Minulla on takana pitkä parisuhde ja erosimme vaimokkeeni kanssa kaksi kuukautta sitten. Ero kolautti minua melkoisesti ja olen hieman hakoteilla tunteitteni kanssa. Kovasti tekisi mieli tutustua uusiin ihmisiin, mutta en ole varma olisinko kuitenkaan vielä valmis mihinkään vakavampaan. Olen ollut yhteyksissä vanhoihin naistuttaviini, mutta jälkeenpäin olen miettinyt että miksi näin tein. Yritänkö hakea lohtua vai mitä? Saatan ihastua vaikkapa viheättävään kassaneitiin, joka sitten jää pyörimään ajatuksissani. Elän päivittäin mekoisessa tunnemyllerryksessä. Pitäisikö hakea apua vai meneekö tämä ajan myötä ohitse?
Olen varmaan sekoamassa..
pää pyörällä
4637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lohdun hakemista. Kyllä se ohi menee, mutta voi kestää kauan. Riippuu niin monesta asiasta. Voihan sitä ihmisiin tutustua siltikin. Suhdetta kannattaa katsella vasta sitten, kun on sinut entisten asioiden kanssa.
tottunut olemaan yksin ja haet seuraa ja lohtua entisistä naistuttavista. Annat ajan kulua ja itselles aikaa sisäistää oma tilantees, kyllä se siitä helpottuu päivä kerrallaan. Ei kannata sännätä uuteen suhteeseen, jos ero oli rankka ja noin tuore juttu. Tsemppiä
En todellakaan ole tottunut yksinäisyyteen. Vaikka en olekaan täysin yksin, sillä minulla on kavereita ympärillä tukena, mutta silti se ei tunnu samalta kuin se kumppani kainalossa. Saatoin aluksi kuvitella itsestäni vähän liikoja, että "kyllä minä pärjään..". Muilta osin kyllä pärjäänkin, mutta välillä iskee se läheisyyden kaipuu..
Huomaan, että kärsit hyvin vaikeasta neuroosista ja neuvoisin, että ottaisit yhteyttä paikkakuntasi mielenterveystoimistoon.
Sieltä saisit apua ongelmaasi keskustelun ja lääkityksen muodossa.