Alkuraskaus ja pelko keskenmenosta

Olin ihan alusta todella vainoharhainen, tuttavapiirissä nyt parin viime vuoden aikana ollut näitä tuulimunia, ja yhdellä kohdunulkoinen, joten oli jotenkin sellainen olo etten olekaan oikeasti raskaana.. Ei siinä auttanut muu kuin varata aika yksityiselle varhaisultraan (onneksi tuli veronpalautukset sopivasti=))
Tuli kyllä paljon parempi olo kun näki että pikkuinen on oikeassa paikassa ja sydän löi=)

Mutta kyllähän sitä silti jännitti.... Varsinkin siinä noin viikko9 kun tosiaan rinnat eivät enää olleet niin kipeät, pystyin jo makaamaan vatsallani, ja välillä kramppasi vatsassa todella ikäväntuntuisesti... Onneksi kuitenkin neuvolan ultrassa näkyi viikolla 10 4 erittäin vilkas pieni olento, ja niskapoimukin vain 0,98mm vaikka jopa 3mm olisi sallittu=)

Ja nyt vihdoinkin, viime perjantaina "riskiraja" ylittyi, eli nyt eletään 12 3. Nyt uskallan jo ajatella olevani raskaana...
Vaikka pelottaa jos on paha olo, pelottaa jo mahaa vihloo, pelottaa jos ei tunnukaan miltään..

Joten en osaa sanoa mikä tilanteesi on, mutta keskenmenopainajaiset ja jännitys taitaa olla aika yleistä... Meillä mieskin nähnyt keskenmenopainajaisia ihan alusta asti...

Vieläkin tuntuu ettei uskalla hehkuttaa miten hyvin kaikki on, jos ei olisikaan....

Toivotaan että siellä on kaikki hyvin ja murehdit turhista=)

Olotila voi vaihdella hyvin paljon. Mullakin huonovointisuutta kesti noin rv 8-12, sitten helpotti. Nyt tulee taas aina välillä huono olo, jos on pitkään syömättä. Mahassakin on vaikka minkälaisia tuntemuksia, mutta ne kuuluu tietääkseni raskauteen. Välillä olen ihan turvoksissa, välillä olo on niin tavallinen, että tuntuu, etten olekaan raskaana. Myös rintojen kipuilu vaihtelee tosi paljon, jopa vuorokauden aikana.

Mua kans alussa pelotti, koska takana yksi keskenmeno. Mutta silloin juomasi jo ihan alussa, ettei kaikki ole ok. Ei pidä ajatella koko keskenmeno-asiaa, vaan ottaa rennosti. Ei se asia siitä murehtimalla kuitenkaan miksikään tule.

Onnea odotukseen :)

Eipä osaa valitettavasti lohduttaa tai helpottaa oloasi. Nimittäin itsellä tuli juuri 38 vko täyteen ja NYT SITÄ VASTA PELOTTAAKI! Hulluna laskee liikkeitä ja kuvittelee että juuri meillä on se huono tuuri että lapsemme kuolee kohtuun juuri ennen synnytystä. Tätä se äitien (ja isien) elämä taitaa olla. Ja sitten kun lapsi kasvaa niin uudet huolet ja murheet valtaa mielen. Onneksi osaamme varmaankin myös nauttia.
Itse yritän ajatella että Taivaan Isä huolehtii meidän vanhempien lisäksi tarvittavalla tavalla näistä pienistäkin. Onnellista odotuksen jatkoa Sinulle!

jossai vaihees, pahoinvointia ei koskaan ollutkaan, mut rintojen arkuus ja väsymys ym hävis pian sen jälkee ku olin hakenut sikainfluenssarokotteen. Ja viel seuraavana päivänä oli sit lehdissä just et sen epäillää aiheuttaneen keskenmenoja... tuli itelleki sellane olo ettei nyt oo itelläkä enää kaikki kunnos ku ne oireetki hävis ku tuhka tuuleen. Neuvolas kuitenki ku kävin sit kuunteluttaa sydänäänet, nii siel pieni sydän kuulu sykkivän edelleen.:) Ei ne oireet koskaan palannut takas ennenku sit loppuraskaudesta alko tulla uudellee näit oireit ku synnytys läheni... Nyt on 7kk ikänen ilonen tytöntyllerö täällä jokeltelemassa eli loppuhyvin kaikki hyvin.:)

Ja nyt meneillää toinen raskaus viikoilla 5 ja mitään oireita ei oo missää vaihees tullu... tai väsymys oli plussauspäivänä ja pari päivää siit eteenpäi mut seki on jo taas hävinny. Nyt kyl vähä epäilyttääki sit et onkoha tuol masus alkuunkaa mitään ku ei oo niitä pieniäkään oireita mitä esikosta oli...