettyvillä. Häiriöttömässä / matalan häiriön tilanteissa se tulee kutsusta luokse hyvin / melko hyvin"..Tässä ei tarvitse tulla kuin yksi takapakki niin se saattaa nollata tilanteen niin vapaana oloon kuin kiinnipitämiseen. Yksi tilanne missä koira juoksee toisen luo. Mieti hieman tätä, niin asia aukeaa sinulle. (vert.ohitustilanteen käytös)
Kontakti harjoitukset vapaana toimii muutenkin, kuin katsekontaktilla (mm.korvilla). Jos kävellään metsässä koira edellä ja sinä pysähdyt niin koirankin pitäisi pysähtyä ja koiran pitäisi muutenkin seurata säännöllisin väliajoin ottamalla kontakti ohjaajaansa. (Pystykorvaisilla myös korvillaan, jota on helppo seurata). Muuten koiran keskittyminen liiaksi muuhun saattaa se aiheuttaa ongelmia vaikka saatuaan jonkin ärsykkeen näkö/kuulo/haju niin tämä voi laukaista toiminnan ja sitä on vaikea lähteä keskeyttämään. Voi olla riistanhaju, koiran/ihmisen äänet jne. Siksi myös toimiva seis käsky on varsin tärkeä monessa tilanteessa (myös hihnassa). Tämä on myös koiralle yksi tärkeä turvallisuusasia ja säästää monelta.
"Perusongelmana on kontaktin puute."..tuota pätkää lukiessa tulee hieman sellainen kuva, etä onko kouluttaminen ja koiralle muu mukava tekeminen tasapainossa? Lähinnä tarkoitan että teetkö liikaa koulutustilanne tyylisiä tilanteita etkä niinkään leikin ja tekemisen varjolla johtavaa koulutusta, joka yleensä on nuorelle koiralle mieluista?..(On tosin koiria jotka välttelee tai vähättelee katsekontaktia.)
Tähän voisi vielä mahdollisesti yhdistää tämän..
"Johtajuutta on toteutettu alusta alkaen: mm. leikkien aloitus ja lopetus, johtaja kulkee ovista ensin, syömisjärjestys, koiran tultavat johtajan luokse saadakseen hellyyttä. Jokin tässä nyt kuitenkin tuntuu olevan pielessä...."..se on pielessä, että uskot vielä näihin minäsyönekäjamenenovistamyösjarapsutankunhaluan juttuihin ja annat niiden haitata koirasi suhteen kehitystä sinuun.
Ole mielummin koirallesi sellainen "johtaja" esimerkillään ohjaa, opastaa, neuvoo ja vaatii sekä on koiralle joka tilanteessa turvallinen ja luotettava tuki. Koiralla on jo pentuna kova halu oppia ja soputua. Tekee sitä seuraamalla sinua ja ympäristöä. Sinun tehtävä on ohjata sitä oikeisiin raameihin ihmisenä, eikä leikkiä koiraa koiran silmissä. Koiran pitäisi sopeutua ihmisenmaailmaan ja sopeutuukin eikä päinvastoin.- Kukkahatuton setä
Tuossa monia hyviä juttuja jo tulikin. 4 kk on tosiaan niin nuori, että pitkäkestoista kontaktia ei kannata tai tule vaatia, sillä se saattaa ohjaajan lisäksi turhauttaa koiran. En ala toistelemaan muiden kommentteja aiheesta, mutta kiinnitin huomioni siihen, että vertailet koirasi osaamista toisiin koiriin ja se kannattaa lopettaa saman tien. Koirat, kuten ihmisetkin, kehittyvät omaa tahtiaan joten turha luoda paineita muiden tekemisistä, koska voit vaikuttaa ainostaan omiisi.
Kontaktin ottamisessa (kuten muussakin tavoitteellisessa koulutuksessa) kannattaa muistaa se, että onnistuneen suorituksen tulee aina päättyä koiran viettipäämäärän toteutumiseen, oli se sitten sinun koirallasi lauma-, saalis- tai mikä tahansa vietti.
- pentukontakti
Kiitos kaikille vastauksista! Tämä on perheen ensimmäinen pentukoira ja kokemattomana on niin vaikea tietää, mitä siltä voi ja ennen kaikkea pitää vaatia. Siksi sitä katselee vieraita koiria ja arvioi omaa koiraa suhteessa niihin. Vähän arveluttaa aina kysellä näillä palstoilla, kun vastausten taso on usein ala-arvoinen ja sitä saa niin helposti haukut niskaansa, vaikka mielestäni on ihan ok ja sallittavaa, että aloittelijat kysyvät tyhmiäkin. Joka paikasta ja eri harrastajilta saa niin erilaisia neuvoja, että noviisina vähän huolestuttaa, onko lähtenyt seuraamaan niitä meille oikeita. Hyvällä fiiliksellä ja ilon kautta tätä tehdään, mutta välillä meinaa iskeä hätä puseroon, kun tulee pelko, että on pilannut tai pilaamassa hyvän koiran alkuunsa - joko liian kovalla kurilla tai kurin puutteella.
Tänään päivälenkillä ohitettiin koira ensimmäisen kerran motivointipatukan kanssa. Aiemmin on yritetty työntää koiralle herkkua nenän eteen ja saada se sillä kontaktiin ja vieraan ohi, mutta mielenkiinto ei ole pysynyt yllä. Ei menty motivointipatukan kanssa ihan taiteen sääntöjen mukaan, koska patukkaan innostaminen on vielä kesken, mutta ohitus kävelytiellä kuitenkin onnistui sen avulla. Tosin meno meni aika riehakkaaksi, mutta koiran huomio oli ohjaajassa (tai patukassa, mutta kuitenkin poissa vieraasta koirasta).- perheen isä
voit tietenkin kokeilla kahta tapaa näin aluksi. Jos koira on hyvä kantamaan suussaan, niin annat motivointipatukan kannettavaksi suuhun juuri ennen ohitus tilannetta. Koira harvoin viitsii suutaan silloin avata, jos tästä purupatukasta on tullut koiralle tärkeä asia. Toinen on sellainen tyyli, jotta herätät koiran ennakoivasti ennen tilannetta ja pidät sitä naaman/olkapään kohdalla siihen asti kuin mahdollista ja annat sen koiralle ennen kuin tilanne menee liian malttamattomaksi koiran suhteen. Sitten pidennät aikaa jne. Tietenkin tämä kaikki liikkeessä. Ja olet itse kiinnittämättä huomiotasi muuhun liikkeen aikana ja pyrit pitämään kontaktia koiraan tavalla tai toisella.
- jamjampeppeppe
perheen isä kirjoitti:
voit tietenkin kokeilla kahta tapaa näin aluksi. Jos koira on hyvä kantamaan suussaan, niin annat motivointipatukan kannettavaksi suuhun juuri ennen ohitus tilannetta. Koira harvoin viitsii suutaan silloin avata, jos tästä purupatukasta on tullut koiralle tärkeä asia. Toinen on sellainen tyyli, jotta herätät koiran ennakoivasti ennen tilannetta ja pidät sitä naaman/olkapään kohdalla siihen asti kuin mahdollista ja annat sen koiralle ennen kuin tilanne menee liian malttamattomaksi koiran suhteen. Sitten pidennät aikaa jne. Tietenkin tämä kaikki liikkeessä. Ja olet itse kiinnittämättä huomiotasi muuhun liikkeen aikana ja pyrit pitämään kontaktia koiraan tavalla tai toisella.
Mitä tällä "kontaktilla" ylipäätänsä tarkoitetaan? Sitä, että koira ehdollistetaan kyyläämään omistajan silmiin saadakseen nakinpalan?
En ole koskaan opettanut koirilleni tätä ns. "kontaktia", sillä mielestäni tämä on asia jonka kuuluu tulla luonnostaan. Koiran kuuluu luonnostaan ottaa kontaktia laumanjohtajaansa, pitää sitä silmällä vapaana ollessaan ja muutenkin välillä vilkaista mites siellä hihnan toisessa päässä menee. Tätä kontaktia ei saada aikaan lahjomalla, ei pelkällä kurilla vaan koiran varauksettomalla kunnioituksella, olema maailman kiinnostavin, oikeudenmukaisin ja turvallisin henkilö. Loppupeleissä ei ole edes paljoa vaadittu ihmisteltä kun vaan jaksaa elää elämäänsä koiransa kanssa ja pitää hauskaa.
ja tollaiset pelleilyt ohitustilanteissa lopettaisin aivan heti, jos pentu kiinnostuu hihnasssa muista koirista niin teet sille selväksi, että hihnassa ollaan nätisti ja muiden koirien on oltava sille kuin ilmaa. Sillä, että napakasti teet selväksi koiralle, että muille koirille ei rähjätä tai edes tuijotella et voi pilata koiraasi vaan päinvastoin, ehkäiset monia ongelmia. - perheen isä
jamjampeppeppe kirjoitti:
Mitä tällä "kontaktilla" ylipäätänsä tarkoitetaan? Sitä, että koira ehdollistetaan kyyläämään omistajan silmiin saadakseen nakinpalan?
En ole koskaan opettanut koirilleni tätä ns. "kontaktia", sillä mielestäni tämä on asia jonka kuuluu tulla luonnostaan. Koiran kuuluu luonnostaan ottaa kontaktia laumanjohtajaansa, pitää sitä silmällä vapaana ollessaan ja muutenkin välillä vilkaista mites siellä hihnan toisessa päässä menee. Tätä kontaktia ei saada aikaan lahjomalla, ei pelkällä kurilla vaan koiran varauksettomalla kunnioituksella, olema maailman kiinnostavin, oikeudenmukaisin ja turvallisin henkilö. Loppupeleissä ei ole edes paljoa vaadittu ihmisteltä kun vaan jaksaa elää elämäänsä koiransa kanssa ja pitää hauskaa.
ja tollaiset pelleilyt ohitustilanteissa lopettaisin aivan heti, jos pentu kiinnostuu hihnasssa muista koirista niin teet sille selväksi, että hihnassa ollaan nätisti ja muiden koirien on oltava sille kuin ilmaa. Sillä, että napakasti teet selväksi koiralle, että muille koirille ei rähjätä tai edes tuijotella et voi pilata koiraasi vaan päinvastoin, ehkäiset monia ongelmia."jos pentu kiinnostuu hihnasssa muista koirista niin teet sille selväksi, että hihnassa ollaan nätisti ja muiden koirien on oltava sille kuin ilmaa"...tarkennatko hieman miten tuo tapahtuu käytännössä 4kk koiran kanssa.
Eli miten tee selväksi? - vfdv
perheen isä kirjoitti:
"jos pentu kiinnostuu hihnasssa muista koirista niin teet sille selväksi, että hihnassa ollaan nätisti ja muiden koirien on oltava sille kuin ilmaa"...tarkennatko hieman miten tuo tapahtuu käytännössä 4kk koiran kanssa.
Eli miten tee selväksi?ikäero, ovatko edes samaa rotua, koulutustapa voi olla sama, mutta jokainen ihminen silti kouluttaa eri tavoin. Joku pentu jaksaa 2 min kerrallaan, toinen 10 sek, sen mukaan mennään. Et voi verrata muihin, kun et tunne heidän kaikkia taustojaan, koirien luonteilla on valtava merkitys.
- jamjampeppeppe
vfdv kirjoitti:
ikäero, ovatko edes samaa rotua, koulutustapa voi olla sama, mutta jokainen ihminen silti kouluttaa eri tavoin. Joku pentu jaksaa 2 min kerrallaan, toinen 10 sek, sen mukaan mennään. Et voi verrata muihin, kun et tunne heidän kaikkia taustojaan, koirien luonteilla on valtava merkitys.
Perheen isä:
Minun mielestäni on kauhean riskialtista ruveta neuvomaan tämän kaltaisella foorumilla miten "tehdä koiralle jokin asia selväksi", sillä sitten sitä apinoi joka toinen ongelmissa oleva miettimättä yhtään juuri sitä omaa koiraansa yksilönä. esimerkkiniä voi olla, että pelkkä murahdus riittää, toisille taas ei riitä. Kolmannelle koiralleni riitti pelkkä muraisu ja tokaisu "annas olla", toinen koiristani omasi niin hienon luonteen, että sille sai jopa "vähän" kiivaammin näyttää,että turpa pysyy kiinni. Enkä tarkoita väkivaltaa, kaikki yli 1sec kohdistuvat fyysiset keinot koiria kohtaan ovat mielestäni tarpeettomia. Kun osaa toimia kuten toinen koira toimii, räväkän nopeasti palauttaa koira maanpinnalle ja sen jälkeen jatkaa kuin ei mitään niin tälläiset ihan peruskasvatukseen liittyvät asiat hoituvat ongelmitta. Ja tässä voi kysyä jos ei toimi, miksi ottaa itselleen koiraa joka on luonteeltaan kovempi kuin henkilö itse?
Jos nyt jonkin konkreettisen vinkin antaisin tälle ap:lle niin se liittyisi tähän lauseeseen:
"Hihnassa kulkee vierellä vetämättä. Ongelmana ohitustilanteet: koira hyökkii innostuneena vastaantulevia ja perässä tulevia kohti."
Ratkaisu: tunge nakit taskuun ja opeta koirallesi, että hihnassa ei vedetä. kun koira tietää, että hihna ei saa milloinkaan ei koskaan kiristyä niin voit mennä vaikka nakkikasan ohitse koirasi niihin koskematta.
Opetan itse pennulle vetämättä olemisen laittamalla puolikuristavan pannan, jossa kilisevä metalliosa. Aina kun hihna kiristyy, nyppäisen ja sanon ei. ei tarvitse montaa toistoa niin hihna ei kiristy. Nyppäsyn pitää olla terävä, mutta se tulee eritoten tekniikasta kuin voimasta - ei siis riuhtomista vaan terävä nyppäsy, johon koira reagoi. - perheen isä
jamjampeppeppe kirjoitti:
Perheen isä:
Minun mielestäni on kauhean riskialtista ruveta neuvomaan tämän kaltaisella foorumilla miten "tehdä koiralle jokin asia selväksi", sillä sitten sitä apinoi joka toinen ongelmissa oleva miettimättä yhtään juuri sitä omaa koiraansa yksilönä. esimerkkiniä voi olla, että pelkkä murahdus riittää, toisille taas ei riitä. Kolmannelle koiralleni riitti pelkkä muraisu ja tokaisu "annas olla", toinen koiristani omasi niin hienon luonteen, että sille sai jopa "vähän" kiivaammin näyttää,että turpa pysyy kiinni. Enkä tarkoita väkivaltaa, kaikki yli 1sec kohdistuvat fyysiset keinot koiria kohtaan ovat mielestäni tarpeettomia. Kun osaa toimia kuten toinen koira toimii, räväkän nopeasti palauttaa koira maanpinnalle ja sen jälkeen jatkaa kuin ei mitään niin tälläiset ihan peruskasvatukseen liittyvät asiat hoituvat ongelmitta. Ja tässä voi kysyä jos ei toimi, miksi ottaa itselleen koiraa joka on luonteeltaan kovempi kuin henkilö itse?
Jos nyt jonkin konkreettisen vinkin antaisin tälle ap:lle niin se liittyisi tähän lauseeseen:
"Hihnassa kulkee vierellä vetämättä. Ongelmana ohitustilanteet: koira hyökkii innostuneena vastaantulevia ja perässä tulevia kohti."
Ratkaisu: tunge nakit taskuun ja opeta koirallesi, että hihnassa ei vedetä. kun koira tietää, että hihna ei saa milloinkaan ei koskaan kiristyä niin voit mennä vaikka nakkikasan ohitse koirasi niihin koskematta.
Opetan itse pennulle vetämättä olemisen laittamalla puolikuristavan pannan, jossa kilisevä metalliosa. Aina kun hihna kiristyy, nyppäisen ja sanon ei. ei tarvitse montaa toistoa niin hihna ei kiristy. Nyppäsyn pitää olla terävä, mutta se tulee eritoten tekniikasta kuin voimasta - ei siis riuhtomista vaan terävä nyppäsy, johon koira reagoi.Jeps ymmärrän pointin oikein hyvin ja aika paljon saa tasapainoilla saman asian kanssa..
Aina kun ei riitä sanat, että meillä koira ei vedä, kun ei anneta vetää. Tämä on yksinkertaisin malli.
Eikä koirat rieku muutenkaan kun ei anneta riekkua. Erikseen on pentuvaiheen oasalueiden opettelua ja niissä toimii eriasiat. jamjampeppeppe kirjoitti:
Mitä tällä "kontaktilla" ylipäätänsä tarkoitetaan? Sitä, että koira ehdollistetaan kyyläämään omistajan silmiin saadakseen nakinpalan?
En ole koskaan opettanut koirilleni tätä ns. "kontaktia", sillä mielestäni tämä on asia jonka kuuluu tulla luonnostaan. Koiran kuuluu luonnostaan ottaa kontaktia laumanjohtajaansa, pitää sitä silmällä vapaana ollessaan ja muutenkin välillä vilkaista mites siellä hihnan toisessa päässä menee. Tätä kontaktia ei saada aikaan lahjomalla, ei pelkällä kurilla vaan koiran varauksettomalla kunnioituksella, olema maailman kiinnostavin, oikeudenmukaisin ja turvallisin henkilö. Loppupeleissä ei ole edes paljoa vaadittu ihmisteltä kun vaan jaksaa elää elämäänsä koiransa kanssa ja pitää hauskaa.
ja tollaiset pelleilyt ohitustilanteissa lopettaisin aivan heti, jos pentu kiinnostuu hihnasssa muista koirista niin teet sille selväksi, että hihnassa ollaan nätisti ja muiden koirien on oltava sille kuin ilmaa. Sillä, että napakasti teet selväksi koiralle, että muille koirille ei rähjätä tai edes tuijotella et voi pilata koiraasi vaan päinvastoin, ehkäiset monia ongelmia.No juu,kyyläämäänkin.Riippuu mitä sillä tarkoitetaan :D
Sanoisin lähinnä katsomaan,jos siis puhutaan nyt kontaktista siis tässä merkityksessä.Sanoillahan voi olla eri merkitystä.
Nakinpaloja voi toki käyttää sen opettelussa,mutta itse tarkoitus ei ole se,että kontakti on vaan nakki.
Kontakti on hyvä asia monessa asiassa.Siinä ohittamisen opettelussakin (jos sen haluaa tehdä muulla tavoi,kuin pakotteen avulla).Koulutuksen yhteydessä on kaiken A ja O (jos puhutaan siis tottelevaisuuden).
Kontaktilla voi myös rauhoittaa koiraa (sitä voi käyttää ja toteuttaa siis eri tavoin).
Laumanjohtajajutut perustuu laumaviettiin.Laumavietti on vietti siinä missä muutkin koiran vietit.Jota on jalostamalla toisille aikoinaan lisätty,toisille ei niinkään.
Yhä edelleen ne geenit määrää paljon. Koiran kuuluu ottaa kontaktia.Siitä olen samaa mieltä.Se luonnostaan onkin sitten oma juttunsa.On rotuja,jotka on jalostettu toimimaan läheisesti ihmisen kanssa,ne ottavat myös kontaktia yleensä luonnostaan helpommin ja oma-aloitteellisemminkin.Sitten taas rodut,joita tehty itsenäisempiin hommiin,niille se varsinainen kontaktin otto ei ole ihan niin samaa.Erot huomaa jo pennuissa,ja varsinkin nuorissa koirissa.Jos vaikka vertaa noita erityyppisiä irti,niin eka ryhmä hyvin helposti ottaa itsestään kontaktia,ei irtoa niin helposti(kaikki ei lainkaa kovin kauas),kun taas jälkimmäinen ryhmä voi olla hyvinkin oma-aloitteinen jo nuoresta. Se taas ei välttämättä ole hyvä asia,ellei sitten ihan jossain korvessa asu ja koira pelkästään siellä on esim.auki. Toisin sanoen,sitä kontaktia voi joutua ihan opettamaankin,ja itse katsoisin sen olevan hyvä asia jo aloittaa pienestä,varsinkin jos halutaan,että se koira olisi hanskassa mahdollisimman pian.Se sitten miten se tehdään,niin jos se parhaiten onnistuu ruuanhankkimisvietillä,mikä on vietti siinä kuin muutkin ;),niin mikäs siinä.
Toki viimeinen silaus koiran ja ihmisen väliseen yleiseen kontaktiin on monien asioitten summa,ja koskee sitten ihan mitä tapaa tahansa toimia,ylipäätään.Ja kun kaikki on jo mallissa sen koiran kanssa,niin se kontaktin ottokin on koissulle selvempää,myös ihan "itsestään" .- perheen isä
molossi kirjoitti:
No juu,kyyläämäänkin.Riippuu mitä sillä tarkoitetaan :D
Sanoisin lähinnä katsomaan,jos siis puhutaan nyt kontaktista siis tässä merkityksessä.Sanoillahan voi olla eri merkitystä.
Nakinpaloja voi toki käyttää sen opettelussa,mutta itse tarkoitus ei ole se,että kontakti on vaan nakki.
Kontakti on hyvä asia monessa asiassa.Siinä ohittamisen opettelussakin (jos sen haluaa tehdä muulla tavoi,kuin pakotteen avulla).Koulutuksen yhteydessä on kaiken A ja O (jos puhutaan siis tottelevaisuuden).
Kontaktilla voi myös rauhoittaa koiraa (sitä voi käyttää ja toteuttaa siis eri tavoin).
Laumanjohtajajutut perustuu laumaviettiin.Laumavietti on vietti siinä missä muutkin koiran vietit.Jota on jalostamalla toisille aikoinaan lisätty,toisille ei niinkään.
Yhä edelleen ne geenit määrää paljon. Koiran kuuluu ottaa kontaktia.Siitä olen samaa mieltä.Se luonnostaan onkin sitten oma juttunsa.On rotuja,jotka on jalostettu toimimaan läheisesti ihmisen kanssa,ne ottavat myös kontaktia yleensä luonnostaan helpommin ja oma-aloitteellisemminkin.Sitten taas rodut,joita tehty itsenäisempiin hommiin,niille se varsinainen kontaktin otto ei ole ihan niin samaa.Erot huomaa jo pennuissa,ja varsinkin nuorissa koirissa.Jos vaikka vertaa noita erityyppisiä irti,niin eka ryhmä hyvin helposti ottaa itsestään kontaktia,ei irtoa niin helposti(kaikki ei lainkaa kovin kauas),kun taas jälkimmäinen ryhmä voi olla hyvinkin oma-aloitteinen jo nuoresta. Se taas ei välttämättä ole hyvä asia,ellei sitten ihan jossain korvessa asu ja koira pelkästään siellä on esim.auki. Toisin sanoen,sitä kontaktia voi joutua ihan opettamaankin,ja itse katsoisin sen olevan hyvä asia jo aloittaa pienestä,varsinkin jos halutaan,että se koira olisi hanskassa mahdollisimman pian.Se sitten miten se tehdään,niin jos se parhaiten onnistuu ruuanhankkimisvietillä,mikä on vietti siinä kuin muutkin ;),niin mikäs siinä.
Toki viimeinen silaus koiran ja ihmisen väliseen yleiseen kontaktiin on monien asioitten summa,ja koskee sitten ihan mitä tapaa tahansa toimia,ylipäätään.Ja kun kaikki on jo mallissa sen koiran kanssa,niin se kontaktin ottokin on koissulle selvempää,myös ihan "itsestään" .Täällä kuumeen kourissa 39-40 todellisuudenja epätodellisuuden rajamailla bongasin aivan loistavan ja paikkaansa pitävän lauseen, jonka olin missannut: "miksi ottaa itselleen koiraa joka on luonteeltaan kovempi kuin henkilö itse?"...tässä on tarkemmin ajateltuna T O D E L L A paljon monelle mietittävää. Tästä olen kyllä samaa mieltä...Miettikää sitä kun rotua harkitsette..
perheen isä kirjoitti:
Täällä kuumeen kourissa 39-40 todellisuudenja epätodellisuuden rajamailla bongasin aivan loistavan ja paikkaansa pitävän lauseen, jonka olin missannut: "miksi ottaa itselleen koiraa joka on luonteeltaan kovempi kuin henkilö itse?"...tässä on tarkemmin ajateltuna T O D E L L A paljon monelle mietittävää. Tästä olen kyllä samaa mieltä...Miettikää sitä kun rotua harkitsette..
Minulla vissiin on syntymäkuume,kun niitä lillukan varsia aina heiluttelen :D
Itse jotenkin karsastan muotisanaa kova.Sitä viljellään vähän jokapaikassa.Sanoisin pikemmin,että oltava sitkeämpi,jääräpäisempi ja vieeeeeellä enemmän loogisempi ja mustavalkoisempi (eli vielä tiristää :D ).
Ja harvemmin se koira oikeasti on kuitenkin kova.On useinmiten vaan otettu rotu,josta ei riittävästi tiedetty/ei sovi omaan kapasiteettiin ja ne koirankäsittelytaidot ei ihan vielä ole riittävästi hallussa vähän vaativampaan vastapuoleen :D- perheen isä
molossi kirjoitti:
Minulla vissiin on syntymäkuume,kun niitä lillukan varsia aina heiluttelen :D
Itse jotenkin karsastan muotisanaa kova.Sitä viljellään vähän jokapaikassa.Sanoisin pikemmin,että oltava sitkeämpi,jääräpäisempi ja vieeeeeellä enemmän loogisempi ja mustavalkoisempi (eli vielä tiristää :D ).
Ja harvemmin se koira oikeasti on kuitenkin kova.On useinmiten vaan otettu rotu,josta ei riittävästi tiedetty/ei sovi omaan kapasiteettiin ja ne koirankäsittelytaidot ei ihan vielä ole riittävästi hallussa vähän vaativampaan vastapuoleen :DKovan voi korvata rodun vaativuudella. Vaikka eihän mistään koirasta voi etukäteen tietää miten kova koirasta tulee eikä taas kovuus merkitse että ei voi helpostikkin olla hallittavissa. Kovuus voi olla myös sitkeäluontoinen, joka kestää jotain enemmän kuin toinen. mutta joistain roduista tietää kuitenkin, että onko jostain henkilöstä kasvattamaan sellaista..
No ensinnäkin,vauvakoirasta velä puhutaan,joten vauvakoiran taidot ei yleensä ole samaa luokkaa kuin sitten vanhempien...
Sitten tuosta kontaktista. Se minkä kuvan sain,niin tuntuu,että pikkuinen saattaa tuntea tuon enemmän vaatimuksena,kuin puhtaasti kivana.Mitä sen siis pitäisi olla.Jos nyt ymmärsin oikein,niin pentukoiraa ei kannusteta,ei palkata (ihan vaikka laumavietilläkin (rapsutukset ym.)koskaan kun se ottaa kontaktia omistajaan.Mikä siinä on pointti? Minusta tuo on ristiriidassa siihen,että kuitenkin halutaan koiran ottavan kontaktia (ja mikä pikkuiselle on hyvin tärkeää).ja sitten kuitenkin ei anneta sille itselle luonnostaan tehdä,vaikka se siltä tulisi,vaan tehdään se pelkästään ns.koulutustilanteena,jonkinlaisena vaatimuksena aina (vaikka mukavakin,ainakin ihmisen mielestä...). Se,että pikkuinen välttelee sitä kontaktia(jos nyt puhutaan siitä silmiinkatsomisina),niin jotenkin kertoo siitä,että se on sille epämiellyttävä. Voi johtua tietty muustakin,mutta yksi syy voi olla se,että sitä ei kuitenkaan hyväksytä normaalin lähestymisen yhteydessä siltä.
Ristiriita on yhä edelleen myös ehkä siinä,että jos koira ei ole motivoitunut ja osaa sitä kunnolla,niin sitä hihnassa "samanaikaisesti" samassa asiassa vaaditaan,mutta tilanteessa myös sitä rangaistaan.Se voi tehdä taas sen,että se yhdistää vaadittua kontaktin ottoa(mikä ei sille nyt natsaa) tilanteeseen,jossa sitä myös rangaistaan ja kokemus kontaktinotosta (siis pyydetystä ylipäätään) tuntuu entisestään epämiellyttävältä.
Varsinkin kun puhutaan yhä edelleen pennusta,joka ei vielä osaa varmasti mitään.
Minun mielestä siis yksi mikä tässä nyt ehkä mättää,on se,että ylipäätään kontaktinottojuttu on vähän pielessä.Homma on vähän pakkopullaa,tai joku siinä lisäksi mättää.
Yksi syy voi olla,että se,miten koiran kanssa ylipäätään toimitaan,myös kontaktiotto,nii on jotenkin liian sekametelisoppa.En tällä tarkoita sitä,että pitäisi jotain "yhtä metodia" vaan esim.mennä,mutta pitäisi nyt tarkemmin miettiä syitä ja seurauksia siinä,miten itse toimii,ja sopiiko kaikki ihan samaan pakettiin,ja varsinkin samoissa kohtiin. Varsinkaan,kun ollaan vasta siinä mallissa,että tärkeintä olisi saada koira toimimaan niin,että on sille mahdollisimman mukavaa yhteisoloa.
Monelta täältä tulikin mielestäni ihan hyviä kommentteja paljonkin,joten lähinnä nyt puutuin tuohon,joka eniten silmääni pisti.
ps.Kukkis kirjoittikin hyvin viettipäämäärästä.Lisäisin siihen vielä, että sellainen viettipäämä ajaa myös asiaansa" eniten" mihin koira todella haluaa pyrkiä. Ja se kannattaa opetuksessa muistaa.Toki tarkoitan sitten niitä viettejä,joita voi hyödyntää antaa :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1431347
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä39936Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad36671- 14610
Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46597Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä26588- 25565
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver17563Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30557Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17533