Hei! Oon kohta 18 vuotias tyttö ja kärsinyt vaikeasta masennuksesta kohta puolitoista vuotta. Hain apua parin kuukauden jälkeen masennuksen alkamisesta. Oon käyny säännöllisesti puhumassa asioistani sen jälkeen psykiatrilla. Mitään apua ei ole vielä ollut. Alotin myös musiikkiterapian jonku aikaa sitten ja kohta ollaan puolessavälissä, eikä mitään muutosta ole tapahtunut. Mietin vaan että millonhan alkaa vaikuttamaan nämä hoidot? Vai onko mahdollista että ei välttämättä vaikuta? Onko kellään muulla vastaavanlaista tilannetta? Omia kokemuksia kehiin... :)
Milloin terapia vaikuttaa?
Tyttö 93
18618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pystyt siis käymään musiikkiterapiassa? Eikö se ole jo jotain?
Oon kyllä käyny jo sen reippaan vuoden kaikkialla puhumassa, mutta ei oo auttanu. Musiikkiterapia vähän tuoreempi juttu mutta sekin puolessa välissä jo kohta. Kannattaako niitä enää jatkaa jos eivät vaikuta? Olotila pysyny ihan samanlaisena tän masennusken ajan kaikesta yrityksestä huolimatta. :(
myös masennuslääkkeitä? Luulis, että psykiatri kokeilis jotain muuta hoitokeinoa jos ei oo yhtään vielä auttanu.. Onko sulla otettu verikoe ja poissuljettu esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa yms.?
käytä masennuslääkkeitä. On ehdotettu mutta aina oon ollu sellanen että kovin mielelläni en mihinkään lääkkeisiin koske. Pelkään niitä sivuvaikutuksia mitä niistä saattaa tulla. :(ei ole otettu..
Jos olotilasi on pysynyt samana, on terapia voinut kuitenkin estää tilaasi huononemasta. Itseä harmittaa kun jätin terapian jo puolen vuoden kokeilun jälkeen kesken :( .. Kyllä olisi pitänyt olla vähän kärsivällisempi sen suhteen, mutta en jaksanut oikein panostaa siihen.
Aika samana on kyllä pysyny... Mutta on pahentunu ihan vähän. En välttämättä pysty enää itkemään vaikka haluasin. Se on ahistavaa. :( Ja yhteensä noita terapioita jo yli vuoden käyny.. Pitää vaan toivoa että jossain vaiheessa helpottais... Voithan hakea uudestaan terapiaan jos siltä tuntuu? :) Jos vaan on voimia.
Olen harkinnutkin tuota että aloittaisin uudestaan terapian. Nyt pitäisi vain olla sataprosenttisen varma että jaksan siellä käydä, enkä taas jättäisi kesken ;) Koita sinä kuitenkin jaksaa käydä terapiassa. Vaikka siitä ei tuntuisi olevan huomattavaa hyötyä, niin onhan sekin kuitenkin jonkunlaista virikettä elämässä, vaikka siellä käsitellään vaikeita asioita. Ja vaikeiden asioiden käsittely saattaa laskea mielialaa entisestään, mutta niiden asioiden läpi käyminen on kuitenkin parantumisen edellytys.
Niin ja ei terapia välttämättä auta kaikilla. Kuitenkin jos tietää tarkkaan ongelmansa ja osaa puhua juuri niistä asioista, jotka mielialaa pitää malatana, on terapiasta varmemmin hyötyä. Minulla tilanne oli epäselvempi enkä oikein tiennyt mistä masennus johtui. Nyt olen miettinyt niitä asioita ja omat ongelmat on alkaneet tulla selville. Nyt terapiakin varmaan sujuisi paremmin, jos sinne vielä pääsisin joskus :)
Parempi se terapia on sitten jatkaa loppuun asti. Jos ei auta niin sitten jotain muuta pitää miettiä... Pääset sinne uudestaan kyllä. :) Voimia sinnepäin ja kiitoksia vastauksista :)
Ei niitä masennuslääkkeitä mielellään alle 18-vuotiaille määrätäkään. Toisaalta onhan sulla ainakin se toivo olemassa, että lääkkeet voivat toimiakin.
Mutta koska noin epämääräisesti valittelet, ettei terapiat auta, niin kerrotko, millaisia oireita sinulla on. ELi minkä vaivojen toivoisit heloottavan?
Noh, yleensäkin se ahistuksen määrä mitä mulla on joka päivä on ihan hirveetä... haluaisin löytää vastauksen siihen että mistä moinen johtuu... Jotta sitten jotenkin voisin siihen vaikuttaa että loppuis tai helpottuis. Kun joskus en ees tiiä mistä tulee... Mennyt siihen, että tuntuu myös välillä siltä että ei tuntis mitään. Ahdistusta ja turtaa oloa vuoronperään...
en ole mikään alan ammattilainen, mutta veikkaan, että terapia ei kaikkia auta. lisäksi se on aika paljon sun omissa käsissäs, paljonko siitä hyödyt.
tuntuuko susta siltä, että sulla on puhuttavaa? tai ilmaistavaa, jos ei sanoin niin vaikka musan kautta? jos ei ole, ei terapia ehkä riitä.
vai onko niin, että sanottavaa olisi, mutta et osaa ilmaista sitä tai vähättelet ongelmiasi? silloin kannattaa puhua terapeutille siitä.
itse kävin terapiassa vuosia ilman, että siitä oli mitään hyötyä. nyt yritän saada lääkkeet. uskon hieman, että terapiasta on eniten hyötyä jos mielessä on käsittelemättömiä traumoja.
niin kliseiselta kuin se kuulostaakin, voisit saada apua psykologisista self-help-oppaista. itse aikanaan sain paljon irti myös buddhalaisesta filosofiasta. kuulostaa epämääräiseltä hippihommalta, mutta hipit ovat yleensä aika onnellisia ihmisiä, joten...:)
älä ihmeessä jätä lääkkeitä kokeilematta sivuoireiden takia! voi olla, ettet edes saa niitä (itse en saanut kun aikanaan käytin väliaikaisesti). ja yleensä ne ovat lyhytaikaiset ja vähäiset. jos ne käyvät liian pahaksi, voit aina lopettaa lääkityksen ja pyytää toista merkkiä (merkeissä on eroja, toisille sopii toinen jne). sivuoireita, riippuvuutta, lihomista jne liioitellaan paljon. loppujen lopuksi kyse on todella henkilökohtaisista jutuista, et tiede, ennen kuin olet kokeillut :D
On aika paljonkin sanottavaa ja musiikin kautta paljon oon pystyny tunteita yms. ilmaisemaan... Oon käyttäny joka ikisen käynnin joka mulle on annettu. Kotona on piano joten oon käyttäny myös sitä tunteitteni tutkiskelemiseen... Joten tosissani oon ainakin yrittänyt. :) Pitää miettiä vielä sitä lääke juttua... Äiti käyttää masennuslääkkeitä ja haluaa vaan päästä eroon koska aiheuttavat niitä sivuvaikutuksia. Erityisesti tuota lihomista pelkään paljon. :S Mutta pitää yrittää...
tosta terapiasta vielä tuli mieleen, että onkohan se just oikeanlaista terapiaa sulle. Itse just alotan terapiaa (oon aiemminkin käyny juttelemassa sairaanhoitajalle, erilaisia masennusjaksoja ollu jo vuosien ajan, mutta nyt alotan "varsinaisen" terapian.) Halusin mennä just kognitiiviseen tai ratkaisukeskeiseen terapiaan, tai ainakin sen tyyliseen, ettei siellä hirveesti ruodittais mitään vanhoja juttuja kun niistä on tullu puhuttuu jo ihan tarpeeks. Sellaseen jossa keskityttäis enemmän omien ajattelumallien muuttamiseen ja tähän hetkeen. Mikään "psykoanalyysiin" perustuva terapia ei kyllä mua auttais, sen tiedän.
Noista lääkkeistä vielä sen verran, että kyllä suosittelisin kokeilemaan. Itse lopetin masennuslääkityksen tossa syksyllä ja kyllä se masennus sieltä vaan hiipi takas, aattelin etten halua syödä lääkitystä koko loppuelämääni ja pärjään ilmankin, mutta oli kuitenkin tyhmä veto lopettaa kun mulla oli masennusoireita sillonkin vähän kun lopetin. Aattelin myös noista lääkkeistä, että ne on varmaan kuitenkin sellasia lumelääkkeitä, enkä oikeen uskonu niiden tehoon. Nyt mulla on toisenlainen lääkitys ollu ehkä kuukauden verran ja se mielialakin on taas ruvennu nousemaan. Tosi vaikee tietää johtuuko se nyt lääkkeistä vai elämäntilanteesta tms. muusta, mutta uskoisin että lääkkeilläkin on osuutta asiaan.
Ootko tullu ajatelleeks, että monilla masennusta sairastavilla ihmisillä voi oikeasti olla serotoniinijärjestelmässä häiriöitä, joilloin lääkkeet oikeasti tehoaa? Samoin kun skitsofreenikoilla on havaittu olevan liian suuria dopamiinimääriä aivoissa. Kyllähän monet ihmiset on noista masennuslääkkeistä apua saanut, joten ei se voi olla ihan mitään uubaduubaa:D Eipä noitten lääkkeiten kanssa ainakaan mitään menetettävää ole, ei ne mun käsittääkseni aiheita pahaa riippuvuuttakaan, paitsi nää pamit, joita ei nyt ihan masennukseen määrätäkään.
Sivuvaikutukset on tietty ikävä juttu, mutta ei siinä sitten auta muu kun etsiä lääkärin kanssa itselle sopiva lääke josta ei niitä sivuvaikutuksia tuu. Ja monesta lääkkeestähän voi tulla alussa (parin viikon ajan tms,) niitä sivuvaikutuksia, mutta kun kestää sen ajan niin sitten ne on ohi. Niin ja vielä tosta lihomisesta. Mun käsittääkseni masennuslääkkeet ei suoranaisesti lihota vaan ne lisää ruokahalua, jolloin tietysti lihoo jos syö enemmän. Itsekin lihoin käyttäessäni mirtazapin-nimistä lääkettä ja monella on samoja kokemuksia, mutta muista masennuslääkkeistä en oo tällästä huomannu. Tän jutun lopussa on just kerrottu masennuslääkkeiden lihottavista vaikutuksista http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Lääke voi tehdä lihavaksi/1135226108604
Noh tulipa nyt tekstiä, oli vaan pakko kirjottaa kun ite oon miettiny ihan samoja asioita. :D Toivottavasti oli jotain apua..
Kiitoksia. :) Oli apua. :) Ehkä uskallankin aloittaa jossain vaiheessa lääkityksen :)
"Ootko tullu ajatelleeks, että monilla masennusta sairastavilla ihmisillä voi oikeasti olla serotoniinijärjestelmässä häiriöitä, joilloin lääkkeet oikeasti tehoaa"
Tästä ei ole mitään tieteellistä näyttöä.
Kaikkiin ei psykoterapia tehoa, mutta lääkitys tehoaa tutkimusten (niiden pimittämättömien ) mukaan vielä huonommin.
Minulla psykoterapian vaikutus tuli näkyviin vasta toisena vuotena ja sitä jatkui kolmanteen asti.
Pitäisi myös hieman ehkä katsoa elämäntilannetta? On siinä paljon ratkaisemattomia ja stressaavia asioita ja voisiko niille tehdä jotain. Ystävät, sukulaiset, ihmisuhdeongelmat, opiskeluongelmat jne. Jos kotiasiat on rempallaan, on aika vaikeaa toipua. MInun ratkaisuni oli erota huonosta parisuhteesta, jonka jälkeen olen voinut toipua.
masennuslääkkeistä on aika ristiriitaista näyttöä ja niitä on jätetty julkaisemattakin. Luultavimmin teho ei ole niin suurta kuin on ajateltu )tässä esim. artikkelia http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo97468.pdf )
Kattelin myös nopeasti joitain tutkimuksia niin joissain oli esimerkiksi niin, että lääkkeen vaikutus lievään tai keskivaikeaan masennukseen on ollu minimaalista tai olematonta ja vaikeaan masennukseen sitten merkittävämpää. (esim. http://jama.ama-assn.org/content/303/1/47.abstract)
Voi olla, että masennuslääkkeet on samanarvosia placebo-lääkkeiden kanssa. Vähän tyhmästi ehkä kirjotin niin sinisilmäsesti ton edellisen viestin, mutta oon kuitenkin vieläkin jotenkin sitä mieltä, että kantsii kokeilla kuitenkin niitä masennuslääkkeitä kun ei siinä mitään pitäis menettääkään. Ei voi kuitenkaan varmuudella sanoa vaikuttaako ne vaiko eikö.
psykologil käynti mitää,lopetinki sen siihe ja oon popsinu lääkkeitä mil tuun viel pilaa elämäni joskus hienosti.Toivottavasti ei tuu sama kohtalo sulle!
Kyllä lääkitystä kannattaisi harkita. Lääkärin kanssa tulette löytämään oikean ja oikean annoksen mutta se voi viedä pitkänkin ajan taikka eka lääke on justiinsa nappiin. Nuo terapiat, mikä ihme niissä on pointtina? Mä en edes osaisi sanoa siellä mitään. Mitä Jätkä vm 78 tarkoitat lääkkeiden pilaavan elämän?